Kääntyvä kuutio on teoreettinen malli, jonka olen kehittänyt tutkiel-man aineiston jäsentämistä varten vastineeksi historialliselle valkoi-selle kuutiolle nykyhetkessä, jonka muut määrittävät käytännöt työn, kulttuuripolitiikan ja taiteen kentillä ovat kehittyneet vastakohtaisik-si aiempaan moderniin aikakauteen verrattuna. Tapaustutkimuksen rakenne jäsentyy kuution kuuden kyljen kautta. Kuutiomallilla pyrin selventämään toimijuuden sisältämiä eri osa-alueita ja hahmottamaan organisaatioiden rakenteen selkeämpänä kuin ainoastaan toimijoiden käytäntöjen kuvailun avulla. Kuutio toimii siis välineenä aineiston purkamiseen ja uudelleenrakentamiseen. Järjestelmäteoreettisen nä-kökulman kautta jokainen kuudesta analyysiin valitsemastani teemas-ta heijasteemas-taa omaa yhteiskunnallisteemas-ta järjestelmäänsä, jotka av-arkin ja anti-festivaalin organisaatioissa kerrostuvat yhteen ja muodostavat kokonaisen kuution ja kokonaisen kuvan toiminnan edellytyksistä.
Ensimmäisenä teemana on yhdistysmuoto, joka liittyy olennai-sesti luovan toimijuuden mahdollistavaan mutta lainvoimaiseen hal-lintorakenteeseen ja limittää organisaatiot järjestökentälle. Toiseksi yläkäsitteeksi olen nimennyt ohjelman rakentumisen. Programming-termi on käytössä Iso-Britannian taidekentällä, mutta ei ole yleisesti levinnyt Suomeen. Päädyin suomentamaan termin sanalla ’ohjelma’
ohjelmiston sijaan. Käyttämänäni termi käsittää kaiken organisaati-on tuottaman toiminnan, ei pelkästään yleisölle sunnattuja tapahtu-mia. Ohjelma yhtenä teemana taas linkittää organisaatiot taiteeseen ja erityisesti taiteen tämähetkisten diskurssien tuottajiksi. Se on ilmaus organisaation osaamisesta ja kyvyistä, siis toimijuuden ydinalueista.
Kolmantena teemana on taiteilijoiden ja teosten läsnäolo, sillä mo-lempien organisaatioiden toiminta perustuu taiteilijoiden ja näiden tuottamien teosten olemassaololle. Tämä teema liittyy
taidemaail-maan, mutta tutkielmani esimerkkiorganisaatioiden kannalta myös työnantajuuteen ja edunvalvontaan. Neljäntenä on yleisön merkitys.
Organisaatioiden toiminta ja ohjelma tähtäävät nähtäväksi ja koetuksi tulemiseen. Yleisö myös tuo organisaatiot ”elämysteollisuuden” piiriin sekä yhdistää ne viime aikoina vallalla olleeseen käsitykseen taiteen ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä ja taidelaitoksista hyvinvoinnin tuottajina. Tämä käsityksen kautta esimerkkiorganisaatioita on mah-dollista tarkastella jopa osana hyvinvointipalveluiden järjestelmää.
Viidentenä kohtana on yhteistyö keinoineen ja merkityksineen, kuu-dentena taas rahoituksen sanelemat ehdot. Suurin poikkileikkaava tekijä muiden mahdollisten järjestelmien kanssa lienee juuri yhteis-työ, sillä yhteistyön kautta av-arkki ja anti-festivaali linkittyvät paitsi muihin taidealan toimijoihin, niin ”vapaisiin” kuin institutionaalisiin, myös esimerkiksi koulutuksen, matkailupalveluiden ja jo edellämai-nittuun hyvinvointipalveluiden kenttään. Rahoitus taas yhdistää or-ganisaatiot julkiseen sektoriin, sillä vaikka toimijat ovat itsenäisiä, saavat ne rahoituksensa pitkälti julkisista varoista.
Näistä teemoista muodostuvat kääntyvän kuution kuusi kylkeä. Nii-den kautta valottuu uuNii-den kolmannen sektorin toimijuuNii-den arkitodel-lisuus ja se, kuinka yhteiskunnalliset suuret linjaukset sekä toiminnalle ulkoapäin kohdistetut vaatimukset vaikuttavat konkreettisella tasolla organisaatioiden toimintaan. Toimijuuden käsitän tässä yhteydessä tiedostettuna, vuorovaikutteisena sekä päämäärällisenä toimintana, syvällisempänä kuin pelkkä annettujen tehtävien toteutus. Taiteen kentän uuden kolmannen sektorin toimijoiden positio paikantuu puo-liväliin kaksinapaisen vastakkainasettelun lakisääteisen instituution ja
”vapaan” toimijuuden välillä. Järjestösektorille tyypillinen toimijuuden asenne sijoittuu vastahankaan perinteiseksi mielletyn taideinstituutio-mallin kanssa, mutta koska kyse on ammatillisesta toiminnasta, ei sitä voida luokitella myöskään vapaaehtoistyön kategoriaan, vaan
jonne-kin näiden kahden ääripään välille. Aineiston kautta selvitän, millai-seksi organisaatioiden toimintamallit kehittyvät toiminnan jatkumisen turvaamiseksi tasolla, joka ei enää pohjaa vapaaehtoisuuteen tai ruo-honjuuritasoiseen toimintaan, mutta ei ole myöskään saanut taakseen automaattiseksi vakiintunutta taloudellisesta turvaa.
