AVIOITUMISIKÄ JA IKÄEROT

Puolisoiden välinen suuri ikäero oli yksi niistä seikoista, joita sekä Rolf Lagerborgin tapaiset seksuaali-radikaalit että Väinö Borgin kaltaiset romanttisen rakkauskäsityksen kannattajat kritisoivat. Arvostelun taustalla oli ajatus, että miehen huomattava vanhemmuus oli omiaan estämään tasavertaisen kumppanuuden avioliitossa. Kun muidenkin lähteiden perusteella näkyi merkkejä siitä, että huomattavaa ikäeroa oli myös ylimmässä kerroksessa alettu vuosisadan vaihteessa vierastaa⁷¹⁸, päätin selvittää, mitkä olivat aineistoni pa-riskuntien keskimääräiset avioitumisiät ja ikäerot sekä oliko tässä suhteessa havaittavissa eri ryhmien välillä merkittäviä eroja. Tilanne näkyy taulukossa 11. Vertauskohtana todettakoon, että samaan aikaan koko maan keskimääräinen avioitumisikä miehillä oli n. 25,9 - 26,4 vuotta - hieman alempi kuin aineistossani uu-dessa keskiluokassa. Naisten kohdalla ikä puolestaan vaihteli 23,5 - 23,9 vuoden välillä.⁷¹⁹ Tähän ver-rattuna aineistoni naiset olivat hieman keskivertoa vanhempia morsiamia. Syynä eroon on aineiston

717 Esim. Julkunen 1971: 23.

718 Häggman 1994: 87.

719 Lindgrén S. 1984: 83-84.

koitunut sosiaalinen rakenne: mitä vähemmän mukana on työväenluokkaista ainesta, sitä korkeammaksi nousee avioliiton solmimisikä.⁷²⁰

Taulukko 11. Keskimääräinen avioitumisikä ja ikäero eri sosiaaliryhmissä.

Sosiaaliryhmä Konventionaaliset (Lähde: ES mf 1-212; Ssv mf 989-1128, KRA)

Suurimmat puolisoiden väliset ikäerot ja vanhimmat sulhaset löytyivät ylimmästä kerroksesta ja van-hasta keskiluokasta. Uusi keskiluokka ei tässä suhteessa muistuttanut vanhaa, vaikka niiden suku-puolikäyttäytymisessä muuten oli nähtävissä yhdenmukaisuutta. Keskiluokan sisäistä eroa saattaa selittää se, että esimerkiksi kauppiaan ammatti edellytti pitkää kouluttautumisvaihetta eikä huonopalkkaisen kaup-pa-apulaisen tuloilla ollut varaa perheen kaltaiseen ‘ylellisyyteen’. Avioitumiseen riittäväksi katsottu tulotaso oli lisäksi aina suhteellinen ja riippuvainen ryhmän yleisistä elintaso-odotuksista. Ehkä oppikoulun kautta nousevaan säätykiertoon päässyt uusi keskiluokka tyytyi vähempään kuin elinkeinouudistuksen myötä etu-oikeutensa menettänyt vanha porvaristo, jonka keskuudessa alkoi yhä selvemmin näkyä jako pik-kukauppiaisiin ja suurkaupan harjoittajiin.⁷²¹ Myös Kai Häggmanin vuosia 1750-1900 koskevassa las-kelmassa vanhan porvariston ja ylempien virkamiesten avioitumisiät olivat lähellä toisiaan.⁷²²

Erityisesti ylimmässä kerroksessa riittäväksi katsotun toimeentulon ja yhteiskunnallisen aseman saavutta-minen sälytti miehen harteille raskaan taakan. Yleensä avioitusaavutta-minen oli taloudellisesti mahdollista vasta opin-tojen päätyttyä, mikä selittää aineistoni yläluokkaisten miesten myöhäisen avioitumisiän. Pitkäsen mukaan ylempiä väestöryhmiä koskettanut muutos tilanteessa tapahtui vasta 1920-30-luvulla, jolloin synnytysten määrän tuntuva rajoittaminen alkoi hitaasti muuttaa asenteita naisten työssäkäyntiä suosiviksi eikä perheen elatus ollut enää välttämättä yksinomaan miehen varassa.⁷²³ Vaikka sekä tutkimani julkisen keskustelun että muiden lähteiden perusteella⁷²⁴ näkyikin merkkejä siitä, että suurta ikäeroa oli puolisoiden välillä alettu ylim-mässäkin kerroksessa karsastaa, mikään murroskausi ajanjakso 1904-1914 ei tosiasiallisen käyttäytymisen tasolla tässä suhteessa ollut. Kun ikäero esimerkiksi Eteläisessä Ruotsalaisessa seurakunnassa oli vuosina 1905-1910 ylimmässä kerroksessa 3-4 vuotta, se jopa nousi tutkimusjakson lopulla 5-6 vuoteen.⁷²⁵ Näyt-tää siis siltä, että miehen vanhemmuus, joka oli romanttisessa rakkauskäsityksessä legitimoitu ihanteeksi, oli yhä voimissaan koko tutkimusajan. Tässä suhteessa radikaalin maineessa ollut Lagerborg osoittautui edis-tykselliseksi: Lagerborgin ja hänen vaimonsa Elna Selinin välinen ikäero oli vain neljä kuukautta ensiksi mai-nitun hyväksi.

