Luonnontieteilijät monogamian puolesta

Luonnontieteellisen näkökulman Lagerborg-kiistaan toivat Max Oker-Blom ja Axel von Kothen. Var-sinkin Oker-Blomille aihepiiri muodostui suoranaiseksi sydämenasiaksi, sillä hänestä kehkeytyi vuosisadan

567 Borg 1903a: 236-240; Nuoria miehiä 1903: 27.

568 En moder 1903: 78-79. - Samaa mieltä oli myös nimimerkki Kvinnor; ks. Kvinnor 1903: 181-182.

569 Borg 1903a: 241-245; Nuoria miehiä 1903: 26-27.

570 Borg 1903a: 242-247; Borg 1903b: 176; Nuoria miehiä 1903: 27.

571 Borg 1903b: 179; Vi 1903: 81; Nuoria miehiä 1903: 26.

alun ahkerin seksuaalivalistusta harjoittanut suomalainen lääkäri.⁵⁷² Sekä Oker-Blom että von Kothen vält-tivät uskonnollis-idealistista argumentointia vedoten perusteluissaan lääketieteellisiin, biologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin. Oker-Blomin sanoin yleisön tietoon haluttiin saattaa lausunto, joka oli “rakennettu tosiasioiden pohjalle ja perustuu tieteen ensimmäiseen päämäärään: totuuden palvelemiseen”.⁵⁷³ Tämän ‘objektiivisen tiedon’ keskeisin sisältö oli, että “sekä kehityshistoria että fysiologinen ja psykiatrinen tutkimus -- kaikki luonnonmukaisesti johtavat idealistiseen maailmankatsomukseen”.⁵⁷⁴ Absoluuttinen sukupuolimoraali oli näin ollen luonnonlakien mukainen “terve” ja “luonnollinen” ilmiö, kun taas yritykset horjuttaa sitä olivat merkkejä “häiriötilasta” ja “vääristyneestä viettielämästä”.⁵⁷⁵ Samalla käsityksen takana olevat perustavat arvo- ja moraalivalinnat muuntuivat tieteellisiksi tosiseikoiksi. Biologiasta tuli neutraali totuuden lähde, josta etsivät löysivät tukea kulttuurisidonnaisille ennakkokäsityksilleen.⁵⁷⁶

Oker-Blomin lähtökohtana oli yksilön ja yhteiskuntaelämän jatkuva kehitystila. Mikään ei hänen mukaansa olut luonnollisempaa kuin niiden muotojen muuttuminen, joissa “yhteiskuntaruumiin” elämä ilmeni. “Eläin-maailman fylogenetinen kehitys” antoi lukemattomia todisteita siitä, miten jokin elin kohotti vaatimuksensa kuuluviin ja lopulta syrjäytti toisen. Samoin nähtiin uusien ajattelutapojen kumoavan vanhoja katsanto-kantoja. Oker-Blom korosti kuitenkin, että yksityisen elimen menestys oli läheisesti riippuvainen koko or-ganismin menestyksestä. Jos näiden pyrinnöt tähtäsivät vastakkaisiin suuntiin, yksityinen elin sai aina peräy-tyä yhteisen edun tieltä. Tätä luonnonlakia uhmaava antoi samalla itselleen kuoliniskun. Oker-Blom totesi, että “aina silloin tällöin kuitenkin ääniä kohotetaan, jotka tavoittavat luonnon kehityksen eksyttämistä”.

