Valtteri Korkiakoski
DIGITAALINEN MURROS MIELENTER- VEYDEN HOIDOSSA
Kandidaatin tutkielma
Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunta
Professori Teemu Laine (Ohjaaja)
Tuomas Korhonen (Tarkastaja)
5/2021
Valtteri Korkiakoski: Digitaalinen murros mielenterveyden hoidossa Kandidaatin tutkielma
Tampereen yliopisto
Tuotantotalouden kandidaatintutkinto 4/2021
Mielenterveyden haasteet ja niistä muodostuvat kustannukset kasvavat sekä Suomessa että globaalisti. COVID-19 pandemian aikaan saamat laajat yhteis- kunnalliset muutokset ovat osoittaneet nykyisten palveluiden haavoittuvuudet, jotka näkyvät nyt mielenterveyden palveluiden tarpeen kasvuna. Ennaltaehkäi- seville ja matalankynnyksen digitaalisille mielenterveyspalveluille on muodostu- nut merkittävä kysyntä, jonka johdosta myös erilaisten palveluiden määrä on voi- makkaassa kasvussa. Tämä muutos kiihdyttää osaltaan mielenterveyden sekto- rin digitaalista murrosta. Tutkielmassa tarkasteltava aihe on erittäin ajankohtai- nen ja yhteiskunnallisesti tärkeä.
Teknologinen kehitys ja sen mukana tuleva digitaalinen murros on havait- tavissa monelle eri terveydenhuoltoon verrattavissa olevalla toimialalla, joissa di- giloikka on onnistuneesti otettu kuluneen vuosikymmenen aikana. Terveyden- huollossa ja erityisesti mielenterveyden sektorilla kehitys laahaa perässä. Viime vuosien voimakas kasvu ja sen mukana tulevat lieve ilmiöt, kuten työskentelyn muutokset ja tietomurrot, ovat muodostanut runsaasti jännitteitä terveysteknolo- gian kehitykseen. Mielenterveydenhoidon digitaalisen murroksen analyyttinen tarkastelu mahdollistaa systemaattisen vertailun toimialojen välillä sekä strategi- sen suunnittelun ja toteuttamisen.
Tässä tutkielmassa mielenterveydenhoidon digitaalista murrosta arvioi- daan kolmen kirjallisuuden avulla tunnistetun osatekijän avulla. Analyysissä käy- tettyjä osatekijöitä ovat toimintatapojen muutos, teknologian kehitys ja johtami- nen. Jokaista osa-aluetta tarkastellaan mahdollisuuksien ja haasteiden avulla.
Kukin osa-alue jaotellaan vielä yksityiskohtaisimmiksi tekijöiksi, joissa pyritään tieteellisen kirjallisuuden avulla esittämään perusteltuja väitteitä tukemaan ana- lyysiä ja siitä muodostuneita pohdintoja.
Ottaen huomioon aihepiirin moniulotteisuuden, jatkuvan kehityksen sekä tämän tutkielman rajauksen lopussa ilmaistut johtopäätökset luovat lähinnä arvo- kasta pohjatietoa tulevalla jatkotutkimuksella. Tietylle lukijakunnalle, kuten ter- veydenhuollon päättäjille ja tutkijoille, voivat ne kuitenkin jo tässä vaiheessa tuot- taa lisäymmärrystä mielenterveyden digitaalisen murroksen analysoinnista.
Avainsanat: Digitaalinen murros, mielenterveyden hoito, teknologia, Terveydenhuollon johtaminen
Tämän julkaisun alkuperäisyys on tarkastettu Turnitin OriginalityCheck –
ohjelmalla.
Valtteri Korkiakoski: Digital Transformation in Mental Healthcare Bachelor’s Thesis
Tampere University
Industrial Engineering and Management 5/2021
Mental health challenges and the costs of mental illness are growing both in Fin- land and globally. The extensive societal changes brought about by the COVID- 19 pandemic have highlighted the vulnerabilities of existing services and are now reflected in the growing need for mental health services. There is a significant demand for preventive and low-threshold digital mental health services. This has resulted to that the number of different digital mental health services is also grow- ing strongly. This change is catalyzing the digital transformation in the mental health sector. Therefore, the thesis is very topical and socially important.
Rapid technological developments are evident in many different healthcare-comparable industries where the digital leap has been successfully taken over the past decade. Technological developments in healthcare, in mental healthcare particularly, are lagging the development. The strong growth of digital mental health services in recent years has created a great deal of tension for the development of health technology. Systematic analysis of the digital transfor- mation in mental healthcare enables both analytic comparisons between indus- tries and strategic planning.
In this thesis, the digital transformation in mental healthcare is assessed using three components identified through the literature. The components used in the analysis are changes in operating processes, technological development, and management. The analysis is based on evaluating opportunities and chal- lenges in each subsector. Each subsector is divided into even more detailed com- ponents to gain a structured view of the analysis. Scientific literature is utilized to support substantiated claims of the analysis and the reflections that result from it.
Given the complex nature of the topic, continuous development, and limits of the literature review, the conclusions expressed in the end mainly provide val- uable background information for future research. In some cases, conclusions of the thesis can provide a better understanding and insights for healthcare deci- sion-makers and researchers.
Keywords: Digital transformation, mental healthcare, technology, healthcare leadership
The originality of this thesis has been checked using the Turnitin
OriginalityCheck service.
Tämä kandidaatin tutkielma on ollut opettavainen ja kiinnostava kevätprojekti. Voisin luonnehtia tämän työn tekemistä luontevaksi ja kevyeksi, koska pystyin hyödyntämään kätevästi omaa koulutustaustaa tämän työn tekemisessä. Näiden lisäksi olen ollut mu- kana perustamaassa digitaalista mielenterveyden hoidon seuranta työkalua, jonka takia aihepiiri on myös käytännönkokemuksen kautta tuttu. Näin ollen saavutin lukuisia syner- giaetuja, joita pystyn hyödyntämään myös tulevissa tutkimusprojekteissa.
Projekti toimi erinomaisena alustuksena tuleville projekteille, koska olen aloittamassa lääketieteellistä väitöskirjaa, jossa perehdytään tarkemmin terveydenhuollon johtami- seen. Näiden lisäksi olen mukana tutkimusprojektissa, jossa selvitetään digitaalisen mie- lenterveyden hoidon kliinistä käytettävyyttä ja soveltuvuutta. Tarkoituksena olisi lähteä syventämään tutkimusta kohti terveydenhuollon tuotantotaloutta, jossa analysoidaan tar- kemmin taloudellista ja kliinistä vaikuttavuutta.
Haluan kiittää erityisesti Tuomas Korhosta kannustavasta asenteesta ja kehuista projek- tin aikana. Ilman Tuomaksen kannustusta ja apua projektin toteutuminen keväällä 2021 olisi ollut epätodennäköistä. Lisäksi haluan kiittää professori Teemu Lainetta erittäin hy- vistä kommenteista käsikirjoitusvaiheessa. Kiitos kuuluu myös vertaisille, jotka antoivat laadukasta ja kattavaa palautetta luonnos- ja käsikirjoitusvaiheen seminaareissa. Koko- naisuudessaan projekti on ollut onnistunut ja toivottavasti tämä julkaisu herättää uusia ajatuksia lukijoissa.
Tampereella, 2.5.2021
Valtteri Korkiakoski
1. JOHDANTO ... 1
2. MIELENTERVEYSHOIDON NYKYTILA ... 3
2.1 Katsaus globaaliin mielenterveyteen ... 3
2.2 Mielenterveyshäiriöt Suomessa ... 3
2.3 COVID-19 pandemian vaikutus mielenterveyteen ... 5
3. DIGITAALINEN MURROS TERVEYDENHUOLLOSSA ... 6
3.1 Megatrendinä teknologian kehitys ... 6
3.2 Digitaalisen murroksen osatekijöiden tunnistaminen ... 7
3.3 Terveydenhuollon digitaalinen murros ... 9
4. MIELENTERVEYDEN HOIDON DIGITAALISEN MURROKSEN ANALYSOINTI . 10 4.1 Toimintatavat ... 11
4.1.1 Ennaltaehkäisevät palvelut mahdollisuutena ... 11
4.1.2 Mahdollisuutena nykyaikainen hoidon seuranta ... 12
4.1.3 Teknologian saavutettavuuden haaste ... 13
4.1.4 Haasteena vuorovaikutuksen muuttuminen ... 14
4.2 Teknologia ... 14
4.2.1 Mobiiliteknologian luomat mahdollisuudet ... 14
4.2.2 Teköälyn luomat uudet mahdollisuudet ... 15
4.2.3 Tietosuojan asettamat haasteet ... 16
4.2.4 Haasteena tekninen turvallisuus ... 17
4.3 Johtaminen ... 18
4.3.1 Mahdollisuutena murroksen johtaminen ... 18
4.3.2 Haasteena kulttuurinmuutos ... 19
5. PÄÄTELMÄT ... 21
5.1 Yhteenveto ... 21
5.2 Tutkielman vahvuudet ja heikkoudet ... 24
5.3 Johtopäätökset ... 25
LÄHTEET ... 27
.
