Omahoitaja-potilassuhteen syntyminen hoitajien kokemana
Haastatteluista kävi ilmi, että omahoitaja-potilassuhteen syntyminen on hoitajien mukaan haasteellista. Potilaat viipyvät osastolla yleensä useita viikkoja. Kaikkiin potilaisiin syntyy hoitajien kokemana hoitosuhde. Suhde omapotilaaseen ei välttämättä eroa suhteesta muihin potilaisiin. Potilas tulee sitä tutummaksi, mitä enemmän häntä on päässyt hoita-maan työvuoroissa. Hoitajien yhteinen kokemus oli, että potilaiden on vaikea tunnistaa omahoitajaa, vaikka omahoitaja esittelisi potilaalle itsensä. Samankaltaisen ulkonäön
nähtiin olevan merkittävä este tunnistamiselle. Ulkonäköseikkojen lisäksi tunnistamista vaikeuttaa hoitajien mielestä potilaiden muistamattomuus sekä hoitajien kolmivuorotyö.
Lisäksi korona-ajan maskit nähtiin yhtenä merkittävänä tunnistamista vaikeuttavana te-kijänä.
Et moni kokee sen, et meil on niin saman näköiset maskit ja hiukset ja sil-mälasit ja vaatteet. Että ei ne paljo erota meitä että kuka on kukaki.
Toki potilaan muistisairaus on yhtenä isona osana siihen, että vaikka sää kertosikkin monta kertaa, nin ettei muista.
Kaikki edellä mainitut tunnistamista hankaloittavat syyt ovat ymmärrettäviä, kun työsken-nellään iäkkäiden ihmisten parissa. Muistin lisäksi muut aistit, kuten kuulo ja näkö, saat-tavat olla heikentyneet. Haastattelujen perusteella suhteen syntymistä omapotilaan ja omahoitajan välille vaikeuttaa myös omahoitajan ja vuorokohtaisen hoitajan sekoittumi-nen potilaiden mielissä.
Me ei voida aina hoitaa pelkästään omaa potilasta, mut et on se päivä-kohtainen hoitaja ja sitte on, että se sekottuu se päiväpäivä-kohtainen hoitaja ja sitten se joka tekee nää viralliset Rait ja muut systeemit.
Haastattelussa nousi myös pohdintaa, että tuodaanko omahoitajuutta riittävästi esille.
Esittäytyminen omapotilaalle ja hänen omaisilleen saattaa hoitajien mukaan jäädä vä-häiseksi. Mahdollista on, että potilaille ei esittäydytä, jos omahoitajuutta ei nähdä merki-tyksellisenä, tai epäillään että potilas ei muista. Omaisille esittäytyminen saattaa jäädä tekemättä, jos heitä ei kohdata työvuorossa, tai ei tule tarvetta soittaa. Omahoitajavas-tuun välttely, tai pelko vasOmahoitajavas-tuun ottamisesta voi myös olla estämässä omahoitajuudesta kertomisessa. Omahoitajavastuun välttely nousi esille omahoitajuudesta keskustelta-essa.
Joku tässä on ruennut mättään taas. Vältellään sitä vastuuta.
Varmaan tulee vähemmän esiteltyä itteensä. Omaisille varmaan pitäis enemmän ja potilaille enemmän esitellä itseensä, että mää oon nyt sun omahoitaja.
Omaisten huomiointi osana potilaan hoitoa, ja hoitosuhteen muodostumista nähtiin tär-keäksi. Yleinen kokemus oli, ettei yhteyttä omaisiin pidetä aina riittävästi. Koronavirus-pandemia oli rajoittanut omaisten vierailuja osastolle. Haastatteluissa nousi esille, että puhelut omaisille olisivat tärkeitä. Yhteydenpito omaisiin katsottiin omahoitajan tehtä-väksi, ja todettiin, että sitä voisi tehdä enemmän.
Me voitais enemmän, niinkun se omahoitaja olla niihin omaisiin.
Hoitajien haastatteluista kävi ilmi, että omapotilaan tunteminen on tärkeää. Puheenvuo-roista nousi esille omahoitajalle kuuluvien tehtävien, hoitosuunnitelman sekä Rai-toimin-takykyarvion tekeminen. Haastattelujen perusteella vaikuttaa, että kirjallisista töistä suo-riutumista pidetään yhtenä tärkeänä syynä tuntea omapotilas. Tämä on perusteltua, sillä ensimmäinen Rai-arvio tulisi tehdä viikon sisällä potilaan saapumisesta osastolle. Arvi-ointia tehdään potilaan fyysisestä ja psyykkisestä toimintakyvystä.
