Yhteenveto

Viime vuosien aikana vallitsevana trendinä ollut mielenterveydellisten haasteiden korostuminen sekä COVID-19 pandemian aikaansaama globaali yhteiskunnallinen poikkeustila, vahvistavat jo aiemmin kirjallisuudessa tunnistettua faktaa, jossa mielenterveyden aiheuttaman tautitaakan rooli tulee myös jatkossa kasvamaan muiden perinteisten kansanterveydellisten haasteiden joukossa. Vaikka mielenterveyden hoitoon on viimeisen vuosikymmenen aikana investoitu kehittämiseen ja tutkimukseen sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla, eivät tehdyt panostukset ole välttämättä riittäviä ottaen huomioon viimeaikaiset yhteiskuntaa ja mielenterveyden voimavaroja ravistelleet muutokset (World Health Organization, 2016; United Nations, 2020). Mielenterveyden kustannusten hillitsemiseksi oleellista olisi löytää uusia kustannustehokkaita matalankynnyksen palveluita, joilla voitaisiin saavuttaa yhteiskunnallista kehitystä mielenterveyden häiriöiden varhaisen vaiheen tunnistamisessa ja tukemisessa. Näissä keskusteluissa on yhtenä ratkaisuvaihtoehtona noussut esiin teknologian tuomat uudet mahdollisuudet. Osittain COVID-19 myötä saavutettu terveydenhuollon digiloikka on vahvistanut ajatusta, jossa uuden teknologian ja niiden kautta saavutettujen toimintamallien avulla voidaan mielenterveyttä tukea kustannustehokkaasti (Pfender, 2020).

Teknologian kehittyminen on alati kiihtyvää ja nykyään puhutaankin sen olevan yksi globaaleista megatrendeistä. Teknologian kehittyminen on johtanut digitaaliseen murrokseen monella eri sektorilla. Myös terveydenhuollon toiminnoissa on näkyvillä uusien digitaalisten toimintamallien ja uusien teknologioiden asettuminen osaksi päivittäisiä rutiineita. Tämä murros tuo mukanaan useita jännitteitä, joita pyritään strategisella suunnittelulla vähentämään. Digitaalinen strategia onkin yksi nykyaikaisen terveydenhuollon peruspilareista, joihin eri organisaatiot ovat viimeistän nyt havahtunut (Matt et al., 2015).

Kiivas kehitystahti asettaa myös organisaation päätöksentekijöille uudenlaisia paineita suoriutua nykyisessä muuttuvassa toimintaympäristössä. Digitaalisen murroksen tuomien mahdollisuuksien ja haasteiden hyväksyminen onkin yks organisaatiokulttuurillinen haaste, jonka koko terveydenhuolto tulee väistämättä kohtaamaan tulevien vuosikymmenien aikana.

(Hemerling et al., 2018). Digitaalisen murroksen kokonaisuus on mahdollista jakaa osa-alueisiin, joihin kuhunkin liittyy sekä mahdollisuuksia että haasteita, joita voidaan pyrkiä hallitsemaan strategisella suunnittelulla, valmistautumisella ja toteuttamisella.

Tässä tutkielmassa on pyritty rajaamaan mielenterveyden hoidon digitaalisen murroksen analyysiä muutamiin tunnistettuihin osa-alueisiin; toimintatapojen muutos, uudet teknologiat

sekä johtaminen. Näiden tunnistettujen tekijöiden analysointi perustui mahdollisuuksien ja haasteiden tunnistamiseen, joka mahdollistaa mielenterveyshoidon digitaalisen murroksen systemaattisen arvioinnin. Terveydenhuollon digitaalinen murros on ennen kaikkea toiminta-tapojen muutosta, jonka johdosta uusien teknologioiden käyttö pitäisi olla systemaattisesti johdettua ja koordinoitua.

