7. KAAPISTA ULOSTULO
7.1. TRANSVESTISUUDEN NIMEÄMINEN
Pauli on koko elämänsä tuntenut olevansa erilainen kuin muut, mutta hän ei ole löytänyt nimitystä halulleen pukeutua naisten vaatteisiin. Hän ei edes tiedä, että toisia samanlaisia ihmisiä on olemassa tai että hänen tuntemilleen tunteille on olemassa jonkinlainen selitys.
Transvestisuuden nimeämistä voidaan verrata lääketieteellisen diagnoosin saamiseen, jossa epävarma tilanne selkeytyy sekä ymmärrys ja sosiaalinen ja tiedollinen tuki kasvavat. Ni-meämisen jälkeen tietoa uudesta identiteetistä pystyy hakemaan paremmin ja mahdollisesti löytää myös samassa tilanteessa olevia kanssaihmisiä. (Leinonen 2003: 80–81.)
Paulille oman identiteetin nimeämisen prosessi alkaa siitä, kun hän tapaa ensimmäistä kertaa Anetten. Toiseen transvestiittiin tutustumista Pauli kuvaa sanoilla ”löysin sattumalta tieni taivaaseen” (s. 140). Ja taivas se Paulille onkin, koska hän on koko elämänsä luullut olevansa yksin naisten vaatteisiin pukeutumisen halun kanssa. Hän tuntee ja tietää heti Anetten käy-neen samat asiat läpi kuin hän, mutta samalla itsensä kaltaisen ihmisen löytyminen merkitsee Paulille yhden aikakauden loppumista:
Oli kuin olisin katsonut peiliin ja kuin hän olisi puolestaan nähnyt suoraan sisälleni.
Tuntui kuin olisin tavannut kauan kadoksissa olleen sisareni, veljeni tai kaksoseni.
– –
Ihailin, olin kateellinen, olin mykistynyt ja hämilläni. Olin epäuskoinen. Olin kauhuis-sani. Olin onnellinen.
Mikään ei enää olisi kuten ennen. Halusin painaa pääni kainalooni ja piiloutua – –. (s.
145)
Anetten tapaaminen herättää Paulissa monenlaisia tunteita. Hän ei pysty uskomaan, että joku oikeasti elää sellaista elämää, jota hän on aina salaisesti halunnut elää eli elämää täysin ul-kona kaapista, ilman taakkaa muiden ihmisten reaktioista tai paljastumisen pelosta. Paulin transvestiitti-identiteetti on ennen tätä kohtausta ollut naisten alusvaatteiden pitäminen hä-nen tavallisten miesten vaatteiden alla tai korsettiin pukeutumihä-nen yksin kotona. Avioliitto Henriikan kanssa myös on tukahduttanut tämän puolen Paulin identiteetistä, mutta Anetten tapaamisen jälkeen uusi identiteettiprosessi lähtee käyntiin. Huomatessaan Anetten kyvyn elää elämää kokonaan ulkona kaapista, pelkät alusvaatteet eivät enää riitä hänelle.
