Tuottajan nimikkeen määrittelystä ja mielikuvista

Tuottajan nimikkeelle ei Suomessa ole yhtä selkeää määritelmää. Yleisesti ajatellaan, että tuottaja on tuotannon johtaja ja mahdollistaja. Kysyin asiaa ystäviltäni, jotka eivät työskentele elokuva-alalla ja he kuvailivat elokuvatuottajan työnkuvaa seuraavasti

”Elokuvaprojektin toimitusjohtaja, joka vastaa rahoituksen hankkimisesta ja koordinoi elokuvan tekoon tarvittavat resurssit”. ”Elokuvatuottaja hommaa leffalle rahoitusta, budjetoi kuluja ja seuraa, että pysytäänkö budjetissa”. Selkeästi työn nähdään liittyvän rahoituksen hankintaan, mutta mitä kaikkea muuta tuottajan työhön kuuluu?

Helen De Winterin on haastatellut kirjassaan What I really want do is produce tuottajia heidän työstään. Kirja alkaa esipuheella ja kysymyksellä ”So, you’re a producer? What do you actually do…?” (vapaasti suomennettuna: ”Ai olet tuottaja? Mitä oikeastaan teetkään?”).

Kysymykseen vastaa useita tuottajia, joista Sydney Pollack toteaa seuraavaa (vapaasti suomennettuna): ”…En usko, että saat kahdeltakaan ihmiseltä yhteneväisen vastauksen kysymykseesi mitä tuottaja tekee. Jokainen tuottaja on omanlaisensa – Jokainen tuotanto, jossa olen työskennellyt, on ollut omanlaisensa. Minulle ei määritelmää ole olemassa” (De Winter, ix). Myös Suomessa käsitykset tuottajan ammatin määritelmistä vaihtelevat alan sisällä. Mäkelä toteaa ytimekkäästi, että ”tuottaja nimike on todella hankala juuri sen takia, että sitä käytetään aika eri lailla”, kun vakiintuneita käytäntöjä ei ole.

Lawrence Turman määrittelee tuottajan ammattia kirjassaan So you want to be a producer Amerikan Tuottajien killan (PGA) määritelmän mukaan seuraavasti (vapaasti suomennettuna):

Tuottajan vastuulla on valvoa kaikkia elokuvan tai tv-tuotannon eri työvaiheita, tarinan konseptoinnista valmiin tuotteen lopulliseen toimitukseen.

Turman luettelee mm. seuraavia Amerikan Tuottajien killan listaamia asioita, jotka kuuluvat tuottajan vastuulle tai joihin hänen tulisi ottaa osaa (vapaasti suomennettuna):

Tuottajien kilta määrittelee tuottajan henkilöksi, joka on käyttänyt päätöksentekovaltaa suurimmassa osassa seuraavista tehtävistä:

Tarinan konseptin kehittely tai tarinan oikeuksien hankkiminen, käsikirjoittajan valinta, käsikirjoitus prosessin kehittelyn valvonta ja ohjaaminen, tuotannon rahoituksen hankkiminen ja varmistaminen, budjetin laskeminen tai toiminnan valvominen, ohjaajan ja muiden taiteellisesti vastaavien valinta, päänäyttelijöiden valinta, kuvausaikataulun hyväksyminen, ohjaajan, päänäyttelijöiden ja taiteellisesti vastaavien tukeminen ja konsultointi tarvittaessa kuvausten aikana, kuvausten ylin valvonta, kuvatun materiaalin (dailissien) päivittäinen kommentointi, leikkaajan ja ohjaajan työn tukeminen, säveltäjän valinta ja äänityssessioiden valvonta, jälkituotannon valvonta, valmiin elokuvan kopioiden toimittaminen levittäjälle ja rahoittajille, markkinoinnin ja tiedottamisen konsultointi levittäjän ja rahoittajien kanssa (Turman s. 52 -53, 2005).

Tuottajan työn nähdään sisältävän paljon valvontaa ja päältä katsomista, kokonaisuuden hallintaa tuotannon alusta loppuun asti. Jos tuottaja ei ole mukana projektissa sen synnystä sen julkaisuun tai levitykseen julkaisun jälkeen, miten tuottajuus määrittyy? Mielestäni tämä on keskeinen kysymys, kun tutkitaan erityisesti freelancer-tuottajan työtä, jota tehdään pääasiassa määräaikaisesti. Tuottajan identiteetistä lisää luvussa 2.1.2.

Halusin myös tutkia, kuinka tuottajan ammattia yleisesti kuvaillaan, ja mitkä ovat ensimmäisiä asioita, jotka internet hakutuloksiksi suomenkielellä ehdottaa. Eli minkä kuvan laiskasti asiaa tutkiva tuottajan ammatista saa ja mitä mielikuvia määritelmät tukevat.

