Haastattelujen jälkeen nauhoitettu aineisto litteroitiin eli tallennettu materiaali muutettiin tekstimuotoon. Litterointi tehtiin välittömästi haastattelujen jälkeen toukokuussa 2021.
Ryhmähaastattelujen litterointi oli yksilöhaastatteluihin verrattuna vaikeampaa. Puhujat vaihtuivat ajoittain nopeasti ja mukana oli lyhyitä kommentointeja. Aineistoa kirjoitta-essa tutustuin ensimmäisen kerran sen sisältöihin. Litteroitua aineistoa tuli yhteensä 14 sivua, fonttina Calibri, fonttikoko 11 ja riviväli 1,5.
Taulukko 2. Aineiston käsitteellistäminen luokittelun kautta
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Omahoitajan tunnistamisen esteitä.
Omahoitaja ja päiväkohtainen hoitaja
Omahoitajan tunnistaminen Omahoitaja-potilas suhteen syntyminen
Omapotilaan tunteminen Omapotilaan
vastaanottami-nen osastolle Omapotilaaseen tutustumi-nen
Omahoitajan tehtävien kuor-mittavuus
omahoitajuu-dessa. Omahoitajuuden haasteet
Rai-arvion tekeminen poti-laasta
Hoitokertomuksen
päivittämi-nen Sähköiset sivut potilaasta
Uuden potilaan ”etusivun”
luominen pegasokseen Osaston puitteet
Hoitajan ystävällisyys
Potilaan kuuleminen Asiakaslähtöisyyden / hoidon laadun parantaminen
Asiakaslähtöiset tavoitteet Asiakaslähtöisyys hoitajan näkökulmasta
Henkilökunnan ryhmähaastattelujen analysoinnissa etenin potilashaastatteluissa kuva-tulla tavalla. Pelkistämisen ja luokittelun kautta teoreettisilla käsitteillä nimettyjä alaluok-kia syntyi 22. Tämän jälkeen seurasi alaluokkien yhdistäminen yläluokiksi ja niiden ni-meäminen. Yläluokkia syntyi kahdeksan ja lopuksi niistä kolme pääluokkaa. Pääluokat nimesin vastaamaan opinnäytetyön tavoitteisiin: 1. Omahoitaja-potilas suhteen synty-minen 2. Omahoitajuuden haasteet 3. Asiakaslähtöisyys ja hoidon laatu hoitajan näkö-kulmasta.
4 Tulokset
Seuraavissa kahdessa alaluvussa käsittelen haastattelujen analysoinnin tuloksia. Kir-joittamani tekstin seassa on suoria lainauksia haastateltavien puheesta. Suoria lainauk-sia olen halunnut käyttää, jotta haastatteluihin osallistuneiden ääni kuuluisi alkuperäi-senä.
4.1 Potilashaastattelut
Potilaiden kokemuksia osastolla olosta ja hoidosta
Haastatteluista kävi ilmi, että monet asiat vaikuttavat potilaan kokemukseen osastolla olosta ja hoidosta. Nimesin tähän kokonaisuuteen kuuluvat alaluokat seuraavilla käsit-teillä: osaston ilmapiiri, hoidon ja kuntoutuksen laatu, hoitajan odottaminen, omatoimi-suus, osaston rauhallisuus/rauhattomuus, ja osaston fyysiset puitteet. Potilaat aistivat
yleistä ilmapiiriä ensi hetkestä lähtien. He kuuntelevat hoitajien keskinäistä kommuni-kointia, tarkkailevat kuinka muita potilaita kohdellaan tai arvioivat itse saamaansa kohte-lua. Potilaat ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja toisten kokemuksia kuunnellaan ja arvioidaan.
Positiivinen ilmapiiri, ei kyräillä eikä, eikä niinkun. Se on hirveetä kuun-nella täysin ulkopuolisena, kun jokkut rupee kiisteleen tämmösessä pai-kassa.
Saamieni tulosten perusteella, henkilökunnan toiminnalla on suuri vaikutus siihen, miten potilas kokee sairaalassa olon. Haastattelujen perusteella voi tehdä johtopäätöksen, että henkilökunta on osaston julkisivu ja tärkeämpi kuin osaston fyysiset puitteet. Henkilökun-nan ystävällisyys, avuliaisuus ja tervehdykset mainitaan aineistossa useita kertoja. Poti-laiden kokemukset syntyvät päivittäisissä kohtaamisissa. Tervehdykset ja huoneesta ruokailuihin hakeminen koettiin välittämisenä. Pienet huomionosoitukset ohimennen näyttävät merkitsevän paljon ja tuottavan hyvää mieltä. Pidemmistä keskusteluista hoi-tajan kanssa ei tullut yhtään mainintaa.
