Yhteistyön keinot ja merkitykset

Molemmissa haastatteluissa nousi esiin suomalaista kulttuurin kent-tää keväästä 2014 alkaen myllertävä Valtion taidemuseon säätiöittä-minen ja tämän tilanteen aiheuttama epävarmuus. Valtion taidemuse-on rahoitus siirtyy valtitaidemuse-on budjetista veikkausvaroihin, mikä haukkaa suuren, vielä ennustamattoman kokoisen loven muiden veikkauksen kautta rahoitettavien kulttuuritoimijoiden budjettiin. Taiteenalan budjetista 52% prosenttia tulee veikkausvaroista, joten suunnitellut leikkaukset tulevat vaikuttamaan laajalti.

Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki kertoi, että varmuus tilan-teeseen saadaan vasta kevään 2013 kehysriihen jälkeen, kun selviää voidaanko leikkauksia lieventää Veikkauksen rahastoja purkamalla.

(perttu, Harju. 2012.) Hanna Maria Anttila toivoo tilanteen joka tapauksessa kääntyvän positiiviseksi: ”Sen sijaan, että kaikkien toimin-ta nahistuu kaksikymmentä prosenttia, niin löydettäisiin enemmän yhteis-työmahdollisuuksia. Ei hukattaisi aikaa nihkeilyyn, vaan tehtäisiin juttuja enemmän yhdessä ja autettaisiin toisiamme.” Näin hän peräänkuuluttaa synergiaetujen löytymistä.

av-arkki tekee paljon yhteistyötä muu ry:n kanssa ja perinteisesti Näyttelyvaihtokeskus frame, nyttemmin toimintaansa käynnistelevä uusimuotoinen frame-säätiö, on myös ollut ja tullee jatkossa olemaan tärkeä yhteistyökumppani. Forum Box -gallerian kanssa av-arkki on juuri aloittanut uudentyyppisen yhteistyön, jossa gallerian

Media-boxissa on aina esillä jonkun av-arkin taiteilijan videoteos. Muita yh-teistyökumppaneita ovat olleet mm. HIAP – Helsinki International Artist Programme ja Pikseliähky.

Joskus yhteistyöhön johdattavat käytännön realiteetit, kuten av-arkin tuottamien mediakasvatusmateriaalien jakelun tapauksessa Mediakasvatusseuran kanssa. ”Meidän on turha itse alkaa ottamaan yh-teyttä kaikkiin Suomen peruskouluihin, kun on olemassa Mediakasvatus-seura ja muut fasiliteetit”, Anttila kertoo. Yhteistyökumppanien listaan Anttila lukee mukaan myös rahoittajat ja mainitsee esimerkin taiteen uuden edistämiskeskuksen suunnitteluprosessista Taiteen keskustoi-mikunnan kanssa, kun järjestöiltä pyydettiin lausuntoja ja komment-teja suunniteltuun rakenteeseen.

Lisäksi av-arkki ylläpitää osaltaan yhteyttä samantyyppisten orga-nisaatioiden kansainväliseen verkostoon. Vaikka organisaatiomuodol-taan av-arkki on Pohjoismaissa ainutlaatuinen, löytyy media- ja video-taiteeseen erikoistuneita arkistoja maailmalta useita, Anttila kertoo.

Electronic Arts Intermix (eai) New Yorkista ja Video Data Bank (vDb) Chicagosta ovat Anttilan mukaan kuin isoäitejä näiden joukossa, nuo-rempaa polvea taas edustavat kanadalainen Vtape sekä itävaltalainen sixpackfilm. Myös Hollannissa on ollut oma NIMk-organisaationsa, mutta valtion tiukat leikkaukset kulttuuribudjetissa pakottavat sen lo-pettamaan toimintansa3.

Tiivistetysti av-arkin yhteistyö käsittää kansainväliset ja kotimaiset verkostot sekä tapahtumat pääkaupunkiseudulla. Anttila näkee yh-teistyön koko toiminnan edellytyksenä: ”Jos ajattelee sellaista organisaa-tiomallia, jossa johdetaan ylhäältä alaspäin ja pyritään pitämään omat

3 Media Art, We Care. 2012. Alankomaiden kulttuuriministeri Halbe Zijlstra ilmoitti 10.6.2012 , että NIMk:iltä leikataan 100% valtion tuesta alkaen tammikuusta 2013.

. . . j a a n t i - f e s t i va a l i n t o i m i j u u d e n m ä ä r i t tä j i n ä 5 7

liikesalaisuudet, niin ei se toimi. Mielestäni pitää ennemmin toimia hor-isontaalisesti ja mahdollisimman paljon nakittaa juttuja muiden hoidetta-vaksi.” (anttiLa 2012.) Edellisten teemojen valossa tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että koska taiteen kentän uuden kolmannen sektorin toimijoiden toimijuus on yhteiskunnallista, ylipäätään taiteen asemaa vahvistamaan pyrkivää, ne toimivat samalla päämäärällä, vaikkakin eri muodoissa ja eri tavoin. Näin ollen toiminnan horisontaalisuus on luonnollista, eikä markkinamaiselle keskinäiselle kilpailulle ole pe-rusteita.

