Valituskirjelmien vastustusperusteet

Valitusasiakirjoissa esitettiin erilaisia vastustusperusteita seuraavaan tapaan (lihavoinnit minun; samoin jatkossa):

Valituksemme perustuu niihin rakennuslain kohtiin, joiden tarkoitus on turvata rakennetun ympäristön pitkäjänteinen kehittäminen, ja rakennusasetuksen kohtaan, jonka tarkoitus on varmistaa naapurei-den oikeusturvaa ja odotamme, että lakia ja asetusta noudatetaan rakennuslupa-asian käsittelyssä silloinkin, kun kaupungin hyöty kiin-teistön vuokraajana houkuttelee niiden ohittamiseen. (Naapureiden vastaselitys korkeimpaan hallinto-oikeuteen 16.9.1999)

Kaupunginvaltuuston päätöksestä on tehty kolme valitusta. Saman-sisältöisissä valituksissaan asunto-osakeyhtiöt pitävät päätöstä lainvas-taisena seuraavin perustein: kyseinen tontti on kaavoitettu julkiselle rakennukselle ja kaupunginvaltuusto on vuokraamassa sitä yksityisen

001_451mk23470.indd 112

001_451mk23470.indd 112 14.9.2005 15:33:2614.9.2005 15:33:26

Kotu - tutkimuksia 3 • 2005 113

yhdistyksen käyttöön -- kaupunginvaltuuston päätös rikkoo kaupun-gin 4.5.1933 tekemää kauppasopimusta, jossa kaupunki on sitoutu-nut olemaan rakentamatta tontille asuntoja. Yhdistys, jolle kaupunki on vuokraamassa tonttia, on jo säännöissään määritellyt toimintansa tarkoitukseksi perustaa ja ylläpitää vakituisia ja tilapäisiä koteja (asun-toja). Yhtiöt vaativat kaupunginvaltuuston päätöksen purkamista.

(Helsingin kaupunginhallituksen selitys Uudenmaan lääninoikeudelle 14.2.1999)

Tutkijan vuoropuhelu aineiston kanssa tai John Shotteria (1990, 157-160) lai-naten ”neuvotteluprosessi tutkijan ja aineiston välillä”, ratkaisee, mitkä mer-kityspotentiaalit ”herätetään henkiin”. Pyrin kuitenkin ottamaan kokonais-valtaisesti huomioon kaikki esitetyt perusteet ja siten löytämään aineistosta erilaisia näkökulmia. Usean menetelmän käytöllä pyrin myös antamaan tilaa aineiston moninaisuudelle nostamalla esiin vaihtoehtoisia tulkintoja (Fair-clough 1989, 87).

Asioiden vieminen oikeusistuimiin ei aluksi ollut pelkkää juridiikkaa vaan myös emotionaalinen keino saada ihmiset hyväksymään vastustus. Toi-minnan perusvoima oli tunne, että asiassa toimitaan väärin (vrt. Lappalainen 1999, 127). Konfl iktinäkökulmasta on luonnollista, että yhteiskunnan jäsenet puolustavat omia intressejään kilpailevia arvoja ja intressejä vastaan, usein hyvin voimakkailla tunnelatauksilla (Haila 2000, 47). Myöhemmin mukaan tulivat ammattilaiset ja heidän asiantuntemuksensa tuomaan esille vastavaltaa, joka kiistää ”virallisen totuuden”, kirjelmiin ja valituksiin annetut päätökset.

Tällöin valituksissa alkoivat korostua laillisuus-, määrämuotoisuus- ja virheel-lisen menettelyn näkökulmat, sillä laillisuusperusteen todentuminen antaisi valituksille menestymisen mahdollisuuden.

Valituksissa esitettiin kaikkiaan 149 erilaista vastustusperustetta. Kirjasin ne asiakirjoittain tietokoneeni laskentataulukkoon luokittelua ja laskemista varten. Kävin läpi jokaisen lausuman ja numeroin ne aakkosjärjestyksessä sellaisina kuin ne oli ilmaistu: 1) alueen sisäiset virkistysalueet ovat vähäiset, 2) alueet ovat asukkaiden käytössä, 3) alue tarvitsee kohtaamispaikkoja, 4) alue toteuttaa asukkaiden sosiaalisia tarpeita, 5) arvoalue, 6) asemakaavan vanhentuneisuus, 7) asemakaavan vastaisuus jne.

