Kuinka palkallinen tuottajuus nähdään ammatin harjoittamismuotona? 27

Onko eroa työskenteletkö tuottajana itse omistamassasi yrityksessä vai palkattuna työntekijänä jonkun toisen omistamassa yrityksessä? Nähdäänkö palkallinen tuottajuus urana, mitä kohti hakeutua vai satunnaisena työntekomuotona?

Elokuvatuottajan työmahdollisuuksista ja palkkauksesta internetin Ammattinetti sivusto kertoo, että vaihtuvuus alan työpaikoissa on vähäistä ja elokuvatuottajat työskentelevät yleensä sopimuspalkalla. Sivuston tarkoitus on esitellä eri ammatteja työtä hakevalle tai koulutuspaikkaa etsivälle.

”Yleisesti ottaen vaihtuvuus alan työpaikoissa on vakituisten työsuhteiden osalta vähäistä.

Työpaikkoja avautuu lähinnä muihin tehtäviin tai eläkkeelle siirtymisten vuoksi.”

”Elokuvatuottajat työskentelevät yleensä sopimuspalkalla, jonka suuruus vaihtelee paljon mm. produktioiden mukaan. Tuotantoyhtiön toimitusjohtajan henkilökohtaista palkkaa on vaikea eritellä.”

”Elokuvatuottajan työpiste sijaitsee yleensä toimistossa, jossa hän työskentelee pääasiassa yksin. Neuvottelujen aikana elokuvatuottaja työskentelee yhdessä elokuvaryhmän ohjaajan ja muiden vastuullisten työntekijöiden kanssa. Työhön kuuluu matkustelua etenkin elokuvaa markkinoitaessa.” (Ammattinetti 2020)

Nämä yksityiskohdat ammatin kuvailussa antavat ymmärtää, ettei työskentely elokuvatuottajana vakituissa kuukausipalkkaisessa työsuhteessa tai freelancerina ole tavallista, tai tällaisia työmahdollisuuksia ei juurikaan olisi olemassa. Ikään kuin ammattia olla elokuvatuottaja ilman omistajuutta yrityksestä ei olisi.

Vaikka Ammattinetti sivuston luonnehdinta elokuvatuottajan työstä ei mielestäni ole ajantasainen, eikä se kuten jo aiemmin mainitsin, ole virallinen taho työnkuvaa kuvailemaan, se vahvistaa mielikuvaa, jossa yrittäjyys ja tuottajuus yhdistetään vahvasti toisiinsa. Kuten aiemmin mainitsin voi kuvaelmia lähestyä näkökulmasta millaisia mielikuvia ne alan ulkopuolisille tahoille ammatista ruokkivat, ja kuinka nämä mielikuvat ovat mahdollisesti vaikuttaneet omaan ajatteluumme.

Aallon elokuvataiteen laitoksen koulutustarjonnan esittelysivustolla elokuva- ja tv-tuotannon koulutuksen tavoitteista maisteriohjelmassa sanotaan mm. seuraavaa keväällä 2020:

”Elokuvataiteen maisteriohjelman elokuva- ja televisiotuotannon pääaineen tavoite on syventää opiskelijan valmiuksia hänen valitsemaansa suuntaan – kohti itsenäistä audiovisuaalista yrittäjyyttä, elokuvatuotannon alaa koskevaa tutkimus- tai kehitysprojektia, taiteellisen johtamisen ymmärryksen syvennystä tai vastaavaa opiskelijan kanssa yhdessä suunniteltavaa syventävää osaamista.” (Aalto 2020)

Myös maisteriohjelman esittelyssä puhutaan yrittäjyydestä, kuin se olisi luonnollinen tie ja jatkumo tuottajuuden polulla. Arkikielessä puhuttaessa tuotantoyhtiöistä puhutaan usein

”sen ja sen firmana”, jolloin yhtiöt henkilöityvät vahvasti omistajatuottajaan. Mielikuvieni mukaan töissä voi satunnaisesti piipahtaa isommassa tuotantoyhtiössä tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi ohjaajan omistamassa tuotantoyhtiössä, johon tarvitaan tuottajaa, mutta urana palkallisen tuottajan ammattia en ole nähnyt. Voisiko tuottajien palkkaamisesta tulla normi ja näin ollen palkallisesta tuottajuudesta myös vakituinen tapa ammatin harjoittamiseen elokuva-alalla? Haastateltavieni puheista sain käsityksen, että mahdollisuuksia tämän suuntaiselle kehitykselle on. Onko tapahtumassa muutos vai olenko nähnyt alan aiemmin eri vinkkelistä, kun en ilmiötä ole tunnistanut?