Kun voisin hypätä hetkeksi häneksi, tällä sekunnilla, tai edes tänä iltana. Oikaista kai-ken, ottaa suora reitti sinne missä hän oli. (s. 148)
Oman identiteetin muuttuminen on Paulille vaikea asia hyväksyä. Hän tietää, että itsensä hyväksyminen ei ole helppoa, mutta Anette saa sen näyttämään helpolta ja hän on siitä ka-teellinen. Häneltä puuttuu itsevarmuutta, vaikka hän välillä näkee sitä Suskissa. Anette huo-maa tämän ja alkaa kertoa Paulille siitä, kuinka kauan on itse ollut ulkona kaapista. Tie ko-konaisvaltaiseksi Suskiksi vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja jopa uhrauksia. Pauli aluksi vas-tustaakin koko ajatusta kaapista ulostulosta:
Enkä ollut astumassa kaapista. En voinut edes kuvitella sellaista. Oli kuin hän olisi puhunut jostakin täysin käsittämättömästä matemaattisesta yhtälöstä. (s. 148)
Kaappi tulee tässä kohtauksessa ensimmäistä kertaa koko teoksen aikana puheeksi konkreet-tisena salaamisen tilana. Anette on se, joka tuo kaapin tilan puheeksi ja liittää sen osaksi transvestiitti-identiteetin muuttumisen prosessia. Paulikin tunnistaa kaapin itsessään ja ym-pärillään, vaikka ei ole sitä aikaisemmin ääneen nimennyt. Kaappi ei ole Paulille tuntematon metaforinen käsite, vaan hän tietää sen kulttuurisen merkityksen. Ulostuloprosessin ensim-mäinen vaihe onkin ensin tiedostaa olevansa kaapissa, jotta prosessia voisi jatkaa aina ulos-tulemiseen asti. Anetten tapaaminen käynnistää sekä oman identiteetin muuttumisen vaiheen että kaapin tiedostamisen elämässään ja ulostulon alkamisen. Pauli ei itse tätä prosessin al-kamista tiedosta, vaan pitää epätodennäköisenä ajatusta siitä, että hän voisi olla Anetten kal-tainen. Myös muiden transvestiittien olemassaolo tuntuu epätodellista:
– Luulitko että olen ainoa?
– Luulin.
– Ainoa kaupungissa, Suomessa, maailmassa?
– Niin.
– Tai en ainoa, toinen. Sinun lisäksesi.
– Niin.
Katsoimme hetken toisiamme, edelleen hänen täyteenahdettujen hyllyjensä välissä.
– Tai enhän minä ole, sopersin. – Tuollainen kuin sinä. Sitä tarkoitin.
– Niin. Mutta tulet.
– Vaikea kuvitella. (s. 149)
Pauli ei pysty kuvittelemaan itseään Anetten kaltaiseksi, vaikka samalla haluaisi olla hänen kaltaisensa niin nopeasti ja kivuttomasti kuin voi. Hän tuntee usein ristiriitaa tuntemuksis-saan, jossa hän haluaisi tehdä tai olla jotain mitä ei juuri sillä hetkellä ole, mutta samalla kieltää itseltään asioita, joita oikeasti haluaa. Pauli on ulostuloprosessin ja oman identiteetin muuttumisen alkuvaiheessa todella ristiriitainen henkilöhahmo, koska ei tiedä mitä haluaa.
Hän kieltää itseltään asioita ja vakuuttaa itselleen olevansa erilainen kuin Anette, vaikka hän tietää haluavansa olla kokonaisvaltaisesti Suski. Prosessin alkuvaihe onkin Paulille enem-män opettelua omien halujensa ja sisäisen äänensä tunnistamiseen ja kuuntelemiseen. Hän ei anna Suskin äänen kuulua, mutta mitä pidemmälle prosessi etenee, sitä enemmän Suskin ääni kuuluu myös Paulin puheessa.
Tieto transvestisuudesta ja muista transvestiiteista ylipäätään tuo helpotuksen Paulin elä-mään. Hän kuulee ensimmäistä kertaa termin transvestiitti ja saa vihdoin nimityksen kaikille niille tunteille, joita on luullut kestävänsä yksin:
Meillä on verkosto. Pääset joukkoon. Järjestetään kaikkea yhteistä. On joka vuosi tiit-tien tapaaminen Hauholla. Wuolteen kartanossa.
Tiittien. Olin tiitti. (s.153)
Jokin minkä olin tiennyt aina olevaksi mutta mitä en ollut päästänyt pintaan kuin ly-hyiksi tuokioiksi koko elämäni aikana.
Oli nyt yhtäkkiä totta.
Minä olin
Transvestiitti. Tiitti. (s. 172)
Transvestiitti. Me olemme transvestiitteja, Anette oli katsonut minua sekä iloisena että varautuneena, silmissään tulkitsematon katse. (s. 172)
Teos käsittää identiteetit sisäsyntyisiksi: Suski on aina ollut Paulin sisällä ja Pauli itse nimeää hänet osaksi identiteettiään ja transvestisuuttaan. Paulin käsitys itsestään muuttuu kasvami-sen myötä ja hänellä on eri identiteettejä eri vaiheissa elämää, mutta lopullinen identiteetti on transvestiitti, jonka jälkeen ei tapahdu enää kehitystä. Suski on Paulin transvestiitti-iden-titeetin ruumiillistuma, jota kohti teos kulkee. Identiteetti ei kuitenkaan ole valinta, Pauli ei ole valinnut Suskia, vaan se on erilaisten prosessien, kulttuurien ja vallan summa.
