SOSIAALIRYHMÄT LÄHIKUVASSA

Kuten edellä on nähty, sukupuolimoraalista käydyn keskustelun tasolla sivistyneistöön lukeutuneiden henki-löiden väliset näkemyserot olivat suuret. Selvittääkseni, millaisia eroja eri ryhmien sisällä ilmeni varsinaisen sukupuolikäyttäytymisen suhteen, jaoin pääryhmät miehen ammatin tai arvon mukaisiin alaryhmiin. Jos sa-malla henkilöllä oli kirkonkirjassa kaksi tai useampi nimike, luokitteluperusteeksi otettiin näistä statukseltaan korkea-arvoisin. Luokittelu tapahtui täysin kirkonkirjan perusteella, joten se ei kaikilta osin kerro paljoa-kaan asianomaisen asemasta oman ryhmänsä sisällä. Esimerkiksi filosofian maisterin tai tohtorin tutkinnon

691 Ssv mf 1009:660; 1011:719, KRA..

692 Häggman 1994: 95.

693 Häggman on ottanut aineistoonsa 291 sukukirjoista poimittua aatelitonta säätyläisperhettä aina kauppiaista ja kunnankirjureista alkaen; omassa aineistossani liikkeenharjoittajat on sen sijaan sijoitettu omaksi ryhmäkseen ja ylimpään kerrokseen on otettu mukaan myös aateliset perheet. Häggmanin otos kattaa lisäksi 150 vuotta ja koko maan, kun taas oma otokseni vain 11 vuotta ja kaksi Helsingin eteläistä seurakuntaa; vrt. Häggman 1994: 245.

694 Unga kvinnor 1902: 13-14.

695 Markkola 1994: 229-232.

696 Esimerkiksi Alexandra Gripenbergin mukaan sosialistien vaatima ‘vapaa rakkaus’ja “lasten kasvattaminen valtion kustannuksella” johti ennen pitkään “perheen hävittämiseen”; Gripenberg 1905: 126-127.

perusteella on vaikea päätellä, millainen virka ja sitä kautta sosiaalinen asema henkilöllä oli. Oman rajansa alaryhmille muodosti myös aineiston suhteellisen pieni koko. Johtopäätösten luotettavuuden vuoksi päädyin esittämään omana joukkonaan vain ne alaryhmät, joihin kuului vähintään 20 avioparia. Luokittelua siis ensi sijassa määräsi se, missä suhteessa kutakin ammattia/arvoa aineistossa esiintyi, eikä päinvastoin.

Saamieni tulosten valossa edellä esittämäni käsitys sukupuolimoraalin ‘luokkaluonteesta’ on ymmärrettävä lähinnä suuntaa-antavaksi - eroja sukupuolikäyttäytymisessä löytyi myös saman sosiaaliryhmän sisältä. To-dettakoon kuitenkin jo tässä, etteivät erot kaikin osin noudattaneet julkisessa keskustelussa hahmottuneita rintamalinjoja. Kuten Rolf Lagerborg asian toisessa yhteydessä ilmaisi, näytti monien elämässä olleen “suuri kysymys: toimiako vai välttyä toimimasta - niin että vain puhuu toiminnasta ja antaa muiden tehdä työn puo-lestaan”.⁶⁹⁷ Aineistoni perusteella on joka tapauksessa ilmeistä, ettei julkisesti esitettyjen käsitysten ja hen-kilökohtaisen sukupuolikäyttäytymisen välinen yhteys välttämättä ollut mitenkään suoraviivaista. Se vahvis-taa Jari Ehrnroothin näkemystä, jonka mukaan vasta diskurssihistoriallisten ja sosiaalihistoriallisten doku-menttien käyttöä yhdistävä historiantutkimus voi luoda riittävän yksityiskohtaisen kuvauksen eri diskurssien vaikutuksista eri yhteisöissä.⁶⁹⁸

3.1 Ylin kerros

Ylimmässä kerroksessa ‘epäkonventionaalisten’ avioparien osuudet jakautuivat taulukon 7. mukaisesti.

