Sofia Hilma Annika Pesonen, 258652
POISSA SILMISTÄ, POISSA MIELESTÄ?
Kaappi salaamisen ja tietämisen tilana Annamari Marttisen kaunokirjallisessa teoksessa Korsetti
Pro gradu -tutkielma Kulttuurintutkimus,
erikoistumisalana sukupuolentutkimus Itä-Suomen yliopisto Joensuu Toukokuu 2020
Filosofinen tiedekunta Humanistinen osasto TEKIJÄ
Pesonen, Sofia TYÖN NIMI
Poissa silmistä, poissa mielestä?Kaappi salaamisen ja tietämisen tilana Annamari Marttisen kaunokirjallisessa teoksessa Korsetti
PÄÄAINE TYÖN LAJI PÄIVÄMÄÄRÄ SIVUMÄÄRÄ
Kulttuurintutkimus, erikoistumisalana sukupuolentutkimus
Pro gradu -tutkielma X
30.05.2020 88 sivua Sivuainetutkielma
Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma TIIVISTELMÄ
Tässä tutkimuksessa käsittelen kaappia salaamisen, tietämisen ja ei-tietämisen tilana. Kaappi on vertauskuva normienvas- taisten seksuaalisuuksien salassapidolle, mutta kaappiin voi sulkea muitakin asioita kuin seksuaalisuuden. Teoreettinen vii- tekehys muodostuu queer-tutkimuksen teorioista eli Eve Kosofsky Sedgwickin kaapin epistemologiasta sekä Judith Butlerin näkemyksistä sukupuolen performatiivisuudesta ja heteroseksuaalisesta matriisista. Näiden teorioiden pohjalla ovat Michel Foucault’n ajatukset seksuaalisuudesta.
Tarkastelen tutkimuksessa Annamari Marttisen kaunokirjallista teosta Korsetti vuodelta 2018. Teos kertoo heteroseksuaali- sesta miehestä nimeltä Pauli, joka on myös transvestiitti. Paulin sisällä on toinen minä Suski, joka on Pauli transvestiitti- identiteetin ruumiillistuma. Transvestisuus on teoksessa kaappiin suljettava asia. Romaani on henkilökeskeinen kehitysker- tomus Paulin kasvamisesta ja kamppailusta transvestisuuden kanssa. Analysoin aineistoa kirjallisuudentutkimuksen ja eri- tyisesti kertomuksen tutkimuksen menetelmillä.
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on: Millainen kaappi on salaamisen ja tietämisen tilana teoksen Korsetti kerronnassa?
Tarkastelen kaappia salaamisen ja tietämisen tilana teoksen kerronnan kautta sekä kaapin tilan taustalla olevia yhteiskun- nallisia asenteita, oletuksia ja normeja. Toinen tutkimuskysymykseni on: Millaiseksi identiteetit kerrotaan teoksessa Kor- setti? Identiteetti ja sen nimeäminen ovat osa kaapissa olemista sekä erityisesti sieltä ulos tulemista. Teoksessa on näkyvillä myös muita identiteettikategorioita transvestisuuden lisäksi, mutta transvestisuus on keskeisin Paulin elämää määrittävä identiteetti. Näihin kysymyksiin etsin vastauksia pysyviä identiteettikategorioita kyseenalaistavalla queer-luennalla sekä mi- näkertojan ja henkilöhahmojen analyysin kautta. Teoksen kerronnan tulkitsemisen keskiössä ovat Paulin elämän käänne- kohtia ja kipuja kokeva minä ja minäkertojana toimiva kertova minä.
Teoksessa Korsetti kaappi on salaamisen tilana samaan aikaan metaforinen ja konkreettinen. Kaapin tilan metaforinen ulot- tuvuus on tuotu kerronnallisena keinona osaksi teoksen fyysistä maailmaa. Tietämisen tilana kaappi on teoksen kerronnassa rajakäyntiä ei-tietämisen ja tietämisen välillä. Henkilöhahmot tietävät, mutta eivät halua tietää Paulin transvestisuudesta, ja torjuvat tiedon. Queer-luentaani liittyy oleellisesti käsitys identiteetin moninaisuudesta eli siitä, että identiteetti on läpi elä- män muuttuvaa ymmärrystä itsestä. Teoksessa Paulin identiteetti muuttuu, mutta Korsetin kerronta rakentuu kuitenkin kä- sitykselle identiteetin sisäsyntyisyydestä. Suski on teoksessa Paulin identiteetin todellinen pohja: kerronta rakentuu Paulin transvestiitti-identiteetin kehityksen ympärille, joka päätepiste on Suskiksi tuleminen.
AVAINSANAT
Kaappi, transvestisuus, kerronta, salaaminen, tietäminen, ei-tietäminen, ulostulo, identiteetti, queer
Philosophical Faculty School of Humanities AUTHOR
Pesonen, Sofia TITLE
Out of sight, out of mind? The closet as a space of secret keeping and knowing in Annamari Marttinen’s novel Korsetti (The Corset)
MAIN SUBJECT LEVEL DATE NUMBER OF PAGES Cultural Studies,
Specialization Gender Studies
Masters’s thesis X
30.05.2020 88 pages Minor thesis
Bachelor’s thesis Thesis of intermediate studies
ABSTRACT
In this study, I examine the closet as a space of concealment, knowing, and not knowing. The closet is a metaphorical concept for unconventional sexuality, but the closet conceals more than just sexuality. The theoretical framework consists of Queer Studies as a subfield of Gender Studies: Eve Kosofsky Sedgwick’s theory of the epistemology of the closet and Judith Butler's conceptualizations of gender performativity and the heterosexual matrix. Michel Foucault’s ideas about sexuality function as the background for these theories.
In the study, I analyse Annamari Marttinen's fictional work The Corset from 2018. The novel tells the story of a heterosexual man named Pauli, who is also a transvestite. Within Pauli, lives another self, Suski, who is the embodiment of Pauli’s transvestite identity. Transvestism is a matter to be locked inside the closet. The Corset is a character-centred development narrative of Pauli’s growth and his struggle with transvestism. I analyse the material by using the methods of literature research, especially with the methods of narrative research.
My first research question is: What is the closet like as a space of concealment, knowing and not knowing in the narrative of The Corset? I examine the closet as a space of concealment and knowledge through the narration of The Corset. Addi- tionally, I explore the underlaying social attitudes, assumptions, and norms of that space. My second research question is:
How are identities told in The Corset? Identity and its naming are a part of being in the closet and especially coming out of it. In addition to transvestism, other identity categories are also visible in the novel. However, transvestism is the most important identity for Pauli and it defines his life. I seek to answer these questions with a queer reading, which questions staple identity categories, and with an analysis of the first-person narrator and the characters. The self that is experiencing the turning points and pains of Pauli’s life, and the narrating self, which is acting as the first-person narrator, are central to the analysis of the narrative.
In The Corset, the closet is, as a space of concealment, metaphorical and concrete at the same time. The metaphorical dimension of the closet has been brought into the physical world of the novel as a narrative means. The closet hovers between knowing and not knowing in the narrative of the novel: the characters simultaneously know, but do not want to know, about Pauli’s transvestism and they prefer to reject the knowledge. My queer reading is fundamentally related to the idea of the diverse identity, in which the identity is an understanding about oneself that changes throughout life. Pauli’s identity changes, but at the same time the novel shows that his identity is intrinsic and waiting to be found. Paul’s transvestite identity is told as the real foundation of his identity. The narrative is built around Pauli’s development, which ends with becoming Suski.
KEYWORDS
The closet, transvestism, narrative, concealment, knowing, not knowing, coming out, identity, queer
1. JOHDANTO ... 2
1.1. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT ... 2
1.2. AINEISTON ESITTELY JA TUTKIMUSKYSYMYKSET ... 3
1.3. QUEER- JA SUKUPUOLENTUTKIMUS ... 5
1.3.1. MITÄ ON QUEER? ... 8
1.3.2. TRANSVESTISUUS ... 11
2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS ... 15
2.1. SUKUPUOLEN JA SEKSUAALISUUDEN MONINAISUUS ... 16
2.1.1. SUKUPUOLI ... 17
2.1.2. SEKSUAALISUUS ... 19
2.2. SUKUPUOLEN PERFORMATIIVISUUS ... 21
2.3. KAAPIN EPISTEMOLOGIA ... 22
3. KERRONTA JA QUEER ... 24
3.1. QUEER-LUENTA ... 24
3.2. KERRONTA JA MINÄKERTOJAN KERROKSET ... 26
4. KORSETIN SISÄISET KAAPIT ... 31
5. KAAPPI ON SALAISUUS ... 39
5.1. SALAISUUDEN ITSELLÄ PITO JA ERILAISUUDEN TUNNE ... 39
5.2. SALAAMISEN PITKITTÄMISEN KEINOT JA SYYT ... 43
6. TIETÄMISEN JA EI-TIETÄMISEN RAJAKÄYNNIT SOSIAALISISSA SUHTEISSA ... 47
6.1. SISÄINEN RISTIRIITA ... 47
6.2. VANHEMMAT – HILJAINEN ISÄ JA ELÄMÄÄ MÄÄRITTÄVÄ ÄITI ... 52
6.3. VAIMO HENRIIKKA JA ”RAKKAUDEN TEKO” ... 56
7. KAAPISTA ULOSTULO ... 61
7.1. TRANSVESTISUUDEN NIMEÄMINEN ... 61
7.2. NÄYTTÄYTYMINEN ... 68
7.3 KERTOMINEN ... 72
8. YHTEENVETO ... 80
LÄHTEET ... 84
1. JOHDANTO
1.1. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT
Mikä on kaappi? Monelle tulee siitä varmasti mieleen rakennelma, jossa säilytetään asioita:
oli se sitten vaatekaappi, jääkaappi, astiakaappi tai vaikka siivouskaappi. Asioita laitetaan sinne säilöön ja pois tieltä niin, että järjestys sen ulkopuolella säilyy. Kun tavaran laittaa kaappiin, se pysyy siellä ja samalla se voi myös unohtua näköhavainnon puuttumisen myötä.
Eli poissa silmistä, poissa mielestä, vai onko? Sukupuolentutkimuksessa kaappi on keskei- nen käsite, kun puhutaan ei-normatiivisen seksuaalisuuden salaamisesta. Se on vertausku- vallinen käsite normienvastaisten seksuaalisuuksien salassapidolle, mutta kaappiin voi kui- tenkin piilottaa muutakin kuin seksuaalisen suuntautumisen. Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen kaappia tilana, joka salaa ei-normatiivisen olemisen sekä toimii tietämisen ja ei- tietämisen rajatilana.