Lisäksi hän saa Anettelta kuulla transvestiittien verkostosta ja tajuaa todella sen, että ei ole asian kanssa yksin. Kertova minä antaa ymmärtää, että Paulin kokeva minä on iloinen, mutta hämmentynyt transvestisuudesta identiteettinään. Kaikki tämä uusi tietomäärä saa Paulin hämilleen ja Anetten ystävällisyys sekä henkinen tuki myös hämmentävät häntä. Anette luul-tavasti näkee Paulissa aikaisemman itsensä ennen kaapista ulostuloa ja päättää auttaa häntä sen prosessin läpi. Vaikka Paulille transvestisuuden nimeäminen tulee helpotuksena, hän ei aktiivisesti ala etsimään tietoa siitä, mitä transvestisuus käytännössä tarkoittaa tai muutakaan vertaistukea. Anette antaa Paulille transvestiiteista kertovan artikkelin, mutta kertova minä ei kuvaa hänen lukevan sitä kertaakaan. Kokeva minä ei vaikuta kovin kiinnostuneelta muista transvestiiteista kuin Anettesta. Paulilla on epäilys transvestiittiverkoston laajuudesta ja hän järkyttyy aina, kun Anette mainitsee jonkun toisen transvestiitin heidän lisäkseen:
– Minä ajan tästä Lappeenrantaan, on yksi tuttu tiitti siellä, ja sieltä sitten kotiin, hän sanoi ja ojensi kätensä auton kahvalle.
– Tuttu tiitti? Tuijotin häntä suu auki.
– Niin.
En saanut sanaa suustani.
– No herranjumala, Anette alkoi nauraa. – Ethän sinä nyt oikeasti luule että me kaksi olemme ainoat? Hauholla –
– Annetaan nyt Hauhon olla, sanoin nopeasti. (s. 225–226)
Muiden transvestiittien olemassaolo epäilyttää, eikä hän ei pysty uskomaan kaikkea mitä Anette sanoo. Paulia ärsyttää, että Anette ei ole kertonut hänelle aikaisemmin kotikaupun-gissa olevasta transvestiitista ja hän torjuu Anetten yrityksen houkutella häntä transvestiit-tien kokoontumiseen. Epäilys siitä, että muita transvestiitteja todella olisi, säilyy Paulin mu-kana, kunnes hän näkee omilla silmillään muut samankaltaisensa.
Pauli tuntee myös menettämisen surua oman identiteetin muutoksesta. Siirtyminen toisesta identiteetistä toiseen voi tarkoittaa aiemman identiteetin kuolemaa tai pois haihtumista. Pau-lin tapauksessa kyse on enemmän siitä, että hänestä tulee PauPau-lin lisäksi myös Suski, mutta pelkkä Pauli on kuitenkin ollut suuri osa hänen elämäänsä, joten haikeuden tunne on väistä-mätöntä:
Vielä ja enää yksi päivä Paulina.
Painoin pääni Paulin siiven alle, työnsin ja puskin sitä syvemmälle. Kietouduin Paulin sisään ja ympärille, menin piiloon häneen, liimauduin ja takerruin. (s. 232)
Oman identiteetin muuttuminen konkretisoituu Paulin näyttäytyessä ensimmäistä kertaa jul-kisella paikalla Suskina. Hän on aikaisemmin pukenut Suskin alusvaatteet hänen tavallisten vaatteidensa alle ja pukeutunut kokonaiseksi Suskiksi vain Anetten luona. Työmatka
Mikkelissä on ensimmäisen Suskina ulkona käymisen näyttämö ja kahdesta erillisestä elä-mästä tulee yksi yhteinen. Pauli ole enää yksin, vaan Suski on nyt myös oikeasti olemassa, eikä hän ole enää vain pelkkä heijastus peilissä tai mielikuva Paulin päässä.