Taustani tuotannon töissä on pienissä tuotantoyhtiöissä, jonne vakituisen lisähenkilökunnan palkkaaminen on yhtiön alkuvaiheissa varsinkin haastavaa. Toivoisin, ettei yrityksen perustaminen tai omistaminen olisi uran kannalta ainoa mahdollisuus. En myöskään halua väittää, ettei uusia tuotantoyhtiöitä tulisi perustaa, sillä tuoreille yhtiöille on alalla oma paikkansa, mutta mahdollisuuksia tapaan toteuttaa tuottajan ammattia olisi hieno saada lisää. On myös todettava, että tv-draaman ja varsinkin tv-viihteen puolella on laajemmin vakituisesti palkattuja tuottajia, mutta tätä puolta en tutkimuksessani juurikaan käsitellyt.

2.4 Milloin on tarve palkata tuottaja?

Tarpeita tuottajan palkkaamiseen on useita, mutta haastatteluissa esille tulleita syitä voisi lajitella isojen ja pienten tuotantoyhtiöiden tarpeisiin. Syyt jakavat palkattavien tuottajien

työsuhteet määräaikaisiin ja toistaiseksi voimassa oleviin. Tarve voi liittyä olemassa olevien projektien hallintaan tai uusien projektien haalintaan yhtiöön. Palkattu tuottaja voi auttaa työtaakan jakamisessa tai hän voi tuoda yhtiöön mukanaan uuden genren (kauhu, komedia) tai lajin (dokumentti, lyhytelokuva) tuotantoja ja näin laajentaa tuotantoyhtiön repertuaaria.

Pienissä tuotantoyhtiöissä tarve freelancer-tuottajan palkkaamiseen voi syntyä yksinkertaisesta syystä, että tuotantoyhtiön omistaa projektin ohjaaja, jolla ei ole vahvaa tuotannollista ammattitaitoa kehittää hanketta tuotantoon, rahoittaa sitä, viedä kuvauksia läpi ja lopulta markkinoida ja myydä valmista elokuvaa. Toisaalta tuotantoyhtiön omistajatuottaja voi olla työllistetty yhtiön muissa projekteissa ja tarvitaan ulkopuolinen tuottaja vetämään tuotantoa mihin omistajatuottajan resurssit eivät riitä. Tällöin voidaan keskustella, onko työ ”todellista” tuottajan työtä, kuten haastateltavani sen aiemmin määrittelivät, vai onko työnkuva lähempänä ”hands on”-tuottajan tai linjatuottajan työtä.

Hyytiä vertaa kahta eri tilannetta ja palkkausmallia palkatun tuottajan tarpeelle seuraavasti:

”Oon palkannut tuottajan, koska oma ajan käyttö ei oo riittänyt hallitsemaan projekteja, joita yhtiössä on. Tarve on tavallaan olkapäiden laajentaminen, vaikka yritys pääsääntöisesti toimii siten, että omistajat ovat vetureita, valitsevat projektit, kehittelevät, hankkivat rahoituksen ja runnovat projektin lävitse. Mutta jos onnistuu runnomaan liian monta projektia lävitse, että ei pysty toimimaan ”hands on”-tuottajana, on siinä kohtaa selkee pointti millon sulla on jo rahat siihen tuottajan palkkaamiseen, koska sul on projekti, joka saattas rahottaa sen. Tää on yks malli.” Hyytiä

”Toinen malli on se, että haluaa laajentaa niitä olkapäitä ihan tällä ideatasolla, että haluaisi että yhtiö tuottaisi erilaisia elokuvia ja sarjoja ja haluaisi että sitä kehittelyprosessia olisi hoitamassa useampi ihminen, kun mitä välttämättä omistajistossa on. Sillon voidaan mennä tämmöisiin pidempiaikaisiin tuottajasuhteisiin, jolloin tuottaja ollessaan palkallinen huolehtii myös prosessien käynnistämisestä ja niiden rahoituksesta aina sinne markkinointiin asti.

