Sosiaalinen pääoma sisältää ulottuvuuksia, jonka kautta voidaan määritellä yksilön useita sosiaalisia toimintaympäristöjä ja asioita, joita elämässä yleisesti ottaen pidetään tavoiteltavina kuten työelämämenestys, varallisuus, terveys ja yhdistysaktiivisuus, josta seuraa vielä isommin yhteiskunnan demokraattisen rakenteen toimivuus. Näiden lisäksi sosiaalisen pääoman voidaan nähdä rakentuvan tulojen ja koulutuksen kautta mitattavien inhimillisen ja taloudellisen pääoman kautta. (Kouvo 2010, 166-167.)
Korkeakoulutuksen merkitys ei ole kaikki kaikessa, mutta sillä on kuitenkin todettu olevan positiivista vaikutusta työllistymisen, tulojen ja vakaamman urakehityksen puolesta sekä myös tulojen kehityksen kannalta. Koulutuksen kautta tarjoutuu mahdollisuuksia elää tyydyttävämpää ja terveellisempää elämää, osallistua aktiivisesti yhteiskunnan toimintaan ja tarjota myös lapsille enemmän mahdollisuuksia elämässä. (Baum, Ma &Payea 2013,7.) Korkea koulutus mahdollistaa paremmin ihmisen muutosvalmiuden sekä sen, että ihminen ottaa todennäköisemmin vastuuta myös siitä ympäristöstä, jossa elää, sekä terveydestään.
Vanhemmuudessa ja kasvatuksessa ihmiset suosivat näitä samoja näköaloja myös jälkikasvun kohdalla. (emt.,9.)
On mahdollista olettaa, että sosiaalinen toiminta ja sosiaalisen pääoman merkityksen korostaminen hyvinvointia lisäävänä elementtinä on edellytys laajempaan hyvinvointiin yhteiskunnassa. Tähän kiinnittyy vahvasti myös koulutustaso ja sen kautta usein muokkautuvat sosiaaliset verkostot ja toiminta. On todettu, että sosiaalisen pääoman ja toimijuuden laajuus, sisällöt ja muodot vaihtelevat eri yhteiskuntaluokkien välillä. Tuominen ja Kilpi-Jakonen (2020, 26-27) esittävät, että onnellisuutta ja hyvinvointia on mahdollista lisätä kaikilla yhteiskuntaluokkien asteilla, kun ihmisten välisiä sosiaalisten yhteyksien laatua lujitetaan. Hyvät ystävyyssuhteet ja välit työkavereiden sekä naapureiden kanssa pienentävät todennäköisyyttä masennukselle ja matalalle itsetunnolle. Vaikka on mahdollista todeta, että ylemmissä yhteiskuntaluokissa on enemmän järjestötoimintaa joka osaltaan rakentaa sosiaalisia verkostoja, on kuitenkin oleellista on huomioida, että lujat läheiset suhteet ulottuvat läpileikkaavasti kaikkiin yhteiskuntaluokkiin. (emt.,29.)
Kouvo (2010,172) esittää, että sosiaalinen pääoma näyttäisi kasautuvan tulojen ja koulutusasteen kautta mitattujen inhimillisen pääoman myötävaikutuksella suhteellisen paljon. Tuomisen ja Kilpi-Jakosen (2020,37) tutkimuksen mukaan ylemmän yhteiskuntaluokan (ts.professioluokka) jäsenet osallistuvat muita yhteiskuntaluokkia aktiivisemmin hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoistekemiseen. Luottamusta toisiin ihmisiin mitattaessa yhteiskuntaluokkien erot jäävät pieniksi, mutta oleellista on kuitenkin huomata, että ero professio -ja työväenluokan välillä on selkeä ja tilastollinen merkitsevyys on osoitettu.
Tulokset viittaavat myös siihen, että professioluokkaan kuuluvilla on monipuolisempia ja laajempia verkostoja. Luottamus instituutioihin ja muihin ihmisiin on korkeampi verrattuna toisiin luokkiin. Työväenluokalla on muita luokkia heikompi luottamus instituutioita ja muita ihmisiä kohtaan, sekä kapeammat verkostot sosiaalisissa suhteissa. Poikkeuksen edellä esitettyyn tuo säännönmukaisuus sosiaalisten tapaamisten kohdalla, joka vertautuu muihin yhteiskuntaluokkiin.
Tutkimuksen mukaan yhteys onnellisuuteen selittyy eri tavoin professio-ja työväenluokan välillä. Työväenluokassa sitä selittää parisuhde, toisin kuin professioluokassa onnellisuuteen vahvin selitys löytyy avunsaamisen kautta. Toisena tekijänä onnellisuus selittyy luottamuksellisten ihmissuhteiden kautta ja niiden määrällä, kun taas työväenluokassa ei voida löytää samaa tulosta. Todetaan, että professioluokalla on laajempi sosiaalinen pääoma ja useanlaisia verkostoja sekä luottamus on myös vahvempaa instituutioihin ja muihin
ihmisiin. Tässä työväenluokka on päinvastaisessa asemassa, jossa luottamus on heikompaa ja verkostot kapeampia. Keskiluokka sitä vastoin muodostaa heterogeenisemman tilan, jolla on keskitaso sosiaalisen pääoman kohdalla. Huomionarvoista kuitenkin on, että vastavuoroisuuden velvoite koetaan toisia vankemmaksi. Luottamuksellisten suhteiden määrä vaikuttaa onnellisuuteen ainoastaan professioluokassa. Alemmissa luokissa taasen korostuu vastavuoroisuus. (Tuominen ja Kilpi-Jakonen 2020, 40-42.)