Sen jälkeen yhdistin samaa tarkoittavat perusteet – esimerkiksi asunto-alue, pientaloalue ja omakotialue tai asemakaavan vanhentuneisuus ja vireillä oleva asemakaavan muutos – ja sen jälkeen luokittelin perustelut alustavasti pääasiallisen argumentaatiosisällön mukaan. Yhdistämällä näitä argumentaa-tioperusteita muodostin niistä lopulta viisi luokkaa: 1) paikallinen tarve – ei ulkopuolisille, 2) sopimaton ympäristöön – haittaa Marjaniemen imagolle, 3) laillisuusperusteet, 4) tarkoituksenmukaisuusperusteet, ja 5) tonteille raken-nettava muuta tai tontit jätettävä rakentamatta. Käsittelen näitä perusteluja seuraavissa luvuissa.

001_451mk23470.indd 113

001_451mk23470.indd 113 14.9.2005 15:33:2614.9.2005 15:33:26

114 R. Kuparinen • "Ei meidän naapuriin"

5.1.1 Paikallinen tarve

Aluksi valtaosa valituskirjelmien vastustusperusteista liittyi siihen, että tonteil-la oli paikallista käyttöä tai että alueeltonteil-la oli tarvetta ottaa tontit paikalliseen käyttöön. Paikallisesta käytöstä esitettiin yhteensä 56 mainintaa. Toisissa puo-lustettiin Palopirtintien, toisissa Marjaniemenrannan tontin paikallista käyt-töä. Tämä johtui pääasiassa valitukseen oikeutettujen määräytymisestä naapu-ruussuhteen perusteella. Näkemykset paikallisesta tarpeesta, tontin puoltamiset ja vastustamiset riippuivat valitusoikeuden ohella myös siitä, kumpaa tonttia lähempänä valittajat asuivat. Muuntajan kentän käyttö mainittiin 11 asiakir-jassa yhteensä 37 maininnalla ja Oskarinpuiston tontti 15 asiakirasiakir-jassa yhteen-sä 19 maininnalla. Erityisesti Palopirtintien tontin naapurit paneutuivat puo-lustamaan lähellään olevan tontin käyttöä todellisena monitoimipaikkana.

Sen sijaan Marjaniemenrannan tontin paikallisen käytön puolustus jäi lähin-nä Marjaniemi-Seuran kirjelmien varaan. Toinen selitys tähän on löydettävissä tonttien rakennuslupien eriaikaisuudesta: Palopirtintien rakennuslupaprosessi alkoi ensimmäisenä, ja Marjaniemenrannan aloitusvaihe tuli vasta puoli vuotta myöhemmin. Tällöin koko valituskäytäntö oli jo lukuisten muiden meneillään olevien valitusten ja kanteluiden myötä professioitunut ja juridisoitunut ja tar-koituksenmukaisuusperusteiden sijaan korostettiin laillisuusperusteita.

Valituskirjelmissä kuvattiin, kuinka moni asia Marjaniemessä on muut-tunut viimeaikaisen rakentamisen myötä. Ennen pihoilla oli tilaa pelaamiselle ja muulle kokoontumiselle, mutta asemakaavan tiivistyttyä vuosien varrella tehtyjen tonttijakojen vuoksi pihat ovat pienentyneet, ja siksi yhteiset virkis-tysalueet ovat entistä tärkeämpiä. Lisäksi Marjaniemi on joutunut ”Itäkeskuksen puristukseen” ja siirtolapuutarhan viereinen Tulisuontien kerrostaloalue tuhan-sine asukkaineen tuo paineita Marjaniemelle ympäristönkin virkistysalueena.

Valittajat käyttivät vakuuttavaa kvantitatiivista otetta luetellen Itäkeskuksen ja Tulisuontien alueen kerrosneliöitä ja asukasmääriä.

Meitä on järkyttänyt se tapa, jolla Palopirtin kentän rakentamista on ajettu. Marjaniemen asukkaat ovat jo pitkään olleet huolissaan elin-ympäristönsä vähäisten lähivirkistysalueiden poistamisesta. Vieressä laajennetaan Itäkeskuksen jo n. 200 000 k-m²:n kauppakeskusta.⁹ Lisäksi laajennetaan välittömästi pientaloasutukseen liittyvää 1 600 asukkaan 80 000 k-m²:n suurkorttelialuetta ilman minkäänlaista välit-tävää vihervyöhykettä ja ilman omia lähivirkistysalueita. Näissä olois-sa on Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle tullut tärkeäksi poistaa 800 asukkaan pientaloalueen käytössä oleva 2 000 m²:n vapaa-alue.

Olisi ollut kohtuullista odottaa, että virasto kantaa vastuuta olemassa olevan asutuksen asemasta Itäkeskuksen puristuksessa ja ymmärtää vähien vapaa-alueiden arvon. Kentän vaatimatonta varustetasoa tulisi

9 K-m²= kerrosalaneliömetri. Rakennuksen kerrosala on kerrosten alojen summa. Kerrosala ilmoitetaan yleen-sä tehokkuuslukuna tai neliömetreinä (Itkonen 2000; Wikipedia, vapaa tietosanakirja http://fi .wikipedia.

org/wiki/Rakennuksen-pinta-alat- luettu 7.8.2005).

