Analyysin tulosten vertailua

Artikkelissa ”Analyysi: EU-elvytysrahoista voi tulla vielä perustuslaillinen riita Suomessa – eduskunta ja asiantuntijat täysin eri linjoilla, mitä perustuslaki sallii” myös tuodaan esille eri asiantuntijoiden mielipiteitä elpymisvälineen laillisuudesta. Siinäkin kuitenkin pitäydytään vain eri asiantuntijoiden näkemysten toistamisessa, eli artikkeli itsessään ei ottanut kantaa aiheeseen.

Käytännössä ainoastaan tämä artikkeli olisi kuulunut puhtaasti laillisuuskehystä käyttäneisiin.

Myös solidaarisuusnäkökulma nousi esille kahdesti. Sitä käyttäneissä artikkeleissa voidaan myös löytää Ylellä kovin harvinaisia kannanottoja. Artikkelissa ”Kirjeenvaihtajan analyysi: EU teki historiansa suurimman rahoituspaketin vaikeimmissa mahdollisissa oloissa – hintana haavoja ja mustelmia” (Yle, 2020g) todetaan: ”Kysymys siitä, autetaanko kaveria hädässä, nousi poliittiseksi riidaksi, jossa rumiakin luonnehdintoja on heitelty puolin ja toisin ennen ja rahoitusneuvottelujen aikana.” Myös artikkelissa ”Analyysi: taistelu elvytyspaketista päättyi täpärään ratkaisuun – lähes kolmannes eduskunnasta karsastaa EU-yhteistyön syventämistä” (2021n) käytetään samanlaista sävyä:

EU:ssa suuret yhteiset hankkeet eivät ole takavuosina kaatuneet jonkin maan vastukseen, vaan niitä on neuvoteltu ja äänestetetty uudelleen. Iso härdelli tästä olisi kuitenkin syntynyt. Suomi olisi ollut EU:n yhtenäisyyden rikkoja. --- Keskustelu juridiikasta, perussopimuksista ja yhteisen elvyttämisen mielekkyydestä ohitti keskustelun EU:n yhtenäisyydestä.

Jos solidaarisuusnäkökulma olisi noussut suurempaan rooliin Ylen aineistossa, olisi tällaisilla moraalisilla arvostuksilla enemmän merkitystä. Käytännössä kaksi mainintaa on kuitenkin niin vähän, että eurooppalaista solidaarisuutta korostavan linjan ei voida sanoa olevan merkittävä kehys tai linja Ylen elpymisvälinettä koskevassa uutisoinnissa. On kuitenkin mielenkiintoista, että juuri solidaarisuus kirvoittaa uutisoinnissa esille muutoin niin vähäisiä kannanottoja. Koska Ylen aineistossa oli kaiken kaikkiaan löydettävissä hyvin vähän mihinkään suuntaan kantaa ottavia kirjoituksia ja yleisesti ottaen kehyksiäkin oli selvästi vähemmän kuin aineistoni muilla medioilla, ei Yleltä ole myöskään löydettävissä ongelmia tai ratkaisuja niihin.

Helsingin Sanomat ja Iltalehti käyttivät paljolti samoja kehyksiä, vaikka se hiukan vaihtelikin, mitkä kehykset olivat kenelläkin käytetyimpiä. Velka, korona, sekä se, kuka maksaa ja kuinka paljon olivat kummallakin medialla keskeisessä roolissa. Myös muutoskehys oli näkyvä sekä Helsingin Sanomilla että Iltalehdellä. Molemmat mediat ottivat kantaa erityisesti siihen, millä tavoin Suomen hallitus suhtautui kysymykseen elpymisvälineen kertaluontoisuudesta ja Euroopan unionissa tapahtuneesta suunnanmuutoksesta yhteisen velan suhteen. Molemmat mediat vaativat kirjoituksissaan hallitukselta rehellisyyttä ja toivoivat avointa keskustelua siitä, mihin suuntaan elpymisväline on EU:ta kuljettamassa, ja sekä siitä, haluammeko Suomessa olla siinä kehityksessä mukana.

Helsingin Sanomilla ja Iltalehdellä oli kuitenkin jonkin verran erilaiset näkökulmat useimpiin yleisimmin käytetyistä kehyksistä. Tehdäkseni vertailusta helpompaa, loin muutamia yksinkertaisia taulukoita kuvaamaan asiaa. Taulukoista on nähtävissä, kuinka suuri prosenttiosuus artikkeleita suhtautui kehyksen sisällä aihepiiriin kielteisesti, myönteisesti tai neutraalisti. Kielteiseksi suhtautumiseksi olen luokitellut sellaiset kannanotot, jotka osoittivat selkeästi kritiikkiä kehyksen aihepiirissä. Neutraaleihin lukeutuvat ne artikkelit, joissa käsiteltiin vain tiedettyjä tosiasioita ilman arvottavia lauseita. Myönteistä suhtautumistapaa edustavat artikkelit, joissa aihepiiristä ei olla huolissaan tai sen erikseen toivotaan etenevän.

