3. Media, politiikka ja EU Suomen mediassa
7.2 Pohdintaa medioista löytyneiden eroavaisuuksien syistä
Kaavio 4, Koronakehys eri medioissa, n = 40
Vaikka Helsingin Sanomat ja Iltalehti useimmiten liittivät elpymisvälineen osaksi koronapandemian aiheuttamien taloudellisten vaurioiden korjaamista, näissä medioissa myös ainakin joissakin artikkeleissa huomautettiin, että elpymisväline Next Generation EU ei suinkaan ole pelkästään koronakriisin hoitoon. Helsingin Sanomilla eräässä pitkässä artikkelissa todettiin, että ”elvytyspaketti ei ole elvytyspaketti” lainkaan, ja käytiin seikkaperäisesti läpi erilaisia elpymisvälineeseen liittyviä näkökulmia. Iltalehti taas kritisoi paljon sitä, että tukieurot menevät maille, jotka ovat jo aiemmin hoitaneet talouttaan huonosti. Ylellä tällaisia näkökulmia ei huomioitu juuri lainkaan. Mikäli seuraa medioista enimmikseen Yleä, jää helposti siihen virheelliseen käsitykseen, että elpymisväline todellakin paikkaa vain koronapandemian aiheuttamia taloudellisia ongelmia.
Huomattava ero Ylen ja kahden muun median välillä nousee esille myös siinä, että vain Yle nosti ilmastonmuutoksen keskeiseen rooliin kehyksissään. Vaikka sekä Helsingin Sanomat että Iltalehti toki myös toivat esille ilmastomuutoksen torjumisen tukirahojen käyttökohteena, vain Yle rakensi kokonaisia artikkeleita pelkästään ilmastotoimien ympärille. Ilmastonmuutoskehys oli myös Ylellä varsin käytetty, eli verorahoitteisen mediamme voidaan ajatella nostaneen ilmastotoimet keskeiseksi teemaksi elpymisvälineessä. Lisäksi historiallisuuskehys, jota käytti Ylen lisäksi myös Helsingin Sanomat, nousi keskeiseksi teemaksi Ylellä. Huomattavassa osassa artikkeleita (28 %) korostettiin elpymisvälineen historiallisuutta, poikkeuksellisuutta tai massiivisuutta. Toisaalta syitä näiden luonnehdintojen käytölle ei kovin paljon avattu.
kuin muut. Kuten todettua, Ylen uutisointi erosikin huomattavasti sekä Helsingin Sanomista että Iltalehdestä.
Suurin selittäjä Ylen muista poikkeavalle linjalle lienee selvä: Yle on verorahoitteinen media, jonka on otettava uutisoinnissaan erityisen korostetusti huomioon monenlaiset näkökulmat. Mikäli Yle olisi ottanut kantaa elpymisvälinettä vastaan tai sen puolesta, olisi aiheesta varmasti noussut pienempi tai suurempi poliittinen meteli – onhan kyse kansalaisten yhteisistä verovaroista. Käytännössä tämä näkyi uutisoinnissa pidättäytymisenä moraalisista arvostuksista sekä valintoina kehyksien käytössä.
Yle painotti uutisoinnissaan tiettyjä näkökulmia, kuten ilmastonmuutosta ja koronaa. Näitä voidaan pitää aihepiireinä varsin neutraaleina, ja niistä vallitsee suhteellisen laaja konsensus. Sen sijaan tunteita herättävät aiheet, kuten se, kuka maksaa ja kuinka paljon ei noussut uutisoinnissa merkittävästi esille. Puhuttaessa elpymisvälineen rahoista keskityttiin pohtimaan niiden tulevia käyttökohteita, mitä voidaan myös pitää suhteellisen neutraalina aiheena. Rahojen käyttökohteet on lisäksi jo ennalta määritelty suhteellisen tarkasti, jolloin aiheesta uutisointi oli lähinnä pohdintaa siitä, saako rahat eräs vai jokin toinen vihreää siirtymää edistävä yritys. Yle pysytteli uutisoinnissaan hyvin tarkasti kaikkien poliittisten jakolinjojen ulkopuolella.