1. JOHDANTO
Mielenterveyden aiheuttama taloudellinen ja inhimillinen kuorma on viime vuosien aikana noussut entistä vahvemmin yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Vähittäiset muutokset työn ja vapaa-ajan kuormittavuudessa sekä viimeisen vuoden aikana koetut historiallisen laajat COVID-19 pandemian aiheuttamat poikkeustilat ovat entisestään korostaneet mielenterveyden roolia ja tärkeyttä yhteiskunnallisena voimavarana. Mielenterveyden vaaliminen on sekä inhimillisesti, että ta- loudellisesti ratkaisevaa tulevaisuudessa. (World Health Organization, 2016; United Nations, 2020) Mielenterveyshäiriöiden aiheuttamia vaikutuksia kansantaloudelle ja yksilöiden terveydelle on tilastoitu jo usean vuosikymmenen vuoden ajan, mutta niiden aiheuttamaa moniulotteista kokonaisvaikutusta ei olla vielä kattavasti pystytty perustelemaan. Uudet digitaaliset teknologiat sekä niiden mukana tuomat mahdollisuudet ja haasteet vyöryvät ter- veydenhuoltoon, niin myös mielenterveyden hoitoon. Teknologian viimeisimpien sovellutuksien valjastaminen laajamittaiseen mielenterveyden digitaalisten toimintatapojen muutokseen ja tukemiseen nähdäänkin yhtenä tulevaisuuden resurssitehokkaan ja yksilöllisen psykiatrisen hoidon kulmakivenä. (Bickman et al. 2020; Graham et al., 2020).
Yhä moninaisempi mielenterveyshäiriöiden kirjo sekä niiden kasvava osuus terveystaakasta on vähitellen johtamassa psykiatrisen hoidon kehittymiseen. COVID-19 pandemia on toiminut katalyyttinä digitaaliselle kehitykselle koko yhteiskunnassa ja niin myös mielenterveyssektorilla. (Xiang, 2020; Pfender, 2020). Laajentunut hoitopalveluiden tarjoama on tuonut viime vuosien aikana markkinoille myös tuhansia uusia toimijoita aina digitaalisesta terapiasta toiminnanohjausjärjestelmiin. Uusien ratkaisuiden vaikuttavuudesta ei ole vielä kattavasti tieteellistä näyttöä (Torous et al., 2014). Nämä muutokset ovat asettaneet myös uusia kriteereitä laadukkaalle mielenterveyshoitojen vaikuttavuuden arvioinnille, jotka ovat jääneet kiihtyvässä kehityksestä jälkeen. Mielenterveyden kompleksisuus, hoidon toteutta- misen monitekijäisyys sekä digitaaliset teknologiat ja niiden myötä tulevat työskentelytavat asettavat uusia sekä tunnistettuja haasteita mielenterveyspalveluiden laadun ja vaikuttavuuden arvioinnille. (Samartzis et al., 2020, De Silva et al. 2015)
Tässä kandidaatintyössä perehdytään aluksi tarkemmin mielenterveyshäiriöiden nykytilaan Suomessa sekä globaalissa viitekehyksessä, jonka jälkeen keskitytään terveydenhuollon teknologian kiihtyvään kehityksen perusperiaatteisiin sekä lopuksi mielenterveydenhoidon digitaalisen murroksen mahdollisuuksien ja haasteiden analysointiin. Pääpainona on mielenterveydenhoidon digitaalisen murroksen analysointi, joka toteutetaan kirjallisuuden
kautta tunnistettujen osatekijöiden avulla (Kuva 1). Analyysissa tarkastellaan ja tunnistetaan digitaalisen murroksen osatekijöitä eli toimintatapoja, teknologiaa ja johtamista erikseen niiden mahdollisuuksien sekä haasteiden kautta. Tavoitteena on luoda alustava käsitys siitä miten digitaalinen murros, ja sen mukana tulevat teknologiset ratkaisut ja toimintatavat voivat tukea vaikuttavaa ja resurssitehokasta mielenterveyshoitoa. Sekä tunnistaa digitaalisen mur- roksen johtamiseen liittyvät haasteet ja mahdollisuudet, jotta osataan ennakoivasti luoda strategia digitaalisuuden toimeenpanoon. (Gjellebæk et al., 2020). Tutkimuskysymyksiksi muotoutuivat seuraavat: (1) Miten teknologian kehitys näkyy ja vaikuttaa terveydenhuollossa ja (2) miten digitaalisen murroksen mukana tuomat mahdollisuudet ja haasteet auttavat en- nakoivasti kehittämään ja suunnittelemaan tulevaisuuden mielenterveyden hoitoa. Ajankoh- tainen aihe sidotaan terveydenhuollon tuotantotalouden aihepiirin hyödyntämällä analyy- sissä kliinisten tekijöiden sijaan teknisiä ja johtamisen tulokulmia. Digitaalisen murroksen analyysi (Kuva 1) perustuu mahdollisuuksien ja haasteiden tunnistaminen kolmen ulottuvuu- den avulla (toimintatavat, teknologia ja johtaminen).
Kuva 1: Mielenterveyden hoidon digitaalisen murroksen analyysissä käytetty rakenne. Ana- lyysissä käytetyt lähteet esitellään tarkemmin kappaleessa 4.
Tässä kandidaatintutkielmassa tutkimuskysymyksiin vastaaminen perustuu kohdennettujen hakusanojen ja rajauksien avulla toteutettuun kirjallisuuskatsaukseen. Tutkielman aiheen poikkitieteellisyyden, erityisesti lääketieteellisen tulokulman, takia pääasiallisena tietolähteenä oli Medline-tietokanta, jota käsiteltiin PubMed-hakukoneportaalin kautta.
Alkuperäinen kirjallisuushaku rajattiin soveltuvaksi asettamalla ehdoiksi viimeisen viiden vuoden aikana julkaistut artikkelit, koska tutkielman aiheena on nopeasti kehittyvä tieteenala ja tutkielman tavoitteena oli saada mahdollisimman ajankohtainen katsaus. Lisäksi tiedonhaun rajaamisen kriteerinä oli käytännöllisistä syistä artikkelin englannin- tai suomen- kielinen tekstiversio sekä abstrakti. Kirjallisuushaussa painotettiin julkaisun tieteellistä validiteettia keskittymällä pääasiallisesti kansainvälisesti arvostettuihin julkaisuihin. Täyden- tävä kirjallisuushaku toteutettiin Google Scholar ja Andor-tietokantaa hyödyntäen, josta va- littiin vertaisarvioituja julkaisuja kansainvälisesti tunnetuista julkaisuista (mm. Academy of Management Journal ja Journal of Healthcare Management). Tausta-aineistoa täydennettiin ei-tieteellisillä julkaisuilla (mm. Harvard Business Review ja World Health Organization), jotka soveltuvat tämän tutkielman tavoitteisiin asiaa taustoittaviksi tietolähteiksi niiden yleisen tun- nettuuden vuoksi.
Teknologia Toimintatavat
Johtaminen
Haasteet Mahdollisuudet
Digitaalinen murros
Toimintatavat Teknologia Johtaminen
2. MIELENTERVEYSHOIDON NYKYTILA
2.1 Katsaus globaaliin mielenterveyteen
Mielenterveyshäiriöiden ilmaantuvuus on ollut jatkuvassa kasvussa 1990-luvun lopusta läh- tien. Nykyään tunnistettujen mielenterveyshäiriöiden kirjo on laaja. Tilastot osoittavat, että masennus eli depressio on maailman laajuisesti yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä (World Health Organization, 2016). Hoitamattomat mielenterveydenhäiriöt muodostavat jopa 13 % globaalista terveystaakasta. On myös arvioitu, että 2030-luvulla mielenterveyden häiriöt, erityisesti depressio, tulevat olemaan maailmanlaajuisesti suurin kuolleisuutta ja sairastuvuutta aiheuttava yksittäinen tekijä (World Health Organization, 2011). Heikentyneen mielenterveyden aiheuttamaa kustannus- ja terveystaakkaa on haastavaa arvioida, koska mielenterveyden häiriöiden tautitaakka on erittäin yksilöllinen, jossa vaihtelua esiintyy inhimillisestä kärsimyksestä aina menetettyihin työpanoksiin. Länsimaissa mielenterveyden kehittämisen ja hoitamisen rahoittajina ovat toimineet ensisijaisesti valtiot sekä yleishyödylliset järjestöt. Merkittävän osuuden taloudellisesta tautitaakasta kantaa myös työnantajat erilaisten työterveysmaksujen kautta. Vasta viimeisimpinä rahoittajina ovat yksittäiset kotitaloudet, jotka kustantavat pääsääntöisesti ainoastaan yksityiset vakuutukset sekä omakustanteiset terveydenhuollon lisäpalvelut. (World Health Organization, 2014) Kokonaisuudessaan mielenterveydenhäiriöiden aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat massiiviset sekä toistaiseksi jatkuvasti kasvava menoerä. Pelkästään mielenterveyden- huollon suorat kustannukset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kasvaneet lähes 5 %:n vuositahdilla (SAMHSA, 2014).
Mielenterveyden heikentyminen on tunnistettu myös globaaliksi haasteeksi, jonka takia mie- lenterveyspalveluiden kehittämiseen onkin ohjattu viime vuosikymmenien aikana runsaasti TKI-resursseja. Rahoitukseen osallistuvat valtiot sekä kansalliset yhteisöt, kuten Euroopan Unioni. Tämä näkyy siinä, että Suomessakin mielenterveyden hoidossa sekä sen kehittämisessä tulee huomioida EU:n jäsenmaita ohjaava, Euroopan komission asettama toimintasuunnitelma digitaalisten terveyspalveluiden aseman vahvistamisesta osana terveydenhuollon palveluja (Euroopan komissio, 2020). Eri kansainväliset toimijat ja instituutiot tekevät arvokkaita linjauksia selvityksien pohjalta, jotka välillisesti ohjaavat yksittäisten valtioiden, yhteisöjen ja yksilöiden toimintaa ja mahdollistavat resurssien toi- meenpanon käytäntöön. Kansainvälisellä tasolla resurssien ohjaaminen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan myös mielenterveydenhoidon sektorilla on ratkaisevaa, jotta uusia vaikuttavia mielenterveysratkaisuita saadaan systemaattisesti kehitettyä, arvioitua ja jalkautettua käytäntöön (Koumpouros et al., 2020). Mielenterveyden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiorahoitukseen on nousemassa entistä enemmän pääomarahoituksen sektori, jossa mielenterveyteen keskittyvät yritykset saavat entistä enemmän sekä yksityistä että julkisten
organisaatioiden riskirahoitusta. Tämän rahoituksen osuus on kuitenkin vielä varin pieni ver- rattuna kokonaisrahoitukseen (Koumpouros et al., 2020).