Mää oon oikein hyvin viihtynyt tässä, mää oon tyytyväinen tähän osas-toon, henkilökunta on nin palvelualtista.
Tota aamulla ne sanoo huomenta ja sitte hakee syömään, että onks sulla nälkä, mää rakastan sitä, se on välittämistä.
Mää tykkään siitä, että ne koputtaa oveen ja sanoo hyvää yötä ja huo-menta. Kaikki ei tee sitä.
Joidenkin potilaiden kohdalla tuli ilmi, että heillä on lempihoitajia, joista he iloitsevat ja pitävät erityisen paljon. Haastatteluista voi päätellä, että vuorovaikutus ja yhteistyö saat-taa sujua toisen hoitajan kanssa paremmin kuin toisen. Yksilövastuisessa hoitotyössä tämä voi vaikuttaa kyseisen päivän kokemukseen osastolla olosta. Ikäviä kokemuksia hoitajan taholta myös mainittiin. Hoitajilta saatu ikävä kohtelu haluttiin unohtaa ja haas-tattelutilanteessakin se mainittiin vain nopeasti. Halutaan mahdollisesti helpottaa omaa oloa eikä jäädä ikäviä asioita miettimään, tai ei haluta valittaa hoidosta. Hoitajan huonolle käytökselle annettiin myös ymmärrystä. Huono käytös nimettiin hoitajan huonoksi päi-väksi, tällöin kohtelua ei tarvitse ehkä kokea niin henkilökohtaisena.
Mutta se on sitten menneen talven lunta ja sitten taas ollaan hyvällä tuu-lella. Meillä kaikilla voi olla huono päivä.
Yhdeksi merkittäväksi alaluokaksi nousi potilaiden kokemus hoidon ja kuntoutuksen laa-dusta. Kuntoutus koettiin yleisesti laadukkaaksi. Haastatellut potilaat olivat viettäneet osastolla jo useita viikkoja, joten heillä oli kokemusta asiasta. Henkilökunnan ammatti-taitoa verrattiin aiempiin kokemuksiin sairaalassaolosta. Ammattiammatti-taitoa pidettiin tärkeänä ja sitä arvostettiin. Fyysinen kuntoutuminen nähtiin mahdolliseksi vain ammattitaitoisen osaavan henkilökunnan avulla. Fysioterapeuttien merkitys tuotiin esille, mutta myös kun-toutusta tukeva osaava hoitohenkilökunta. Tapaturman jälkeen oma tilanne oli saatettu kokea toivottomana. Tieto sekä ohjeet ammattihenkilöiltä lisäsivät toiveikkuutta ja am-mattitaito hälvensi myös pelkoa. Nouseminen vuoteesta tai kävelyharjoitus saattoi poti-laan kertoman mukaan pelottaa, mutta osaavan henkilön ohjaus toi turvaa. Kuntoutuk-sen tavoite oli monille haastatelluille selkeä ja niihin pääsemiseksi osaava henkilökunta nähtiin välttämättömäksi.
Kyllä mää oon päättänyt että kylä mää sinne kotio kuntoudun ja kyllä täällä on kaikki eväät siihen. Mää oon tullut niin vakuuttuneeks siittä.
Mää tarkotan sitä, että täällä ihmiset ja hoitajat ne tietää kyllä mitä ne te-kee. Tärkeetä se, että hoitajalla on silmää mitä toinen tarvii ja minkälaista apua se tarvii ja se osaa neuvoo.
Hoitaja osaa neuvoo niinkun joka asiassa että tee näin ja näin, niin pää-set helpommoin liikkuun.
