Kokemukset hoidosta ja asiakaslähtöisyydestä Potilaiden kokemuksia

Tässä opinnäytetyössä potilaat kokivat yleisesti, että kohtelu osastolla on ystävällistä ja potilasta huomioivaa. Potilaat pitivät erittäin tärkeänä, että heidät huomioidaan yksilölli-sesti ja henkilökohtaiyksilölli-sesti. Ystävällinen ilmapiiri vaikutti myönteiyksilölli-sesti kokemukseen sairaalassa olosta. Apua joutui odottamaan ajoittain liian pitkään ja se nostettiin esille negatiivisena asiana. Esille tuli myös kokemuksia huonosta kohtelusta. Ne selitettiin hoitajan huonolla päivällä, joita potilaiden mukaan voi sattua kaikille. Karhe (2017) on tutkinut potilaiden hoitoyksinäisyyttä eli kokemusta toimimattomasta hoitosuhteesta.

Tutkimuksessa ilmenee samankaltainen kokemus huonosta kohtelusta. Potilaan arvio asiasta oli, että kohdalle vain sattui yksittäinen ikävä ihminen. (Karhe 2017: 72.) Tulok-sista voi päätellä, että huonoa kohtelua halutaan ehkä vähätellä ja selittää se pois. Kar-hen tutkimuksen, ja opinnäytetyöni perusteella on vakava ja selvitettävä asia, jos poti-las kokee epäystävällistä tai muuten huonoa kohtelua. Potilaat saattavat ottaa asian raskaammin kuin antavat ymmärtää.

Karhen (2017) tutkimuksesta käy myös ilmi, että potilaat kokevat jäävänsä vaille apua, jos heitä ei kohdata yksilöllisesti. Ystävälliset ja potilaalle aikaa antaneet hoitajat vah-vistivat potilaita. (Karhe 2017: 107–111.) Tulos on samansuuntainen opinnäytetyöni kanssa. Potilashaastatteluissa nousi voimakkaasti esille kohtelu ja ilmapiiri, sekä niiden merkitys. En usko, että on liian rohkeaa päätellä, että hyvällä kohtelulla on kuntouttava ja tervehdyttävä vaikutus. Potilashaastatteluissa ilmeni, että hoitajien kanssa kohtaa-misen ei tarvitse olla ajallisesti pitkä. Ystävällinen tervehdys tuo jo hyvän mielen.

Opinnäytetyöni tulosten perusteella, potilaat kokivat asiakaslähtöisyyttä lisääväksi mah-dollisuuden vaikuttaa päivän kulkuun. Kuulluksi tulemista pienten pyyntöjen osalta pi-dettiin myös tärkeänä. Potilaille oli tärkeää, että he saivat tehdä pystymiään asioita ja itsenäisyys säilyi. Tiedonsaanti omasta terveydentilasta, ja mahdollisuus kysymysten esittämiseen koettiin toteutuvan, siihen kerrottiin olevan lääkärin kierrolla aina

mahdollisuus. Karhen (2017) tutkimuksessa ilmenee, että tiedon saanti tarjolla ole-vasta avusta lisäsi turvallisuuden tunnetta (Karhe 2017: 75).

Räsänen (2011) on tutkinut väitöskirjassaan ikääntyneiden asiakkaiden elämänlaatua ympärivuorokautisessa hoivassa. Opinnäytetyön tulokset vahvistavat aikaisempaa tut-kimustietoa. Räsäsen tuloksista käy ilmi, että ikääntyville ihmisille oli tärkeää hoitajilta saatu kunnioittava, yksilöllinen kohtelu. He arvostivat mahdollisuutta tehdä asioita itse ja osallistua, mutta samalla saada tarvitsemaansa yksilöllistä hoivaa. Tärkeää oli saada kokea olevansa kykenevä ja arvostettu ihminen. Asiakkaat arvostivat hoitajien kanssa syntynyttä vuorovaikutusta, ja heidän tuomaansa turvallisuutta. Asiakkaiden kokema hoidon laatu, ja heidän kokemansa elämänlaatu korreloivat keskenään samaan suun-taan. (Räsänen 2011: 126–127, 178.)

