Yleisön merkitys

”Aika paljon on varmaan asiantuntijayleisöä, festivaalit, museot, taval-laan potentiaalisia asiakkaita, sitten kasvattajat, opettajat, sitä kautta oppilaat, eli lapset ja nuoret, taideopiskelijat. (…) No nyt meidän yleisönä ovat kaikki helsinkiläiset, koska meillä on yhteistyö HOK Elannon kanssa,

Sokoksen mediaseinässä Helsingissä näytetään kaupunkitilassa mediatai-detta ja sitä kautta kaikki, jotka kävelevät Mannerheimintiellä. Ja taiteili-jat tietysti. Ja tutkitaiteili-jat”, vastaa Hanna Maria Anttila kysymykseen siitä, millaista on av-arkin yleisö.

Olen tulkinnut tässä tutkielmassa taiteen kentän uuden kolman-nen sektorin toimijoiden määrittyvän nykytaiteen suuntausten jalan-jäljissä. Taiteilijoihin ja taideteoksiin liittyvän teeman kautta havain-nollistui, että organisaatioiden edustamat nykytaiteen suuntaukset eivät esimerkiksi ole saaneet siinä määrin huomiota, että yleisluon-toinen määritelmä taiteelle tällä hetkellä olisi nykytaide moninaisine toimintatapoineen. Tässä teemaosiossa haluan nostaa yleisön tuotta-man näkyvyyden olennaiseksi elementiksi toimijuudelle. Se, että ylei-sö löytää organisaatioiden ohjelman pariin kertoo siitä, että toiminta ei tapahdu ainoastaan itseä tai muutoin rajattua ryhmää varten, vaan resonoi laajemmalti ympäröivään yhteisöön tai yhteiskuntaan. Yleisön reagoidessa ja ollessa läsnä organisaation arjessa syntyy tunne vaikut-tavuudesta, joka taas antaa syvemmän merkityksen koko toiminnalle.

anti-festivaali on monella tavalla anti-tapahtuma, niin kuin nimi-kin kertoo, Johanna Tuukkanen sanoo. Aluksi tapahtuma tuntui isolta riskiltä yleisön suhteen: ei ollut mitään keinoja ennustaa, kuinka ih-miset vastaanotttaisivat tapahtuman, mitä ajattelisivat ja miten anti-festivaali istuisi Kuopioon, hän jatkaa. Tuukkanen kuitenkin uskoi, että koska Kuopiossa on paljon perinteisempää taidetta, tilausta olisi myös tapahtumalle, joka houkuttelisi uusia kohderyhmiä: nuorempia ja muita, joille vaikkapa Tanssii ja soi -festivaalin liput ovat liian kallii-ta, tai ehkä ihmisiä, joiden elämänpiiriin taideinstituutioissa käymi-nen ei vain kuulu.

Päämääränä oli tuoda taide osaksi arkea ja anti-festivaali on hänen mukaansa todistanut, ”että nykytaide, paikkasidonnainen nykytaide tai live art tai uusi julkinen taide tai miksi sitä haluaakaan sanoa, ei

todella-. todella-. todella-. j a a n t i - f e s t i va a l i n t o i m i j u u d e n m ä ä r i t tä j i n ä 5 3

kaan ole mitään vaikeasti käsitettävää tai vaadi mitään taiteen koulutusta tai taidehistorian tuntemusta. Jokainen ihminen voi löytää näkökulman juuri, kun se taide sijoittuu osaksi arkista elämää.” Tuukkanen uskoo, että suhde taiteeseen, mahdollisesti vapaampi sellainen, löytyy festivaalil-la helpommin kuin taidemuseossa, joka saattaa jo tifestivaalil-lana tuntua vie-raalta monille.

Teoksia valitessa Tuukkanen ja anti-festivaalin toinen taiteellinen johtaja Gregg Whelan pohtivat teosehdotusten kiinnostavuutta, to-teuttamisen realistisuutta ja sitä, kuinka konsepti linkittyy esityspaik-kaan. Omien listaustensa jälkeen kaksikko keskustelee ja pyrkii ym-märtämään, mitä kukin teos voisi festivaalilla merkitä.