Että josset sää oo ollu paikalla ja joku muu on tehnyt alkujutut, niin sitten ei pääsekkään niin kiinni siihen niinku siihen omapotilaaseensa.
Hoitajien mielestä omapotilaaseen tutustuminen nähtiin mahdolliseksi vain, jos saa hoi-taa potilasta. Osaston käytäntö, jossa vuorokohtaisessa jaossa ei huomioida omahoita-juutta, nähtiin hankaloittavan omapotilaaseen tutustumista. Ryhmähaastattelussa tuli esille mahdollisuus toiveen esittämisestä vuorokohtaisen jaon tekijälle.
Mutta saahan sitä toivoo. Meijän puolella on ainakin se vihko, että an-nakko mulle niinku tän huoneen nytte, että mulla on Raita tai jotain muuta tarvii tehdä.
Omahoitaja-potilassuhteen syntymisen kannalta pidettiin tärkeänä, että voisi olla itse vastaanottamassa uutta omapotilasta osastolle. Lisäksi tutustumista ajateltiin helpotta-van, jos pääsisi hoitamaan omapotilasta heti useampana päivänä. Hoitajat ajattelivat paljolti omaa tutustumistaan potilaaseen, mutta tämä mahdollistaisi myös potilaan tutus-tumisen omahoitajaansa. Potilaan sopeutuminen uuteen sairaalaan voisi myös helpot-tua, jos olisi useampana päivänä sama hoitaja.
Että sillon ku se potilas tulee, että se pitäis saada se omahoitaja hoita-maan sitä ainakin kahtena päivänä peräkkäin. Koska sää et voi sitä muo-dostaa, etkä luoda sitä potilas-hoitaja suhdetta siihen ihmiseen niinkun, jos sää et oo viikkoon vaikka hoitanut.
Omahoitajuuden haasteet hoitajien kokemana
Ryhmähaastatteluissa tuli esille omahoitajana toimimisesta enemmän negatiivisia kuin positiivisia puolia. Haastatteluista sai vaikutuksen, että yleinen kiire työssä vaikutti koke-mukseen omahoitajuudesta. Yleisesti nähtiin kuitenkin tärkeänä, että jokaiselle potilaalle on nimetty omahoitaja. Omahoitajuuden myötä erityisesti kirjallisten töiden nähtiin
jakautuvan tasaisemmin. Omahoitajan kirjallisten tehtävien koettiin lisäävän työtaakkaa ja ne koettiin aikaa vieviksi.
Kirjalliset työt, ne viä suurimman osan sun ajasta. Kun sun pitää niitä rueta tekeen, niin siinä menee aikaa. Eli väliarviot, loppuarviot, Rait.
Yleinen mielipide oli, että rauhallista aikaa kirjallisten töiden tekoon oli vaikea löytää.
Keskittyminen ja ajan löytäminen muiden töiden lomassa koettiin haastavaksi. Palvelu-asumisen hakemusta ja potilaan kotiuttamista koskevat omahoitajan tehtävät mainittiin aikaa ja keskittymistä vaativiksi. Potilaan kotiutuksen järjestämisessä kerrottiin olevan monia haasteita ja se voi vaatia useita puheluita eri tahoille.
Haastatteluissa kävi ilmi, että omahoitajavastuun epätasainen jakautuminen aiheutti ne-gatiivisia tuntemuksia. Koettiin, että kaikki eivät kanna täyttä vastuuta omahoitajana toi-mimisesta. Tärkeänä pidettiin, että jokainen ottaisi omapotilaat oma-aloitteisesti ja huo-lehtisi sovituista tehtävistä. Mahdollisuuksien mukaan tulisi myös ennakoida tulevia ta-pahtumia.
Ja sitte siinä valitettavasti menee myös se, että ne on aina ne samat kel on koko ajan ne kaks omapotilasta ja se on epäreilua.
Jotenki vaan tarttis pitää se oma, että mun potilas lähtee ens viikolla vaikka mää en oo töissä. Uloskirjaus Raita voi tehä jo viikkoo aikasem-min.
Apua tää lähtee ens viikolla kotiin, Rait on tekemättä, kaikki on tekemättä, sitte vaan otat sen siittä lennosta, ei oo kyllä kiva.
Kiireiseen päivään tulevat yllättävät lisätyöt koetaan epämieluisiksi. Lyhytaikaiset sijai-set eivät myöskään ota omapotilaita, mikä lisää vakihenkilökunnan työtaakkaa. Haas-tattelun perusteella voi päätellä, että päivittäinen työ helpottuisi, jos potilaiden tilanteita ennakoitaisiin paremmin.