Uusien toimintatapojen analyysissä korostui uuden tyyppisten palveluiden ja hoitoprosessien esiin nousu, joka voisi onnistuessaan mahdollistaa laajemman hoitokattavuuden kustannus-tehokkaasti. Erityisesti Suomen kaltaisessa kestävyysvajeen uhkaamassa hyvinvointivalti-ossa, jossa on terveys-maantieteellisesti haastavat toimintaolosuhteet haja-asutuksen ai-heuttamien pitkien välimatkojen takia, on pakko keksiä seuraavan sukupolven teknologiaa hyödyntäviä ennaltaehkäiseviä mielenterveydenhoidon palvelumalleja (Hollis et al., 2015).

Uudet digitaaliset toimintatavat voivat ratkaista osittain terveydenhuollon ja erityisesti mie-lenterveyden aiheuttamien kustannusten jatkuvan kasvun, mutta tälläkin kolikolla on kääntö-puolena haasteena saavutettavuuden takaaminen kaikille väestönryhmille, jotta mielenter-veyden hoidossa ei päädytä eriarvoistumiseen (Carlier et al, 2012). Termielenter-veydenhuollon digi-taaliset toimintamallit aiheuttavat merkittäviä muutoksia nimenomaisesti varsin konservatiivi-seen sektoriin, jossa on totuttu toimimaan tietyllä tavalla jo useita vuosia. Digitaaliset vas-taanotot voivat entisestään syventää syrjäytymisen riskiä ja vähentää kriittisiä sosiaalisia kontakteja, jotka ovat näin COVID-19 pandemian aikana osoittautuneet valtaosalle väestöstä erittäin merkittäviksi. (Pancha et al., 2020; United Nations, 2020)

Digitaalinen murros ei voi tapahtua ilman digitaalisen teknologian kehitystä. Teknologian ke-hitys onkin murrokselle tietä raivaava taustatekijä. Teknologian kehittyminen on myös ter-veydenhuollon sektorilla ollut erittäin kiivasta viimeiset vuosikymmenet 1990-luvulta alkaen.

Kiivaan kehityksen aikana on myös otettu päivittäiseen massakäyttöön sähköiset potilastie-tojärjestelmät, jotka ovat muuttaneet pysyvästi terveydenhuollon toimintaa niin myös mielen-terveyden kontekstissa. Markkinoilla saturoitunut mobiiliteknologia ja moderni tietoliikenne sekä mediassakin jatkuvasti esiintyvä trendisana data-analytiikkaan perustuva tekoäly ovat vain muutamia esimerkkejä, miten teknologia pystyy tukemaan terveydenhuollon toimintaa tulevaisuudessa entistä laajemmin (Luxton, 2016). Teknologioiden avulla voidaan saavuttaa vielä selvästi laadukkaampia ja kustannustehokkaimpia prosesseja, kunhan niitä osataan kohdistaa ja hyödyntää systemaattisesti. Uuden teknologian yhteydessä on myös välttämä-töntä nostaa esiin teknologian aiheuttamat riskit yksilöiden tietosuojaan ja laitteiden tekni-seen turvallisuuteen. Digitaalisen mielenterveyden hoidon markkinoille tulee vuosittain tu-hansia uusia toimijoita, joiden valmiudet toimia sektorilla voivat olla puutteellisia (Grundy et al., 2019). Kun ohjelmistot alkavat terveydenhuollossa avustamaan tai myöhemmässä vai-heessa jopa tekemään entistä enemmän hoitopäätöksiä on syytä huolehtia niiden käyttöön-otossa riittävän laajan näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämistä, jotta ei-toivotuilta

haitta-vaikutuksilta vältytään (Lovejoy, 2019). Jatkuvasti kehittyvässä markkinassa ja sen sisältä-mien ratkaisuiden arvioinnissa lainsäädännöllä on kriittinen rooli, jotta mahdollistetaan kehitys, mutta minimoidaan riski. Ensisijaisen tärkeää on myös turvata yksilöiden tietosuoja ja -turva. Yhteiskunnasta yksilöitävää tietoa kertyy jatkuvasti enemmän ja enemmän eri järjes-telmien kautta, jolloin myös tietoturva rikollisuus sen ympärillä lisääntyy. Syksyllä 2020 Suo-men yhteiskuntaa ravistellut Vastaamo-tietomurto on valitettavan erinomainen esimerkki siitä, miten yksilöiden terveystietoja voidaan käyttää haitallisesti (Liikenne- ja viestintäminis-teriö, 2021). Erityisesti mielenterveyden hoitoon liittyvä stigma asettaa mielenterveyteen liit-tyvään tietoon painoarvon, jonka takia tietoturva- ja tietosuojalainsäädännön mukainen ke-hittäminen on ainoa tapa, jolla myös mielenterveyden hoidossa voidaan saavuttaa teknolo-gisia kehitysaskeleita (McCall, 2018, Euroopan Komissio, 2020).