Olen Pauli, sanoin hiljaa.
Olen Suski. (s. 238)
Identiteetti on kuitenkin alati muuttuva asia ihmisen elämässä ja teoksessa Korsetti Paulin identiteetti kokee monet muutokset ulostuloprosessissa. Välimuotoinen identiteetti löytyy hetkellisesti jostain Suskin ja Paulin väliltä: sisimmältään hän on vielä edelleen Pauli, mutta ulkokuori ja asenne ovat Suski. Pelkkä Pauli on ensimmäisen ulostulon jälkeen jäänyt taakse ja hänestä tulee Suskin ja Paulin hybridi, joka välillä tuo toista puolta esiin ja tukahduttaa samalla toista puoltaan. Pauli ja Suski eivät ole vielä tasapainossa, koska hän ei ole kokonaan ulkona kaapista. Samaan aikaan ensimmäinen näyttäytyminen julkisella paikalla saa Pau-lissa kuitenkin aikaan yhden aikakauden päättymisen tunteita. Ensimmäistä ulkona käymistä Suskina hän pitää uuden aikakauden alkuna:
Nostin lasin ilmaan ja sanoin: – Onnea. Hyvä Pa–
– Hyvä Suski. Tänään on syntymäpäiväsi. (s. 247)
Pauli pitää ensimmäistä ulkona käyntiä Suskin syntymäpäivänä, vaikka Suski on syntynyt jo paljon aikaisemmin teoksen kerronnassa. Teoksen alussa kertova minä muistelee ta-kaumana yläasteaikaista ihastusta, jonka mukaan Suski on nimetty. Räväkkä Suski käyttää meikkiä ja pukeutuu rohkeammin kuin muut tytöt. Hän polttaa tupakkaa, jauhaa purkkaa ja hänellä on myös välinpitämättömän kyllästynyt asenne kaikkeen. Pauli viettää peruskoulun viimeisen luokan Suskia katsellen, välillä salaa ja välillä avoimesti, ja kirjoittaa tämän nimen vihkoonsa samalla tavalla kuin Suski oli kirjoittanut nimen penaaliinsa mustalla tussilla.
Nimi, joka aiemmin kuului yläasteaikaiselle ihastuksen kohteelle, on jo pidemmän aikaa saanut uuden merkityksen. Hän on ollut osa Paulia koko tämän elämän, mutta identiteetin muuttumisen jälkeen Suski on nyt virallisesti ja ensimmäistä kertaa kokonaisesti syntynyt osaksi oikeaa elämää.
Transvestiittiyhteisön löytyminen ja tapaaminen täydentää identiteetin muodostumista. Pauli kerää rohkeutensa ja lähtee Anetten mukaan transvestiittien verkostoitumistapahtumaan.
Kaapista ulostulo Henriikalle on tehnyt Paulin elämästä samaan aikaan avointa ja suljettua, koska hän voi toteuttaa transvestisia mielihalujaan, mutta hän ei saa tehdä sitä kotona Hen-riikan edessä. Anetten kanssa ollessaan Pauli kerää vapaasti Suskina olemista varastoon, koska hän ei tiedä milloin saa kokonaisvaltaisesti olla Suski seuraavan kerran. Anette seuraa
Paulin tilannetta sivusta ja päättää hänen puolestaan, että Suskin on nyt aika lähteä Hauholle tapaamaan muita:
– Ensi kuussa on se Hauhon hommeli siellä Wuolteen kartanossa. Sinne tulet kyllä, hän sanoi. – Nyt on sinun aika nähdä muitakin transuja. Tiittejä.
– Ai on. Ai tulen.
– Kyllä.