Osastolla pitäisi olla käytössä omahoitajaparit. Haastateltavista toiset kertoivat omalla kohdallaan systeemin toimivan, mutta kaikilla parityö ei ollut käytössä. Haastattelussa arveltiin, että omahoitajaparin ei tarvitsisi olla aina sama. Paria voisi vaihdella esimer-kiksi kesällä lomien mukaan. Ajatusta omahoitajaparista pidettiin hyvänä, jos yhteistyö parin kanssa on toimiva.
Omahoitajan mielenkiintoisena haasteena nostettiin tuloarvion ja hoitosuunnitelman te-keminen. Hoidon nähtiin pohjautuvan asioihin mitä omahoitaja tuo hoitosuunnitelmassa esille. Keskustelusta voi päätellä, että joskus omahoitajan työ on kuin salapoliisin työtä hänen selvittäessään uuden potilaan taustoja ja tavoitteita.
No mun mielestä se on se alkutaival, että kun potilas tulee. Sä teet sen tuloarvion mahdollisuuksien mukaan. Että tulis sieltä sitten, että mitkä on ollut aikasemmat liikkumiset ja kotiavut. Että ei oo ihan sillai vaan, että tyhjän päällä tästä nyt vaan sitte lähdetään. Että ne tavotteet sitte niinku pohjautuu siihen.
Asiakaslähtöisyys ja hoidon laatu hoitajan näkökulmasta
Haastattelujen aineistosta nousi esille hoitajien halu kuulla ja kunnioittaa potilaiden yksi-löllisiä toiveita ja tarpeita. Asiakaslähtöisyyden ja itsemääräämisoikeuden toteutumista pidettiin tärkeänä. Haastattelujen perusteella niihin pyrittiin kuuntelemalla potilasta päi-vän pieniin asioihin liittyen. Hypäi-vänä pidettiin, että yksilövastuisen hoitotyön myötä jokai-sella hoitajalla on vapaus suunnitella päivän kulku. Haastatteluista kävi ilmi, että potilai-den toiveet ja tarpeet, sekä heidän vointinsa vaikuttavat hoitajan laatimaan päiväsuunni-telmaan.
Annoin nukkua pidempään ja hän haluaa nyt istua. Pyrin siinä rajassa, kun on aikaa tehdä.
Ainaki ite toivois että potilaalla olis itsemääräämisoikeus niinku sen suh-teen että monelta menee nukkuun ja sänkyyn.
Asiakaslähtöisyyden ja potilaan toiveiden toteutuksen rajoittavina tekijöinä pidettiin ajan puutetta ja osaston rutiineja. Kiire nousi useasti esille molemmissa ryhmähaastatteluissa ja sen koettiin vaikuttavan työhön merkittävästi. Hoitajien mielestä rutiinit sanelevat raa-mit päivän kululle, mutta pienissä asioissa potilaan toiveita on mahdollista toteuttaa.
Haastatteluista nousi esille hoitajien halu toimia vuorovaikutuksessa potilaan kanssa.
Oma työ halutaan tehdä hyvin, potilaan tarpeet huomioiden. Useista puheenvuoroista saattoi kuulla riittämättömyyden tunnetta omassa työssä ja ajan loppumista kesken.
Viettäs potilaitten kaa enemmän aikaa, mutta en mä tiä miten se on mah-dollista.
Haastattelussa nousi esille, että joskus potilaan epärealistiset toiveet voivat rajoittaa asiakaslähtöisyyttä. Syynä epärealistisille toiveille pidettiin muistisairautta tai sairauden tunnottomuutta. Osaa potilaiden toiveista ei hoitajien mukaan ole mahdollista toteuttaa,
jos esimerkiksi potilasturvallisuus sen seurauksena vaarantuu. Aihetta pohdittiin haas-tatteluryhmissä. Todettiin, että potilaalle tulee perustella, jos hänen toivettaan ei voida toteuttaa.
Koska monesti potilaalla voi olla se oma mielikuva niin epärealistinen, et sitä ei niinkun… se voi olla potilaan hoidon kannalta huono potilaan toive.
Asiakaslähtöisyyttä parantaa hoitajien mukaan potilaalta, sekä omaisilta saatu tieto. Po-tilasta pidetään oman terveytensä asiantuntijana, ja häntä halutaan osallistaa hoidon suunnittelussa. Hoitosuunnitelmaa tehdessä ja päivittäessä moni hoitaja kertoi haastat-televansa potilasta. Päätöksiä pyritään tekemään yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä potilaan kanssa, tarvittaessa myös omaiset osallistaen.