Googlen hakukone antoi minulle kahdeksi ensimmäiseksi linkiksi Wikipedian sivuston

”elokuvatuottaja” sekä Ammattinetin sivuston ”elokuvatuottaja”. Kolmantena oli kuvalinkki Markus Selinistä. Näitä linkkejä tutkimalla tarkoitukseni oli hahmottaa mitä mielikuvia elokuvatuottajuudesta leviää ja olen itsekin voinut alitajuntaani imeä.

Suomenkielinen Wikipedia kertoo elokuvatuottajan ammatista seuraavasti:

”Elokuvatuottaja on usein päävastuussa elokuvasta, mutta toimenkuva vaihtelee hyvin paljon riippuen siitä, millainen tuotanto on kyseessä. Käsitteellisesti tuottajan toimi on laaja-alaisin toimenkuva audiovisuaalisella alalla. Yhteistä eri tuotantoalueiden tuottajille on, että heillä on useimmiten ylin päätösvalta tuotannon operatiivisen toiminnan ja sisällöllisen kokonaisuuden suhteen. Tuottaja aloittaa ja lopettaa tuotannon eli toisin sanoen hänellä on päätösvaltaa siihen, mitä tuotantoja toteutuu ja mitä ei. Tuottaja on vastuussa tuotannon rahoittajille, yhteistuottajille sekä tietenkin katsojille.”

”Tuottaja on se tekijä, joka on pisimpään kiinni elokuvan tuotannossa. Hänen aktiivisuhteensa elokuvaan voi pysyä yllä jopa vuosia, mikäli elokuva esimerkiksi menestyy kansainvälisesti. Tuottajalle myös yleensä jää suurin osa elokuvan tekijänoikeuksista eli sen taloudellisista ja taiteellisista hyödyntämisoikeuksista. Tällöin hän ikään kuin ”omistaa”

elokuvan. ”

”Koska tuottaja on tuotannon ylintä päätösvaltaa käyttävä tekijä, on hänellä myös suurin vastuu asioista. Kuvausten aiheuttamat vahingot omaisuudelle tai ihmisille, tekijänoikeusasiat ja erilaiset luvat tai luvattomuudet ovat viime kädessä tuottajan vastuulla.”

(Wikipedia elokuvatuottaja 2020)

Nämä määritelmät tukevat vahvasti sitä mielikuvaa, että tuottaja on mukana tuotannossa idean syntymisestä elokuvan levittämiseen ja hänellä on tuotannossa ylin valta ja vastuu.

Tuottaja nähdään tekijänoikeuksien haltijana myös tuotantoyhtiön omistajana.

Määritelmissä ja yleisessä keskustelussa usein yhdistetään tuottaja henkilönä ja tuottaja tuotantoyhtiönä, varsinkin kuin puhutaan elokuvan omistamisesta. Juridisesti elokuvan, eli oikeudet sen jälleen myymiseen tai levittämiseen, omistaa yritys eli tuotantoyhtiö ei tuottaja yksityishenkilönä.

Ammattinetti sivustolla elokuvatuottajan työtä kuvaillaan johdannossa seuraavasti:

”Elokuvatuottaja työskentelee usein tuotantoyhtiön toimitusjohtajana. Hän johtaa ja valvoo elokuvatuotantoa vastaten elokuvan budjetoinnista ja monista käytännön asioista. Tehtäviin kuuluu mm. työryhmän kokoaminen, sopimusasiat ja markkinointi. Elokuvatuottajan työssä

tarvitaan talouden, tekniikan ja elokuvataiteen tuntemuksen lisäksi esimies- ja ryhmätyötaitoja sekä markkinointihenkisyyttä.” (Ammattinetti 2020)

Ammattinetti sivuston kuvaus antaa ymmärtää tuottajan työn olevan yksinäistä ja vahvassa suhteessa tuotantoyhtiön johtamiseen (ja omistamiseen). Nämä yksityiskohdat työn kuvailusta tukevat sitä käsitystä, ettei tuottajan työtä yrittäjyydestä erillisinä ammattina alan ulkopuolella tunnisteta. Ammattinetti sivusto on te-palvelujen tarjoama sivusto, jonka tarkoitus on esitellä eri ammatteja koulutus- tai ammattialaa valitseville, sivuston aineistot on laadittu yhteistyössä eri asianajajatahojen kanssa (Ammattinetti palvelusta 2020).

