Asiakaslähtöisen omahoitajuuden elementit lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosastolla

Metropolia Ammattikorkeakoulu Sairaanhoitaja YAMK

Vanhustyö YAMK Opinnäytetyö 20.12.2021 Jenni Haunia

Asiakaslähtöisen omahoitajuuden

elementit lonkkamurtumapotilaiden

kuntoutusosastolla

Sisällys

1 Johdanto 1

2 Teoreettiset lähtökohdat 2

2.1 Asiakaslähtöisyys 2

2.2 Aikaisempaa tutkimusta asiakaslähtöisyydestä 4

2.3 Yksilövastuinen hoitotyö ja omahoitajuus 6

3 Opinnäytetyön toteuttaminen 8

3.1 Tavoite ja kysymykset 8

3.2 Laadullinen tutkimusote 8

3.3 Lähestymistapana tapaustutkimus 9

3.4 Aineistonkeruumenetelmänä haastattelu 9

3.5 Potilaiden yksilöhaastattelut 11

3.6 Hoitajien ryhmähaastattelut 13

3.7 Potilashaastattelujen analysointi 15

3.8 Henkilökunnan ryhmähaastattelujen analysointi 18

4 Tulokset 19

4.1 Potilashaastattelut 19

4.2 Hoitajien ryhmähaastattelut 25

5 Johtopäätökset ja arviointi 31

5.1 Tulosten tarkastelu 32

5.1.1 Kokemukset omahoitajuudesta 32

5.1.2 Kokemukset hoidosta ja asiakaslähtöisyydestä 35

5.1.3 Kehittämisehdotuksia 38

5.2 Eettisyys ja luotettavuus 39

Lähteet 42

Liitteet

Liite 1. Puolistrukturoitu haastattelu Liite 2. Ryhmäkeskustelun teemoja Liite 3. Tutkittavan suostumuslomake Liite 4. Tiedote tutkimuksesta potilaalle

Tekijä Jenni Haunia

Otsikko Asiakaslähtöisen omahoitajuuden elementit lonkkamurtuma- potilaiden kuntoutusosastolla

Sivumäärä 44 sivua + 4 liitettä

Aika 20.12.2021

Tutkinto Sairaanhoitaja YAMK

Tutkinto-ohjelma Vanhustyö YAMK

Ohjaajat Yliopettaja Tuula Mikkola

Suomessa ikääntyneiden lonkkamurtumat ovat yksi vakavimpia, ja kalleimpia kaatumisen seurauksia. Hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena, on palauttaa lonkkamurtumapotilaan toi- mintakyky leikkausta edeltäneelle tasolle. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosaston hoitotyötä ja omahoitajuutta asiakaslähtöisem- mäksi. Opinnäytetyössä selvitettiin potilaiden kokemuksia saamastaan hoidosta, sekä odo- tuksia ja toiveita saamaansa hoitoa kohtaan. Lisäksi kartoitettiin hoitajien arvioimia kehittä- mistarpeita paremman asiakaslähtöisyyden toteuttamiseksi hoidossa ja omahoitajuudessa.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella tutkimusotteella, tapaustutkimuksena. Aineisto kerät- tiin potilaiden yksilöhaastatteluilla, sekä hoitajien kahdella ryhmähaastattelulla. Potilashaas- tatteluja oli yhteensä seitsemän. Hoitajien ryhmähaastatteluista toisessa oli neljä, ja toisessa kolme osallistujaa. Haastattelut analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulosten perusteella potilaat eivät useimmiten tunne omahoitajaa tai tiedä omahoitajan mer- kitystä. Maskien käyttö koronaepidemian vuoksi heikensi potilaiden kokemana tunnistetta- vuutta. Hoitajien arvioimana potilaiden muistamattomuus ja omahoitajien heikko esittäyty- minen vaikuttivat tietämättömyyteen omahoitajasta. Vuorokohtaista hoitajaa pidettiin potilai- den keskuudessa tärkeänä.

Potilaat kokivat omahoitajan tärkeäksi palveluasumisen paikkaa hakiessa tai vaikeista asi- oista keskustellessa. Hoitajat kokivat kirjalliset työt omahoitajuudessa työllistävänä ja aikaa vievänä. Hoitajien mielestä omahoitajuudesta tulisi selkeämmin kertoa potilaille ja heidän omaisilleen.

Potilaat kokivat henkilökunnan olevan yleensä ystävällistä, mutta huonoa kohtelua oli myös koettu. Kuntouttavaa hoitotyötä arvostettiin ja sen nähtiin mahdollistavan omiin tavoitteisiin pääsemisen. Itsemääräämisoikeutta ja kuulluksi tulemista pidettiin tärkeänä ja sen koettiin osastolla toteutuvan. Tietoa omasta terveydentilasta koettiin saadun riittävästi. Avunsaantia joutui potilaiden mielestä joskus odottamaan pitkään.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että potilaat olivat yleisesti tyytyväisiä saamaansa hoitoon.

Potilaiden ja hoitajien mukaan hoidossa huomioidaan asiakaslähtöisyys ja potilaiden yksi- lölliset tarpeet. Omahoitajuutta ja omahoitajan merkitystä tulisi tehdä potilaille ja omaisille enemmän tiettäväksi. Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää kyseisen osaston asiakas- lähtöisen hoitotyön ja omahoitajuuden kehittämiseen.

Avainsanat: asiakaslähtöisyys, yksilövastuinen hoitotyö, omahoitaja, omahoitajuus

Author Jenni Haunia

Title Elements of Customer-Oriented Named Nursing in the Hip Frac- ture Department

Number of Pages 44 pages + 4 appendices

Date 20 December 2021

Degree Nurse university of applied sciences

Degree Programme Master´s Degree Programme in Human Ageing and Services Instructors Tuula Mikkola, Principal Lecturer

In Finland, hip fractures of the elderly are one of the most serious and costly conse- quences of falls. The goal of nursing and rehabilitation is to restore patient's ability to func- tion as well as possible. The aim of this thesis was to develop nursing and named nursing of the rehabilitation department for hip fractures to be more customer-oriented. The pur- pose was to find out patients experiences of the treatment, as well as their expectations and wishes regarding the treatment. In addition, the objective was to search out needs for development for better customer orientation.

This thesis was carried out as a qualitative research. Data for this study was collected by individual interviews of patients and two group interviews of nurses. Volunteers were asked from the rehabilitation department. There were a total of seven patient interviews and two group interviews of nurses. The interviews were analyzed by data-driven content analysis.

The results showed that patients most often do not know their named nurse.

Patients express the importance of a named nurse when seeking a place in a nursing home. Named nurses felt that written work was taxing and time-consuming. Nurses be- lieve that patients should be more clearly informed about named nurses. According to nurses, more contact could be made also with relatives.

Generally speaking patients felt that staff were friendly, and the atmosphere in the ward was good. Rehabilitative nursing was valued and seen as enabling one to achieve one’s own goals. The right to self-determination and to be heard was considered important and was felt to be realized in the department. Patients sometimes felt that they had to wait a long time for help.

The results lead to the conclusion that patients were generally satisfied with the treatment they received. Treatment takes into account customer orientation and the individual needs of patients. The results of the thesis can be utilized for the development of customer-ori- ented nursing and named nursing in the department.

Keywords: customer orientation, primary nursing, named nurse, named nursing

1 Johdanto

Yritysmaailmassa sekä sosiaali- ja terveydenhuollossa on jo pitkään keskusteltu asia- kaslähtöisyydestä. Palvelut tulisi tuottaa asiakasta varten ja hänen tarpeitaan ajatellen, nostaen keskiöön asiakas järjestelmän tai organisaation sijaan. Yritysmaailmassa kil- pailu on kovaa, asiakkaat tuovat yrityksille tuottoa ja siksi heidän tarpeidensa huomi- ointi on tärkeää. Julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa lähtökohta on erilainen, asi- akkaat tulevat palveluiden piiriin usein vasta sairastuttuaan. Lisäksi palvelut rahoite- taan suurelta osin verovaroin, eikä asiakaslähtöisyyteen ole välttämätöntä panostaa.

Onneksi suunta on muuttumassa yksityisen sektorin ja valinnanvapauden mukaantulon myötä. Kuluttajilla on myös nykyään enemmän tietoa oikeuksistaan.

Maassamme on meneillään jo vuosia jatkunut sote-uudistus. Julkista sosiaali- ja ter- veydenhuoltoa kehitetään vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin. Uudistuksen myötä on tarkoitus tarjota kansalaisille laadukkaita ja asiakaslähtöisiä palveluita omalla hyvin- vointialueella kustannustehokkaasti. Sote-uudistuksen toteutuminen vanhustyössä vaa- tii tomivia rakenteita ja työkäytänteitä, sekä riittäviä resursseja. (Sote-uudistus 2020.) Uudistuksen ollessa ovella on hyvä tarkistaa asiakaslähtöisyyden toteutumista yksikkö- kohtaisesti. Tämän työn tarkoitus on kehittää asiakaslähtöisyyttä ja omahoitajatyösken- telyä lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosastolla. Uskon, että asiakaslähtöisyydellä pystytään lisäämään pienessäkin mittakaavassa kuntoutuksen vaikuttavuutta, potilai- den ja työntekijöiden hyvinvointia sekä mahdollisesti myös kustannustehokkuutta. Toi- veena on, että tietoa voidaan hyödyntää kyseisellä osastolla ja mahdollisesti myös muilla samankaltaisilla osastoilla.

Opinnäytetyöni toteutan Tampereen kaupungin Rauhaniemen sairaalassa, joka on ge- riatrista erikoisosaamista ja kuntoutusta tarjoava sairaala. Työskentelen kyseisessä sairaalassa lonkkapotilaiden kuntoutusosastolla, jossa myös opinnäytetyöni toteutan.

Osastolla on 32 potilaspaikkaa. Se tarjoaa lonkkamurtuma- sekä muille ortopedisille potilaille sairaanhoitoa, sekä kuntoutusta liikunta- ja toimintarajoituksiin. Osastolla on käytössä yksilövastuinen hoitotyö ja omahoitajamalli. Suurin osa potilaista on ikäihmi- siä ja heillä saattaa olla monia perussairauksia. Osastolla hoidetaan myös erilaisia akuutteja sairauksia sekä tilanteen niin vaatiessa kuolevan potilaan saattohoito.

Yleensä hoitojakson tavoitteena on potilaan palaaminen entiseen asumismuotoonsa,

mutta tarvittaessa lisätään kotihoidon palveluita tai haetaan voimakkaammin tuettua asumismuotoa.