2.2 Mielenterveyshäiriöt Suomessa
Mielenterveyshäiriöiden ja erityisesti masennuksen ilmaantuvuus on ollut myös Suomessa tasaisessa kasvussa viimeisten vuosikymmenien aikana siinä missä fyysinen terveys on kohentunut samanaikaisesti. Syitä mielenterveyshäiriöiden nousevalle trendille voidaan löytää monia, mutta yhtenä selittävänä tekijänä voidaan pitää kroonista resurssipulaa, joka on saattanut johtaa tarjolla olevien palveluiden heikkouteen ja niiden hitaaseen kehittymiseen. Kasvun taustalla nähdään olevan myös työ- ja opiskeluelämän vaativuuden lisääntyminen sekä ihmisten lisääntynyt tietoisuus omasta mielenterveydestä.
Päihteidenkäyttö sekä köyhyys nähdään altistavana tekijänä mielenterveyshäiriöiden kehittymiselle. Tieteellisten julkaisuiden perusteella on arvioitu, että 5–7 % suomalaisista kärsii jonkin asteisesta masennuksesta (Duodecim, 2020). Viime vuosina yli puolet (51,5 %) työkyvyttömyyseläkkeistä myönnettiin mielenterveysperusteista (Nyman, 2020). Myös perusterveydenhuollon avohoidossa masennuksen sekä muiden mielenterveyshäiriöiden hoidon tarve on lisääntynyt. Arvioiden mukaan jopa 10 % perusterveydenhuollon potilaista on hoidossa masennuksen vuoksi (Duodecim, 2020).
Mielenterveyshäiriöt aiheuttavatkin yhteiskunta-, yhteisö- ja yksilötasolla lisäkustannuksia muun muassa menetetyn työkyvyn kautta sekä inhimillistä kärsimystä esimerkiksi itsemurhien kautta (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2021). Mielenterveyden kustannukset on arvioitu olevan vuodessa noin viisiprosenttia bruttokansantuotteesta, joka Suomen kokoisessa taloudessa vastaa noin 11 miljardia euroa. Suomen kansaterveyden ja yhteiskuntatalouden näkökulmasta olisikin luontevaa pyrkiä investoimaan ennalta ehkäisevään mielenterveyshoitoon, jotta vältytään kalliilta ja ikäviltä päätetapahtumilta. Mie- lenterveyden kasvaviin haasteisiin ja palveluiden saatavuuteen onkin laadittu kansallinen strategia (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2020). Suomen mittakaavassa on myös erityisen tärkeätä, että mielenterveyshoitojen vaikuttavuutta onkin syytä jatkossa arvioida systemaattisesti, jotta osataan kohdentaa kliinisesti ja kustannuksiltaan vaikuttavaa hoitoa resurssitehokkaasti sitä tarvitseville. Suomen maantieteellisesti ilmaantuva terveyspoliittinen tilanne, jossa palvelut pitää pystyä tarjoamaan myös haja-asutuksella asettaa uuden tyyppi- siä saatavuushaasteita perinteisen hoidon toteuttamiseen, joita saattaa olla mahdollista rat- kaista uusien teknologiaa hyödyntävien toimintamallien avulla. Vuonna 2020 päivitetyssä depression Käypähoito-suosituksessa onkin lisätty tieteellisesti vahva näytönastekatsaus tie- totekniikka hyödyntävien hoitomuotojen käytöstä ja niiden hyödyistä osana mielenterveyden häiriöiden hoitoa (Duodecim, 2020).
2.3 COVID-19 pandemian vaikutus mielenterveyteen
Alkuvuodesta 2020 käynnistynyt COVID-19 pandemia on osoittanut, että tavallisestä poik- keavan infektiotaudin aiheuttama fyysinen terveysturvallisuuden uhka on lisännyt jo nyt myös mielenterveyden häiriöiden aiheuttamaa tautitaakka. Mielenterveydenhäiriöiden uskotaankin kasvavan räjähdysmäisesti pandemian jälkeisessä toimintaympäristössä. Erityisesti taudin aiheuttamat pelkotilat, poikkeusolosuhteet ja sosiaalinen eristäytyminen on lisännyt yleistä ahdistuneisuutta ja psyykkistä kuormitusta sekä potilaiden, että terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. (Xiang et al, 2020) Myös taloudellinen epävarmuus on lisännyt yksilöiden ja kotitalouksien kokemaa henkistä kuormitusta. Kokonaiskuormitus näkyy tässä vaiheessa jo vaiheessa, vaikka on ennustettu, että mielenterveyden tautitaakan todellinen kuormitus näkyy vasta viiveellä, kun akuutti pandemiatilanne on lauennut. Tilastollisesti kuor- mitus näkyy poikkeuksen voimakkaana mielenterveyden häiriöiden ilmaantuvuutena globaa- lista. (Czeisler et al., 2020) Huomioitavaa on, että henkinen kuormitus ei ole jakautunut tasaisesti yhteiskuntaan vaan huonompiosaiset, jotka muutenkin ovat tilastollisesti alttiimpia mielenterveyden häiriöille, ovat kärsineet tilastollisesti muita enemmän. (Panchal et al, 2021) Pandemia onkin eri selvitysten mukaan altistanut ja ajanut yhteiskuntia kansainvälisellä tasolla mielenterveydelliseen kriisitilanteeseen, jossa mielenterveyden haasteet yleistyvät samalla, kun palveluiden saavutettavuudessa ja laadussa on tapahtunut häiriöitä (United Na- tions, 2020; World Health Organization, 2016). Liikkumisrajoitusten ja yhteiskunnallisten sulkutilojen seurauksena perinteisten mielenterveyspalveluiden, kuten fyysisten terveydenhuollon lähivastaanottojen, saavutettavuus vaikeutui merkittävästi tai jopa keskey- tyi useassa valtiossa eri puolella maailmaa.
Samalla poikkeusolosuhteet luovat täysin uuden mahdollisuuden ja myös riskien uusien digitaalisten hoitomuotojen esiintulolle. Pandemian aikana digitaalisten palveluiden käyttö korostui myös mielenterveyden hoidossa, joka ei myöskään ollut lähtökohtaisesti riittävän hyvin varautunut toimintatapojen digitaaliseen muutoksen. (Pfender, 2020). Niiden kysyntä onkin ollut viimeisen vuoden aikana merkittävässä kasvussa. (Currie et al., 2020). Onkin pu- huttu pandemian aiheuttamasta digiloikasta. Kysyntä on luonut myös runsaasti uutta tarjontaa ja jatkossa onkin oletettavaa, että yhä useampi mielenterveyspalvelu voidaan toteuttaa paikasta tai myös ajasta riippumatta digitaalisten työkalujen avulla (Pfender, 2020).
Harvoista mielenterveyden digiratkaisusta on kuitenkaan ehtinyt kertyä vielä laadukas tieteellistä näyttöä, jonka perusteella voitaisiin tehdä laadukkaita hoidon vaikuttavuuteen perustuvia hoitostandardeihin vaikuttavia ratkaisuita. Mielenterveyspalveluissa tuleekin jat- kuvasti kehittää digitaalisia hoitomuotoja sekä arvioida niiden vaikuttavuutta ja saavutettavuutta, sillä käynnissä oleva koronakriisi on osoittanut mielenterveyden hoidon ny- kyisen haavoittuvuuden. (United Nations, 2020).
3. DIGITAALINEN MURROS TERVEYDENHUOLLOSSA
3.1 Megatrendinä teknologian kehitys
Viime vuosikymmenien aikana teknologian voimakkaan esiin astumisen myötä on alettu puhumaan entistä vahvemmin teknologian kehityksen globaalista megatrendistä.
Teknologian kehityksen myötä myös sen vaikutukset yhteiskuntaan ovat luoneet uutta terminologiaa. Tästä erinomaisena esimerkkinä toimii termi digitaalinen murros (digital transformation), joka on kasvattanut merkitystä teknologian kehityksen megatrendin jalanjäl- jessä. Digitaalisella murroksella tarkoitetaan uusien teknologioiden avulla luotuja uusia tai digitaaliseksi mukautettuja vanhoja toimintamalleja. Digitaalisessa murroksessa olennaista on, että aikaansaatu teknologinen kehitys on osattu valjastaa yhteiskunnallisen kehityksen tukemiseen. Pelkkä teknologian kehitys ei kuitenkaan yksinään passiivisesti johda digitaaliseen murrokseen vaan oleellista on myös laajamittainen ajatus- ja toimintamallien muutos niin yhteiskunnan, organisaatioiden sekä yksilöiden tasolla. Digitaalinen murros asettaa näin ollen myös organisaatioiden ja yksilöiden johtamiselle ja sen tavoitteille aivan uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia. (Tabrizi, 2019; Gjellebæk et al., 2020)
Digitaalisen murroksen aikaan saama muutos näkyy erityisen vahvasti toimialoilla, joissa teknologian rooli on perinteisesti ollut pienempi, mutta nyt uusien digitaalisten toimintamallien myötä teknologian rooli on korostunutta tai jopa kriittistä päivittäisessä toiminnassa. Tästä yhtenä esimerkkinä on terveydenhuolto, jossa muun muassa viime vuosikymmenien aikana yleistyneiden sähköisten potilastietojärjestelmien sekä uusien digitaalisten tutkimus- ja diag- noosimenetelmien kautta yhä useammat hoitoprosessit luottavat yhä enemmän teknologian toimivuuteen. Digitaaliset toimintamallit ja niiden puutteet välittyvät jo nyt oleellisesti myös potilasturvallisuuteen, jonka takia digitaalinen toimintavarmuus onkin kriittistä taata kaikissa tilanteissa. Teknologioiden mukana tuomat automatisoidut prosessit sekä olemassa olevien arvoketjujen muuttuminen, on korostanut näin ollen myös digitaalisen strategian roolia osana perinteisempää toimintastrategiaa. (Matt et al., 2015) Digitaalinen strategia onkin noussut yhdeksi strategisen työskentelyn peruspilariksi, joka tulee huomioida tulevaisuuden strate- gian luomisessa. Tämä digitaalisen murroksen käynnistyminen näkyy lähes kaikilla aloilla aina peruspalveluista raskaaseen teollisuuteen ja kaikkeen siitä väliltä. Osa toimialoista on jo selvästi toisia pidemmällä ja tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden arvioida digitaalisen murroksen onnistumista ja siihen liittyviä haasteita.
