Yhteisön merkitystä pyritään nostamaan esille niiden myönteisten elementtien kautta jotka edesauttavat ihmisen kokemaa hyväksynnän tunnetta ja hyvinvointia edistäviä ulottuvuuksia.
Kasser (2002, 61) esittää, että lähtökohtaisesti ihminen kaipaa yhteyttä toisiin ihmisiin, saada tukea sekä antaa ja vastaanottaa rakkautta. Baumanin ajatukset (2001,1-2) yhteisöstä tiivistyvät niin että jo itsessään siitä sanasta muodostuu hyvä olo, joka lähtökohtaisesti herättää positiivisia mielleyhtymiä ja näin ollen yhteisöön on myös lähtökohtaisesti mukava kuulua. Se on myös lämmin ja mukava paikka, vertauskuvallisesti suojaa sateelta.
Yhteisössä ihminen voi rentoutua, jossa vaarat eivät myöskään välittömästi uhkaa.
Yhteisössä ihmisten on helppo ymmärtää toinen toistaan, on mahdollista luottaa kuulemaansa jolloin ihminen on harvoin myöskään ymmällään tai taaksevedetty. Yhteisöissä keskeinen tarkoitus on toisille hyvän toivominen. Vaikka yhteisöissä syntyisi erimielisyyksiä, niiden muoto on kuitenkin yleensä hyvän tarkoittaminen johtuen siitä, että kaikki haluavat samaa asiaa, hyvää tai parempaa elämää yhdessä. Vaikka ihminen ikään kuin kompastelisi välillä elämässään, yhteisössä on mahdollista luottaa toisten apuun ja tukeen siitä huolimatta.
Apua ja tukea annetaan, jolloin syntyy vastavuoroisuuden kierre, ja näin yhteisön jäsenet voivat luottaa toisiinsa vaikeinakin aikoina.
Soininvaara (2007, 53-53) toteaa, että ihminen on geneettisesti laumaeläin, joka kaipaa yhteisöön kuulumista ja sosiaalisia suhteita. Myös avioliiton positiivista merkitystä korostetaan hyvinvoinnin näkökulmasta ja avioliitossa elävien on todettu olevan onnellisempia kuin aviottomien. Ongelmaksi kuitenkin nykyaikaisessa yhteiskunnassa muodostuu työn tehokkuuden tavoittelu, joka voi osaltaan vaikuttaa ihmisten vapaa-aikaan niin, että enää ei ole aikaa panostaa parisuhteeseen. Haasteeksi nousee myös yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden heikkeneminen, kun enää ei ole niin vahvoja sukulaisuus- ja ystävyyssuhteita kuin aiemmin, ja tällöin yksilöt ovat enemmän oman itsensä nojassa vailla yhteisön tukea ja puuttumista. Yhteiskunta muodostuu erilaisista yhteisöistä ja yhteenliittymistä. Ihminen voi kokea kuuluvansa useisiin yhteisöihin, jotka rinnastuvat osaksi arkea ja toimintaa. On mielekästä tarkentaa, mitä tarkoitetaan sillä kun puhutaan yhteisöistä ja niiden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille ja toiminnalle.
Lehtonen (1990,15) esittelee yhteisöllisyyttä ja yhteisöön kuulumisen merkitystä niin, että sen voidaan laajassa mittakaavassa ajatella määrittyvän esimerkiksi valtion, kristikunnan ja ihmiskunnan muodostelmien kautta tai ihmisten erikokoisia yhteenliittymiä alueellisten ja poliittisten näkökulmien puolesta. Arkisemmassa elämässä yhteisöjä muodostuu esimerkiksi sukulaisuus, harrastus- ja tunnepohjan kautta. Lehtonen (1990,14) myös toteaa, että moderni yhteiskuntarakenne ei ole muodostunut pelkästään ihmisten halujen ja toiveiden pohjalle, jossa useat haluaisivat elää yhteisöissä mutta monetkaan eivät siihen pysty. Syynä tähän on yhteiskunnan rakenteisiin liittyvät tekijät, jotka ohjailevat ja myös rajoittavat ihmisen toimintaa tiedostamattomalla tasolla.
Mitä turvallisemmassa ympäristössä ihminen kokee elävänsä, ilman pelkoa sodasta, rikollisuudesta, onnettomuuksista ja taloudellisen tilanteen epätasapainoista, on hyvinvointi tällöin korkeampi. Laadukkaassa ympäristössä eläminen ilman liiallisia saasteita, melua ja muuta häiriötä myös vaikuttavat elämänlaatuun merkittävästi. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa myös esimerkiksi elämän peruskustannuksilla kuten ruoan hinnalla ja kestävyyden kysymyksillä alkaa olemaan vaikutuksia hyvinvointiin. Edellä mainittujen lisäksi ihmisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiä elementtejä ovat sosiaaliset suhteet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään erilaisten aktiviteettien kautta. Elämänlaadulla ja sosiaalisilla suhteilla on todettu olevan korrelaatiota. Avioliiton merkitys on todettu myös
positiiviseksi ainakin miessukupuolen näkökulmasta tarkasteltuna. (Allin&Hand 2014,15.) Elinympäristön ja siinä tapahtuvan toiminnan rakenteet ovat siis edellytys sille, kuinka ihmiset oman hyvinvointinsa kyseisessä ympäristössä kokevat.
