3. Media, politiikka ja EU Suomen mediassa
6.2 Yle: Koronakriisin vuoksi luotu elvytyspaketti
käydä periaatteellinen keskustelu siitä, halutaanko EU:sta tulevaisuudessa yhteiseen velkaan ja verotukseen perustuva unioni vai ei.
Artikkelissa ”Näkökulma: Suomea vietiin Brysselin yössä kuin kuoriämpäriä osa ll” (Iltalehti, 2021a) puolestaan huomautetaan: ”Mutta käymättä on keskustelu muun muassa siitä, millaisen tien elvytyspaketti avaa. Paketti on mannaa nettosaajien lisäksi erityisesti niille maille ja EU-instituutioille, jotka käyttävät tätäkin tilaisuutta EU:n finanssipoliittisen integraation syventämiseksi.” Toisaalla kritiikki kohdistetaan suoraan Suomen hallitukselle, jonka syytetään tukahduttaneen keskustelun EU:n tulevasta kulkusuunnasta. Artikkelissa ”Suomessa hallitus toistelee elvytyspaketin ainutkertaisuutta, EU:ssa puhutaan jo pysyvästä ratkaisusta” (Iltalehti, 2021k), annetaan ymmärtää, ettei kritiikkiä olisi välttämättä tarvinnut esittää, mikäli asiassa olisi toimittu toisin: ”Hallitukselle olisi ollut kunniaksi, jos se olisi antautunut rehelliseen keskusteluun siitä, miksi me oikeasti olemme mukana tässä. Sen sijaan se on sumuttanut ihmisiä kieltämällä sen, etteikö EU:n integraatio olisi koronan varjolla nytkähtämässä eteenpäin.”.
Ratkaisuna EU:n syvenevään integraatioon tarjotaan myös yksinkertaista ratkaisua: poliittista tahtotilaa päättäjiltä. Artikkelissa ”EU muuttuu – nämä asiat sinun on syytä tietää” (Iltalehti, 2021m) muistutetaan varsin tyhjentävästi, että Euroopan unionin kehitys riippuu kaikista jäsenmaista, siis myös Suomesta:
Vaikka nyt käsittelyssä oleva 750 miljardin euron elpymispaketti on periaatteessa kertaluontoinen, voi hyvin käydä niin, että EU-maiden poliittinen tahto johtaa jatkossa siihen, että samankaltaista mallia halutaan käyttää uudestaan. Se vaatii kuitenkin 27 jäsenmaan hyväksynnän. --- Myös Suomi voisi halutessaan vaikuttaa siihen, ettei elvytyspaketin kaltaisiin ratkaisuihin jatkossa jouduttaisi. Se edellyttäisi, että johtavat poliitikot edistäisivät EU-pöydissä aktiivisesti näkökantoja, joissa korostetaan, että jäsenmaiden on itse huolehdittava omista asioistaan. -- Lopuksi kannattaa muistaa, että EU kehittyy juuri niin nopeasti tai hitaasti kuin 27 jäsenvaltiota ja niiden kansalaiset antavat sen kehittyä.
Identifioin Ylen aineistosta yhteensä yhdeksän kehystä, jotka ovat yleisyysjärjestyksessä:
1. Koronakehys 2. Tiedotuskehys
3. Ilmastonmuutoskehys 4. Historiallisuuskehys
5. ”Mihin rahat käytetään?” -kehys 6. Solidaarisuuskehys
7. Konfliktikehys 8. Muutoskehys
9. ”Miten muualla?” -kehys.
Alla olevasta taulukosta voi nähdä, kuinka paljon mitäkin kehystä käytettiin. Kuten kuvasta näkyy, koronakehyksellä on poikkeuksellinen ylivoima Ylen aineistossa verrattuna muihin medioihin.
Monet vähiten käytetyt kehykset puolestaan tulivat käytetyksi varsin harvoin. Uusia kehyksiä, joita ei käytetty muilla medioilla lainkaan ovat tiedotuskehys ja ilmastonmuutoskehys. Loput kehyksistä ovat tulleet mainituiksi jo aiemmissa analyysiluvuissa.
Kuvaaja 3, Ylen kehykset, n = 24
Koronakehystä käytettiin Ylen aineistossa yhteensä 19 kertaa. Se tarkoittaa sitä, että koronakehys
0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 90% 100%
Korona Tiedotus Ilmastonmuutos Historiallisuus Mihin rahat käytetään?
Konflikti Muutos Miten muualla?