Potilaan itselleen asettamat tavoitteet vaikuttivat merkittävästi hänen arvioidessaan osaston kuntouttavaa toimintaa. Motivaatioita kuntoutumiseen lisäsi omaishoitajana toi-miminen. Kuntoutuminen nähtiin tärkeäksi, jotta pääsee kotiin auttamaan puolisoa. Po-tilaat, joiden mahdollisuus kuntoutua oli rajallinen tai paluu kotiin ei ollut enää mahdol-lista, eivät nostaneet kuntoutusta niin tärkeään osaan. He eivät myöskään maininneet puheessa selkeitä tavoitteita kuntoutumiselleen. Heidän puheessaan korostui hoitajilta saatu oikea-aikaisen avunsaannin merkitys, ei niinkään itse tekeminen tai kuntoutumi-nen.
Kokemukseen hoidosta vaikutti myös potilaiden kokemus avunsaannista hoitajakutsua soitettuaan. Tarvittavaa, oikea-aikaista apua pidettiin tärkeänä ja osa koki sitä saavansa.
Useampi potilas mainitsi, että avunsaantia joutuu toisinaan odottamaan kauan. Hoitajia kohtaan oltiin kuitenkin ymmärtäväisiä. Henkilökunnan vähyyttä ja potilaiden suurta mää-rää suhteessa hoitajiin ihmeteltiin.Kokemukseen avunsaannista saattaa vaikuttaa osal-taan myös avuntarpeen määrä. Potilaat, jotka kertoivat olevansa monissa asioissa oma-toimisia, eivät moittineet avunsaannin hitautta. Tämä on perusteltua, sillä heidän
avuntarpeensa oli mahdollisesti vähäistä. He pystyivät itse suoriutumaan monista asi-oista. Jos potilas tarvitsee paljon apua ja soittaa usein hoitajakutsua, hän joutuu mah-dollisesti useammin myös odottamaan.
Mää soitan tätä kelloo ja kyllä siältä sitte hoitaja tulee, mutta mää ymmär-rän senkin etten mää ole heiymmär-rän ainoo potilas, ei aina voi tulla siinä sil-mänräpäyksessä ku se kello soi.
Henkilökuntaa, että sitä olis enemmän. Koska tällai jos on kipuja ja ha-luaa jotain niinkun ja on vuoteen omana, niin sillon se minuutti tuntuu, odotusminuutti tuntuu todella pitkältä. Että, että se on, kyllä siihen tottuu ja siihen sopeutuu.
Sairaalan fyysiset puitteet vaikuttavat kokemukseen sairaalassa olosta. Sairaalan puh-taus, hyvä sänky ja ruoka, sekä liikkumisen esteettömyys nousivat aineistosta esille.
Fyysisistä puitteista ei valitettu, tämä saattaa johtua ikäryhmän elämänkokemuksesta.
Potilaat ovat tyytyväisiä, kun perusasiat ovat kunnossa.
Osaston rauhallisuus ja rauhattomuus mainittiin haastatteluissa. Osasto on kooltaan iso ja huoneen sijainti tai huonetoveri voi vaikuttaa merkittävästi kokemukseen ympä-ristön rauhallisuudesta. Toisen potilaan huutaminen ja levottomuus aiheutti huolta. Toi-veena esitettiin, että jos joku huutaa, niin siihen reagoitaisiin hoitajien taholta. Huone-järjestelyihin oltiin yleisesti tyytyväisiä. Haastatelluista osa oli kahdenhengen huo-neessa ja osa yksin. Haastattelujen perusteella yksilölliset tarpeet ovat potilailla erilai-sia. Toiselle huonetoveri on tärkeä, kun taas toinen nauttii yhden hengen huoneesta.
Osaston arki rytmittyy ruokailujen mukaan. Voinnin salliessa potilaat ruokailevat osaston päiväsalissa, ruokailu on myös sosiaalinen tapahtuma. Haastatelluista omatoimisemmat ja virkeämmät potilaat pitivät ruokailuita tärkeinä. Osa haastatelluista mainitsi, että ruo-kaa tarjotaan liiruo-kaa ja liian usein. Tämän arvion antoivat potilaat, joiden vointi oli haas-tattelijan silmissä heikompi. Ruokaa ei moitittu ja tärkeänä pidettiin, että ruokaan saattoi myös itse vaikuttaa.
Ehdottomasti hyvä ruoka. Se on yks niitä tärkeimpiä juurikin se ruoka.
Joka aamu kysytään että mitä otat.