Tarkastelemalla Helsingin Sanomien ja Iltalehden historiaa on myös melko yksinkertaista tehdä joitakin päätelmiä niiden uutisoinnista. Kuten jo tutkielmani ensilehdillä totesin, Helsingin Sanomat otti jo vuonna 1995 selkeän kannan Euroopan unioniin liittymisen puolesta, ja siitä asti on Suomen EU:ta koskeva uutisointi ollut pitkälti melko epäpolitisoitunutta ja konsensushakuisuutta (ks.
Heikkilä, 1996, Ikäheimo, 2021). Helsingin Sanomien voi melko huoletta sanoa olevan EU-myönteinen media, kuten käytännössä muutkin mediat Suomessa aina viime vuosiin asti. Tämä näkyy Helsingin Sanomien uutisoinnissa esimerkiksi elpymisvälineen laillisuuden puolustamisena, sekä suuremmasta kritiikistä pidättäytymisenä. Helsingin Sanomat myös puolustaa elpymisvälinettä koskevan uutisoinnin rinnalla EU:n tarjoamia muita hyviä puolia, eli profiloituu EU-myönteiseksi.
Helsingin Sanomat ei juurikaan esitä kritiikkiä elpymisvälinettä kohtaan. Kritiikin kärki kohdistuu Suomen hallitukseen, joka esittää, että elpymisväline on puhtaasti ainutkertainen ratkaisu, eikä suostu keskustelemaan siitä, minkälaisia pysyviä muutoksia väline on Euroopan unionissa mahdollisesti aiheuttamassa. Lehti ei esitä kritiikkiä myöskään Suomen nettomaksuosuutta kohtaan, mutta toisaalta on jonkin verran huolissaan yhteisvelasta. Helsingin Sanomat tuo kuitenkin selkeästi esille sen, että elpymisväline on todellisuudessa paljon suurempi asia kuin koronakriisin takia luotu hätärahasto, ja peräänkuuluttaa avointa keskustelua siitä, mihin suuntaan EU on tulevaisuudessa kulkemassa. Tässä
mielessä myös Helsingin Sanomissa käydään kriittistä keskustelua elpymisvälineestä ja sen vaikutuksista.
Iltalehti on puolestaan taustaltaan oikeistolainen lehti. Tämän ”porvaritaustan” voidaan ajatella näkyvän elpymisvälinettä koskevassa uutisoinnissa esimerkiksi siten, että oikeistolaisille tärkeät poliittiset ja taloudelliset teemat, kuten velka, sekä se, kuka maksaa, ovat keskeisiä käytettyjä kehyksiä. On kuitenkin mielenkiintoista, että Iltalehti profiloituu uutisoinnissaan selkeästi EU-kriittisemmäksi kuin Helsingin Sanomat, vaikka Suomessa perinteinen poliittinen oikeisto, eli Kokoomus, on ollut kautta linjan hyvin EU-myönteinen. Iltalehti on entinen Kokoomuksen pää-äänenkannattaja. Tässä onkin tutkielmani kannalta mielenkiintoinen löydös: kokoomustaustainen Iltalehti on ottamassa selkeästi EU-kriittisiä asenteita ja näin ollen tekee kysymyksessä pesäeroa entiseen sidosryhmäänsä. Tämä on muutos aiempaan ilmapiiriin, jossa EU on ollut mediassa aiheena epäpolitisoitunut ja vahvan myönteisen konsensuksen alla.
Mitkä muut tekijät kuin aikaisemmat poliittiset sitoumukset, tai kaupallisuus ja verorahoitteisuus sitten voivat näkyä aineistoni medioiden uutisoinnissa? On vielä eräs tekijä, jolla todennäköisesti on jonkin verran vaikutusta uutisoinnin tyyliin, käytettyihin kehyksiin ja moraalisiin arvostuksiin.
Helsingin Sanomat on Suomen suurin ja samalla myös vakavasti otettavin päivälehti. Iltalehti on puolestaan levikiltään Suomen toisiksi suurin iltapäivälehti. Päivälehtien ja iltapäivälehtien tyylissä on yleensäkin eroja: siinä missä päivälehdet pitäytyvät enemmän asialinjalla, iltapäivälehdet kilpailevat lukijoista raflaavilla otsikoilla, viihdeuutisilla ja kärkevämmällä kielenkäytöllä.