001_451mk23470.indd 114

001_451mk23470.indd 114 14.9.2005 15:33:2614.9.2005 15:33:26

Kotu - tutkimuksia 3 • 2005 115

kehittää ja korostaa sen sosiaalista tehtävää asuntoalueen keskeisenä monitoimipaikkana. (Naapureiden valitus Palopirtintien rakennuslu-vasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen 20.7.1999.)

Marjaniemeläisten ”järkytys” ja pitkään kalvanut huoli tuodaan hyvin esille. Kentän varustetason nostamisvaatimus tosin tuo pulmia monitoimipai-kalle: Jos nykyisen ”vapaan kentän” kalustusta ja varustetasoa lisättäisiin, miten kenttä enää voisikaan toimia monitoimipaikkana, esimerkiksi palokunnan harjoituskenttänä?

Palopirtintien tontin, ”VPK:n kentän” tai ”Muuntajan kentän”, paikal-linen käyttö muodostuu sellaisista asioista kuin yhteinen kokoontumistila, hyväntekeväisyystilaisuuksien tapahtumapaikka, VPK:n harjoittelukenttä, Lions-Clubin joulukuusenmyyntipaikka, pienten poikien jalkapallokenttä.

Tontti on siten ollut juuri sellaisessa paikallisten järjestöjen ja naapuruston asukkaiden ottamassa käytössä, josta kaupunkialueiden tilapäiskäytön tutkijat Panu Lehtovuori, Helka-Liisa Hentilä ja Christer Bengs (2003, 4) osoittavat tulevan positiivisia sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia alueelle. Seuraavassa taulukossa on tontin puolesta esitetyt perustelut ja niitä koskevien maininto-jen ja asiakirjomaininto-jen määrä. Asiakirjomaininto-jen määrä kuvaa tietyn seikan merkitystä valitusasiakirjojen kokonaisuudessa, sitä kuinka laajasti kyseistä asiaa pidettiin tärkeänä. Mainintojen määrä kertoo jonkin seikan korostamista toiston avulla, sillä toisto on yksi retoriikan apuväline (Summa 1996).

Taulukko 1. Muuntajan kentän paikalliseen käyttöön vetoavat vastustusperusteet.

Neljässä asiakirjassa mainittiin, että kyseessä on kulmakunnan ainoa tai ”vii-meinen” kenttä, ja niissä myös nimettiin se pallo- tai pelikentäksi.

Palopirtintien kentän menettämisen jälkeen vastaavaa pallokenttää ei ole kilometrien säteellä eikä kaupungin edustajien tarjoama Ison Antin puiston hiekkakenttä ole niin rauhallista aluetta, että sinne voisi alle kymmenvuotiasta päästää yksin menemään. (Naapurien katselmus-kannanotto 13.11.1998.)

vastustusperusteet maininnat asiakirjat

(n=11) hyväntekeväisyystilaisuuksien

tapahtu-mapaikka

11 7

yhteinen kokoontumistila 7 7

VPK:n harjoituskenttä 6 6

pallokenttä/pelikenttä 5 5

nuorten kohtaamispaikka 4 4

ainoa vapaa kenttä 4 4

yhteensä 37

001_451mk23470.indd 115

001_451mk23470.indd 115 14.9.2005 15:33:2714.9.2005 15:33:27

116 R. Kuparinen • "Ei meidän naapuriin"

Yksi Muuntajan kenttää puolustaneista asiakirjoista oli marjaniemeläisten yh-teinen, Marjaniemi-Seuran kesällä 1998 tekemä adressi kaupunginhallitukselle.

Se keskittyi puolustamaan kenttää VPK:n käyttöön turvatakseen alueen ulko-puolisilta eikä esimerkiksi maininnut lainkaan kentän käyttöä nuorten kohtaa-mispaikkana tai pelikenttänä. Muut dokumentit olivat naapureiden kannan-ottoja valitusprosessin eri vaiheissa, katselmuksessa rakennuslupaa haettaessa ja rakennuslupavalituksen kaikissa oikeusasteissa. Näissä asiakirjoissa vedot-tiin yleensä paikallisen käytön osalta useisiin perusteisiin, monitoimikentän erilaisiin käyttötapoihin.

Rakennus peittää alleen Marjaniemen keskeisen vapaa-alueen, VPK:n kentän. Kentällä on tällä hetkellä yleinen käyttö. Kenttä on vilkkaassa käytössä ja käyttäjät ovat monenlaisia. Kentällä pelataan koripalloa ja lentopalloa sekä luistellaan talkootöinä jäädytetyllä alu-eella. Marjaniemen VPK harjoittelee kentällä, siellä järjestetään jou-lumyyjäiset ja Marjaniemipäivän tapahtumia. (Naapureiden valitus Uudenmaan lääninoikeuteen 11.1.1999.)