Taulukko 7. Ylimmän kerroksen konventionaalisten ja esiaviollisessa sukupuolisuhteessa olleiden parien osuudet kunkin alaryhmän kokoon suhteutettuna. (lähde: ES mf 1-212; Ssv mf 989-1128, KRA)

Yleisenä sääntönä voidaan pitää, että miehen sosiaalinen asema oli suoraan verrannollinen avioparin kon-ventionaalisuuteen. Mitä korkeampi status, sitä suuremmalla todennäköisyydellä perheen esikoinen syntyi vasta yli seitsemän kuukautta häiden jälkeen. Kaikki ne pariskunnat, jotka miehen ammatin perusteella oli mahdollista luokitella hierarkian huipulla olevaan hallintoeliittin (esim. maaherra, ministeri, senaattori), pitivät ainakin tässä suhteessa tiukasti kiinni absoluuttisen sukupuolimoraalin periaatteesta. Näyttää siltä, ettei sukupuoliyhdyntä vieläkään kuulunut kaikkein ylimmän kerroksen keskinäiseen esiaviolliseen seu-rusteluun.⁶⁹⁹ Täysin vailla todellisuuspohjaa ei siis lienekään Lagerborgin suurta pahennusta herättänyt kär-jistys, jonka mukaan yläluokan naiset esittivät “Neitsyt Mariaa ennen ilmestystä” voidakseen “kerran olla

697 Lagerborg 1928b: 143.

698 Ehrnrooth 1989: 99.

699 Vrt. Häggman 1994: 95.

pelastavana enkelinä jollekin elähtäneelle, riittävät tulot omaavalle miehelle”.⁷⁰⁰ Neutraalimmin ilmaistuna yläluokkainen mies solmi usein vasta keski-ikäisenä sosiaalisesti arvoisensa neitsyen kanssa avioliiton, johon vaikuttivat puolin ja toisin monet taloudellis-strategiset näkökohdat.⁷⁰¹

Niistä ammateista, joista oli mahdollista muodostaa vertailukelpoinen alaryhmä, eniten konventionaalisia avioliittoja oli kirkollisen viran haltijoilla. Tulos on mainiosti sopusoinnussa ryhmän julkisuudessa esittä-mien käsitysten kanssa. Tavoitteena oli selvästi itse elää todeksi ne arvot ja ihanteet, joihin jo kirkon viral-linen kanta asianomaisia velvoitti. Samaa todistaa myös Häggmanin havainto syntyvyyden säännöstelyn yleistymisestä. Häggman toteaa tutkimuksessaan, että pappisperheiden käyttäytyminen jäi vanhoilleen, kun muissa sivistyneistöperheissä naisen synnytysikä laski ja synnytyskaari lyheni.⁷⁰² Tästä näkökulmasta suku-puolikäyttäytymisen yhteys yksilön maailmankatsomukselliseen perustaan on selvä.

Keskitasoa konventionaalisempia olivat myös upseerit, lääkärit ja johtajat. Kun mieleen palautetaan, että juuri kadettien keskuudessa sosiaaliseen nousuun tähtäävät spekulaatioavioliitot oli viety huippuunsa⁷⁰³, tu-los ei upseerien osalta liene yllättävä. Mistään sovinnaisuussääntöjä uhmaavasta intohimosta tällaisissa lii-toissa tuskin oli kysymys. Lääkärien kohdalla selittäväksi tekijäksi voisi ounastella muita ryhmiä parempaa tietämystä ihmisen fysiologiasta ja sitä kautta myös saatavilla olevista ehkäisykeinoista. Tähän suuntaan viit-taa esimerkiksi Englannin vuoden 1911 väestölaskenta, jossa lääkäreillä oli kaikista ammattiryhmistä pie-nimmät perheet.⁷⁰⁴ Max Oker-Blomin tavoin monet lääkärit esiintyivät myös julkisuudessa tiukan ab-solutismin kannattajina. “Johtajan” titteli sen sijaan on niin epämääräinen, ettei se juurikaan mahdollista spe-kulointia ryhmän konventionaalisuuden syistä. Jälleen kerran voidaan vain todeta ilmeisen korkean yh-teiskunnallisen aseman ja konventionaalisuuden yhteys. Erityisen suosittu ammattinimike oli Eteläisessä Suo-malaisessa seurakunnassa.

