YLEISKUVA TUTKIMUSAINEISTOSTA

Kuten jo aiemmin on todettu, tutkimukseni empiirinen aineisto muodostuu kaikista niistä Helsingin Eteläi-seen SuomalaiEteläi-seen tai EteläiEteläi-seen RuotsalaiEteläi-seen seurakuntaan kuuluneista vuosina 1904-1914 vihityistä pa-riskunnista, joilla oli yhteinen ennen häitä tai häiden jälkeen syntynyt lapsi ja jotka miehen ammatin perus-teella voitiin sosiaalisesti luokitella vähintään keskiluokan ylemmälle tasolle. Yhtään aviotonta äitiä, jonka olisin kyennyt sijoittamaan näihin ryhmiin, en kirkonkirjoista löytänyt. Epäselvän vihkimisvuoden tai lapsen syntymäajan takia jäi lopullisesta aineistosta pois parikymmentä tapausta. Otoksen kokonaismääräksi tuli täten 995 avioparia.

Vuosittain ja sosiaaliryhmittäin pariskunnat jakautuvat taulukossa 1. esitetyllä tavalla. Kuten taulukosta nä-kyy, keskikerroksen edustus koko aineistossa on hieman ylintä kerrosta suurempi: siihen kuuluu 52,7 % aviopareista ylimmän ryhmän osuuden ollessa 47,3 %. Jos sen sijaan tarkastellaan yksinomaan Eteläistä Ruotsalaista seurakuntaa, sosiaaliryhmien välinen suhde kääntyy päinvastaiseksi. Siellä ylimmän ryhmän osuus oli 55,1%. Keskinäisessä vertailussa Eteläinen Suomalainen seurakunta osoittautuu siis yleisilmeeltään huomattavasti Ruotsalaista seurakuntaa pikkuporvarillisemmaksi.⁶⁷⁶ Johtopäätelmien luotettavuuden kannal-ta ongelmallinen on luovan työn tekijöiden joukko, joka suhteessa muihin jäi molemmissa seurakunnissa kooltaan marginaaliseksi. Koska sen yhdistäminen toisiin ryhmiin olisi kuitenkin ollut käyttämäni luokittelun perusteella vaikeaa, päädyin esittämään sen itsenäisenä. Ratkaisua puolustaa myös luovan työn tekijöiden maine epäsovinnaisena ‘boheemijoukkona’. Halusin tarkastella, miten ryhmän käyttäytyminen tässä suh-teessa poikkesi valtavirrasta - vai poikkesiko mitenkään. Sinänsä kiinnostavana yksityiskohtana

671 Rosenqvist 1902: 593.

672 Räisänen 1995: 207-208.

673 Ruin 1903: 181.

674 Murtorinne 1967: 256.

675 Muistutettakoon tässä yhteydessä niistä varauksista, joita olen es ittänyt aineistoni ja siitä tekemieni päätelmien luotettavuuden suhteen; ks. tämän työn sivut 8-10 ja 12.

676 Ks. liite 1.

takoon, että luovan työn tekijöiden määrä oli Eteläisessä Suomalaisessa seurakunnassa hieman suurempi kuin ruotsinkielisellä puolella.⁶⁷⁷

Taulukko 1. Aineiston avioparien jakautuminen avioitumisvuoden ja sosiaalisen aseman perusteella.

Vuosi Ylin kerros Uusi keskilk. Vanha keskilk. Luova työ YHTEENSÄ

1904 39 26 21 4 90

1905 40 17 18 1 76

1906 50 34 17 3 104

1907 42 30 18 - 90

1908 54 36 15 2 107

1909 44 24 17 4 89

1910 41 26 22 1 90

1911 36 25 19 2 82

1912 51 30 10 5 96

1913 35 22 17 1 75

1914 39 38 15 4 96

YHTEENSÄ 471 308 189 27 995

(lähde: ES mf 1-212 ja Ssv mf 989-1128, KRA)

Konventionaalisten ja esiaviollisessa sukupuolisuhteessa olleiden avioparien osuus aineistossa jakautui taulukon 2. mukaisesti.

Taulukko 2. Konventionaalisten ja esiaviollisessa sukupuolisuhteessa olleiden avioparien osuudet Eteläisessä Suomalaisessa ja Eteläisessä Ruotsalaisessa seurakunnassa.