Transu. Tiitti. Transutransutransutransu, Tiittitiittitiittitiitti, hoin itsekseni – –. (s. 290–
291)
Paulille omanlaistensa ihmisten tapaaminen tuntuu jostain syystä jopa hirveämmältä, kuin kaapista ulostulo ensimmäistä kertaa. Hän pelkää muiden transvestiittien reaktiota ja esimer-kiksi sitä onko tarpeeksi ”tiitti” olemaan Anetten ja muiden hänen kaltaistensa seurassa. Pau-lilla on edelleen epävarmuutta omasta olemisestaan ja torjutuksi tulemisen pelkoa. Vaikka hän tietää muiden transvestiittien käyneen läpi samankaltaisen prosessin kuin hän itse, hä-nellä on silti pelko oman identiteetin vajavuudesta muihin verrattuna. Samalla tavalla kuin hän aikaisemmin vertasi itseään ”normaaleihin” ihmisiin ja tunsi erilaisuudentunnetta, Pauli alkaa verrata itseään muihin transvestiitteihin jo ennen kuin hän on edes nähdä heitä ja tuntea alemmuuden tunnetta. Entä jos hän ei olisikaan tarpeeksi ”trans”?
Pauli on luullut, että tapahtumaan tulee maksimissaan noin kymmenen transvestiittia, heidät mukaan lukien, mutta hän järkyttyy, kun Anette kertoo ilmoittautuneita olevan viisikym-mentäkaksi. Hän järkyttyy vielä enemmän, kun näkee kaikki transvestiitit samassa tilassa yhtä aikaa.
Miten teitä on noin paljon! teki mieli huutaa. Olin riemuissani mutta samalla kertaa tunsin järkytystä, pettymystä ja katumusta. Kuinka olin saattanut olla tietämättä? An-taa kaiken tapahtua niin että itselläni oli ollut pää syvällä pensaassa.
Kaikki nuo miehet olivat käyneet läpi saman kuin minä, jotkut samaan aikaan, jotkut paljon minua aiemmin.
Jos olisin tiennyt aikaisemmin, olisin ollut onnellisempi! Olisin… löytänyt teidät. En olisi ollut niin yksin!
Pääsisinkö ikinä yli tämän tajuamisesta, ajattelin. Menetyksestä ja tietämättömänä olosta.
Miten ja milloin te saitte tietää? Siirsin katsettani toisesta toiseen. Minua katsoivat takaisin rajatut silmät. Jotkut punahuulet hymyilivät, jotkut pysyivät hymyttöminä. (s.
303)
Oman identiteetin muuttuminen ja yhteisön löytyminen on Paulille helpotus, mutta hän myös suree sitä, ettei ole tiennyt muista kaltaisistaan aikaisemmin. Kuinka paljon helpompaa Pau-lin elämä olisi voinut olla, jos hän olisi ottanut itse aktiivisemmin selvää asioista. Anette on kuitenkin antanut Paulille artikkelin kaltaisistaan, mutta hän ei ole kysellyt aiheesta yhtään enempää ennen kuin päätyy osallistumaan verkostoitumistapahtumaan itse.
Wuolteen kartanossa on kerätty viisikymmentäkaksi tuoli ympyrään ja Pauli ottaa paikkansa muiden transvestiittien joukossa. Kaikki alkavat vuorotellen kertoa omaa tarinansa lyhyesti:
monesko kerta kokoontumisessa, mikä tilanne on elämässä nyt ja onko kaapissa vai ulkona.
– Moi minä olen Suski. Olen täällä ensimmäistä kertaa. En tiedä olenko tullut kaapista vai en.
Kaikki nauroivat, myös minä.
– Mutta on mulla kaapin ovi ainakin raollaan. Olen kertonut vaimolle ja mulla on sus-kivaatteet kotona kaapissa lukon takana. Ja olen kävellyt Mikkelin torin ympäri ja käy-nyt baarissa.
– Tervetuloa joukkoon Suski. (s. 306)
Pauli myöntää ensimmäistä kertaa ääneen identiteettinsä joukolle tuntemattomia ihmisiä.
Hän kertoo rehellisesti omasta epävarmuudestaan kaapin tilan suhteen ja siitä että Henriikka tietää totuuden. Tämä on suuri saavutus Paulin identiteetin muuttumisessa ja matkassa kohti Suskia. Hän kokee vihdoinkin olevansa osa jotain, joka hyväksyy hänet juuri sellaisen kuin hän on. Tämän hyväksynnän tajuaminen kuitenkin korostaa kaapin tilaa ja erityisesti sen metaforista puolta kotona Henriikan luona. Raollaan oleva kaapin ovi toimii vertauskuvana sille, miten Pauli on edelleen Henriikalle kaapissa, vaikka on kertonut jo transvestisuudes-taan.