Tämän tutkimuksen lähtökohdat löytyvät omista yliopisto-opinnoistani. Vaikka sukupuolen- tutkimus on erikoistumisalani ja pääasiallinen opintojeni keskiö, kirjallisuudentutkimus on sivuaineena ollut selkeänä seuralaisena pääaineopintojeni vierellä. Sukupuolentutkimuksen ohella olen aina ollut kiinnostunut erityisesti suomalaisesta kirjallisuudesta ja päätin tähän tutkimukseen yhdistää nämä kaksi keskeisintä opintojeni suuntaa. Tässä tutkimuksessa siis yhdistyvät sukupuolentutkimuksellinen ja kirjallisuudentutkimuksellinen metodologia. Teo- reettinen viitekehys pohjautuu sukupuolentutkimukseen. Aineiston kaunokirjallisen luon- teen takia kirjallisuudentutkimukselliset käsitteet ja erityisesti kertomuksen tutkimuksen analyysimenetelmät tulevat osaksi tutkimustani.
Eettisistä kysymyksistä oma positioni tutkijana suhteessa tutkimuskohteeseen nousee esille.
Haluan lähteä tutkimaan tätä aihetta, koska olen myös itse tämän ilmiön sisäpuolella. Oma kokemukseni kaapissa olemisesta ja sieltä tietyllä tasolla ulos tulleena vaikuttaa elämässäni edelleen ja olen sen takia osannut valita tällaisen tutkimuskohteen. Aihe on henkilökohtai- nen, mutta mielestäni se ei vaikeuta asemaani tutkijana. Henkilökohtaisuus antaa minulle työkaluja samaistua aineistooni ja käsitellä kaappia eri näkökulmista.
Kaapin tilan tutkiminen vie teoreettisen viitekehyksen yhteen sukupuolentutkimuksen suun- tauksista ja miellän oman tutkimukseni olevan queer-tutkimusta. Eve Kosofsky Sedgwickin
teoria kaapin epistemologiasta, Judith Butlerin teoria sukupuolen performatiivisuudesta ja heteroseksuaalisesta matriisista sekä näiden teorioiden pohjalla olevat Michel Foucault’n ajatukset seksuaalisuudesta ovat queer-tutkimuksen ydintä. Kaappi on kulttuurisesti samaan aikaan vanha ja uusi ilmiö. Vanha siinä suhteessa, että kaapista ”ulos tuleminen” seksuaali- sen suuntautumisen paljastamisen kohdalla on yleisesti kaikkien tiedossa oleva tapahtuma- prosessi merkityksineen. Nykyään on myös totuttu siihen, että kaapissa voi olla monen asian kanssa, esimerkiksi joku voi tulla ulos kaapista masennusta tai muuta mielenterveysongel- maa sairastavana. Tutkimuskohteena kaappi on kuitenkin siinä mielessä uusi, että monet ei- vät tiedä miten kaapin tila syntyy, mitkä asiat yhteiskunnassa ovat siinä taustalla tai mikä pitää kaapin tilaa yllä. Suomalaista tutkimusta kaapista ei löydy paljoa, ja tämä on yksi syy siihen, miksi halusin juuri tähän aiheeseen tarttua.
1.2. AINEISTON ESITTELY JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tässä tutkimuksessa tarkastelen Annamari Marttisen kaunokirjallista teosta Korsetti, joka on vuonna 2018 julkaistu romaani. Tämä romaani kertoo Paulista, joka on päältäpäin nor- mienmukainen, heteroseksuaali, työssäkäyvä mies. Hänen salaisuutensa on se, että hän ha- luaa pukeutua naisten vaatteisiin. Teoksen takakannessa esitetäänkin kysymys: ”Millaista on elää heteroseksuaalina miehenä, kun syvällä sisimmässä on myös vahva ja elintilaa vaativa nainen?” Paulilla on naisten vaatteisiin pukeutuva sisäinen toinen minä nimeltä Suski, joka on itsevarma ja räikeä persoona, kun taas Pauli itse on paljon hiljaisempi ja varautuneempi.
Suskin kautta hän välillä kokeilee elää elämää, jota ei uskalla pelkkänä Paulina elää. Teoksen edetessä Pauli tutustuu samanlaisiin ihmisiin kuin hän itse on, jonka myötä hän uskaltaa myöntää muille ihmisille ja itselleen toisen puolensa eli sen, että hän on transvestiitti. Muita henkilöhahmoja teoksessa ovat Paulin vanhemmat, nuoruuden tyttöystävä Meiju, aikuisuu- den tyttöystävä Senni, Paulin vaimo Henriikka sekä Paulin transvestiittiystävä Anette.
Kirjailija Marttinen teki pohjatyönä romaanille haastatteluja lappeenrantalaisen transvestii- tin Mimmi Makusen kanssa ja teos perustuukin osittain hänen elämäänsä (Juntunen 2018).
Lukiessani Kaisa Juntusen sanomalehtiartikkeleita Makusesta ja Marttisen taustatyöstä huo- masin paljon samaa tosielämän Mimmissä ja romaanin Paulissa. Teos ei kuitenkaan missään nimessä ole elämäkerta, vaan inspiraatiota on otettu tosielämän tapahtumista. Esimerkiksi
Pauli asuu suurimman osan elämästään Lappeenrannassa, joten teoksen miljöö on otettu myös Mimmi Makusen elämästä.
Korsetti on itsessään aika harvinainen kirja. Luin romaanin melkein tuoreeltaan silloin kun se ilmestyi ja se teki minuun vaikutuksen erityisesti siksi, koska transvestisuutta ei ole juuri ollenkaan käsitelty suomalaisessa kaunokirjallisuudessa. Tämä on yksi niistä syistä miksi valitsin tämä teoksen aineistokseni. Haluan myös käsitellä kaappia jonkun muun kuin sek- suaalisuuden salaamisen kautta, koska kaappiin voi sulkea muitakin asioita, kuin seksuaali- sen suuntautumisen. Ensimmäinen tutkimuskysymykseni on: millainen kaappi on salaa- misen ja tietämisen tilana teoksen Korsetti kerronnassa? Tämä kysymys kattaa ne kes- keiset asiat, joita haluan tutkimuksessani käsitellä: kaappia salaamisen ja tietämisen tilana, teoksen Korsetti kerrontaa sekä kaapin tilan taustalla olevia yhteiskunnallisia asenteita, ole- tuksia ja normeja. Transvestisuus on yksi asia muiden joukossa, mitä kaapin sisälle voi sul- kea, mutta se on mielestäni mielenkiintoinen näkökulma ja lähestymistapa salaamiseen, tie- tämiseen ja ei-tietämiseen kaapin tilan ympärillä. Olen kiinnostunut transvestisuudesta myös identiteettinä. Aion tutkimuksessani tarkastella kysymystä siitä, millaiseksi identiteetit ker- rotaan teoksessa Korsetti. Identiteetti, sen muuttuminen ja nimeäminen ovat osa kaapissa olemista sekä erityisesti sieltä ulostuloa. Teoksessa näkyy transvestisuuden lisäksi myös muita identiteettikategorioita, mutta se on keskeisin Paulin elämää määrittävä identiteetti.
Queer-tutkimuksessa epäillään vakaiksi miellettyjä identiteettejä, joten tutkimuksessani merkittäväksi asiaksi nousee käsitys identiteetistä epävakaana ja läpi elämän muuttuvana asiana.
Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on mielestäni tärkeä ja ajankohtainen aihe, jota pitää tutkia. Monimuotoinen seksuaalisuus ole pelkästään homoseksuaalisuutta, eikä kaappi pidä sisällään pelkästään marginaalisia seksuaalisuuksia, vaan kyseessä on paljon laajempi ilmiö. Vaikka transvestiitit nähdään vain pienenä vähemmistönä sukupuoli- ja seksuaalivä- hemmistöjen joukossa, on Suomessakin kuitenkin arviolta 50 000 transvestiittia (ks. esim.
Dreamwear Club DwC ry). Transvestisuutta pidetään edelleen tietynlaisena tabuna, vaikka transihmisten ongelmat ja ihmisoikeudet ovat nousseet paremmin esille viimeisen kymme- nen vuoden aikana. Kuitenkin transvestismi luokiteltiin Suomessa kansainvälisen tautiluoki- tuksen perusteella sairaudeksi, kunnes vasta vuonna 2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos poisti sen esimerkiksi sadomasokismin ja fetisismin ohella ICD-10-tautiluokituksesta (Järvi 2011). Transvestisuutta ei ole Suomessa tutkittu paljoa ja siksi haluan itse tutkia sitä
sosiaalisena ilmiönä. Tätä kautta otan itse samalla osaa transvestisuuden näkyväksi tekemi- seen ja tabun rikkomiseen.
Valitsemani aineisto on erikoinen myös muistakin syistä. Kirjallisuudentutkimuksessa enemmän huomiota saavat monesti sellaiset teokset, jotka ovat voittaneet kirjallisuuspalkin- toja tai joiden kirjailijat ovat kirjallisuusmaailmassa menestyneitä ja arvostettuja. Myös pe- rinteiset kirjalliset klassikot ovat aineistoina suosittuja ja samoja niin sanottuun ”kaunokir- jallisuuden kaanoniin” nostettuja teoksia on käytetty useissa erilaisissa tutkimuksissa. Kor- setti on näihin raameihin nähden epätavallinen valinta kirjallisuudentutkimuksen aineistoksi, koska kyseessä on näennäisesti aika tavallinen kehityskertomus. Aineistoni ei ole perintei- nen mestariteos ja siksi se on minusta kiinnostava, koska monesti Korsetin kaltaiset teokset jäävät lukijoita ja tutkijoilta klassikoiden tai palkittujen teosten varjoon. Mainittakoon kui- tenkin, että Marttisen teos Korsetti voitti vuoden 2019 Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnon, jossa toisen asteen opiskelijoista koostunut raati valitsi voittajan (Kivimäki 2019). On myös huomioitava, että raja korkea- ja matalakirjallisuuden välillä on alkanut häilyä. Tutkimus- kohteet vaihtelevat ”kaunokirjallisesta kaanonista” populaarikirjallisuuteen, eikä näiden kahden välille tehdä enää niin selkeää eroa. Toisin sanoen monet erilaiset kirjallisuuslajit kelpaavat modernisoituvan kirjallisuudentutkimuksen tutkimuskohteiksi.
