Teknologia

4.2.1 Mobiiliteknologian luomat mahdollisuudet

Viimeisten vuosikymmenien aikana myös mobiiliteknologia on kehittynyt merkittävästi, ja samalla sen käyttöönotto on yleistynyt myös eri terveydenhuollon sektoreilla. Erityisen voi-makasta kasvua on tapahtunut mielenterveyden sektorilla, jossa on myös tutkittu laajemmin mobiilisovelluksien kautta tarjotun mielenterveyspalveluiden hyötyjä ja haittoja (Golterman et al., 2021). Nykyään valtaosalta iästä riippumatta löytyy älylaite, joka mahdollistaa uusimpien mobiilisovellusten lataamisen sekä jatkuvan yhteyden web-sovelluksiin. Saman aikaisesti hyvinvointi ja terveyssovellusten määrä ja etenkin mielenterveyden hoitoon tarkoitettujen mobiilisovellusten määrä on kasvanut moninkertaisella kertoimella. Mobiilisovelluskaupoissa

oli arvioiden mukaan jo vuonna 2018 yli 259 000 mobiilisovellusta, jotka on tarkoitettu tavalla tai toisella mielenterveyden tukemiseen (Neary et al., 2018). Valta-osa sovelluskaupoista löytyvistä suosituista sovelluksista toimii niin sanotulla ”self-help” sektorilla tarjoamalla osittain maksumuurin takana olevia mielenterveyssisältöjä, joiden tarkoituksena on tarjota digitaalisessa formaatissa työkaluja mielenhyvinvoinnin tukemiseksi.

Mielenterveyssovellukset kattoivatkin lähes kolmanneksen kaikista sairaus spesifisistä terveyssovelluksista katsauksen mukaan. Sovellusten suuri määrä ja voimakas lisääntymisvauhti voi olla seurausta siitä, että massakuluttajat ovat löytäneet mielenterveyssovelluksien tuomat matalankynnyksen mahdollisuudet.

Nykyään ihmiset ovat entistä enemmän tietoisia omasta mielenterveydestä, ja kuriositeetti kokeilla uusia digitaalisia ratkaisuita hyvinvoinnin lisäämiseen sovelluksien avulla on kasvanut. Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan jopa 70.6 % psykiatrisista potilaista oli kiinnostunut hyödyntämään mobiilisovellusta oman psyykkisen tilanseurannassa (Torous et al., 2014). Muuan muassa nämä tekijät ohjaavat valtaväestöä etsimään erilaisia ratkaisuita tukemaan omaa mielenhyvinvointia. Sovellukset tarjoavatkin usein matalankynnyksen palvelun mielenterveyden tukemiseen ilman, että tarvitsee kohdata vielä monissa paikoissa valloillaan olevaa mielenterveyden hoitoon hakeutumisen liittyvää stigmaa (Hollis et al., 2015). Näiden lisäksi mobiilisovellukset voivat lisätä ihmisten yhteenkuuluvuutta, viestintää ja vertaistuen saavutettavuutta. Luotettavat tutkimusnäytöt yksittäisten ratkaisuiden toimivuudesta on kuitenkin vielä varsin puutteelliset, vaikkakin alustavat näytöt osoittavat positiiviisiä merkkejä ratkaisuiden toimivuudesta. Mielenterveyden mobiilisovelluksia usein kehitetään liiketoiminta edellä, jolloin niiden tieteellinen pohja usein jää puutteelliseksi.

Mobiilisovelluksien osalta kaivataankin lisää vahvaa tieteellistä näyttöä niiden kliinisestä soveltuvuudesta ja käytettävyydestä ennen kuin virallista kantaa voidaan yleisellä tasolla tehdä meta-analyysien pohjalta. (Grist et al., 2017)

4.2.2 Teköälyn luomat uudet mahdollisuudet

Kehitysaskeleet tietokoneiden laskentakapasiteetissä, datan keräämisessä ja koneoppimisessa ovat kiihdyttäneet tekoälysovellutuksien kehittämiseen suunnattuja tutkimus- ja kehittämisresursseja (Lovejoy, 2019). Tekoälyllä on tunnistettu olevan lukuisia potentiaalisia soveltamisen kohteita terveydenhuollossa ja lääketieteessä, ja se on tehnyt vähittäistä tuloa jo usean vuosikymmenen ajan. Mielenterveydenhäiriöiden kontekstissa soveltamisen kohteita on tunnistettu useita, joista erityisesti potentiaalisena nähdään tekoälyn tukema diagnostiikka sekä hoidon toteuttaminen ja seuranta (Bickman et al, 2020).

Samalla on huomioitavaa, että tekoälyn hyödyntäminen, erityisesti psykiatrian hoitokontekstissa, korostaa tekoälyn potilasturvallisuutta, tietosuojan ja -turvan merkitystä.

Tekoälyn hyödyntäminen mahdollistaa parhaimmassa tapauksessa potilaiden ja

terveydenhuollon välisen resurssitehokkaan työskentelyn tasapainottamalla ammattilaisten työtaakkaa, tukemalla diagnostiikka sekä tarjoamalla tekoäly automatisoitua hoitoa potilaille.