Vaikka “taantuvista suunnista” ei hänen arvionsa mukaan ollutkaan pitkällistä vaaraa ihmiskunnalle, kehi-tyksen tasainen kulku häiriytyi. Tällaiseksi häiriötekijäksi Oker-Blom nimesi vaatimukset, jotka tiesivät

“ohjasten vapaammalle höllittämistä niin naiselle kuin miehellekin sukuvietin tyydyttämisen suhteen”. Eri-tyisen hämmästyttävänä hän piti sitä, että ehdotuksia esitettiin “semmoisena arveluttavana aikana, jonka pai-non alaisena kansamme nykyään päivänsä elää”.⁵⁷⁷

Oker-Blom sanoi, että luonnontieteiden valossa “siitäntövaisto” oli ravintovietin tavoin välttämätön suvun olemassaolon ehtona. Koska sukupuoleton ihminen ei vastannut luonnonlakien vaatimuksia, sukuvietin kieltäminen olisi ollut mieletöntä. Kyseessä oli “perusaate luonnon taloudessa”.⁵⁷⁸ Sukuvietin voimallisuuden suhteen ilmeni kuitenkin luonnossa Oker-Blomin mukaan “kieltämätön erilaisuus”. ‘Vapaan rakkauden’

kannattajia uhmaten hän esitti, että mies oli päämäärän saavuttamiseksi aktiivisempi, joten luonto oli tästä syystä suonut hänelle vahvemman vietintunteen kuin “asiassa passiivisesti avustavalle naispuolelle”. Lisäksi asiaan vaikuttivat erilaiset yksilölliset tekijät kuten perimä ja ravinto.⁵⁷⁹ Toisaalla Oker-Blom kuitenkin korosti, ettei tästä tullut vetää sitä johtopäätöstä, että miehen terveys olisi vaatinut sukupuolivietin tyy-dyttämistä. Päinvastoin vaadittiin mieheltä suurempaa luonteen lujuutta ja kykyä itsehillintään.⁵⁸⁰

572 Nieminen 1951: 189.

573 Oker-Blom 1903: 49.

574 ibid: 51. - Kursivointi Oker-Blomin.

575 Kothen 1903: 56-57; Oker-Blom 1903: 52.

576 Uskonnollisten yms. käsitysten “luonnollistumisesta” ja legitimoinnista lääketieteellisessä diskurssissa ks. Foucault 1979: 152-154; Räisänen 1995: 181.

577 Oker-Blom 1903: 5-7, 52.

578ibid: 11, 17-18. - Tällä kommentillaan Oker-Blom ilmeisesti viittasi Arvid Järnefeltin edustamaan tolstoilaisuuteen, jossa ihanteeksi oli asetettu “veljen ja sisaren puhdas rakkaus” eli täydellinen seksuaalinen pidättyvyys; ks. Nokkala 1958: 23-25.

579 Oker-Blom 1903: 32.

580 Oker-Blom 1908: 17-22.

Eläinten sukuelo ilmensi Oker-Blomin mukaan luonnossa vallitsevaa tarkoituksenmukaisuutta. Paritusvaisto oli tarkoituksestaan tietämätöntä halua, joka aktivoitui tiettyinä kiima-aikoina.⁵⁸¹ Eläin ja “luonnon ihminen”

parittelivat yleensä välittömästi vietin herättyä, elleivät ulkoiset seikat niitä estäneet. Kehittyneemmällä as-teella saivat sen sijaan eri suuntiin menevät vaikutukset valtaa sukuvietin suhteen. Yhtäältä luonnonlakien, toisaalta taas kulttuurin ja yhteiskunnallisen kehityksen pakosta siitäntävaisto oli ihmisellä eriytynyt paritus- eli sukuviettiin sekä vanhempain- ja yhteiskuntavaistoihin. Viimeksi mainitusta oli “luonnon pakottamalla syyperäisyydellä” sukeutunut siveellisyyden käsite. Oker-Blom sanoi, että luonnollisen valinnan pontimena oli synnyttää yksilöitä, jotka omasivat suvun olemassaolon, jatkuvan vaurastumisen ja täydellistymisen par-haiten turvaavia ominaisuuksia. Tällaisten fyysisten ja psyykkisten piirteiden kehittyminen edellytti ihmisyk-silön kohdalla pitkällistä huolenpitoa ja hoitoa. Siksi monogamia ja lasten syntyminen avioliitossa oli edullisinta sekä yksityiselle yksilölle että koko yhteiskunnalle.⁵⁸²

Oker-Blom esitti, että sielunelämän ensimmäisenä elinehtona olivat “terveet ja hyvin kehittyneet aivot”.

