Aistillisuuden affirmaatio, naisemansipaatio ja ‘vapaa rakkaus’

Vaikka ‘vapaa rakkaus’ ei eksplisiittisesti ollut keskeisellä sijalla Nietzschen omissa teoksissa, hänen tuo-tantonsa toimi tärkeänä inspiraation lähteenä niin Rolf Lagerborgille kuin monille muillekin ‘vapaan rak-kauden’ asiamiehille. Tuotannossaan Nietzsche hyökkäsi ruumiista irrotettua sielukäsitystä vastaan koros-taen viettien ja affektien merkitystä ihmisen toiminnassa. Pyrkimyksenä oli “hyvän omantunnon” palaut-taminen vieteille ja intohimoille.³²⁹ Syntipukki Nietzschen silmissä oli erityisesti kristinusko ja kristillinen moraali. Kieltäessään aistillisen ja ruumiillisen tämä “heikkojen ideologia” teki samalla ihmisestä “subliimin epäsikiön”, joka nujersi “korkeamman ihmistyypin” vaistot omantunnonhädäksi ja itsensätuhoamiseksi.³³⁰

“Kristillisyys juotti Erokselle myrkkyä: - hän ei tosin siihen kuollut, mutta rappeutui, paheeksi”, Nietzsche sanoi.³³¹ Orjakapina oli johtanut Euroopan dekadenssiin, sairauteen ja rappioon. Sen vastakohdaksi Nietzsche kohotti antiikin Kreikan esisokraattisen uskonnollisuuden, jota hänelle symboloi Dionysos, mu-siikin ja ekstaattisen hurmion jumala. Nietzschen mukaan kreikkalaiset olivat kohdistaneet ideaalisen pyrkimyksensä juuri intohimoihin ja tunteneet ilmeisesti olevansa intohimoissa sekä onnellisempia että myös puhtaampia ja jumalallisempia kuin muuten.³³² Tällaista elämän ehdotonta myöntämistä Nietzsche vaati myös yli-ihmiseltään. Elämä kärsimyksineen kaikkineen oli otettava vastaan ylpeästi, rohkeasti ja kiitol-lisena.³³³ Lagerborgin mielestä olennaista Nietzschessä oli juuri tämä suuri rakkaus elämään sen täydessä

324 Lagerborg 1901: 514-515; Mickwitz 1901a: 130-131, 137; Mickwitz 1901b: 452-455.

325 Lagerborg 1901: 512; Mickwitz 1901a: 129; Rein 1901a: 377-378.

326 Lagerborg 1901: 513-514.

327 Rein 1901a: 378-379; Rein 1901b: 140-141.

328 Pulkkinen 1987: 54-68.

329 Nietzsche 1979 (1888): 76-77.

330 Lyytikäinen 1995: 163, 170-171, 180-181; Nietzsche 1966 (1886): § 62.

331 Nietzsche 1966 (1986): § 168.

332 Ervasti 1960: 23; Nietzsche 1989 (1882): § 139.

333 Ervasti 1960: 35; Nietzsche 1966 (1886): § 49.

voimassa ja kauneudessa. Hän sanoi, että Nietzsche oli tässä suhteessa niin kaukana dekadenssista, että suorastaan teki siitä lopun.³³⁴

Aatehistoriallisesti on kiinnostavaa, että vuosisadan vaihteen Suomessa Nietzschen rinnalla esiintyi ikäänkuin kilpailevana profeettana juuri Leo Tolstoi. Molemmat olivat tiedostaneet perinteisen länsimaisen jumala-uskon kriisin ja hyökkäsivät ankarasti kristillistä kirkkoa ja valtiota vastaan. Samalla kumpikin pyrki tavallaan vastaamaan siihen sisäiseen, eksistentialistiseen hätään, jonka kristillisen Jumalan “kuolema” oli synnyttänyt. Kuten edeltä on jo käynyt ilmi, Nietzschen vastaus oli arvoja luova yli-ihminen, joka ehdoitta myönsi elämän ja luonnon. Tolstoi puolestaan tarjosi tilalle panteistista visiota, jossa Jumala samastui järkeen, rakkauteen ja elämään itseensä. Aivan päinvastoin kuin Nietzsche hän vaati luopumista persoonallisesta elämästä ja elämistä toisten hyväksi.³³⁵ Täysin vastakkaisiin tuloksiin profeetat päätyivät myös suhteessa seksuaalisuuteen. Kun Nietzsche vaati viettien ja intohimojen affirmaatiota, Tolstoi nosti ihanteeksi seksuaalisen pidättyvyyden. Aistillinen rakkaus oli korvattava “veljen ja sisaren puhtaalla rakkau-della”.³³⁶ Vallitsevan järjestyksen puolustajat torjuivat nämä ääripäistä singotut haasteet yhtä tarmokkaasti.