Koronarajoitusten koettiin hankaloittavan elämää myös sairaalassa ollessa. Omaisia oli ikävä, koska he eivät saaneet tulla osastolle. Heidän kanssaan puhuttiin paljon puheli-messa. Toisaalta positiivisena koettiin rauhallisuus osastolla, kun ei ole ruuhkaa omai-sista. Kuntoutujien moninaisuus nousee esiin tässäkin kysymyksessä. Toiset kaipaavat
vieraita, toiset nauttivat rauhasta. Useampi potilas mainitsi kiitollisuutta siitä, että hoita-jat hakivat heille tuotuja lähetyksiä ulko-ovelta. Tärkeäksi koettiin myös tekninen apu puhelimen kanssa, sen ollessa nyt tärkeä yhteydenpidonväline. Jotakin aktiviteettia tai ohjelmaa kaivattiin, mutta ymmärrettiin, että se ei ole epidemia-aikana mahdollista.
Tiedonsaanti terveydentilasta ja mahdollisuus vaikuttaa hoitoon
Potilaat pitivät tärkeänä mahdollisuutta vaikuttaa omaan hoitoon. Kuulluksi tuleminen, itsemääräämisoikeus ja omien mielipiteiden esittämisen mahdollisuus koettiin tärkeäksi.
Yksilölliset tarpeet huomioiva hoito mainittiin ja sitä arvostettiin. Toiveiden huomiointia esimerkiksi aamupalan tarjoilussa tai suihkuaikataulussa pidettiin tärkeänä. Haastattelu-jen perusteella potilaat kokivat, että heillä on ollut mahdollisuus vaikuttaa päivän kulkuun hoitojakson aikana. Toiveita on saanut esittää vuorokohtaiselle omahoitajalle.
On monia asioita joihin voi vaikuttaa ja kertoa oman mielipiteen, olen esit-tänyt ruokapyyntöjä ja ne huomioitu, suihkupäivässä rutiinista joustettu ja sillä on minulle iso merkitys.
Pienten toiveiden toteutuminen näyttäisi olevan hyvin merkityksellistä sairaalle, toisten avusta riippuvaiselle ihmiselle. Tasavertainen vuorovaikutus ja potilaan mielipiteen ky-syminen koettiin potilaiden keskuudessa hyvänä ja positiivisena. Hoitajien ystävällisyys ja vuorovaikutuksen sujuminen mainittiin myös useaan kertaan.
Viihtymisen kannalta tärkeää, että mielipiteitä kysytään, eikä niistä tar-vitse tapella. Yhteistyö sujuu hyvin.
Tietoa omasta terveydentilasta pidettiin tärkeänä. Yleisesti potilaat kokivat, että he ovat saaneet riittävän tiedon terveydentilastaan ja että heillä on ollut mahdollisuus kysyä mieltä askarruttavia asioita. Lääkärinkierto kerran viikossa mainittiin pääasialliseksi tie-tolähteeksi, ja sitä pidettiin tärkeänä.
Lääkärikin on tosi miellyttävä, että sille voi ihan suoraan kysyä, että jos ei jotain asiaa, niin hän selvittää kyllä.
Hoitajilta kerrottiin saatavan tietoa päivittäisiin asioihin liittyen, mutta lääkäriltä perus-teellista, omaa terveyttä koskevaa tietoa. Ympäristö koettiin myös turvalliseksi kysy-mysten esittämiselle lääkäriltä tai hoitajilta. Useimmat sanoivat pitävänsä omaisten kanssa tiiviisti yhteyttä puhelimitse. Omaiset olivat myös haastateltavien mukaan olleet yhteydessä lääkäriin tai hoitajiin, ja heillä oli ajantasaista tietoa potilaasta.
Muutaman haastateltavan kohdalla nousi esiin epävarmuus omasta tulevaisuudesta.
Kaatuminen tai useat kaatumiset olivat vieneet kuntoa merkittävästi alaspäin, eikä mah-dollisuutta kotiin palaamiseen enää ollut. Ymmärrys siitä, että kotona ei enää pärjää ja muutto palveluasumiseen oli mahdollisesti edessä, askarrutti mieltä. Palveluasumiseen siirtyminen herätti paljon ajatuksia ja pohdintoja, joita haastatteluissa tuotiin esille. Epä-tietoisuus tulevasta asuinpaikasta saattoi herättää pelkoa. Potilas toi esille epävarmuu-den ja epätietoisuuepävarmuu-den tulevaisuudesta. Haastatteluissa nousi myös tyytyväisyys siitä, että apua palvelupaikan hakemisessa oli osastolta saatu.