Suomessa lonkkamurtumia tapahtuu yli 7000 vuodessa, ja ne ovat yksi vakavimpia ja kalleimpia kaatumisen seurauksia. Lonkkamurtumat ovat pääosin ikääntyneiden yli 75- vuotiaiden ongelma, sillä he kärsivät usein fyysistä ja kognitiivista toimintakykyä alenta- vista yleissairauksista sekä aliravitsemuksesta. Hoidon ja kuntoutuksen tavoitteena on palauttaa lonkkamurtumapotilaan toimintakyky leikkausta edeltäneelle tasolle. (Hakala ym. 2014: 319-320.) Lonkkamurtumapotilaat ovat iän ja toimintakyvyn aleneman vuoksi erittäin haasteellinen ryhmä kuntoutujia, joihin tulee panostaa huolellisesti. Hoitotyö vaatii henkilökunnalta monialaista osaamista ja potilaiden yksilöllistä kohtaamista sekä tarpeiden arviointia. Toimiva asiakaslähtöinen hoitotyön organisaatiomalli ja hyvinvoiva henkilöstö takaavat hyvän palvelun ja laadukkaan hoidon potilaille.

Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosaston hoi- totyötä, ja omahoitajuutta asiakaslähtöisemmäksi. Kehittämistyössä huomioidaan poti- laan näkökulma ja ymmärrys hyvästä asiakaslähtöisyydestä, sekä hoitajien arvioimat kehittämistarpeet paremman asiakaslähtöisyyden toteuttamisesta omahoitajuudessa.

2 Teoreettiset lähtökohdat 2.1 Asiakaslähtöisyys

Tässä luvussa määrittelen aluksi asiakaslähtöisyyden käsitteenä, ja lopussa tarkaste- len aiheeseen liittyvää aikaisempaa tutkimusta. Suomessa laki turvaa jokaiselle maassa asuvalle oikeuden hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hoito on järjestettävä potilaan ihmisarvoa, vakaumusta ja yksityisyyttä kunnioittaen. Potilaan yksilölliset tar- peet on mahdollisuuksien mukaan huomioitava hoidossa ja kohtelussa. Potilaalla on oikeus saada tietoa hoidon merkityksestä, sekä hoitoonsa liittyvistä asioista. Potilaalla on itsemääräämisoikeus, ja hoito tulee toteuttaa yhteisymmärryksessä hänen kans- saan. Tarvittaessa potilaalle on laadittava hoitosuunnitelma. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785.)

Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut laatusuositukset hyvän ikääntymisen turvaa- miseksi ja palvelujen parantamiseksi. Julkaisussa painotetaan, että kaikki palvelut tulisi toteuttaa asiakaslähtöisesti, iäkäs asiakas osallistaen ja hänen mielipidettään

kuunnellen. Palvelujen tulisi olla tarvelähtöisiä, periaatteinaan yksilöllisyys, jatkuvuus, turvallisuus, luottamus, kohtaaminen ja henkilöstön ammattitaito. Iäkkään asiakkaan kohdalla tulee huomioida myös omaiset ja läheiset. Erityistä tarkkuutta asiakaslähtöi- syyteen tulee kiinnittää palvelutarpeiden muutostilanteissa, esimerkiksi sairaalasta ko- tiutuessa. Iäkkäälle henkilölle annetun palvelun tulee tukea toimintakykyä ja olla kun- toutumista edistävää ja ylläpitävää. (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2020–2023: 43–47.)

Sote-uudistuksen ja valinnanvapauden myötä asiakaslähtöisyys on noussut paljon käy- tetyksi käsitteeksi potilaslähtöisyyden tilalle. Asiakaslähtöisyys kuulostaa positiivisem- malta, mutta se ei silti ratkaise terveydenhuollon ongelmia. Toiveena on, että valintoja tekevä asiakas saa terveydenhuollon parantamaan palvelujaan. Potilaan on vaikea olla täysivaltainen asiakas, sillä palvelut julkisella puolella rahoitetaan verovaroin, eivätkä potilaat ole aina tietoisia palveluidensa tarpeesta tai niiden laadusta. (Saarni 2018:

2556.)

Sairaalakontekstissa puhutaan edelleen usein potilaista, mutta asiakas termin käyttö on lisääntymässä. Virallisissa teksteissä ja monissa tutkimuksissa puhutaan asiakas- lähtöisyydestä. Tässä työssä haluan käyttää asiakaslähtöisyys-käsitettä potilaslähtöi- syyden sijaan, sillä sen käyttö terveyden- ja sosiaalihuollon piirissä on lisääntymässä.

Opinnäytetyössä haastateltavista vanhuksista käytän sanaa potilas, sillä se on käy- tössä opinnäytetyön kohdeosastolla.

Asiakaslähtöisyys on toiminnan arvoperusta, jossa korostuu ihmisarvon ja itsemäärää- misoikeuden kunnioittaminen. Asiakaslähtöisyydestä puhutaan, kun asiakas osallistuu palvelun suunnitteluun ja palvelu toteutetaan asiakkaan kanssa eikä pelkästään häntä varten. Asiakaslähtöisyydessä huomioidaan ja hyödynnetään asiakkaan voimavarat, asiakas on subjekti, eikä vain toimenpiteiden kohde. (Virtanen & Suoheimo & Lemmin- mäki & Ahonen 2011: 19.)

Lähtökohtana asiakaslähtöisyyden kehittämiselle tulisivat olla asiakas ja hänen tarpei- siinsa vastaaminen eikä organisaation järjestelmät tai systeemit. Kehittämistyön poh- jaksi tulee kerätä tietoa asiakkailta, sillä asiakas on oman elämänsä asiantuntija ja yh- denvertainen toimija palvelun tarjoajan kanssa. (Virtanen ym. 2011: 22.) Asiakaslähtöi- syyden tulisi olla vuoropuhelua asiakkaan ja palveluntarjoajan välillä. Palveluntarjoaja tarvitsee laajaa asiakasymmärrystä asiakaslähtöisyyden kehittämiseen.

Asiakasymmärrys on enemmän kuin tietoa asiakkaasta, se pitää sisällään asiakkaan toimintaympäristön missä hän toimii palvelujen käyttäjänä. Asiakas on yksilöllisyydestä huolimatta osa perhettä, lähiyhteisöä sekä yhteiskuntaa ja toimii yksilönä laajemmasta kontekstista käsin. (Virtanen ym. 2011: 18.)

Vuorovaikutuksella on suuri merkitys ihmisten palvelukokemukselle. Siinä syntyy yhtei- nen ymmärrys, jolle voidaan rakentaa palvelun tai hoidon suuntaa. Kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen ilman ennakkoluuloja ja kiirettä vahvistaa asiakkaan osallistumista palvelutapahtumaan. Asiakkaiden mielestä asiakaslähtöisen palvelutapahtuman tärkein ominaisuus on kuulluksi tuleminen ja mielipiteiden kunnioittaminen. (Virtanen ym. 2011:

31.)

Suomi on sitoutunut noudattamaan monia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, joihin on kirjattu itsemääräämisoikeus. Itsemääräämisoikeus on hoitotyön keskeinen arvo ja siitä löytyy ohjeistuksia toimintayksiköistä. Ohjeistukset turvaavat potilaalle oikeuden päättää omista asioistaan. Itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen tulee esille potilaan ja hoitajan välisessä vuorovaikutuksessa. Hoitosuhteen perustana tulee olla luottamus ja kunnioitus. Hoitajan holhoava tai välinpitämätön asenne potilasta kohtaan voi estää itsemääräämisoikeuden toteutumista. (Kotisaari & Kukkola 2012: 85–86.)

2.2 Aikaisempaa tutkimusta asiakaslähtöisyydestä

Sanna Järnström (2011) on tutkinut asiakkuutta, asiakaslähtöisyyttä ja asiakaslähtöi- syyden näkymistä geriatrisen sairaalan osastoilla. Tietoa asiakaslähtöisyyden toteutu- misesta on kerätty vanhuksia haastattelemalla, sekä työntekijöiden puheiden, tekstien sekä osastojen toimintakäytäntöjen perusteella. Järnström lähestyy aihetta itsemäärää- misoikeuden, osallistumisen, tasavertaisen vuorovaikutuksen sekä tiedonsaannin nä- kökulmista. Tuloksista käy ilmi, että vanhusten mukaan itsemääräämisoikeus ei to- teudu tutkituilla osastoilla. Vanhukset kokevat olevansa ulkopuolisia, eikä heidän mieli- piteitään kysytä. Tutkimuksen mukaan vanhusten osallistumisen mahdollisuuksissa sekä vuorovaikutuksen tasavertaisuudessa olisi parantamisen varaa. Jatkohoidon toi- veita ei kaikkien vanhusten mukaan ole heiltä kysytty. Tiedon saannissa koettiin myös olevan vajavuutta. Tietoa ei tutkimuksen mukaan ole aina saanut, vaikka sitä olisi kysy- nyt. (Järnström 2011: 252–253.)

Kyseisen tutkimuksen tulokset ovat huolestuttavia. Itsemääräämisoikeuden puuttumi- nen ja ulkopuolisuuden tunne ovat vakavia asioita. Potilaan on saatava olla osallisena omia asioitaan koskevassa päätöksenteossa. Tutkimuksen pohjalta näen tärkeänä, että kehittämistyötä tehdään kaikissa vanhuksia hoitavissa yksiköissä. Kuntoutumisen edistyminen on kyseenalaista, jos potilas kokee itsensä ulkopuoliseksi eikä koe tule- vansa kuulluksi.

Asiakaslähtöisyyttä geriatrisella osastolla on tutkinut myös Sanna Tuominen (2006).

Hän tarkastelee asiakaslähtöisyyttä viiden ulottuvuuden kautta. Niitä ovat itsemäärää- misoikeus, oman elämän subjektiivinen asiantuntijuus, osallistuminen ja vaikuttaminen, tiedonsaanti sekä tasavertainen vuorovaikutus. Teemahaastattelulla toteutetun tutki- muksen mukaan asiakaslähtöisyys ei toteutunut missään näistä viidestä ulottuvuu- desta. Vanhukset kokevat olevansa sivustakatsojia, kun heidän asioistaan päätetään.

Heitä ei huomioida yksilöinä, eikä heidän mielipiteitään kysytä. Tutkimuksen mukaan asiakaslähtöisyyden kokemiseen vaikuttaa myös vanhuksen persoona, sairauden ko- keminen sekä aiemmat sairaalakokemukset. Työntekijä vaikuttaa vanhuksen asiakas- lähtöisyyden kokemiseen oman vanhuskäsityksen, ammatillisen asiantuntijuuden, am- mattietiikan ja työnsä organisoinnin kautta. Tuomisen tutkimuksesta ilmenee, että sai- raala toimintaympäristönä on asiakaslähtöisyyttä estävä paikka. Hierarkkisuus, rutiinin- omainen työskentely ja kiire heikentävät asiakaslähtöisyyttä. Tutkimuksen geriatrisen osaston hoito-ote on kuntouttava, mutta potilaat kokevat sen vaatimuksina ja komente- luna. Työntekijällä saattaa olla käsitys, että hän työskentelee vanhusta kunnioittaen, mutta vanhukset eivät välttämättä koe asiaa niin. Tuomisen mukaan hienot ajatukset asiakaslähtöisyydestä eivät riitä, vaan sen eteen on tehtävä töitä ja yleistä asenneilma- piiriä muokattava. (Tuominen 2006: 84–86.)