Olennaisinta oli ihmisen hermoston ja erityisesti suurten aivojen kehitys. Aivojen assosiaatiokeskuksissa ul-komaailmasta kootut kokemukset valmistuivat aistimusten välityksellä tietoisiksi havainnoiksi. Näitä hermo-ratoja pitkin mielikuvitus retkeili herättäen eloon “uinailevia kuvia ja muistoja”. Samalla kentällä operoi kriit-tinen ajattelu ja vapautunut tahto. Tässä oli lopulta Oker-Blomin mukaan myös “se tanner, jossa järki astuu kaksintaisteluun himojen kanssa”. Yksilö saattoi antaa mielikuvituksensa aistillisten nautintojen ja irstaiden, intohimoisten kuvittelujen kuljetettavaksi, mutta hän saattoi myös vaikuttaa luonnolliseen sukuviettiinsä ja ja-lostaa sitä. Sielunelämän täydellistyminen, etenkin vapaa tahto, mahdollisti itsensähillitsemiskyvyn. Siinä yk-sittäisten elinten vaatimukset alistettiin yhteisöllisille näkökulmille ja yleville siveellisyydentunteille.⁵⁸³ Teo-riansa tueksi Oker-Blom marssitti lukijan eteen idiootin, imbesillin, paralyytikon, alkoholistin ja morfinistin.

Näiden kautta hän halusi osoittaa, että itsekkyys, nautinnonhimo ja sosiaalisen tunteen puute olivat aina merkkejä sielunelämän häiriöistä sekä aivojen ja hermoston sairaalloisuudesta. Yksilön siveellisen, eettisen ja sosiaalisen tunteen korottaminen oli sekä lääketieteen että idealistisen moraalitieteen yhteinen tavoite.⁵⁸⁴

Nimimerkillä Nessuno kirjoituksensa julkaisseen von Kothenin perusnäkemys oli pitkälti samantapainen kuin Oker-Blominkin. Myös hänelle olemassaolo näyttäytyi jatkuvana kehityksenä, jonka päämääränä oli-vat yhä täydellisemmät ja korkeammat elämänmuodot. Tästä tavoitteesta von Kothen johti eettisten arvioin-tien mittapuun. Oikeutettua oli kaikki se, joka palveli elämän säilymistä, lisääntymistä ja kehittymistä. Tästä käsin oli hänen mukaansa myös tarkasteltava Lagerborgin “nuorelle rakkaudelle” ja naiselle sukupuoliolen-tona vaatimia oikeuksia.⁵⁸⁵ Valittu näkökulma johti von Kothenin syvälle luontokäsitteen ongelmiin. Teok-sen motoksi olikin paljon puhuvasti valittu seuraava lause:

Samoin kuin on todellinen luonto, on myös keinotekoinen luonto, joka ei ole muuta kuin luonnotonta.

Totuudellisen naturalismin tehtävänä tulee olla luonnon erottaminen luonnottomasta.⁵⁸⁶

Oker-Blomin tavoin von Kothen piti ihmisen sukupuoliviettiä luonnollisena ilmiönä, joka oli analogiassa vas-taavaan vaistoon kasvi- ja eläinmaailmassa. Luonnon päämäärää palvellessaan se oli täysin oikeutettu. Kor-keammalla kehitysasteella asia kuitenkin mutkistui. Kehityksen myötä kulttuuri-ihmiselle oli syntynyt itse-tietoisuus ja ymmärryskyky, johon vapaa tahto yhdistyi. Tämä kehitys mahdollisti viettien tahdonalaisen hal-linnan ja nautinnontunteen. Samalla mielikuvitus alkoi näytellä yhä merkittävämpää roolia.

581 Oker-Blom 1903: 12-13.

582 ibid: 18-26.

583 ibid: 24-38.

584 ibid: 39-51.