Vielä toistaiseksi digitaalinen strategia on erotettu niin sanotusta tavallisesta strategiasta, mutta on oletettavaa, että muutaman vuosikymmenen sisällä digitaalinen strategia on jo niin
poikkileikkaavaa ja integroitunutta eri toimintoihin, että sen erottaminen perusstrategiasta ole mielekästä. Kuluneen vuoden aikana pandemian myötä tapahtuneet muutokset ihmisten työskentelyssä on tarjonnut tai pakottanut monet eri alat siirtymään entistä enemmän kohti digitaalisia toimintamalleja, jonka takia ollaankin puhuttu pandemian aiheuttamasta digi- loikasta. Myös terveydenhuollossa on otettu selkeä digiloikka COVID-19 pandemian seurauksena, joka on pakon edessä nopeuttanut digitaalisen murroksen käynnistymistä use- alla vuodella. (Glaser et al, 2020).
3.2 Digitaalisen murroksen osatekijöiden tunnistaminen
Isojen yhteiskunnallisten murroksien yhteydessä tyypillisesti havaitaan paljon jännitteitä, jotka saattavat asettaa käynnissä olevalle kehitykselle uusia mahdollisuuksia tai haasteita.
Näin on myös tapahtunut nyky-yhteiskunnan taustalla vaikuttavassa teknologian kehityksessä. Kuvassa 3 on esitelty erilaisten arvonluontiverkostojen kehitysnopeus, josta huomataan selkeästi millä eri sektoreilla kehitys on arvioitu olevan kiivainta tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa. (Dufva, 2020) Nopeassa kehityksessä erilaisten vaihtoehtoisten ratkai- suiden määrä kasvaa voimakkaasti, jolloin myös niiden perusteella tehtyjen päätösten tai jopa tekemättömien päätösten ja linjausten vaikutus tulevaisuuteen korostuu. Päätöksente- kotilanteet usein jakavat mielipiteitä, joka saattaa jo itsessään aiheuttaa jännitteitä. Kiivaassa murroksessa muutoksesta aiheutuneiden jännitteiden rooli saattaakin siis olla hyvin korostunutta, koska eri sidosryhmillä on erilaisia visioita miltä murroksen mukanaan tuoma uusi tulevaisuus näyttää. (Dufva, 2020). Digitaalinen murros onkin ennen kaikkea laaja- alainen ja poikkileikkaava toimintamallien teknologian ja johtamisen muutos, joka tuo tyypil- lisesti mukanaan lukuisia uusia työnkuvia ja organisaatiorooleja vanhojen vakiintuneiden tilalle (Hermes et al., 2020). Näiden uusien työtehtävien integroiminen osaksi olemassa ole- vaa toimintaa edellyttää johtamiselta keinoja luoda otolliset olosuhteet.
Digitaalisen murroksen lopputulosta on lähtökohtaisesti varsin haastavaa ennustaa, koska kiihtyvä kehitystahti ei käyttäydy lineaarisesti vaan voi edetä isojakin askeleita kertasysäyksellä sopivan tilanteen sattuessa. Vuosien 2020–2021 aikana vallinneen COVID- 19 pandemian seurauksena olemme todistaneet voimakasta digitaalista murrosta eli digiloikkaa monella eri toimialalla. (Matt et al., 2015) Terveydenhuollon digitaalista murroksen onnistumisen edellytyksiä on luontevaa verrata muihin vastaaviin toimialoihin, jossa digitaa- linen murroksia on selkeästi edellä tai jo tapahtunut. Rinnastettaviksi aloiksi sopivat ne, joissa työnkuva ja yleiset toimintamallit ovat jo lähtökohtaisesti olleet samansuuntaiset kuin terveydenhuollossa. Tämän kaltaisen vertailun avulla on mahdollista tunnistaa digitaaliseen murrokseen liittyviä haasteita sekä mahdollisuuksia jo ennakoivasti.
Yhtenä hyvänä merkkipaaluna ja verrokkina terveydenhuollolle voidaan pitää muita asiantuntijatöitä ja -tehtäviä, esimerkiksi tilintarkastusta ja liikekirjanpitoa, jossa digitaaliset työskentelytavat ovat jo vakiintuneet selkeämmin. Näiden alojen teknologisen murroksen yhteydessä on tarkasteltu, miten teknologian hyödyntäminen voi tehostaa sekä automatisoida tavanomaisia prosesseja ja sitä kautta vapauttaa henkilöresursseja vaativampaan työhön. Toimintojen ja tehtävien automatisointi teknologian avulla ei aina noudata intuitiivista logiikkaa vaan ihmisen tuoma näkemys ja kokemus jopa mekaanisiin toistettaviin laskelmiin voi olla lopulta teknologia-avusteista ratkaisua tehokkaampi, koska soveltuvien mallin ohjelmointi voi olla hyvinkin haastavaa. Tärkeätä onkin siis tunnistaa olemassa olevista toimintamalleista ne kohdat ja tekijät, jotka ovat teknologian avulla mahdollista automatisoida. (Korhonen et al., 2020) Tärkeää on myös ottaa huomioon se, että digitaalisen murrokseen liittyy paljon organisaatio-, ryhmä- ja yksilötason muutoksia ja haasteita, jolloin organisaation digitaalisuutta tukevan toimintakulttuurin istuttaminen henkilöstöön strategisen muutosjohtamisen avulla on ensisijaisen tärkeää (Hemerling et al., 2018; Waring et al, 2010).
Kuva 2: Arvonluontiverkostot järjestettynä niiden arvioidun kehitysnopeuden mukaan vuo- sina 2013-2018. Mukaillen Suomen eduskunnan tulevaisuus valiokunnan ”Suomen Sata Mahdollisuutta” -julkaisua (2018).
0 1 2 3 4 5 6 7 8
Henkilöliikenne Tavaraliikenne Työ ja ansainta Työn korvaus koneilla Ravinto Tavaroiden valmistus Rakennettu ympäristö Vaihdanta Havainnot ja tietäminen Turvallisuus Etävaikuttaminen Tarkoituksellisuus Valtarakenteet Elämykset Terveys Materiaalit Energia Yhteistökyky Osaaminen ja sen näyttö Toimintakyvyn avusteet
Arvonluontiverkostojen kehitysnopeus 2013-2018
(0 = ei kehitystä)3.3 Terveydenhuollon digitaalinen murros
Terveydenhuolto ja siihen vahvasti nivoutuva lääketiede, jolla on ollut pitkät perinteet niin sanottuna käsityöammattina, on jatkuvasti siirtymässä kohti systemaattisempia digitaalisia prosesseja, jotka tukevat asiantuntijatyölle ominaisempia toimintatapoja. Terveydenhuolto tulee digitaalisen kehityksen perässä, koska alan akateeminen pohjatyö sekä toimialan kyky vastaanottaa uusien toimintamallien asettamia vaatimuksia on laahannut muiden toimialojen perässä. (Hermes et al., 2020). Samalla vähitellen yleistyneen teknologian rooli päivittäisessä tekemisessä on jo korostunutta muuan muassa diagnostiikan ja tiedon tallen- tamisen tukemisena. Voidaankin siis todeta, että teknologia ja sen hyödyntämisen megatrendi näkyy jo nyt erityisen vahvasti pohjoismaiden terveydenhuollossa. Perinteisten manuaalisten ja uusien digitaalisen toimintatapojen välille on muodostunut valtavasti jännitteitä. Muutos ja sen mukana tuomat jännitteet näkyvät vahvasti Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, jotka kulkevat kansainvälisessä vertailussa digitaalisen murroksen kärkijoukossa (Dufva, 2020).
Digitaalinen murroksen mukana tuomat muutokset ja jännitteet näkyvät läpileikkaavasti koko terveydenhuollossa, jossa uudet digitaaliset toimintatavat muuttavat erityisesti johtamista, hoidon toteuttamista, diagnostiikka ja lainsäädäntöä. Digitaaliset kehitysaskeleet tulevat muuttamaan ihmisten kokemuksia ja käsityksiä terveydenhuollosta ja eritysesti terveyden- huollon ammattilaisten muuttunut työnkuva voi aiheuttaa kasvukipuja ammattikuntien kes- kuudessa. Digiloikan onnistuessa palvelutarjonta kehittyy kohti potilas- ja vaikuttavuus lähtöisempiä toimintamalleja, joissa teknologian hyödyntäminen on saumatonta osana uusia digitaalisia hoitoprosesseja (Glaser et al., 2020). Digiloikan osatekijät tulee huomioida tule- vaisuuden strategioiden laatimisessa. Kiihtyvä kehitysvauhti terveysteknologiassa onkin tunnistettu haaste päättäjille sekä lainsäädännölle, joiden ensisijaisena tehtävänä on ohjata kehitystä haluttuun suuntaan hidastamatta sen tuomia mahdollisuuksia, mutta samalla minimoiden digitalisaation mukana tulevia esimerkiksi kyberturvallisuuden haasteita.