1.3. QUEER- JA SUKUPUOLENTUTKIMUS
Sukupuolentutkimus on monitieteellinen ala, joten samoja teorioita voidaan käyttää ja käy- tetään muillakin aloilla. Tutkimuksen kentällä on aikaisemmin ollut paljon keskusteluja siitä, onko sukupuolentutkimus hyvä nimitys aiemmalle naistutkimukselle, koska historiallisesti naistutkimus on ollut tutkimusta naisista, naisilta ja naisille. On argumentoitu, että nimitys sukupuolentutkimus hämärtää tätä historiallista asemaa ja unohtaa naiserityisyytensä sekä sukupuolten välisen epäsymmetrisen suhteen ja valta-asetelmat. Sukupuolentutkimuksen ni- mityksen puolustajat ovat taas sanoneet, että sukupuolentutkimus laajentaa käsitystä suku- puolesta ja ottaa huomioon myös muut sukupuolet kuin pelkästään naisen ja miehen. Se te- kee sukupuolesta moninaista, jonka kautta seksuaalisuuskin saa moninaisen käsityksen. (Ju- vonen, Rossi & Saresma 2010: 11–12.) Seksuaalisuuden ja sukupuolen käsitysten laajene- minen ja monimuotoistuminen on synnyttänyt uudenlaisen sukupuolentutkimuksen alueen, jossa tutkitaan muitakin kuin naisia ja miehiä sekä heteroseksuaaleja ihmisiä.
Queer-tutkimus on osittain saanut alkunsa homo- ja lesbotutkimuksen murroksesta. Lyhyesti sanottuna queer-tutkimus on sukupuolentutkimuksen alla sijaitseva tutkimussuuntaus, jossa kyseenalaistetaan annetut olettamukset ja vakaiksi ajatellut käsitykset sukupuolesta ja sek- suaalisuudesta. Kyseenalaistuksen kohteena on erityisesti heteroseksuaalisuus ja sen luon- nolliseksi oletettu asema yhteiskunnassa. Queer-tutkimus haastaa identiteettikäsitteitä, joilla nimetään seksuaalisuuksia ja sukupuolia. Se kyseenalaistaa identiteettikategorioiden käyt- töä, historiaa, rakentumista ja uudelleen määrittelyä. (Hekanaho 2010: 144, Juvonen 2002:
32.) Esimerkiksi Leena-Maija Rossi on tutkinut heteroseksuaalisuuden luonnollistettua vai- kutelmaa ja asemaa televisiomainoksissa teoksessaan Heterotehdas. Televisiomainonta su- kupuolituotantona (2003). Tutkimuksessaan Rossi (mts. 119) käyttää queer-ajattelua ja ko- rostaa mainonnan tuottaman seksuaalisuuden tutkimisen tärkeyttä, koska se auttaa ymmär- tämään järjestystä, joka muotoilee ja pakottaa meitä tietynlaisen seksuaalisuuden muottiin ja normiin.
Vaikka queer-tutkimuksessa heteroseksuaalisuus on keskeisin kyseenalaistuksen ja haasta- misen kohde, ovat myös muut sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja niiden normatiivisuuteen liittyvät identiteettikategoriat (lesbo, homo, hetero, mies, nainen, trans, cis, queer ja niin edelleen) ”häirinnän” kohteena. Tarkoituksena siis häiritä ja asettaa kyseenalaisiksi tällaisten kategorioiden näyttäytyminen luonnollisina ja tutkia sitä alkuperää, mikä saa ne näyttämään muka luonnollisilta. (Butler 1990, Richin 2014: 73 mukaan.) Halut, identiteetit ja käytännöt eivät aina asetu kohdilleen toistensa suhteen ja queer-tutkimus haluaa osoittaa sen ottamalla tarkasteluun tutkimuskohteita, kuten esimerkiksi transvestisuus, jotka sijoittuvat hetero- ja homoseksuaalisuuden välille tai ovat täysin irrallaan tästä vastakkainasettelusta (Corber &
Valocchi 2003: 1). Feminiiniset miehet eivät aina ole homoseksuaaleja, maskuliiniset naiset eivät aina ole lesboja eikä sukupuoli-identiteetin ilmaiseminen ole automaattisesti linkittynyt seksuaalisuuden määrittymiseen.
1990-luvulla monet sukupuolentutkimukselliset teoreetikot kirjoittivat sukupuolesta ja sek- suaalisuudesta tavalla, jonka tulkittiin edustavan uutta suuntaa tällä tutkimuksen alalla.
Queer-tutkimuksellisia tekstejä siis oli olemassa jo ennen queer-käsitteen muodostumista.
Esimerkiksi nykyään queer-teoreetikoiksi nimetyt ja tutkimukseni kannalta tärkeät Eve Ko- sofsky Sedgwick ja Judith Butler tekivät juuri näin. Jo heitä ennen Adrienne Rich pohjusti queer-teoriaa esseellään Compulsory Heterosexuality and Lesbian Existence (1980), jossa hän kyseenalaisti heteroseksuaalisuuden luonnollisuuden ja kiinnitti huomion kriittisen
feminismin kykenemättömyyteen tiedostaa tätä heteroseksuaalisuuden poliittista asemaa (Rich 2014: 74–75). Myös Suomessa jo 1996 artikkelikokoelmassa Uusin silmin. Lesbinen katse kulttuuriin käsiteltiin queer-tutkimuksellisia aiheita. Tämä ”lesbinen katse” ei ollut siis lesbon katse vaan ” – – marginaalin ja keskiön suhteet kyseenalaistava tarkastelukulma kult- tuuriin ja yhteiskuntaan on mahdollinen lukijoille – sellaisille lukijoille, jotka kykenevät ky- seenalaistamaan oman paikkansa kulttuurissa.” (Hekanaho 1996: 9). ”Lesbinen katse” on sukupuoli- ja seksuaalisuusjärjestelmää dekonstruoiva ja kyseenalaistava katse, eli sitä mitä myös queer-tutkimus nykypäivänä on.
Myös poliittinen liikehdintä on sukupuolentutkimuksen, homo- ja lesbotutkimuksen ohella queer-tutkimuksenkin alkujuuri. Homojen ja lesbojen vapautusliike sai vertauskuvallisen al- kunsa Yhdysvalloissa vuonna 1969, kun Stonewall Inn nimisessä homo- ja lesboravintolassa alkoi New Yorkin poliisin mielivaltaisen ja väkivaltaisen ratsian myötä kahakka, joka laajeni nelipäiväiseksi katumellakaksi. Väkivaltaisuuksilta ei vältytty ja kuolonuhreille pidettiin muistokulkue vuosi mellakan jälkeen vuonna 1970. Stonewall on symbolisesti jäänyt elä- mään ja mellakan jälkeisestä ajasta puhutaan merkitsevästi post-stonewallilaisena aikana. Se saattoi alkuun homojen ja lesbojen vapautusliikkeen, ja nykypäivänä suositut Pride-kulkueet ovat saaneet alkunsa tästä tapahtumasta. (Hogan & Hudson 1999: 526–527, Kekki 2003: 32–
33, Karkulehdon 2007: 69–70 mukaan.) 1960-luvulla vapautusliikkeitä tapahtui myös muu- alla päin maailmaa ja Karkulehto (mts. 70) mainitseekin, että sukupuoli- ja seksuaalipoliit- tinen liikehdintä ei ole ainoastaan pohjoisamerikkalainen ilmiö eikä queer-tutkimuksen his- toria ole pelkästään pohjois-amerikkalaisesti orientoitunutta, vaan muuallakin maailmassa on queer-historiaa. On siis hyvä tietää Pride-kulkueiden tausta ja se, että Pride-kulkueen tar- koitus on ennen kaikkea olla mielenosoitus ja muistutus siitä, miten huonosti asiat olivat olleet ja ovat edelleen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille ympäri maailmaa.
Suomalaisen tutkimuksen kentällä ongelmaksi nousee queer-tutkimusta käsittelevän yleiste- oksen puuttuminen. Vaikka teoksessa Käsikirja sukupuoleen (2010) on vuosikymmenen alun mukaisesti yritetty käsitellä kaikki mahdollinen sukupuolentutkimuksesta kompaktisti yksien kansien väliin, on se silti jo kymmenessä vuodessa vanhentunut. Queer-tutkimus on jo siis itsessään muuttunut ja rinnalle on noussut myös transtutkimuksen kenttä. Transtutki- muksellakin on juurensa poliittisessa liikehdinnässä ja queer-liikkeen ohella myös transsu- kupuoliset kävivät sortavaa, heteronormatiivista hallintoa vastaan samoilla periaatteilla (Stryker 2006: 7). Transtutkimuksen periaatteena on queer-tutkimuksen tapaan myös
”häiriköidä”, mutta myös epäluonnollistaa, uudelleen artikuloida ja tuoda näkyväksi keino- tekoisesti tehtyjä normatiivisia linkkejä, joita oletamme olevan olemassa. Esimerkiksi bio- logisen tietynlaisuuden olettaminen ihmiskehosta ja sukuelinten kehityksessä on linkittynyt sosiaalisiin rooleihin ja statuksiin. Transtutkimus haluaa myös kysyä, miksi sillä on mitään eettistä tai moralista väliä, että ihmiset kokevat tai ilmaisevat omaa sukupuoltaan eri tavoilla normista poiketen. (Mts. 3.) Tutkimukseni voidaan siis luokitella myös transtutkimukseski, koska kyseessä on myös transvestisuutta käsittelevä tutkimus.
Monet tutkijat näkevät queer-tutkimuksessa ja transtutkimuksessa ristiriitaisuuksia, mutta Susan Styker näkee ne ennen kaikkea rinnakkaisena ja saman perheen eri jäseninä. Artikke- lissaan Transgender Studies: Queer Theory’s Evil Twin (2004) Stryker kutsuu transtutki- musta leikkimielisesti queer-tutkimuksen pahaksi kaksoseksi, korostaen tällä sitä, miten transtutkimus tuo itsepäisesti esille sukupuolen. Queer-tutkimus puolestaan keskittyy hänen mukaansa enemmän seksuaalisuuteen. (Stryker 2004: 212.) Hän kuitenkin huomauttaa, että queer-tutkimuksella on tapana olettaa vain saman sukupuolisten väliset suhteet heterosek- sistisen kulttuurin normien vastustamiseksi, vaikka vastustamisen tapoja on muitakin.
Queer-tutkimus siis välillä unohtaa antaa tunnustusta antiheteronormatiivisuudesta esimer- kiksi transsukupuolisuudelle ja sen luomalle ilmiölle. Se näyttäytyy välillä ”homonormatii- visena” eli etuoikeuttaa vain homoseksuaaliset tavat poiketa heteronormista ylitse muiden tapojen. (Stryker 2006: 7.) Heteronormia pystyy vastustamaan monella tavalla ja nykypäi- vään tultaessa nämä tavat ovat monimuotoistuneet sekä tulleet vahvoiksi osiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta.