Koronakehyksessä ei varsinaisesti ollut ”neutraalia” lainkaan, sillä artikkeleissa joko liitettiin elpymisväline osaksi koronapandemia vastaisia toimia, tai kiistettiin elpymisvälineen ja koronan välinen tiivis yhteys. ”Kielteinen” tarkoittaa siis tässä artikkeleita, jotka toteavat elpymisvälineen ja koronan välisen yhteyden ohuemmaksi, kuin yleensä on todettu. ”Myönteinen” taas tarkoittaa linjaa, jossa elpymisväline perustellaan, tai se liitetään osaksi koronatoimia. Tulokset olivat saman suuntaisia sekä Helsingin Sanomilla että Iltalehdellä, vaikka Helsingin Sanomien suhtautuminen painottuukin Iltalehteä enemmän myönteiseen.

Korona Kielteinen Neutraali Myönteinen

Helsingin Sanomat 8 % - 92 %

Iltalehti 30 % - 70 %

Taulukko 1 Suhtautuminen koronakehykseen Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä

Erityisesti Iltalehti suhtautui varsin kriittisesti sekä Euroopan unionin yhteiseen velkaan, että Suomen maksuosuuteen elpymisvälineessä. Toisaalta suurempi osa artikkeleista käsitteli velkaa neutraalisti, tarjoamatta moraalisia arvostuksia. Helsingin Sanomat taas käsitteli aihepiiriä pääosin neutraalisti.

Molemmat mediat kuitenkin nostavat esille myös kriittistä näkökulmaa suhteessa velkaan. Siinä

missä Iltalehti käytti värikästä kieltä korostaessaan velanoton kielteisiä puolia, Helsingin Sanomat tyytyi lähinnä pohtimaan sitä, johtaako EU:n yhteinen velka siihen, että Suomi joutuu vielä tulevaisuudessa vastuuseen muiden maiden veloista. Nämä sinänsä laimeat huolet olen luokitellut

”kielteisiksi”. Toisaalta Helsingin Sanomat myös toi esille näkemyksen, ettei valtioiden velanotto yleensäkään ole kovin vakava asia, minkä luokittelin kohtaan ”myönteinen”.

Velka Kielteinen Neutraali Myönteinen

Helsingin Sanomat 40 % 47 % 13 %

Iltalehti 73 % 27 % 0 %

Taulukko 2 Suhtautuminen velkakehykseen Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä

Sitä, kuka maksaa, kyseltiin runsaasti erityisesti Iltalehdellä, jolla nimenomaan tämä kehys oli kaikkein käytetyin. Iltalehti otti myös selkeästi kielteisen kannan siihen, että Suomen nettomaksuosuus elpymisvälineessä on niin suuri, vaikka suurempi osa artikkeleista käsittelikin aihepiiriä neutraalisti faktoihin perustuen. Näistä ensimmäinen näkemys asettuu selkeästi kohtaan

”kielteinen”. Helsingin Sanomat taas pysytteli selkeästi lähes kaikessa aihetta koskevassa uutisoinnissaan neutraalilla linjalla. Vain kymmenessä prosentissa artikkeleista asetettiin ylipäänsä minkäänlaista moraalista arvostusta, ja tällöin kyse oli näkemyksestä, ettei Suomen nettomaksuosuus edes ole kovin suuri. Tämän näkemyksen luokittelin ”myönteiseksi”.

Kuka maksaa Kielteinen Neutraali Myönteinen

Helsingin Sanomat 0 % 90 % 10 %

Iltalehti 40 % 60 % 0 %

Taulukko 3 Suhtautuminen ”Kuka maksaa?” -kehykseen Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä

Myös molemmissa medioissa usein käytetty muutoskehys ei sisällä juurikaan arvostuksia suuntaan

”kielteinen” tai ”myönteinen”. Sen sijaan Helsingin Sanomissa ja Iltalehdessä käydään keskustelua siitä, muuttuuko EU elpymisvälineen seurauksena johonkin suuntaan vai ei. Siinä missä Iltalehti esittää johdonmukaisesti jokaisessa artikkelissaan, että elpymisväline johtaa muutokseen, Helsingin sanomat suhtautuu asiaan poleemisemmin. Viidessä artikkelissa ollaan sitä mieltä, että EU muuttuu, kahdessa taas sitä mieltä, että elpymisväline ei muuta EU:ta juuri lainkaan, ja kahdessa lähinnä kysellään, onko EU muuttumassa. Käytännössä muutos tuntuu kuitenkin olevan asia, josta molemmissa medioissa ollaan suhteellisen yksimielisiä: elpymisväline on enemmän tai vähemmän muutos aiempiin toimintatapoihin, ja voi johtaa pysyviin muutoksiin unionin toiminnassa.

