2.1 Katsaus globaaliin mielenterveyteen
Mielenterveyshäiriöiden ilmaantuvuus on ollut jatkuvassa kasvussa 1990-luvun lopusta läh-tien. Nykyään tunnistettujen mielenterveyshäiriöiden kirjo on laaja. Tilastot osoittavat, että masennus eli depressio on maailman laajuisesti yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä (World Health Organization, 2016). Hoitamattomat mielenterveydenhäiriöt muodostavat jopa 13 % globaalista terveystaakasta. On myös arvioitu, että 2030-luvulla mielenterveyden häiriöt, erityisesti depressio, tulevat olemaan maailmanlaajuisesti suurin kuolleisuutta ja sairastuvuutta aiheuttava yksittäinen tekijä (World Health Organization, 2011). Heikentyneen mielenterveyden aiheuttamaa kustannus- ja terveystaakkaa on haastavaa arvioida, koska mielenterveyden häiriöiden tautitaakka on erittäin yksilöllinen, jossa vaihtelua esiintyy inhimillisestä kärsimyksestä aina menetettyihin työpanoksiin. Länsimaissa mielenterveyden kehittämisen ja hoitamisen rahoittajina ovat toimineet ensisijaisesti valtiot sekä yleishyödylliset järjestöt. Merkittävän osuuden taloudellisesta tautitaakasta kantaa myös työnantajat erilaisten työterveysmaksujen kautta. Vasta viimeisimpinä rahoittajina ovat yksittäiset kotitaloudet, jotka kustantavat pääsääntöisesti ainoastaan yksityiset vakuutukset sekä omakustanteiset terveydenhuollon lisäpalvelut. (World Health Organization, 2014) Kokonaisuudessaan mielenterveydenhäiriöiden aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat massiiviset sekä toistaiseksi jatkuvasti kasvava menoerä. Pelkästään mielenterveyden-huollon suorat kustannukset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kasvaneet lähes 5 %:n vuositahdilla (SAMHSA, 2014).
Mielenterveyden heikentyminen on tunnistettu myös globaaliksi haasteeksi, jonka takia mie-lenterveyspalveluiden kehittämiseen onkin ohjattu viime vuosikymmenien aikana runsaasti TKI-resursseja. Rahoitukseen osallistuvat valtiot sekä kansalliset yhteisöt, kuten Euroopan Unioni. Tämä näkyy siinä, että Suomessakin mielenterveyden hoidossa sekä sen kehittämisessä tulee huomioida EU:n jäsenmaita ohjaava, Euroopan komission asettama toimintasuunnitelma digitaalisten terveyspalveluiden aseman vahvistamisesta osana terveydenhuollon palveluja (Euroopan komissio, 2020). Eri kansainväliset toimijat ja instituutiot tekevät arvokkaita linjauksia selvityksien pohjalta, jotka välillisesti ohjaavat yksittäisten valtioiden, yhteisöjen ja yksilöiden toimintaa ja mahdollistavat resurssien toi-meenpanon käytäntöön. Kansainvälisellä tasolla resurssien ohjaaminen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myös mielenterveydenhoidon sektorilla on ratkaisevaa, jotta uusia vaikuttavia mielenterveysratkaisuita saadaan systemaattisesti kehitettyä, arvioitua ja jalkautettua käytäntöön (Koumpouros et al., 2020). Mielenterveyden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitukseen on nousemassa entistä enemmän pääomarahoituksen sektori, jossa mielenterveyteen keskittyvät yritykset saavat entistä enemmän sekä yksityistä että julkisten
organisaatioiden riskirahoitusta. Tämän rahoituksen osuus on kuitenkin vielä varin pieni ver-rattuna kokonaisrahoitukseen (Koumpouros et al., 2020).
2.2 Mielenterveyshäiriöt Suomessa
Mielenterveyshäiriöiden ja erityisesti masennuksen ilmaantuvuus on ollut myös Suomessa tasaisessa kasvussa viimeisten vuosikymmenien aikana siinä missä fyysinen terveys on kohentunut samanaikaisesti. Syitä mielenterveyshäiriöiden nousevalle trendille voidaan löytää monia, mutta yhtenä selittävänä tekijänä voidaan pitää kroonista resurssipulaa, joka on saattanut johtaa tarjolla olevien palveluiden heikkouteen ja niiden hitaaseen kehittymiseen. Kasvun taustalla nähdään olevan myös työ- ja opiskeluelämän vaativuuden lisääntyminen sekä ihmisten lisääntynyt tietoisuus omasta mielenterveydestä.
Päihteidenkäyttö sekä köyhyys nähdään altistavana tekijänä mielenterveyshäiriöiden kehittymiselle. Tieteellisten julkaisuiden perusteella on arvioitu, että 5–7 % suomalaisista kärsii jonkin asteisesta masennuksesta (Duodecim, 2020). Viime vuosina yli puolet (51,5 %) työkyvyttömyyseläkkeistä myönnettiin mielenterveysperusteista (Nyman, 2020). Myös perusterveydenhuollon avohoidossa masennuksen sekä muiden mielenterveyshäiriöiden hoidon tarve on lisääntynyt. Arvioiden mukaan jopa 10 % perusterveydenhuollon potilaista on hoidossa masennuksen vuoksi (Duodecim, 2020).
