Olennainen osa tutkimustyötä on menetelmällisten kysymysten aprikoiminen;
tutkijan on otettava kantaa siihen, mitä menetelmiä hän aikoo tutkimuksessaan käyttää. (Syrjäläinen, Eronen & Värri, 2007.) Tutkimusmenetelmänä yhdistimme sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia menetelmiä liittämällä kyselyssä yhteen
työn imun mittarin sekä työn voimavaroja koskevat avoimet kysymykset. Tällaista monimenetelmäistä tutkimussotetta eli MMR-metodia on kuvattu eri tutkijoiden mukaan (Sotkasiira, 2015) mahdollisuutena vastata tutkimuskysymyksiin syvällisemmin ja kokonaisvaltaisemmin
3.3.1 Kvantitatiiviset menetelmät
Kvantitatiivinen tutkimustapa on menetelmä, joka kuvaa muuttujien mitattavien ominaisuuksien välisiä suhteita ja eroja. Se vastaa kysymyksiin, paljonko tai kuinka usein. (Vilkka, 2007). Määrälliselle tutkimukselle on ominaista tiedon strukturointi, mittaaminen, tiedon käsittely ja esittäminen numeroin, tutkimusprosessin ja tulosten objektiivisuus sekä suuri vastaajien määrä.
Tyypillistä on ilmiöiden ja muuttujien välisten yhteyksien tai ryhmäerojen etsiminen aineistosta ja niiden selittäminen. Tutkimuksissa tavoitellaan yleistettävyyttä suurella vastaajien määrällä. (Vilkka, 2007.) Tutkimuksessa kvantitatiivista aineistoa analysoitiin tilastollisilla menetelmillä SPSS-ohjelmalla.
Tilastollisille menetelmille asetetaan myös tyypillisesti hypoteesi eli ennuste.
Työn imuun liittyvät hypoteesimme olivat seuraavat:
H0: Vastaajat eivät koe työn imua H1: Vastaajat kokevat työn imua
Tutkimme myös taustamuuttujien vaikutusta työn imun sekä sen eri osa-alueiden kokemiseen. Tilastollisena menetelmänä käytimme Kruskal-Wallisin testiä.
Taustamuuttujien ja työn imun yhteyden hypoteesimme olivat seuraavat:
H0: työn imun kokemisessa ei ole eroa taustamuuttujien välillä.
H1: Työn imun kokemisessa on eroa eri taustamuuttujien välillä.
3.3.2 Työn imu -mittari
Tutkimuksessa käyttämämme kvantitatiivinen mittari on nimeltään Työn imun arviointimenetelmä (Utrecht Work Engagement Scale, UWES9). Se sisältää yhdeksän väittämää koskien työn imun kolmea osa-aluetta eli tarmokkuutta, omistautumista ja uppoutumista. Vastausvaihtoehdot ovat asteikolla nollasta (“en koskaan”) kuuteen (“päivittäin”). Kyselylomake on tutkimuksen liitteenä.
Tarmokkuus kuvaa työntekijän peräänantamattomuutta haastavissa tilanteissa, energisyyttä sekä halua panostaa työhön. Omistautuminen on työn kokemista merkitykselliseksi ja haasteelliseksi sekä tunnetta ylpeydestä, inspiraatiosta ja innokkuudesta. Uppoutumisella tarkoitetaan syvää keskittyneisyyden tilaa, työhön paneutumista ja tästä uppoutumisen tilasta saatua nautintoa. (Hakanen, 2009). Jokaista osa-aluetta arvioidaan kolmella väittämällä. Korkeat pisteet viittaavat työntekijän kokemaan työn imuun, matalat pistemäärät indikoivat työn imun puuttumista.