Näiden tutkimusten pohjalta voi arvella, että kehittämisen varaa on monissa geriatri- sissa yksiköissä. Asiakaslähtöisyyttä heikentävät asiat; hierarkkisuus, rutiininomainen työskentely ja kiire heikentävät todennäköisesti myös henkilökunnan työssä viihtymistä.

On tärkeää, että asiakkaiden lisäksi hoitajat tulevat kuulluiksi. Hoitoalalla on kasvava työvoimapula ja työssä viihtymiseen tulee panostaa kaikin keinoin.

Omassa työyksikössäni asiakaslähtöisyyttä on selvitetty vain hymynaamojen avulla.

Hymynaamat antavat pinnallisen viestin potilaiden kokemuksista, eikä niiden avulla ole mahdollista antaa tarkempaa palautetta tai kehittämisehdotuksia. Mielestäni on tärkeää kartoittaa ja kuulla potilaiden kokemuksia ja peilata niitä hoitajien ymmärrykseen

asiakaslähtöisyydestä. Hoitaja voi ajatella toimivansa potilaan parhaaksi, mutta potilas kokee asian toisin.

2.3 Yksilövastuinen hoitotyö ja omahoitajuus

Kehittämistyön kohteena olevalla osastolla on käytössä omahoitajamalli. Uranuurtaja yksilövastuisessa hoitotyössä on amerikkalainen Sue Hegyvary. Yksilövastuinen hoito- työ on Hegyvaryn (1987) mukaan potilaskeskeinen käytäntö, jossa yksittäisen potilaan hoitotyö on koko hoitojakson ajan saman sairaanhoitajan valvonnassa. Potilaalle on ni- metty omahoitaja, joka koordinoi potilaan hoitoa ja vastaa sovituista työalueista poti- laan hoidossa. Hoitotyö on hänen mukaansa sekä filosofia että organisatorinen työnja- komalli. (Hegyvary 1987: 17.)

Hegyvaryn (1987) mukaan organisaatiomalli yksilövastuisessa hoitotyössä on potilaan koordinoitua ympärivuorokautista ja kattavaa hoitamista. Yksi hoitaja on vastuussa po- tilaan hoidosta. Filosofiana se ohjaa omahoitajan toimintaa potilaskeskeiseen suun- taan, pois ennen vaikuttaneesta tehtäväkeskeisyydestä. Yksilövastuisen hoitotyön pai- nopiste on potilaan tarpeiden mukaisessa hoidossa. Hegyvary (1987) nostaa kirjas- saan arvoja ja periaatteita hoitotyötä ohjaamaan. Näitä ovat ihmisarvon kunnioittami- nen, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, koskemattomuus, yksilöllisyys, koko- naisvaltaisuus, vastuullisuus, turvallisuus ja jatkuvuus. (Hegyvary 1987: 17–18.)

Osastolla, jossa toteutan opinnäytetyöni, hoitotyön malli pohjaa pitkälti edellä kuvattuun Hegyvaryn malliin. Jokaiselle potilaalle nimetään heti osastolle tulovaiheessa omahoi- tajaksi sairaanhoitaja tai lähihoitaja. Omahoitaja ottaa päävastuun potilaan hoitosuunni- telmasta, jossa tulisi huomioida potilaan yksilölliset tarpeet kokonaisvaltaisesti. Kaik- kien potilasta hoitavien hoitajien tulisi päivittää suunnitelmaa potilaan tarpeiden muuttu- essa. Omahoitaja huolehtii myös tuloraportin ja loppuarvion kirjaamisesta Pegasosjär- jestelmään, hoitotyön osioon. Omahoitajan on tarkoitus pitää tarpeen mukaan yhteyttä omaisiin. Omahoitajan tehtäviin kuuluu ennen potilaan kotiutumista olla yhteydessä kotihoitoon tai tulevaan hoitopaikkaan ja sopia siirtovaiheen asioista ja jatkohoidon tar- peesta.

Omahoitaja ei aina hoida omapotilasta, mutta kirjaamisen kautta jatkuvuus, yksilöllisyys ja kokonaisvaltaisuus tulisi säilyä potilaan hoidossa. Potilasta hoitava hoitaja vaihtuu päivittäin ja työvuorojen puitteissa. Potilaan hoito vuorotyössä on jaettu siten, että

potilaalla on vastuuhoitaja jokaisessa työvuorossa, näin voidaan turvata Heguvaryn nostamat arvot vastuullisuus ja turvallisuus.

Osastolla on olemassa moniammatillisena työnä toteutettu lonkkamurtumapotilaan hoi- don käsikirja. Käsikirja on valmistunut osastolla työskennelleiden sairaanhoitajan, fy- sioterapeutin ja osastonhoitajan yhteisenä kehittämistyönä Pirkanmaan ammattikorkea- koulussa vuonna 2003. Käsikirja valmistettiin hoitotyön laadun varmentamiseksi ja sitä on päivitetty vuosina 2013 ja 2018. Käsikirjan tarkoituksena on antaa tietoa lonkkamur- tumapotilaan hoitopolusta ja hoitotyöstä kyseisellä osastolla. Käsikirjaa voivat hyödyn- tää henkilökunta, uudet työntekijät, opiskelijat sekä potilaat ja omaiset.

Terttu Munnukan (1993) tekemässä toimintatutkimuksesta käy ilmi, että potilaiden on helpompi luottaa hoitohenkilöstöön, kun hänellä on omahoitaja. Potilaat kokivat myös saavansa yksilöllisempää ja kokonaisvaltaisempaa hoitoa kuin tehtäväkeskeisen mallin potilaat. Lisäksi he kokivat vaikutusmahdollisuutensa suuremmiksi hoitoa ja hoitotyön toteuttamista koskevissa asioissa. Omaiset huomioitiin paremmin, ja he saivat tukea ja tietoa tilanteesta omahoitajan ollessa heihin yhteydessä. Hoitohenkilökunta koki myös tyytyväisyyttä työhönsä, verrattuna tehtäväkeskeisesti toimiviin hoitajiin. Omahoita- juutta ei koettu rasittavana ja sen koettiin antavan toimivaltaa. Hoitohenkilöstön koke- mana yksilövastuinen hoitotyö paransi hoidon ja hoitotyön jatkuvuutta. (Munukka 1993:

111–116.)

Yksilövastuisessa hoitotyössä korostuu kahden yhdenvertaisen ihmisen yhteis- työsuhde. Yksilöllä tarkoitetaan sekä hoitajaa, että potilasta. Tavoitteena on potilaan terveyden edistäminen, johon potilas ja omahoitaja molemmat pyrkivät. Omahoitaja tuo tilanteeseen ammatillisuutensa. Potilas voi turvautua omahoitajaan ja tulla autetuksi, sekä samalla saada tietoa oman terveyden hoitamisesta. Yhteistyön hyvälle toteutumi- selle tarvitaan aikaa. (Munnukka 1993: 99.)

Hjerppe (2008) on tutkinut yksilövastuisen hoitotyön toteutumista omahoitajien arvioi- mana. Tutkimukseen osallistui kaksitoista omahoitajaa. Ryhmähaastattelemalla heitä, Hjerppe selvitti, miten yksilövastuisen hoitotyön teoria näkyy käytännön työssä. Tutki- muksesta selvisi, että teoreettista mallia sovelletaan omahoitajan edellytysten ja hoito- yksikön mahdollisuuksien pohjalta. Hjerppen tutkimuksesta kävi ilmi, että omahoitajat toivoivat saavansa enemmän tukea työhönsä mm. esimieheltä ja kollegoilta. (Hjerppe 2008: 15–24, 102.)

3 Opinnäytetyön toteuttaminen 3.1 Tavoite ja kysymykset

Opinnäytetyön tavoitteena on kehittää lonkkamurtumapotilaiden kuntoutusosaston hoi- totyötä ja omahoitajuutta asiakaslähtöisemmäksi. Opinnäytetyössä huomioidaan poti- laan näkökulma ja ymmärrys hyvästä asiakaslähtöisyydestä sekä hoitajien arvioimat kehittämistarpeet paremman asiakaslähtöisyyden toteuttamiseksi omahoitajuudessa.

Opinnäytetyössä kysymykset:

Pääkysymys:

Miten kehittää omahoitajan työtä asiakaslähtöisemmäksi?

Alakysymykset

1. Mitä kokemuksia potilailla on saamastaan hoidosta?

2. Mitä odotuksia ja toiveita potilailla on sairaalassaoloa ja saamaansa hoitoa koh- taan?

3. Mitä kehitettävää hoitajat näkevät omahoitajuuden asiakaslähtöisyydessä?

3.2 Laadullinen tutkimusote

Tässä opinnäytetyössä on käytetty kvalitatiivista, eli laadullista tutkimusotetta. Laadulli- sen tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden kokemuksista, ja tuoda heidän näkökulmansa esille. Laadullisessa tutkimuksessa pyri- tään saamaan yksityiskohtaista tietoa ja erilaisia näkökulmia tutkittavasta ilmiöstä.

Siinä ollaan kiinnostuneita merkityksistä, joita tutkittavat antavat tutkimuksen kohteena olevalle ilmiölle tai asialle. Kvalitatiivisessa lähestymistavassa halutaan ymmärtää tut- kittavien kokemusmaailmoja, ja pyritään hankkimaan tietoa luonnollisissa ympäris- töissä. (Juuti & Puusa 2020: 9–14.)

Laadullinen tutkimus on aineistolähtöistä eli johtopäätöksiä tehdään aineistosta käsin.

Tutkimuksessa esiintyy myös tutkittavien tuottamia sanoja tai lauseita. Laadullisessa tutkimuksessa käydään vuoropuhelua saadun aineiston ja teorian välillä. (Juuti &

Puusa 2020: 11.) Tässä opinnäytetyössä haluttiin ymmärtää potilaita ja heidän

kokemuksiaan sekä saada tietoa kokemuksista. Halusin saada tietoa ihmisiltä, jotka ovat parhaillaan kokemassa hoitoa ja ovat siten aiheen asiantuntijoita. Lisäksi tavoit- teena oli kartoittaa hoitajien näkemät kehittämistarpeet paremman asiakaslähtöisyyden toteuttamiseen hoidossa ja omahoitajuudessa.

Laadullisen tutkimuksen piirteitä ovat myös tutkijan ja osallistujan suhteen läheisyys, luonnolliset aineistonkeruun kontekstit, ihmisen toimiminen tiedonkeruun välineenä ja tulosten ainutlaatuisuus (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015: 73–74). Tässä opinnäytetyössä aineisto kerättiin luonnollisessa kontekstissa haastattelemalla, nämä asiat puolsivat laadullisen tutkimusotteen valitsemista.