Tässä tutkittujen organisaatioiden olemassaolon mahdollistaa pit-kälti niiden hallintotapa eli yhdistysmuoto. Kääntyvän kuution mal-lisessa organisaatiossa yhdistysmuoto toimii kuutiota konkreettisesti kääntävänä voimana ja mahdollistaa kuution moninaisen toiminnan sekä eri käytäntöjen ja ominaisuuksien sulauttamisen tähän toimin-taan. Sosiologi Martti Siisiäinen näkee modernien yhteiskuntien ke-hityksen kannalta olennaisena juuri erilaisten yhteiskunnallisten liik-keiden ja yhdistysten roolin. Yhdistykset perustuvat yksilötoi mijoiden vuorovaikutussuhteisiin ja kommunikaatioon rakentuen näin välit-täjäksi kansalaisten ja yhteiskunnan välisessä suhteessa. (siisiäinen, 1996, 17.) Yhdistykset ovat se aines, jonka kansalaisten omista aloitteis-ta riippuen on mahdollisaloitteis-ta ylittää yhteiskunnallisten sektorien väliset raja-aidat. Siisiäinen muistuttaa myös, että usein yhdistyksiin keskitty-nyt asiantuntemus on sellaista, joka muutoin ei välity yhteiskunnalli-seen päätöksentekoon. Suomalaisessa mittakaavassa yhdistykset ovat usein paikanneet hyvinvointivaltion aukkoja niin ”sosiaali- ja terveys-palveluiden kuin kulttuuri- ja koulutustarpeidenkin osalta”. (siisiäi-nen 1996, 25.) Siisiäisen muistutus soveltuu hyvin hahmottamaan sitä aluetta, jolla järjestökentälle sijoittuvat tutkielmani esimerkkiorgani-saatiot toimivat: välittäjinä konkreettisen taiteen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon välissä täyttäen niitä aukkoja, joihin lakisääteiset tai-deinstituutiot eivät yllä tai joita ne eivät ole edes havainneet.
Siisiäinen näkee yhdistykset kollektiivisina itsetuottamisen pro-sesseina sekä sosiaalisina jäsenyyspiireinä. Hän määrittää yhdistysten olevan dialektinen osa luokka- ja ryhmämuodostuksen
kokonaispro-sessia sekä aatteellisten virtausten kiteytyvän ja ruumiillistuvan yhdis-tysten kautta. Yhdistykset näyttäytyvät Siisiäiselle aatteiden tärkeänä kehitysmomenttina, sillä ne antavat muodon ja jatkuvuuden ”ideaali-sille tendensseille”. Yhdistykset siis kehittyvät kollektiivisiksi intel-lektuelleiksi, kollektiiviseksi toiminnaksi, joka toiminnallaan tuottaa poliittista representaatiota. (siisiäinen, 2011, 149-153.) Tutkielmani esimerkkiorganisaatioiden voidaan nähdä antaneen konkreettisen muodon ja näkyvyyttä taiteen suuntauksille, jotka ovat yhdistysten pe-rustamisen aikaan olleet vielä enimmäkseen hajallaan olevia signaale-ja. Yhdistysten perustamisen kautta nuo signaalit, yksittäiset toimijat, ovat kerääntyneet yhteen saman alustan ääreen.
Siisiäisen näkemykset yhdistyksistä osana yhteiskuntaa ovat tut-kimukseni kannalta tärkeitä myös osoituksena siitä, että myöhäismo-dernin ja myöhäiskapitalismin tendenssit ja toimintalogiikka toistu-vat paitsi työn, yhteiskuntarakenteen ja kulttuurin logiikoissa, myös (uudella) kolmannella sektorilla. Siisiäinen jakaa yhdistysten kentän kahtia. Toisaalla ovat pikkuyhdistykset, joissa yksilöt kasvattavat ja hallitsevat itse itseään, nykyisenä tendenssinään siirtyminen ”yhdessä tuottamisesta kuluttamiseen, kollektiivisesta yksilölliseen” – muutos, jonka Siisiäinen näkee liikunta-, kulttuuri- ja harrastusyhdistysten suo-sion nousussa poliittisten yhdistysten edelle. Toisaalla taas ovat suu-remmat keskusjärjestöt, jotka toteuttavat nykyään samaa manageria-listista organisaatiomallia kuin yritykset ja joiden toiminta-ajatus on sopeutettu taloudellisen alajärjestelmän koodistoon ja kamppailuihin sopivaksi. Tällaista toimintaa ovat mm. palvelutarjonta, kilpailutta-minen, projekteistaminen ja EU-hankkeet (siisiäinen 2011, 157, 158, 163), toiminnot, jotka kaikki nousivat esille case-haastatteluissani.