(McCall, 2018; Liikenne- ja viestintäministeriö, 2021)
Digitaalinen murros terveydenhuollossa usein kulminoituu toimintatapojen muutokseen ja siihen miten uusia teknologian tuomia mahdollisuuksia osataan kattavasti hyödyntää niin, että niiden hyödyntäminen ei aseta tai altista potilaita hoidolliseen riskiin tai erityisasemaan.
Toimintatapojen digitalisointi koskettaa etenkin yksilöitä, mutta on kuitenkin organisaatiovetoista. Tämän takia organisaation digitaalisen strategian selkeä määrittäminen korostuu, koska strategian avulla rakennetaan tilanteeseen sopiva lähestymistapa muutosjohtamisen avulla (Gjellebæk et al, 2020; Matt et al., 2015). Digitaalisen murros ja sen kautta tuleva muutosjohtaminen onkin yksi terveydenhuollon tulevaisuuden onnistumisen kulmakivistä, mutta samalla myös selkeästi tunnistettu haaste.
4. MIELENTERVEYDEN HOIDON DIGITAALISEN MURROKSEN ANALYSOINTI
Terveydenhuollon digitaalisten murroksen eteneminen ja siinä samalla digitaalisten terveysratkaisuiden hyödyntäminen yleistyy tällä hetkellä ennen näkemättömällä vauhdilla myös mielenterveydenhoidossa. Nykyinen kehitystahti asettaa samalla merkittävästi paineita muun muassa uusien teknologioiden, johtamisen ja murroksen systemaattiselle analysoinnille. Systemaattinen analysointi mahdollistaa laadukkaan digitaalisen murroksen arvioinnin sekä samalla tarjoaa työkalun tunnistaa ennakoivasti haasteita ja mahdollisuuksia.
Tässä kappaleessa perehdytään tarkemmin terveydenhuollon digitaaliseen murrokseen sekä sen analysointiin hyödyntäen mukailtua viitekehystä, jossa tarkastellaan modernin mielenterveydenhoidon toimintatapojen, teknologioiden ja johtamisen mahdollisuuksia ja haasteita. Tunnistamalla näiden eri osa-alueiden mahdollisuudet ja haasteet voidaan arvioida digitaalisen murroksen vaikutuksia mielenterveyden hoidon kokonaisuuden toteuttamiseen.
Suomessa on viimeisen vuoden aikana havahduttu yhteiskunnallisella tasolla eri tavoin teknologiaan liittyvään tarkempaan arviointiin ja ratkaisuiden analysointiin. Vaikka lainsää- dännön avulla teknologian vaatimuksia on kiristetty ja teknistä turvallisuutta on lisätty niin, tieto- ja tietoturvaan osattiin Suomessa yhteiskunnallisesti puuttua täysin eri tavalla vasta Vastaamon tietomurron jälkeen. Tapaus herätti laajan keskustelun mielenterveyden hoidon tulevaisuudesta, koska sähköisten potilastietojen vuotamista julkisuuteen hyödynnettiin taloudellisen hyödyn saavuttamiseen kiristämisen keinoin. Hyökkäys ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomen mittakaavassa historiallinen. Tapauksesta käyty keskustelu onkin nostanut terveystoimijoiden ja ohjelmistojen tietoturvan entistä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä kautta nostanut koko sektorin tarkemman seulonnan piiriin. (Liikenne- ja viestinministeriö, 2021). Tietovuodon vakavuutta lisää mielenterveyteen ja terapiaan yleisesti liittyvä stigma, joka osaltaan lisää vuodetun tiedon kriittisyyttä.
Mielenterveyteen ja sen hoitotietoihin yhä edelleen suhtaudutaan astetta häpeilevämmin kuin muihin yleisiin kansanterveydellisiin haasteisiin, kuten ylipainoon tai diabetekseen..
Systemaattinen analysointi mahdollistaa soveltuvan digitaalisen strategian luomisen mielenterveyden hoidon digitaalisen murrokseen. Tutkielmaan tehdyn kirjallisuushaun perusteella terveydenhuollon digitaalisen murroksen kontekstiin ei ole vielä tieteellisesti validoitua ja yleisesti tunnistettua viitekehystä, joka huomioisi sekä mahdollisuudet että haasteet horisontaalisesti eri osatekijöiden suhteen. Tähän tutkielmaan soveltuva analyysirakenne ja osatekijöiden valinta suoritettiin olemassa olevan kirjallisuuden pohjalta.
Analyysinrakenne hyödyntää SWOT-analyysille tyypillistä kevennettyä matriisia, jossa tunnistetaan samanaikaisesti eri osatekijöiden haasteita ja mahdollisuuksia. Taulukossa 2
on visuaalisesti hahmoteltu tässä kappaleessa käytävän analyysin rakenne ja otsikkorakenne.
Taulukko 1: Mielenterveydenhoidon digitaalisen murroksen analyysissä käytettyjen kirjalli- suuslähteet aakkosittain järjestettynä analyysin matriisiviitekehystä hyödyntäen.
4.1 Toimintatavat
4.1.1 Ennaltaehkäisevät palvelut mahdollisuutena
Globaalissa tarkastelussa psykiatrisen terveyspalveluiden saavutettavuudessa on yhä edelleen merkittävästi puutteita. Vuosi vuodelta mielenterveyspalveluihin kohdistetaan aikaisempaa enemmän resursseja, mutta hoidon piiriin pääseminen usein edellyttää komplisoitunutta mielenterveyden häiriötä. Psykiatriresursseja on yhä edelleen varsin niukasti tarjolla. Lähes puolella maailmanväestöstä psykiatrien suhde väestöön on jopa 1:100 000 (Lovejoy, 2019). Matalankynnyksen palveluille kehittämistarpeet ovat valtavat ja kysyntä tällä hetkellä voimakasta. Yli puolet maapallon väestöstä omistaa älypuhelimen tai on yhteydessä internetiin, joka tarkoittaa, että yhä useammat ovat saavutettavissa internetin välityksellä tarjottaviin mielenterveyspalveluihin. Älylaitteiden ja digitaalisten valmiuden yleistyminen voidaan nähdä johtavan siihen, että erilaiset digitaaliset mielenterveyden ratkaisut voivat toimia siltana tällä hetkellä kroonisesti puutteellisten henkilöresurssien ja kasvaneen hoidon tarpeen välillä. Tässä on tärkeää kuitenkin huomioida uusien mielenter- veyspalveluiden laadun ja vaikuttavuuden systemaattinen arviointi (Samartzis et al., 2020).
Lovejoy (2020) Golterman et al (2021) Gjellebæk et al. (2020)
Rantala et al. (2019) Grist et al. (2017) Glaser et al. (2020)
Samartzis et al. (2020) Hollis et al. (2015) Korkiakoski et al. (2021)
Stenberg et al. (2015) Neary et al. (2018) STM-julkaisu (2020)
Wahlbeck et al. (2018) Torous et al. (2014) Matt et al. (2015)
Chandrashekar (2018) Bickman et al. (2020) Tabrizi et al. (2019)
Lovejoy (2020) Graham (2020)
Lecomte et al (2020) Lovejoy (2020)
Neary et al. (2018) Luxton (2016)
Pfender (2020) Simon (2019)
Wu et al. (2020)
Carlier et al (2012) Grundy et al. (2019) Colbert et al. (2016)
Duodecim (2020) Euroopan Unioni (2018) Glaser et al. (2020)
Glaser et al. (2020) Hollis et al. (2015) Hemerling et al. (2018)
Golterman et al (2021) McCall (2018) Hermes et al. (2020)
Lovejoy (2020) LVM-julkaisu (2021) Waring et al. (2010)
Curtis et al. (2020) Lovejoy (2020) Pfender (2020)
Pfender (2020) Lecomte et al. (2012)
Vogels (2019) LVM-julkaisu (2021)
Xiang et al. (2020) McCall (2018)
MahdollisuudetHaasteet
Teknologian saavutettavuus
(4.1.3)
Muuttuva vuorovaikutus
(4.1.4)
Johtaminen
Murroksen johtaminen
(4.3.1)
Kulttuurin muutos
(4.3.2)
Toimintatavat
Preventiiviset palvelut
(4.1.1)
Hoidon seuranta
(4.1.2)
Teknologia
Mobiili- teknologia
(4.2.1)
Tekoäly (4.2.2)
Tietosuojan haasteet
(4.2.3)
Tekninen turvallisuus
(4.2.4)
Erityisesti länsimaissa, jossa tekninen kehitys on maailmankärkeä, digitaaliset hoitomuodot voisivat resurssitehokkaasti tukea laajasti mielenterveyspalveluiden saavutettavuutta.
Ennaltaehkäisevien mielenterveyspalveluiden toteuttaminen digitaalisessa formaatissa voisi tuoda merkittävät kustannus säästöt resurssien käytön tehostuessa (Rantala, 2019).
Tutkimukset osoittavat, että juuri ennaltaehkäisevät toimet mielenterveyspalveluissa ovat kustannussäästö vaikuttavuudeltaan merkittävimpiä (Wahlbeck et al, 2018). Usein ennaltaehkäisevät toimet eivät vaadi yhtä merkittäviä terveydenhuollollisia toimenpiteitä vaan ovat usein enemmän varhaisen puuttumisen välineitä, osaamista ja tietoisuutta lisääviä tekijöitä, jolloin niiden saattaminen digitaaliseen laajalle yleisölle tarkoitettuun formaattiin olisi myös teknisellä tasolla helpompaa. Tästä esimerkkinä on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toteuttama internet-pohjainen Mielenterveystalo sivusto, joka tarjoaa kuukausitasolla tietoa mielenterveydestä tuhansille suomalaisille ennaltaehkäisten näin mielenterveydenhaasteiden muodostumista (Stenberg et al., 2015). Tästä kyseisestä palvelusta sekä sen toteuttamasta ennaltaehkäisevästä hyödystä julkaistut tutkimusnäytöt ovat kuitenkin vielä puutteelliset, jotta niiden pohjalta voitaisiin tehdä kattavia päätelmiä.