Tilastollisesti ahkerimpia esiaviollisten suhteiden harrastajia olivat arkkitehdit, insinöörit ja oikeustie-teellisen tutkinnon suorittaneet puolisoineen. Kahden viimeksi mainitun ammattiryhmän vastuulla olivat myös kaikki ylimmän kerroksen ennen avioliittoa syntyneet lapset. Lakimiesten ‘epäkonventionaalisuuden’

syyt jäävät hämäriksi. Kun kyseessä oli tutkinto, joka ainakin periaatteessa avasi ovet lukuisiin valtion kor-keimpiin virkoihin, siveyden olisi tältä pohjalta luullut olevan arvossaan - erimieltä asiasta oli kuitenkin 13,1

% ryhmän jäsenistä. Insinöörien ja arkkitehtien voidaan puolestaan katsoa edustaneen uutta modernia tek-nologiaa, teollistumista ja kaupungistumista. Tältä pohjalta myös heidän sukupuolikäyttäytymisensä voitaisiin tulkita irtautumiseksi sääty-yhteiskunnan kristillisestä maailmankuvasta ja uudentyyppisten yksityiselämää koskevien ihanteiden omaksumiseksi. Keskitasoa epäkonventionaalisempi oli myös ryhmä ‘muut’, jonka muodosti sekalainen seurakunta aina pankkivirkamiehestä kreiviin. Näistä suurimman yksittäisen ryhmän muodostivat farmaseutit (16 kpl), jotka kunnostautuivat ‘epäkonventionaalisten’ suhteiden saralla lähes ennätyksellisesti: peräti 45,5 % ryhmän aviopareista oli ollut sukupuoliyhdynnässä jo ennen papin aamenta.

Syyksi voidaan epäillä farmaseuttien suhteellisen alhaista statusta ylimmän kerroksen sisällä. Yleisesti ottaen mitään yhdistävää tekijää “muut”-ryhmän jäsenille on kuitenkin vaikea keksiä. Onkin syytä korostaa, että kaikissa tapauksissa mukana oli myös puhtaasti henkilökohtaisia tekijöitä - kaikkea ei voi yhdenkään paris-kunnan kohdalla palauttaa jäännöksettä hänen sosiaaliryhmäänsä.

700 Lagerborg 1902a: 2.

701 Häkkinen 1995: 110.

702 Häggman 1994: 105-106.

703 Max Engman on löytänyt sota-arkistosta vuosilta 1835, 1861 ja 1894-98 olevia kadettien laatimia listoja, joihin on luetteloitu yksityiskohtaisin kuvauksin tuhansia naimattomia suurruhtinaskunnaskunnan eliitin jäsenten tyttäriä;

Savolainen 1994: 47.