Näin voidaan ajatella, että vaikka tutkielmani esimerkkiorganisaatiot sijoittuvat ensisijaisesti taiteen kentälle, vaikuttavat niiden toiminnan muotoutumiseen nykyiseen yhdistysmuotoiseen toimintaan
kohdistu-vat muutokset, jotka taas siirtyvät yhdistyskentälle suoraan taloudelli-sen järjestelmän toimintalogiikasta.
Emirbayerin ja Mischen näkemys toimijuudesta auttaa näkemään yhdistysmuotoisen taiteilijalähtöisen organisaation hetkeen kiinnitty-neenä toimijana. Heidän teoriassaan toimijuus määrittyy hetkellisesti rakentuneena eri rakenteellisten ympäristöjen toimijoiden kytkeyty-misenä, joka tottumuksen, mielikuvituksen ja arvostelukyvyn kautta sekä toistaa että muuttaa rakenteita vuorovaikutuksellisena vastauk-sena muuttuvien historiallisten tilanteiden aiheuttamiin ongelmiin (emirbayer & miscHe, 1998, 970). Kääntyvän kuution mallisen organisaation tapauksessa määritelmä tarkoittaa sitä, että toimijuus syntyy monien, ei ainoastaan taidemaailman sisäisten toimijoiden vä-lisessä vuorovaikutuksessa. Tottumus, mielikuvitus ja arvostelukyky ovat ominaisuuksia, jotka kiinnittävät toiminnan aikaan ja toimintati-lanteeseen. Toimijuus siis vaatii aiempien toimintamallien tuntemus-ta, kykyä kuvitella millaisia toimintamalleja tulevaisuudessa voisi olla mahdollista toteuttaa ja sen lisäksi aktiivista ja rationaalista reagointia nykyhetken tuottamiin tilanteisiin. Rakenteiden toistaminen ja muut-taminen tarkoittaa esimerkkiorganisaatioideni tapauksessa sitä, että niiden toiminta on tuottanut uudenmallisia taidelähtöisiä organisaa-tioita vanhojen rinnalle.
Ensisijaisesti Emirbayer ja Mische näkevät toimijuuden relationaalisena olosuhteena: ajallisuutensa tiedostavana muutoksena.
Tämän takia he muistuttavat, ettei teoriaa muutoksesta voi rakentaa ilman moninaista ja rikkonaista käsitystä yhteiskunnasta. (emirbayer
& miscHe, 1998, 964, 1005.) Käsitän toimijuuden rakentuvan tiettyä rakennetta vasten ja organisaation oppivan toimimaan tuon rakenteen ehdoilla: sopeutuvan ja muotoutuvan sen mukaan. Mikäli rakenne muuttuu, muuttuu olennaisesti myös se perusta, jolle toimijuus on rakentunut.
Sevänen linjaa parhaillaan käynnissä olevan hyvinvointivaltion murenemisen tarkoittavan siirtymää järjestäyneestä vaiheesta järjes-täytymättömään. Näin ollen hän esittää järjestäytymättömän vaiheen tarkoittavan teollisuuskapitalismin ja sen sosiaalisten, poliittisten ja kulttuuristen rakenteiden purkautumista. Tilalle nousee korostu-neessa asemassa palvelusektori, samoin koulutuksen ja tiedon merki-tys korostuu. Teolliset, rahoitus- ja markkinointiyritykset kasvavat ja toimivat kansainvälisillä tai globaaleilla markkinoilla. Muutos ulot-tuu Seväsen mukaan myös perinteisiin kollektiivisiin identiteettei-hin, jotka problematisoituvat: luokka, politiikka ja kansallisuus eivät enää ole samalla tavoin määrittäviä tai määriteltyjä kuin aiemmin.
(sevänen, 2008, 90.)
Kääntyvän kuution organisaatiomalli vastaa väistämättä juuri monitasoista ja fragmentoitunutta yhteiskuntakäsitystä. Kuutio itse kuvaa toimijuuden monikasvoisuutta ja sen kääntyminen tarkoittaa toimijuuden kokonaisuuden muotoutumista vuorovaikutuksessa sii-hen sisältyvien moninaisten osa-alueiden välillä. Tarkasteltaessa orga-nisaatioiden toimijuutta kääntyvänä kuutiona, on myös mahdollista säilyttää pohdinnassa toimijuuden ja rakenteiden yhteenkietoutunut luonne, sillä järjestelmäteoreettinen lähestymistapa mahdollistaa toi-minnan vaihtelun ymmärtämisen eri rakenteellisista olosuhteista ja asiayhteyksistä riippuvaisena. Selvimmin se, mitä toimijuus taiteen kentän uuden kolmannen sektorin toimijoiden kannalta tarkoittaa, hahmottuu tutkimuksen haastattelumateriaalin kautta: itse työssä ja toiminnassa toimijuuden prosessit ja toimintaa ympäröivät rakenteet paikantuvat selvimmin.
. . . j a a n t i - f e s t i va a l i n t o i m i j u u d e n m ä ä r i t tä j i n ä 3 7