Kertomusten pohjalta opettajien verkko-opettajaksi kehittymistä kuvattiin seitsemän eri vaiheen kautta: (1) opiskelu, työelämä ja opetuksen aloitus, (2) opettajankoulutus, (3) innostusta verkko-opetuksen alkumetreillä, (4) epävarmuutta ja suunnan hakemista, (5) kehittymistä, luopumista ja uusia tehtäviä, (6) nykyisyyden verkko-opetusarkea sekä (7) monimuotoinen tulevaisuus. Opettajat olivat tulleet verkko-opetukseen mukaan eri aikoina ja eri lähtökohdista, joten ajallisesti kertomusten eri vaiheet menivät osittain päällekkäin.
Tieto ja viestintätekniikalla oli ollut erilainen osuus opettajien elämässä ennen opetustyötä. Puolella opettajista tieto- ja viestintätekniikka oman alan sovellusohjelmineen oli osa omia opintoja ja työelämää sekä mukana omassa opetuksessa alusta lähtien 80- ja 90-luvulta. Toinen puoli opettajista ei maininnut tieto- ja viestintätekniikan osuutta oman alan opinnoissaan ja käyttö työelämässä oli ollut vähäistä ja koskenut lähinnä toimistosovelluksia.
Opettajat olivat suorittaneet opettajankoulutuksen eri vuosikymmenillä. Se sijoittui osalle juuri opettajantyön alkumetreille, mutta useimmat toimivat opettajana jo ennen opettajankoulutusta. Opettajat joko eivät kohdanneet verkko-opetusta opettajankoulutuksen aikana tai olivat siinä jo ennen opettajankoulutusta kouluttautuneet ja kokeilleet käytännössä. 90-luvun
168
loppupuolella verkko-opetusta käsiteltiin opettajankoulutuksessa, mutta vasta 2000-luvulla pätevyyden suorittaneet kokivat olleensa osallisina verkko-opetuksessa ja saaneensa siitä vaikutteita omaan opetustyöhön.
Verkko-opetuksen alkumetrit pohjustettiin jo 80-luvulla tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytöllä alan sovellus- ja työvälineohjelmin.
Varsinainen verkko-opetuksen kausi alkoi 90-luvun alkuvuosina, jolloin osa opettajista innostui internetistä. Ensimmäiset verkko-opettajat aloittivat materiaalin tuotannolla 90-luvun puolivälin aikoihin. Kokemukset olivat myönteisiä ja toteutuivat sekä nuoriso- että aikuisopiskelijoiden kanssa.
Oppimisalustojen käyttöönotto, sisäiset koulutukset ja koulutuksen kehittämishankkeet erityisesti aikuiskoulutuksessa mahdollistivat ja toisaalta vaativat opettajia verkko-opetuksen aloitukseen edellisen vuosituhannen loppuvaiheessa. Opettajien verkko-opetuksen aloitusta edistivät lisäksi oman työn saavutettavuus verkon välityksellä sekä kokemus työnteon helpottumisesta ja järkeistämisestä. 2000-luvun alkupuolella verkko-opetus oli jo ammattikorkeakoulun toimintaa, ja aloitus saattoi tapahtua ensin muiden toteutuksiin tutustumalla ja materiaalin tuotannon sijaan vuorovaikutusta painottamalla.
Epävarmuus ja suunnan hakeminen näkyi 2000-luvun alkuvuosina, kun verkko-opetuksen alkuinnostuksen jälkeen verkkomateriaalin tuottaminen todettiin työlääksi ja osa välineistä hankalakäyttöisiksi. Välineiden kirjo johti useisiin kokeiluihin ja osittain sekaannukseen. Opettajat tekivät omia valintojaan, päivittivät jatkuvasti osaamistaan sekä kokeilivat uusia toimintatapoja. Ammattikorkeakoulun sekä koulutusohjelman verkko-opetuksen tavoitteista ja yhteisistä toimintamalleista koettiin epätietoisuutta. Lisäksi opiskelijoilta saatiin myös kriittistä palautetta.
Kehittymisen, luopumisen ja uusien tehtävien vaiheessa kehitettiin toimintatapoja sekä lähdettiin uudenlaisiin tehtäviin. Verkko-opettajana opettajien täytyi ratkaista monia käytännön ongelmia, joihin ei ole ollut valmiita ratkaisuja. He kokeilivat ja kehittivät onnistumisen ja epäonnistumisten kautta uudenlaisia toimintamalleja ja toimivia käytänteitä lähi- ja verkkojaksojen rytmitykseen sekä suunnittelutyöhön, opintojakson sisällölliseen ja toiminnalliseen organisointiin verkossa sekä verkkovuorovaikutuksen organisointiin ja laadulliseen tehostamiseen. Verkko-opintojaksojen työstäminen työparin kanssa mahdollisti opettajien erilaisen osaamisen hyödyntämisen, keskustelun ja yhdessä oppimisen. Ammattikorkeakoulujen verkko-opetuksen kehittämis- ja tutkimushankkeet tarjosivat opettajille uudenlaisen ura- ja kehittymismahdollisuuden, joissa opittiin muiden tuotoksista ja toiminnasta sekä yhteisestä työskentelystä. Uudenlaisen osaamisen myötä uusiin tehtäviin hakeuduttiin myös oman korkeakoulun ulkopuolelle.