Ylen kehykset
Sen enempää Helsingin Sanomilla kuin Iltalehdelläkään ei yksikään kehys noussut näin huomattavaan rooliin aineistossa. Käytännössä koronakehys ilmeni artikkeleissa esimerkiksi näin:
Rahat jaettaisiin avustuksina ja lainoina jäsenmaille, jotta EU:n talous pääsisi jaloilleen koronaviruksen aiheuttaman shokin jälkeen. (Yle, 2020a) Mittava elvytyspaketti on tarkoitettu tukemaan EU-maiden nousua koronaviruspandemian aiheuttamasta talouskriisistä. (Yle, 2020c)
Euroopan unioni jakaa kaikille jäsenvaltioilleen satoja miljardeja euroja koronaviruksen aiheuttaman taloudellisen kuopan täyttämiseen. (Yle, 2020j)
Kehystäminen siis tapahtui melko huomaamatta, vain liittämällä artikkelista toiseen elpymisväline koronakriisiin lauseella tai kahdella. Toisaalta joissakin artikkeleissa myös puhutaan koronasta ja sen vaikutuksesta elpymisvälineeseen laajemmin, kuten artikkelissa ”Voiko Suomesta tulla EU:n elvytyspaketin ainut kaataja? Suomen ohella seitsemän jäsenmaata pohtii vielä lopullista vastaustaan” (Yle, 2020f): ”Ensimmäisten vuosien ilmaista tukirahaa jaetaan etelän jäsenmaille, joissa korona on tehnyt muuta Eurooppaa rumempaa jälkeä. Tukiperuste lasketaan vuosien 2015–
2019 talous- ja työttömyyslukujen perusteella.”
Sitä tosiasiaa, että elpymisvälineen rahoista jaetaan 70 % muilla kuin koronan aiheuttamien taloudellisten vaurioiden perusteella ei juuri Ylen artikkeleissa tuotu esille. Vain kahdessa asia mainitaan. Esimerkiksi artikkelissa: ”Näin keskustelu EU-elvytysrahoista kärjistyy: perussuomalaiset väittää liittovaltiojuoneksi, kokoomus horjuu ja hallitus puolustautuu” (Yle, 2021a) asia todetaan lyhyesti yhdessä lauseessa:
Kaikki EU-maat olivat paketin puolesta, myös Suomi. Siihen päädyttiin, jotta EU pääsisi yhdessä ylös koronakriisistä. Paketti muuttui matkalla, eikä se korjaa pelkästään koronan jälkiä vaan tukien laskukaavoissa on muitakin tekijöitä.
Muilta osin Ylen uutisointia seuraamalla jää herkästi siihen käsitykseen, että elvytyspaketti todellakin on lähinnä koronapandemian aiheuttaman taloudellisen taantuman hoitoon, eikä sillä ole tekemistä esimerkiksi aiempien talousvaikeuksien tai finanssipolitiikan kanssa.
Toiseksi useimmiten käytetty kehys Ylellä oli niin kutsuttu tiedotuskehys, jollaista en löytänyt muista aineistosta niin merkittävissä määrin, että olisin pitänyt sitä omana kehyksenään. Periaatteessa tiedotuskehystä edustivat myös muissa medioissa esimerkiksi sellaiset artikkelit, jotka vain uutisoivat jonkun tahon mielipiteestä tai esimerkiksi siitä, mitä eduskunnan kyselytunneilla oli sanottu. Ylellä kuitenkin painottui voimakkaasti tapa, että artikkelissa ei otettu kantaa lainkaan, vaan erilaiset
näkemykset sijoitettiin niitä edustavien henkilöiden suuhun, kuten vaikkapa puhuttaessa hallituksen tai oppositiopuolueiden näkemyksistä koskien elvytyspakettia.
Tiedotuskehykseen sijoitin artikkelit, jotka ovat:
1. tiedotustyylistä uutisointi aiheesta ilman selkeitä moraalisia arvostuksia tai 2. tietoiskutyyppisiä, tiivistettyjä ja kokoavia.
Useimmat tiedotuskehystä käyttävät artikkelit ovat tavanomaista uutisointia, jossa pyritään olemaan puolueettomia ja tuodaan esille eri tahojen mielipiteitä. Esimerkiksi artikkelissa ”Voiko yhteinen velka viedä EU:ta liittovaltion suuntaan? Miksi Saksa ja Ranska kannattavat elpymispakettiin suoria tukia? Tutkija vastaa” (2020d) kerrataan eri asiantuntijoiden ajankohtaisohjelma A-studiossa esittämiä mielipiteitä. Toisaalta esimerkiksi artikkelissa ”Onko Euroopan talous ja yhtenäisyys pelastettavissa? Viikonloppuna tehdään historiallisia päätöksiä maanosan tulevaisuudesta – tässä taustat” (2020b) toistetaan lähinnä elpymisvälineeseen liittyviä faktoja.