Konventionaaliset N %

Esiavioll. raskaus N %

Lapsi ennen häitä N %

Yhteensä N % ES 404 75,6 106 19,9 24 4,5 534 100,0 Ssv 389 84,4 55 11,9 17 3,7 461 100,0 Yhteensä 793 79,7 161 16,2 41 4,1 995 100,0 (lähde: ES mf 1-212 ja Ssv mf 989-1128, KRA)

Kuten taulukosta 2. käy ilmi, kaikista aineistoon kuuluvista 995:stä avioparista konventionaalisia, ts. niitä, joissa lapsi syntyi yli seitsemän kuukautta häiden jälkeen, oli selvä enemmistö, 79,7 %. Käytännöstä poik-kesi 202 paria (20,3 %). Näistä valtaosa, 161 paria, kuitenkin avioitui ennen lapsen syntymää. Kun siis kaikista aviopareista ainoastaan 4,1 % oli saanut lapsen ennen suhteen virallistamista, voidaan todeta, että avioliittoon pohjaava perheenperustamisen normi oli sekä ylimmässä kerroksessa että keskiluokassa koko tutkimusajan erittäin vahva. Tukea Armas Niemisen käsitykselle, että 1900-luvun alun “vapaiden avio-liittojen virtaus” kulttuuriradikaalisten piirien keskuudessa olisi näkynyt “räikeänä poikkeuksena” muuten alenevassa aviottoman syntyvyyden kehityksessä, ei ainakaan tällä perusteella näytä löytyvän.⁶⁷⁸

Seurakuntien keskinäisessä vertailussa ilmenee, että konventionaalisten avioparien osuus oli Eteläisessä Ruotsalaisessa seurakunnassa lähes 10 % suurempi kuin Suomalaisessa seurakunnassa. Ero syntyy lähinnä esiaviollisten raskauksien määrästä, sillä lapsen hankkiminen ennen avioitumista oli molemmissa seu-rakunnissa lähes yhtä harvinaista. Myös Helsingissä pätee siis tältä osin Jarl Lindgrenin samaa aikakautta

677 ibid. - Eroa saattaa selittää se, että ainakin osa ruotsalaisen seurakunnan taiteilijakaartista esiintyy kirkonkirjassa muun määritelmän alla. Esimerkiksi runoilija Bertel Gripenbergin kohdalla on kirkonkirjassa maininta ‘vapaaherra’; (Ssv 1023:76, KRA.).

678 Nieminen 1951: 290.

koskeva Pohjan kunnasta tekemä havainto, ettei aviottomien lasten määrä välttämättä ole suhteessa esi-aviollisten raskauksien määrään. Suurehko esiesi-aviollisten raskauksien määrä tietyllä alueella viittaa Lindgrenin mukaan paikallistapaan, jossa avioliittoon johtavat esiaviolliset sukupuolisuhteet yleisesti sallittiin.

Aviottomat lapset olisivat näin ollen pääosin seurausta tilapäisistä sukupuolisuhteista, joissa avioliitto ei alun-perinkään ollut päämääränä.⁶⁷⁹ Kun palautetaan mieleen, että Eteläinen Ruotsalainen seurakunta oli yleis-ilmeeltään yläluokkaisempi kuin Eteläinen Suomalainen, alustavana johtopäätelmänä on, että korkea yhteis-kunnallinen asema ja konventionaalisuus liittyivät kiinteästi toisiinsa. Kuten Kai Häggman sanoo tutkimuk-sessaan, sivistyksen taso näyttäisi – ainakin suhteessa tulevaan puolisoon - viittaavan myös muodollisesti si-veyden tasoon.⁶⁸⁰

Esiaviollisten sukupuolisuhteiden yleisyydessä tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi tutkin, mikä oli ‘epä-konventionaalisten’ parien suhteellinen osuus kaikista kunakin vuonna avioituneista pareista. Helsingin Ete-läisessä Ruotsalaisessa seurakunnassa jakautuma oli varsin kiinnostava, sillä siellä esiaviollisten suhteiden määrässä tapahtui selvä hyppäys suurlakon jälkeisinä vuosina (taulukko 3.). Kasvun aiheutti etenkin esi-aviollisten raskauksien lisääntyminen, sillä ennen vihkimistä lapsen saaneiden parien osuus pysyi lähes va-kiona koko tutkimusajan (1-2 kpl/vuosi).⁶⁸¹

Taulukko 3. Ennen häitä tai enintään seitsemän kuukautta häiden jälkeen lapsen saaneiden parien osuus avioituneista pareista/vuosi Helsingin Eteläisessä Ruotsalaisessa seurakunnassa (Esiav. = esiaviolliset raskau-det; A.N. = ‘ante nuptias’, pariskunnalle ennen avioitumista syntynyt yhteinen lapsi).