Edellä esitetyt verkkolähteet eivät julkaise virallisia määritelmiä, mutta kuvaelmat tukevat ja luovat mielikuvia, joita ammatista leviää. Jos mielikuvat, käsitykset ja määritelmät tuottajuudesta ovat vaihtelevia, ja esiin tulleiden kuvailujen perusteella myös sidottu tuotantoyhtiön omistajuuteen, mihin palkallisen tuottajan tuottajuus asettuu? Onko ei omistajatuottajalla suurempi tarve todistella olevansa tuottaja tai arvostetaanko häntä tuottajien keskuudessa tasavertaisena? Palkallisen tuottajan tuottajuudesta lisää luvussa 2.2.

2.1.1 Haastateltavieni näkemyksiä tuottajuudesta

Haastateltavien vastauksissa tuottajuuteen liitettiin vahvasti valta ja vastuu sekä johtajuus.

Tuottajuus on konkreettista tekemistä, kuten rahoituksen hankkimista, tuotannon ylintä johtamista, kokonaisuuden hallintaa projektin alullepanosta projektin levitykseen, mutta yksi yhteinen tekijä yli muiden haastateltavilla tuottajuuteen liittyen oli sisältö. Siihen vaikuttaminen, sen kehittäminen ja sen kanssa työskentely koko prosessin läpi.

Aalto yliopiston elokuvataiteen laitoksen koulutustarjonnan esittelysivustolla sanotaan yleisesti seuraavaa elokuva- ja tv-tuotannon taiteen kandidaatin ja maisterin koulutusohjelmasta:

”Elokuva- ja televisiotuotannon opetuksen tavoitteena on antaa opiskelijalle hyvät valmiudet elokuva- ja tv-tuottajan ammatissa toimimiseen. Koulutuksen tavoitteena on luova tuottaja, joka ideoi ja kehittää ideoita, osaa rakentaa luovan yhteistyön ilmapiirin ja tarjota elokuvan eri osa-alueiden tekijöille hyvät työskentelyolosuhteet. Pyrkimyksenä on opiskelijan oman

ammatillisen osaamisen oivaltaminen ja valmiuksien antaminen oman taiteellisen kiinnostuksen kohteen löytämiseen.” (Aalto 2020)

Johdannossa puhutaan tuottajan ammatista ja luovasta tuottamisesta. Tämä jättää jälkeensä kysymyksen mitä on ei luova tuottaminen? Hyytiällä on tästä seuraava näkemys:

”Muistan, mutta en muista vuosikymmentä, kun alettiin puhua taiteellisesta tuottajasta, joka kuulosti musta hassulta, kun se kuulosti samalta, kun olis sanottu taiteellinen näyttelijä.

Tuottajuus minusta sisältää sen taiteellisuuden. On tuottaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja, se on se kolmikko, joka näistä fiktiopuolen tuotannoista huolehtii ja niillä se valta ja vastuu on. En mä pystyisi siihen liittämään mitään taiteellinen ja ei taiteellinen, vaan minusta se tuottaja on yhtä taiteellinen ilman sitä taiteellinen etuliitettä” Hyytiä

Jos tuottajuutta on muutakin kuin ns. luovaa tuottamista tai taiteellista tuottamista, mitä se tuottajuus on? Tutkimukseni ja kokemukseni perusteella tähän kategoriaan istuu ns. ”hands on”-tuottaminen, operoiva tuottaminen ja linjatuottaminen. Myöhemmin tarkennan, kuinka näiden eroja määritellään suhteessa ”todelliseen” tuottajuuteen. Hutun mielestä tuottajan työ on sidoksissa tekoihin ja erityistesti sisällön kanssa työskentelyyn.

”Tuottajan työhön kuuluu sisältöjen kehittäminen todella ytimeltään. Sisällön kehittäminen, tietysti tuotannon rahoittaminen, päivittäinen työnjohto ja tuotannon ylin johtaminen, aina koko tuotannon kaaren läpi, ja markkinoinnin suunnittelusta ja toteutuksesta vastaaminen aina loppuun asti.” Huttu

Simonen on valmis pilkkomaan tuottajan työtä pienempiin paloihin. Hänen mielestään tuottajan työtä ei tee vähemmän arvokkaaksi se, milloin tuottaja tulee projektiin mukaan tai onko tuottajia useampia, jos se työ mitä tuottaja on tehnyt, on tuottajan työtä. Toki mitä varhaisemmassa vaiheessa tuottaja tulee projektiin mukaan, sitä sitoutuneempi hän usein on. Hänkin toteaa, että tuottajan nimikkeissä on paljon skaalaa.