Hyväntekeväisyystilaisuuksille kenttä on vakiintunut tapahtumapaik-ka. Joulun alla myydään kuusia avustustarkoituksiin ja kenttä on täyn-nä joulupuita sekä lähistön asukkaita. Kirpputoreille ja muille tempauk-sille kenttä on käytössä monta kertaa vuodessa. Se on Marjaniemen pientaloalueen sisällä ainoa vapaa kenttä ja sellaisena vilkkaassa käy-tössä. (Naapureiden katselmuskannanotot 12.11.1998.)

Arvopäätelmien konkreettisen sisällön ilmaiseminen edellyttää perusteluja, jot-ka vetoavat vain erityisten yleisöjen erityisiin etuihin tai tavoitteisiin. Puhu-malla paikallisista ja tutuista kentän käyttömuodoista pyrittiin saamaan oman väestön hyväksyntä. Kuusenmyyntipaikan tai kirpputorin menetys kosketti marjaniemeläisiä, mutta laajempaa yleisöä yritettiin suostutella asian puolelle vetoamalla ”hyväntekeväisyyteen” ja ”avustustarkoituksiin” tai yleisesti tun-nustettuihin hyviin asioihin lapsi- ja nuorisotyöhön. Tunteisiin vedottiin ker-tomalla, että kenttä on ”pienten poikien” pelipaikka, heitä kun ”ei kauemmille kentille uskalla yksin päästää”. Arvopäätelmät saavuttavat Perelmanin (1982, 27) mukaan universaalin yleisön hyväksynnän yleensä vain hyvin yleisessä muodossa, sisällöltään täsmentymättöminä ja hyvin korkealla abstraktiotasol-la ilmaistuna. Myös viittaukset puiston menetykseen ja ”ainoaan vapaaseen”

tai ”viimeiseen” kenttään pyrkivät vetoamaan universaalin yleisön ”vihreään omaantuntoon”. Riittävän korkealle abstraktiotasolle nostettuina ja epätar-kasti ilmaistuina yleiset arvot saavuttavat faktaluonteen, jolloin argumentoin-ti ponnistaa julkilausumattomalta, mutta itsestään selvältä ”kaikkihan me py-rimme tähän” -pohjalta (vrt. Summa 1996, 70):

001_451mk23470.indd 116

001_451mk23470.indd 116 14.9.2005 15:33:2714.9.2005 15:33:27

Kotu - tutkimuksia 3 • 2005 117

Ehkä kaikkein hienoin kentän käyttömuoto liittyy marjaniemeläisten ylpeydenaiheeseen, VPK:n toimintaan. VPK on samalla osa nuori-sotyötä. Siihen liitytään jo varhain, niin tytöt kuin pojatkin. Neljäs sukupolvi marjaniemeläisiä on parhaillaan varttumassa VPK:laisiksi.

(Naapureiden katselmuskannanotot 12. ja 13.11.1998)

Sanavalintoihin ”kaikkein hienoin” ja ”marjaniemeläisten ylpeydenaihe” sisäl-lytettiin runsaasti emotionaalisuutta ja paatosta ja niillä pyrittiin vetoamaan tunteisiin (vrt. Summa 1989b, 97) ja tuottamaan VPK:lle ja sen kentälle his-toriallinen, sukupolvien ketjuun liittyvä kulttuurinen arvo ja merkitys.

Kun VPK:n profi ilia korostettiin ja paikkaa kuvailtiin VPK:n merkityk-sen kautta, nousikin yllättäen esiin voimakas jännite edellä kuvatun muun paikallisen käytön ja VPK:n omien toiveiden välille: tontin käyttämisen uu-disrakennuksen tarpeisiin.

Hanke lopettaisi paikkakunnalle tärkeän VPK:n toiveet uudisraken-nuksesta omalla toiminta-alueellaan. (Marjaniemi-Seura ry:n kirje kaupunginhallitukselle 27.5.1998)

Täten palokunta asetettiin uuteen positioon: paikalliseksi kilpailijaksi rakennus-tontista. Marjaniemen VPK:n taholta oltiinkin yhteydessä kiinteistövirastoon 19.3.1998, niihin aikoihin, kun varauksesta oli tullut tietoa marjaniemeläisille, ja esitettiin, että kaupunki rakentaisi kyseessä olevalle tontille VPK:lle uuden kolmen auton tallin sekä miehistö- ja kokoustilat. Kaupunki saisi vastineek-si VPK:n nykyisen tontin vanhoine rakennukvastineek-sineen. (Kaupunginhallituksen pöytäkirja 2.11.1998.) Tonttiosaston esittelijä ei pitänyt vaihtoehdotusta kau-pungin edun mukaisena eikä paloaseman rakentamista kiinteistötoimelle kuu-luvana tehtävänä. Tämä vaihtoehto näytti kuitenkin saavan paikallista kanna-tusta, vaikka tontin rakentaminen myös esitettyyn tarkoitukseen olisi tiennyt vapaan kenttätilan menetystä ja muiden toimintojen poissiirtymistä.