Iltalehti käytti kautta linjan värikkäämpää kieltä kuin Helsingin Sanomat. Se esimerkiksi totesi EU:n rahoittavan ”lystin” ottamalla lainaa, kehui Suomea hirtehisesti ”iloiseksi nettomaksajaksi” ja kuvaili eurooppaministeri Tytti Tuppuraista ”kiivaan EU-henkiseksi”. Olisi mahdotonta kuvitella Helsingin Sanomien käyttävän tällaista kieltä, mutta kyse ei ole vain yksittäisistä sanoista. Tämän kaltaisilla retorisilla valinnoilla käsitys mielipiteistä ja näkemyksistä muotoutuu selkeästi kriittisemmäksi ja voimakkaammaksi. Vakavasti otettavana päivälehtenä Helsingin Sanomilta odotetaan asiallisempaa ja samalla värittömämpää kieltä. Iltapäivälehtenä Iltalehdelle on puolestaan mahdollista revitellä tällaisella retoriikalla.
Päivälehden ja iltapäivälehden erot näkyvät todennäköisesti myös jonkin verran käytetyissä kehyksissä. Siinä missä Helsingin Sanomilta odotetaan asiallista ja tärkeisiin päivänpoliittisiin aiheisiin tarttumista, Iltalehdessä todennäköisesti mietitään enemmän sitä, millaisilla journalistisilla valinnoilla saadaan mahdollisimman paljon lukijoita ja toisaalta aikaan tunnereaktioita, jotka taas voivat johtaa esimerkiksi artikkelin jakamiseen sosiaalisessa mediassa ja lisää klikkauksia
yksittäiseen artikkeliin. Mikä kiinnostaisikaan tavallista suomalaista enemmän kuin se, kuka maksaa elpymisvälineeseen ja kuka saa sieltä rahaa? Se, että muut saavat enemmän kuin me, on todennäköisesti myös erittäin paljon tunteita herättävä aihe. Helsingin Sanomat taas selkeästi pidättäytyi revittelemästä Suomen nettomaksuosuudella, ja käsitteli aihetta vain faktoihin perustuen.
Iltalehti käytti myös kolmea tunteita herättävää ja jo itsessään arvottavaa kehystä, joita muut mediat eivät käyttäneet. Nämä ovat ”elvytyspakettineuvottelut taisteluna”, ”epäluotettava etelä”, sekä
”Suomi kilttinä mallioppilaana”. Elvytyspakettineuvottelut ovat siis taistelu, jossa Suomen on nyhdettävä itselleen kaikki mahdollinen rahallinen hyöty, Italia puolestaan on epäluotettava ja taloutensa huonosti hoitanut maa, jonka sietäisi antaa selvitä itsekseen ja Suomen päättäjät taas sinisilmäisiä politrukkeja, jotka eivät kykene tai halua ajaa tavallisten suomalaisten etua yhteisissä neuvottelupöydissä. Ei tarvitse tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä löytääkseen näistä näkemyksistä populismia. Tietty populismi taas voi olla iltapäivälehdelle tarpeen levikkinsä takaamiseksi.
8 Johtopäätökset
Olen tässä tutkielmassa tarkastellut sitä, millaisella tavalla Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Yle kehystävät Euroopan unioni Next Generation EU -elpymisvälinettä uutisoinnissaan. Esitin alussa tutkimuskysymykset, jotka kuuluivat:
1. Millaisella tavalla eri mediat kehystävät elpymisväline Next Generation EU:ta koskevaa uutisointia? Millaisia kehyksiä aineistosta nousee esille?
2. Mitkä kehykset ovat kaikkein käytetyimpiä? Kuinka monipuolisia näkökantoja kehyksistä nousee esille?
3. Onko eri median toimijoiden välillä havaittavissa eroja siinä, kuinka ne elvytyspakettia kehystävät?
Olen jo aiemmissa luvuissa käsitellyt laajasti näitä kysymyksiä aineistoni valossa. Tarkoitukseni on nyt lyhyesti vetää yhteen sitä, millaiset vastaukset analyysini tulokset antavat esittämiini tutkimuskysymyksiin.
Kysymys numero yksi koskee sitä, millaisella tavalla eri mediat kehystävät elpymisvälinettä ja millaisia kehyksiä aineistosta nousee esille. Kuten analyysiluvuissa totesin, aineistosta löytyi hyvin runsaasti erilaisia kehyksiä, eikä kaikkien niiden erityispiirteiden kertaaminen tässä ole tarkoituksenmukaista. Lyhyesti voisi todeta, että mediat käyttivät paljon kehyksiä, jotka painottavat elpymisvälinettä erityisesti talouden, hyödyn, muutoksen, laillisuuden sekä ristiriitojen näkökulmista.