Suurin näkemysero Helsingin Sanomien ja Iltalehden välille nousee suhtautumisessa elpymisvälineen laillisuuteen. Iltalehti käytti laillisuuskehystä useammin kuin Helsingin Sanomat, mutta molemmat mediat ottivat aihepiiriin selkeästi kantaa. Neutraaleja artikkeleja laillisuudesta ei ollut kummallakaan lainkaan. Siinä missä Iltalehti suoraan kiisti elpymisvälineen laillisuuden tai vähintäänkin vihjaili siihen suuntaan, Helsingin Sanomat otti kahdesti pääkirjoituksessaan kantaa välineen laillisuuden puolesta. Toisaalta yhdessä artikkelissa myös kyseenalaistettiin elvytyspaketin laillisuus Euroopan unionin perussopimusten valossa, mutta tämä näkemys jäi selvästi vähemmälle huomiolle Helsingin Sanomien uutisoinnissa.

Siitä, mitä kehyksiä Helsingin Sanomilla ja Iltalehdellä käytetään, nousee esille muutama selkeä huomio. Edellä mainitut kehykset olivat suhteellisen käytettyjä jokaisessa mediassa. Sen sijaan on muutama kehys, joka painottuu erityisesti vain toisessa näistä. Helsingin Sanomilla kolmanneksi käytetyin kehys oli ”Mihin rahat käytetään?”. Iltalehti käytti samaa kehystä jokseenkin samalla tavalla, mutta jätti aihepiirin selvästi vähemmälle huomiolle kyseisen kehyksen ollessa toiseksi vähiten käytetty. Iltalehti taas käytti runsaasti kehystä, jossa heinäkuussa 2021 käydyt elvytyspakettineuvottelut kuvattiin eräänlaisena ”taisteluna”. Helsingin Sanomat ei vastaavaa kehystä käyttänyt lainkaan.

Toinen kehys, joka oli suhteellisen käytetty Iltalehdellä, mutta ei esiintynyt Helsingin Sanomissa lainkaan, oli ”epäluotettava etelä”. Iltalehden useissa artikkeleissa maalailtiin kuva erityisesti Italiasta moraaliltaan arveluttavana ja epäluotettavana maana, jonka tukeminen on epäreilua. Myös ”Suomi kilttinä mallioppilaana” -kehys, joka liittyy paljolti Suomen koettuun kyvyttömyyteen puolustaa omaa etuaan EU:n päättävissä pöydissä, esiintyi vain Iltalehdellä. Kehyksiä, jotka nousivat esille Helsingin Sanomissa, mutta eivät Iltalehdessä oli kaksi: ”paketin kertaluontoisuus” sekä ”Entä jos paketti hylätään?”.

Iltalehden kritiikin kärki kohdistuu uutisoinnissa paitsi Suomen nettomaksuosuuteen ja velanottoon, myös Helsingin Sanomien lailla Suomen nykyiseen hallitukseen. Myös Iltalehti vaatii maamme poliittiselta johdolta avoimuutta, sekä rehellistä keskustelua siitä, mihin suuntaan Euroopan unioni on kehittymässä. Tässä suhteessa sekä Helsingin Sanomat että Iltalehti ovat täsmälleen samoilla linjoilla, vaikka monesta muusta yksityiskohdasta uutisoivatkin eri näkökulmista ja erityisesti erilaisia moraalisia arvostuksia ottaen. Mielestäni tärkeä huomio on myös se, että Iltalehti kyseenalaistaa Euroopan neuvoston oikeuspalvelun legitimiteetin päättää elpymisvälineen EU-lain mukaisuudesta. Helsingin Sanomat taas vetoaa elpymisvälineen laillisuutta puolustaessaan juuri oikeuspalvelun kantaan.

Kuten jo aiemmin totesin, Yle erosi tyyliltään huomattavasti kahdesta muusta aineistoni mediasta.