720 Kujala 1983: 9-10.

721 Pitkänen 1981: 291-295; Åström 1957: 50-53.

722 Häggman 1994: 245.

723 Pitkänen 1981: 295.

724 Ks. Häggman 1994: 86-88.

725 Ssv mf 989-1128; KRA.

Ikäluokittain tarkasteltuna sekä ylimmän kerroksen että vanhan keskiluokan miesten ikähaitari oli leveä naisiin verrattuna. Kari Pitkäsen mukaan 40-49-vuotiaiden miesten avioliittoisuus olikin suhteellisen korkea juuri keskimääräistä varakkaimmilla hyvin toimeentulevan väestön asuinalueilla kuten Kaivopuistossa ja Kruununhaassa.⁷²⁶ Kun Eteläisessä Ruotsalaisessa seurakunnassa 11:ssä ylimmän kerroksen ja viidessä vanhan keskiluokan vihkiparissa mies oli vaimoaan yli 15 vuotta vanhempi, rohkenee olettaa, että ainakin muutamassa niistä liitto solmittiin enemmän järkisyistä kuin tasavertaiseen kumppanuuteen perustavasta rak-kaudesta - tosin tuomioiden langettaminen joidenkin ulkokohtaisten ‘normaaliuden’ standardien kuten ‘so-pivan’ ikäeron perusteella on uhkarohkeaa. Vertailun vuoksi todettakoon kuitenkin, että vielä ‘pat-riarkaalisempia’ olivat silti maaseudun talollisten avioliitot. Esimerkiksi Saarijärvellä vuosina 1890-1910 avioituneista talollisista oli Kirsi Pohjola-Vilkunan mukaan peräti 17 % yli 15 vuotta vaimoaan vanhem-pia.⁷²⁷

Kahdessa Eteläisen Ruotsalaisen seurakunnan ylimmän kerroksen esiaviollisessa raskaudessa mies oli jopa yli 30 vuotta morsiantaan vanhempi.⁷²⁸ Pohjola-Vilkuna sanoo tutkimuksessaan, että näin huomattavan ikä-eron taustalla oli usein epäsäätyinen avioliitto, jossa naisen nuoruus kompensoi alhaista statusta ja puuttuvaa taloudellista pääomaa.⁷²⁹ Tästä saattaisi olla myös omassa aineistossani kyse, jos asiaa ryhtyisi tarkemmin penkomaan. Huomionarvoista on, ettei vastaavia ikäeroja ollut missään muussa sosiaaliryhmässä eikä lainkaan Eteläisessä Suomalaisessa seurakunnassa. Kuten Häggman toteaa, rikkaan miehen valinnanvapaus avioliittomarkkinoilla oli suurin, oma ikä tai suurikaan ikäero kumppaniin ei ollut periaatteellinen este avioitumiselle.⁷³⁰ Vain Eteläiselle Ruotsalaiselle seurakunnalle ominainen oli myös se piirre, että ne ylimmän kerroksen naiset, jotka olivat synnyttäneet lapsen jo ennen vihkimistä, olivat yhtä lukuunottamatta miestään vanhempia. Sinänsä tällainen asetelma ei omassa aineistossani ollut konventionaalisissakaan avioliitoissa enää niin harvinainen kuin Häggmanin mukaan vielä 1800-luvulla.⁷³¹ Kun kuitenkin esimerkiksi erään in-sinöörin tapauksessa ikäeroa oli naisen hyväksi 11 vuotta - nainen oli 40 vuotias, mies 29 vuotta - ja avio-liitto solmittiin vasta kaksi vuotta lapsen syntymän jälkeen⁷³², ei liene ylitulkintaa olettaa, että ‘epäsopiva’

ikäero oli hidastamassa suhteen laillistamista.⁷³³

Sikäli kuin puolisoiden välistä huomattavaa ikäeroa pidetään osoituksena vallan epäsymmetrisestä jaosta, demokraattisimmat liitot olivat uudessa keskiluokassa. Ikäero uuden keskiluokan avioliitoissa oli keski-määrin vain 2,2 vuotta, esiaviollisissa raskauksissa vieläkin vähemmän (1,8 vuotta). Uudessa keskiluokassa myös ylipäätään avioiduttiin hieman nuorempana kuin muissa ryhmissä. Tämä antaa tukea oletukselle, ettei perheen perustamiseen riittäväksi katsotun elintason saavuttaminen ollut yhtä pitkän tien takana kuin ylimmässä luokassa ja vanhassa keskiluokassa. Käsitys uuden keskiluokan tasa-arvoisemmasta puolisoiden välisestä vallanjaosta vahvistuu, jos vihkiparien ikäeroa tarkastellaan taulukon 12. valossa.⁷³⁴

726 Pitkänen 1981: 294.

727 Pohjola-Vilkuna 1995: 96.

728 Ssv mf 1072:674; 1053:27, KRA.

729 Pohjola-Vilkuna 1995: 96-97.

730 Häggman 1994: 98.

731 ibid: 87.