Talousnäkökulma kattaa useita eri kehyksiä, erityisesti velkakehyksen, ”Kuka maksaa?” -kehyksen sekä hyötykehyksen. Muutosnäkökulma taas koski sellaisia kehyksiä kuin muutoskehys, ”paketin kertaluontoisuus” -kehys sekä historiallisuuskehys. Tämä näkökulma korosti elpymisvälineen poikkeuksellisuutta, sen aiheuttamaa muutosta aiemmissa EU-poliittisissa linjauksissa, sekä sen mahdollisesti tuottamaa pysyvää muutosta Euroopan unionissa.
Laillisuusnäkökulma puolestaan painotti elpymisvälineen laillisuuteen liittyviä ristiriitoja, erityisesti koskien sen mahdollista yhteensopimattomuutta Euroopan unionin perussopimusten kanssa.
Ristiriitanäkökulma nousi esille laillisuuskehyksen ohella myös konfliktikehyksenä sekä esimerkiksi
”elvytyspakettineuvottelut taisteluna” -kehyksenä, jossa painotettiin eri maiden toisistaan poikkeavia tavoitteita ja vaatimuksia sekä erityisesti Suomen menestystä omien tavoitteidensa edistämisessä.
Edellä mainittujen lisäksi kehyksissä painottui voimakkaasti myös koronanäkökulma, jolloin elpymisväline kuvattiin korona-ajan poikkeustoimena sekä ”koronaelvytyksenä”, jonka pääasiallinen tarkoitus on koronapandemian aiheuttamien taloudellisten vaurioiden paikkaaminen.
Mitkä kehyksistä sitten olivat käytetyimpiä? Tämä vaihteli mediasta riippuen, mutta joitakin yhteisiä piirteitä oli kuitenkin löydettävissä. Korona- ja konfliktikehys olivat sekä Helsingin Sanomissa, Iltalehdessä että Ylellä runsaasti käytettyjä kehyksiä. Helsingin Sanomat ja Iltalehti käyttivät melko paljon samoja kehyksiä, ja painottivat uutisointia talous-, muutos- ja laillisuusnäkökulmiin koronanäkökulman ohella. Erityisesti Iltalehden uutisoinnissa kaikki mahdolliset talousnäkökulmat olivat käytettyjä, mutta myös muutosnäkökulma oli keskeinen. Helsingin Sanomat taas painotti talousnäkökulmien ja muutoskehyksen lisäksi myös elpymisvälinerahojen käyttöä. Yle puolestaan painotti elpymisvälinerahojen käyttöä sekä erityisesti ilmastonmuutoksen torjuntaa, mutta kaikkein suurimpaan rooliin nousi koronakehys, jota käytettiin keskimäärin neljässä viidestä artikkelista. Tämä on huomattavasti enemmän kuin muissa medioissa. Lisäksi Yle puhui paljon elpymisvälineen historiallisuudesta, vaikka jättikin vähemmälle huomiolle elpymisvälineen aiheuttamat konkreettiset muutokset EU:n politiikassa.
Siitä, millaisia eroavaisuuksia aineistoni medioista nousi analyysissa esille, sekä siitä mistä nämä eroavaisuuden mahdollisesti kumpuavat olen käynyt jo kattavasti keskustelua luvussa seitsemän.
Huomattavimmat eroavaisuudet olivat löydettävissä verorahoitteisen Ylen sekä kaupallisten medioiden Helsingin Sanomien ja Iltalehden välillä. Siinä missä jälkimmäiset painottivat paljon talousnäkökulmia ja muutosta, ja ottivat myös kirjoituksissaan kantaa näihin asioihin, Yle pysytteli näistä näkökulmista erossa ja käsitteli elpymisvälinettä kaiken kaikkiaan hyvin tiukasti vain tiedettyihin tosiasioihin tai vakiintuneihin selitysmalleihin perustuen. Iltalehti oli aineistoni medioista voimakkaimmin elpymisvälinettä kritisoiva, kun taas Helsingin Sanomat kritiikin ohella esitti myös puoltavia kannanottoja erityisesti liittyen elpymisvälineen laillisuusasioihin.