Teos loppuu Paulin elämän kuvaamiseen seitsemän vuotta myöhemmin, kun hänen vanhem-pansa ovat molemmat joutuneet sairaalaan ja hoitokotiin dementian takia. Henriikan läh-döstä on vielä enemmän aikaa, eikä Pauli enää ajattele häntä. Enkä minunkin pitäisi tässä vaiheessa alkaa puhua pelkästään Suskista, koska teoksen viimeisessä luvussa nimeä Pauli ei mainita enää ollenkaan. Pauli on siirtynyt elämään kokonaisvaltaisesti Suskina nimeään myöten. Hänellä on uusia ystäviä ja hän osallistuu transvestiiteista kertovaan dokumentti-projektiin. Hän kutsuu vanhoja ystäviä todistamaan uutta itseään, jotkut vastaavat kutsuun, mutta toiset järkyttyvät hänen uudesta olemuksestaan, eivätkä suostu tulemaan paikalle.
Paulin itse päätyy kriisiin, kun huomaa identiteettinsä muuttuvan. Teoksen käsitys identitee-tistä on siis pysyvä ja sen muutos saa aikaan konfliktin edellisen identiteetin ja uuden iden-titeetin välille. Konfliktin takia muutos on hidasta ja kestää suurimman osan Paulin elämästä.
Loppujen lopuksi hän kuitenkin alkaa elää elämäänsä vihdoinkin niin kuin itse haluaa ja nimenomaan omilla ehdoillaan, mutta teoksen lopussa on kuitenkin yksi kohtaus, joka saa pohtimaan Suskin identiteetin liikkumista vielä toiseen suuntaan:
Miksi ihmeessä hän ei meikkaa kun hänellä on sileät ihanat naisenkasvot naiseniho naisensilmät naisensuu?
Miksi hän ja monet muut naiset heittävät sen kaiken hukkaan, kohtelivat naista sisäl-lään kuin sitä ei olisikaan tai kuin se olisi vihollinen joka piti piilottaa?
Jos minulla olisi tuo kaikki mikä hänellä. Valmiina kaikki. Miten vaalisin. (s. 334) Suskin ajatuksissa on viitteitä transsukupuolisuudesta. Hänellä on dysforiaan viittaavia aja-tuksia omasta kehostaan ja sen vajavuudesta verrattuna ystävänsä kehoon. Hän pohtii miten kukaan voi tehdä samoja asioita, mitä hän on aikanaan tehnyt piilossa olleelle Suskille. Myös teoksen kerronnassa puhutaan pelkästään Suskista eli Paulin kertovasta minästä, joka kom-mentoi aikaisempia tapahtumia, on myös tullut teoksen lopun Suski. Loppu jää auki sen suhteen, onko Suskin transvestisuudesta alkanut tulla jotain muuta. Suskin identiteetti on tällä kertaa se, joka alkaa muuttua.
Identiteetti voi muuttua useita kertoja elämän aikana ja se on liikkuva asia, jota ei voi kahlita paikalleen. Paulin identiteetti naisten vaatteita kaukaa ihailevasta pojasta muuttuu vaatteita käyttäväksi transvestiitiksi nimeltä Suski. Ja tämän jälkeen on tulkittavissa Suskin identitee-tin muutos. Kerronnassa on kuitenkin oletus identiteeidentitee-tin sisäsyntyisyydestä ja queer-luentani vastustaa tätä ajatusta. Käsitykseni identiteetistä ei-vakaana ja ei-sisäsyntyisenä on ristirii-dassa teoksen käsityksen kanssa. Vaikka Paulin identiteetti muuttuu, sen kaiken pohjalla on silti transvestiiti-identiteetin ruumiillistuma Suski, Teos kulkee kohti Suskin paljastamista ja
”todellisen” minän löytymistä. Suski on Paulin todellinen ydin, jonka jälkeen ei tapahdu enää kehitystä.