1.3.1. MITÄ ON QUEER?
Queer-tutkimus ja siihen liittyvät teoriat ovat tutkimukselleni tärkeä lähtökohta, joten on hyvä perehtyä ensin siihen mitä sana queer itsessään tarkoittaa. Mikä sen alkuperä on ja mistä se on saanut nimensä? Queer on sateenvarjotermi sukupuoli- ja seksuaalivähemmis- töille, jota on ennen käytetty haukkumasanana erityisesti homoseksuaaleille. Se on kuitenkin otettu uudelleen käyttöön monimuotoiseen sukupuolen ja seksuaalisuuden määrittelyyn.
Queer-tutkimuksen ymmärrys queerista käsitteenä eroaa jonkin verran queerin kulttuurisesta käsitteestä.
Suomen kielessä ei ole tarkkaa käännöstä englanninkieliselle sanalle queer eli se on niin sanottu uudissana. Suomenkielisiä käännöksiä on kuitenkin olemassa ja queer-tutkimuksen rantauduttua Suomeen sana queer käännettiin pervoksi. Aikoinaan halventavana trans- ja homofobisena haukkumasanana queer on suomeksi käännetty myös esimerkiksi transuksi tai hintiksi (Aarnipuu 2006: 19). Queerin käännös pervoksi ei kuitenkaan juurtunut pysy- väksi edes tutkimuksen tasolla ja muita käännöksiä kuten esimerkiksi ”outo”, ”kummalli- nen”, sekä ”vinksahtanut” ei myöskään enää käytetä. Annamari Vänskä käyttää sanaa ”vi- kuroida” omassa väitöskirjassaan Vikuroivia vilkaisuja. Ruumis, sukupuoli, seksuaalisuus ja visuaalisen kulttuurin tutkimus (2006), mikä on näistä mielestäni osuvin käännös, koska siinä tulee samalla esille queerin normia vastustava luonne. Pervo on kuitenkin jäänyt elä- mään queer-tutkimuksessa esimerkiksi kirjallisuudentutkimuksen saralla, esimerkiksi teok- sessa Pervot pidot. Homo-, lesbo- ja queer-näkökulmia kirjallisuudentutkimukseen (2004) ja erilaisissa muissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi vuoden Pervoteko -palkinnossa, jonka myöntää Suomen Queer-tutkimuksen Seura (SQS).
Queer on vakiintunut käsite nykypäivään tultaessa osittain kulttuurisista ja osittain käytän- nöllisistä syistä. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen terminologia on kehittynyt ja uudet nimitykset ovat ottaneet tilaa vanhojen rinnalle ja tilalle. Osittain ne ovat korvanneet tai jopa päivittäneet nimitykset nykyaikaan. Myös tietynlainen määrittelemättömyyden tarve on nos- tanut päätään. Ihmisten ei halutessaan tarvitse määrittää itseään hetero- tai homoseksuaa- liksi, mieheksi tai naiseksi, vaan he voivat liikkua näiden ryhmien välillä vapaasti tai olla olematta mitään näistä. Koska queer on sateenvarjotermi, joka pitää allansa kaiken ”normaa- lista poikkeavan”, on siitä itsestään tullut yksi identifikaation tapa. Siitä on tullut myös sym- boli ei-heteroseksuaalisuudelle ja ei-cissukupuolisuudelle. Cissukupuolisuudella tarkoite- taan tässä tapauksessa ihmistä, jolla on yhtenevä sukupuoli-identiteetti syntymässä määrite- tyn sukupuolensa kanssa. Nimitys juontaa juurensa latinaan, jossa cis (tällä puolen) on vas- takohta sanalle trans (tuolla puolen). (Seta ry 2019.) Enenevissä määrin sana queer tulee esille oman identiteetin määrittelyssä nykypäivänä. Ihmiset käyttävät itsestään sanaa queer tai tekevät esimerkiksi queer-taidetta. Tutkiessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on hel- pompaa käyttää käsitettä, jota käytetään yleisesti ja jonka yhteisö on ottanut takaisin itselleen näinkin voimakkaasti.
Akateemisessa maailmassa jotkut queer-teoreetikot kuitenkin vastustavat ajatusta queer- identiteetistä. Queer-teorian epäily vakaita identiteettejä kohtaan johtuu identiteettien
liittämisestä esimerkiksi kaksinapaiseen seksuaalikäsitykseen. Perustahakuinen identiteetti- politiikka eli eri identiteettikategorioiden arvottaminen tiettyjen vallalla olevien normien mukaan, esimerkiksi juuri homo–hetero -akselille, näyttäytyi vieraannuttavalta queer-ajatte- lun omaksuneille ja tutkimuksessa alettiin vastustaa identiteetin käsitteen käyttöä. (Rossi 2008: 29, 33, 34.) Queerin periaate on kyseenalaistaa seksuaalisten ja sukupuolisten identi- teettien vakautta eli se ei voi teoreettisessa muodossa olla koskaan itse identiteetti. (Edelman 2004: 17, 24, Kangasvuon 2014: 24 mukaan). Jos queer itsessään nostetaan yhdeksi vakaaksi identiteetiksi, unohtuuko sen merkitys ja historiallinen tausta? Voiko käsite, jonka tehtävänä on horjuttaa diskursseja ja tuotettuja identiteettejä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta, olla millään tavalla yksi identiteettikategoria?
Leena-Maija Rossi kuitenkin argumentoi identiteetin käsitteen puolesta: ”Koska normatiivi- set oletukset homoista, lesboista ja heteroista yhä näyttävät lepäävän olemuksellistavan iden- titeettikäsityksen varassa, olen sitä mieltä, että poliittisesti hyödyllinen queer-kritiikin muoto on pyrkiä identiteetin idean monimutkaistamiseen sen sijaan, että käsite heitetään romukop- paan.” (Rossi 2008: 35). Moninainen käsitys identiteetistä tunnustaa sen, että ihmisillä on tarve samaan aikaan kuulua joukkoon ja erottautua joukosta. Joukkoon kuuluminen heiken- tää yksinäisyyden tunnetta, mutta puolestaan joukosta erottautuminen vahvistaa oman eri- tyisyyden tunnetta. Samalla se myös tunnistaa ”ylhäältä annettujen” identiteettien luomia valtarakennelmia ja kategorioita. Moninainen identiteettikäsitys siis pitää identiteettiä epä- vakaana ja alati muuttuvana asiana, jota ei voi kiinnittää paikalleen eli se kyseenalaistaa myös identiteettien vakauden.
Queer voi siis olla samaan aikaan monia erilaisia ja jopa toisilleen vastakkaisia asioita. Se voi olla identiteetti ja samalla identiteettikategorioita vastustava teoreettinen termi. Se voi tarkoittaa kuulumista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin tai se voi tarkoittaa kuulumat- tomuutta mihinkään. Queerin käsitteen monimutkaisuus kiteyttää samalla myös sen moni- muotoisuuden. Olemalla jotain ja samalla olemalla olematta jotain queer onnistuu täyttä- mään kaikenlaisia tarpeita. Käsitteenä queer on alkanut irrottautua queer-tutkimuksen ja - teorian luomasta määrityksestä ja se on tavallaan alkanut elää omaa elämäänsä erillisenä asiana. Tutkimustasolla on kuitenkin tärkeä ymmärtää tämä irrottautuminen nimenomaan positiivisena asiana, koska se mahdollistaa myös queer-tutkimuksen laajentumisen muihin aiheisiin.
1.3.2. TRANSVESTISUUS
Sateenvarjotermi transihmisyys kokoaa alleen transsukupuolisuuden lisäksi myös muunsu- kupuolisuuden ja transvestisuuden. Akateemisessa maailmassa käytetään myös termiä trans*, joka nähdään yleisesti kaiken kattavana. Lotta Kähkönen ja Jan Wickman kirjoitta- vat, että ”tähden kera kirjoitettu trans* toimii sateenvarjoterminä, jolla viitataan laajaan kir- joon sukupuolen variaatioita ja identiteettejä. Erilaisia trans*termin alle mahtuvia yhteisöjä on paljon ja niiden määrä kasvaa jatkuvasti.” (Kähkönen & Wickman 2013: I). Transvesti- suus liitetään siis vahvasti osaksi muita sukupuolivähemmistöjä ja sitä kautta osaksi queer- ilmiötä.
Transvestisuus eli transvestismi tulee latinan kielen sanoista trans (tuolla puolen, yli) ja vestīre (pukeutua). -Ismi päätteiset sanat mielletään yleensä ideologisesti latautuneiksi ja tä- män takia transvestisuus on terminä alkanut ottaa transvestismin paikkaa niin puhekielessä kuin muutenkin, joten seuraan tätä esimerkkiä. Transvestisuus, joka tunnetaan myös nimellä ristiinpukeutuminen, on tarve joko toisinaan tai koko ajan pukeutua ja eläytyä toisen binää- risen sukupuolen rooliin, joka on eri kuin syntymässä määritelty. Tiia Aarnipuun (2008: 80) mukaan:
Suurin osa aikuisista transvestiiteista on heteroseksuaalisia miehiä, toisin kuin usein kuvitellaan. Heitä arvioidaan olevan Suomessa kymmeniä tuhansia. Tästä huolimatta kysymys on hyvin näkymättömästä joukosta. On tavallista, että transvestisuutta ei tuoda esille esimerkiksi työpaikoilla, vaan naisen rooliin eläydytään vain vapaa-aikana joko yksin tai muiden transvestiittien seurassa.
Naisten vaatteisiin, meikkeihin ja elekieleen voi liittyä myös eroottista mielihyvää, mutta monelle transvestiitille kysymys on ennen kaikkea rentoutumisesta, miehen roo- lista vapautumisesta ja kokonaisvaltaisesta mielihyvän tunteesta.
Tässä tutkimuksessa en käsittele transvestisuutta fetissinä eli eroottista mielihyvää tuotta- vana, koska se ei ole aineistoni kannalta oleellista. Mainittakoon kuitenkin, että ristiinpuke- tumiseen voi olla monia syitä ja fetisistinen transvestisuus on yksi niistä. Muita syitä trans- vestiittimiehelle ovat esimerkiksi tarve tulla nähdyksi, kohdatuksi ja kohdelluksi naispersoo- nassa ja halu pukeutua kokonaan tai vain osittain naiseksi. Tarpeet ovat yksilöllisiä ja joille- kin voi riittää naisten alusvaatteiden käyttö omien vaateiden alla. (Huuska & Kaimola 2001:
20, Jokisen 2001: 198 mukaan.) Aineistoni kannalta oleellista on se, että teoksen päähenkilö Pauli on heteroseksuaali mies, joka haluaa pukeutua naiseksi ja hänen transvestiset tarpeensa muuttuvat elämän aikana.