704 Weeks 1993: 45.

Kiinnostavaa kyllä, ne jotka ylimmässä kerroksessa aineistoni perusteella harjoittivat esiaviollisia suku-puolisuhteita, eivät olleet samoja, jotka julkisuudessa esiintyivät seksuaaliradikaaleina ja ‘vapaan rak-kauden’ puolestapuhujina. Sikäli kun esimerkiksi Lagerborgin kirjoitukset halutaan ymmärtää kirjai-mellisesti, niiden seksuaalisen vapautumisen voi nähdä kuvastavan lähinnä hartaita toiveita, ei omaa henkilö-kohtaista todellisuutta. Kuvaavaa on, että Lagerborg vielä muistelmissaan vuonna 1942 vakuuttaa, että hä-nen tuomioistuinavioliittonsa solmimiseen liittynyt esiaviollisen sukupuolisuhteen tunnustamihä-nen oli hätä-valhe.⁷⁰⁵ Toisaalla samassa teoksessa Lagerborg itseironisesti toteaakin, että suuret sanat kertovat tässä asiassa siitä, että todellinen toiminta on estetty. Sanaradikalismissaan ihminen oli yhä vastustamiensa asioi-den vanki - todella vapautunut sen sijaan teki vihellellen ja virnuillen, mitä tahtoi.⁷⁰⁶ Kuten Mikko Juva sa-noo, ihmisen mitä ilmeisemmin oli helpompi omaksua uusi käsitys maailmankaikkeuden luonteesta kuin muuttaa sosiaalisen ja henkilökohtaisen käyttäytymisensä kaavoja.⁷⁰⁷

Tässä yhteydessä mainittakoon myös sinänsä kiinnostava ero tiettyjen ammattiryhmien yleisyydessä Ete-läisen Suomalaisen ja Ruotsalaisen seurakunnan välillä. Kun insinöörit, arkkitehdit ja upseerit muodostivat ruotsalaisella puolella kelvolliset vertailujoukot, jäi erityisesti kahden viimeksi mainitun ryhmän osuus Eteläisen Suomalaisen seurakunnan jäsenistössä marginaaliseksi. Vastapainoksi Suomalaisessa seurakun-nassa oli suhteellisen suuri määrä kirkollisten virkojen edustajia, jotka ruotsalaisten riveissä loistivat poissa-olollaan.⁷⁰⁸ Osin taustalla voi nähdä ruotsinkielisen yläluokan jo 1850-60-luvun taitteessa alkaneen irtautu-misen kirkosta ja papiston yleisen fennomanisoituirtautu-misen. Täydennystä ruotsinkielisten hylkäämä ammatti-kunta sai vuosisadan vaihteessa lähinnä talonpoikaisesta rahvaasta.⁷⁰⁹ Voidaan myös todeta, että aatelistolle perinteisesti kuulunut sotilasura näytti yhä olevan sen erityisalaa. Vastaavasti luvuista heijastui se suosio, jota tekninen koulutus ruotsinkielisen väestönosan keskuudessa nautti. Esa Konttinen sanoo tutkimuksessaan, että nimenomaan aatelistoa edustaneet teollisuusmiehet panostivat käytäntösuuntautuneen korkeakou-lutuksen laajentamiseen.⁷¹⁰ Suhteessa esi-aviollisten sukupuolisuhteiden määrään näyttää siltä, että kyse oli muustakin kuin pelkästä ammatinvalinnasta. Pohjimmiltaan kyse oli maailmankatsomuksellisesta ratkaisusta.

3.2 Keskikerros

Vielä ylintä kerrosta huomattavampi ero sukupuolikäyttäytymisessä oli uuteen keskiluokkaan määritel-tyjen ammattiryhmien välillä (taulukko 8.). Ottaen huomioon, että esiaviolliset sukupuolisuhteet olivat krimi-nalisoituja koko tutkimusajan on kiinnostavaa, että uuden keskiluokan ‘epäkonventionaalisten’ parien jou-kossa ehdotonta kärkisijaa pitivät poliisit vaimoineen. Poliisien lapsista 38 % oli pantu alulle jo ennen vih-kimistä. Yhtäältä tämä kertoo siitä, ettei salavuoteuspykälää aikalaisten keskuudessa otettu erityisen vaka-vasti, sillä rikkomus ei mitenkään estänyt asianomaisia toimimasta lainvartijoina yhteiskunnassaan. Toisaalta poliisien käyttäytymistä selittää heidän taustansa. Enemmistö oli maaseudulta kotoisin ja useiden aiemmasta, ruumiilliseen työhön viittaavasta ammatista päätellen poliisin virka Helsingissä tarjosi väylän sosiaaliseen nousuun.⁷¹¹ Taustalla lukuisissa esiaviollisissa suhteissa voi siis nähdä maaseudun omistamattoman luokan

705 Lagerborg 1942: 115.

706 ibid: 107.