Muutamat tiedotuskehystä käyttävistä artikkeleista ovat tietoiskutyyppisiä, jolloin niissä esitetään kysymyksiä, joihin sitten annetaan melko yksinkertaistavat, faktapohjaiset vastaukset. Käytännössä näistä artikkeleista syntyy politiikkaa paljon seuraavalle turhan yksinkertaistava ja yksipuolinen kuva, mutta kenties niiden onkin tarkoitus toimia eräänlaisena johdatuksena ja tiivistyksenä aihepiiristä niille, jotka eivät politiikkaa juurikaan seuraa. Käyn hiukan läpi erästä artikkelia antaakseni esimerkin siitä, minkälaisia tiedotuskehystä edustavat tiedotustyyppiset artikkelit ovat.
Artikkelissa ”Mikä on kiistelty EU:n elvytysrahasto? Lue 7 kysymystä ja vastausta, miten rahasto rakennetaan ja miksi Suomen poliitikot riitelevät siitä” (Yle, 2020g) esitetään seitsemän kysymystä, jotka ovat:
1. Mikä elvytysrahastosta ainakin kannattaa tietää?
2. Kuinka paljon Suomi saa rahaa, ja kuinka paljon Suomen on maksettava?
3. Mitä mieltä Suomi on tähän asti ollut elvytysrahastosta?
4. Vieläkö elvytysrahastoa voidaan muuttaa vai joko kaikki on sovittu?
5. Ketkä Suomessa päättävät, hyväksytäänkö elvytysrahasto?
6. Miksi Suomen hallitus haluaa panna suomalaisten rahoja EU-elvytykseen?
7. Miksi oppositiossa pakettia vastustetaan ja kyseenalaistetaan?
Jokaiseen kysymykseen annetaan kaksi vastausta. Ensimmäinen, joka kulkee otsikolla ”olennaista”
kertaa lyhyesti asian faktat. Toinen, otsikolla ”tarkemmin” taas kuvaile aihepiiriä vähän laajemmin, mutta jälleen faktoihin tai ainakin sellaisina pidettyihin pitäytyen. Periaatteessa politiikkaa
vähemmän seuraava voi jo ensimmäisen vastauksen lukemalla saada jonkinlaisen yleiskuvan asiasta.
Kysymykseen numero 1. artikkelissa vastataan ensin näin:
Elvytyspaketti on 750 miljardin euron rahapotti, josta unioni aikoo jakaa avustuksia ja lainaa jäsenmaille. Rahat lainataan pankeilta ja rahoituslaitoksilta, ja lainan ottaa EU-komissio. Kaikki EU-maat sitoutuvat maksamaan takaisin osuutensa velasta.
Seuraavassa osuudessa, jossa aihetta kuvaillaan tarkemmin, kerrotaan tarkemmin lainojen ja avustusten jakautumisesta, sekä siitä, millaisten rahastojen kautta elpymisrahat jaetaan.
Kysymykseen kaksi puolestaan vastataan kertaamalla Suomen maksut ja saannot: ”Kun maat vastaavat lainasta yhdessä, sekin riski on olemassa, että joku jättää omat lainanlyhennyksensä maksamatta. Jos näin kävisi, Suomen jäsenmaksu tällaisena vuonna voi kaksinkertaistua.” Tarkempi osuus taas koskee lähinnä teknisiä yksityiskohtia siitä, minkälaisiin kohteisiin rahoja jaetaan ja millä perusteilla.
Kysymyksessä 7. vastataan puolestaan siihen, ”miksi Suomen hallitus haluaa panna suomalaisten rahoja EU-elvytykseen”. Kohdassa ”olennaista” todetaan muun muassa:
Suomen talous on tiiviisti yhteydessä eurooppalaisiin talouksiin. Siksi Suomen talous ei voi elpyä, jos EU-maiden talous ei kasva. Jos esimerkiksi Italiassa tehtaat eivät investoi uusiin koneisiin, suomalaiset koneiden valmistajat eivät saa tilauksia.
Jos Suomi olisi saanut tahtonsa läpi, jotkut asiat paketissa olisivat toisin.