Jo 1894 jumaluusopin professori G.G. Rosenqvist niputti Nietzschen ja Tolstoin pitäen kumpaakin yhtä vieraana kristilliselle etiikalle.³³⁷ Myös Th. Rein hylkäsi vuoden 1901 Nietzsche-keskustelussa sekä

“munkinaskeesin” että “luonnonviettien” rajattoman riehunnan, jollaiseksi hän nietzscheläisen aistillisuuden affirmaation tulkitsi. Reinin ratkaisuna oli kultainen keskitie: intohimojen jalostuminen järkevän siveellisen tahdon palveluksessa.³³⁸ Merkillepantavaa on, että juuri sukupuolisuus oli se kulminaatiopiste, jossa eri käsitysten väliset ristiriidat kristallisoituivat.

Nietzscheä ei tunnetusti ole pidetty minään naisemansipaation äänitorvena. Popularistisin esimerkki hänen

“naisvihastaan” on Näin puhui Zarathustrasta peräisin oleva yhteydestään irrotettu kehoitus ottaa piiska mukaan naisten luo mentäessä.³³⁹ Varsin vähän kohdettaan imartelevia käsityksiä Nietzsche esitti myös muissa teoksissaan.³⁴⁰ Vaikka Nietzschen naiskäsitys onkin lähemmässä tarkastelussa epäyhtenäinen³⁴¹, suhde naisasialiikkeeseen oli yksiselitteinen. Nietzschelle tämä esimerkki “Euroopan yleisestä rumennuk-sesta” oli “kaikkein naisellisimpien vaistojen heikontumisen ja tylsentymisen merkillinen oire”. Se ilmensi hänen mukaansa “melkein maskuliinista tyhmyyttä”, jota ainakin älykkäiden naisten olisi pitänyt “mitä syvim-min hävetä”.³⁴² Sopusoinnussa porvarillisen olemusajattelun kanssa Nietzsche korosti miehen ja naisen perimmäistä antagonismia. Kun kummassakin sukupuolessa hänen mukaansa piili omanlaisensa ihanne,

“iäti-miehinen” ja “iäti-naisellinen”, oli “latteapäisyyttä” vaatia yhtäläistä kasvatusta tai samoja oikeuksia ja velvollisuuksia.³⁴³ Kun nainen Nietzschen mukaan tahtoi tulla “omistetuksi”, oli mies “ottaja”. “Nainen antaa itsensä pois, mies ottaa lisää”, Nietzsche sanoi.³⁴⁴ Nietzsche jopa käytti sanoja mies ja nainen metaforina, jotka kuvasivat maailmankaikkeuden kahta vastakkaista prinsiippiä. Ihanteena oli Nietzschen silmissä suhde, jossa kumpikin sukupuoli edisti toisensa täydellistymistä viljelemällä omia erityisiä taipumuksiaan.³⁴⁵

334 Lagerborg 1901: 514, 519.

335 Ervasti 1960: 30; Nokkala 1958: 11-19.

336 Nokkala 1958: 23-25.

337 ibid: 98.

338 Rein 1901a: 366, 379-380. - Rein ihmetteli, miten Nietzsche saattoi tuntea rakkautta vapauteen, kun antoi “luonnollisten affektien ja vaistojen hallita yli velvollisuudentunteen”; Rein 1901b: 142.

339 “Menetkö naisten lu o? Älä unohda piiskaa!”; Nietzsche 1967 (1883-1885): 56.

340 Ks. esim. Nietzsche 1966 (1886): § 232-239; Nietzsche 1979 (1888):75-77; Nietzsche 1989 (1882): § 59-75.

341 Ks. Haaparanta 1986: 284.

342 Nietzsche 1966 (1886): § 232, § 239.

343 ibid: § 236, § 238, § 239.