707 Juva 1956: 22.

708 Ssv:ssa insinöörejä oli 60 kpl., upseereja 16 kpl., arkkitehtejä 16 kpl. ja kirkollisen viran edustajia 3 kpl. ES:ssa taas insinöörien määrä oli 23 kpl., upseerien 5 kpl., arkkitehtien 5 kpl. ja kirkollisen tahon 25 kpl; ES mf 1-212; Ssv mf 989-1128, KRA..

709 Konttinen 1991: 260; Murtorinne 1992: 289-290.

710 Konttinen 1991: 250-252.

711 Ks. poliiseista myös Häkkinen 1995: 173.

arvomaailman, jossa suhtautuminen avioliittoon johtaneisiin esi-aviollisiin suhteisiin oli varsin myönteinen.

Otsikon ‘muut’ alle sijoitetuista konventionaalisimpia olivat kansakoulunopettajat ja merikapteenit. Lapsen saaminen ennen avioliittoa oli koko uudessa keskiluokassa sangen harvinaista, joskin toki yleisempää kuin ylimmässä kerroksessa.

Taulukko 8. Uuden keskiluokan konventionaalisten ja esiaviollisessa sukupuolisuhteessa olleiden parien osuudet kunkin alaryhmän kokoon suhteutettuna. (lähde: ES mf 1-212; Ssv mf 989-1128, KRA)

Sukupuolikäyttäytymiseltään yhdenmukaisin oli vanha keskiluokka (taulukko 9.). Kaikissa ammattiryh-missä konventionaalisten parien määrä oli lähes sama, noin 68 - 74 %:n luokkaa. Omaleimaisena piirteenä suhteessa muihin sosiaaliryhmiin oli ennen avioliittoa syntyneiden lasten suhteellisen suuri määrä (10,6 % ko-ko ryhmästä). Kuten jo lähdekriittisissä huomautuksissa totesin, ryhmä on kuitenkin sisäisesti heterogee-ninen, eikä aineistoni pohjalta ole mahdollista hahmottaa esimerkiksi vuosituloihin liittyneitä taloudellisia eroja. Tukea sille oletukselle, että tässäkin joukossa esiaviollisten suhteiden yleisyys oli yhteydessä alhai-seen sosiaalialhai-seen statukalhai-seen antaa kuitenkin se seikka, että useampikin lapsen ennen avioliittoa hankkinut kauppias oli entiseltä ammatiltaan maalarin tai merimiehen kaltainen ruumiillisen työn tekijä.⁷¹²

Taulukko 9. Vanhan keskiluokan konventionaalisten ja esiaviollisessa sukupuolisuhteessa olleiden parien osuudet kunkin alaryhmän kokoon suhteutettuna. (lähde: ES mf 1-212; Ssv mf 989-1128, KRA)

Marginaaliseksi jääneestä luovan työn tekijöiden joukosta on vaikea vetää mitään johtopäätöksiä. Kon-ventionaalisuudessaan ryhmän jäsenet edustivat keskikerroksen keskitasoa. Häissään raskaana oli 25,9 % ryhmän morsiamista, mutta vain yksi (3,7 %) oli synnyttänyt esikoisensa jo ennen avioitumistaan. Kon-ventionaalisten parien osuus oli siis 70,4 %. Esiaviollisissa suhteissa kunnostautuivat erityisesti musiikin pa-rissa työskennelleet: musiikkijohtajat ja muusikot. Yleisesti luovan työn tekijät näyttäisivät noudattaneen pikemminkin uuden keskiluokan kuin ylimmän kerroksen tai vanhan keskiluokan moraalikoodistoa.