3.3 Lähestymistapana tapaustutkimus

Tapaustutkimusta voidaan käyttää lähestymistapana, kun kuvataan rajattua kokonai- suutta. Tutkimuskohteeksi valitaan yksittäinen tapaus tai joukko tapauksia niiden luon- nollisessa ympäristössä. Tutkittavaa ilmiötä pyritään kuvaamaan tarkasti ja totuuden- mukaisesti ja muodostamaan siitä kokonaisuus. Tapaustutkimuksen keskittyessä yleensä yksittäiseen tapaukseen, tulosten yleistämistä on pohdittu. Arvioinnissa tulok- sia on hyvä pohtia myös laajemmassa mittakaavassa, vaikka yleistettävään tietoon ei pyritä. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)

Mielestäni tapaustutkimus lähestymistapana sopi hyvin tämän opinnäytetyön tarkoituk- seen. Työ toteutettiin tietyn sairaalan tietyllä osastolla, kyseessä oli siis rajattu koko- naisuus. Lisäksi aineisto on ainutkertainen, sillä kyseessä on yksittäisten ihmisten ko- kemukset ja ymmärrys tutkittavasta aiheesta. Heillä oli yhdistävänä tekijänä ikä ja sa- malla osastolla potilaana oleminen. Tämän opinnäytetyön tuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkia samankaltaisia osastoja, mutta tulosten soveltuvuutta voi pohtia esimerkiksi kyseisen sairaalan muille osastoille ja yleisemminkin.

3.4 Aineistonkeruumenetelmänä haastattelu

Opinnäytetyöni aineisto on kerätty haastattelujen avulla. Haastattelu sopii menetel- mänä abstraktien ilmiöiden tutkimiseen ja sen avulla voidaan saada tietoa haastatelta- van ajatuksista, odotuksista ja kokemuksista. Haastattelemalla saadaan selville

haastateltavien antamia merkityksiä kiinnostuksen kohteena olevalle aiheelle, sekä hei- dän subjektiivinen kokemuksensa. (Puusa 2020: 103–104.)

Valitsin potilaiden kohdalla menetelmäksi yksilöhaastattelun. Tarkoitus oli saada tietoa potilaiden kokemuksista, odotuksista ja toiveista. Mielestäni paras tapa henkilökohtais- ten mielipiteiden saamiseen on kysyä sitä asianomaiselta itseltään. Haastattelu antaa mahdollisuuden luontevaan vuorovaikutukseen kasvotusten. Lisäksi on mahdollisuus toistaa kysymys, muotoilla sitä uudelleen tai tehdä tarkentavia lisäkysymyksiä. Haas- tattelu saattaa olla iäkkäille lomakehaastattelua mielekkäämpi ja helpompi tapa kertoa kokemuksistaan. Yksilöhaastattelussa tilanne on myös rauhallinen, eivätkä toisten vas- taukset vaikuta annettuihin vastauksiin.

Haastattelututkimuksessa on tärkeää luoda luottamuksellinen ilmapiiri ja puhua yhteistä kieltä tutkittavan kanssa. Tutkijan tulee huomioida, että ihmisillä on taipumus antaa so- siaalisesti eli yleisesti hyväksyttyjä vastauksia. Luotettavuuden arvioinnissa tulee kiin- nittää huomiota reaktiivisuuskysymyksiin, eli tutkijan vaikutukseen saatuihin vastauk- siin. Vaikutusta voi syntyä esimerkiksi kysymyksen asettelulla tai johdattelemalla haas- tateltavaa. Kysymysten ymmärtäminen on myös olennaisen tärkeää tulkintavirheiden välttämiseksi. Vastausten tulkinnassa voi myös tulla virheitä, jos tutkijalla on heikko kyky niiden tulkitsemiseen. (Puusa 2020: 108–109.)

Henkilökunnan haastattelut on toteutettu kahtena ryhmähaastatteluna. Ryhmähaas- tattelun käyttöä aineistonkeruumenetelmänä ehdotetaan silloin, kun osallistujat edusta- vat samaa ammatti- tai potilasryhmää (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015: 124).

Valitsin ryhmähaastattelun, koska halusin saada hoitajien keskustelua ja yhteistä poh- dintaa osaston toimintatavoista ja kehittämistarpeista. Osastolla työskennellään ja toi- mitaan ryhmässä tiettyjen pelisääntöjen mukaan. Ryhmässä keskustelemalla saadaan esille erilaisia näkökulmia teemojen aihepiiristä. Mielestäni uusien toimintamallien ke- hittämisessä on tärkeää kuulla useita työntekijöitä, jotta ristiriidoilta vältytään. Haastat- telut antavat tilaisuuden pohtia rakentavasti omahoitajuuteen ja asiakaslähtöisyyteen liittyviä kehitysmahdollisuuksia. Uskon että osallistuminen ryhmähaastatteluun, ja kuul- luksi tuleminen sitouttaa henkilökuntaa ideoiden käytäntöön viemisessä.

Ryhmähaastattelussa tavoite on vapaamuotoinen ja osanottajat kommentoivat tutkitta- vaa aihetta melko spontaanisti tuottaen siitä monipuolista tietoa. Haastattelijan tehtävä on huolehtia, että haastattelutilanteessa keskustelu pysyy valituissa aiheissa ja kaikki

saavat osallistua keskusteluun. (Hirsjärvin & Hurme 2009: 61.) Ryhmähaastattelun ta- voitteena on saada aikaan ryhmäkeskustelu, joka valottaa kohteena olevaa aihetta sekä yksilön, että koko ryhmän näkökulmasta (Puusa 2020: 115).

Henkilökunnan ryhmähaastattelut toteutin teemahaastatteluna. Teemahaastattelussa keskeiset asiat on sovittu, mutta aineiston keruuseen liittyy myös vapauksia. Teema- haastattelussa on tarkoitus etsiä vastauksia tutkimuksen ongelmanasettelun tai tutki- mustehtävän mukaan. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015: 125–126.) Haastatte- lemalla tehdyn tutkimuksen raportista tulee ilmetä, mitä haastatteluteemoja tutkittaville on esitetty. Haastatteluteemojen tulee olla tilaa antavia, jotta tutkittavien näkemykset pääsevät esiin. (Nieminen 2006: 217.) Haastattelurunko on teema-alueluettelo, joka toimii haastattelijan muistilistana ja keskustelua ohjaavana punaisena lankana. Haas- tattelutilanteessa teema-alueita voidaan tarkentaa kysymyksillä. (Hirsjärvi & Hurme 2009: 66.) Tässä opinnäytetyössä haastattelun teemat on suunniteltu potilaiden haas- tattelusta nousseiden aiheiden pohjalta.

Teemahaastattelua voidaan käyttää, kun halutaan tietoa yksilön kokemuksista. Tutkit- tavien elämismaailma ja tulkinnat, merkitykset sekä subjektiivinen käsitys asioista ko- rostuu. Teemahaastattelussa tutkija ohjaa haastattelua teemarungon avulla, kuiten- kaan kontrolloimatta sitä kokonaan. Teemahaastattelu on joustava menetelmä, jossa tutkittavia kannustetaan puhumaan aihepiiristä melko vapaasti. Teemahaastattelusta puuttuu puolistrukturoimattomalle haastattelulle ominaiset kysymykset. (Puusa 2020:

112.)

3.5 Potilaiden yksilöhaastattelut

Opinnäytetyön aihetta pohtiessani keskustelin työpaikkani osastonhoitajan ja apulais- osastonhoitajan kanssa, molempien kanssa erikseen. Sain heiltä kannustusta omahoi- tajuus ja asiakaslähtöisyys aiheisiin. Omakohtaisesti koin omahoitajuuden tärkeäksi ai- heeksi. Ennen tutkimuslupa hakemuksen lähettämistä Tampereen kaupungille, kirjoitin sähköpostin sairaalan ylihoitajalle ja oman osastoni osastonhoitajalle. Esittelin viestissä työni aiheen lyhyesti ja kysyin heiltä lupaa opinnäytetyön toteuttamiseen. Lisäksi pyy- sin lupaa laittaa tutkimuslupahakemukseen heidän nimensä yhteyshenkilöiksi. Ystäväl- lisesti he antoivat suostumuksensa. Saatuani tutkimusluvan Tampereen kaupungin tut- kimuslupatoimikunnalta aloitin haastattelujen tekemisen.

Potilaiden kokemuksia selvitin haastattelemalla seitsemää potilasta. Nämä haastattelut toteutin puolistukturoituina yksilöhaastatteluina. Puolistrukturoidussa haastattelussa käytetään haastattelijan ennalta laatimia kysymyksiä, jotka on laadittu teoriatietoa hy- väksi käyttäen. Vastausvaihtoehtoja ei haastateltavalle anneta, vaan vastaukset saa- daan haastateltavalta hänen sanoittamanaan. Vastausvaihtoehtojen puuttuminen antaa mahdollisuuden saada laajemmin tietoa haastateltavalta. (Puusa 2020: 111–112.) Ajat- telin, että puolistrukturoitu haastattelu sopii iäkkäille ihmisille ja heidän on helpompi osallistua valmiiden kysymysten avulla. Toisaalta puolistrukturoitu malli antaa vapau- den esittää tarkentavia kysymyksiä, millä voidaan lisätä haastattelun syvyyttä. Suunnit- telin puolistrukturoidun haastattelun kysymykset teoriaosuuden pohjalta.

Haastatteluun osallistumisen kriteereitä nimesin kaksi. Hoitojaksoa takana vähintään kaksi viikkoa ja kyky kommunikoida kanssani. Pidin tärkeänä, että potilas oli asettunut osastolle ja hänelle oli kertynyt kokemusta osastolla olosta. Jokaisen haastattelemani potilaan kohdalla kriteerit täyttyivät. Pyysin myös saada haastateltaviksi sekä naisia että miehiä. Osasto on jaettu kahteen moduuliin ja toivoin, että potilaita olisi molem- mista moduuleista. Molemmat toiveet toteutuivat.

Haastattelut toteutin maaliskuussa 2021. Mahdollisista haastateltavista olin yhteydessä apulaisosastonhoitajaan, hän kysyi kolmelta potilaalta halukkuutta haastatteluun. Myö- hemmin tiedustelin mahdollisia haastateltavia osastolla työskenteleviltä hoitajilta. Heillä oli hyvä ymmärrys potilaiden kognitiosta ja voimavaroista. Hoitajat kysyivät valitsemil- taan potilailta halukkuutta haastatteluun. Hoitajien ohjaamana menin haastatteluun myöntyneiden potilaiden luokse. Ennen jokaisen haastattelun aloittamista annoin haas- tateltaville tietosuojaselosteen, selittäen sen sisältöä. Kerroin, että haastatteluun osal- listuminen on täysin vapaaehtoista, eikä vaikuta potilaan saamaan hoitoon. Kysyin in- formaation annettuani, onko potilas edelleen halukas osallistumaan haastatteluun.

Myöntävän vastauksen saatuani pyysin potilasta allekirjoittamaan suostumuslomak- keen. Haastattelin seitsemän potilasta, kolme naista ja neljä miestä. Osasto on jaettu kahteen 16 potilaan moduuliin. Haastateltavia oli molemmista moduuleista, toisesta kolme ja toisesta neljä.