Teema ja paikat vaikuttavat valintoihin, mutta tärkeäksi muodos-tuu myös se, kuinka teokset sopivat kokonaisuuteen, johon taiteelliset johtajat haluavat toisiaan täydentävästi niin pitkäkestoisia kuin instal-laatiomaisia teoksia, pitkäkestoisia esityksellisiä teoksia sekä hetkelli-siä teoksia – ylipäätään muodoltaan mahdollisimman erilaisia teok-sia. Tärkeäksi muodostuu kokonaisuuden hahmottaminen katsojan kannalta: millainen festivaalikokemus muodostuu kävellessä paikasta toiseen, mitä katsoja kokee ja mitä näkee, Tuukkanen kertoo.

Teosten tai esitysten tuottaminen julkiseen tilaan tarkoittaa sitä, että yleisöä on mahdoton rajata. Tuukkasen mukaan yleisö voi olla

”kuka tahansa, joka sattuu paikalle tai sattuu kävelemään ohi. Samalla se voi olla ihminen, joka on matkustanut vaikka jostain New Yorkista katso-maan sitä esitystä.” Yhtäaikaa paikalla on sattumalta teokseen törmää-vää sekä aktiivisesti sen pariin hakeutunutta yleisöä. Tuukkanen huo-mioi, että suunnitteluvaiheessa ajatuksissa on kuitenkin enemmän satunnainen kuin taidemaailman ihminen, ”kaduntallaaja, joka voi olla kuka tahansa ja minkä ikäinen tahansa.”

Joskus jo esityspaikat kertovat paljon odotettavissaolevasta yleisö-rakenteesta. Esimerkiksi päiväkodissa on paljon lapsia ja koulussa

koululaisia, Tuukkanen kuvaa. Jos ikäryhmä tiedetään näin tarkkaan, se tietenkin otetaan huomioon teosvalinnassa. Hän kertoo, että teos-paikkojen valintojen takana on halu aktivoida ihmisiä erilaisissa sosi-aalisissa elämänvaiheissa, jotka ihmiselämään kuuluvat.

Päiväkotien ja koulujen lisäksi tapahtumapaikkoina ovat toimineet myös neuvola, vanhainkoti ja sairaala. anti-festivaalin näkökulmasta julkisen paikan käsite on laaja, eikä sisällä vain katuja, puistoja ja jul-kisia rakennuksia, vaan myös kauppakeskuksia, kahviloita ja toimisto-ja. Yhtenä vuonna teemana olivat yksityiskodit, jotka eivät ole julkisia paikkoja, mutta Tuukkasen mukaan ”tavallaan erityisiä paikkoja, tai-teelle tai esteettisille kokemuksille epätyypillisiä.”

Tuukkasen mukaan yleistäen voisi sanoa, että aktiivisinta yleisöä anti-festivaalilla ovat nuoret aikuiset, joita, hän uskoo, monen perin-teisemmän taidelaitoksen on vaikea saavuttaa. Koska kaikki festivaalin tapahtumat ovat ilmaisia, ei myöskään pääsylipun hinta muodostu on-gelmaksi. Toinen merkittävä yleisösegmentti muodostuu taiteilijoista ja nykytaiteen ystävistä, jotka eivät pelkää kohdata taidetta, vaikka se ei tarkoittaisikaan hiljaista teatterikatsomoa tai museon rauhaa.

Viime vuosina anti-festivaali on myös laajentunut Lasten anti -osuuteen. Tuukkanen näkee, että lapset ovat kaupunkilaisia siinä kuin aikuisetkin ja edustavat samalla tulevia aikuiskatsojia, mahdolli-sesti jopa tulevia taiteilijoita. Hänestä on tärkeää esitellä myös lapsille, mitä taide voi olla: ei pelkästään taulu museossa tai näytelmä teatteris-sa. Tavoitteena on myös saada lapset myös itse tekemään ja osallistu-maan. Aktiivinen osallistuminen ylipäätään on viime vuosina noussut laajemmin koko anti-festivaalin tausta-ajatukseksi, Tuukkanen ker-too. (tuukkanen 2012.)

Yleisönäkökulman kautta toimijuuden arvoksi nousevat selkeäm-min taidekasvatus ja taidetta koskevan tietämyksen lisääselkeäm-minen, jotka koskevat paitsi organisaatioiden taiteellista ohjelmaa, myös ylipäätään

. . . j a a n t i - f e s t i va a l i n t o i m i j u u d e n m ä ä r i t tä j i n ä 5 5

taiteen läsnöoloa yhteiskunnassa. Lisäksi toimijuuden vakiintuminen valaa uskoa omaan asiaan ja omaan toimijuuteen sekä auttaa jaka-maan sitä eteenpäin, toisten käytettäväksi ja hyödynnettäväksi. Näin toimijuudesta tulee yhteistä ja jaettua.