Mää en tiedä kuinka mää viihdyn siellä palvelutalossa.
Että mul on kyllä iha, mutta sairaala on aina sairaala ja sitte semmonen epävarmuus. Kun mää en tiä että mihin mää nyt sitte mene kun mää en pysty enää olemaan.
Olen saanut tukea jatkosuunnitelmiin ja käytännön apua jatkopaikan ha-kemisessa.
Potilaiden kokemus ja ymmärrys omahoitajuudesta
Osastolla on käytössä yksilövastuinen hoitotyö ja jokaisella potilaalla on nimetty omahoi-taja. Useimmat potilaat eivät haastattelujen perusteella tienneet onko heillä omahoitajaa vai ei. Potilailla on lisäksi päivittäin vaihtuva vuorokohtainen hoitaja. Muutama ajatteli omahoitajan tarkoittavan vuorokohtaista, hänen hoidostaan kulloinkin vastuussa olevaa hoitajaa.
Että mää en yhtään tiä, että voi olla että mul on joku (omahoitaja), mutta mää en osaa sanoo. Ei oo siitä ainakaa ollu puhetta.
Useimmiten omahoitaja ilmoittautuu vuoron alussa, jos en tiedä niin ky-syn.
Eräs potilas arveli, että kaikki hoitajat ovat vuorollaan omahoitajia, viitaten vuorokohtai-seen hoitajaan.
Kaikista on tullut tavallaan omahoitajia, että täällä on itteasiassa useam-pia omahoitajia, et niil on vaan niinku vuorot.
Vuorokohtaista hoitajaa pidettiin tärkeänä ja vuoron alussa haluttiin tietää, kuka on vuo-rossa oleva itsestä vastuussa oleva hoitaja. Useampi mainitsi, että maskit vaikeuttavat hoitajien tunnistamista ja joskus tulee kutsuttua väärää hoitajaa. Hoitajia mainittiin myös olevan niin paljon, että suurin osa ei ole tullut kunnolla tutuksi.
Ku mää en edes tunnekkan kaikkia ku täsä aina vaihtuu niin paljon ja mää aina sanonki että mää monta kertaa väärää ihmistäki. Mutta ne sa-noo, että kyllä me tässä. Vuorotyö, ni en mää o sillai.
Henkilöt, jotka tiesivät omahoitajansa, pitivät omahoitajaa tärkeänä. Potilaiden mielestä omahoitaja on tärkeä erityisesti silloin, jos tulee jotakin vaikeuksia tai pitää hakea palve-luasumisen paikkaa. Palvepalve-luasumisen hakeminen on suuri asia ihmisen elämässä. Van-huksesta se voi tuntua vaikealta ja monimutkaiselta. On ymmärrettävää, että potilas kaipaa tukea ja turvallista henkilöä tässä tilanteessa.
Omahoitajan sukunimeä mää en muista, mutta etunimi on Liisa (nimi muutettu). Semmonen joka on mun nyt semmonen, kun mää anon paik-kaa. Nin tota hän hoitaa sitä. Että oon tyytyväinen ja hän hommaa nyt sitä.
Omahoitajan puuttumista ei omahoitajasta tietämättömien kohdalla koettu isona ongel-mana. Toisaalta heillä ei ollut kokemusta omahoitajasta kyseiseltä hoitojaksolta, eikä si-ten kokemusta asiasta. Muutama omahoitajasta tietämätön haastateltava odotti jatko-hoitopaikkaa. Heillä oli epätietoisuutta ja kysymyksiä tulevaisuuden suhteen. Potilasta olisi saattanut helpottaa keskustelu omahoitajan kanssa.
Kylä tos on kaikki kohdellu niin että niillä kylä menee yhteispeliin sillai nää asiat kaikki, että ne kyllä tiedottaa äkkiä toisilleen, ettei siin o kylä puutetta ollut, ettei välttämättä tartte sitä omahoitajaa olla.
Eräs potilas arveli omahoitajan nimeämisen olevan mahdotonta, sillä eihän sama hoi-taja voi olla aina työvuorossa. Haastattelujen perusteella olisi tärkeää, että omahoihoi-tajan esittäytyessä potilaalle, hän kertoisi myös omahoitajan tehtävistä. Potilailla ei ollut sel-villä mitä omahoitajuus tarkoittaa, tai miten se eroaa muiden hoitajien tehtävistä.