Kasserin ja Ryanin (1993, 419) tutkimustulokset osoittavat, että yhteenkuuluvuuden tunteen merkityksellä on myönteinen yhteys sosiaaliseen toimintaan ja tuotteliaisuuteen. Tulokset vahvistivat puolestaan oletusta siitä, että sosiaalisen tuottavuuden ja toiminnan merkitys myös oli matalampi silloin kun taloudellinen menestys oli luokiteltu korkealle ja tällöin myös on todettu useammin käyttäytymisessä ongelmia. Kasser (2002, 30) toteaa myös että perheen merkitys sosiaalisena ympäristönä on korostuu ensimmäisten elinvuosien aikana, joka määrittää suhteen turvallisuuden tunteen kokemuksille myöhempiä vuosia varten.
Vanhempien suhde lapsiin, taloudellinen asema, perheen vakaus ja vallitsevat olosuhteet vaikuttavat turvallisuuden ja vakauden tunteen kokemiseen myöhemmässä elämässä.
3. MATERIALISMI JA KULUTUSYHTEISKUNTA
Nykyisin on varmasti jo hyvin selkeästi havaittavissa se, että tavaroiden kulutus ja materiaalin haalimisesta on tullut arkipäivää hyvin useille. Ilmiönä asia ole uusi. Veblen (2002,28-29) on todennut jo viime vuosisadan alussa, 1900-luvun taitteessa, että suurin syy varallisuuden kasaamiselle on ollut kautta aikojen erottautuminen ja ajatus siitä, että sen omistaminen tuottaa kunniaa.
Nyky-yhteiskunnassa tavaran ja kuluttamisen suhteesta on tullut suurelle osalle väestöstä ainakin vauraissa maissa arkipäivää, joka lienee johtuu ainakin osittain siitä, että tavarantuotanto on verrattain edullista ja sitä on globaalissa maailmassa helppoa liikutella paikasta toiseen. Tämä osaltaan voisi olettaa vaikuttaneen markkinoiden jatkuvaan kehittymiseen. Suurin kysymys lieneekin se suhde joka ihmisellä on kuluttamiseen ja millä tavoin se ilmenee. Schorin (2008) mielestä suhde kuluttamiseen on muuttunut viime vuosina.
Kun aiemmin on ostettu tavaroita välittömään tarpeeseen, nykyisin on tarve mukailla kokonaista elämäntyyliä, jota peilataan median kautta, ja näin synnyttää samalla ajatusta uudesta normaalista. Tämä aiheuttaa tyytymättömyyttä, koska usein taloudellinen tilanne ei tue yksinkertaisesti sellaista kulutuksen tasoa ja samaan aikaan myös tavoitteet ovat saavuttamattomissa. (Schor 2008, 588-598.)
Bauman (2007,28-29) analysoi artikkelissaan suhdetta kuluttamiseen niin, että television välityksellä tapahtuva jatkuva mainostaminen, sekä ylipäätään television runsas katselu vapaa-ajalla altistaa siihen, että työssäkäyvät ihmiset kokevat tarvitsevansa jatkuvasti uusia asioita. Kuitenkin, jotta tämä jatkuva tavaroiden haaliminen voidaan rahoittaa, täytyy tehdä enemmän töitä ja ansaita enemmän. Tämä aika on pois läheisistä ihmissuhteista ja näin rakkauden esineistämisestä muodostuu kierre. Mitä enemmän aikaa menee siihen, että tavaroiden kautta tavoitellaan onnellisuutta ja näin ollen myös rahan ansaintaan sitä varten, sitä vähemmän aikaa jää empaattiselle kanssakäymiselle sijaa. Tästä syntyy myös uudenlainen kierre. Eli mitä enemmän läheisiä suhteita materialisoidaan, sitä vähemmän niissä jää tilaa sille hoivalle ja vastavuoroisuudelle, jota rakkauden ylläpitäminen tarvitsee.
Edellä mainittua on mahdollista ajatella vertauskuvana maratonista, jossa juostaan kisa jota voitontahtoisena halutaan päästä kisaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Sen sijaan, että maratonkisassa on selkeä loppu, nykyaikaisessa yhteiskunnassa tavoitellaan jatkuvasti asioita ja jonkinlaista tilaa, joka muodostuu haastavista ja etäällä olevista tavoitteista. Tämä tapahtuu ikään kuin loppumattomissa kehissä, josta muodostuu sykli, jolloin varsinaisesta kilpailusta tulee itseisarvo, ei niinkään itse tavoiteltavasta lopputuloksesta. Kisassa pysyminen on kaikkein tärkeintä ja oleellisinta on luoda tarkoituksia sekä merkityksiä toiminnalle ja näin luoda myös merkitysten verkostoa. Kuluttamisen ilmiötä voidaan pitää esimerkkinä, jossa edellä mainitun mukaisesti ollaan päättymättömässä kehässä tai kilpailussa aina uudestaan uusien asioiden ja tavaroiden tullessa markkinoille. Ylipäätään ostaminen ja kuluttaminen on hyvin monialainen prosessi, johon lukeutuu asioiden tunnustelua, katselemista, havainnointia, kokeilua, ostospäätösten tekemistä oman varallisuuden kautta. (Bauman 2000, 72-74.)