4.1.2 Mahdollisuutena nykyaikainen hoidon seuranta
Onnistuneen mielenterveyshoidon yhtenä kulmakivenä on säännöllinen ja systemaattinen hoidon seuranta, jota rutiininomaisesti toteutetaan perinteisin menetelmin valtaosin.
Optimaalisessa tilanteessa mobiilisovellukset ja internet-pohjaiset mielenterveyspalvelut tarjoavat helposti ja laajasti saavutettavan matalankynnyksen palvelun, joita on mahdollista hyödyntää päivä- tai viikkotasolla. Haasteen perinteiseen psykiatrisen hoidon seurantaan luo yksilöllisen toipumisen dynaamisuus ja se, että psykiatristen avohoitojen toteutus tapahtuu pääasiallisesti kliinisen toimintaympäristöjen, kuten sairaalat ja hoitolaitokset, ulkopuolella.
(Chandrashekar, 2018; Lovejoy, 2019). Digitaalisten palveluiden, kuten mobiili- tai web- sovelluksien, korkea saavutettavuus sekä niiden kautta säännöllisesti kerätty informaatio yksilöiden hoidon etenemisestä on muuttunut uusien teknologioiden myötä mahdolliseksi (Neary et al, 2018). Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan jo vuonna 2014 yli 70 %:lla psykiatrisista potilaista oli käytössä älylaite, joka mahdollistaa sovelluksien käyttämisen arjessa (Torous et al., 2014). Sovelluksien kautta kerättävän reaaliaikaisen hoitotiedon jakaminen hoitosuhteessa vastuussa olevalle terveydenhuollon ammattilaiselle tai taholle voidaan nähdä mahdollisuutena tarjota aiempaa yksilöllisempiä mielenterveyspalveluita (Wu et al., 2020).
Erityisesti COVID-19 pandemian aikana digitaalisten palveluiden rooli on korostunut, joka on myös ohjannut kehitystä kohti laadukkaampaa digitaalista hoidon seurantaa. (Pfender, 2020). Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että aktiivinen ja jatkuva mielenterveyshoidon seuranta mahdollistaa parempia kliinisiä hoitotuloksia erityisesti nuoremmilla
mielenterveyspotilailla. (Lecomte et al., 2020). Terveydenhuollon ammattilaisille voidaan siis uutta teknologiaa hyödyntämällä luoda kattava näkyvyys potilaiden hoidon etenemiseen, joka tarjoaa mahdollisuuden reagoida kliinisiin muutoksiin sekä lisätä hoitoon sitoutumista.
Hoitoon sitoutuminen on kansainvälisesti tunnistettu haaste erityisesti mielenterveydensektorilla, jossa teknologialla ehostettu terveydenhuollon ammattilaisen ja potilaan välinen hoitosuhde voi lisätä sitoutuvuutta (Hollis et al., 2015). Laadukas hoidon seuranta on kuitenkin perinteisesti vaatinut enemmän resursseja verrattuna tavanomaiseen hoitoon ja sen kustannustehokkuus ei välttämättä ole ollut vaikuttavaa. Viimeaikainen teknologian kehitys on kuitenkin tuonut uusia mahdollisuuksia kustannustehokkaan hoidon seurannan järjestämiseen. Tutkimusnäyttö hoidon seurannan kustannustehokkuudesta ei ole kuitenkaan vielä yksiselitteistä, mutta antaa alustavia viitteitä sen tuomista positiivisista kustannusvaikutuksista inhimillisten hyötyjen lisäksi.
4.1.3 Teknologian saavutettavuuden haaste
Tavanomaisen hoidon ohjaaminen vähitellen kohti digitaalisia mielenterveyden hoitoon suunnattuja työkaluja voi myös aiheuttaa negatiivisia lieve ilmiöitä. Nykyään yli puolet maailmanväestöstä on älylaitteen tai internetin välityksellä saavutettavissa. (Lovejoy, 2019) Länsimaissa tämä teknologia välitteinen saavutettavuus on vieläkin yleisempää koko maapallon väestöön verrattuna. Kokonaissaavutettavuudesta puhuttaessa on tietysti tärkeä huomioida myös ne henkilöt, joilla on puutteelliset valmiudet hyödyntää teknologiaavusteisia hoitoratkaisuita. Tämä voi vaikuttaa myös terveydenhuollon ammattilaisten kanssa muodos- tuvaan hoitosuhteeseen (Carlier et al., 2012). Teknologian yleistymisen seurauksena henkilöiden palveluiden saavutettavuus voikin paradoksaalisesti heiketä, jos resurssit kohdennetaan pelkästään digiratkaisuihin. Tämä saattaa johtaa merkittävään epätasa- arvoistumiseen mielenterveyden hoidon laadussa, joka usein pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteen mukaisesti kuuluisi olla kansalaisoikeus.
Mielenterveyspalveluiden kehittämisessä tulisikin huomioida laajalti myös ne henkilöt, jotka eivät ole saavutettavissa digitaalisten ratkaisuiden avulla. Näissä ei-saavutettavissa henkilöissä saattavat korostua vähätuloisuus, huono-osaisuus ja erilaiset terveydelliset haasteet, jotka tutkimuksien mukaan ovat itsessään mielenterveyden haasteille altistavia tekijöitä (Duodecim, 2020). Toki myös digivalmiudet ovat yhä edelleen sukupolvikysymys, jossa nuoremmat sukupolvet ottavat uudet digitaaliset ratkaisut tilastollisesti luontevammin käyttöön. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että digivalmiudet ovat kuitenkin hyvin yksilöllistä sekä isossa mittakaavassa sukupolvien väliset erot ovat vähitellen hälventymässä, joten vastaavia yleistyksiä ei ole mielekästä tehdä. (Vogels, 2019)
4.1.4 Haasteena vuorovaikutuksen muuttuminen
Teknologisten ratkaisujen yleistyessä terveydenhuollossa on alettu keskustelemaan enemmän ja enemmän tavanomaisen vuorovaikutuksen tärkeydestä sekä digitaalisissa vuorovaikutustilanteissa muodostuvien potilas-ammattilaissuhteiden muutokseen. Vuosien 2020 ja 2021 aikana yhteiskuntaa ravistellut COVID-19 pandemia, jonka sen seurauksena terveydenhuollossa otettu digiloikka kohti teknologia avusteisia etävastaanottoja, on herättänyt keskustelua vuorovaikutuksen muuttumisesta. Vaikka etäratkaisut voivat ajoittain tuoda merkittäviä tehokkuus ja kustannushyötyjä on niiden mukana tulevilla uudistuksilla voi myös olla kääntöpuolena uudentyyppisiä viestinnällisiä ja toimintatapoihin liittyviä haasteita.
(Curtis et al., 2018)
Omien kokemuksien kautta kerätyn tiedon perusteella terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta erityisesti mielenterveyshaasteista kärsivät potilaat hyötyvät tavanomaisesta vuorovaikutuksesta vastaanottotilanteissa, koska perinteisillä vastaanotoilla on mahdollista nähdä myös potilaan yleistä habitusta ja non-verbaalia viestintää. Perinteinen kohtaaminen potilaan kanssa voi olla usein kokonaisvaltaisempaa, ja jättää ammattilaiselle selkeämmän ymmärryksen potilaan voinnista. Etävastaanotoilla kohtaaminen saattaa jäädä puutteelliseksi, jolloin erityisesti vuorovaikutukselliseen keskusteluun perustuva mielenterveys hoidon vaste voi myös heikentyä. Selkeätä tutkimusnäyttöä digitaalisten mielenterveysratkaisuiden vaikutuksesta vuorovaikutukseen ei kuitenkaan vielä olla saavutettu, mutta COVID-19 myötä otettu digiloikka on kuitenkin mahdollistanut aikaisempaa laajemman digitaalisen toimintamallien arvioimisen. (Pfender, 2020; Xiang et al. 2020). On siis luontevaa, että tulevien vuosien aikana kertyy laajasti tutkimusnäyttöä digitaalisten vuorovaikutuksen vaikutuksesta mielenterveyden hoidossa, jotta osataan arvioida digitaalisten ratkaisuiden vaikuttavuutta.
4.2 Teknologia
4.2.1 Mobiiliteknologian luomat mahdollisuudet
Viimeisten vuosikymmenien aikana myös mobiiliteknologia on kehittynyt merkittävästi, ja samalla sen käyttöönotto on yleistynyt myös eri terveydenhuollon sektoreilla. Erityisen voi- makasta kasvua on tapahtunut mielenterveyden sektorilla, jossa on myös tutkittu laajemmin mobiilisovelluksien kautta tarjotun mielenterveyspalveluiden hyötyjä ja haittoja (Golterman et al., 2021). Nykyään valtaosalta iästä riippumatta löytyy älylaite, joka mahdollistaa uusimpien mobiilisovellusten lataamisen sekä jatkuvan yhteyden web-sovelluksiin. Saman aikaisesti hyvinvointi ja terveyssovellusten määrä ja etenkin mielenterveyden hoitoon tarkoitettujen mobiilisovellusten määrä on kasvanut moninkertaisella kertoimella. Mobiilisovelluskaupoissa
oli arvioiden mukaan jo vuonna 2018 yli 259 000 mobiilisovellusta, jotka on tarkoitettu tavalla tai toisella mielenterveyden tukemiseen (Neary et al., 2018). Valta-osa sovelluskaupoista löytyvistä suosituista sovelluksista toimii niin sanotulla ”self-help” sektorilla tarjoamalla osittain maksumuurin takana olevia mielenterveyssisältöjä, joiden tarkoituksena on tarjota digitaalisessa formaatissa työkaluja mielenhyvinvoinnin tukemiseksi.