344 Nietzsche 1989 (1882): § 363.

345 Haaparanta 1986: 286-287, 291, viite 14.

Miten siis oli mahdollista, että juuri nietzscheläisyys saattoi lyödä voimakkaan leimansa eurooppalaiseen feminismiin - ja vieläpä moniin sen radikaaleimpiin edustajiin - 1890-luvun puolivälistä alkaen?³⁴⁶ Yhtenä selityksenä on selektiivinen lukutapa, jossa Nietzscheltä poimittiin vain ne ideat, jotka tukivat itsekunkin omia käsityksiä. Toisena vaihtoehtona oli Nietzschen naisista esittämien käsityksien tulkitseminen kulttuu-rikritiikiksi. Näin Nietzsche ei olisikaan pyrkinyt sanomaan, mikä on naisen olemus vaan pikemminkin olisi vain kuvannut vallitsevaa tilannetta.³⁴⁷ Nähdäkseni viehätyksen syytä on kuitenkin pääasiassa etsittävä nietzscheläisyyden suhteesta aikakaudelle ominaiseen polariteetti-ihanteeseen³⁴⁸. Pohjimmiltaan nietzscheläi-syys mahdollisti vallitsevan alistavaksi koetun naiskäsityksen emansipoitumisen ilman, että sen perus-rakenteisiin kajottiin. Samalla kun “naiseus” yhä koostui erilaisista rajoittavista määritelmistä, juuri nämä määritelmät avasivat nyt ovet vastarinnalle ja muutokselle.³⁴⁹ Esimerkiksi saksalaiselle sosialisti-feministi Lily Braunille (1865-1916) Nietzsche merkitsi herooista itsensä toteuttamista, jonka kulminaatiopiste oli “yli-naisen” muotoutuminen.³⁵⁰

Radikaaliksi nietzscheläisen feminismin teki aistillisuuden affirmaatio, joka Nietzschen tuotannossa oli niin keskeisellä sijalla. Nietzscheläiset feministit sanoutuivat jyrkästi irti siitä “puhtaasta” ja “sielullisesta”

rakkaudesta, joka naisliikkeen alkutaipaleella oli taannut ylempien yhteiskuntakerrosten naisille moraalisen ylemmyyden suhteessa miehiin ja alempien väestöryhmien naisiin. Yli-ihminen ei ollut ‘siveä’ - hän oli sel-laisten “orjamoraalin luonnonvastaisten käsitysten” yläpuolella. “Kaikki ylenkatse seksuaalielämää kohtaan, sen tahraaminen käsitteellä “epäpuhdas”, on rikos elämää kohtaan”, Nietzsche julisti.³⁵¹ Esimerkiksi por-varillisesta naisasianaisesta nietzscheläiseksi kääntynyt saksalainen Helene Stöcker (1869-1943) vaati sek-suaalietiikan täydellistä uudistamista ja sukupuolisuuden arvon ehdotonta myöntämistä. Hän syytti kirkkoa intohimojen vuosisataisesta kastroinnista ja sanoi vasta Nietzschen opettaneen aistillisuuden todellista kistyneisyyttä. Koska seksuaalinen rakkaus, “voitto steriilistä asketismista”, oli sekä biologinen että hen-gellinen imperatiivi, se oli vapautettava avioliiton kahleista. Samalla torjuttiin myös kaksinaismoraali, jonka nähtiin myrkyttävän luonnollisen sukupuolirakkauden paheeksi. Naisille nietzscheläinen feminismi lupasi

“perinteisen” naisasialiikkeen tavoin erikoistehtävän. Kun nainen ennen oli seissyt absolutismin etuvartiossa, näyttäytyi hän nyt jopa “luonnollisempana” kuin mies. Kuten Nietzsche sanoi, juuri naisen rakkaus oli “täy-dellistä antautumista sielulla ja ruumiilla”. Saksassa tämä Uusi Moraali sai institutionaalisen muodon vuonna 1905³⁵², kun nietzscheläiset feministit ja ‘vapaan rakkauden’ kannattajat perustivat Bund für Mutterschutz -liiton.³⁵³

Suomeen nietzscheläinen feminismi välittyi erityisesti ruotsalaisen Ellen Keyn kautta. Keyllä oli suora yhteys Bund für Mutterschutzin aktivisteihin ja hän itsekin oli liikkeen jäsen.³⁵⁴ Koko Skandinaviassa Key oli en-simmäisiä naisia, jotka julkisesti alkoivat esittää ‘vapaata rakkautta’ puolustaneita näkökantoja.

Nietzscheläisyyttä muistuttavia käsityksiä seksuaalimoraalista Keyllä oli ollut jo vuodesta 1893 lähtien.

Keyn ajattelun ytimessä oli Kantin velvollisuusopin hylkääminen ja elämän itsensä korottaminen elämän

346 Nietzscheläisyydestä Saksan naisliikkeessä ks. Aschheim 1994: 85-92.

347 Haaparanta 1986: 284-285.

348 Polariteetti-ihanteella tarkoitetaan käsitystä naisten ja miesten olemuksellisesta erosta, jossa yksilön biologinen sukupuoli määrittelee olennaisella tavalla hänen koko persoonallisuutensa rakenteen. - Ks. Häggman 1994: 186-193.