Helsingin Sanomat ja Iltalehti lähestyivät elpymisvälinettä hiukan erilaisista tulokulmista, vaikka käsittelivätkin aihetta sinänsä paljolti samojen kehysten kautta. Analyysistä välittyi kuva, että Helsingin Sanomat pääasiassa puolusti elpymisvälinettä, kun taas Iltalehti pääasiassa kritisoi. Tämä johtuu kuitenkin lähinnä kannanottojen volyymista. Molemmissa medioissa otettiin kantaa molempiin suuntiin, ainoastaan eri suuntiin kantaa ottavien artikkeleiden määrä aiheuttaa edellä olevan johtopäätöksen. Iltalehti siis myös puolusti elpymisvälinettä muutamissa kirjoituksissa ja Helsingin Sanomat taas kritisoi. Kahdesta asiasta Helsingin Sanomat ja Iltalehti olivat kuitenkin yksimielisiä: Ensinnäkin siitä, että elpymisvälineestä ja erityisesti sen aiheuttamasta muutoksesta EU:n politiikassa on käyty liian laimea keskustelu, johon erityisesti Suomen hallitus on ollut haluton tarttumaan, sekä siitä, ettei hallitus ole kertonut rehellisesti syitään asettua puoltamaan elpymisvälinettä, vaan on tarttunut hatariin perusteluihin esimerkiksi elpymisvälineen tuottamista höydyistä Suomen taloudelle.
Yle pysyi tiukasti erossa kaikenlaisista kannanotoista tuoden niitä esille ainoastaan eri mielipiteitä edustavien tahojen suulla. Ylen uutisointi myös painottui paljolti tiedotusmaiseen, faktoja toistavaan lähestymistapaan, joka oli muilla medioilla niin vähäistä tai epäoleellista, etten huomioinut sitä analyysissani. Tämä on mielestäni yksi tutkielmani keskeisiä havaintoja: Yleisradiota ei ainakaan voi puolueellisuudesta syyttää, vaikka asioiden esittämisestä turhan yksinkertaisessa valossa ehkä voikin.
Ylen uutisoinnissa oli kaiken kaikkiaan vain vähän harmaita sävyjä, mikä tarkoittaa sitä, ettei todellista osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun ollut. Tämä taas voi olla näkökulmasta riippuen joko hyvä tai huono asia. Politiikan tekeminen verorahoilla herättäisi todennäköisesti kielteisiä tunteita kansalaisissa, mutta toisaalta yltiöneutraali kanta elpymisvälineeseen saattaa välittää näkemyksen, ettei Yle erota tai välitä siihen liittyneistä ongelmakohdista, joista käytävää avointa ja rehellistä keskustelua sekä Helsingin Sanomat että Iltalehti peräänkuuluttivat.
Tutkielmani johdantoluvussa perustelin kiinnostukseni Suomen median EU-uutisointiin vuoden 1995 tapahtumilla, kun Suomen media asettui lähes yksimielisesti puoltamaan EU-jäsenyyttä ja näin todennäköisesti vaikutti jonkin verran myös yleiseen kansalaismielipiteeseen. Suomen liityttyä Euroopan unionin jäseneksi median EU-uutisointi muuttui pitkälti tekniseksi, ja mediassa ja politiikassa vallitsi pitkään konsensus EU:sta lähtökohtaisesti hyvänä asiana. Finanssikriisi ja Kreikan tukipaketit 2000-luvun lopulla sekä EU-kriittisten Perussuomalaisten nousu muuttivat tilannetta hiukan, mutta yleisesti ottaen Suomen EU-uutisointi on ollut pitkälti epäpolitisoitunutta ja konsensushakuista.
Tämän tutkielman valossa tilanne on kuitenkin muuttunut. Tarkastelemani mediat käsittelivät EU:n elpymisvälinettä useista erilaisista näkökulmista, ja medioiden välille nousi selkeitä eroja paitsi suhteessa siihen, miten aihepiiriä kehystettiin, myös suhteessa siihen, miten kysymykseen suhtauduttiin. Pidän erittäin tervetulleena ja myös terveenä piirteenä sitä, että suomalaisessa mediassa tämän tutkielman otoksen perusteella nousee esille erilaisia mielipiteitä perusteluineen koskien paitsi elpymisvälinettä, myös EU:n tulevaisuutta laajemmin. Moniääninen keskustelu ja ilmapiiri, jossa kaikista aihealueista on mahdollista puhua suoraan, tukee demokraattista päätöksentekoa ja ennen kaikkea takaa kansalaisille oikeuden vastaanottaa erilaisia tietoja ja mielipiteitä ja näin ollen myös muodostaa asioista omat, tosiasioihin perustuvat näkemyksensä.