Haastateltavista en tiennyt etukäteen kuin nimen ja potilaspaikan, mielestäni tämä oli hyvä lähtökohta haastattelulle. Olin jäänyt helmikuun 2021 alussa opintovapaalle.

Osastolla tapahtuneen potilasvaihdon myötä, en tuntenut potilaita. Potilaiden tuntemat- tomuus suojasi minua ennakko käsityksiltä ja turvasi haastateltavien aidon

suostumuksen haastatteluun. Liikuin osastolla siviilivaatteissa. Kerroin haastateltaville työskenteleväni normaalisti osastolla, mutta he eivät laskeneet minua henkilökuntaan kuuluvaksi. Henkilökuntaan kuulumattomuus kävi ilmi potilaiden kommenteista. He ker- toivat minulle osastosta, ikään kuin en tuntisi osastoa ja sen toimintaa.

Haastattelujen tekemistä helpotti se, että osasto oli minulle entuudestaan tuttu. Tunsin osaston käytänteitä ja aikatauluja. Kävin tekemässä potilaiden haastatteluja yhteensä neljänä päivänä. Kolmena päivänä haastattelin kahta potilasta ja yhtenä päivänä yhden potilaan. Tein haastattelut arkipäivinä, ennen päivällisaikaa. Arvioin, että tuohon aikaan ei ole lääkärinkiertoa, fysioterapeutin kuntoutusta tai hoitotoimenpiteitä. Epidemiatilan- teen vuoksi osastolla ei ollut mahdollisuutta omaisten vierailuun, joten se ei vaikuttanut haastattelujen ajankohtaan.

Haastattelin kuusi potilasta heidän huoneissaan ja yhden potilaan sosiaalityöntekijältä vapaana olevassa huoneessa. Haastatelluista viisi oli sillä hetkellä huoneen ainoita asukkaita. Yksi haastateltavista jakoi huoneen toisen potilaan kanssa. Haastateltavalle tarjottiin mahdollisuutta siirtyä toiseen tilaan, mutta hän ei kokenut sitä tarpeelliseksi.

Haastattelut päästiin suorittamaan rauhallisesti. Yhdessä haastattelussa omainen soitti kesken haastattelun, mutta haastattelua jatkettiin puhelun loputtua. Toisessa haastatte- lussa hoitaja tuli huoneeseen haastattelun aikana, haastattelu keskeytettiin hetkeksi mutta jatkettiin hoitajan poistuttua. Muuten haastattelut olivat sujuvia ja häiriöttömiä.

Haastattelut kestivät 15–30 minuuttia ja ne tallennettiin ipad puhelimen VoiceRecord- tallennusohjelmalla tai kirjoittamalla.

3.6 Hoitajien ryhmähaastattelut

Tutkimuslupa Tampereen kaupungilta sisälsi myös luvan henkilökunnan haastatteluun.

Haastatteluun kutsuin osastolla vakituisesti työskenteleviä hoitohenkilöitä. Työkoke- musta toivoin olevan kyseisellä osastolla vähintään kaksi vuotta. Arvelin, että kahden vuoden jälkeen hoitajalla on kokemusta osaston käytänteistä sekä omahoitajana toimi- misesta. Haastattelupäivät olivat määrätyt ja niihin osallistui työvuorossa olleita, vapaa- ehtoisia hoitajia. Ennen haastattelun aloittamista annoin haastateltaville tietosuo- jaselosteen, selittäen sen sisältöä. Informaation annettuani, kysyin, onko hoitaja edel- leen halukas osallistumaan haastatteluun. Myöntävän vastauksen saatuani pyysin hoi- tajaa allekirjoittamaan suostumuslomakkeen.

Ensimmäisessä ryhmähaastattelussa oli mukana kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi lähihoi- tajaa. Haastattelu kesti 35 minuuttia. Jälkimmäisessä ryhmähaastattelussa oli mukana yksi sairaanhoitaja ja kaksi lähihoitajaa. Haastattelun kesto oli 25 minuuttia. Haastatte- luja oli kaksi, jotta osallistujilla oli mahdollisuus käyttää enemmän puheaikaa. Aineiston käsittely ja analysointi oli myös helpompaa kun ryhmien koko oli pienempi.

Haastattelut toteutettiin osaston toimenpidehuoneessa. Huone on häiriötön eikä sinne kuulu potilaiden kutsukellojen ääni. Haastatteluajankohdaksi valittiin alkuiltapäivä.

Osastolla on sekä aamu- että iltavuorolaisia paikalla ja työtehtävistä on helpompi irtau- tua.

Ryhmähaastattelussa haastattelijan tehtävänä on kohdistaa huomio kaikkiin ryhmän jä- seniin. Yksilöllisesti kohdennettuja kysymyksiä voi myös esittää. Aineiston analyysissä voi huomioida yksilöllisiä käsityksiä teemoista. Haastattelija huolehtii, että pysytään tutkimusaiheessa, muuten keskustelu voi olla spontaania ja vapaata. Ryhmähaastat- telu jäljittelee arjessa tapahtuvaa ryhmätyöskentelyä, jossa mielipiteillä vaikutetaan toi- siin ryhmän jäseniin. Yhteinen näkemys muodostuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. (Puusa 2020:116.)

Molemmissa ryhmähaastatteluissa eteneminen tapahtui ennalta suunniteltujen teemo- jen mukaan. Tutkijalla tulee olla riittävä ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä. Teemarunko rakentuu tutkitun tiedon, tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, sekä tutkijan esiym- märryksen varaan. Tutkijan tulee olla selvillä haastateltavien kontekstista, jotta osapuo- lilla on sama ymmärrys haastattelussa käytetyistä käsitteistä. Tutkija tarkentaa teema- alueiden sisältöä tarvittaessa tarkentavilla kysymyksillä. Teema on yksittäistä haastat- telukysymystä laajempi kokonaisuus. Haastattelussa kaikki valitut teemat käydään läpi, vaikka niiden järjestys voi muuttua. Oikein valitut teemat takaavat, että tutkija saa tutki- musongelman kannalta merkityksellistä tietoa. (Puusa 2020:113.)

Haastattelutilanne oli vapautunut, sillä keskustelijat tunsivat toisensa entuudestaan.

Haastattelija esitti teemoja, mutta antoi tilanteen virrata keskusteluna eteenpäin. Kaikki osallistujat käyttivät melko tasapuolisesti puheenvuoroja. Muutamia kertoja haastatteli- jan piti palauttaa keskustelu aiheeseen.

3.7 Potilashaastattelujen analysointi

Haastattelun avulla kerätty aineisto on yleensä runsas, eikä kaikkea aineistoa ole aina tarpeen analysoida. Tallennettu aineisto voidaan purkaa sanasta sanaan tai valikoiden, esimerkiksi teema-alueita käyttäen. (Hirsjärvi & Hurme 2009: 135–138.) Tässä työssä aineisto litteroitiin pääosin sanasta sanaan. Litteroimatta on jätetty vain lyhyitä osia, mistä haastateltava olisi voitu tunnistaa, tai hoitaja on maininnut potilaan etu- ja sukuni- men.

Potilaiden haastattelujen jälkeen nauhoitettu aineisto litteroitiin eli tallennettu materiaali muutettiin tekstimuotoon. Litterointi tehtiin välittömästi haastattelujen jälkeen maalis- kuussa 2021. Puhelimella tallennetun aineiston kirjoittaminen tekstimuotoon sujui hel- posti. Aineistoa kirjoittaessa tutustuin ensimmäisen kerran sen sisältöihin. Tämä oli oi- vallinen tapa tutustua aineistoon. Litteroitua aineistoa tuli yhteensä 22 sivua, fonttina Calibri, fonttikoko 11 ja riviväli 1,5.

Tässä opinnäytetyössä analyysimenetelmäksi valittiin aineistolähtöinen eli induktiivinen sisällönanalyysi. Samaa menetelmää käytettiin sekä potilaiden, että hoitajien haastatte- lujen analysoinnissa. Sisällönanalyysi on perusanalyysimenetelmä, jota voidaan käyt- tää kaikissa laadullisissa tutkimuksissa. Sisällönanalyysillä pyritään tiivistämään tutkit- tava aineisto ja saamaan siitä yleiskuvaus. Analysoinnin jälkeen aineistosta tehdään johtopäätökset. Aineiston hankintaa ei tehdä teorialähtöisesti, vaan se on vapaa suh- teessa teoriaosan tietoon tutkittavasta ilmiöstä. Aineistolähtöisessä analyysissa kerätty aineisto ohjaa analyysin tekoa. Aineistoa lähdetään analysoimaan hakemalla tietoa tut- kimuksen tarkoitukseen ja tutkimuskysymyksiin liittyen. Analyysin avulla pyritään saa- maan informaatiota ja muodostamaan selkeä kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. (Tuomi &

Sarajärvi 2018: 103–111,122.) Päädyin valitsemaan aineistolähtöisen sisällönanalyy- sin, koska en halunnut teorian ohjaavan haastatteluja. Opinnäytetyön haastattelun puo- listrukturoidut kysymykset eivät pohjaa mihinkään teoriaan, ja näin vapaus kysymysten laadintaan työn kokemuksen pohjalta säilyi.

Etenin analysoinnissa Tuomen ja Sarajärven (2018) ohjeiden mukaisesti. Siinä aineis- ton analysointi on jaettu kolmeen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto pel- kistetään. Aineistosta karsitaan epäolennainen pois ja etsitään tutkimustehtävän kan- nalta olennaiset asiat. Pelkistäessä tulee huomioida, että aineiston informaatio säilyy ennallaan, eikä pelkistäjä tee omia tulkintoja. Seuraavaksi aineisto klusteroidaan eli

ryhmitellään. Pelkistetystä aineistosta etsitään samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia ja muodostaan alaluokkia. Samalla aineisto tiivistyy. Luokittelua jatketaan niin, että ala- luokkia yhdistelemällä muodostetaan yläluokkia ja yläluokkia yhdistelemällä pääluok- kia. Lopuksi muodostetaan tutkimustehtävään yhteydessä olevat yhdistävät luokat.

(Tuomi & Sarajärvi 2018: 122–124.)

Luokittelun rinnalla kulkee analyysin kolmas vaihe abstrahointi eli käsitteellistäminen.

Abstrahoinnissa ryhmittelyn tuloksena syntyneille luokille luodaan teoreettiset käsitteet.

Käsitteet kuvaavat empiiristä aineistoa ja sen konkreettista sisältöä. Käsitteitä yhdiste- lemällä saadaan lopulta vastaus tutkimustehtävään. Abstrahoinnissa erotetaan tutki- muksen kannalta olennainen tieto ja edetään johtopäätöksiin. Analyysin kaikissa vai- heissa pyritään ymmärtämään asiat tutkittavien näkökulmasta. (Tuomi & Sarajärvi 2018: 125–127.)