Tutkimuksessaan Die Transvestiten (1910) saksalainen seksologi ja homoseksuaalien oi- keuksia ajanut Magnus Hirschfeldt tutki miehiä, jotka kokivat syntymässä määrätyn suku- puolen oikeaksi, mutta halusivat välillä pukeutua ”vastakkaisen” sukupuolen eli naisten vaatteisiin ja omaksua sitä kautta myös naisten elekieltä ja sosiaalisia rooleja. Tutkimuksessa kävi ilmi, että transvestisuudessa on kyse heteromiehille tyypillisemmästä ilmiöstä, eikä kyse ollut esimerkiksi uudesta homoseksuaalisuuden ilmenemismuodosta. (Garber 1993:
131–132, Jokisen 2001: 194 mukaan.) Ajatus transvestiittimiehen homoseksuaalisuudesta on kuitenkin edelleen kulttuurisesti olemassa, koska binääriset sukupuolet määritellään usein toistensa vastakohtina. Arto Jokinen (2001: 197) toteaa, että ”On varsin ymmärrettävää, että kulttuurissa, jossa sukupuolet määritellään toistensa avulla, ristiinpukeutumista pidetään osoituksena miehen halusta olla pysyvästi nainen.” Heteronormin mukaan naisen on halut- tava automaattisesti miestä ja näin transvestiitin voidaan ajatella olevan homoseksuaali, vaikka todellisuudessa sukupuoli-identiteetti ja seksuaali-identiteetti eivät ole toisistaan riip- puvaisia.
Vaikka vaatteet ovat vain kangaspaloja ommeltuna eri muotoihin, silti esimerkiksi niiden malli ja väri on yksi suurimpia naisten ja miesten välisen sukupuolieron tuottajia. Pukeutu- minen ylipäätään on tärkeä osa ihmisen itseilmaisua, joka on toisille merkittävämpää kuin toisille. Vaatekaupoissa on erikseen miesten ja naisten osastoja, mutta tästä huolimatta on olemassa tieto siitä, että meidän nykykulttuurissamme pukeutuminen on naisille vapaampaa kuin miehille. On hyväksyttävämpää nähdä nainen miesten vaatteissa kuin mies naisten vaat- teissa. Tähän liittyy kirjoittamaton sääntö siitä, että historiassa miessukupuoli on nähty niin sanottuna ruumiillisena normina, josta naissukupuoli on poikkeus. Samalla tapaa myös mas- kuliinisuus toimii normina ja feminiinisyys on jotain normista poikkeavaa. Vain naisella on sukupuoli, samalla kuin mies on synonyymi ihmiselle. Nainen edustaa yksin ihmisen suku- puolisuutta ja naisen ruumiillisuus sekä ruumiilliset erityispiirteet (eli sen vajavuus verrat- tuna mieheen) toimivat perusteena olemisen ja käyttäytymisen rajoittamiselle. Jos mies pu- keutuu naisen vaatteisiin, hän ottaa samalla yhteiskunnassa naisen roolin, joka on nähty alempiarvoisena verrattuna miehen rooliin. On siis olemassa käsitys siitä, että mies alentaa itseään pukeutumalla naiseksi ja tähän voi liittyä siksi sosiaalisesti suurta häpeän tunnetta ja stigmaa. Samalla tavalla voisi kuitenkin ajatella, että nainen ylentää itseään yhteiskunnan arvoasteikolla pukeutumalla miesten vaatteisiin. Transvestisuus on myös näistä syistä miel- letty vain miesten taipumukseksi, kun taas naisten ristiinpukeutuminen on nähty vain va- paana itseilmaisuna tai jopa poliittisena, feministisenä tekona.
Jos sukupuolta ajatellaan pukeutumisen performanssin (ks. sukupuolen performatiivisuus luku 2.2.) kautta, drag queenit ja drag kingit ovat sen karikatyyrinen ilmentymä. Drag quee- nit ja kingit ovat ennen kaikkea esiintyjiä, jotka tietyllä tavalla parodioivat ”vastakkaista”
sukupuolta. Drag on sukupuolierojen liioittelua pukeutumisen, koristautumisen, kaunistau- tumisen ja elekielen kautta. Se on tehokkainta silloin, kun näkyvät erot binääristen suku- puolten välillä on vedetty äärimmäisyyksiin asti. (Aarnipuu 2010: 19.) Drag voi olla myös sukupuoliroolien murtaja ihmiselle, joka kokeilee sitä ensimmäistä kertaa. Astuminen toi- seen rooliin voi vapautta sisäisiä lukkoja ja laajentaa ajatusmaailmaa. Transvestiitti-identi- teetti voi saada alkunsa tällaisesta kokeilusta ja on myös olemassa ihmisiä, jotka ovat tajun- neet oman transsukupuolisen identiteetin dragin kautta.
Transvestisuutta on aluksi maailmalla tutkittu enemmän lääketieteellisestä ja psykologisesta näkökulmasta yrittämällä selittää sitä, mistä se johtuu. Transtutkimusta on tehty jo jonkin aikaa, Suomessa tosin vielä vähänlaisesti verrattuna muuhun maailmaan. Ensimmäinen suo- malainen tutkimus transihmisistä oli Merja Rastaan raportti Oikeus oman identiteetin mu- kaiseen elämään? Tutkimus transseksuaalien elämästä ja asemasta Suomessa (1992). Ter- minä transseksuaalisuus on kuitenkin jo vanhentunut ja koetaan nykyään jopa loukkaavana (ks. esim. Seta ry 2019). Aiempaa tutkimusta nimenomaan trasvestisuudesta on hiukan vai- keampi etsiä ja paikantaa kuin transsukupuolisuudesta. Samalla ne on nähty tutkimuksen kannalta myös päällekkäisinä asioina.
Tutkimus transvestiiteista sosiaalisena ilmiönä Suomessa liittyy usein yhteen transsukupuo- lisuuden kanssa eikä selkeää eroa transsukupuolisen ja transvestiitin välille ei ole nähty tar- vetta tehdä. Petri Sipilän väitöskirja Sukupuolitettu ihminen - kokonainen etiikka: onko su- kupuoli oikein? (1998) käsittelee sukupuolta moraalifilosofian kautta ja hän käsittää trans- vestisuuden valintana ja vastaiskuna vallitseville sukupuolirooleille. Myös Jan Wickman on käsitellyt transihmisyyttä väitöskirjassaan Transgender politics: the construction and decon- struction of binary gender in the Finnish transgender community (2001). Maarit Huuska puolestaan on kirjoittanut artikkelin Transihmiset – sukupuoleltaan moninaiset työelämässä antologiaan Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt työelämässä (2002), jossa hän määrittää transihmisiksi transsukupuoliset, intersukupuoliset sekä transvestiitit. Lisäksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt työelämässä Equal-hanke poiki kyselytutkimuksen "Eihän heterot- kaan kerro...": seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä (2004), jossa
transihmisiä työelämässä koskevaan kyselyyn vastasi 112 transihmistä, joista noin puolet oli transvestiitteja.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että transvestisuus olisi unohdettu kokonaan. Suomessa opinnäytetöitä ja pro gradu -tutkielmia on transvestisuudesta tehneet esimerkiksi Eeva-Kaisa Leinonen valtiotieteen pro gradu -tutkielmalla Elämä transvestiittina – osa-aikatytön ulos- tuloprosessi (2003) ja Tiia Aarnipuu uskontotieteen pro gradu -tutkielmalla Ei ole miestä eikä naista. Queer-luenta keskiajan Euroopassa tunnettuja ristiinpukeutuvia pyhimyksiä ku- vaavista teksteistä (2006). Aarnipuu on käsitellyt transvestisuutta myös muissa teoksissaan Trans. Sukupuolen muunnelmia (2008) ja Sinivalkoisissa höyhenissä. Suomalainen drag (2010). Lisäksi transvestisuudesta on Suomessa kirjoitettu kulttuurintutkimukseen ja suku- puolentutkimukseen liittyvissä antologioissa, esimerkiksi Arto Jokisen kirjoitus Näin teh- dään nainen: miesten ristiinpukeutuminen (2001) teoksessa Nainen / Naiseus / Naisellisuus.
Myös historiallisessa katsauksessa Sateenkaari-Suomi: seksuaali- ja sukupuolivähemmistö- jen historiaa (2007) on oma luku transvestisuudelle.
Kuten vuosiluvuista voi huomata, suurin osa löytämästäni transvestisuutta käsittelevästä suomalaisesta kirjallisuudesta on jo yli kymmenen vuotta vanhaa. Tämä saa pohtimaan transvestisuuden asemaa suomalaisen tutkimuksen kentällä nykypäivänä. Mistä se kertoo, että pelkästään transvestisuutta käsittelevä syvemmän tason tutkimus puuttuu Suomesta?
Voisiko kyse olla siitä, että Suomessa on herätty varsin myöhään transtutkimukseen verrat- tuna muuhun maailmaan, jolloin transsukupuoliset ovat olleet enemmän mielenkiinnonkoh- teina kuin transvestiitit, vaikka myös transsukupuolisuutta käsitelevää tutkimusta on Suo- messa vieläkin vähänlaisesti. Pelkästään transihmisistä puhuttaessa voidaan helposti tarkoit- taa vain transsukupuolisia, vaikka se sateenvarjoterminä kattaa alleen myös transvestiitit ja muunsukupuoliset.
Toisaalta tarve määrittää itsenään johonkin tiettyyn kategoriaan tai ryhmään on menettänyt suosiotaan. Toisaalta jotkut myös tuntevat helpotusta siitä, että on löytänyt oman paikkansa yhteiskunnassa määrittämällä itsensä johonkin ryhmään tai löytämällä termin, jolla kutsua itseään. Sukupuoli-identiteetti itsessään on alkanut monimuotoistua entisestään, joten onko pukeutumisella enää niin suurta roolia kuin ennen? Vaikka vaatteet ovat edelleen hyvin su- kupuolitettuja, vaatteiden käyttäjät eivät sitä välttämättä ole. Ihmiset voivat harrastaa pukeu- tumisen kautta sukupuolianarkiaa: päivän mukaan voi edustaa maskuliinisuutta, feminiini- syyttä tai androgyniaa ihan miten itse haluaa.
2. TEOREETTINEN VIITEKEHYS
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen. Queer-tutkimus juontaa teo- reettiset juurensa ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n (1926–1984) ajatuksiin seksuaa- lisuudesta. Erityisesti hänen kolmiosainen teoksensa Seksuaalisuuden historia (1998) antoi vaikutteita queer-teorialle. Tutkimukselleni tärkeät queer-teoreetikot Judith Butler ja Eve Kosofsky Sedgwick pohjaavat teoriansa Foucault’n filosofisille ajatuksille seksuaalisuu- desta.