Mut näitä kumpaakin mallia olen käyttänyt.” Hyytiä

Mäkelä on työskennellyt sekä ohjaajan omistamassa tuotantoyhtiössä, että vienyt toisen tuottajan omistamaan tuotantoyhtiöön oman projektin, jota on tuottanut tuotantoyhtiön

kautta. Tällöin hän, kuten itse mainitsee, on käyttänyt tuotantoyhtiötä ikään kuin alustana, mutta myös rahoittanut oman palkkansa elokuvan rahoituksen kautta.

”Kun ohjaaja ei ole tuottaja, ni mä oon se suurin tuotannon asiantuntija siinä yhteydessä. Sit mä oon tehny freelancer-tuottajana töitä tuottajan omistamaan tuotantoyhtiöön, jolloin periaatteessa tuotantoyhtiössä on jo tuottaja, joka pyörittää sitä firmaa. Ero mikä mulla on, on että mä oon vieny projektin firmaan, sen sijaan, että mut ois palkattu työskentelemään jossain tietyssä projektissa pääsääntöisesti. Mut on sen jälkeen saatettu palkkaa lisäduuneihin muihin projekteihin vähän projektiluontoisemmin, mutta mä en oo freelancerina tullut, että mua ois palkattu jo valmiina olevaan projektiin. Jos nyt karusti sanoisi ni mä oon käyttäny niitä tuotantoyhtiöitä mun välineenä toteuttaa ne projektit.” Mäkelä

Tuottajan palkkaamiseen voi olla myös inhimillisiä syitä kuten tulossa oleva sukupolvenvaihdos, äitiysloma tai muu sijaisuus. Mielestäni hedelmällisin syy tuottajan palkkaamiseen on yritystoiminnan kasvattaminen ja laajentaminen. Palkkaamalla tuottajan ensin projektikohtaisesti on se erinomainen tapa tutustua molemmin puolin ja testata mahdollisen pitkäkestoisemman yhteistyön toimiminen.

Pohtiessaan skenaariota missä freelancer-tuottaja tarjoaa kehittelemäänsä ideaa ja itseään tuotantoyhtiöön Huttu näkee tuotannon silloin siirtyvän vahvasti myös tuotantoyhtiön vastaavan tuottajan projektiksi, mutta oikean kokonaisuuden tulessa vastaan ei näe tätäkään huonona vaihtoehtona.

”Jos freelancer-tuottajalla on hyvä hanke ja meidän yhtiössä olis sopiva tilanne, niin kyllähän se olis erittäin mielenkiintoinen tilanne. Se vois parhaimmillaan olla meille niinkun mäts made in heaven. Jos mulla on kädet täynnä työtä ja sit tulee hyvä projekti, jossa on mukana myös se operatiivinen tuottaja, ni sehän olisi täydellistä. Parempi kuin se, että tulis projekti, johon mulla ei eniwei riittäis kaista. Sillon päästään siihen, että pitää rakentaa sopimus minkä ehdoin operoidaan sellaseks, että se on järkevä molemmille ja se oikeasti mätsää siihen mitä ollaan tekemässä.” Huttu

Haasteena Huttu näki tuotannon kehittämisen freelancerina siihen vaiheeseen, että se tuotantoyhtiön näkökulmasta olisi niin kiinnostava, että projekti halutaan tuotantoyhtiöön tuottajan kanssa. Entä kuinka freelancer-tuottajan palkkaus määritellään varsinkin projektin

kehittelyvaiheessa, jossa rahoitusta ei vielä ole varmistettu? Hän pohti myös freelancerina toimivan tuottajan mahdollisuuksia rahoittaa omaa elämistään kehittelyvaiheen yli, missä tuotantoyhtiö ei itsestään selvästi voi maksaa freelancer-tuottajalle täysimääräistä palkkaa.

Itse koen täysin mahdollisena mallin, jossa tuotantoyhtiön kanssa yhteistyössä, mutta osittain omalla riskillä, kehittelisin projektia ja hankkisin sille rahoitusta. Itse olen tottunut freelancerina työskentelyn tuomaan taloudelliseen epävarmuuteen, sekä vuosia elättänyt itseni tekemällä lomittain elokuvia, tv-sarjoja ja mainoksia eri työnkuvissa. Toki tässä yhteydessä voimme miettiä onko tämän mallin mukainen tuottaminen ammattimaista, jos se on satunnaista, ja onko ratkaisu toimiva pitkällä tähtäimellä.