Tulosten päätelmät ja tutkimusongelman

Faktori- ja pääkomponenttianalyysin valitut muuttujat asettuivat teorian näkökulmasta aika hyvin jo testausten alkuvaiheessa omiksi faktoreikseen. Muutamien muuttujien kohdalla piti tehdä lisätestauksia. Koska muuttujien joukossa oli myös faktoreissa heikkojakin latauksia, tämän vuoksi on tehty vielä ”pakotettu” mallinnus, eli ennen analyysin aloitusta valittiin, että kaikki muuttujat jakautuvat ainoastaan neljälle faktorille, kun niitä oli alkuperäisessä analyysissa viisi. Analyysin lopullisen luotettavuuden arviointi tapahtui Cronbachin alphan avulla. ja luvut olivat testausten jälkeen, joten faktoripisteiden muodostaminen valmistui ja teorian kannalta mielekkäät muuttujat muodostettiin faktoripisteiksi, jotka toimivat selittävinä muuttujina lineaarisen regressioanalyysin menetelmässä. Tämä ilmeni regressioanalyysin R²-arvoista, jotka jäivät varsin heikoiksi kaikissa malleissa. Mallin sopivuutta on mahdollista tarkastella myös p-arvojen kautta, jotka kuitenkin olivat kaikissa malleissa hyvät ja tilastollisesti merkitseviä (,000). Myös VIF-arvot olivat kaikissa malleissa hyvät (1-4), eli matalat, joten multikollineaarisuutta ei ole ilmennyt.

Regressionalyysin tuloksista voidaan tulkita, että teoreettinen oletus siitä, että koulutusaste voisi toimia ainakin jonkinlaisena selittäjänä koettuun hyvinvointiin, statusasenteisiin, yhteisöllisyyteen ja autonomian tunteeseen, on mahdollinen. Kun vertailukohdaksi valitaan kyselyssä esitetty korkeakoulua ja peruskoulua vastaavat asteet, on huomattavissa, että tällöin nämä toimivat kaikissa neljässä faktorissa tilastollisesti merkitsevänä selittäjänä.

Sukupuoli toimi merkitsevänä selittäjänä ainoastaan elämänhallintaan- ja tyytyväisyyteen mittaavissa faktoreissa (1 ja 4). Ikä ei ollut merkitsevä selittäjä kuin ainoastaan elämääntyytyväisyyttä (1. faktori) tarkasteltaessa.

Teorian valossa voidaan ajatella, että faktorianalyysi olisi saattanut toimia vielä tiukemmallakin rajauksella, jolloin ensimmäisen ja neljännen faktorin muuttujat olisivat voineet muodostaa yhden kokonaisen faktorin, koska näiden välillä on selkein hajautuminen molempiin, vaikkakin lataukset toiselle faktorille olivat heikompia ja kaikkien neljän faktorin luotettavuusanalyysit olivat kuitenkin raja-arvojen mukaiset. Vaikka oletus toimi pääasiallisesti hyvin, olisi mallien testausta voinut vielä jatkaa ja tarkentaa esimerkiksi yhdistämällä elämääntyytyväisyys- ja autonomiafaktorin muuttujat ja katsoa millaisia tuloksia analyysi antaa. Tämä tutkielma jättää autonomia-käsitteen teoreettisen analysoinnin hieman ohueksi joten sen kautta ei ole ainakakaan tässä yhteydessä mahdollista tehdä syvempiä analyyseja. Toisaalta useassa teoreettisessa keskustelussa autonomia-käsite, elämänhallinnan ja resurssien muodot kulkevat tiiviisti hyvinvointikeskustelun mukana yhtenä osana-alueena. (Ks.esim.Lagerspetz 2011;Kasser 2002.) Kuitenkin 1 ja 4 faktoreiden tarkastelu kokonaisuutena olisi osaltaan voinut antaa uudenlaista tulokulmaa tulosten tarkasteluun.Analyysin testausvaiheessa on mielekkäämpää kuitenkin aloittaa hieman yksityiskohtaisemmasta muuttujien tarkastelusta, jotta on mahdollista muodostaa kokonaisvaltaisempi kuva tarkastelun kohteena olevien muuttujien käyttäytymisestä. Toisin kuin tilanteessa, jossa muuttujien toimintaan tarkastellaan liian suurpiirteisesti, jolloin jotain oleellista saattaisi jäädä helposti huomaamatta. ´

Oleellista on kuitenkin huomioida, että autonomia-faktoria tarkasteltaessa peruskoulu on tilastollisesti merkitsevä suhteessa muihin koulutustasoihin, kun taas toisinpäin muut koulutusasteet eivät ole merkitseviä. Tämän faktorin säilyttäminen omana faktorinaan tuo sen seikan esille, että peruskoulu on merkitsevä selittäjä tarkasteltaessa elämänhallinnan tunnetta. Tämän tutkielman teoreettisen keskustelun valossa on mahdollista ajatella, että, että koulutus lisää valinnan mahdollisuuksia elämässä ja tunnetta oman elämän kokonaisvaltaisesta hallinnanmahdollisuudesta, johon peilattuna tämä tulos vaikuttaa loogiselle.