1904

Periaatteessa esiaviollisten suhteiden määrän nousu vuosina 1906-1907 olisi mahdollista tulkita osoitukseksi suurlakon nostattamasta uudistushengestä, joka osaltaan olisi näkynyt vallitsevan sukupuolimoraalin ja sitä kautta koko vanhan yhteiskuntajärjestyksen kyseenalaistamisena. Vastaavasti nopean paluun ‘nor-maalitasolle’ voisi selittää suurlakkohuuman haihtumisen jälkeen muodostuneella rintamajaolla. Siinä por-varillinen väestö sanoutui selvästi irti luokkataistelulinjan omaksuneesta työväenliikkeestä ja sen hetkellisesti radikalisoitunut osa palasi suurelta osin takaisin ‘perinteisiin arvoihin’.⁶⁸²

Eteläisen Suomalaisen seurakunnan tilanne ei kuitenkaan anna tukea tälle teorialle (taulukko 4). Siellä ei ole nähtävissä vastaavaa kehitystä ‘epäkonventionaalisten’ parien määrässä vaan lievä nousu näyttäisi ajoit-tuvan tutkimusajanjakson loppuvuosille huipun osuessa vuoteen 1911. Eron voisi periaatteessa tulkita osoi-tukseksi kulttuurisesta erosta ja ajallisesta kerroksellisuudesta pääkaupungin kahden kieliryhmän välillä, mutta tätä teoriaa taas ei edellä hahmottamani sukupuolimoraalista käyty julkinen keskustelu tue. Sen pe-rusteella kysymys ‘vapaasta rakkaudesta’ oli aktualisoitunut molemmissa kieliryhmissä jo ennen suurlakon alkua ja on vaikea selittää, miksi Eteläisen Suomalaisen seurakunnan väki olisi reagoinut tilanteeseen

679 Lindgren J. 1984: 104-105.

680 Häggman 1994: 196.

681 Poikkeuksena olivat vuodet 1906 ja 1910. Ryhmän näennäisen suuri osuus vuonna 1911 johtuu yksinomaan esiaviollisten raskauksien epätavallisen pienestä määrästä ko. vuonna.

682 Murtorinne 1967: 208, 220.

laisella viiveellä. Osittain ‘epäkonventionaalisten’ parien määrän vuosivaihtelussa saattaakin myös sattumalla olla sormensa pelissä.

Taulukko 4. Ennen häitä tai enintään seitsemän kuukautta häiden jälkeen lapsen saaneiden parien osuus He-singin Eteläisessä Suomalaisessa seurakunnassa avioituneista pareista/vuosi (Esiav. = esiaviolliset raskaudet;

A.N. = ‘ante nuptias’, pariskunnalle ennen avioitumista syntynyt yhteinen lapsi).

1904

Jos aineistoani tarkastellaan yhtenä joukkona (taulukko 5.), mitään selkeää kehityslinjaa ei tutkimus-kohteiden käyttäytymisessä tutkimusaikana 1904-1914 ole nähtävissä. Dramaattista radikalisoitumista ei voida havaita, ellei lähtökohdaksi oteta vuoden 1904 suhteellisen alhaista tasoa. Näin alas ‘epäkonventio-naalisten’ parien määrä ei koko tutkimusaineistossa enää myöhemmin laskenut.⁶⁸³ Todisteena esiaviollisten suhteiden lisääntymisestä voisi pitää myös vuoden 1926 lainmuutosta, jolloin salavuoteus eli naimattomien henkilöiden keskinäinen sukupuoliyhdyntä dekriminalisoitiin. Kuten Raija Julkunen toteaa, monet lakimuu-toksen valmistelijat eivät edelleenkään halunneet ideologisella tasolla hyväksyä asiaa, mutta tunnustettava oli, ettei rangaistussäännöksillä ollut vaikutusta konkreettiseen sukupuolikäyttäytymiseen.⁶⁸⁴ Näiden tietojen perusteella varovainen johtopäätökseni on, että esiaviolliset sukupuolisuhteet olivat tutkimusaikana yleis-tymässä myös ylempien yhteiskuntaryhmien keskuudessa. Sikäli kun haluttaisiin saada esiin todella mer-kittäviä muutosprosesseja eri väestöryhmien sukupuolikäyttäytymisessä, olisi tutkimuksen aikaperspektiiviä kuitenkin laajennettava. Selvää on joka tapauksessa, ettei aineistossani tutkimusaikana tapahtunut mitään ryhtiliikettä kohti absoluuttista sukupuolimoraalia. Sukupuolinen “puhtaus” saattoi olla dominoivana ihan-teena sivistyneistön kirjallisissa tuotoksissa⁶⁸⁵, mutta sen siirtyminen aatteellisista diskursseista sukupuolielä-män käytäntöihin oli kokonaan toinen kysymys.

Taulukko 5. Ennen häitä tai enintään seitsemän kuukautta häiden jälkeen lapsen saaneiden parien osuus ko-ko aineiston avioituneista pareista/vuosi (Esiav. = esiaviolliset raskaudet; A.N. = ‘ante nuptias’, pariskunnalle ennen avioitumista syntynyt yhteinen lapsi).

(lähde: ES mf 1-212; Ssv mf 989-1128, KRA)