Varhaisen vaiheen taudin tunnistaminen tekoälyn avulla voi auttaa hoitavien tahojen työtä resurssien allokoinnissa, jolloin myös voidaan hypoteettisesti välttää useampia kroonistuneita mielenterveydenhäiriöiden tiloja, jotka saattavat johtaa ei-toivottuihin päätetapahtumiin, kuten itsemurhiin tai pysyvään työkyvyttömyyteen. (Luxton, 2016) Jotta onnistuneeseen tekoäly teknologian integraatioon on mahdollista päästä, niin on ensisijaisen tärkeää, että teknologian hyödyntäminen perustuu olemassa kliinisiin toimintamalleihin ja kri-teeristöihin, kuten kansainvälisiin psykiatrisiin luokitteluun ja diagnostiikkaan esimerkiksi ICD-10 (10th version of International Classification of Diseases).

Teknologian kehityksen sitominen olemassa oleviin kliinisiin kehyksiin mahdollistaa myös laadukkaan tieteellisen tutkimusnäytön arvioimisen ja luomisen, joka osaltaan lisää uusien teknisten ratkaisuiden reliabiliteettia ja validiteettia. (Graham et al., 2020). Onnistuessaan kuitenkin tekoälyn tuominen osaksi psykiatrista hoitoa voi dramaattisesti lisätä mielenterveydenhoitojen ja -palveluiden laatua ja toistettavuutta, jolloin myös terveydenhuollon hoitoprosessit ovat mahdollista tutkitun tiedon avulla optimoida vaikuttavuuden tai resurssitehokkuuden osalta aiempaa paremmiksi. Myös tässä ylemmän tason kehittämisprosessissa nähdään tekoälyn tuoman laskentatehon mahdollisuudet ja soveltamisen kohteet. (Bickman et al., 2020) Onnistuneiden tekoälymallinnuksien tekeminen edellyttää kuitenkin valtavasti laadukasta strukturoitua tietoa eri lähteistä, jonka takia niiden toimeenpano on usein varsin hidasta. (Simon, 2019) Yhteenvetona voidaan todeta, että tekoälyn yleistyminen mielenterveydensektorilla mahdollistaa uudentyyppisiä ratkaisuita tuoda lisäulottuvuutta yksittäisten potilaiden hoitoon, terveydenhuollon ammattilaisten työskentelyyn, organisaatio- tai yhteisötason suunnittelun.

4.2.3 Tietosuojan asettamat haasteet

Digitaalisten ratkaisuiden keräämän terveysdatan hyödyntäminen ja siihen liittyvä tietoturva ja -suoja näkökulma on noussut viime vuosien aikana tärkeäksi keskusteluaiheeksi osittain Euroopassa 2018 voimaan tulleen yleisen tietosuoja-asetuksen myötä (Euroopan Unioni, 2018). Erityisen tärkeäksi aihe on muodostunut aiemmin kevyesti mobiilisovellusten keräämän sensitiivisen informaation osalta. Erityisesti mielenterveyssovellusten kautta kertyy valtavasti sensitiivistä yksilöivää tietoa, joka voidaan katsoa käyttäjien tietosuojan kan-nalta haasteelliseksi (Hollis et al., 2015). Eri selvitykset ovat osoittaneet merkittäviä puutteita mielenterveyssovellusten keräämän datan käsittelyssä. Joissakin tapauksissa kerättyä dataa on luovutettu kolmansille osapuolille ilman käyttäjän suostumusta. Viimeaikainen tutkimus osoitti, että lähes 80 % Google Play sovelluskaupan 24 suositusta mielenterveyssovelluksesta jakoi dataa tavalla, joka on saattanut vaarantaa käyttäjien

tietosuojaa (Grundy et al., 2019). Monet mielenterveyteen liittyvät sovellukset keräävät niin sanottua yksilöivää informaatiota, jota pidetään lainsäädännön kannalta mahdollistaa tunnistamisen teoreettisella tasolla. Henkilökohtaiseksi dataksi käsitetään muun muassa mielenterveyssovelluksen kautta kerättävät nimet, osoitteet, hyvinvointitiedot, IP osoite, hoitavan taho sekä hoitomuoto (McCall, 2018). Kerätyt tiedot vaihtelevat sovelluskohtaisesti ja yleisenä ohjenuorana kehitykselle on kerätä vain sovelluksen perusfunktion kannalta oleellinen tieto.

Kaikesta kertyvästä datasta on kuitenkin menneen vuosikymmenen aikana tullut entistä arvokkaampaa ja sitä kerätään laajasti myös aikaisempaa enemmän erilaisiin jatkojalostuksia ajatellen. Sovelluksien kautta kerättävää mielenterveysinformaatiota tulee käsitellä erityisen varoivaisesti sekä nykyisen melko tiukan lainsäädännön asettamien vaati-muksien mukaisesti, jottei väärinkäytöksiä ja ei toivottua tietosuojan rikkoutumista pääse ta-pahtumaan (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2021). GDPR:n mukaisen tietosuojan kannalta oleellista on juridisesti laadukkaat dokumentaatiot, joissa selkeästi eritellään kaikki tahot, jotka osallistuvat tai toimivat datan hallinnoijina tai käsittelijöinä (Euroopan Unioni, 2018).