585 Kothen 1903: 5-12.

586 ibid: 3.

seksi nousi von Kothenin mukaan se, oliko sukuvietin tyydytys enää näissä olosuhteissa aina luonnollisen vietin aikaansaamaa. Hänen oma vastauksensa oli jyrkän kielteinen. “Kreikkalaisen rakkauden kauheaan paheeseen” viitaten hän määritteli, että sukuvietti oli muuttunut “vääräksi” ja “keinotekoiseksi”, jos sen tyy-dyttämisestä tuli päämäärä sinänsä. Keskeistä sukupuolivietin aitoutta arvioitaessa oli tunne. Vietti oli luon-nollinen vain silloin, kun nautinnon halu tyydytettiin yhteydessä yhteen tarkoin määrättyyn yksilöön ja rak-kaus oli erottamaton osa suhdetta.⁵⁸⁷

von Kothen esitti, että ihmisen korkein ja voimakkain vaisto oli yhdistyä toiseen ihmisolentoon siten, että heidän ruumiinsa ja sielunsa lopulta sisäisesti sulautuivat. Koska vastakohdat vetivät toisiaan puoleensa, oli polaarisella täydentymisellä tässä keskeinen sija. von Kothen sanoi, että oikean rakkauden tunnusmerkkinä oli aina pyrkimys pysyvään suhteeseen yhden kumppanin kanssa - kaikki muu oli tietoista egoismia. Tämän tunteen luonnollisuudesta todistivat ihmisapinoiden ja lintujen kaltaiset eläinlajit, jotka von Kothenin mukaan elivät monogaamisissa avioliitoissa. Ne osoittivat, ettei yksiavioisuus ollut pelkkä sosiaalinen instituutio, vaan että sen juuret olivat luonnossa. Promiskuiteettia vastaan puhui von Kothenin mielestä sekin, että pros-tituoidut naiset olivat yleensä hedelmättömiä. Lopulta samaan suuntaan viittoi myös lisääntyvä individualismi.

Sekin ohjasi sukupuoliviettiä yhtä tiettyä kohdetta kohti. Kun siis ‘vapaan rakkauden’ apostolit kuvittelivat puolustavansa naisen oikeuksia sallimalla hänelle monimiehisyyden, he tosiasiassa alensivat naista mitä häpeällisimmin.⁵⁸⁸

Kirjasessaan von Kothen puuttui myös siihen kritiikkiin, jota ‘vapaan rakkauden’ kannattajat olivat esittä-neet avioliittoa vastaan. Hän sanoi, ettei vika ollut itse instituutiossa, vaan kevytmielisyyden ja hyödynta-voittelun takia solmituissa suhteissa. Itsekin hän ilmoitti kannattavansa avioeron helpottamista, mikäli rak-kaus oli kadonnut liitosta. ‘Vapaan rakkauden’ kykyyn poistaa prostituutio von Kothen ei uskonut. Prosti-tuution taustalla olivat hänen mukaansa taloudelliset vaikeudet eikä vallitseva avioliittolainsäädäntö. Jos ilmiötä vastaan haluttiin kamppailla, oikea väline oli pidättyvyys vääristä vaistoista ja luonnottomista vie-teistä. Professori Foreliin tukeutuen von Kothen arveli, että oppi siveyden terveyshaitoista oli bordelleissa syntynyt. Hän ei myöskään lämmennyt ajatukselle, että todellinen rakkaus ja hyveellisyys voisivat kukoistaa vain täydellisessä vapaudessa. Hän muistutti, että ihmiskunnan enemmistölle hyve ei merkinnyt mitään egois-min, nautinnonhalun tai rahanahneuden rinnalla. Unohtaa ei myöskään tullut kysymystä lapsen laillisesta ase-masta sekä hänen henkisen ja ruumiillisen kasvunsa turvaamisesta. Yhteiskunnallinen lainsäädäntö oli siis sukupuoliasioissakin ehdottoman tarpeellinen. Samalla oli syytä korostaa jokaisen yksilön henkilökohtaisen vastuun merkitystä.⁵⁸⁹