Keskustelussa alkoikin korostua toinen teema ”ei ulkopuolisille”. Marja-niemeläisten adressissa oltiin hämmästyneitä siitä, että aluetta ollaan antamassa ulkopuolisen käyttöön, vaikka VPK on ilmaissut kiinnostuksensa siihen (Marja-niemi-Seuran kirje kaupunginhallitukselle 27.5.1998). Täten VPK paikallisena toimijana viedään määrittelykamppailuun vastaehdokkaana tonttivarauksen saaneelle Kehitysvammatuki 57 ry:lle. Seuraa laillisuusdiskurssi, jossa puhutaan yksityisestä yhdistyksestä, julkisen rakennuksen omistamisesta ja kaupungin julkisista toiminnoista.

On selvää, ettei hakijayhdistys yksityisenä yhteisönä voi tuottaa jul-kisia palveluja perinteisessä merkityksessä. (Naapureiden vastaselitys Uudenmaan lääninoikeuteen 3.9.1999.)

001_451mk23470.indd 117

001_451mk23470.indd 117 14.9.2005 15:33:2714.9.2005 15:33:27

118 R. Kuparinen • "Ei meidän naapuriin"

Valittajat vertaavat Kehitysvammatuki 57 ry:n toimintaa liiketoiminnalliseen siivouspalveluun. Molemmat myyvät palveluja yksityisoikeudellisen sopimuk-sen nojalla.

Jos hakijayhdistyksen toimintaa halutaan jollain tavoin määritellä, sitä voidaan ensi sijassa pitää liiketoimintana. Yhdistyshän tuottaa asu-mis- ja hoitopalveluja, joita se myy vastiketta vastaan tässä tapauk-sessa yksityisoikeudellisen sopimuksen nojalla Helsingin kaupungille.

Yhdistyksen toiminta ei siten periaatteiltaan millään tavoin eroa esi-merkiksi Helsingin kaupungille siivouspalveluja tuottavien ja myyvien yritysten toiminnasta. (Naapureiden vastaselitys Uudenmaan läänin-oikeuteen 3.9.1999.)

Osoittamalla Kehitysvammatuen ja siivouspalvelun samankaltaisuus saadaan kvasiloogisen päättelyn avulla oikeutus rakennushankkeen torjumiselle (vrt.

Perelman 1982, 106-125). Lausumalla ”on myös selvää, että…” luodaan esiso-pimus siitä, mitä pidetään totena (Perelman-Olbrechts-Tyteca 1971, 67-74):

yksityinen yhdistys ei voi tuottaa julkisia palveluja. Mutta myös VPK on yksi-tyinen yhdistys. Valittajat puolsivat tontin myöntämistä VPK:lle, koska se on

”osa kaupungin julkista pelastustointa”. Heiltä jäi kuitenkin huomaamatta, että Kehitysvammatuki 57 ry on aivan vastaavalla tavalla osa kaupungin jul-kista kehitysvammahuoltoa. Ristiriita selittyy ulkopuolisuuden kautta; omalle VPK:lle ja sen hyvälle toiminnalle rakentaminen sallittaisiin. Tämä vie argu-mentoinnilta pohjan pois.

VPK asettui toimimaan ”palokunta-aatteen mukaisesti” välittäjänä marja-niemeläisten ja Kehitysvammatuen asiassa ja lähetti 11.11.1998 kaupunginjoh-taja Eva-Riitta Siitoselle kirjeen. Siinä esitettiin, että jos kaupunki rakentaisi VPK:lle uudet tilat, palokunta luovuttaisi tonttinsa Kehitysvammatuki 57 ry:lle. Asiasta hyötyisivät kaikki osapuolet. Toinen Kehitysvammatuelle varatuista tonteista jäisi palvelemaan marjaniemeläisten virkistystarpeita, ja kehitysvammaisten asuntojen huolto-, hoito- ja hallintotoimenpiteet pystyt-täisiin rakentamaan samalle alueelle kahdelle vierekkäiselle tontille, jolloin Kehitysvammatuki saisi keskittämisestä merkittävää hyötyä kustannusten alenemisena.