Kun sää saat sitä sun omapotilasta hoitaa, nin määki kerään samalla.
Mää kysyn, että missä kunnossa sun puoliso on siä kotona ja kuka teillä keittää perunat ja kyselen ihan kaikkee.
Asiakaslähtöisyyden toteutumisen kannalta pidettiin tärkeänä, että potilaan hoitosuunni-telma olisi päivitetty. Päivityksen ei koettu aina toteutuvan, vaikka sen tärkeys myönnet-tiin. Hoitosuunnitelmaa käyttää vakihenkilökunnan lisäksi sijaiset, heidän tulisi voida luot-taa suunnitelman ajantasaisuuteen. Keskustelun mukaan hoitosuunnitelman päivittä-mistä tulisi tehdä, kun hoitaa kyseistä potilasta, eikä se olisi vain omahoitajan tehtävä.
Luonnollisesti tämä voisi tapahtua, kun kirjaa päivän asioita.
Osahan omahoitajista päivittää, sitte osa ei. Vaikka sää oot hoitanut sitä potilasta, ni ei silti aina. Että se on yks semmonen oikeen iso, iso kehittä-minen. Että ku se tulis rutiiniks.
Hoitosuunnitelman noudattamisen nähtiin edistävän potilaan tavoitteiden toteutumista.
Kaikkien hoitajien toivottiin noudattavan potilaan yksilöllisiä, hänen kanssaan sovittuja kuntouttavan hoitotyön menetelmiä. Johtopäätöksenä voi todeta, että hoitosuunnitelman päivittäminen on tästäkin syystä erittäin tärkeää. Haastattelujen perusteella hoitajat ovat sisäistäneet kuntouttavan hoitotyön merkityksen. Kuntoutumisen haluttaisiin etenevän potilaalle annettujen, sovittujen ohjeiden mukaan.
Et jos on sanottu, että vessamatkat vaikka fordin turvin niin sitte niinku to-teutettas sitä.
Hoitajien mielestä hoidon laatua parantaisi, jos kaikilla olisi yhden hengen huone, jossa olisi vessa ja suihku. Tämä helpottaisi myös hoitajien työtä ja jonottamiselta suihkuun tai vessaan vältyttäisiin. Perustellusti tämä lisäisi joustamisvaraa aikatauluissa ja siten
mahdollistaisi paremman asiakaslähtöisyyden toteuttamista. Ruuan laadusta syntyi myös keskustelua hoitajien kesken. Hoitajien mukaan osa potilaista pitää ruuasta ja osa ei, makumieltymyksissä on eroja. Hoitajien mielestä potilaiden toiveita ruuan suh-teen kuunnellaan, ja pyritään noudattamaan mahdollisuuksien rajoissa.
Hoitajat korostivat, että hoidon laatuun vaikuttaa potilaiden kohtaaminen ja kohtelu ystä-vällisesti. Hoitajat nostivat haastattelussa esille, että potilaan pitää uskaltaa soittaa kut-sukelloa ja pyytää apua, sekä saada ystävällistä kohtelua. Hoitajan ystävällistä käytöstä pidettiin yleisesti erittäin tärkeänä.
Kyllä varmaan olis muutama semmonen hoitaja jota ittekkin pelkäis, en mää tiä pelkäis, mutta sillai vähän aristelis, että millä tyylillä niinku men-nään.
Haasteellisena pidettiin tilannetta, jos näkee kollegansa kohtelevan potilasta huonosti.
Mutta tiättekö mikä on nolointa. Ku sä kuulet että joku sun työkaveri sa-noo tosi rumasti ni sit puuttua siihen. Olis pitänyt sasa-noo, että toi on tosi ru-masti sanottu, mutta en saa sanottua.
Tilanteeseen ei mahdollisesti uskalleta puuttua, jos pelätään sen vaikuttavan työilmapii-riin. Yksilövastuisuus myös rajaa työtehtäviä ja vastuuta, eikä ehkä haluta arvostella kollegan työntekoa.
Haastatteluissa nousi potilaiden itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen. Joissakin pu-heenvuoroissa toivottiin, että potilaan omaa tahtoa voitaisiin enemmän kunnioittaa esi-merkiksi iltarutiinien kohdalla. Keskustelussa nousi eriäviä mielipiteitä, joiden peruste-luna olivat osaston aikataulut ja rutiinit. Osaston aikataulujen koetaan rajoittavan jous-tavuutta, ja sitä pidettiin potilaan kannalta huonona. Keskustelusta voi päätellä, että ha-lukkuutta potilaiden tahdon toteuttamiselle on, mutta aina se ei osaston toiminnan puit-teissa ole mahdollista.