Tutkimuksemme kyselylomakkeessa esitettiin kolme avointa kysymystä, joiden tarkoituksena oli tuottaa tietoa etätyöntekijöiden kokemista työn voimavaroista ja vaatimuksista. Työn imun on todettu myös lisäävän yksilön aloitteellisuutta ja halukkuutta työn tuunaamiseen (Bakker & Oerlemans, 2011;
Seppälä & Hakanen, 2017), joten tavoitteenamme oli tutkia, millaisilla tuunaamisen tavoilla etätyöntekijät olivat lisänneet voimavarojaan ja puskuroineet työn vaatimuksia vastaan.
Tilastollisen analyysin suoritimme IMB SPSS Statistics 25 -ohjelmalla operoiden Työn imu -mittarin avulla. Työn imun mittari on todistettu luotettavaksi ja validiksi aiemmissa tutkimuksissa (Seppälä, Mauno, Feldt, Hakanen, Kinnunen, Toivanen, & Schaufeli, 2009). Työn imulle laskettiin summamuuttuja, joka koostettiin sen kolmesta osa-alueesta eli tarmokkuudesta, uppoutumisesta ja omistautumisesta. Summamuuttujan muodostamisen tarkoitus on niputtaa yhteen muuttujaan monen eri muuttujan tiedot sellaisessa tilanteessa, jossa muuttujien on todettu mittaavan samaa asiaa (Nummenmaa 2009, 161). Työn imu -summamuuttujan lisäksi eri osa-alueista muodostettiin kolme erillistä summamuuttujaa: tarmokkuus, uppoutuminen ja omistautuminen.
Korrelaatioanalyysiä käytetään, kun halutaan selvittää mitkä muuttujat korreloivat keskenään (Karjaluoto, 2007). Muuttujien mielekkään yhdistämisen selvitimme Pearsonin korrelaatiokertoimella, joka sopii Likert -asteikollisille muuttujille. Korrelaatiokerroin saa arvoja -1:n ja 1:n välillä. 1:tä lähestyvä korrelaatiokerroin kertoo positiivisesta ja -1:tä lähestyvä arvo negatiivisesta yhteydestä toiseen muuttujaan (Nummenmaa, 2009, 280). Positiivinen korrelaatio kertoo näin ollen muuttujien X ja Y arvojen muuttumisesta samansuuntaisesti.
Jokaisen summamuuttujan reliabiliteetti eli sisäinen yhtenäisyys testattiin Cronbachin alfa -testillä. Cronbachin alfa johdetaan muuttujien välisten korrelaatioiden keskiarvojen ja väittämien lukumäärän perusteella. Mitä suuremman arvon alfa saa, sitä yhtenäisempi eli konsistenssi mittarin voidaan olettaa olevan. Mittarin konsistenssi eli sisäinen yhtenäisyys kuvaa sitä, kun eri väittämistä koostuva mittari jaetaan kahteen väittämäjoukkoon, molemmat väittämäjoukot mittaavat samaa asiaa, jolloin molempien joukkojen kokonaispistemäärien välinen korrelaatiokerroin saa korkean arvon.
(KvantiMOTV.) Työn imun mittarista on tilastollisin menetelmin johdettavissa neljä summamuuttujien keskiarvoihin pohjautuvaa tunnuslukua. Keskiarvot saatiin laskemalla yhteen kunkin osa-alueen vastausten pisteet, ja jakamalla pistemäärä jokaisen osa-alueen väittämien lukumäärällä. Keskiarvoja verrattiin Hakasen Työn imun arviointimenetelmän oppaassa (2009) esiintyviin viitearvoihin.
Lopuksi tutkittiin, onko taustamuuttujilla merkitystä työn imun tai sen eri osa-alueiden kokemisen suhteen. Tilastollisessa testauksessa parametrisiä testejä ei voida käyttää, jos aineiston mittaus on suoritettu järjestysasteikolla. Tällaisissa tilanteissa voidaan käyttää ei-parametrisiä testejä, jotka eivät oleta muuttujien olevan normaalijakautuneita. (Nummenmaa, 2009, 154) Kruskal-Wallisin testi sopii Likert-asteikon muuttujille, sekä käytettäväksi kun kyseessä on pieni (<100) havaintomäärä (Karjaluoto, 2007). Kruskal-Wallis -testillä voidaan verrata, onko eri taustatekijöiden mukaisten ryhmien välillä eroa työn imun tai sen eri osa-alueiden kokemisen suhteen.