Nymanin (2006) tutkimuksesta käy ilmi, että potilaat pitävät hoidon onnistumisen kan-nalta tärkeänä, että hoidon tavoitteet on sovittu yhdessä potilaan kanssa. He pitivät myös tärkeänä mahdollisuutta osallistua oman hoitonsa suunnitteluun ja arviointiin.

(Nyman 2006: 45.) Tässä opinnäytetyössä tuli myös esille, että potilaat kokivat tär-keänä mahdollisuuden vaikuttaa omaan hoitoon. Jokaisessa haastattelussa ilmeni, että kuulluksi tuleminen, itsemääräämisoikeus ja omien mielipiteiden esittämisen mah-dollisuus koettiin tärkeäksi. Yksilölliset tarpeet huomioiva hoito mainittiin, ja sitä arvos-tettiin.

Ryhäsen (2005) tutkimuksesta käy ilmi, että yksilövastuisen hoitotyön toteutuminen on erilaista eri yksiköissä, riippuen yksikön toiminnasta. Tärkeinä asioina hänen tutkimuk-sestaan nousee, että potilas tietää omahoitajansa nimen, kokee tulleensa kuulluksi ja voi halutessaan osallistua hoitonsa suunnitteluun. (Ryhänen 2005: 75.) Tässä opinnäy-tetyössä kävi ilmi, että potilailla ei enimmäkseen ollut tietoa omahoitajansa nimestä.

Ryhäsen tutkimuksen perusteella potilaat pitivät tärkeänä nimen tietämistä. Mahdollista on, että nimen tietäminen tuo turvallisuuden tunteen ja syventää hoitosuhdetta. Minkä niminen ihminen minua tänään hoitaa. Ryhäsen saamien tulosten perusteella olisi hyvä myös vuorokohtaisena hoitajana esitellä itsensä. Kertoa nimensä, ja että minä hoidan sinua tänään. Ryhäsen tutkimus puoltaa myös omahoitajan esittelyn tärkeyttä poti-laalle.

Potilaiden arvioidessa saamaansa hoitoa, he nostivat merkittävänä tekijänä hyvän kun-toutuksen. Hoitohenkilökunnan ja fysioterapeuttien ammattitaitoa kehuttiin ja arvostet-tiin. Turvallinen kuntoutuminen ja omiin tavoitteisiin pääseminen nähtiin mahdolliseksi

henkilökunnan tuen avulla. Vähäkankaan (2010) tutkimustuloksista käy myös ilmi, että kuntoutumista edistävällä hoitotyöllä saadaan tuloksia aikaiseksi. Asiakkaiden sosiaali-nen aktiivisuus lisääntyi kuntouttavan hoitotyön myötä. Välitön hoitoaika lisääntyi ja si-ten myös vuorovaikutus potilaan kanssa. (Vähäkangas 2010: 93–94.) Näiden, toisiaan vahvistavien tulosten perusteella, kuntouttava hoitotyö lisää potilaan fyysistä ja psyyk-kistä hyvinvointia.

Potilaat olivat yleisesti tyytyväisiä hoitoonsa ja sairaalan fyysisiin puitteisiin. Sairaalan puhtaus, hyvä sänky ja ruoka, sekä liikkumisen esteettömyys nousivat aineistosta esille. Hoitajat näkivät sairaalan fyysisissä puitteissa enemmän puutteita. Heidän mie-lestään kaikilla potilailla pitäisi olla oma huone, jossa olisi vessa ja suihku. Vähäkangas (2010) tuo tutkimuksessaan esille, että kaukana olevat tilat voivat olla hyödyksi potilai-den kuntoutumiselle, pakottaen heidät liikkeelle (Vähäkangas 2010: 84). Asioissa on monesti kaksi puolta.

Hoitajien kokemuksia

Haastatteluissa tuli esille, että hoitajien mukaan potilaita tulisi aina kohdata ja kohdella ystävällisesti. Hoitajat ovat pahoillaan, jos huonoa kohtelua esiintyy. Asiattomaan koh-teluun tulisi heidän mielestään aina puuttua. Karhen (2017) tutkimuksen perusteella huonolla kohtelulla voi olla vakavat, yksinäisyyttä lisäävät seuraukset. Hoitajan ystäväl-linen, potilasta huomioiva kohtelu saa tutkimuksen mukaan paljon positiivista aikaan.