Toista, Oskarinpuiston laidalla olevaa tonttia puolustettiin rakentamis-hanketta vastaan lähinnä siksi, että sitä pidettiin osana Oskarinpuistoa.

Tontti on rakentamattomana mielletty puisto- ja virkistysalueeksi, joka täydentää olemassa olevaa Oskarinpuistoa. Puisto ja sen viereinen Y-tontti ovat alueen ainoita lasten leikkeihin ja ulkoiluun sopivia raken-tamattomia tontteja alueella. (Asukkaiden adressi kaupunginhallituk-selle 21.7.1998)

001_451mk23470.indd 118

001_451mk23470.indd 118 14.9.2005 15:33:2714.9.2005 15:33:27

Kotu - tutkimuksia 3 • 2005 119

Perusteluissa esitettiin kolme näkökohtaa, joiden jakautuminen asiakirjoissa on esitetty seuraavassa taulukossa.

Taulukko 2. Oskarinkentän paikalliseen käyttöön vetoavat vastustusperusteet.

Oskarinpuiston alueen paikallisen käytön monipuolisuutta on kuvattu laveas-ti marjaniemeläisten adressissa. Siinä on korostettu, kuinka alueen pikkulap-set, koululaiset ja nuoret käyttävät kenttää.

Asukkaat ja Marjaniemi-Seura ovat yhteistyössä urheiluseurojen ja kau-pungin viranomaisten kanssa kehittäneet Oskarinpuistoa palvelemaan asukkaita, erityisesti nuoria ja lapsia. Tenniskenttää ja välineitä käyt-tävät korvauksetta myös viereisen koulun oppilaat. Paikallinen koulu käyttää puistoa urheilutunneillaan, puistotäti on ollut Marjaniemessä jo vuosia. Viime vuonna kunnostettiin ja maalattiin leikkikentän ka-lusteet talkootyönä. Puisto ja sen viereinen Y-tontti ovat alueen ai-noita lasten leikkeihin ja ulkoiluun sopivia rakentamattomia tontteja alueella. Leikkipuisto on yksi Helsingin kauneimpia. Suunnitteilla on laajentaa toimintaa sählyyn ja jalkapalloon. Myös luistelukenttää tar-vitaan alueella. Suojakatokset talviurheilua, kunnossapitokalustoa ja välineitä varten on suunnitteilla. Myös petanque- ja sulkapallokentät on tarkoitus toteuttaa lähiaikoina. Puistossa järjestetään jokavuoti-set lasten olympialaijokavuoti-set, joihin osallistuu jopa 100 lasta perheineen.

Alueen asukkaat tarvitsevat puistoa myös asukastilaisuuksiin, kuten myyjäisiin ja ulkoilmajuhliin. Jo edellä mainittujen tilaisuuksien jär-jestämiseen ovat kenttätilat osoittautuneet ahtaiksi. Marjaniemessä toimii Marjaniemi-Seuran lisäksi monta vireää liikunta- ym. yhdis-tystä, joilla on omat tarpeensa. Oskarinpuiston alue ei mitenkään tule riittämään alueen asukkaiden kasvaviin tarpeisiin, ja viereinen Y-tont-ti olisi luonnollinen ja ainoa mahdollinen alue laajentaa toimintoja.

(Marjaniemi-Seura ry:n adressi kaupunginhallitukselle 20.7.1998.)

Marjaniemi-Seura antoi kirjelmässään vaikutelman, että tämä kaikki, tennis-kentät, puistotätitoiminta, koulun urheilumahdollisuudet ja lasten

olympia-vastustusperusteet maininnat asiakirjat (n=15)

säilytettävä puistona 9 8

monipuolinen paikallinen käyttö 8 7

toteuttaa asukkaiden sosiaalisia tarpeita 2 2

yhteensä 19

001_451mk23470.indd 119

001_451mk23470.indd 119 14.9.2005 15:33:2814.9.2005 15:33:28

120 R. Kuparinen • "Ei meidän naapuriin"

laistapahtuma, on mennyttä, jos kehitysvammaiset saavat tontin. Mainitut toiminnot sijaitsivat kuitenkin erillään ko. tonteista, kukin niille varatuissa kentän osissa, lasten aidattu leikkipuisto puistotäteineen ja leikkivälineineen omassa nurkkauksessaan, tenniskentät sitä vastapäätä nurmikon toisella laidal-la, ja lasten olympialaisia juostaan tenniskenttien takana kiemurtelevalla pik-kumetsikön lenkkipolulla. Mitkään niistä eivät ulottuneet rakennushankkeen tontille eikä tontin rakentaminen siis ollut minkään toiminnan jatkumisen es-te. Rakentamaton Y-tontti oli luonnontilassa oleva, nokkosia kasvava tiheik-kö eikä lasten leikkipaikka. Nyt kuitenkin samassa kirjelmässä esitettiin laaja-mittaisia suunnitelmia, joita kentän tuohon osaan on ollut tarkoitus toteuttaa:

sählykenttä, jalkapallokenttä, luistelukenttä, petanquekenttä, sulkapallokent-tä, suojakatokset ja niin edelleen. Tontin raivaaminen ei ole ollut aikaisem-min esillä eikä esitettyihin moninaisiin suunnitelmiin vajaan 3 000 m² tontis-ta olisi tilaa riittänytkään.