Suomen hallitus on kuitenkin hyväksynyt yhteisen neuvottelutuloksen, ja siksi hallitus puolustaa sitä.
Kohdassa ”tarkemmin” taas huomautetaan, että: ”Suomi on perinteisesti suhtautunut nihkeästi siihen, että se joutuu tukemaan muita EU-maita tai EU:n yhteisvastuu taloudesta kasvaa. Suomi on yleensä kannattanut sitä, että kukin vastaa itsestään.” Sen jälkeen kuitenkin vedotaan uudelleen koronaan:
”Koronaviruksen aiheuttama taantuma ei kuitenkaan ole riippuvainen siitä, miten maat ovat hoitaneet kansantalouttaan.” Käytännössä vastauksissa siis vedotaan koronakriisiin ja toisaalta käytetään argumentteja, jotka muualla mediassa on todettu hatariksi. Tällainen väite on esimerkiksi se, että suomalaiset valmistajat olisivat tiiviisti yhteyksissä italialaisiin tehtaisiin.
Kolmanneksi käytetyin kehys Ylellä oli ilmastonmuutoskehys. Sitä käyttävissä artikkeleissa elpymisväline liitetään osaksi ilmastonmuutoksen vastaisia toimia. Suuri osa elpymisvälineen varoista käytetään tosiaankin Euroopan unionin vihreään siirtymään ja ilmastotavoitteisiin. Siksi onkin hiukan yllättävää, että aineistoni medioista vain Yle nostaa ilmastonmuutoksen näkyväksi
yhteydeksi elpymisvälineeseen. Myös muissa medioissa ilmastonmuutoksen vastaiset toimet luetellaan kyllä yhdeksi rahojen käyttökohteeksi, mutta näissä tapauksissa luokittelin artikkelit vain
”Mihin rahat käytetään” -kehyksen alle.
Myös joissakin Ylen artikkeleissa yhteys ilmastonmuutokseen nousi esille vain lyhyesti muiden seikkojen lomassa, kuten artikkelissa ”EU:n elvytyspaketti voi olla pysyvämpi ratkaisu, sanovat talouskomissaarit” (Yle, 2021h): ”EU:n 27 maata sopivat viime vuonna 750 miljardin euron elvytyspaketista, joka auttaa torjumaan koronapandemian aiheuttamaa taloudellista lamaantumista ja vastaamaan ilmastonmuutoksen haasteisiin.” Jotkin Ylen artikkelit rakentuivat kuitenkin kokonaan ilmastonmuutoksen vastaisten toimien, sekä sen ympärille, millaisiin ilmastotoimia edistäviin kohteisiin Suomi voisi käyttää unionilta saatavia tukirahoja. Koska ilmastonmuutos näin ollen nousi keskeiseen rooliin Ylen uutisoinnissa, kategorisoin ilmastonmuutoksen omaksi kehyksekseen, ja sisällytin sinne myös ne artikkelit, jotka vain mainitsivat ilmastonmuutoksen vastaiset toimet tukirahojen mahdollisena käyttökohteena. Tältä osin analyysit eri medioista eivät ole täysin yhteismitallisia. Ilmastonmuutos tuli kyllä mainittua muissakin medioissa, mutta vain ohimennen, muiden tukirahojen käyttökohteiden lomassa.
Artikkeleita, jotka rakentuvat täysin ilmastotoimien ympärille, ovat esimerkiksi ”Mihin Suomi aikoo käyttää yli miljardin EU:n ilmastorahaa? Yksi mahdollinen kohde on syvä reikä Espoossa” (Yle, 2020f) ,”EU jakaa satoja miljoonia euroja "vihreään siirtymään" – muun muassa tällaisilla konsteilla Suomi pyrkii nappaamaan osansa” (Yle, 2020k), sekä ”Suomesta uusiutuvan energian mallimaa? Kokonainen vetytalous aiotaan herättää henkiin EU:n elvytysmiljardeilla” (Yle, 2021b).
Näissä ilmastotoimet ja elpymisväline yhdistettiin esimerkiksi näin:
Otaniemen todella syvä reikä on esimerkki hankkeesta, joka saattaa pian saada lisää rahaa EU:sta.
Hallitus selvittää parhaillaan, millaisia kohteita Suomi voisi tukea yli miljardilla eurolla, jonka se saa ilmastotoimiin osana EU:n uutta elvytysrahastoa.