Verkko-opetus oli osa jokaisen opettajan arkea, josta ei oltu valmiita luopumaan. Neljä opettajaa toteutti laajasti verkko-opetusta työskennellen joillakin opintojaksoillaan täysin verkkovälitteisesti. Kolmella opettajalla verkko-opetus oli osa opintojaksoa ja yhdellä verkon rooli oli lähinnä opetusta tukeva. Opettajilla oli nyt useampia toimivia verkko-opetuksen toteutuksen käytänteitä, joita vaihdeltiin kohderyhmän ja sisällön mukaan. Opettajat näyttivät
169 luottavan itseensä sekä teknisenä että pedagogisena osaajana. Verkko-opetuksen kehittämistä tarkasteltiin kokonaisvaltaisesti ja puheessa oli kuultavissa työn uudelleen määrittelyä: missä ja miten työtä tehdään.
Tulevaisuudessa nähdään edelleen verkko-opetuksen ja opettajien etätyöskentelyn lisääntyvän. Työyhteisö säilyy edelleen tärkeänä. Kokemuksen kasvaessa, välineiden jatkuvasti kehittyessä sekä oman käsityksen laajetessa opettajat kokivat löytävänsä uusia mahdollisuuksia ja opetuksen osa-alueita verkossa toteutettaviksi. Suunnitelmat ja ajatukset oman verkko-opetuksen kehittämiselle liittyivät verkossa yhdessä työskentelyyn, samanaikaisen vuorovaikutuksen mahdollisuuksiin ja uusiin työkaluihin, monimuotoisen sisällön tuottamiseen uusien helppokäyttöisten välineiden avulla sekä yhteistoteutuksiin muiden ammattikorkeakoulujen tai kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Tulevaisuudessa opetus nähtiin eri opetusmuotojen, tapojen ja välineiden sekä oppimisympäristöjen yhdistelmänä. Kehittämiseen suhtauduttiin myönteisesti, mutta maltillisesti ja omaa työkuormaa punniten.
Opettajat, joilla oli aiemmin kertynyttä perustietämystä tietotekniikasta, oppivat verkko-opetuksessa tarvittavan tekniikan käytön pääasiassa itse kokeilemalla, muita opastamalla ja ongelmia ratkomalla sekä sopivissa verkostoissa toimimalla. Koulutuksiin osallistuivat aktiivisesti erityisesti opettajat, joille tietotekniikka ei ollut osa aiempia opintoja tai työelämää.
Oppimista tapahtui vuorovaikutuksessa muiden kanssa kollegoilta kysellen, heidän kanssaan keskustellen, työtä seuraten ja yhdessä kokeillen sekä tukihenkilöiden opastuksella.
Osa opettajista koki opetuksessaan tapahtuneen vain vähän muutoksia verkko-opetuksen myötä. Vahvaa pedagogista käsitystä ja opettajakokemusta pidettiin perustana, jonka varaan oma opetus soveltaen verkossa rakentui.
Verkkoon siirtymisen myötä vei kuitenkin aikansa, ennen kuin opettaja sai esimerkiksi lähiopetuksessa hyvin toimivan vuorovaikutuksen toimimaan vastaavasti verkossa. Osa opettajista kuvasi opetuksensa muuttuneen opiskelijalähtöisemmäksi ja johtaneen tarkempaan suunnitteluun sekä oman toiminnan perusteluun. Verkko-opetus näytti tekevän opetuksen muutostarpeet näkyväksi ja johtavan osalla opettajista oman opetuksen uudelleen arviointiin.
Verkko-opettajaksi kehittymisen prosessia voidaan kuvata työn ohessa tai työssä oppimisen prosessiksi, joka kytkeytyi vahvasti työn tekemiseen ja jonka perustana olivat opettajien aiemmat kokemukset: alakohtainen työkokemus, tieto- ja viestintätekniikan käyttökokemus sekä kokemus opetustyöstä. Verkko-opettaja joutui soveltamaan toimintaansa ja ratkomaan käytännön ongelmia sekä kehittämään uusia toimintatapoja yksin, yhdessä kollegoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Samalla opettajien toimintakenttä laajeni erityisesti tutkimus- ja kehittämishankkeiden kautta, jolloin opittiin muiden tuotoksista ja toiminnasta sekä yhteisestä työskentelystä.
170
8 Pohdinta
Tähän lukuun on koottu tutkimuksen keskeiset tulokset ja päätelmät sekä pohditaan niiden merkitystä ammattikorkeakoulun käytännöille ja ammattikasvatustieteelle. Käytettyjen tutkimusmenetelmien luotettavuutta on aiemmin tarkasteltu tutkimuksen toteuttamisen eli luvun neljä yhteydessä. Tässä arvioidaan tutkimusprosessin tarkoituksenmukaisuutta ja luotettavuutta kokonaisuutena. Lopuksi tuodaan esille tulevaisuuden haasteita ja suosituksia jatkotutkimukselle.