Lähteet
Primääriaineisto
Helsingin Sanomat, 2020a, ”EU-huippukokouksessa sopu 750 miljardin euron elpymispaketista – Nettomaksaja Suomi saamassa paketista 3,2 miljardia euroa” 20.7.2020 saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006576623.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020b, ”EU:n komission esittämä elvytysväline on perussopimusten mukainen, vaikka eduskunnan perustuslakivaliokunta toista väittää”, 2.7.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006558664.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020c, ”Eurooppa-tutkija: Suomen hyväksyntää ostettiin maatalousrahoilla, kirjaus oikeusvaltioperiaatteesta jäi ”epämääräiseksi”, 21.7.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006577743.htm, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020d, ”Valtioneuvoston laskelma: Suomen nettomaksuosuus EU:lle kasvaa, mutta vähemmän kuin ”nuukan nelikon””, 22.7.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006578837.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020e, ”Pääministeri Sanna Marin hehkuttaa Brysselissä neuvottelemaansa
”tarkkarajaisuutta”, mutta mitä se tarkoittaa ja onko sitä?”, 23.7.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006580080.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020f, ”HS kävi läpi eduskunnan Marinille antamat ohjeet – suurin osa niistä toteutui, mutta yksi suuri kysymys on yhä avoinna”, 23.7.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006579171.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020g, ”Solidaarisuus EU:ssa hyödyttää myös Suomea”, 29.7.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006584550.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020h, ”EU:n elpymisraha pitää käyttää kestävään kasvuun, ei korruptioon”
16.9.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006636270.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020i, ”EU:n elvytysrahasta ei pidä tehdä kaikkialle leviteltävää aluepolitiikan lannoitetta” 20.9.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006641158.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020j, ” Suomen EU:n hätärahoitus voi pienentyä 200 miljoonalla eurolla – HS selvitti, miten jättimäinen elpymisrahoituspotti jaetaan” 23.9.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006644525.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020k, ” EU:n elvytyspaketin kritiikin voi ymmärtää, mutta siihen ei tarvitse yhtyä” 29.9.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006651131.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020l, ”Elpymisrahasto auttaa Euroopan unionia hivuttautumaan myös kohti muita tavoitteita” 1.10.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006654006.html, luettu 2.12.2021
Helsingin Sanomat, 2020m, ”Ministeri Vanhanen: Suomen EU-elpymisrahasuunnitelma ”vaiheessa”, talousministerit sopivat 37 prosentin ilmastopainotuksesta”, 6.10.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006660724.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020n, ”EU:n puolustaminen kannattaa, vaikka unionin jäsenyydellä on kustannuksia”, 25.10.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006697965.html, luettu 2.12.2021
Helsingin Sanomat, 2020o, ”Suomi tekee pian ehdotuksensa siitä, mihin EU:n hätärahoituksen miljardit täällä suunnataan – Vanhasen mukaan vaikuttavuus ja kustannustehokkuus ratkaisevat”, 29.10.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006702892.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020p, ”Matti Vanhanen kertoo, mihin Suomi aikoo jakaa EU:n elpymismiljardeja: ”Maakunnissa ei ole oltu tyytyväisiä siitä””, 28.11.2020, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007647726.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2020q, ”Euroopan unioni eteni askeleen verran kohti tiiviimpää yhteistyötä”, 30.12.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007713335.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021a, ”Keskustan Saarikko hämmästelee Suomen EU-saamisten vähenemistä:
”Vaikuttaako tämä reilulta? No ei sinnepäinkään”, 21.1.2021, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007754965.html, luettu 2.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021b, ”Etla: EU:n koronaelvytyspaketin rahat jakautumassa Suomessa liian hajanaisiin kohteisiin”, 22.1.2020, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007757707.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021c, ”Kevään kiivas vääntö tänään eduskunnassa: EU:n satojen miljardien elpymispaketti kansanedustajien käsiteltävänä – Tästä on kyse”, 10.2.2021, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007793482.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021d, ”Euroopan unionin elvytyspakettia on puolustettu väärin perustein”, 15.2.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007803179.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021e, ”Riittämätön elvytys Euroopassa antaa suotta etua kilpailijoille”, 1.3.