Asialla on kiire, koska hallituksen pitäisi löytää mahdollisia käyttökohteita huhtikuun loppuun mennessä. (Yle, 2020f)
Eräässä ilmastonmuutoskehystä käyttävässä artikkelissa myös pohdittiin sitä, tukevatko elpymisrahat oikeasti vihreää siirtymää, vai onko kyse sittenkin ”vain viherpesusta”. (2021m) Kysymys esitettiin asiantuntijalle mutta toimittaja vastaa myös itse näin: ”EU velvoittaa, että jäsenmaiden tulee käyttää
Näin ollen toimittaja antaa vahvistuksen sille, että elpymisväline tosiaan tukee vihreää siirtymää ja ilmastotoimia.
Neljänneksi käytetyin kehys Ylellä oli historiallisuuskehys, joka on tullut mainittua jo aikaisemmissa analyysiluvuissa. Ylellä historiallisuuskehys nousi kuitenkin isompaan rooliin kuin Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä. Historiallisuutta korostavissa artikkeleissa elpymisvälinettä luonnehdittiin sanoilla kuten ”historiallinen”, ”poikkeuksellinen” tai esimerkiksi ”massiivinen”. Tyypillisesti historiallisuus nousi esille vain lyhyenä luonnehdintana, kuten esimerkiksi artikkelissa ”Onko Euroopan talous ja yhtenäisyys pelastettavissa? Viikonloppuna tehdään historiallisia päätöksiä maanosan tulevaisuudesta – tässä taustat” (Yle, 2020b): ”Perjantaina alkaa yksi lähihistorian tärkeimpiä EU-huippukokouksia unionin tulevan kehityksen kannalta.” Tässä artikkelissa spekuloidaan tulevalla huippukokouksella, jossa elpymisvälineestä sittemmin päätettiin. Tapauksen historiallisuus tiivistetään näihin sanoihin: ”Huomio kannattaa keskittää kolmeen tärkeään asiaan:
annetaanko EU-komissiolle oikeus hakea yhteistä velkaa markkinoilta, kuinka suuri osuus jaettavasta tuesta on lahjoituksia ja millä perusteilla rahaa jaetaan.”
Varsinaisesti sanaa ”historiallinen” ei kuitenkaan käytetty kuin kahdessa artikkelissa (Yle, 2020b, Yle, 2020g). Sen sijaan aineistossa koostuivat muunlaiset ylisanat, kuten artikkelissa ”Ylen tiedot:
Suomi kysyi EU:lta elvytyspaketin hylkäämisestä – mainehaitta ja poliittinen paine arvioitiin ennennäkemättömäksi” (Yle, 2021d), jossa todetaan: ”Ratkaisun hetket lähestyvät Euroopan unionin massiivisesta elvytyspaketista Suomessa.” Artikkelissa ”Voiko Suomesta tulla EU:n elvytyspaketin ainut kaataja? Suomen ohella seitsemän jäsenmaata pohtii vielä lopullista vastaustaan” (Yle, 2021e) taas elpymisvälinettä kuvaillaan näin: ”EU:n massiivinen elvytyspaketti viedään läpi tavalla tai toisella, sillä paketin kaatuminen olisi liian iso riski koko EU-alueen taloudelliselle vakaudelle, uskovat Ylen haastattelemat talouden asiantuntijat.”
Käytännössä historiallisuuskehys on liitoksissa muutoskehykseen, sillä elpymisvälineen historiallisuutta korostaessa nousee esille muutos, joka EU:ssa sen myötä on tapahtunut – joko ideoiden tasolla tai käytännössä. Kaikkia historiallisuutta korostavia artikkeleita en kuitenkaan ole luokitellut muutoskehykseen, jota käyn läpi myöhemmin analyysissa. Kaikissa historiallisuuskehystä käyttävissä artikkeleissa ei erityisesti nosteta esille historiallisuuden syytä, ja joissakin taas vain käytetään voimakkaita sanoja kuvaamaan elpymispaketin kokoa.
Kuten muissakin medioissa, myös Ylellä esille nousee ”Mihin rahat käytetään?” -kehys. Mainitsin jo, että ilmastotoimet tulivat mainituksi yhtenä käyttökohteena rahoille, mutta ”Mihin rahat käytetään?” -kehystä käyttävissä artikkeleissa pohdittiin myös muita mahdollisia rahoituskohteita, tai
yksinkertaisesti lueteltiin, minkälaisiin kohteisiin elpymisvälineen rahoja on ylipäänsä luvallista käyttää. Vaikka kaikilla aineistoni medioilla käytettiin ”Mihin rahat käytetään?” -kehystä, Yle tarjoaa kaikkein yksityiskohtaisimpia pohdintoja ja spekulaatioita konkreettisista käyttökohteista.