Mielenterveyssovellukset kattoivatkin lähes kolmanneksen kaikista sairaus spesifisistä terveyssovelluksista katsauksen mukaan. Sovellusten suuri määrä ja voimakas lisääntymisvauhti voi olla seurausta siitä, että massakuluttajat ovat löytäneet mielenterveyssovelluksien tuomat matalankynnyksen mahdollisuudet.
Nykyään ihmiset ovat entistä enemmän tietoisia omasta mielenterveydestä, ja kuriositeetti kokeilla uusia digitaalisia ratkaisuita hyvinvoinnin lisäämiseen sovelluksien avulla on kasvanut. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan jopa 70.6 % psykiatrisista potilaista oli kiinnostunut hyödyntämään mobiilisovellusta oman psyykkisen tilanseurannassa (Torous et al., 2014). Muuan muassa nämä tekijät ohjaavat valtaväestöä etsimään erilaisia ratkaisuita tukemaan omaa mielenhyvinvointia. Sovellukset tarjoavatkin usein matalankynnyksen palvelun mielenterveyden tukemiseen ilman, että tarvitsee kohdata vielä monissa paikoissa valloillaan olevaa mielenterveyden hoitoon hakeutumisen liittyvää stigmaa (Hollis et al., 2015). Näiden lisäksi mobiilisovellukset voivat lisätä ihmisten yhteenkuuluvuutta, viestintää ja vertaistuen saavutettavuutta. Luotettavat tutkimusnäytöt yksittäisten ratkaisuiden toimivuudesta on kuitenkin vielä varsin puutteelliset, vaikkakin alustavat näytöt osoittavat positiiviisiä merkkejä ratkaisuiden toimivuudesta. Mielenterveyden mobiilisovelluksia usein kehitetään liiketoiminta edellä, jolloin niiden tieteellinen pohja usein jää puutteelliseksi.
Mobiilisovelluksien osalta kaivataankin lisää vahvaa tieteellistä näyttöä niiden kliinisestä soveltuvuudesta ja käytettävyydestä ennen kuin virallista kantaa voidaan yleisellä tasolla tehdä meta-analyysien pohjalta. (Grist et al., 2017)
4.2.2 Teköälyn luomat uudet mahdollisuudet
Kehitysaskeleet tietokoneiden laskentakapasiteetissä, datan keräämisessä ja koneoppimisessa ovat kiihdyttäneet tekoälysovellutuksien kehittämiseen suunnattuja tutkimus- ja kehittämisresursseja (Lovejoy, 2019). Tekoälyllä on tunnistettu olevan lukuisia potentiaalisia soveltamisen kohteita terveydenhuollossa ja lääketieteessä, ja se on tehnyt vähittäistä tuloa jo usean vuosikymmenen ajan. Mielenterveydenhäiriöiden kontekstissa soveltamisen kohteita on tunnistettu useita, joista erityisesti potentiaalisena nähdään tekoälyn tukema diagnostiikka sekä hoidon toteuttaminen ja seuranta (Bickman et al, 2020).
Samalla on huomioitavaa, että tekoälyn hyödyntäminen, erityisesti psykiatrian hoitokontekstissa, korostaa tekoälyn potilasturvallisuutta, tietosuojan ja -turvan merkitystä.
Tekoälyn hyödyntäminen mahdollistaa parhaimmassa tapauksessa potilaiden ja
terveydenhuollon välisen resurssitehokkaan työskentelyn tasapainottamalla ammattilaisten työtaakkaa, tukemalla diagnostiikka sekä tarjoamalla tekoäly automatisoitua hoitoa potilaille.
Varhaisen vaiheen taudin tunnistaminen tekoälyn avulla voi auttaa hoitavien tahojen työtä resurssien allokoinnissa, jolloin myös voidaan hypoteettisesti välttää useampia kroonistuneita mielenterveydenhäiriöiden tiloja, jotka saattavat johtaa ei-toivottuihin päätetapahtumiin, kuten itsemurhiin tai pysyvään työkyvyttömyyteen. (Luxton, 2016) Jotta onnistuneeseen tekoäly teknologian integraatioon on mahdollista päästä, niin on ensisijaisen tärkeää, että teknologian hyödyntäminen perustuu olemassa kliinisiin toimintamalleihin ja kri- teeristöihin, kuten kansainvälisiin psykiatrisiin luokitteluun ja diagnostiikkaan esimerkiksi ICD-10 (10th version of International Classification of Diseases).
Teknologian kehityksen sitominen olemassa oleviin kliinisiin kehyksiin mahdollistaa myös laadukkaan tieteellisen tutkimusnäytön arvioimisen ja luomisen, joka osaltaan lisää uusien teknisten ratkaisuiden reliabiliteettia ja validiteettia. (Graham et al., 2020). Onnistuessaan kuitenkin tekoälyn tuominen osaksi psykiatrista hoitoa voi dramaattisesti lisätä mielenterveydenhoitojen ja -palveluiden laatua ja toistettavuutta, jolloin myös terveydenhuollon hoitoprosessit ovat mahdollista tutkitun tiedon avulla optimoida vaikuttavuuden tai resurssitehokkuuden osalta aiempaa paremmiksi. Myös tässä ylemmän tason kehittämisprosessissa nähdään tekoälyn tuoman laskentatehon mahdollisuudet ja soveltamisen kohteet. (Bickman et al., 2020) Onnistuneiden tekoälymallinnuksien tekeminen edellyttää kuitenkin valtavasti laadukasta strukturoitua tietoa eri lähteistä, jonka takia niiden toimeenpano on usein varsin hidasta. (Simon, 2019) Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyn yleistyminen mielenterveydensektorilla mahdollistaa uudentyyppisiä ratkaisuita tuoda lisäulottuvuutta yksittäisten potilaiden hoitoon, terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyyn, organisaatio- tai yhteisötason suunnittelun.
4.2.3 Tietosuojan asettamat haasteet
Digitaalisten ratkaisuiden keräämän terveysdatan hyödyntäminen ja siihen liittyvä tietoturva ja -suoja näkökulma on noussut viime vuosien aikana tärkeäksi keskusteluaiheeksi osittain Euroopassa 2018 voimaan tulleen yleisen tietosuoja-asetuksen myötä (Euroopan Unioni, 2018). Erityisen tärkeäksi aihe on muodostunut aiemmin kevyesti mobiilisovellusten keräämän sensitiivisen informaation osalta. Erityisesti mielenterveyssovellusten kautta kertyy valtavasti sensitiivistä yksilöivää tietoa, joka voidaan katsoa käyttäjien tietosuojan kan- nalta haasteelliseksi (Hollis et al., 2015). Eri selvitykset ovat osoittaneet merkittäviä puutteita mielenterveyssovellusten keräämän datan käsittelyssä. Joissakin tapauksissa kerättyä dataa on luovutettu kolmansille osapuolille ilman käyttäjän suostumusta. Viimeaikainen tutkimus osoitti, että lähes 80 % Google Play sovelluskaupan 24 suositusta mielenterveyssovelluksesta jakoi dataa tavalla, joka on saattanut vaarantaa käyttäjien
tietosuojaa (Grundy et al., 2019). Monet mielenterveyteen liittyvät sovellukset keräävät niin sanottua yksilöivää informaatiota, jota pidetään lainsäädännön kannalta mahdollistaa tunnistamisen teoreettisella tasolla. Henkilökohtaiseksi dataksi käsitetään muun muassa mielenterveyssovelluksen kautta kerättävät nimet, osoitteet, hyvinvointitiedot, IP osoite, hoitavan taho sekä hoitomuoto (McCall, 2018). Kerätyt tiedot vaihtelevat sovelluskohtaisesti ja yleisenä ohjenuorana kehitykselle on kerätä vain sovelluksen perusfunktion kannalta oleellinen tieto.
Kaikesta kertyvästä datasta on kuitenkin menneen vuosikymmenen aikana tullut entistä arvokkaampaa ja sitä kerätään laajasti myös aikaisempaa enemmän erilaisiin jatkojalostuksia ajatellen. Sovelluksien kautta kerättävää mielenterveysinformaatiota tulee käsitellä erityisen varoivaisesti sekä nykyisen melko tiukan lainsäädännön asettamien vaati- muksien mukaisesti, jottei väärinkäytöksiä ja ei toivottua tietosuojan rikkoutumista pääse ta- pahtumaan (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2021). GDPR:n mukaisen tietosuojan kannalta oleellista on juridisesti laadukkaat dokumentaatiot, joissa selkeästi eritellään kaikki tahot, jotka osallistuvat tai toimivat datan hallinnoijina tai käsittelijöinä (Euroopan Unioni, 2018).
Mielenterveyshäiriöihin liittyy yhä edelleen vahva sosiaalinen stigma, jonka takia mahdolliset mielenterveyteen liittyvät tietovuodot saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa yhteiskunnalliseen diskriminointiin (Grundy et al., 2019). Erityisesti uusien teknologioiden käyttöönotossa, jolloin uudentyyppistä mielenterveydellistä dataa täytyy kerätä laajasti eri formaateissa ja lähteistä, täytyy varmistua datan käsittelyn asianmukaisuudesta sekä huomioida erityisasemassa olevien sovelluskäyttäjien antaman suostumuksen pätevyys.