(Karhe 2017: 74–75.)

Haastattelujen perusteella hoitajat pitivät asiakaslähtöisyyttä tärkeänä. Asiakaslähtöi-syyttä hoitajat kertoivat toteuttavansa potilaita kuuntelemalla, ja heidän yksilöllisiä toi-veitaan huomioimalla. Potilaan itsemääräämisoikeutta pidettiin tärkeänä ja sitä haluttiin kunnioittaa. Potilaan elämänrytmi haluttiin mahdollistaa osaston rutiinien sallimissa ra-joissa. Salosen (2018) tutkimuksessa, hoitajat pitivät asiakaslähtöisenä hoivana yksilöl-listen tarpeiden huomioimista hoidossa. Tulosten mukaan asiakkaalta tulisi joka päivä kysyä toiveita, ja mahdollistaa valintojen tekeminen. (Salonen 2018: 57–58.) Nämä yh-tenevät tulokset osoittavat, että asiakaslähtöisyys ei ole hoitotyön arjesta irrallista. Hoi-tohenkilökunta on sisäistänyt asiakaslähtöisyyden luonnolliseksi osaksi hoitotyötä. Yk-silövastuisella hoitotyöllä, on mahdollisesti asiakaslähtöisyyttä lisäävä vaikutus. Potilaat ja asiakkaat nähdään osallistuvina yksilöinä, eikä toimenpiteiden kohteina.

Tuominen (2006) on tutkinut asiakaslähtöisyyttä geriatrisella osastolla vanhusten koke-mana. Hänen tutkimuksensa tulokset ovat karua luettavaa. Vanhuksia ei ole osallistettu asioidensa hoitoon, eikä heillä ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa hoidon kulkuun. Tietoa ei myöskään ole annettu heidän omasta terveydentilastaan. (Tuominen 2006: 67–69.) Asiakaslähtöisyydestä on puhuttu pitkään, ja on ilahduttavaa todeta, että opinnäyte-työni tulokset eivät vahvista Tuomisen tutkimuksen tuloksia. Hoitajilla on aidosti halu huomioida potilasta ja osallistaa häntä hoitoon ja päätöksentekoon. Aina on tietysti pa-rantamisen varaa, mutta opinnäytetyöni tulosten perusteella suunta kyseisellä osastolla on oikea.

Asiakaslähtöisyyden toteutumisen kannalta pidettiin tärkeänä hoitosuunnitelman ajan-tasaisuutta ja noudattamista. Potilasta, tai hänen omaistaan, pidettiin asioiden par-haana asiantuntijana ja tietolähteenä. Hoitajat kertoivat haastattelevansa omapotilasta hoitosuunnitelman, ja hoidon tavoitteiden tekemistä varten. Vähäkankaan (2010) tutki-muksessa omahoitajalla oli keskeinen rooli hoidon koordinaattorina, ja hoitosuunnitel-man laatijana (Vähäkangas 2010: 92). Sama tulee ilmi opinnäytetyössäni omahoitajan tehtävistä. Omahoitajalla on suuri vastuu huolehtia, että asiakaslähtöisyys tulee huomi-oiduksi hoitosuunnitelman kautta. Vuorohoitajille jää vastuu noudattaa hoitosuunnitel-maa potilaan hoidossa.

Hoitajat toivat haastatteluissa esille kiireen, minkä kertoivat vaikuttavan antamaansa hoitoon ja kirjallisten töiden tekemiseen. Tämä ristiriita selittyy ehkä osaksi Vähäkan-kaan (2010) tutkimuksen tuloksilla. Tutkimuksessa hoitajien kuntoutumista edistävä toi-minta lisäsi asiakkaisiin käytettyä välitöntä hoitoaikaa. Hoitajan ollessa enemmän läsnä, asiakas saa tuotua fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset tarpeensa paremmin esille.

Hänen turvallisuuden tunteensa lisääntyy hoitajan läsnäolosta. (Vähäkangas 2010: 93.) Potilaiden kanssa vietetty aika on tärkeää, mutta kirjaaminen myös. Tasapaino näiden kahden välillä tulisi löytyä niin, ettei kumpikaan kärsi.