Ilmastotoimien ohella elpymisrahojen käyttökohteeksi ehdotetaan esimerkiksi liikenteen ohjauksen digitalisointia sekä hoitojonojen purkamista (Yle, 2020j), ja koronastapandemiassa pahoin kärsineen matkailualan edistämistä (Yle, 2020i). Esimerkiksi artikkelissa ”Lisää opiskelupaikkoja, hukkalämpöputki vai hammaslääkäriautoja? Selvitimme, mihin Suomi voisi käyttää 2,3 miljardia EU:n elvytysrahaa” (Yle, 2020) käydään seikkaperäisesti läpi rahojen mahdollisia käyttökohteita:
EU:n elvytysrahalla halutaan myös digitalisoida uusia aloja.
Suomessa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi liikenteen ohjauksen digitalisointia, mikä antaisi ajantasaista tietoa esimerkiksi ruuhkista, onnettomuuksista ja teiden liukkaudesta.
Toinen Suomen painopisteistä on tutkimus. Tutkimus- ja kehitystyö kuitenkin tarvitsee demolaitoksia ja testauslaboratorioita, ja niiden rakentaminen on kallista.
Konkreettisten käyttökohteiden lisäksi Yle tarjoaa myös näkökulman elpymisvälineen rahoista käytävään kilpailuun. Artikkelissa ”Ratayhteydet Venäjälle ja Saimaan venematkailu – Näihin Etelä-Karjalassa toivotaan EU:n elvytysrahaa” (emt.) todetaan:
Maakunnat kisaavat EU jakamista merkittävistä elvytysrahoista. Etelä-Karjalasta Suomen kestävän kasvun ohjelmaan tarjotaan vetytalouden edistämistä, raideinvestointeja sekä eteläisen Saimaan venematkailun kehittämistä. --- Ministerivetoisella maakuntakiertueella kerätään aluetoimijoiden näkemyksiä ja ideoita siitä, mihin EU:n elpymisrahoitusta pitäisi käyttää.
Kolme vähiten käytettyä kehystä Ylellä olivat konfliktikehys, jota käytettiin viidesti, sekä muutoskehys ja ”Miten muualla?” -kehys, joita käytettiin kolmesti. Kaikki nämä kehykset ovat olleet käytössä myös muissa medioissa, eikä niiden keskeinen sisältö poikkea Ylellä aiemmin kuvailluista.
Konfliktikehys, jota käyttävissä artikkeleissa keskitytään elpymisvälineeseen liittyviä erilaisia näkökulmia ja erimielisyyksiä ilmeni esimerkiksi uutisoitaessa elpymisvälineen laillisuuskysymyksistä, ja siihen liittyvistä mielipiteistä. Artikkelissa ”Näin keskustelu EU-elvytysrahoista kärjistyy: perussuomalaiset väittää liittovaltiojuoneksi, kokoomus horjuu ja hallitus puolustautuu” (2021a) elpymisvälineen konfliktista luonnetta kuvataan näin:
EU:n elvytyspakettikeskustelusta on tullut eduskunnassa toistuva
varsinaisissa EU-keskusteluissa. --- Suurten oppositiopuolueiden ja hallituksen väitteet ovat hyvin poliittisia. Lopulta puolueiden on valittava, ovatko ne EU:n puolesta vai sitä vastaan.
Lisäksi artikkeliin on koottu ”teesit”, joilla hallitus- ja oppositiopuolueet ovat joko elpymisvälineen puolesta tai sitä vastaan. Esimerkiksi suurimpien oppositiopuolueiden, Perussuomalaisten ja Kokoomuksen kannoista kerrotaan näin:
Perussuomalaiset ovat heittäytyneet täysin poikittain hallituksen eteen.
Puolueen mielestä elpymisrahasto on huono ja se on hylättävä, vaikka hallitus haluaa huijata Suomen siihen mukaan. --- Kokoomus joutuu taiteilemaan kantansa kanssa. Ollako pakettia vastaan vai ei?
Puolue ei liittynyt perussuomalaisten ja muun opposition välikysymykseen, mutta se harkitsee jättävänsä oman välikysymyksensä.
Kokoomus on omasta mielestään Suomen eurooppalaisin puolue. Se ei kuitenkaan tiedä, voiko se kannattaa pakettia, koska paketti on “huono ja huonosti perusteltu”, kuten Petteri Orpo (kok.) sanoi päivän keskustelussa.