Aloitin analysoinnin alkuperäisdataa pelkistämällä. Kuuntelin haastattelut vielä kertaal- leen läpi ja luin alkuperäistä tulostettua tekstiä useaan kertaan. Lukiessani tekstiä, merkkasin värikynillä opinnäytetyön tavoitteeseen vastaavia ilmaisuja, karsien epäolen- naisuuksia pois. Esitin aineistolle opinnäytetyön tavoitteita kuvaavia kysymyksiä. Alle- viivasin tekstistä omahoitajuuteen, hoitoon, itsemääräämisoikeuteen, vuorovaikutuk- seen sekä ympäristötekijöihin liittyviä ilmaisuja. Tehtyäni merkinnät paperille, siirryin tietokoneen ääreen ja kirjoitin valitsemani alkuperäisilmaisut sanasta sanaan. Kirjoitin tekstin värikoodien mukaan allekkain Word-taulukkoon.

Jatkoin pelkistämistä kirjoittamalla alkuperäisilmaisuja kuvaavat ilmiöt viereiseen sarak- keeseen. Pelkistämisessä pyrin tiivistämään ilmaisun muuttamatta sen sanomaa. Mel- kein jokaisesta lausumasta löytyi useampi pelkistettävä ilmaus.

Mää oon oikein hyvin viihty- nyt tässä, mää oon tyytyväi- nen tähän osastoon, henki- lökunta on, täytyy ny sanoo,

että mitä tällä kertaa on nin palvelualtista

Tyytyväisyys osastoon Henkilökunnan palve- lualttius

Omahoitajan etunimen mää muistan. Semmonen joka

on mun nyt semmonen, kun mää anon paikkaa, nin tota hän hoitaa sitä.

Omahoitajan tuntemi- nen nimeltä.

Omahoitajan apu jat- kopaikan hakemi-

sessa.

Kuvio 1. Aineiston ryhmittely

Luettuani pelkistettyjä ilmauksia useaan kertaan aloitin aineiston klusteroinnin eli ryh- mittelyn. Tulostin pelkistetyn aineiston paperille ja etsin värikyniä apuna käyttäen vas- tauksia tutkimuskysymyksiini. Etsin samankaltaisia kokemuksia, mielipiteitä ja kom- mentteja. Ryhmiteltyäni pelkistetyt ilmaukset, kirjoitin ne tietokoneelle järjestykseen.

Yhdistin pelkistettyjä ilmauksia alaluokiksi. Abstrahoinnissa nimesin luokat ilmiötä ku- vaavilla teoreettisilla käsitteillä.

Taulukko 1. Aineiston käsitteellistäminen luokittelun kautta

Alaluokka Yläluokka Pääluokka

Osaston ilmapiiri

Hoidon ja kuntoutuksen laatu Kokonaisvaltainen hoito ja kuntoutus

Hoitajan odottaminen Omatoimisuus

Avunsaanti Potilaiden kokemuksia osas- tolla olosta ja saamastaan hoidosta

Osaston rauhallisuus / rau- hattomuus

Osaston fyysiset puitteet

Viihtyisyys

Kuulluksi tuleminen

Vuorovaikutus Omat mielipiteet

Tiedonsaanti terveydentilasta ja mahdollisuus vaikuttaa hoi- toon

Tiedon saanti

Jatkohoidon suunnittelu Hoitojakson tavoite

Osallisuus omaan hoitoon

Tietoisuus omahoitajasta

Omahoitajan merkitys Omahoitajuus Potilaiden ymmärrys ja koke- mus omahoitajuudesta

Hoitajien tunnistaminen

Vuorokohtainen hoitaja Hoitajien vaihtuvuus

Aineiston mukaisia alaluokkia syntyi 15. Tämän jälkeen seurasi alaluokkien yhdistämi- nen yläluokiksi ja niiden nimeäminen. Yläluokkia syntyi seitsemän ja lopuksi niistä kolme pääluokkaa. Pääluokat nimesin opinnäytetyön tavoitteisiin vastaamaan: 1. Poti- laiden kokemuksia osastolla olosta ja saamastaan hoidosta. 2. Tiedonsaanti terveyden- tilasta ja mahdollisuus vaikuttaa hoitoon 3. Potilaiden ymmärrys ja kokemus omahoita- juudesta.

3.8 Henkilökunnan ryhmähaastattelujen analysointi

Haastattelujen jälkeen nauhoitettu aineisto litteroitiin eli tallennettu materiaali muutettiin tekstimuotoon. Litterointi tehtiin välittömästi haastattelujen jälkeen toukokuussa 2021.

Ryhmähaastattelujen litterointi oli yksilöhaastatteluihin verrattuna vaikeampaa. Puhujat vaihtuivat ajoittain nopeasti ja mukana oli lyhyitä kommentointeja. Aineistoa kirjoitta- essa tutustuin ensimmäisen kerran sen sisältöihin. Litteroitua aineistoa tuli yhteensä 14 sivua, fonttina Calibri, fonttikoko 11 ja riviväli 1,5.

Taulukko 2. Aineiston käsitteellistäminen luokittelun kautta

Alaluokka Yläluokka Pääluokka

Omahoitajan tunnistamisen esteitä.

Omahoitaja ja päiväkohtainen hoitaja

Omahoitajan tunnistaminen Omahoitaja-potilas suhteen syntyminen

Omapotilaan tunteminen Omapotilaan vastaanottami-

nen osastolle Omapotilaaseen tutustumi- nen

Omahoitajan tehtävien kuor- mittavuus

Ajan löytäminen omahoitajuu- delle

Omahoitajan tehtävät

Vastuu omapotilaan asioista Aktiivisuus omapotilaan otta- misessa

Jatkohoidon järjestäminen

Vastuullisuus omahoitajuu-

dessa. Omahoitajuuden haasteet

Rai-arvion tekeminen poti- laasta

Hoitokertomuksen päivittämi-

nen Sähköiset sivut potilaasta

Uuden potilaan ”etusivun”

luominen pegasokseen Osaston puitteet

Hoitajan ystävällisyys

Potilaan kuuleminen Asiakaslähtöisyyden / hoidon laadun parantaminen

Potilaan tavoitteiden huomi- ointi

Potilaan tilanteen kartoittami- nen

Omaiset osana hoitoa Kuntouttava hoitotyö

Asiakaslähtöiset tavoitteet Asiakaslähtöisyys hoitajan näkökulmasta

Asiakaslähtöisyys käytännön työssä

Asiakaslähtöisyyttä rajoitta- vat tekijät

Asiakkaan toiveet jatkoasi- oissa

Asiakaslähtöisyyden toteutu- minen

Henkilökunnan ryhmähaastattelujen analysoinnissa etenin potilashaastatteluissa kuva- tulla tavalla. Pelkistämisen ja luokittelun kautta teoreettisilla käsitteillä nimettyjä alaluok- kia syntyi 22. Tämän jälkeen seurasi alaluokkien yhdistäminen yläluokiksi ja niiden ni- meäminen. Yläluokkia syntyi kahdeksan ja lopuksi niistä kolme pääluokkaa. Pääluokat nimesin vastaamaan opinnäytetyön tavoitteisiin: 1. Omahoitaja-potilas suhteen synty- minen 2. Omahoitajuuden haasteet 3. Asiakaslähtöisyys ja hoidon laatu hoitajan näkö- kulmasta.

4 Tulokset

Seuraavissa kahdessa alaluvussa käsittelen haastattelujen analysoinnin tuloksia. Kir- joittamani tekstin seassa on suoria lainauksia haastateltavien puheesta. Suoria lainauk- sia olen halunnut käyttää, jotta haastatteluihin osallistuneiden ääni kuuluisi alkuperäi- senä.

4.1 Potilashaastattelut

Potilaiden kokemuksia osastolla olosta ja hoidosta

Haastatteluista kävi ilmi, että monet asiat vaikuttavat potilaan kokemukseen osastolla olosta ja hoidosta. Nimesin tähän kokonaisuuteen kuuluvat alaluokat seuraavilla käsit- teillä: osaston ilmapiiri, hoidon ja kuntoutuksen laatu, hoitajan odottaminen, omatoimi- suus, osaston rauhallisuus/rauhattomuus, ja osaston fyysiset puitteet. Potilaat aistivat

yleistä ilmapiiriä ensi hetkestä lähtien. He kuuntelevat hoitajien keskinäistä kommuni- kointia, tarkkailevat kuinka muita potilaita kohdellaan tai arvioivat itse saamaansa kohte- lua. Potilaat ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja toisten kokemuksia kuunnellaan ja arvioidaan.

Positiivinen ilmapiiri, ei kyräillä eikä, eikä niinkun. Se on hirveetä kuun- nella täysin ulkopuolisena, kun jokkut rupee kiisteleen tämmösessä pai- kassa.

Saamieni tulosten perusteella, henkilökunnan toiminnalla on suuri vaikutus siihen, miten potilas kokee sairaalassa olon. Haastattelujen perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että henkilökunta on osaston julkisivu ja tärkeämpi kuin osaston fyysiset puitteet. Henkilökun- nan ystävällisyys, avuliaisuus ja tervehdykset mainitaan aineistossa useita kertoja. Poti- laiden kokemukset syntyvät päivittäisissä kohtaamisissa. Tervehdykset ja huoneesta ruokailuihin hakeminen koettiin välittämisenä. Pienet huomionosoitukset ohimennen näyttävät merkitsevän paljon ja tuottavan hyvää mieltä. Pidemmistä keskusteluista hoi- tajan kanssa ei tullut yhtään mainintaa.

Mää oon oikein hyvin viihtynyt tässä, mää oon tyytyväinen tähän osas- toon, henkilökunta on nin palvelualtista.

Tota aamulla ne sanoo huomenta ja sitte hakee syömään, että onks sulla nälkä, mää rakastan sitä, se on välittämistä.

Mää tykkään siitä, että ne koputtaa oveen ja sanoo hyvää yötä ja huo- menta. Kaikki ei tee sitä.

Joidenkin potilaiden kohdalla tuli ilmi, että heillä on lempihoitajia, joista he iloitsevat ja pitävät erityisen paljon. Haastatteluista voi päätellä, että vuorovaikutus ja yhteistyö saat- taa sujua toisen hoitajan kanssa paremmin kuin toisen. Yksilövastuisessa hoitotyössä tämä voi vaikuttaa kyseisen päivän kokemukseen osastolla olosta. Ikäviä kokemuksia hoitajan taholta myös mainittiin. Hoitajilta saatu ikävä kohtelu haluttiin unohtaa ja haas- tattelutilanteessakin se mainittiin vain nopeasti. Halutaan mahdollisesti helpottaa omaa oloa eikä jäädä ikäviä asioita miettimään, tai ei haluta valittaa hoidosta. Hoitajan huonolle käytökselle annettiin myös ymmärrystä. Huono käytös nimettiin hoitajan huonoksi päi- väksi, tällöin kohtelua ei tarvitse ehkä kokea niin henkilökohtaisena.