Ylen artikkelit olivat selkeästi kaikkein vähiten kantaa ottavia, ja pysyttelivät tiukasti neutraaleina pidättäytyen vain faktoissa tai ainakin vakiintuneissa selitysmalleissa. Yleltä oli löydettävissä vain kahdeksan kehystä, kun sekä Helsingin Sanomilla niitä oli yhteensä viisitoista ja Iltalehdelläkin kaksitoista. Ylellä kehykset myös ilmenivät jonkin verran eri lailla, kuin muissa medioissa lukuun ottamatta konfliktikehystä, ”Mihin rahat käytetään?” -kehystä sekä historiallisuuskehystä, jotka ilmenivät jokseenkin samanlaisia kaikissa medioissa.

Ylen erikoisuus verrattuna muihin medioihin oli tiedotuskehys, jota käyttävät artikkelit olivat eräänlaisia yhteenvetoja, joissa lueteltiin asiaan liittyviä faktoja. Myös muissa medioissa oli jonkin verran eräänlaista tiedotusta, esimerkiksi silloin, kun uutisoitiin jonkun tahon mielipiteistä koskien elpymisvälinettä. Nämä artikkelit jätin kuitenkin aineiston ulkopuolelle, sillä niitä oli vähän, eikä niistä ollut löydettävissä kehyksiä. Ylen kohdalla olin pakotettu toimimaan toisin, sillä tämän tapaisia artikkeleita oli hyvin paljon, ja ne olivat tyyliltään muista medioista poikkeavia. Näissä artikkeleissa usein listattiin erilaisia faktoja, tehtiin yhteenvetoja tai raportoitiin esimerkiksi eduskuntapuolueiden näkemyksiä elpymisvälineestä. Toisaalta Yle myös käytti joitakin elpymisvälinettä puoltavia vakiintuneita argumentteja kritiikittä, esittäen ne faktoina.

Erityisen silmiinpistävää Ylellä verrattuna muihin medioihin oli koronakehyksen valtava ylivoima.

Vaikka myös Helsingin Sanomat ja Iltalehti käyttivät koronakehystä ja se oli myös niissä käytetyimpien kehysten joukossa, ne käyttivät sitä silti selvästi vähemmän kuin Yle. Alla olevasta taulukosta voi nähdä, kuinka suuressa osassa artikkeleita aineistoni mediat käyttivät koronakehystä.

0%

10%

20%

30%

40%

50%

60%

70%

80%

Yle Helsingin Sanomat Iltalehti

Koronakehys eri medioissa (%)

Kaavio 4, Koronakehys eri medioissa, n = 40

Vaikka Helsingin Sanomat ja Iltalehti useimmiten liittivät elpymisvälineen osaksi koronapandemian aiheuttamien taloudellisten vaurioiden korjaamista, näissä medioissa myös ainakin joissakin artikkeleissa huomautettiin, että elpymisväline Next Generation EU ei suinkaan ole pelkästään koronakriisin hoitoon. Helsingin Sanomilla eräässä pitkässä artikkelissa todettiin, että ”elvytyspaketti ei ole elvytyspaketti” lainkaan, ja käytiin seikkaperäisesti läpi erilaisia elpymisvälineeseen liittyviä näkökulmia. Iltalehti taas kritisoi paljon sitä, että tukieurot menevät maille, jotka ovat jo aiemmin hoitaneet talouttaan huonosti. Ylellä tällaisia näkökulmia ei huomioitu juuri lainkaan. Mikäli seuraa medioista enimmikseen Yleä, jää helposti siihen virheelliseen käsitykseen, että elpymisväline todellakin paikkaa vain koronapandemian aiheuttamia taloudellisia ongelmia.

Huomattava ero Ylen ja kahden muun median välillä nousee esille myös siinä, että vain Yle nosti ilmastonmuutoksen keskeiseen rooliin kehyksissään. Vaikka sekä Helsingin Sanomat että Iltalehti toki myös toivat esille ilmastomuutoksen torjumisen tukirahojen käyttökohteena, vain Yle rakensi kokonaisia artikkeleita pelkästään ilmastotoimien ympärille. Ilmastonmuutoskehys oli myös Ylellä varsin käytetty, eli verorahoitteisen mediamme voidaan ajatella nostaneen ilmastotoimet keskeiseksi teemaksi elpymisvälineessä. Lisäksi historiallisuuskehys, jota käytti Ylen lisäksi myös Helsingin Sanomat, nousi keskeiseksi teemaksi Ylellä. Huomattavassa osassa artikkeleita (28 %) korostettiin elpymisvälineen historiallisuutta, poikkeuksellisuutta tai massiivisuutta. Toisaalta syitä näiden luonnehdintojen käytölle ei kovin paljon avattu.