Toinen vaihtoehtoinen käyttötapa Oskarinpuiston rakentamattomalle tontille tuotiin myös esille, nimittäin sen säilyttäminen luonnonvaraisena puistona. Sille vaihtoehdolle etsittiin tukea luonnonsuojelulain pykälistä:

Kyseessä oleva luonnonvarainen tontti on osa Oskarinpuiston lehtoa, jota kaupungin muut viranomaiset ovat pitäneet hienona 90-vuotisi-ne tervaleppi90-vuotisi-neen. Jos rakennushanke toteutetaan suunnitellun kal-taisena, voi rakentamisella salaojituksesta, pintavesien ohjailusta ja muista seikoista johtuen olla ympäristövaikutuksia laajemmaltikin.

Pelättävissä on, että lehdon luonnonolot muuttuvat siten, että arvokas puusto tuhoutuu. Oskarinpuiston lehtoa saatettaisiin pitää jopa luon-nonsuojelulain 29 §:ssä tarkoitettuna suojeltavana tervaleppäkorpena.

(Naapureiden vastaselitys Uudenmaan lääninoikeuteen 3.9.1999.)

Tälle perustelulle marjaniemeläiset löysivät myös auktoriteettitukea, sillä liit-teenä vastaselitykseen esitettiin rakennusviraston viherosaston 26.11.1998 laatima Marjaniemen luonnonhoitosuunnitelma 1999-2008, jossa on kerrot-tu alueen arvokkaista luontokohteista. Siinä viitataan Helsingin Seudun Lin-tutieteellisen Yhdistyksen Tringa ry:n pikkutikkaselvitykseen vuodelta 1993 (Segersvärd 1994). Sen mukaan suunnittelualueella on pikkutikan reviiriä ja monipuolinen laululintulajisto, jolle on tärkeää säilyttää tiheikköjä pensasker-roksessa, lahopuuta sekä laadukasta, elinvoimaista havu- ja sekametsää. Oskarin-puiston lehtomaisella kankaalla kasvaakin muun muassa 25-vuotiasta pihlajaa, tuomea, rauduskoivua, raitaa ja vaahteraa, mutta myös 90-vuotiasta tervalep-pää. Tähän valittajat vetosivat:

Maanrakennus- ja perustustöiden suorittaminen edellyttää esimerkiksi tontilla sijaitsevan arvokkaan useita vuosikymmeniä vanhan tervalep-pälehdon kaatamista. On selvää, että tästä aiheutuu mainitun

sään-001_451mk23470.indd 120

001_451mk23470.indd 120 14.9.2005 15:33:2814.9.2005 15:33:28

Kotu - tutkimuksia 3 • 2005 121

nöksen mukaista haittaa ja vahinkoa esimerkiksi maisema-arvojen pi-laantumisena eikä tonttia siten enää voitaisi millään keinoin palauttaa ennalleen. Tätä haittaa tai vahinkoa ei myöskään voida yksinomaan rahalla millään tavoin kompensoida. (Naapureiden valitus korkeim-paan hallinto-oikeuteen 10.3.2000.)

Valituksessa argumentoidaan vuosikymmeniä vanhoilla tervalepillä, mutta pe-ruste on virheellinen, sillä tervaleppiä ei kasva kyseisellä tontilla, vaan ne si-jaitsevat toisaalla Oskarinpuistossa. Mainittu luonnonhoitosuunnitelma kuvaa kyseessä olevaa yleisen rakennuksen tonttia näin:

Oskarintien itäpuoli: Lehtomainen kangas, jossa kasvaa 25-vuotiasta harmaaleppää, rauduskoivua ja raitaa. Pensaskerroksessa on koivua, pihlajaa, pajua, vaahteroita sekä reunoilla muutama kuusi ja tuomi.

Alue on varattu rakentamiseen. (Rakennusviraston viherosaston 26.11.1998 laatima Marjaniemen luonnonhoitosuunnitelma 1999-2008.)