On mahdollista huomioida, että yhteiskunnan rakenteet tukevat ihmisten mahdollisuuksia sosiaaliseen toimintaan joka osaltaan edistää hyvinvointia. Näin ollen on mahdollista olettaa, että tasa-arvoisuus yhteiskunnassa toimii mahdollistajana omien tavoitteiden saavuttamisessa ja taas päinvastoin siellä missä vallitsee suurempi epätasa-arvo, kysymykset kohtuudesta ja sosiaalisista oikeuksista ilmenevät herkemmin (Diener, Diener &
Diener 1995, 853). Toisin kuin tasa-arvo mahdollistaa monipuolisesti ihmisten toimintaa ja kehittymisen mahdollisuuksia, eriarvoisuuden voidaan olettaa heikentävän niitä.
Wilkinson&Picett (2009, 69) tulkitsevat että eriarvoisuuden on esitetty olevan tehokas vedenjakaja yhteiskunnissa. Yleisesti ottaen ihminen haluaa kokea kuuluvansa pääsääntöisesti samankaltaisten joukkoon, kuten esimerkiksi ystävystyä saman tulotason omaavien ihmisten kanssa. Huomionarvoista onkin, että sitä matalampi on luottamuksen taso mitä vähemmän ihmiset ovat tekemisissä omasta elinpiiristään poikkeavien ihmisten kanssa.
Todetaan myös, että eriarvoisuudella on laajoja haitallisia vaikutuksia yhteiskunnassa, joka voi kehittyessään saada helpommin näkymään oman sosiaalisen vertaisryhmän ainoana oikeana ja pitämään muita muunlaisina.
On myös todettu, että kun eriarvoisuus kasvaa, luottamus toisiin ihmisiin väistämättä madaltuu, koska tällöin ihmiset joutuvat tukeutumaan enemmän ainoastaan itseensä ja näin ollen vuorovaikutussuhteet myös yksipuolistuvat samalla. Ihminen myös luontaisesti havainnoi toisia ihmisiä elintasoon liittyvien statuseroista kielivien signaalien kautta (emt.,75.) Tästä Kasser (2002, 62) toteaa myös, että materialististen elämäntapojen korkealle arvottaminen heikentää suhdetta muuhun ympärillä olevaan toimintaan ja yhteiskuntaan.
Hän myös esittää, että mikäli turvallisuuden ja vakauden tunteita ei ole kunnolla tyydytetty, tällöin ihminen saattaa fokusoitua helpommin materialistisiin arvoihin elämässään.
Materialististen arvojen yhteyttä turvattomuuden tunteeseen voidaan tulkita kaksitahoisesti, jossa se on mallintamisstrategia, millä pyritään lieventämään ongelmia ja täyttämään tarpeen tyydytystä sekä toisaalta myös vallitseva kulttuuri yhteiskunnassa ohjaa siihen suuntaan, että omistamalla ja ostamalla tavaraa voi saavuttaa turvallisuuden tunnetta (emt., 41-42).
Materialistiset tavoitteet ja taipumukset voivat ruokkia vaikeuksia ihmissuhteissa. Odotukset saattavat olla pessimistiä sekä yhteyden tunne toisiin ihmisiin on mahdollisesti matalampi ja omaa tärkeyden tunnetta laiminlyödään. Materiaaliset tavoitteet saattavat olla jonkinlainen toimintamalli, jolla omia tarpeita pyritään kompensoimaan. Tunnistettu ilmiö on, että taloudellista menestystä tavoitellessa vähemmälle huomiolle jää henkilökohtaiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät. (Kasser& Kasser 2001, 696.)
Ihmisen elämässä hyvien ihmissuhteiden merkitys on keskeinen osatekijä ja myös kyky kuunnella itseään on olennainen. Todetaan, että tällaiset tekijät myötävaikuttavat siihen, että ihmiset ovat vähemmän riippuvaisia toisten hyväksynnästä ja mielipiteistä, jolloin vastapainona tunnetaan kiitollisuutta niistä asioista, jotka tukevat henkistä kehitystä ja se koetaan myös palkitsevana (Roberts 2011,153).Ihmissuhteet ovat merkityksellisiä ihmisen onnellisuuden kannalta joka tämä ilmenee yksinkertaistetusti niin, että ihminen esimerkiksi muistaa hyvin tarkasti vielä pitkänkin ajan kuluttua kauniita ja kannustavia sanoja perheenjäseniltä ja ystäviltä (emt., 308).