Vastaavasti hallituksen näkökulmista kerrotaan muun muassa näin: ”EU:n suunnitelma ottaa 750 miljardin velka ja jakaa se avustuksina ja lainoina jäsenmaille, ei jätä hallitukselle vaihtoehtoja: sen on puolustettava pakettia, jota se on ollut neuvottelemassa.”
Muutoskehystä käyttävissä artikkeleista keskiöön nousee EU:n mahdollinen muuttuminen elpymisvälinepäätöksen seurauksena. Kolmesta aihetta käsittelevästi artikkelista yhdessä mahdollisuus nousee tekstissä esille suhteellisen neutraalina spekulaationa:
Kyse on paljon muustakin kuin rahasta, sillä maiden johtajat ottavat kantaa periaatteisiin, jotka määrittävät unionin tulevaa kehitystä. --- Tähän asti EU:n toiminnan kuluja ei ole ollut mahdollista rahoittaa velaksi. Brysselin neuvottelupöydissä onkin jouduttu pohtimaan, syveneekö unionin integraatio, jos jäsenmaat yrittävät pelastaa talouden uusin keinoin. (Yle, 2020d)
Toisaalta artikkelissa ”Mikä on kiistelty EU:n elvytysrahasto? Lue 7 kysymystä ja vastausta, miten rahasto rakennetaan ja miksi Suomen poliitikot riitelevät siitä” (Yle, 2020h) muutoksesta puhutaan vähemmän suoraan, mutta kuitenkin antaen ymmärtää sen olevan todellisuutta:
Eurooppa ottaa yhdessä 750 miljardin lainan markkinoilta, jakaa sen avustuksina ja lainoina jäsenmaille ja vastaa yhdessä, että velka maksetaan takaisin. Aiemmin unioni ei ole rahoittanut toimintaansa velalla. Yhdessä otettu velka sitoo jäsenmaat entistä tiukemmin yhteen.
Kolmannessa muutoskehystä käyttävässä artikkelissa puolestaan pohdiskellaan EU:n tulevaisuutta ja annetaan samalla hienovaraisesti ymmärtää, millainen ratkaisu olisi paras:
Tähän haasteeseen on nyt aika vastata ja aloittaa laajat keskustelut siitä, millaisen unionin me haluamme.
Haluammeko kehittää sitä yhä tiiviimpään suuntaan, jossa päätökset tehdään demokraattisesti enemmistöpäätöksillä ja kannamme yhteisvastuuta Euroopasta vai jäämmekö tilaan, jossa kansallisvaltiot joka kerta ottavat mittaa toisistaan.
Kolmaskin vaihtoehto on ja se on rakenteiden purkaminen, jos ne eivät enää kykene tuottamaan tulosta 27:n maan yhteisessä pöydässä.
”Miten muualla?” kehys ilmenee Ylen artikkeleissa pitkälti samalla tavalla kuin muissakin medioissa.
Artikkelissa” Analyysi: taistelu elvytyspaketista päättyi täpärään ratkaisuun – lähes kolmannes eduskunnasta karsastaa EU-yhteistyön syventämistä” kuvaillaan sitä, kuinka elpymisvälineestä käyty keskustelu keskittyi Suomessa enemmän laillisuusseikkoihin kuin muualla:
”Elvytyspakettikeskustelu kasvoi Suomessa hyvin erinäköiseksi kuin muissa EU-maissa. Keskustelu juridiikasta, perussopimuksista ja yhteisen elvyttämisen mielekkyydestä ohitti keskustelun EU:n yhtenäisyydestä.” Samalla annetaan ymmärtää, mistä koko elpymispaketissa oikeastaan on kyse, nimittäin EU:n yhtenäisyydestä. Tätä pidän solidaarisuusnäkökulmana, mutta muutoin Ylen aineistosta ei noussut esille sanottavasti solidaarisuusnäkökulmaa. Muut näkökulmat, joita ”Miten muualla?” -kehystä käyttävissä artikkeleissa käytettiin, koskivat sitä, millaista keskustelua muissa EU:n jäsenmaissa käytiin elpymisvälineestä (Yle, 2020f) sekä se, kuinka muut EU-maat aikovat käyttää elpymisvälineestä saamiaan rahoja (Yle, 2021l).