”Siitä huolimatta se on sitä samaa työtä, sitä saattaa tehdä yksi ihminen tai useampi ihminen, mutta sen sisältö ja merkitys on sama. Ja se voi olla kestoltaan myös eri, voi olla A:sta Ö:hön, tai A:sta C:hen ja sitten joku muu ottaa vastuun ja jatkaa loppuun ja sekin on mahdollista, ei se sinällään muuta sitä.” Simonen

Tuottajan työnkuvan määritelmää tiivistettäessä Hyytiä kiteyttää ytimekkäästi:

”Tuottajuuteen sisältyy aina vastuu sisällöstä, se on se ydin siinä”. Tämä nousee esille useammin kuin, esimerkiksi rahoituksen hankkimisen merkitys tuottajan työnkuvassa. Olen kuullut itse myös erään rahoittajan suusta lauseen, joka meni kutakuinkin näin

”tulevaisuudessa todennäköisesti robotit voivat täyttää elokuvasäätiön tuotantotukihakemuksen, mutta sisällön kehittelyä ne eivät voi tehdä”. Mainittakoon myös, että juridisesti yksi tuottajan tärkeimpiä tehtäviä on hankkia kaikki elokuvan toteuttamiseen, myymisen ja levittämiseen tarvittavat oikeudet. Ilman näitä oikeuksia ei elokuvaa voi esittää eikä siitä voi taloudellisesti hyötyä.

Tavat toimia tuottajana vaihtelevat tuotantoyhtiöstä toiseen ja toki tuotannotkin ovat yksilöitä, erilaisine vaatimuksineen ja resursseineen. Työnkuva on laaja ja tästä syystä tuottajuutta on haastava sovittaa yhteen muottiin.

2.1.2 Tuottajan identiteetistä

Minulla on ollut vaikeuksia kutsua itsenäni tuottajaksi aiemmissa tuotannoissani. En ole tuntenut itseäni tuottajaksi ja työni ei mielessäni ole täyttänyt niitä kriteerejä mitä käsitykseeni tuottajuudesta vaaditaan. Minulla ei myöskään ole omaa tuotantoyhtiötä tai vakituista työpaikkaa, jossa voisin tittelöidä itseni tuottajaksi. Huomaan käyttäväni kiertoilmaisua, teen tuottajan töitä, sen sijaan että puhuisin olevani tuottaja. Tai vaihtoehtoisesti sanon toimivani tuottajana, kun voisin todeta olevani projektin tuottaja.

Tämä on saanut minut pohtimaan mistä tuottajan identiteetti syntyy ja rakentuu, ja tutkimaan tuottajuutta syvemmin kuin listana työtehtäviä.

Olen huomannut, että tuottajaksi kasvetaan eikä tuottajaksi, millaisena minä sen käsitän, voi julistautua. Tuottajan töitä voi tehdä, mutta tuottajan identiteetti syntyy mielestäni aidosta siteestä tuotantoon, yhteistyön tunteesta ohjaajan ja muiden taiteellisesti vastaavien kesken, ja vasta silloin voin rehellisesti kutsua itseäni tuottajaksi. Itselleni pohdintaan oman lisän on tuonut taustani freelancerina, jolloin tuotannot eivät lähtökohtaisesti ole olleet

”omia”. Omalla kohdallani tuottajan krediitti on aina ollut jaettu ja ensisijaisesti jonkun toisen.

Toki käsitykseni tuottajuudesta ei rakennu pelkän identiteetin ympärille, vaan siihen liittyy myös ammatillinen osaaminen ja ymmärrys elokuva-alasta yleisesti.

Myös Simonen on pohtinut tuottajanidentiteettiä oman tuottajauransa aikana:

”Mä välillä kipuilin sitä, että jos mikään ei oo tuotannossa (siis se yks syy miks mä menin Viulistiin, että kun ei oo mikään tuotannossa), niin oletko sä silloin tuottaja? Voi kehitellä ja kehitellä, ihan yhtä lailla kuin että jokainen ohjaaja on yhtä hyvä, kun sen viimeinen duuni, ja jos siitä rupee olee monta vuotta, niin onko se enää ohjaaja? Tai käsikirjottaja tai mikä vaan. Että tuottamisen kohdalla myöskin, että sä oot tuottaja, jos sulla on niintä tuotantoja, jotka valmistuu.” Simonen

Hyytiä puhuu siitä, kuinka tuottajuus syntyy tekojen myötä ja vaikka tuottajuuteen ei vaadita lääkärivalan kaltaista polkua on tuottajuus muutakin kuin ilmoittautumisammatti, vaikka tiettyä asteikkoa miten tuottajaksi kivutaan ei ole. Tuottajan nimike ja siihen liittyvä toimenkuva on hänen mielestään myös sopimuskysymys ja vaihtelee projektikohtaisesti.