4.2.4 Haasteena tekninen turvallisuus
Yhä useammat terveydenhuoltoon linkittyvät mobiilisovellukset sekä ohjelmistot keräävät valtavasti sensitiivistä käyttäjän terveyteen liittyvää informaatiota. Edellisessä kappaleessa käsitelty tietosuojaan liittyvään haasteeseen kuuluu olennaisesti myös digitaalisten terveysratkaisuiden tietoturva sekä sääntely erilaisten standardien ja asetusten avulla.
Suomessa on viimeisen vuoden aikana havahduttu yhteiskunnallisella tasolla eri tavoin teknologiaan liittyvään tietoturvaan vasta Vastaamon tietomurron jälkeen, jossa digitaalisia potilastietojen vuotamista hyödynnettiin taloudellisen hyödyn saavuttamiseen kiristämisen keinoin (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2021). Hyökkäys ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomen mittakaavassa historian laajin. Tapauksesta käyty keskustelu onkin nostanut terveystoimijoiden ja ohjelmistojen tietoturvan entistä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä kautta vahvemman lainsäädännön piiriin. Aiheesta erityisen kriittisen tekee erityisesti mielenterveyteen ja terapiaan yleisesti liittyvä stigma. Mielenterveyteen yhä edelleen suhtaudutaan astetta häpeilevämmin kuin muihin yleisiin kansanterveydellisiin haasteisiin, kuten ylipainoon tai diabetekseen.
Kirjallisuuden mukaan terveyssovellusten kiihtyvä kehitystahti sekä lukuisten uusien toimijoiden markkinoille tulo vuosittain asettaa sekä tietoturvalle että lainsäädännölle uudet tavoitteet. (McCall, 2018; Lecomte et al., 2020). Teknisen turvallisuuden vaatimusten uudistaminen sekä toimijoiden ratkaisuiden soveltuvuuden varmistaminen onkin yksi isoimmista digitaalisen terveydenhuollon haasteista. Teknologisen turvallisuuden asettaminen kehityksen prioriteetiksi voidaankin nähdä yritysten ja yhteiskunnan kannalta strategisena toimintana. Viimeisen vuoden aikana tapahtuneet teknisen turvallisuuden uhka onkin erinomainen esimerkki siitä, kuinka terveydenhuollon sektorilla digitaalisen turvallisuuden ja siitä aiheutuva luottamuksen menettäminen usein koituu myös liiketoiminnalle haitalliseksi.
Haasteellista on erityisesti rajanveto uusien terveyssovellusten, jotka ovat luokitukseltaan lääkinnällisen laitteen ja yleishyödyllisten terveyssovellusten rajapinnassa (McCall, 2018).
Tässä rajapinnassa säätelyn on vaikea tunnistaa ja erotella sen piiriin kuuluvat, jolloin terveydenhuoltoon soveltumattomia ratkaisuita on käytössä kliinisessä kontekstissa.
Valtaosa nykyisistä mobiiliratkaisuista ei ole tieteellisesti validoitu tai dokumentoitu teknisen turvallisuuden osalta, jolloin ne asettavat niitä käyttävät henkilöt selkeään terveydelliseen ja tietosuoja riskiin. Sama haaste on erityisen voimakkaasti näkyvillä mielenterveysratkaisuissa, joiden alta löytyy ratkaisuita kliiniseen työskentelyyn sekä tuhansia myös niin sanottuja ”self-help” tai elämäntyyli sovelluksia (Lovejoy, 2019). Tämän teknisen turvallisuuden suunnittelu ja varmistaminen tuleekin ottaa entistä vahvemmin huomioon, kun eri terveystoimijat tekevät päätöksiä ratkaisuiden käyttöönotosta.
Kansainvälisesti hyväksyttyjen teknisten standardien avulla regulaatiovaatimuksiakin on mahdollista yhtenäistää, mutta oleellista on näiden standardien ja niiden mukaan tehtyjen ohjelmistojen asianmukainen päivitys, seuranta ja auditointi.
4.3 Johtaminen
4.3.1 Mahdollisuutena murroksen johtaminen
Terveydenhuollossa johtamisrakenne on yhä edelleen osittain byrokraattista ja varsin hierarkkista. Johtamisen yhtenä tärkeimpänä toimintana on päätöksen teko, ja terveydenhuollossa usein ammattinimikkeet määrittelevät päätöksentekovastuun.
Terveydenhuollossa johtavaan asemaan pääseminen tai jossain tapauksessa niihin joutuminen voi olla seurasta kliinisen urakehityksen asettamasta etenemispaineesta, jolloin todellinen kiinnostus tai kompetenssi johtamiseen voi olla hyvinkin puutteellista (Korkiakoski et al., 2021). Erityisen vahvasti tämä näkyy terveydenhuollon johtamisessa. Muuttuvassa toimintaympäristöissä on havaittu, että laadukkaan johtamisen rooli korostuu. Puutteelliset johtamistaidot saattavat näin ollen lamauttaa koko prosessin ja näin ollen se saattaa
heikentää organisaatioiden kykyä adoptoida uusia digitaalisia toimintatapoja ja teknologioita.
(Gjellebæk et al., 2020; Glaser et al., 2020)
Erilaiset murrosvaiheet voidaan kuitenkin aina nähdä myös erinomaisena mahdollisuutena kehittää olemassa toimintaa merkittävästi eteenpäin tuomalla organisaatioon uusia toimintatapoja (Gjellebæk et al., 2020). Onnistuneen digitaalisen murroksen taustalla on usein toimivat johtamisjärjestelmät, joiden avulla murroksen usein melko kompleksia kokonaisuutta ja sen etenemistä voidaan suunnitella ja seurata. Erityisesti ajankohtaisen tilannekuvan muodostaminen helpottaa sekä digitaalista strategian toimenpanoa että suunnitelmallista tehtävien priorisointia ja koordinointia. (Matt et al, 2015) Myös Suomessa kuluneen vuosikymmenen aikana on pyritty yhtenäistämään toimintamallia vuosille 2020–
2030 kansallisen mielenterveysstrategian avulla, jossa strategisen suunnittelun vastuuta on siirretty isommille toimijoille, kuten sairaanhoitopiireille aiemman kuntatasoisen lähestymisen sijaan. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2020). Strategisen vastuun siirtyminen sekä sen yhtenäistyminen edellyttää erityisesti laadukasta johtamisjärjestelmää, jolla suunniteltu strategia ja investoinnista saadaan implementoitua operatiiviseen toimintaan. Myös mielen- terveyden digitaalisen murroksen toteutuminen edellyttää johtamisen näkökulmasta laadukasta strategista suunnittelua, ammattitaitoisia ja motivoituneita terveydenhuollon johtajia sekä selkeitä johtamisjärjestelmiä, joiden avulla tehtyjä toimenpiteitä seurataan ja arvioidaan. (Tabrizi et al., 2019)
4.3.2 Haasteena kulttuurinmuutos
Teknologian käyttö yleistyessä myös sitä käyttäjien henkilöiden asenteet sitä kohtaan muut- tuvat. On havaittu, että nuorempien ikäluokkien kyky ja motivaatio omaksua uusia teknologi- sia ratkaisuita on kategorisesti parempaa verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Etenkin länsi- maissa, kuten Suomessa on tällä hetkellä tapahtumassa laaja muutos, jossa vanhemmat ikäpolvet väistyvät eläköitymisen myötä ja uudet niin sanotut diginatiivit milleniaali-sukupol- ven edustajat täyttävät sekä vanhoja että luovat uusia työtehtäviä myös terveydenhuollon sektorilla. (Colbert et al, 2016) Samalla organisaatioissa voikin muodostua erilaisia toisistaan poikkeavia viiteryhmiä, joiden kyky omaksua uutta teknologiaa vaihtelee. Digiloikan aiheuttamat toimintamallien muutokset voivat kärjistää organisaatioiden sisäisiä jännitteitä teknologian käyttöön ja digitalisaatioon liittyen. Jännitteet voivat kehittyessään asettaa niin sanottuja organisaatiokulttuurillisia esteitä toimintamallien kehittymiselle. (Hemerling et al., 2018) Terveydenhuollon organisaatioissa onkin kirjallisuudessa aiemmin tunnistettu osittaista muutosvastarintaa uusia toimintatapoja ja teknologiaa kohtaan, jolloin myös uusien digitaalisten toimintamallien kehittäminen voi olla haastavaa ja edellyttää johtamiselta systemaattista ongelman ratkaisua sekä toimintamallien juurruttamista. Terveydenhuollon toimijoiden vakiintuneita uskomuksia on kuitenkin mahdollista muuttaa tutkitulla tiedolla.
(Waring et al, 2010) COVID-19 pandemian myötä sekä yhteiskunta, että terveydenhuollon organisaatiot ovat kuitenkin muuttaneet näkemystään kohti myönteisempää suhtautumistaan digitaalisia ratkaisuita ja uusia toimintamalleja kohtaan (Pfender, 2020).
Myös terveydenhuollossa organisaatiot muodostuvat yksilöistä, joiden asenteet ja valmiudet vastaanottaa uusia toimintamalleja ovat ratkaisevia, kun puhutaan organisaatioiden muovautumiskyvystä. Digitaalisen murroksen yhteydessä onkin näin ollen tärkeä huomioida organisaatioon muodostuvien jännitteiden minimointi sekä asenteiden muutoksen tukeminen johtamisen avulla. Digitaalinen murros on ennen kaikkea. Asenteet terveydenhuollon toimijassa tai yksittäisissä ammattilaisissa välittyvät myös väistämättä loppukäyttäjälle eli mielenterveyspalveluiden asiakkaille, jolloin terveydenhuollon ammattilaisten rooli digitaalisen murroksen sanansaattajan on tärkeää. Digitaalisen murroksen yhteydessä onkin tärkeää muistaa, että teknologia ei yksinään aikaan saa murrosta, vaan vasta sen yleistyminen päivittäisessä toiminnassa saa aikaan digitalisaatiolla tavoitellun vaikutuksen.