Mielenterveyshäiriöihin liittyy yhä edelleen vahva sosiaalinen stigma, jonka takia mahdolliset mielenterveyteen liittyvät tietovuodot saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa jopa yhteiskunnalliseen diskriminointiin (Grundy et al., 2019). Erityisesti uusien teknologioiden käyttöönotossa, jolloin uudentyyppistä mielenterveydellistä dataa täytyy kerätä laajasti eri formaateissa ja lähteistä, täytyy varmistua datan käsittelyn asianmukaisuudesta sekä huomioida erityisasemassa olevien sovelluskäyttäjien antaman suostumuksen pätevyys.

4.2.4 Haasteena tekninen turvallisuus

Yhä useammat terveydenhuoltoon linkittyvät mobiilisovellukset sekä ohjelmistot keräävät valtavasti sensitiivistä käyttäjän terveyteen liittyvää informaatiota. Edellisessä kappaleessa käsitelty tietosuojaan liittyvään haasteeseen kuuluu olennaisesti myös digitaalisten terveysratkaisuiden tietoturva sekä sääntely erilaisten standardien ja asetusten avulla.

Suomessa on viimeisen vuoden aikana havahduttu yhteiskunnallisella tasolla eri tavoin teknologiaan liittyvään tietoturvaan vasta Vastaamon tietomurron jälkeen, jossa digitaalisia potilastietojen vuotamista hyödynnettiin taloudellisen hyödyn saavuttamiseen kiristämisen keinoin (Liikenne- ja viestintäministeriö, 2021). Hyökkäys ei ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomen mittakaavassa historian laajin. Tapauksesta käyty keskustelu onkin nostanut terveystoimijoiden ja ohjelmistojen tietoturvan entistä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun ja sitä kautta vahvemman lainsäädännön piiriin. Aiheesta erityisen kriittisen tekee erityisesti mielenterveyteen ja terapiaan yleisesti liittyvä stigma. Mielenterveyteen yhä edelleen suhtaudutaan astetta häpeilevämmin kuin muihin yleisiin kansanterveydellisiin haasteisiin, kuten ylipainoon tai diabetekseen.

Kirjallisuuden mukaan terveyssovellusten kiihtyvä kehitystahti sekä lukuisten uusien toimijoiden markkinoille tulo vuosittain asettaa sekä tietoturvalle että lainsäädännölle uudet tavoitteet. (McCall, 2018; Lecomte et al., 2020). Teknisen turvallisuuden vaatimusten uudistaminen sekä toimijoiden ratkaisuiden soveltuvuuden varmistaminen onkin yksi isoimmista digitaalisen terveydenhuollon haasteista. Teknologisen turvallisuuden asettaminen kehityksen prioriteetiksi voidaankin nähdä yritysten ja yhteiskunnan kannalta strategisena toimintana. Viimeisen vuoden aikana tapahtuneet teknisen turvallisuuden uhka onkin erinomainen esimerkki siitä, kuinka terveydenhuollon sektorilla digitaalisen turvallisuuden ja siitä aiheutuva luottamuksen menettäminen usein koituu myös liiketoiminnalle haitalliseksi.

Haasteellista on erityisesti rajanveto uusien terveyssovellusten, jotka ovat luokitukseltaan lääkinnällisen laitteen ja yleishyödyllisten terveyssovellusten rajapinnassa (McCall, 2018).

Tässä rajapinnassa säätelyn on vaikea tunnistaa ja erotella sen piiriin kuuluvat, jolloin terveydenhuoltoon soveltumattomia ratkaisuita on käytössä kliinisessä kontekstissa.

Valtaosa nykyisistä mobiiliratkaisuista ei ole tieteellisesti validoitu tai dokumentoitu teknisen turvallisuuden osalta, jolloin ne asettavat niitä käyttävät henkilöt selkeään terveydelliseen ja tietosuoja riskiin. Sama haaste on erityisen voimakkaasti näkyvillä mielenterveysratkaisuissa, joiden alta löytyy ratkaisuita kliiniseen työskentelyyn sekä tuhansia myös niin sanottuja ”self-help” tai elämäntyyli sovelluksia (Lovejoy, 2019). Tämän teknisen turvallisuuden suunnittelu ja varmistaminen tuleekin ottaa entistä vahvemmin huomioon, kun eri terveystoimijat tekevät päätöksiä ratkaisuiden käyttöönotosta.

Kansainvälisesti hyväksyttyjen teknisten standardien avulla regulaatiovaatimuksiakin on mahdollista yhtenäistää, mutta oleellista on näiden standardien ja niiden mukaan tehtyjen ohjelmistojen asianmukainen päivitys, seuranta ja auditointi.