Michel Foucault’n genealogisen lähestymistavan kautta tutkittava seksuaalisuus on täydel- lisesti vallan tuote, joka saa eri muotoja ajankohdan ja vallitsevan kulttuurin mukaan. Ge- nealogisessa ajattelussa ei ole olemassa historiallisesti ajateltua ydintä tai alkupistettä, johon valta kohdistuisi, vaan itse valta tuottaa ilmiöt alusta alkaen. Eli ydintä, johon seksuaalisuu- den eri muodot historiassa perustuisivat ei ole olemassa ja se mitä pidetään kussakin yhteis- kunnassa normaalina ei perustu mihinkään, vaan se on vallan tuottamaa. Seksikeskeisyys on modernin ja modernisoituvan länsimaisen yhteiskunnan ominaisuus, jonka avulla kansalais- ten toimintaa säädellään. Seksuaalisuus käsitteenä laajenee pelkästä toiminnasta yksilöta- solle: seksuaalinen subjekti tuottaa tietoa, jonka avulla sitä voidaan kontrolloida. Kulttuu- rissa jatkuva puhe seksuaalisuudesta johtaa Foucault’n mukaan siihen, että itse seksuaali- suudesta ja seksuaalisista subjekteista tulee ”totuutta” tuottavien puhetapojen ja vallankäy- tön kohteita. Eli erilaiset diskurssit seksuaalisuudesta ovat vallankäyttöä parhaimmillaan.
(Foucault 1998: 12–18; Pulkkinen 1998: 103, 107, 210).
Ensimmäiseksi käsittelen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden ja sen, miten mo- ninaisuus liittyy tutkimukseeni. Samalla tulee ilmi myös erilaiset näkemykset sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Toiseksi käyn läpi Butlerin ja Sedgwickin kehittämät teoriat sukupuo- lesta ja seksuaalisuudesta. Butler keskittyy enemmän sukupuoleen sekä sen performatiivi- seen luonteeseen ja Sedgwick seksuaalisuuden salaamiseen. Erityisesti Sedgwickin kaapin epistemologia on tutkimukseni keskeinen teoreettinen viitekehys, jonka läpi tarkastelen te- osta Korsetti.
2.1. SUKUPUOLEN JA SEKSUAALISUUDEN MONINAISUUS
Seuraavissa alaluvuissa paneudun sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuteen. Suku- puoli ja seksuaalisuus ovat jo itsessään hankalasti määriteltävissä olevia käsitteitä ja käytän- nössä niitä käytetään epämääräisesti ja toisiinsa sekoittaen, mikä vaikeuttaa kunnollisen määritelmän vakiintumista. Käsittelen ne erillään, koska monesti niiden oletetaan tarkoitta- van samaa asiaa, ja tällä jaolla haluan korostaa sitä, että sukupuoli ja seksuaalisuus elävät myös irrallisina toisistaan. Käsitteiden liikkuvuus ja muuntuvuus on toisaalta myös merkki siitä, että sukupuoli ja seksuaalisuus ovat ainaisessa muutoksen tilassa. Yritys määrittää ja ymmärtää näitä termejä voi olla vaikeaa, koska merkitys voi muuttua radikaalisti jopa yh- dessä vuosikymmenessä. (Juvonen, Rossi & Saresma 2010: 11–13.) Esimerkiksi kriittistä sukupuolen käsitettä ei ollut olemassa ennen kuin feministinen tutkimus analysoi, teoretisoi ja ennen kaikkea nimesi sen (de Lauretis 2004: 83). Käsitteet ja niiden sekoittuminen toi- siinsa vaativat tutkijan, kirjoittajan ja lukijan osalta tarkkaavaisuutta kiinnittää huomiota sii- hen, mistä aina tarkalleen ottaen puhutaan.
Sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyy jo aikaisemmin mainitsemani käsitys identiteetistä.
Identiteetin voi määritellä monella eri tavalla, mutta filosofiassa keskeiseksi muodostuu yk- silön suhde itseensä. ”Olion” suhde itseensä määrittää sen, mikä kyseinen olio on ja tässä määrittelyssä on olemassa myös ajatus ajallisesta samankaltaisena pysymisestä. (Tieteen ter- mipankki 2020c.) Sukupuoli ja seksuaalisuus voivat muodostua tällaisiksi identiteettikate- gorioiksi. Itse käsitän identiteetin olevan moninainen eli altis muutokselle ja eikä kiinteä tai vakaa. Se on elämän aikana muuttuvaa itseymmärrystä. Tuija Pulkkisen (1998: 201) mukaan identiteetti ei pohjaudu mihinkään ytimeen tai totuuteen, vaan on pikemminkin rakentunut, mutta ei sisäsyntyisesti tai sosiaalisen ympäristönsä mukaan, vaan huomio on kiinnitettävä valtaan, joka ehdollistaa itsen rakentumista.
Kulttuurissa vakiintuneet identiteettikategoriat, kuten esimerkiksi mies- ja naissukupuoli sekä heteroseksuaalisuus, voivat siis vaikuttaa ylhäältä annetuilta, mutta ovat pikemminkin keinotekoisia valtaan perustuvia rakennelmia. Oman tutkimukseni kannalta ajatus sukupuo- lesta ja seksuaalisuudesta muuttuvina ja rakennettuina identiteettikategorioina on tärkeä, koska moninaisuuden ajatukseen kuuluu epävakaus ja -kiinteys. Moninainen seksuaalisuus ja sukupuoli ovat tarkastelemani teoksen kannalta tärkeitä käsitteitä, jotka auttavat identi- teettejä kyseenalaistavan queer-näkökulman ymmärtämisessä.
2.1.1. SUKUPUOLI
Sukupuolen moninaisuus jakaa ihmisiä edelleen kahteen toisilleen vastakkaisiin ja toisistaan poikkeaviin näkemyssuuntiin. Joillekin ulkoiset sukuelimet, kromosomit ja hormonit ovat joillekin vielä täysin puhtaasti todisteita siitä, mitä sukupuolta joku ihminen on. Toiset puo- lestaan pohjaavat käsitystä sukupuolesta kulttuuriin ja siihen, että sukupuoli itsessään on konstruktio. Tätä tarkastelutapaa, jossa sukupuoli nähdään ensisijaisesti sosiaalisena ja kult- tuurin tuottamana kutsutaan konstruktionistiseksi. Puolestaan pelkästään biologiaan pohjau- tuvaa näkemystä kutsutaan akateemisessa maailmassa essentialistiseksi tarkastelutavaksi.
(Karkulehto 2007: 23.)
Essentialistinen näkemys sukupuolesta on muuttumaton ja binäärinen eli anatomiset ja fy- siologiset erot määrittävät yhden miessukupuolen ja yhden naissukupuolen toistensa vasta- kohdiksi ja toisiaan täydentäväksi pariksi. Muita variaatioita miehestä ja naisesta ei essen- tialistisessa tarkastelutavassa ole eli se näyttäytyy vastakkaisena käsitykselle sukupuolen moninaisuudesta. Konstruktionismissa puolestaan erotetaan sukupuolen eri tasot: biologinen sukupuoli (engl. sex) ja sosiaalinen sukupuoli (engl. gender). Konstruktionistinen tarkastelu näkee annetut binääriset sukupuolet diskursiivisesti ja historiallisesti rakennetuiksi ja tuote- tuiksi kategorioiksi, joihin ihmiset voidaan lajitella. Sex/gender -jako on hyvin keskeinen teoria sukupuolentutkimuksessa ja se syntyi erityisesti essentialismin kritiikiksi. Sex/gender -jaossa painotettiin sukupuolen historiallista ja yhteiskunnallista variaatiota, mutta tätä jakoa kritisoitiin biologisuuden ja luonnollisuuden huomiotta jättämisestä. Vaikka sukupuolen ta- sot eroteltiin, niin biologinen puoli ja silti vähemmälle pohdinnalle verrattuna sosiaaliseen sukupuoleen. Konstruktionismissa identiteetissä nähdään olevan sukupuolen lisäksi muita- kin oleellisia aspekteja kuten esimerkiksi ikä, luokka, rotu, kansallisuus, uskonto ja seksu- aalinen suuntautuminen. Nämä aspektit kiistävät naisten ja miesten yhtenevät ryhmät.
(Suento 2008: 17.)
Sukupuolta ei kuitenkaan voida yksiselitteisesti määritellä näiden kummankaan pohjalta, vaan umpikujaan päätyneestä essentialismi vastaan konstruktionismi -vastakkainasettelusta on jo ainakin akateemisesti siirrytty eteenpäin moninaisen sukupuolen käsitykseen. Tästä huolimatta essentialismi vastaan konstruktionismi -kamppailulla on poliittinen ulottuvuus, joka jatkuu edelleen. Vaikka sosiaaliseen sukupuoleen ja kulttuurin vaikutukseen käsityk- seen sukupuolesta uskotaan, on biologisilla diskursseilla edelleen paljon valtaa siinä suh- teessa, miten esimerkiksi ihmisten käytöstä selitetään jonkun sukupuolen edustajana. Tämä
liitetään myös kulttuurisiin käsityksiin naisista ja miehistä. Tiia Aarnipuu (2008: 15) kirjoit- taa teoksessa Trans: sukupuolen muunnelmia:
Sukupuoli on päällisin puolin suuri itsestäänselvyys mutta samaan aikaan myös valta- vien ja ristiriitaisten tunteiden herättäjä, pyhänä pidetty ilmiö, joka vaatii jatkuvaa kult- tuurista puolustamista ja vartioimista. Kaikki ihmiset eivät ainoastaan ole naisia tai miehiä, heidän myös pitää olla yksiselitteisesti joko naisia tai miehiä. Näin ei ainoas- taan ole sellaisissa kulttuureissa, joissa naisilla on selvästi vähemmän yhteiskunnalli- sia oikeuksia kuin miehellä tai joissa tytön syntymistä pidetään onnettomuutena. Näin on myös Suomessa, jossa sukupuolella ei virallisesti pitäisi olla mitään merkitystä.
(Kursiivit tekstissä.)