Myös Ylellä nousi esille näkökulmia, jotka eivät tulleet käytetyiksi niin usein, että niitä olisi voinut pitää kehyksenä. Artikkeleissa käytettiin esimerkiksi kahdesti fraasia ”jos Suomi saisi päättää”, jonka jälkeen kuvailtiin niitä seikkoja, jotka elpymisvälineessä ovat vastoin hallituksen alkuperäisiä tavoitteita. Myös velkanäkökulma, joka nousi sekä Helsingin Sanomissa että Iltalehdellä huomattavasti suurempaan rooliin tuli mainituksi Ylellä, mutta vain kahdessa artikkelissa. Näissä korostettiin sitä, kuinka yhteinen velanotto Euroopan unionissa on aiemmasta poikkeava toimintatapa, mutta ei otettu millään tavalla kantaa velanoton puolesta tai sitä vastaan.
Laillisuusnäkökulma oli myös esillä Ylen aineistossa, mutta en luokitellut sitä omaksi kehyksekseen.
Se johtuu siitä, että käytännössä laillisuusasioihin ei otettu minkäänlaista kantaa tai edes kyselty sitä, onko paketti laillinen vai ei. Sen sijaan laillisuusseikkoihin keskittyvät artikkelit joko vain uutisoivat esimerkiksi perustuslakivaliokunnan päätöksestä vaatia 2/3 enemmistöä äänestettäessä elpymisvälineestä tai toistavat eri osapuolien näkökulmia aiheesta. Näistä ensimmäiset koskevat kuitenkin lähinnä sisäpolitiikkaa, eivätkä käsitelleet elpymisvälinettä sinänsä.
Artikkelissa ”Analyysi: EU-elvytysrahoista voi tulla vielä perustuslaillinen riita Suomessa – eduskunta ja asiantuntijat täysin eri linjoilla, mitä perustuslaki sallii” myös tuodaan esille eri asiantuntijoiden mielipiteitä elpymisvälineen laillisuudesta. Siinäkin kuitenkin pitäydytään vain eri asiantuntijoiden näkemysten toistamisessa, eli artikkeli itsessään ei ottanut kantaa aiheeseen.
Käytännössä ainoastaan tämä artikkeli olisi kuulunut puhtaasti laillisuuskehystä käyttäneisiin.
Myös solidaarisuusnäkökulma nousi esille kahdesti. Sitä käyttäneissä artikkeleissa voidaan myös löytää Ylellä kovin harvinaisia kannanottoja. Artikkelissa ”Kirjeenvaihtajan analyysi: EU teki historiansa suurimman rahoituspaketin vaikeimmissa mahdollisissa oloissa – hintana haavoja ja mustelmia” (Yle, 2020g) todetaan: ”Kysymys siitä, autetaanko kaveria hädässä, nousi poliittiseksi riidaksi, jossa rumiakin luonnehdintoja on heitelty puolin ja toisin ennen ja rahoitusneuvottelujen aikana.” Myös artikkelissa ”Analyysi: taistelu elvytyspaketista päättyi täpärään ratkaisuun – lähes kolmannes eduskunnasta karsastaa EU-yhteistyön syventämistä” (2021n) käytetään samanlaista sävyä:
EU:ssa suuret yhteiset hankkeet eivät ole takavuosina kaatuneet jonkin maan vastukseen, vaan niitä on neuvoteltu ja äänestetetty uudelleen. Iso härdelli tästä olisi kuitenkin syntynyt. Suomi olisi ollut EU:n yhtenäisyyden rikkoja. --- Keskustelu juridiikasta, perussopimuksista ja yhteisen elvyttämisen mielekkyydestä ohitti keskustelun EU:n yhtenäisyydestä.
Jos solidaarisuusnäkökulma olisi noussut suurempaan rooliin Ylen aineistossa, olisi tällaisilla moraalisilla arvostuksilla enemmän merkitystä. Käytännössä kaksi mainintaa on kuitenkin niin vähän, että eurooppalaista solidaarisuutta korostavan linjan ei voida sanoa olevan merkittävä kehys tai linja Ylen elpymisvälinettä koskevassa uutisoinnissa. On kuitenkin mielenkiintoista, että juuri solidaarisuus kirvoittaa uutisoinnissa esille muutoin niin vähäisiä kannanottoja. Koska Ylen aineistossa oli kaiken kaikkiaan löydettävissä hyvin vähän mihinkään suuntaan kantaa ottavia kirjoituksia ja yleisesti ottaen kehyksiäkin oli selvästi vähemmän kuin aineistoni muilla medioilla, ei Yleltä ole myöskään löydettävissä ongelmia tai ratkaisuja niihin.