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000007832349.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021f, ”Perustuslakivaliokunta ratkaisee pian, tarvitaanko elpymispaketin hyväksymiseen opposition ääniä”, 4.3.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007840288.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021g, ”EU:n ”elvytyspaketti” ei ole elvytyspaketti. Se on jotain ihan muuta.”, 22.3.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/visio/art-2000007870950.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021h, ”Elpymisrahastoa tutkaillaan juridiikan ja politiikan rajalla”, 25.4.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000007940824.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021i, ”EU-parlamentaarikot vetoavat elpymispaketin puolesta – Kokoomuksen Pietikäinen: Suomen jääminen ulos olisi ”hirveä häpeä”, 27.4.2021, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007944250.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021j, ”Saksa ja Ranska julkistivat elvytyssuunnitelmansa: Aiottua suurempi panostus ilmaston ja digitalisaation hyväksi”, 27.4.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007945207.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021, EU-parlamentaarikot vetoavat elpymispaketin puolesta – Kokoomuksen Pietikäinen: Suomen jääminen ulos olisi ”hirveä häpeä”, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007944250.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021k, ”Suomi saisi saksalaisen taloustieteilijän mukaan paljon suuttumusta osakseen, jos se kaataisi elpymispaketin – seurauksena olisi ”merkittävä luottamuskriisi” EU:ssa, 7.5.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007964878.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021l, ”Onko elpymispaketti ensimmäinen askel yhteiseen velkaan? Mitä sen hylkääminen tarkoittaisi? Poliitikot, ekonomisti ja liike-elämän vaikuttaja vastaavat”, 8.5.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007965998.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021m, ”Onko elpymispaketti solidaarisuutta vai sääntöjen rikkomista? HS kysyi neljältä eri näkökulmasta asiaa tarkasteltavalta, mitä he ajattelevat paketista ja EU:n tulevaisuudesta”, 8.5.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007965548.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021n, ”Eurooppaministeri Tuppurainen: Elpymispaketissa kyse on solidaarisuudesta, ja se on Suomelle tärkeää myös turvallisuuspoliittisesti”, 8.5.2021, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007965625.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021o, ”Miksi EU:n elpymispaketti on kiistanalainen? Miksi sen hyväksyntä voi mennä täpärälle? Eduskunta äänestää tänään, HS kokosi keskeiset tiedot ja laskurin isosta päätöksestä”, 11.5.2021, saatavissa: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000007970625.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021p, ”Suomi on menettelyssään EU:n poikkeus – HS:n kirjeenvaihtajat käyvät läpi, miten muu Eurooppa reagoi elvytyspakettiin”, 11.5.2021, saatavissa:
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000007969618.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat, 2021q, ”EU:n elvytyssuunnitelmissa alkaa rahanjaon aika – Pääministeri Marin:
Suomen suunnitelman hyväksymisessä menee alkusyksyyn”, 25.6.2021, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008082048.html, luettu 3.12.2021.
Helsingin Sanomat 2021r, ” Näin EU ”rikkoi tabun” ja otti yhteistä velkaa, mitä on aiemmin pidetty mahdottomana – seuraavaksi vuorossa ovat yhteiset tulot”, 23.7.2021, saatavissa:
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008040058.html, luettu 3.12.2021.
Iltalehti, 2020a,”Pääkirjoitus: Elvytysrahasto voi muuttaa dramaattisesti EU:n luonnetta”, 16.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/b597cc61-e52b-41d3-9a22-c35303c39a9a, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020b,”Näkökulma: Miksi Suomi pehmoilee? Onnistuuko Ruotsi vai Suomi paremmin EU:n huippukokouksessa?”, 18.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5f91513c-5fd1-487e-9d65-91fad29816c3, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020c, ”Mitä EU:n elvytysrahasto toisi suomalaisille? Saisimme tukea, mutta maksaisimme lopulta enemmän”, 18.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/994cc72f-40ae-48db-834c-cb29719e208d, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020d,”EU pääsi sopuun 750 miljardin elpymispaketista – Pääministeri Marin: Lopputulos Suomen kannalta hyvä”, saatavissa: 20.7.2020, https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f67c5608-84d1-4224-a465-3000e1e53d4f, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020e,”Näin riitainen rahavääntö jatkuu Brysselissä: Kovia puheita ja kompromisseja”
20.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9c16cc47-3e00-4418-ab98-b43d4779afdb, 24.11.2021.