Vastakkainasettelu on yleinen tapa yrityksessä hahmottaa ja ymmärtää sukupuolta. Arkikie- lessäkin jo termi ”vastakkaisen sukupuolen edustaja” antaa osviittaa tästä. Vastakkainaset- telua on käytetty selittämään esimerkiksi fyysisiä eroja lopullisina totuuksina ja kahtiajako tukee kaksinapaisen sukupuolikäsityksen mallia. Sukupuoli ylipään on liitetty vahvasti mo- niin muihin kahtiajakoihin ja vastakkainasetteluihin ja samalla nämä otetaan annettuina to- tuuksina. Esimerkiksi mies–nainen -kahtiajako on synnyttänyt sukupuoleen miellettyjä kah- tiajakoja, kuten kulttuuri–luonto, aurinko–kuu, Mars–Venus, valkoinen–musta, sivistynyt–
villi, järki–tunteet, hyvä–paha ja niin edelleen. Sukupuolen jakoa kahteen ja pelkkään bio- logiaan pohjaamista ylipäätään on kritisoitu paljon. Vastakkainasettelu on liitetty myös sek- suaalisuuteen, jossa heteroseksuaalisuus ja homoseksuaalisuus nähdään toisilleen vastakkai- sina. (Rossi 2010: 23–24.)
Sukupuolen ajatuksen vieminen yli binäärisestä vastakkainasettelusta rikkoo länsimaisen kulttuurin käsityksiä sukupuolesta. Jonkun paikantamattoman rajan ylittäminen ei ole nor- matiivisesti sallittua sukupuoliesityksissä. Sukupuolen rajojen vartioimisen tarvetta lisää se, että sukupuoli linkitetään helposti seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin käytäntöihin. Erilaiset sukupuoliesitykset limittyvät ihmismielessä erilaisiin seksuaalisuuden muunnelmiin ja eri- tyisesti stigmatisoituun homoseksuaalisuuteen miesten kohdalla. (Aarnipuu 2008: 16.) Su- kupuolen moninaisuus on länsimaisessa kulttuurissa ajatuksena vielä vieras ja tarve pitää kiinni vanhoista essentialistisista määrityksistä on edelleen vahva. Muutos vanhoihin ajatte- lutapoihin on kuitenkin jo havaittavissa.
2.1.2. SEKSUAALISUUS
Seksuaalisuus on aina ollut moninaista, mutta suhtautuminen seksuaalisuuksien eri muotoi- hin on historiallisen ajankohdan ja kulttuurin mukaan ollut erilaista. Nykypäivään tultaessa seksuaalisuuden termistö on laajentunut ja uusia identifikaation välineitä on noussut esille.
Käsitys seksuaalisuudesta moninaisena kattaa alleen kaikki seksuaalisen suuntautumisen muodot, mutta tässä moninaisuuden kirjossa on näkyvillä hierarkioita, joissa tietyt seksuaa- lisuuden muodot ovat etuoikeutetussa asemassa verrattuna toisiin. Historiallisesti ajateltuna seksuaalinen suuntautuminen ja sen nimeäminen on kuitenkin enemmän modernin ajan il- miö ja seksuaalisuuteen on alettu kiinnittää huomiota sekä akateemisessa maailmassa että arjessa.
1800-luvulla noussut biologis-luonnontieteellinen ajattelutapa nosti suvunjatkamisen tär- keimmäksi seksuaalisuuden ilmaisuksi, jonka myötä seksuaalista halua ja nautintoa alettiin säädellä lääketieteellisen asiantuntijavallan kautta. Aiemmin tätä säätelyä olivat hallinneet uskonnollis-moraaliset ja oikeudelliset auktoriteetit. Synnin, paheen ja rikoksen tilalle tuli- vat seksuaaliset ”sairaudet” ja ”poikkeavuudet”, jossa seksuaalinen ruumis määriteltiin sai- raudeksi, jos se poikkesi ”normaalista”. (Eerikäinen 2006: 16.) Näin esimerkiksi homofobia voidaan määritellä modernin ajan ilmiöksi, koska itse homoseksuaalisuuskin on modernin ajan määritelmä. Seksuaalisuus ei ole ajaton, vaan se on diskursiivisesti muodostunut käsite, joka on eri aikoina eri tavoin tuottanut todellisuutta ja on sidoksissa historiaan asianyhteyden ja määrittelytavan kautta (mp.).
Nykypäivänä tietyn seksuaalisuuden pitämisestä sairautena on luovuttu, mutta ajatus ”oike- asta” ja ”väärästä” seksuaalisuudesta elää yhä. Luonnollinen lisääntyminen ja suvunjatka- minen eli heteroseksuaalisuus nähdään edelleen ainoana oikeana tapana toteuttaa seksuaali- suutta. Tuija Pulkkisen mukaan vallitseva kulttuuri esimerkiksi Pohjoismaissa kasvattaa edelleen siihen ajatukseen, että heteroseksuaalisuus on oikea ainut vaihtoehto. Tietynlainen heteroseksuaalisuus asetetaan muiden seksuaalisuuden muotojen edelle ja sitä suositaan toi- minnoilla ja tavoilla, jotka näyttäytyvät normaaleina. Tämä saa muut seksuaalisuudet näyt- tämään näkymättömältä vähemmistöltä. (Pulkkinen 1998: 160.)
Queer-tutkimuksessa heteroseksuaalisuuden luonnollistetuksi koettua asemaa vastaan on noussut heteronormatiivisuuden käsite. Heteronormatiivisuus on oletus siitä, että kaikki ih- miset yhteiskunnassa ovat heteroseksuaalisia ja heteroseksuaalisuus nähdään ainoana
hyväksyttynä seksuaalisuuden muotona. Seksuaalisuuksista heterous on ainut, jonka ei tar- vitse todistaa itseään muille. ”[D]iskursiivisesti ja erilaisin käytännöin institutionalisoitu he- teroseksuaalisuus muodostaa sosiaalisten ja seksuaalisten suhteiden oletusarvoisen, luonnol- listetun, ainoan hyväksytyn ja tavoiteltavan mallin.” (Rossi 2006: 19). Heteronormatiivi- suutta ei pidä yllä niinkään julkilausutut normit, vaan ihmisten tiedottamattomasti omaksutut käsitykset seksuaalisuudesta. On pikemminkin kyse siitä, miten julkilausutut normit suosivat heteroseksuaalisuutta ja esittävät miehen ja naisen väliset seksuaalipositiot ainoana vaihto- ehtona (Kuosmanen 2000: 63, Rossin 2006: 19 mukaan).
Queer-tutkimuksessa käsitteen tarkoitus on tuoda esille heteroseksuaalisuuden etuoikeutet- tua asemaa yhteiskunnassa ja samalla kyseenalaistaa sitä. Heteronormatiivisuuden käsitettä on kuitenkin kritisoitu siitä, että se jättää huomiotta heteroseksuaalisuuden eri muodot (Rossi 2006: 22–23). Heteroseksuaalisuuden ”poikkeavaksi” vastapariksi on mielletty homoseksu- aalisuus ja tähän vastakkainasetteluun on queer-tutkimuksessa pureuduttu. Queer-tutkijoi- den tavoitteena onkin ollut seksuaalisuuden kahtiajaon purkaminen, mutta se on ajoittain jäänyt vain heteronormatiivisuuden yhteiskunnallisten muotojen kritiikin jalkoihin. (Rossi 2010: 24–25.)
Seksuaalisuus määrittyy samaan aikaan yksityiseksi ja julkiseksi asiaksi. Jatkuva puhe sek- suaalisuudesta ja seksuaaliset esitykset esimerkiksi mediassa pitävät sen julkisena asiana, mutta yksilötasolla seksuaalisuus määrittyy henkilökohtaiseksi, piilossa olevaksi yksityis- asiaksi. Seksuaalinen suuntautuminen on yksi identifioitumisen tapa ja tämä pätee sekä he- teroseksuaalisuuteen että marginaaliseksuaalisuuksiin. Heteroseksuaalisuus ei ole samalla tavalla piilossa kuin marginaaliseksuaalisuus, vaan heteroksi identifioitumista ei huomata.
Kommentit kuten ”miksi sitä (normien vastaista seksuaalisuutta) tarvitsee kaikille kertoa?”
tai ”en minäkään kerro ihmisille olevani hetero” vahvistavat heteroseksuaalisesti virittynyttä tilaa, jossa norminvastainen seksuaalisuus on pidettävä piilossa. Median ja kulttuurin fiktii- visissä esityksissä ja teksteissä queer on esillä, mutta oikeiden henkilöiden osalta queer on edelleen yhteiskunnallisessa ja kansallisessa kaapissa. (Karkulehto 2007: 61–62.)
Queer-tutkimuksen voi helposti ajatella käsittelevän vain oletettuja sukupuoli- ja seksuaali- vähemmistöjä. Yhteiskunta, joka on järjestäytynyt heteronormatiivisuuden mukaan, on pa- kotettu käyttämään homoseksuaalisuutta joko identifioitumalla siihen tai erottautumalla siitä. Homoseksuaalisuuden ja heteroseksuaalisuuden yhteiskunnallinen vastakkainasettelu ei kuitenkaan määritä sitä, että olisimme sisäisesti kumpaakaan. Sen sijaan osallistuminen
näiden kategorioiden tuottamiseen erilaisilla puhetavoilla on oleellisempaa. Tämän takia tut- kimus, joka koskee homoseksuaalisuutta tai muita marginaaliseksuaalisuuksia, koskee to- dellisuudessa kaikkia ihmisiä. (Juvonen 2002: 31.)
2.2. SUKUPUOLEN PERFORMATIIVISUUS
Queer-teoreetikoksi nimetty Judith Butler on tunnettu erityisesti sukupuolen performatiivi- suuden teoretisoijana. Teoksessaan Gender Trouble: Feminism and the Subversion on Iden- tity (1990; suomeksi Hankala sukupuoli. Feminismi ja identiteetin kumous, 2006) Butler käyttää Foucault’n genealogista lähestymistapaa huomauttaen, että genealogiassa tutkitaan sitä politiikkaa, jota tehdään, kun identiteettiluokituksia asetetaan syyksi ja alkuperäksi, vaikka ne ovat pikemminkin seurauksia moninaisista ja hajanaisista instituutioista, käytän- nöistä ja diskursseista (Butler 2006: 41). Eli genealoginen ajattelu sukupuolesta ei pyri löy- tämään jotain alkuperäistä tilaa sukupuolelle, vaan siinä tarkastellaan, miten sukupuoli on rakentunut niin, että se vaikuttaa itsestään selvältä ja näyttää olemassa olevalta asialta (Pulk- kinen 2000: 48). Siinä missä Foucault käsittää vallan keskeiseksi alueeksi seksuaalisuuden, Butler laajensi sen käsittämään myös sukupuolen. Valta-analyysin kohteeksi valikoitui en- nen kaikkea ”biologinen sukupuoli” eli vallan järjestelmät ja käytännöt ulottuvat siis biolo- gisen, anatomisen ja eron tietojen tuottamiseen. (Kantola 2010: 86.)