Valittajat esittivät, että lääninoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden pitäi-si suorittaa paikalla katselmus, kun lehti alkaa tulla alueella kasvaviin puihin ja linnut aloittavat pesintänsä. "Silloin maallikkokin havaitsee, miten luonnon-suojelullisesti ja maisemallisesti arvokkaasta alueesta on kysymys.” (Naapu-reiden vastaselitys korkeimpaan hallinto-oikeuteen 12.1.2000). He moittivat asiakirjojen perusteella tapahtuvaa arviointia: ”Jokaiselle on selvää, ettei tuol-laisella ’arvioinnilla’ voi olla mitään merkitystä.” (Naapureiden valitus kor-keimpaan hallinto-oikeuteen 4.11.1999.)

Luonnonsuojelunäkökohta tuli kuitenkin valituksiin mukaan niin myö-häisessä vaiheessa – vasta valituksen ja vastapuolen selityksen jälkeen annetussa vastaselityksessä –, että sen osuus jätettiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkimatta. Valittajat olivat asiassa pettyneitä ja ehdottomasti eri mieltä, joten he jatkoivat asian esilletuomista seuraavaa asiaa koskevassa valituksessaan.

Todettakoon, että arvokas kasvillisuus ja linnusto ovat nimenomaan olleet yksi tässä kyseessä olevista valitusperusteista, joilla rakennuslu-papäätöstä on vaadittu kumottavaksi. On ajateltavissa ja mahdollista, että alue olisi jopa esimerkiksi luonnonsuojelusäännösten perusteella suojeltavissa. (Naapureiden valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen 10.3.2000.)

Kun katson omaa visuaalista ”seinäkarttaani”, johon olen piirtänyt kustakin valituksen teemasta esiintyneen aikajanan, voin todeta, että luonnonsuojelu-asia tuli valitusluonnonsuojelu-asiakirjoihin ensimmäisen kerran vasta syksyllä 1999, vaikka va-litusprosessi kirjelmineen oli alkanut keväällä 1998. Timo Peuhkurin ja Risto

001_451mk23470.indd 121

001_451mk23470.indd 121 14.9.2005 15:33:2814.9.2005 15:33:28

122 R. Kuparinen • "Ei meidän naapuriin"

Haverisen (1998, 295) mukaan ympäristöseikkoihin vetoaminen ei useinkaan perustu aitoon ympäristöhuoleen, vaan motiiveihin työntää hanke pois ”omal-ta ”omal-takapihal”omal-ta”. Nimby-ilmiö pyrkii estämään raken”omal-tamis”omal-ta, joka hait”omal-taa omia etuja, ja ympäristöseikkoja käytetään vain suostuttelun välineenä.

5.1.2 Sopimaton ympäristöön

Huomattavasti enemmän kuin paikallinen käyttö saivat mainintoja ne perus-telut, joilla hanketta vastustettiin ympäristöön sopimattomuudella. Näitä mai-nintoja esitettiin kaikkiaan 112 yhteensä 20 asiakirjassa. Asiassa oltiin hyvin itsevarmoja ja vakuuttavia:

Kiistämätön tosiasia on, että rakennus poikkeaa ympäröivästä raken-nuskannasta ja on paikalleen sopimaton. (Naapureiden vastaselitys korkeimpaan hallinto-oikeuteen 12.1.2000.)

Ympäristöön sopimattomuus -kategoria sisältää erilaisia näkökohtia liittyen se-kä rakennuksen fyysiseen sopimattomuuteen, kokoon ja rumuuteen että Mar-janiemen alueen erityisluonteeseen ja ominaisuuksiin, joihin nähden raken-nuksen käyttötarkoitus on vierasta. Osa näistä perusteista oli konkreettisia, osa hyvin yleisellä tasolla esitettyjä. Osa oli faktuaalistettu sillä, että kyseessä on kaksi kaukana toisistaan olevaa asiaa, omakotialue ja kehitysvammaisten asun-tola, osassa taas oli kysymys selkeistä mielipide-eroista, kuten esimerkiksi sii-tä, onko talo ruma vai ei. Ympäristöön sopimattomuuteen liittyviä vastustus-perusteita on esitetty seuraavassa taulukossa:

Taulukko 3. Ympäristöstä poikkeavuuteen vetoavat vastustusperusteet.

vastustusperusteet maininnat asiakirjat (n=20)

omakotialue 31 17

ei sovi ympäristöön 23 13

kerrostalojen vastustaminen 23 10

rakennus on ruma 19 9

rakennus on liian suuri pientaloalueelle 16 8

yhteensä 112

Eräs hegemonisen aseman saanut diskurssi näyttää olevan se, että koska

Eräs hegemonisen aseman saanut diskurssi näyttää olevan se, että koska

In document "Ei meidän naapuriin" : tapaustutkimus asukasyhteisön suhtautumisesta kehitysvammaisten asuntolan rakentamiseen (sivua 112-143)