349 Ks. Weeks 1985: 94-95.

350 Aschheim 1994: 88.

351 Nietzsche 1979 (1888): 77.

352 Carlsson Wetterbergin mukaan liitto perustettiin jo vuonna 1904. Ks. Carlsson Wetterberg 1992: 522.

353 Aschheim 1994: 89-90; Sukupuolisuuden myöntämisestä sekä “miehisestä” ja “naisellisesta” rakkaudesta ks. myös Nietzsche 1966 (1886): § 239; Nietzsche 1966 (1888): 76-77; Nietzsche 1989 (1882): § 363.

354 Aschheim 1994: 90.

koitukseksi. Key sanoi, että äitiyteen yhdistynyt sukupuolirakkaus oli naisen elämän perusarvo. Rakkaus ylipäätään sai Keyllä uskonnollisen kokemuksen luonteen: hän halusi tehdä siitä uskonnon, elämän ku-nioittamisen korkeimman ilmauksen. Samalla Key vaati rakkaudelle oikeutta toteutua virallisista muodoista piittaamatta.³⁵⁵ Ellen Keyn ‘kääntymys’ ja luopuminen absoluuttisesta sukupuolimoraalista oli kova pala konventionaaliselle naisasialiikkeelle. Suomessa julkinen hyökkäys Keytä vastaan alkoi vuonna 1896. Esi-merkiksi Minna Canth, Lucina Hagman ja Aleksandra Gripenberg torjuivat Keyn “eroottisen nerolli-suuden”, jossa nainen heidän mielestään alennettiin pelkäksi sukupuoliolennoksi ja hänen “eettiset vais-tonsa” kiellettiin.³⁵⁶ Toisaalta Ellen Key sai myös ymmärtäjiä. Annie Furuhjelm, Naisasialiitto Unionin tuleva puheenjohtaja ja sen äänenkannattajan Nutidin päätoimittaja, ilmaisi jo 1900 ihailunsa Keytä kohtaan.

Hänen mukaansa Keyllä oli rohkeutta tunnustaa aistillisen rakkauden suuruus ja puhtaus. Hän tulkitsi myös Keyn ‘vapaan rakkauden’ tarkoittavan sitä, ettei mikään suhde ollut eettisesti sitova, elleivät “sydämet pi-täneet yhtä”.³⁵⁷

Ellen Key oli selvästi tehnyt vaikutuksen myös Rolf Lagerborgiin. Lagerborg sanoi, että Keyn kautta nais-asiassa oli tapahtunut suorastaan käännekohta: oli havahduttu naisen vapauttamiseen myös sukupuoli-olentona. Poliittisen ja yhteiskunnallisen emansipaation lisäksi oli hänen mukaansa vihdoin nostettu esille nai-mattomien naisten tarve reformeihin myös sukupuolielämän alueella.³⁵⁸ On kuitenkin vaikeaa arvioida, missä määrin juuri Key oli ratkaisevasti vaikuttamassa Lagerborgin omaan seksuaaliradikalismiin. Samaan aikaan

‘vapaan rakkauden’ aatteita alkoi levitä Suomeen myös muista ilmansuunnista. Adelaïde Ehrnrooth esimer-kiksi käänsi Nutidiin ranskalaisesta La Fronde -aikakauskirjasta avoimesti ‘vapaata rakkautta’ puoltaneen kirjoituksen vuonna 1901.³⁵⁹ Kotimaisen keskustelun lisäksi Lagerborgin ulottuvilla olivat suoraan Nietzschen tuotannon ja ranskalaisten kulttuurilehtien kaltaiset alkuperäislähteet. Lagerborg myös itse viit-tasi kirjoituksissaan Keyn ohella esimerkiksi ruotsalaiseen feministiin Frida Stéenhoffiin³⁶⁰, jonka käsitys naisen seksuaalisesta vapaudesta oli varsin erilainen kuin Ellen Keyn. Stéenhoff torjui jyrkästi “iäti-naisel-isen” kaltaisen olemusajattelun ja nosti ‘vapaan rakkauden’ keskiöön solidaarisuuden ja vastuuntunnon.

Hän myös erotti seksuaalisuuden ja suvunjatkamisen toisistaan ja vaati, että naiset ehkäisyvälineiden avulla vapautettaisiin pakosta synnyttää lapsia vasten omaa tahtoaan.³⁶¹ Lisäksi on muistettava, että esimerkiksi Edvard Westermarckin, Lagerborgin opettajan ja läheisen ystävän, tieteellisen tuotannon yhtenä päämää-ränä oli seksuaalisuuden vapauttaminen kohti synnillistämättömiä ja syyllistämättömiä käytäntöjä.³⁶² Näyttäi-sikin siltä, että Lagerborgin feminismi oli eklektinen keitos, jossa varsin eriluonteiset ainesosat oli sumeile-matta hämmennetty samaan pataan - lopputuloksen ollessa kokkinsa näköinen.