3.3.3 Kvalitatiiviset menetelmät
Kvalitatiivisen tutkimustyylin keskiössä on jonkin ilmiön tai tapahtuman syvällisempi ymmärtäminen, kuvaileminen tai teoreettinen tulkitseminen. (Tuomi
& Sarajärvi 2018, 73.) Kvalitatiiviselle tutkimusotteelle on lukuisia eri tutkimusmenetelmiä empiirisen aineiston keräämiseen. Tutkimusongelma määrittää keskeisesti sen, millainen aineisto kerätään tai hankitaan. Tässä tutkimuksessa halutaan tuottaa tietoa laadullisesti eri yrityksissä etätyötä tekevien työntekijöiden kokemista voimavaroista, niiden yksityiskohtaisista ja yksittäisistä kokemuksista ja tulkinnoista.
Sisällönanalyysillä tarkoitetaan aineiston tarkastelua eritellen, yhteneväisyyksiä ja eroavaisuuksia etsien ja tiivistäen. Sen avulla pyritään muodostamaan tutkittavasta ilmiöstä kompakti kuvaus, joka liittää tulokset ilmiötä ympäröivään laajempaan kontekstiin ja muihin aiheeseen liittyviin tutkimustuloksiin. Laadullisen aineiston analyysin funktio on informaatioarvon lisääminen (Tuomi & Sarajärvi, 2018), eli tavoitteena on lisätä ymmärrystä tutkimusongelmasta.
Teemoittelu on eräs laadullisen sisällönanalyysin työkalu, jossa korostuu se, mitä eri teemoista on sanottu (Tuomi & Sarajärvi, 2018). Eskolan ja Suorannan mukaan aineistosta voidaan nostaa esiin tutkimusongelmaa valaisevia teemoja. Näin voidaan vertailla tiettyjen teemojen esiintymistä ja ilmenemistä aineistossa. Teemoittelun avulla aineistosta voidaan löytää kokoelma erilaisia tuloksia tutkimusongelmiin. (Eskola & Suoranta, 1998.) Aineiston teemoittaminen ennen varsinaiseen analyysiin ryhtymistä saattaa selkiyttää ja helpottaa teemojen sisällä tapahtuvaa analysointia (Tuomi &
Sarajärvi, 2018). Teemojen muodostamisessa jokaisen teeman alle liitetään laadullisesta aineistosta ne kohdat, joissa teemasta puhutaan. Teemoittelun avulla luodussa tutkimusraportissa kuvataan yleensä teemoja havainnollistavia esimerkkejä sitaattien eli näytepalojen avulla. (Saaranen-Kauppinen &
Puusniekka, 2006.)
Avoimien kysymysten sisällönanalyysi suoritettiin teemoittelemalla.
Teemoittelu tapahtui värikoodaamalla aineistosta esiin nousseita kategorioita.