Status-faktorin regressionanalyysin tuloksia tarkastelemalla on mahdollista tehdä se keskeinen huomio, että matala koulutus ei toimi tässä suhteessa merkitsevänä selittäjänä, eli ainakaan tämän tutkimuksen valossa ei ole mahdollista olettaa, että matala koulutustaso vaikuttaisi vahvemmin materialistisiin asenteisiin. Korkeakoulu sitä vastoin toimii tässä suhteessa merkitsevänä selittäjänä. Yksi olettamus tästä olla esimerkiksi se, että korkeasti koulutetun työtehtävät ja sen myötä kertyvät tulot oletetusti mahdollistavat myös laajempia kulutusmahdollisuuksia.

Haasteensa tarkasteluun tuo myös elämääntyytyväisyyden, onnellisuuden ja hyvinvoinnin mittaaminen. Vaikka tulosten perusteella on selkeästi havaittavissa, että koulutusasteella on merkitystä tarkasteltaessa hyvinvointia, on se kuitenkin niin laaja käsite, että näiden tulosten pohjalta on mahdollista tehdä ainoastaan suuntaa antava tulkinta. Myös teoreettisen viitekehyksen tarkastelussa todetaan, että käsite on lavea ja monella tavalla tulkittavissa, asiayhteydestä riippuen. On mahdollista esittää pohdintaa, että muuttujat, joita kyseinen faktori sisältää, saattavat herkästi merkitä erilaisia asioita eri vastaajille ja oman koetun hyvinvoinnin tarkastelu saattaa myös vaihdella eri aikoina, elämäntilanteesta riippuen.

Selvää kuitenkin on, että koulutusaste toimii merkitsevänä selittäjänä myös tämän ulottuvuuden tarkastelussa.

Ottaen huomioon faktori-sekä regressioanalyysin tulokset, mallit toimivat pääosin kuitenkin hyvin ja tilastollinen merkitsevyys on jokaisessa mallissa selkeä, mutta kuitenkin mallien selitysasteet jäivät kuitenkin varsin heikoiksi. Myös edellä kuvatut raja-arvot ja luotettavuustestausten arvot on todettu, että ne täyttävät ne kriteerit, jotka kyseisissä tutkimusmenetelmissä tulee ottaa huomioon.

Hirsjärvi, Remes&Sajavaara (1997, 154) esittävät, että hypoteesien muotoilulla on kvantitatiivisessa tutkimuksessa keskeinen sija. Myös kyseessä olevan tutkimuksen ja aineiston analysoinnin teko alkoi siitä, että kyselyaineistosta kartoitettiin teorian valossa mielekkäiltä tuntuvia mahdollisia muuttujia mukaan analyysiin. Koska tutkielmassa hyödynnetty kysely on laaja, erityisesti taustamuuttujien tarkastelun valossa olisi regressioanalyysiin ollut mahdollista valita enemmänkin muuttujia, kuten esimerkiksi ammattiasema. Tällöin olisi saatu muodostettua todennäköisesti kattavampi kuva sosioekonomisen aseman merkityksestä tutkielman faktoripisteiden selittäjinä. Pelkän koulutusaseman tarkastelu saattaa luonnollisesti rajata todellisuutta sen hetkisestä elämäntilanteesta, jossa ihminen kulloinkin elää. Kuitenkin tutkielmassa on haluttu ymmärtää koulutuksen merkitys osana hyvinvointia joten tämä osaltaan myös selkeyttää kyseessä olevan, suhteellisen laajan ilmiön tarkastelua. Myös tulotaso on rajattu tarkastelusta ulos, vaikka luonnollisesti tälläkin on keskeinen sija vastaavanlaisen tutkimusilmiöiden ymmärtämisessä. Tulotason tarkastelu olisi kuitenkin vaatinut todennäköisesti vielä tarkempaa analyysia ja mallinnusta siitä, kuinka ne hyvinvointiulottuvuuksiin vaikuttavat ja tämä onkin laajuudessaan mahdollisesti oman erillisen tutkimuksen paikka. Myös tämän tutkielman teoriaosuudessa tarkastelussa on tullut selkeä olettamus siitä, että tulotason vaikutus suhteessa onnellisuuteen ja hyvinvointiin on kuitenkin todettu olevan suhteellisen

vähäinen vaikkakin luonnollisesti sellainen seikka jota ei voida täysin poissulkea. Tämä oikeastaan luo myös kyseessä olevan tutkimuksen tarkastelupinnan mielenkiintoiseksi pohtimalla sitä asiaa mitkä tekijät keskeisesti vaikuttavat hyvinvointiin koska juuri konkreettisesti määriteltävissä olevan tulotason kautta ei ole mahdollista tehdä kovinkaan selkeitä syy-seurausoletuksia.

Tutkimuksen teon alkuvaiheessa oli mielekästä huomata, että teoriaviitekehykseen peilautuvat muuttujat asettuivat suhteellisen selkeästi faktoreiksi, joka viittasi siihen, että teorian kannalta kyseisten muuttujien tarkastelu on perusteltua. Myös regressioanalyysi antoi selkeät viitteet tilastollisista merkitsevyyksistä, joten kokonaisuudessaan on mahdollista todeta että tutkimusasetelma suhteessa kyseessä olevaan teoreettiseen viitekehykseen oli kuitenkin onnistunut.