Teknologian kehitys mahdollistaa uusia digitaalisia toimintamalleja terveydenhuoltoon, mutta teknologisten komponenttien olemassaolo ei passiivisesti johda mullistavaan digitaaliseen murrokseen. Usein onnistuneen transformaation taustalla onkin laadukkaat prosessit ja joh-tamisjärjestelmät, jotka osaltaan huolehtivat teknologisten ja toimintatapojen muutosten sys-temaattisesta implementoimisesta kohde organisaatiossa. Organisaation ja sen muodosta-vien yksilöiden kyky omaksua uusia toimintamalleja voi parhaimmillaan tukea digitaalista murrosta ja pahimmillaan estää kaiken kehityksen. Terveydenhuollossa ja erityisesti psyki-atrisen hoidon sektorilla on vakiintuneita, joiden muuttaminen vaatii koko organisaatiolta si-toutumista. Ammattitaitoisten johtajien ja kiinnostuksen puute terveydenhuollon johtami-sessa on todennettu (Korkiakoski et al. 2021). Konservatiivisen toimintaympäristön asetta-mat haasteet näkyvät uusien teknologioiden ja toimintamallien omaksumisessa. Johtamisella indusoitu kulttuurinmuutos edellyttää usein ammattitaitoista muutosjohtajuutta, joita kliinikko vetoisissa terveydenhuollon yksiköissä ei ole aina saatavilla (Gjellebæk et al., 2020). Digi-taalisen murroksen mahdollistaminen edellyttääkin näin ollen myös johtavassa asemassa olevien ammattilaisten kykyä nähdä digitaalisuus ja sen tuomat mahdollisuudet osana orga-nisaatioiden strategiaa. Digitaalisen murroksen integroiminen osaksi strategiaa on rohkea tulevaisuuteen tehtävä investointi, jonka yhä useamman terveydenhuollon ammattilaisen ja etenkin johtavassa roolissa työskentelevän olisi hyvä ymmärtää ja huomioida omassa työs-kentelyssä.

Todellisuudessa mielenterveyden hoidon digitaalisen murroksen moniulotteisuus ja laajuus on merkittävä, jonka takia tässä tutkielmassa esitetyt analyysit ja pohdinnat ovat pieni osa isompaa kokonaisuutta. Digitaalisen murroksen analysointi on ennakoivasti haastavaa ja oi-keastaan päätelmät onnistumisesta voidaan tehdä retrospektiivisesti. Huomionarvoista on myös se, että osa esitellyistä digitaalisen murroksen osatekijöistä voivat olla päällekkäisiä tai jopa korvaavia esimerkiksi sopivalla teknologialla voidaan joissakin tapauksissa korvata

esi-teltyjä toimintamalleja tai uusien toimintamallien avulla voidaan vähentää tarvetta johtami-selle. Rajapintoja näiden osatekijöiden välillä on lukuisia ja todellisuudessa niitä voi olla vai-kea erotella tekijöitä toisistaan. Osatekijöitä on mahdollista jaotella hyvinkin yksityiskohtai-sesti, mutta tässä tutkielmassa on hyödynnetty varsin karkeaa jaottelua. Digitaalisen mur-roksen toteutuminen voidaankin nähdä jatkuvana prosessina, jossa eri osatekijät muodosvat toisistaan riippuvan kokonaisuuden. Ilman tiettyjä teknologisia kehitysaskeleita ei voi ta-pahtua harppauksia toimintamalleissa, jolloin myöskään muutosjohtaminen ei mahdollista.

Kokonaisuuden hahmottaminen ja analyysi on kuitenkin luontevampaa strukturoitujen osa-tekijöiden avulla.