Mielenterveyshäiriöt aiheuttavatkin yhteiskunta-, yhteisö- ja yksilötasolla lisäkustannuksia muun muassa menetetyn työkyvyn kautta sekä inhimillistä kärsimystä esimerkiksi itsemurhien kautta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2021). Mielenterveyden kustannukset on arvioitu olevan vuodessa noin viisiprosenttia bruttokansantuotteesta, joka Suomen kokoisessa taloudessa vastaa noin 11 miljardia euroa. Suomen kansaterveyden ja yhteiskuntatalouden näkökulmasta olisikin luontevaa pyrkiä investoimaan ennalta ehkäisevään mielenterveyshoitoon, jotta vältytään kalliilta ja ikäviltä päätetapahtumilta. Mie-lenterveyden kasvaviin haasteisiin ja palveluiden saatavuuteen onkin laadittu kansallinen strategia (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2020). Suomen mittakaavassa on myös erityisen tärkeätä, että mielenterveyshoitojen vaikuttavuutta onkin syytä jatkossa arvioida systemaattisesti, jotta osataan kohdentaa kliinisesti ja kustannuksiltaan vaikuttavaa hoitoa resurssitehokkaasti sitä tarvitseville. Suomen maantieteellisesti ilmaantuva terveyspoliittinen tilanne, jossa palvelut pitää pystyä tarjoamaan myös haja-asutuksella asettaa uuden tyyppi-siä saatavuushaasteita perinteisen hoidon toteuttamiseen, joita saattaa olla mahdollista rat-kaista uusien teknologiaa hyödyntävien toimintamallien avulla. Vuonna 2020 päivitetyssä depression Käypähoito-suosituksessa onkin lisätty tieteellisesti vahva näytönastekatsaus tie-totekniikka hyödyntävien hoitomuotojen käytöstä ja niiden hyödyistä osana mielenterveyden häiriöiden hoitoa (Duodecim, 2020).
2.3 COVID-19 pandemian vaikutus mielenterveyteen
Alkuvuodesta 2020 käynnistynyt COVID-19 pandemia on osoittanut, että tavallisestä poik-keavan infektiotaudin aiheuttama fyysinen terveysturvallisuuden uhka on lisännyt jo nyt myös mielenterveyden häiriöiden aiheuttamaa tautitaakka. Mielenterveydenhäiriöiden uskotaankin kasvavan räjähdysmäisesti pandemian jälkeisessä toimintaympäristössä. Erityisesti taudin aiheuttamat pelkotilat, poikkeusolosuhteet ja sosiaalinen eristäytyminen on lisännyt yleistä ahdistuneisuutta ja psyykkistä kuormitusta sekä potilaiden, että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. (Xiang et al, 2020) Myös taloudellinen epävarmuus on lisännyt yksilöiden ja kotitalouksien kokemaa henkistä kuormitusta. Kokonaiskuormitus näkyy tässä vaiheessa jo vaiheessa, vaikka on ennustettu, että mielenterveyden tautitaakan todellinen kuormitus näkyy vasta viiveellä, kun akuutti pandemiatilanne on lauennut. Tilastollisesti kuor-mitus näkyy poikkeuksen voimakkaana mielenterveyden häiriöiden ilmaantuvuutena globaa-lista. (Czeisler et al., 2020) Huomioitavaa on, että henkinen kuormitus ei ole jakautunut tasaisesti yhteiskuntaan vaan huonompiosaiset, jotka muutenkin ovat tilastollisesti alttiimpia mielenterveyden häiriöille, ovat kärsineet tilastollisesti muita enemmän. (Panchal et al, 2021) Pandemia onkin eri selvitysten mukaan altistanut ja ajanut yhteiskuntia kansainvälisellä tasolla mielenterveydelliseen kriisitilanteeseen, jossa mielenterveyden haasteet yleistyvät samalla, kun palveluiden saavutettavuudessa ja laadussa on tapahtunut häiriöitä (United Na-tions, 2020; World Health Organization, 2016). Liikkumisrajoitusten ja yhteiskunnallisten sulkutilojen seurauksena perinteisten mielenterveyspalveluiden, kuten fyysisten terveydenhuollon lähivastaanottojen, saavutettavuus vaikeutui merkittävästi tai jopa keskey-tyi useassa valtiossa eri puolella maailmaa.
Samalla poikkeusolosuhteet luovat täysin uuden mahdollisuuden ja myös riskien uusien digitaalisten hoitomuotojen esiintulolle. Pandemian aikana digitaalisten palveluiden käyttö korostui myös mielenterveyden hoidossa, joka ei myöskään ollut lähtökohtaisesti riittävän hyvin varautunut toimintatapojen digitaaliseen muutoksen. (Pfender, 2020). Niiden kysyntä onkin ollut viimeisen vuoden aikana merkittävässä kasvussa. (Currie et al., 2020). Onkin pu-huttu pandemian aiheuttamasta digiloikasta. Kysyntä on luonut myös runsaasti uutta tarjontaa ja jatkossa onkin oletettavaa, että yhä useampi mielenterveyspalvelu voidaan toteuttaa paikasta tai myös ajasta riippumatta digitaalisten työkalujen avulla (Pfender, 2020).
Harvoista mielenterveyden digiratkaisusta on kuitenkaan ehtinyt kertyä vielä laadukas tieteellistä näyttöä, jonka perusteella voitaisiin tehdä laadukkaita hoidon vaikuttavuuteen perustuvia hoitostandardeihin vaikuttavia ratkaisuita. Mielenterveyspalveluissa tuleekin jat-kuvasti kehittää digitaalisia hoitomuotoja sekä arvioida niiden vaikuttavuutta ja saavutettavuutta, sillä käynnissä oleva koronakriisi on osoittanut mielenterveyden hoidon ny-kyisen haavoittuvuuden. (United Nations, 2020).