Mutta se on sitten menneen talven lunta ja sitten taas ollaan hyvällä tuu- lella. Meillä kaikilla voi olla huono päivä.

Yhdeksi merkittäväksi alaluokaksi nousi potilaiden kokemus hoidon ja kuntoutuksen laa- dusta. Kuntoutus koettiin yleisesti laadukkaaksi. Haastatellut potilaat olivat viettäneet osastolla jo useita viikkoja, joten heillä oli kokemusta asiasta. Henkilökunnan ammatti- taitoa verrattiin aiempiin kokemuksiin sairaalassaolosta. Ammattitaitoa pidettiin tärkeänä ja sitä arvostettiin. Fyysinen kuntoutuminen nähtiin mahdolliseksi vain ammattitaitoisen osaavan henkilökunnan avulla. Fysioterapeuttien merkitys tuotiin esille, mutta myös kun- toutusta tukeva osaava hoitohenkilökunta. Tapaturman jälkeen oma tilanne oli saatettu kokea toivottomana. Tieto sekä ohjeet ammattihenkilöiltä lisäsivät toiveikkuutta ja am- mattitaito hälvensi myös pelkoa. Nouseminen vuoteesta tai kävelyharjoitus saattoi poti- laan kertoman mukaan pelottaa, mutta osaavan henkilön ohjaus toi turvaa. Kuntoutuk- sen tavoite oli monille haastatelluille selkeä ja niihin pääsemiseksi osaava henkilökunta nähtiin välttämättömäksi.

Kyllä mää oon päättänyt että kylä mää sinne kotio kuntoudun ja kyllä täällä on kaikki eväät siihen. Mää oon tullut niin vakuuttuneeks siittä.

Mää tarkotan sitä, että täällä ihmiset ja hoitajat ne tietää kyllä mitä ne te- kee. Tärkeetä se, että hoitajalla on silmää mitä toinen tarvii ja minkälaista apua se tarvii ja se osaa neuvoo.

Hoitaja osaa neuvoo niinkun joka asiassa että tee näin ja näin, niin pää- set helpommoin liikkuun.

Potilaan itselleen asettamat tavoitteet vaikuttivat merkittävästi hänen arvioidessaan osaston kuntouttavaa toimintaa. Motivaatioita kuntoutumiseen lisäsi omaishoitajana toi- miminen. Kuntoutuminen nähtiin tärkeäksi, jotta pääsee kotiin auttamaan puolisoa. Po- tilaat, joiden mahdollisuus kuntoutua oli rajallinen tai paluu kotiin ei ollut enää mahdol- lista, eivät nostaneet kuntoutusta niin tärkeään osaan. He eivät myöskään maininneet puheessa selkeitä tavoitteita kuntoutumiselleen. Heidän puheessaan korostui hoitajilta saatu oikea-aikaisen avunsaannin merkitys, ei niinkään itse tekeminen tai kuntoutumi- nen.

Kokemukseen hoidosta vaikutti myös potilaiden kokemus avunsaannista hoitajakutsua soitettuaan. Tarvittavaa, oikea-aikaista apua pidettiin tärkeänä ja osa koki sitä saavansa.

Useampi potilas mainitsi, että avunsaantia joutuu toisinaan odottamaan kauan. Hoitajia kohtaan oltiin kuitenkin ymmärtäväisiä. Henkilökunnan vähyyttä ja potilaiden suurta mää- rää suhteessa hoitajiin ihmeteltiin.Kokemukseen avunsaannista saattaa vaikuttaa osal- taan myös avuntarpeen määrä. Potilaat, jotka kertoivat olevansa monissa asioissa oma- toimisia, eivät moittineet avunsaannin hitautta. Tämä on perusteltua, sillä heidän

avuntarpeensa oli mahdollisesti vähäistä. He pystyivät itse suoriutumaan monista asi- oista. Jos potilas tarvitsee paljon apua ja soittaa usein hoitajakutsua, hän joutuu mah- dollisesti useammin myös odottamaan.

Mää soitan tätä kelloo ja kyllä siältä sitte hoitaja tulee, mutta mää ymmär- rän senkin etten mää ole heirän ainoo potilas, ei aina voi tulla siinä sil- mänräpäyksessä ku se kello soi.

Henkilökuntaa, että sitä olis enemmän. Koska tällai jos on kipuja ja ha- luaa jotain niinkun ja on vuoteen omana, niin sillon se minuutti tuntuu, odotusminuutti tuntuu todella pitkältä. Että, että se on, kyllä siihen tottuu ja siihen sopeutuu.

Sairaalan fyysiset puitteet vaikuttavat kokemukseen sairaalassa olosta. Sairaalan puh- taus, hyvä sänky ja ruoka, sekä liikkumisen esteettömyys nousivat aineistosta esille.

Fyysisistä puitteista ei valitettu, tämä saattaa johtua ikäryhmän elämänkokemuksesta.

Potilaat ovat tyytyväisiä, kun perusasiat ovat kunnossa.

Osaston rauhallisuus ja rauhattomuus mainittiin haastatteluissa. Osasto on kooltaan iso ja huoneen sijainti tai huonetoveri voi vaikuttaa merkittävästi kokemukseen ympä- ristön rauhallisuudesta. Toisen potilaan huutaminen ja levottomuus aiheutti huolta. Toi- veena esitettiin, että jos joku huutaa, niin siihen reagoitaisiin hoitajien taholta. Huone- järjestelyihin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Haastatelluista osa oli kahdenhengen huo- neessa ja osa yksin. Haastattelujen perusteella yksilölliset tarpeet ovat potilailla erilai- sia. Toiselle huonetoveri on tärkeä, kun taas toinen nauttii yhden hengen huoneesta.

Osaston arki rytmittyy ruokailujen mukaan. Voinnin salliessa potilaat ruokailevat osaston päiväsalissa, ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma. Haastatelluista omatoimisemmat ja virkeämmät potilaat pitivät ruokailuita tärkeinä. Osa haastatelluista mainitsi, että ruo- kaa tarjotaan liikaa ja liian usein. Tämän arvion antoivat potilaat, joiden vointi oli haas- tattelijan silmissä heikompi. Ruokaa ei moitittu ja tärkeänä pidettiin, että ruokaan saattoi myös itse vaikuttaa.

Ehdottomasti hyvä ruoka. Se on yks niitä tärkeimpiä juurikin se ruoka.

Joka aamu kysytään että mitä otat.

Koronarajoitusten koettiin hankaloittavan elämää myös sairaalassa ollessa. Omaisia oli ikävä, koska he eivät saaneet tulla osastolle. Heidän kanssaan puhuttiin paljon puheli- messa. Toisaalta positiivisena koettiin rauhallisuus osastolla, kun ei ole ruuhkaa omai- sista. Kuntoutujien moninaisuus nousee esiin tässäkin kysymyksessä. Toiset kaipaavat

vieraita, toiset nauttivat rauhasta. Useampi potilas mainitsi kiitollisuutta siitä, että hoita- jat hakivat heille tuotuja lähetyksiä ulko-ovelta. Tärkeäksi koettiin myös tekninen apu puhelimen kanssa, sen ollessa nyt tärkeä yhteydenpidonväline. Jotakin aktiviteettia tai ohjelmaa kaivattiin, mutta ymmärrettiin, että se ei ole epidemia-aikana mahdollista.

Tiedonsaanti terveydentilasta ja mahdollisuus vaikuttaa hoitoon

Potilaat pitivät tärkeänä mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoon. Kuulluksi tuleminen, itsemääräämisoikeus ja omien mielipiteiden esittämisen mahdollisuus koettiin tärkeäksi.

Yksilölliset tarpeet huomioiva hoito mainittiin ja sitä arvostettiin. Toiveiden huomiointia esimerkiksi aamupalan tarjoilussa tai suihkuaikataulussa pidettiin tärkeänä. Haastattelu- jen perusteella potilaat kokivat, että heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa päivän kulkuun hoitojakson aikana. Toiveita on saanut esittää vuorokohtaiselle omahoitajalle.

On monia asioita joihin voi vaikuttaa ja kertoa oman mielipiteen, olen esit- tänyt ruokapyyntöjä ja ne huomioitu, suihkupäivässä rutiinista joustettu ja sillä on minulle iso merkitys.

Pienten toiveiden toteutuminen näyttäisi olevan hyvin merkityksellistä sairaalle, toisten avusta riippuvaiselle ihmiselle. Tasavertainen vuorovaikutus ja potilaan mielipiteen ky- syminen koettiin potilaiden keskuudessa hyvänä ja positiivisena. Hoitajien ystävällisyys ja vuorovaikutuksen sujuminen mainittiin myös useaan kertaan.

Viihtymisen kannalta tärkeää, että mielipiteitä kysytään, eikä niistä tar- vitse tapella. Yhteistyö sujuu hyvin.

Tietoa omasta terveydentilasta pidettiin tärkeänä. Yleisesti potilaat kokivat, että he ovat saaneet riittävän tiedon terveydentilastaan ja että heillä on ollut mahdollisuus kysyä mieltä askarruttavia asioita. Lääkärinkierto kerran viikossa mainittiin pääasialliseksi tie- tolähteeksi, ja sitä pidettiin tärkeänä.

Lääkärikin on tosi miellyttävä, että sille voi ihan suoraan kysyä, että jos ei jotain asiaa, niin hän selvittää kyllä.

Hoitajilta kerrottiin saatavan tietoa päivittäisiin asioihin liittyen, mutta lääkäriltä perus- teellista, omaa terveyttä koskevaa tietoa. Ympäristö koettiin myös turvalliseksi kysy- mysten esittämiselle lääkäriltä tai hoitajilta. Useimmat sanoivat pitävänsä omaisten kanssa tiiviisti yhteyttä puhelimitse. Omaiset olivat myös haastateltavien mukaan olleet yhteydessä lääkäriin tai hoitajiin, ja heillä oli ajantasaista tietoa potilaasta.

Muutaman haastateltavan kohdalla nousi esiin epävarmuus omasta tulevaisuudesta.

Kaatuminen tai useat kaatumiset olivat vieneet kuntoa merkittävästi alaspäin, eikä mah- dollisuutta kotiin palaamiseen enää ollut. Ymmärrys siitä, että kotona ei enää pärjää ja muutto palveluasumiseen oli mahdollisesti edessä, askarrutti mieltä. Palveluasumiseen siirtyminen herätti paljon ajatuksia ja pohdintoja, joita haastatteluissa tuotiin esille. Epä- tietoisuus tulevasta asuinpaikasta saattoi herättää pelkoa. Potilas toi esille epävarmuu- den ja epätietoisuuden tulevaisuudesta. Haastatteluissa nousi myös tyytyväisyys siitä, että apua palvelupaikan hakemisessa oli osastolta saatu.

Mää en tiedä kuinka mää viihdyn siellä palvelutalossa.