Performatiivisuus puolestaan on ajatus sukupuolen näyttäytymistä olemisen sijaan tekemi- senä. Koska sukupuoli ei genealogisen lähentymistavan mukaisesti palaudu mihinkään al- kuperään, saa tämä sukupuolen näyttämään tuotetulta eli esitykseltä. Sukupuoli on siis mat- kittavissa ja toistettavissa kulttuurissa löytyvien ”eleiden kokoelman” avulla. Sukupuoliesi- tyksen ehdot ovat syvällä kulttuurin sukupuolittamassa vallassa, joten loikkaaminen toisesta sukupuolesta toiseen ei ole Butlerin mukaan niin yksinkertaista kuin performatiivisuuden yksinkertainen määritelmä antaa ymmärtää. Sen sijaan sukupuolta voi esittää eri tavoilla mitä on totuttu näkemään, mikä rikkoo ja kyseenalaistaa sukupuolivaltaa, mutta toimii sa- malla myös todisteena siitä, että kyseessä on nimenomaan kulttuurinen valta, joka väittää itseään luonnolliseksi. (Butler 1990, Pulkkisen 1998: 214 mukaan.)
Butlerin teoretisoima heteroseksuaalinen matriisi, jota nykyään käsitteellistetään yleensä he- teronormatiivisuutena (ks. esim. Rossi 2006), tuottaa yhtenäisen sukupuolen kategorian, jonka valta tuottaa vain kahdenalaisia ihmisiä ja poliittisia toimijoita. Judith Butlerin
ajattelusta ja teorioista kirjoittaneen Tuija Pulkkisen (2000: 51) mukaan käsitteet heterosek- suaalinen matriisi ja heteroseksuaalinen hegemonia kuvaavat tieto/valta -rakenteita, jotka mieltävät vain miehen ja naisen kahdeksi ruumiin muodon, seksuaalisen halun ja sosiaalisen roolin yhdistäväksi tyypiksi. Näiden kahden ulkopuolelle jäävät toimijat ja identiteetit jou- tuvat kontrolloivan vallan kohteiksi, mitä on esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisuuden peittely. Tätä peittelyä kutsutaan tuttavallisemmin ”kaapissa oloksi”.
2.3. KAAPIN EPISTEMOLOGIA
Kaappi (engl. the closet) on vertauskuvallinen käsite normienvastaisten seksuaalisuuksien salassapidolle. Yhteiskunnassa vallitseva heteronormatiivisuus käsittää heteroseksuaalisuu- den ainoaksi sallituksi seksuaalisuuden muodoksi. Mies-nainen -jakoon ei heteropakon myötä sovi muita identiteettejä, jotka olisivat samalla tavalla sosiaalisesti tunnustetussa ase- massa (Pulkkinen 1993: 298–299). Eli jos muita seksuaalisuuden muotoja ilmenee, ne jäte- tään metaforiseen kaappiin pois muiden näkyvistä. Aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli Suomessa vielä rikos, kaappi tarjosi tavallaan myös piilon normienvastaiselle toiminnalle tai suojan homoseksuaalisuutta vastaan olevalta vihamielisyydeltä. Oman identiteetin salaami- nen on kuitenkin nähty sekä yhteiskunnan heteronormatiivisuutta tukevana toimintana että itseä vahingoittavana ratkaisuna (Pakkanen 2007: 15). Nykyään kaappia käytetään vertaus- kuvana myös muunlaisten normienvastaisen olemisen salaamiseen. Esimerkiksi myös ihmi- sen sukupuoli-identiteetti voi olla kaapin sisälle piilotettava asia.
Teoksessa Epistemology of the Closet (1990) Eve Kosofsky Sedgwick tutki viktoriaanista kirjallisuutta antihomofobisen tutkimuksen näkökulmasta ja argumentoi, että kirjallisuus sinä aikana ja sen jälkeen on kirjoitettu kokonaisuudessaan homo/hetero -kahtiajaon poh- jalle. Tämä keinotekoisen kahtiajaon kriisi heijastuu Sedgwickin mukaan koko moderniin länsimaalaiseen kulttuuriin 1900-luvun alusta asti. Ihmisen täytyy identifioitua sekä biolo- gisesti että sosiaalisesti joko mies- tai naissukupuoleen ja ilmentää seksuaalisuuksista vain heteroseksuaalisuutta, vaikka seksuaalisuuksien kategoria on homo/hetero -vastakkainaset- telun valossa epävarma ja monimerkityksellinen. (Sedgwick 1990: 1–3.) Michel Foucault’n ajatuksia seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä diskursseista käyttäen Sedgwick toteaa, että
”kaapittuminen” on tietyllä tasolla hiljaisuuden performanssi, joka syntyy vaikenemisen pu- heaktista ja määrittyy niin myös diskursiiviseksi tilaksi (mts. 3).
Sedgwickin teoksessa teoretisoidaan kaapin tietoteoria, jossa kaappi on vertauskuvallinen tila salaisen ja julkisen välillä. Normien vastainen toiminta ilmenee siis salaisuutena ja vai- kenemisena, josta muodostuu kaapin tila tietämisen ja ei-tietämisen rajakäynnille ja artiku- loimattomalle alueelle. Ympäröivä salaisuus eli kaappi on tietoisuutta siitä, että jollakulla on olemassa homoseksuaalinen salaisuus, jota ei artikuloida ja tämä seksuaalisen toiseuden ar- tikuloimattomuus on Sedgwickin mukaan tyypillistä kaapin tilaan rakentuneelle länsimaa- laiselle kulttuurille. (Mts. 3–4).
Homo/hetero -dikotomian myötä sivuun siirretty homoseksuaalisuus on muotoutunut yhteis- kunnassa heteronormin vastaiseksi ja siksi salailtavaksi asiaksi. Sedgwick toteaa, että homo- ja heteroseksuaalisuudet ovat sisäisessä suhteessa toisiinsa, vaikka ne erotetaankin toisistaan vastakkainasettelulla ja homoseksuaalisuus siirretään sivuun. Ilman homoseksuaalisuutta heteroseksuaalisuutta ei voi määritellä mielekkäästi, joten heteroseksuaalisuus rakentuu siis olennaisesti homoseksuaalisuuden poissulkemisen kautta. (Mts. 9–10.) Homoseksuaalisuu- desta ja sen kiellosta on tullut yksi merkittävimmistä identiteetin ja subjektiuuden tuottami- sen välineistä länsimaalaisessa yhteiskunnassa. (mts. 11).
Sedgwickin ajatukset olivat queer-painotteisia jo ennen kuin queer oli käsitteenä edes ole- massa. Tämän takia Sedgwickiä kutsutaan nykyään yhdeksi ensimmäisistä queer-teoreeti- koista ja hänen tekemäänsä antihomofobista tarkastelua queer-näkökulmaksi. Queer-näkö- kulma on ennen kaikkea kriittinen ja se mahdollistaa esimerkiksi kirjallisuuden kaanonin monipuolistumisen (Kekki 2004: 33). Tutkimukseni kannalta keskeiset käsitteet kaappi ja heteronormatiivisuus ovat toisiinsa linkittyneitä käsitteitä, koska ilman heteronormatiivi- suutta ei olisi kaappia ja ilman kaapin tilaa ei olisi salaista paikkaa normienvastaisille sek- suaalisuuksille. Vaikka Sedgwick puhuu pelkästään homoseksuaalisuuden salaamisesta, kaapin epistemologiaa voidaan soveltaa myös muihin marginaaliseksuaalisuuksiin ja ei-nor- matiivisiin sukupuoliesityksiin.
3. KERRONTA JA QUEER
Tässä luvussa esittelen tutkimukseni analyysimenetelmät, joilla aineistoa lähestyn. Yhdistän pro gradu -tutkielmassani sukupuolentutkimusta ja kirjallisuudentutkimusta. Kirjallisuuden- tutkimukselliset menetelmät tulevat tutuksi kaunokirjallisen aineiston kautta, kun taas teo- reettinen viitekehys juontaa juurensa sukupuolentutkimuksesta. Nämä kaksi yhdistyvät queer-näkökulmalla, joka on vahvasti läsnä sekä kirjallisuudentutkimuksessa että sukupuo- lentutkimuksessa. Valitsin kaunokirjallisen aineiston lähinnä omien mielenkiinnonkoh- teideni mukaan, mutta myös siksi, että mielestäni kirjallisuus ja kaunokirjalliset teokset ovat heijastuksia yhteiskunnasta ja esimerkiksi sen sisällä sijaitsevista normeista.
Keskityn aineiston analyysissa erityisesti teoksessa Korsetti kerrontaan ja sen monivivahtei- suuteen. Kerronnan analyysi koostuu pitkälti teoksen minäkertojan tarkastelusta, mutta tar- kastelen myös muita henkilöhahmoja. Aloitan esittelemällä queer-näkökulman, joka on si- doksissa edellisessä luvussa läpikäytyyn teoreettiseen viitekehykseen ja kerron, miten tässä tutkimuksessa teen queer-luentaa omilla ehdoillani. Sen jälkeen perehdyn aineistoni kerron- taan ja minäkertojan kerroksellisuuteen.
3.1. QUEER-LUENTA
Kaunokirjallisen aineiston analyysissa tärkeäksi elementiksi nousee se, miten tekstiä lue- taan. Luenta (engl. reading) on yksittäisen teoksen, kirjailijoiden tuotannon tai muiden eri- laisten tekstien tutkimista ja kommentointia (Korhonen 2003: 25). Eli jo kaunokirjallisen tekstin lukemisen aikana tehdään jo tekstinanalyysia ja tulkintaa. Lukemisen tapoja on useita, mutta tunnetuin taitaa olla myös kulttuurintutkimuksen puolella käytetty lähiluku (engl. close reading). Teoksessa Kirjallisuuden sanakirja (2003) Yrjö Hosiaisluoma määrit- tää lähiluvun näin: ”Uuskriitikkojen – – kehittämä sanataideteoksen analyysitekniikka, jossa teosta eritellään järjestelmällisesti ja yksityiskohtaisesti” (mts. 524).
Luenta on tulkintaa ja tulkintaa käsittelevää teoriaa kutsutaan hermeneutiikaksi. Hermeneut- tisessa käsityksessä tieto muodostuu tulkitsijan, tekstin ja kontekstin välisessä toiminnassa.
Aikaisemmat tulkinnat ohjaavat myöhempiä tulkintoja, joka muodostaa tulkinnan kehämäi- sen tai spiraalimaisen luonteen ja tätä kutsutaan myös hermeneuttiseksi kehäksi.
