Oma käsitykseni tuottamisesta ammattina freelancer-tuottajan näkökulmasta on elänyt tämän opinnäytetyöprosessin aikana. Tutkimus on auttanut minua hahmottamaan omaa ammattitaitoani ja ymmärtämään omia kokemuksiani aiemmissa työpositioissani.
Haastattelujen ja lähdemateriaalin kautta oma suhteeni tuottajuuten on kehittynyt positiivisesti. Aiemmissa töissäni olen kokenut panokseni tuottajana kevyeksi, vaikka olen ollut vahvasti mukana tuotannon rakentamisessa. Olen ymmärtänyt, että mahdollisesti kynnyskysymys on ollut suhde sisältöön ja sen puuttuminen on saanut minut kyseenalaistamaan asemaani tuottajana. Monet asiat sanottuna ääneen vaikuttavat itsestään selvyyksiltä, mutta aiemmin niiden hahmottaminen kokonaistilanteesta on ollut haastavaa.
Tutkimukseni lähtökohtana oli tutkia kuinka freelancer-tuottajan työtä voisi kehittää ja miten työskentelylle voisi luoda mahdollisimman kestävät ja pitkäjänteiset olosuhteet.
Tutkimukseni edetessä rupesin enenemissä määrin pohtimaan kuinka tuottaminen voisi olla ammatti, ilman että sinun tulisi olla yrittäjä tai osakas yrityksessä. Ja voiko se olla ammatti freelancerina eli sitoutumatta yhteen tuotantoyhtiöön vakituisessa työsuhteessa? Koska freelancer-tuottajia on Suomessa vähän, päätin sisällyttää tutkimukseeni myös vakituisessa työsuhteessa toimivat tuottajat. Oletin näiden kahden eri mallin sopivan helposti yhden määritteen alle, mutta huomasi hyvin pian, että projektikohtaisella freelancer-tuottajalla ja vakituisessa työsuhteessa olevalla tuottajalla, ja heidän työskentely mahdollisuuksillaan sekä työoloillaan on selkeitä eroja, eikä niistä voi puhua yhden käsitteen alla. Matkan varrella myös selkeni, että selvittääkseni palkallisen tuottajan asemaa ja työllistymismahdollisuuksia oli minun toisinaan verrattava vakituisessa työsuhteessa työskentelevän tuottajan työtä freelancer-tuottamiseen ja toisinaan omistajatuottamiseen.
Päädyin kuljettamaan mukana molempia palkallisen tuottajuuden muotoja ja tarvittaessa eriyttämään ne itsenäisiksi positioksi eli freelancer-tuottajaksi ja vakituiseksi palkalliseksi tuottajaksi.
Tutkimuksessani tulin johtopäätökseen, että tuottajana voi toimia myös omistamatta yritystä ja ammatissa on mahdollista Suomessa työllistyä. Työskentely freelancerin-tuottaja on haastavampaa, mutta yksittäistapauksissa mahdollista. Varsinkaan vakituisen palkallisen tuottajan työ ei muutamia juridisia tekijöitä lukuun ottamatta juuri eroa omistajatuottajan
työstä. Palkallisena tuottajana voit olla yhtä arvostettu, kuin yrityksen omistajanakin.
Vakiutuisille palkallisille tuottajille nähtiin tulevaisuudessa olevan tarve, mutta varsinkin freelancer-tuottajan positiossa nähtiin kehittämisen varaa. Toisaalta useassa eri tuotantoyhtiössä työskentelevä tuottaja voi kerryttää laaja-alaisen tietotaidon ja kehittyä halutuksi ammattilaiseksi.
Vakituisessa työsuhteessa palkallisena tuottajana toimiessa jatkuvuus ja projektien kehittely mahdollistuu laaja-alaisemmin. Freelancer-tuottajana toimiessa voi olla haastavaa tehdä toimenkuvasta säännöllisyyttä takaavaa ammattia. Tuottajan identiteettiä tutkiessani huomasin, että itselleni tärkeä osa tuottajan identiteetin syntymisessä on ollut yhdessä tekemisen tunne. Se, että muut työryhmän jäsenet, ja varsinkin ohjaaja, aidosti näkevät ja kokevat sinut tuottajana, henkilönä jolla on tuottajan vastuu ja vaikutusmahdollisuudet.
Oman kehitykseni kannalta koen tärkeänä omien vuorovaikutus- ja esimiestaitojeni kehittämisen.
Tuottajan työnkuvan määritelmiä tutkiessani tulin haastateltavieni kanssa siihen lopputulokseen, että tuottajan nimikkeelle ei ole yhtä määritelmää ja työnkuva voi olla vaihteleva projektista riippuen. Tuottajan työnkuva on laaja ja muiden konkreettisten työtehtävien lisäksi olennaista tuottajuudessa on vastuu sisällöstä. Kuten Hyytiä hienosti kiteyttää kyse ei ole pelkästään siitä, että projekti saadaan toteutettua vaan millainen lopputulos on. Vastuu sisällöstä ja johtajuus ovat myös tekijöitä, jotka tuottajuuden ja linjatuottajuuden toisistaan erottaa.