anti-festivaalin toiminnan lähtökohdat ja sisällölliset tavoitteet ovat pysyneet suunnilleen samoina alusta alkaen, mutta muutoksina mukaan ovat tulleet kansainvälinen toimintaympäristö ja kansainväli-set kumppanuudet, jotka Johanna Tuukkasen mukaan näkyvät arjessa lisääntyneenä matkustamisena ja yhteistyön kasvuna. up to nature -hankkeessa on anti-festivaalin lisäksi neljä hankekumppania, joista kolme on festivaaleja tai tuotantotahoja ja yksi kustantaja. A space for live art -hankkeessa mukana on seitsemän eurooppalaista festivaalia tai live art -organisaatiota. Yhteistyön painottuminen Keski-Euroop-paan on huolestuttanut anti-festivaalin tekijöitä Pohjoismaiden jää-dessä paitsioon ja nyttemmin pohjoismaista konferenssia järjestämällä anti-festivaali on pyrkinyt aktivoimaan myös pohjoismaista yhteis-työtä. Samoin ensi vuoden (2013) anti-festivaalin teema on pohjois-mainen.

Yhteistyö tarkoittaa Tuukkasen näkökulmasta myös sitoutumista.

Viisivuotinen A space for live art -hanke tarkoittaa paitsi sitoumusta tuottaa tietty määrä teoksia vuosittain ja kutsua mukaan tietty määrä taiteilijoita, myös sitoutumista yhteistyökumppaneihin: ”että me yh-dessä heidän kanssaan kutsumme joitain taiteilijoita ja tuotamme tiettyjä asioita.” Tämän sitoutumisen asettamat rajoitteet Tuukkanen tosin kokee hyvin vapaanluontoisina. up to nature -hankkeessa neljä eri

tapahtumaa käyttävät hankerahan yhdessä tuottaakseen kuusi kan-sainvälistä tilausteosta, jotka kiertävät kaikissa tapahtumissa. Sisältö on neljän organisaation taiteellisten johtajien keskenään neuvottele-maa. Tuukkanen pitää yhteistyön kannalta tärkeänä varmuutta siitä, että oman organisaation ja kumppanuusorganisaatioiden tavoitteet kohtaavat.

Yksi anti-festivaalin tärkeimpiä yhteistyökumppaneita on Kuo-pion kaupunki. Kaupunki ei määrittele millaista anti-festivaalin toi-minnan tulisi olla, mutta organisaatio itse haluaa aktiivisesti hakeutua dialogiin kaupungin kanssa, täydentää kaupungin kulttuuritarjontaa ja toteuttaa toimintaa, jota muut organisaatiot tai instituutiot eivät voi tai pysty tekemään.

Muita yhteistyökumppaneita luetellessaan Tuukkasen mukaan paikkasidonnaisen taiteen festivaalille ensimmäisenä yhteistyökump-panina toimivat vaihtelevat tapahtumapaikat. Jotta tietty tapahtu-mapaikka saadaan käyttöön, on paikan oltava valmis luovuttamaan puitteensa hetkeksi festivaalille, joka ei maksa tilojen käytöstä. Välillä tilojen mukana tulee paljon resursseja: henkilöstöä ja aukioloajoissa joustamista, joskus taas kyseessä on ainoastaan lupa saapua paikalle ja edellytys, että festivaali vastaa kaikesta tuotannosta.

anti-festivaali tekee myös paljon koulutusyhteistyötä. Kuopiossa festivaali tarjoaa työpajoja ja erityisohjelmaa Savonia-ammattikorkea-koulun eri osastoille ja myös siilinjärveläisen Ingmannin käsi- ja taide-teollisuusoppilaitoksen, Teatterikorkeakoulun ja Kuvataideakatemian kanssa on ollut yhteistyötä. Lisäksi Humakin kulttuurituottajaopis-kelijat ovat tehneet työharjoitteluja festivaaliorganisaatiossa. Kan-sainvälistä oppilaitosyhteistyötä anti-festivaali on tehnyt Dartington College of Arts:n kanssa sekä Haaparannan folkshögskolanin perfor-manssiopiskelijoiden kanssa. Pitkä lista kumppaneita kertoo Tuukka-sen mukaan siitä, että toiminta perinteisten taidetilojen ulkopuolella

. . . j a a n t i - f e s t i va a l i n t o i m i j u u d e n m ä ä r i t tä j i n ä 5 9

pakottaa festivaalin jo lähtökohtaisesti tekemään hyvin paljon yhteis-työtä erilaisten toimijoiden kanssa. (tuukkanen 2012.)

Palaamalla Miwon Kwonin ajatukseen paikkasidonnaisen taiteen suhteesta tilaan hahmottuu, kuinka taiteen kentän uuden kolmannen sektorin organisaatioiden mallit seuraavat nykytaiteen tendenssejä.

anti-festivaalin tekemä yhteistyö tapahtumapaikkojen kanssa kuvaa hyvin, kuinka paikkasidonnainen taide itsessään muuttuu paikaksi ja asettuu ”tavallisten” paikkojen päälle ja lomaan. Myös av-arkin toi-minnassa on havaittavissa sama avoimuus potentiaalisten yhteistyö-kumppanien suhteen.

Toimijuuden kannalta tämä tarkoittaa kiistatta avoimuuden lisäk-si myös joustavuutta; toimijuutta, joka asettuu täydentäväklisäk-si toimin-naksi ja liitteeksi jo olemassaolevaan. Tapahtuu siis vastaava liike kuin nykytaiteen kentällä, eikä taide enää ensisijaisesti sijoitu omaan järjes-telmäänsä, vaan lomittuu muiden järjestelmien ja muiden toimijoiden kanssa.