Iltalehti, 2020f,”Tätä elpymispaketti tarkoittaa numeroina: Suomi maksaa EU:lle vuodessa 100
miljoonaa euroa enemmän kuin nyt”, 21.7.2020, saatavissa:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5469f062-5448-43e9-b127-912d531e3309, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020g,”Näkökulma: Suomea vietiin Brysselin yössä kuin kuoriämpäriä”, 21.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d242c666-53bb-4c32-94b8-8de3d343568c, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020h, ”Onnistuiko Suomi EU-neuvotteluissa, tuleeko EU:sta nyt liittovaltio? Asiantuntija vastaa”, 21.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/be05181c-68f2-4f6a-baaa-17784d563852, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020i,”Voiko EU:n elpymisrahat käyttää miten hyvänsä? Viisi kysymystä ja vastausta miljardipaketista”, 22.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/64da83ae-eba2-47f4-bff2-55babde92c1e, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020j, ”Kuka maksaa, kuka saa? Näin EU:n maksuosuuden jakautuvat – katso taulukko”, 22.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/822f05d6-377d-4094-bffb-2197198e41b0, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020k, ”Jokainen suomalainen maksaa jatkossa EU:lle 147 euroa/vuosi päälle tulee vielä 600 euron koronaelvytysraha”, 22.7.2020saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f972d06d-b19f-4b38-8cce-683952551233, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020l,”Kommentti: Suomi ei hävinnyt EU-neuvotteluissa – Nuuka nelikko Suomea suuremmat nettomaksajat”, 22.7.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d36603e9-6d1e-4b3a-9336-209b4e458d18, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020m,”Pääkirjoitus: Marin osoitti neuvottelijankyntensä”, 22.7.2020, saatavissa:
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/7ca2c623-77e9-49d3-8599-182e96f32463, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020n,”Saksan ykkösdemari ja Sanna Marin eri linjoilla EU:n elpymisrahaston merkityksestä”, 8.9.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/95bdc856-3989-4816-b004-1ab63c15b5f7, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020o”Marin nosti esiin EU-vastuiden rajat elpymispaketissa – tätä se tarkoittaa”, 26.10.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ab37b8a4-abe7-4fe5-b9af-e3ee33a1e251, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2020p,”Näkökulma: EU:n 750 miljardin elpymisvälineestä pitää käydä kunnon keskustelu:
onko riskejä aliarvioitu?”, 31.10.2020, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0fb3719e-f049-4d1c-9df0-4a382c061753, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 20201a,”Näkökulma: Suomea vietiin Brysselin yössä kuin kuoriämpäriä osa ll”, 22.1.2021, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/985455e6-b8a8-44ac-959b-a53c5a17d7f1, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2021b,”Näkökulma: Elvytyspaketissa saatiin sekundaa, mutta se on hinta EU-klubiin kuulumisesta”, 28.1.2021, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/58400d56-e204-4a41-8349-08502b4b1c67, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2021c,”Hallitus hyväksyi kiistellyn EU:n elvytyspaketin rahoituksen – unionille ei haluta antaa verotusoikeutta”, 28.1.2021, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/ba3b9d58-b6ed-4500-8ccd-84d1d954a702, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2021d, ”Kiistelty EU:n elvytyspaketti eduskunnassa – voiko se vielä kaatua?”, 10.2.2021, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/22aed187-2f14-449d-b60b-b7c1e5734efb,
Iltalehti, 2021e, ”EU:n elvytyspaketissa on ovela koplaus, jota kepulainen juntti puolustaa – perussuomalainen juntti kutsuu sitä kolhoosiksi”, 10.2.2021, saatavissa:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/849bacc5-fbab-4033-860c-e61ef182ad72, luettu 24.11.2021.
Iltalehti, 2021f, ”Näkökulma: Kun perussuomalainen puhuu EU:n tukipaketista, kannattaa olla tarkkana numeroiden suhteen”, 19.2.2021, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/1880e215-7ed8-4a57-9cd4-f0d18c9d37e5, luettu 31.11.2021.
Iltalehti, 2021g, ”Marinin hallituksen mainostama EU:n elpymispaketti ei juuri elvytä Suomen taloutta”, 16.3.2021, saatavissa: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/3762a95b-2154-4908-a485-fcdf5ca3ea4a, luettu 24.11.2021.