Tuotannoissa, missä minut on kreditoitu tuottajaksi, olen tullut mukaan tuotantoihin tuotannon rahoituksen varmistumisen jälkeen. Olen myöhemmin kyseenalaistanut tuottajuuttani ja ryhdyin pohtimaan, oliko tuo ”todellista” tuottamista, mitä tuottaminen itseasiassa tarkoittaa ja mitkä asiat minusta tekevät tuottajan? Toki tuottajan työ sisältää paljon konkreettista työtä kuten synopsisten laatimista, markkinointimateriaalien kokoamista, sopimusten kirjoittamista, aikataulujen tekoa, stillikuvien valitsemista, festivaalimatkojen järjestelyä, palkkojen maksua ja laskujen tarkastamista sekä ristiriitojen selvittelyä ja työryhmän tukemista. Mutta ehkä kehittelyvaiheen puuttumisesta johtuen en tuntenut tehneeni projekteihin tarpeeksi ja henkistä omistajuutta sisältöön ei päässyt syntymään. Enhän ollut sekä joka projektin oli ”saanut runnottua läpi” ja tuotantoon. Kuten mainittua freelancer-tuottamisessa on paljon yhtymäkohtia ”hands on”-tuottamiseen.
Epävarmuutta voi lisätä epäselvä työnjako tuotantoyhtiön omistajatuottajan kanssa, kun rajoja ei ole selkeästi määritelty eikä käsitys omasta sana- ja päätösvallasta ole yksiselitteinen.
Miksi kreditoinneilla ja titteleillä sitten on merkitystä? Suomen kokoisessa maassa ala on suhteellisen pieni ja ihmiset tuntevat toisensa. Toki titteli kertoo henkilön vastuualueesta ja työnkuvasta, mutta tekijän osaamista on helppo hahmottaa myös cv:stä ja kollegoilta kysymällä. Toisaalta ulkomailla ja varsinkin yhteistuotantoja kehiteltäessä on juuri imdb:hen listatuilla krediteillä merkitystä. Jos ei niitä ole, voi olla haasteellista todistaa olevansa ammattilainen. Tästä syystä on kreditoinneista pidettävä huolta. Mielestäni tärkeää, että kreditoinnit antavat osallisuudesta tuotantoon realistisen kuvan.
Elokuvan tekeminen on yhteistyötä ja itse tekisin myös tuottajan työtä mielelläni työpareissa tai muiden tuottajien ympäröimänä, jolloin voin tarvittaessa kysyä ja keskustella itseäni askarruttavista asioista tai jakaa kiinnostavia ideoita. Monesti mietteiden sanominen ääneen jollekulle toiselle jo auttaa kirkastamaan omia ajatuksia ja hahmottamaan sanoman ydintä.
Tästä syystä toivoisin tuottamisen olevan mahdollista palkattuna myös tulevaisuudessa, koska se mahdollistaa suurempien työyhteisöjen synnyn ja hedelmällisen yhteistyön.
Olimme haastateltavieni kanssa yksimielisiä, että tuotantoyhtiöiden koon kasvattaminen yhden tuottajan yhtiöistä olisi alan kannalta positiivista. Tällöin myös työtaakkaa olisi tarvittaessa mahdollista jakaa, ja esim. talouspuolelle ja markkinointitehtäviin palkata erityisesti näihin rooleihin kouluttautuneita henkilöitä. Myös johtamiseen ja yrityksen kehittämiseen saattaisi jäädä enemmän aikaa ja resursseja. Tuottaja voisi keskittyä erityisesti tuottajan töihin ja oman ammattitaitonsa kehittämiseen.
En voi sivuuttaa kommunikaation tärkeyttä kaikessa tuottajan työhön ja tuotannon pyörittämiseen liittyvässä. Keskustelemalla odotuksista ja oletuksista, työnjaosta, työtavoista, tuotannon edistymisestä, kommunikaatio tavoista ja tavoitteista sekä riskeistä ei voi viedä tuotantoa tai työyhteisöä huonompaan suuntaan. On oleellista käydä läpi vallan ja vastuun rajat sekä raportointi tavat, jotta luottamus ohjaajan, työryhmän sekä palkallisen tuottajan ja tuotantoyhtiön omistajan, toimitusjohtajan tai vastaavan tuottajan välille syntyy.
Näitä keskusteluja on oleellista käydä myös tuotannon edetessä ja yhteistyön jatkuessa, jotta mahdolliset väärinkäsitykset vältetään ja syntyvät konfliktit on mahdollista purkaa hyvissä ajoin. Tämä on erityisen tärkeää freelancerina työskennellessä, mutta vakituisille
työntekijöillekin jokainen projekti on yksilö omine vaatimuksineen, haasteineen ja onnistumisineen. Elokuvien tekeminen on yhteistyötä, joka onnistuu ainoastaan kommunikoimalla luottamuksellisessa ympäristössä.