732 Ssv mf 1033:387, KRA.

733 Vrt. Aromaa et al. 1981: 5-21.

734 Mainittakoon, että 10 ylimmän ja 3 uuden keskiluokan naiselta puuttui syntymäaika, joten N = 982.

Taulukko 12. Puolisoiden vanhemmuus (N=982).

Sosiaaliryhmä Mies vanhempi N %

Yhtä vanhoja N %

Nainen vanhempi N % Ylin luokka 348 75,5 35 7,6 78 16,9 Uusi keskiluokka 204 66,9 30 9,8 71 23,3 Vanha keskiluokka 131 69,3 13 6,9 45 23,8 Luova työ 19 70,4 2 7,4 6 22,2 (Lähde: ES mf 1-212; Ssv mf 989-1128, KRA)

Selvin ero oli etenkin uuden keskiluokan ja ylimmän kerroksen välillä. Eteläisen Ruotsalaisen seurakunnan uusi keskiluokka oli tässä suhteessa vieläkin ennakkoluulottomampaa: siellä mies oli vain 59,2 %:ssa vai-moaan vanhempi.⁷³⁵ Luku muistuttaa Pirjo Markkolan laskelmia Tampereen työläisistä vuodelta 1910. Siel-lä mies oli 53,3 %:ssa tapauksista vanhempi, nainen 20,3 %:ssa. Kun vieSiel-lä kaksikymmentä vuotta ai-kaisemmin työläisnaisista peräti 45 % oli ollut miestään vanhempia, voi työläisperheen perustamisen nähdä

‘keskiluokkaistuneen’. Jos aineistoni ylintä kerrosta puolestaan verrataan Häggmanin sukukirja-aineistoon, voidaan huomata, että tässä ryhmässä oli kuitenkin vastaavasti tapahtunut perheen perustamisen ‘pro-letarisoitumista’. Kun Häggmanilla vain 12,3 %:ssa säätyläisavioliitosta vaimo oli miestään vanhempi,⁷³⁶ oli tapausten määrä nyt 16,9 %. Perhemuodon yhdenmukaistuminen 1900-luvulla ei siis ollut mitenkään yh-densuuntaisesti ylhäältä alaspäin ohjattu prosessi. Voitaneen olettaa, että ryhmien elinolosuhteissa tapahtui esimerkiksi kaupungistumisen ja palkkatyön yleistymisen myötä muutoksia, jotka lähensivät niiden ko-kemusmaailmaa ja siitä kumpuavia ideolo-isia linjauksia toisiinsa.

Eniten alaikäisinä, alle 21-vuotiaina, vihittyjä miehiä oli uudessa ja vanhassa keskiluokassa. Ylimmässä ker-roksessa ja luovan työn tekijöissä näitä taas ei ollut ainuttakaan. Kun esimerkiksi Eteläisessä Ruotsalaisessa seurakunnassa uuden keskiluokan kuudesta alaikäisestä miehestä viiden morsian oli häissään raskaana, hy-vin nuorena avioitumiseen näyttäisi näissä sosiaaliryhmissä miesten kohdalla liittyneen myös ‘pakkoaviolii-ton’ piirteitä. Ilman raskautta avioliitto olisi solmittu - sikäli kuin sitä ylipäätään olisi solmittu - vasta muuta-maa vuotta myöhemmin.⁷³⁷ Sinänsä alaikäisenä vihkiminen kertoo miesten kohdalla alhaisesta sosiaalisesta statuksesta, sillä eniten alaikäisiä miehiä tutkimusaikana Helsingissä vihittiin Sörnäisten Suomalaisessa seura-kunnassa.⁷³⁸ Työväen luokassa nuorena avioituminen oli järkevää, sillä parhaissa fyysisissä voimissaan ollut mies pystyi myös parhaiten elättämään perheensä.⁷³⁹ Naisten kohdalla alaikäraja avioliiton solmimiseen oli 15 vuotta; vuonna 1911 raja nostettiin 17 vuoteen.⁷⁴⁰ Alle 21-vuotiaina avioituneita morsiamia oli aineistos-sani tasaisesti joka luokkaan jakautuneena yhteensä 118 kappaletta. Kun heistä vain 26 kappaletta (22 %) oli ollut esiaviollisessa suhteessa, naisten kohdalla nuorena avioitumiseen ei siis välttämättä liittynyt mitään pakkoon viittavaa.⁷⁴¹