Koodatessaan tutkija tallentaa aineistoon tutkimuskysymysten kannalta oleellisia
asioita. Näin saadaan selvyys aineiston rikkaudesta, eli siitä, mitä tutkimusaiheeseen liittyvää se sisältää. Koodaamiseen ei ole yhtä oikeaa tapaa, ja sitä voi tehdä esimerkiksi erottelemalla usein toistuvia asioita esimerkiksi eri sävyjä käyttäen. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006) Ennalta sovitut värikoodit helpottivat kahden tutkielmantekijän työskentelyä sen suhteen, että teemoittelu pysyi objektiivisena ja yhtenäisenä. Aineiston annettiin puhua ilman minkäänlaisia ennakko-oletuksia esiin nousevista teemoista. Hyvin nopeasti kuitenkin ilmeni, että samankaltaiset asiat toistuivat vastauksissa. Lisäksi laadullisen osion vastauksissa havaittiin teemoittelun edetessä aineiston selvää kyllääntymistä. Kyllääntymisellä eli aineiston saturaatiolla viitataan tilanteeseen, jossa aineistossa alkavat toistua samankaltaiset asiat. Aineiston kyllääntyminen kertoo onnistuneesta aineistonhankinnasta, sillä yleensä vastauksia on silloin tarpeeksi, kun ne eivät enää tuota tutkimuksen kannalta uutta tietoa. (Eskola &
Suoranta, 1998.) Teemoittelun valmistuttua huomasimme kolmen teeman nousevan esiin kaikista eniten, ja nämä teemat valittiin kategorioiksi, joiden mukaan lähdimme analyysin myöhäisemmässä osassa vastaamaan tutkimuskysymyksiin. Teemojen sisäisiä asioita analysoidessa valitsimme myös kunkin teeman sisäistä ilmiötä kuvaavan sitaatin aineistosta. Teemoja syntyi aineistolähtöisesti kolme: työympäristö, aikataulutus ja työn sisäiset tekijät.
3.3.4 Menetelmätriangulaatio
Menetelmätriangulaatio eli monimenetelmällinen metodi tunnetaan myös käsitteillä hybridi, menetelmätriangulaatio sekä mixed methods research -tutkimus. Metodologian tarkoituksena ei ole poistaa kvalitatiivisen tai kvantitatiivisen tutkimuksen puutteita ja aukkoja liittämällä ne yhteen, vaan kyseessä on täysin autonominen tutkimussuuntaus, jonka tarkoitus on
yksinkertaisuudessaan yhdistellä erilaisia tutkimusmetodeja. (Sotkasiira, 2015.) Menetelmätriangulaatio on usein vähemmälle jäänyt tutkimustyyli sen työläyden vuoksi – aineiston runsaus ja monimuotoisuus saattaa aiheuttaa haasteita aineiston organisointiin sekä analysointiin. Lisäksi mixed methods -menetelmä vaatii luonnollisesti käyttäjältään sekä laadullisen että määrällisen puolen
tutkia aineistosta eri näkökulmia, joissa on samanaikaisesti eroja ja yhtäläisyyksiä, mutta jotka vaativat erilaista lähestymistapaa. Metodia
hyödyntämällä voidaan tarkastella tätä tutkimusongelmien moniulotteisuutta ja saada näin kattavampi kuva tutkimusongelmasta. (Newby, 2014).
Seuraavassa kappaleessa siirrymme tarkastelemaan tutkimuksemme tuloksia. Aluksi keskitymme kvantitatiiviseen tilastoanalyysiin, jonka jälkeen siirrymme kvalitatiiviseen sisällönanalyysiin ja teemoitteluun.
4 ETÄTYÖ TYÖN VOIMAVARANA
Tässä luvussa esittelemme tutkimuksemme tuloksia. Ensiksi keskitymme kvantitatiivisen aineiston analysointiin ja sen jälkeen kvalitatiivisen aineiston analysointiin. Kvantitatiivinen osio vastaa ensimmäiseen tutkimuskysymykseen työn imun kokemisesta ja sen vaihtelusta erilaisten taustamuuttujien kesken.
Kvalitatiivinen osio muodostuu kyselylomakkeen avoimista kysymyksistä, joista on johdettavissa vastaus tutkimuksemme toiseen tutkimuskysymykseen, eli työn vaatimusten ja voimavarojen kartoittamiseen. Analysointimenetelmänä käytimme sisällönanalyysiä. Teemoittelimme vaatimus- ja voimavaratekijät aineistolähtöisesti kolmeen aineistossa toistuvaan pääteemaan, jotka olivat seuraavat: ympäristö, aikataulutus ja työn sisäiset tekijät. Näiden lisäksi vastauksissa esiintyi joitakin yksittäisiä teemojen ulkopuolelle asettuvia tekijöitä.
Luvussa 5 siirrymme tulosten pohdintaan ja johtopäätöksiin.