Että mul on kyllä iha, mutta sairaala on aina sairaala ja sitte semmonen epävarmuus. Kun mää en tiä että mihin mää nyt sitte mene kun mää en pysty enää olemaan.

Olen saanut tukea jatkosuunnitelmiin ja käytännön apua jatkopaikan ha- kemisessa.

Potilaiden kokemus ja ymmärrys omahoitajuudesta

Osastolla on käytössä yksilövastuinen hoitotyö ja jokaisella potilaalla on nimetty omahoi- taja. Useimmat potilaat eivät haastattelujen perusteella tienneet onko heillä omahoitajaa vai ei. Potilailla on lisäksi päivittäin vaihtuva vuorokohtainen hoitaja. Muutama ajatteli omahoitajan tarkoittavan vuorokohtaista, hänen hoidostaan kulloinkin vastuussa olevaa hoitajaa.

Että mää en yhtään tiä, että voi olla että mul on joku (omahoitaja), mutta mää en osaa sanoo. Ei oo siitä ainakaa ollu puhetta.

Useimmiten omahoitaja ilmoittautuu vuoron alussa, jos en tiedä niin ky- syn.

Eräs potilas arveli, että kaikki hoitajat ovat vuorollaan omahoitajia, viitaten vuorokohtai- seen hoitajaan.

Kaikista on tullut tavallaan omahoitajia, että täällä on itteasiassa useam- pia omahoitajia, et niil on vaan niinku vuorot.

Vuorokohtaista hoitajaa pidettiin tärkeänä ja vuoron alussa haluttiin tietää, kuka on vuo- rossa oleva itsestä vastuussa oleva hoitaja. Useampi mainitsi, että maskit vaikeuttavat hoitajien tunnistamista ja joskus tulee kutsuttua väärää hoitajaa. Hoitajia mainittiin myös olevan niin paljon, että suurin osa ei ole tullut kunnolla tutuksi.

Ku mää en edes tunnekkan kaikkia ku täsä aina vaihtuu niin paljon ja mää aina sanonki että mää monta kertaa väärää ihmistäki. Mutta ne sa- noo, että kyllä me tässä. Vuorotyö, ni en mää o sillai.

Henkilöt, jotka tiesivät omahoitajansa, pitivät omahoitajaa tärkeänä. Potilaiden mielestä omahoitaja on tärkeä erityisesti silloin, jos tulee jotakin vaikeuksia tai pitää hakea palve- luasumisen paikkaa. Palveluasumisen hakeminen on suuri asia ihmisen elämässä. Van- huksesta se voi tuntua vaikealta ja monimutkaiselta. On ymmärrettävää, että potilas kaipaa tukea ja turvallista henkilöä tässä tilanteessa.

Omahoitajan sukunimeä mää en muista, mutta etunimi on Liisa (nimi muutettu). Semmonen joka on mun nyt semmonen, kun mää anon paik- kaa. Nin tota hän hoitaa sitä. Että oon tyytyväinen ja hän hommaa nyt sitä.

Omahoitajan puuttumista ei omahoitajasta tietämättömien kohdalla koettu isona ongel- mana. Toisaalta heillä ei ollut kokemusta omahoitajasta kyseiseltä hoitojaksolta, eikä si- ten kokemusta asiasta. Muutama omahoitajasta tietämätön haastateltava odotti jatko- hoitopaikkaa. Heillä oli epätietoisuutta ja kysymyksiä tulevaisuuden suhteen. Potilasta olisi saattanut helpottaa keskustelu omahoitajan kanssa.

Kylä tos on kaikki kohdellu niin että niillä kylä menee yhteispeliin sillai nää asiat kaikki, että ne kyllä tiedottaa äkkiä toisilleen, ettei siin o kylä puutetta ollut, ettei välttämättä tartte sitä omahoitajaa olla.

Eräs potilas arveli omahoitajan nimeämisen olevan mahdotonta, sillä eihän sama hoi- taja voi olla aina työvuorossa. Haastattelujen perusteella olisi tärkeää, että omahoitajan esittäytyessä potilaalle, hän kertoisi myös omahoitajan tehtävistä. Potilailla ei ollut sel- villä mitä omahoitajuus tarkoittaa, tai miten se eroaa muiden hoitajien tehtävistä.

4.2 Hoitajien ryhmähaastattelut

Omahoitaja-potilassuhteen syntyminen hoitajien kokemana

Haastatteluista kävi ilmi, että omahoitaja-potilassuhteen syntyminen on hoitajien mukaan haasteellista. Potilaat viipyvät osastolla yleensä useita viikkoja. Kaikkiin potilaisiin syntyy hoitajien kokemana hoitosuhde. Suhde omapotilaaseen ei välttämättä eroa suhteesta muihin potilaisiin. Potilas tulee sitä tutummaksi, mitä enemmän häntä on päässyt hoita- maan työvuoroissa. Hoitajien yhteinen kokemus oli, että potilaiden on vaikea tunnistaa omahoitajaa, vaikka omahoitaja esittelisi potilaalle itsensä. Samankaltaisen ulkonäön

nähtiin olevan merkittävä este tunnistamiselle. Ulkonäköseikkojen lisäksi tunnistamista vaikeuttaa hoitajien mielestä potilaiden muistamattomuus sekä hoitajien kolmivuorotyö.

Lisäksi korona-ajan maskit nähtiin yhtenä merkittävänä tunnistamista vaikeuttavana te- kijänä.

Et moni kokee sen, et meil on niin saman näköiset maskit ja hiukset ja sil- mälasit ja vaatteet. Että ei ne paljo erota meitä että kuka on kukaki.

Toki potilaan muistisairaus on yhtenä isona osana siihen, että vaikka sää kertosikkin monta kertaa, nin ettei muista.

Kaikki edellä mainitut tunnistamista hankaloittavat syyt ovat ymmärrettäviä, kun työsken- nellään iäkkäiden ihmisten parissa. Muistin lisäksi muut aistit, kuten kuulo ja näkö, saat- tavat olla heikentyneet. Haastattelujen perusteella suhteen syntymistä omapotilaan ja omahoitajan välille vaikeuttaa myös omahoitajan ja vuorokohtaisen hoitajan sekoittumi- nen potilaiden mielissä.

Me ei voida aina hoitaa pelkästään omaa potilasta, mut et on se päivä- kohtainen hoitaja ja sitte on, että se sekottuu se päiväkohtainen hoitaja ja sitten se joka tekee nää viralliset Rait ja muut systeemit.

Haastattelussa nousi myös pohdintaa, että tuodaanko omahoitajuutta riittävästi esille.

Esittäytyminen omapotilaalle ja hänen omaisilleen saattaa hoitajien mukaan jäädä vä- häiseksi. Mahdollista on, että potilaille ei esittäydytä, jos omahoitajuutta ei nähdä merki- tyksellisenä, tai epäillään että potilas ei muista. Omaisille esittäytyminen saattaa jäädä tekemättä, jos heitä ei kohdata työvuorossa, tai ei tule tarvetta soittaa. Omahoitajavas- tuun välttely, tai pelko vastuun ottamisesta voi myös olla estämässä omahoitajuudesta kertomisessa. Omahoitajavastuun välttely nousi esille omahoitajuudesta keskustelta- essa.

Joku tässä on ruennut mättään taas. Vältellään sitä vastuuta.

Varmaan tulee vähemmän esiteltyä itteensä. Omaisille varmaan pitäis enemmän ja potilaille enemmän esitellä itseensä, että mää oon nyt sun omahoitaja.

Omaisten huomiointi osana potilaan hoitoa, ja hoitosuhteen muodostumista nähtiin tär- keäksi. Yleinen kokemus oli, ettei yhteyttä omaisiin pidetä aina riittävästi. Koronavirus- pandemia oli rajoittanut omaisten vierailuja osastolle. Haastatteluissa nousi esille, että puhelut omaisille olisivat tärkeitä. Yhteydenpito omaisiin katsottiin omahoitajan tehtä- väksi, ja todettiin, että sitä voisi tehdä enemmän.

Me voitais enemmän, niinkun se omahoitaja olla niihin omaisiin.

Hoitajien haastatteluista kävi ilmi, että omapotilaan tunteminen on tärkeää. Puheenvuo- roista nousi esille omahoitajalle kuuluvien tehtävien, hoitosuunnitelman sekä Rai-toimin- takykyarvion tekeminen. Haastattelujen perusteella vaikuttaa, että kirjallisista töistä suo- riutumista pidetään yhtenä tärkeänä syynä tuntea omapotilas. Tämä on perusteltua, sillä ensimmäinen Rai-arvio tulisi tehdä viikon sisällä potilaan saapumisesta osastolle. Arvi- ointia tehdään potilaan fyysisestä ja psyykkisestä toimintakyvystä.

Että josset sää oo ollu paikalla ja joku muu on tehnyt alkujutut, niin sitten ei pääsekkään niin kiinni siihen niinku siihen omapotilaaseensa.

Hoitajien mielestä omapotilaaseen tutustuminen nähtiin mahdolliseksi vain, jos saa hoi- taa potilasta. Osaston käytäntö, jossa vuorokohtaisessa jaossa ei huomioida omahoita- juutta, nähtiin hankaloittavan omapotilaaseen tutustumista. Ryhmähaastattelussa tuli esille mahdollisuus toiveen esittämisestä vuorokohtaisen jaon tekijälle.

Mutta saahan sitä toivoo. Meijän puolella on ainakin se vihko, että an- nakko mulle niinku tän huoneen nytte, että mulla on Raita tai jotain muuta tarvii tehdä.

Omahoitaja-potilassuhteen syntymisen kannalta pidettiin tärkeänä, että voisi olla itse vastaanottamassa uutta omapotilasta osastolle. Lisäksi tutustumista ajateltiin helpotta- van, jos pääsisi hoitamaan omapotilasta heti useampana päivänä. Hoitajat ajattelivat paljolti omaa tutustumistaan potilaaseen, mutta tämä mahdollistaisi myös potilaan tutus- tumisen omahoitajaansa. Potilaan sopeutuminen uuteen sairaalaan voisi myös helpot- tua, jos olisi useampana päivänä sama hoitaja.

Että sillon ku se potilas tulee, että se pitäis saada se omahoitaja hoita- maan sitä ainakin kahtena päivänä peräkkäin. Koska sää et voi sitä muo- dostaa, etkä luoda sitä potilas-hoitaja suhdetta siihen ihmiseen niinkun, jos sää et oo viikkoon vaikka hoitanut.

Omahoitajuuden haasteet hoitajien kokemana

Ryhmähaastatteluissa tuli esille omahoitajana toimimisesta enemmän negatiivisia kuin positiivisia puolia. Haastatteluista sai vaikutuksen, että yleinen kiire työssä vaikutti koke- mukseen omahoitajuudesta. Yleisesti nähtiin kuitenkin tärkeänä, että jokaiselle potilaalle on nimetty omahoitaja. Omahoitajuuden myötä erityisesti kirjallisten töiden nähtiin