Työympäristö
Vastauksista ilmeni kotona työskentelyn rauhallinen ilmapiiri. Työntekijä pystyi säätämään työympäristöään valitsemalla joko hiljaisuuden tai laittamalla taustamusiikkia. Kotona ei ole avokonttorin hälyä tai keskeyttäviä kollegoita, mikä mahdollistaa paremman keskittymisen käsillä oleviin tehtäviin. Parempi keskittymiskyky nostettiin vastauksissa esiin erityisen merkittävänä voimavarana.
Etäpäiviä hyödynnettiin erityisesti silloin, kun tehtävänä oli jokin erityisen haastava tai keskittymistä vaativa tehtävä.
Osassa vastauksista esiintyi myös visuaalisen työympäristön merkitys.
Etäkonttori oli siirretty parempiin maisemiin, kotona työskentely mahdollisti taukojen viettämisen luonnossa ja kesäisin työnteko voitiin viedä vaikkapa takapihalle auringonvaloon. Kodin läheinen metsä koettiin paljon miellyttävämpänä taukoympäristönä kuin kaupunkimaisemat.
Ergonomian kannalta kiiteltiin vapautta valita paikka ja olosuhteet työnteolle. Kotiin oli hankittu säädettäviä työpisteitä riittävän ergonomian takaamiseksi ja töitä saatettiin tehdä esimerkiksi jumppapallolla istuessa.
Työntekijä pystyi halutessaan hyödyntämään tauot pieneen taukojumppaan tai venyttelyyn, mikä lisäsi vireyttä tehtävien jatkamiseen.
Aikataulutus
Etätyössä erityisenä voimavarana nähtiin vapaus päättää omista aikatauluista niin työn kuin tauotustenkin suhteen. Etätyössä omat menot koettiin helpommaksi sovittaa yhteen töiden kanssa, sillä osalla vastaajista oli mahdollisuus tehdä töitä haluamanaan aikana tai tarvittaessa keskeyttää työpäivä ja jatkaa myöhemmin.
Etätyönteko poistaa työmatkoihin kuluvan ajan, mikä mahdollisti myöhempään nukkumisen ja rennomman aikataulun. Siirtymien poistuminen sekä rauhalliset aamut nähtiin stressiä ehkäisevänä tekijänä, sillä nämä vapauttivat enemmän aikaa päivään. Työmatkoihin kulunut aika säästi parhaimmillaan useita tunteja päivästä. Etätyön tuottama ajansäästö kanavoitiin esimerkiksi itsestä huolehtimiseen:
“Etätyö säästää minulta päivätasolla lähes kolme tuntia sellaista aikaa, joka muuten menisi työpaikan ja kodin välillä kulkemiseen. Tässä 2-3 tunnissa tekee jo esimerkiksi sen kuntosalikeikan, joka saattaisi muuten jäädä kokonaan väliin, kun se ei mahtuisikaan päivän kalenteriin.” (vastaaja 41)
Työn ja perheen yhteensovittaminen koettiin helpommaksi etätyössä kuin työpaikalla tehtävässä työssä. Etätyötä tekevä pystyi esimerkiksi kuljettamaan lapsensa päiväkotiin tai kouluun sekä kesken päivän hammaslääkäriin. Lisäksi etätyö mahdollisti kodin askareiden, kuten pyykinpesun ja siivoilun, hoitamisen varsinaisten töiden lomassa. Tämän kuvattiin lisäävän perheen yhteistä tai yksilön omaa aikaa työpäivän päätyttyä, kun kotityöt oli hoidettu jo päivän aikana.
“Olisipa silloin voinut tehdä etätöitä kun vanhimmat lapseni olivat pieniä
lapset) kun ei olisi ollut kiirettä töihin mennessä tai töistä tullessa.”
(vastaaja 15)
Työn sisäiset tekijät
Vaikutusmahdollisuudet ja itsensä johtamisesta seuraava vapauden tunne kohosivat erityisen suureksi voimavaraksi. Vastauksissa nousi esiin nautinto siitä, että työ oli täysin omalla vastuulla. Etätyössä koettiin helpommaksi uusien ideoiden pohdiskelu sekä ongelmanratkaisu ja syvällisempi uppoutuminen asioihin:
“Jos saan aikaa keskittyä, eli tulee juurikin kokemus syventymisestä, jolloin kokee saavansa aikaiseksi. Tämä tuottaa hyvää oloa ja sitä kautta toimii voimavarana.” (vastaaja 23)
Työn sisäisiä tekijöitä käsittelevissä vastauksissa painotettiin myös vuorovaikutuksen merkitystä. Tärkeäksi voimavaraksi nostettiin hyvä esimies ja tiimi, joihin oli tarvittaessa helppo ottaa yhteys. Hyvät viestintäohjelmat auttoivat pitämään yhteyttä kollegoihin, jolloin vuorovaikutus tiimin kanssa oli läsnä etätyönteosta riippumatta. Etätyöntekoa sujuvoittivat työpaikalla sovitut säännöt työnteosta, joihin kuului esimerkiksi määritelty aika, jolloin työntekijän tulee olla tavoitettavissa. Organisaation tuki koettiin vahvana tilanteissa, joissa se oli järjestänyt työntekijöille hyvän datayhteyden sekä muita työkaluja, joiden koettiin merkittävästi tukevan etätyötä. Samat tekijät koettiin molemmissa ääripäissä, sekä voimavaroina että kuormitustekijöinä.
Seuraavassa kuviossa (kuvio 2.) esittelemme edellä kuvatut etätyöntekijöiden vaatimus- ja voimavaratekijät, jotka nousivat vastauksissa eniten esiin. Vaatimukset ja voimavarat on esitelty kolmen teeman mukaisesti.
Seuraavassa luvussa siirrymme tulosten pohdintaan.
KUVIO 2. Etätyön voimavara- ja vaatimustekijät teemojen mukaan esiteltynä.
5 TULOSTEN ARVIOINTI JA JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä luvussa pohdimme saatuja tutkimuksen tuloksia ja suhteutamme niitä teoreettiseen viitekehykseen ja aiemmin tehtyihin tutkimuksiin aiheen tiimoilta.
Sen jälkeen arvioimme tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä.
Aineistonkäsittelyssä hyödynnettiin teoreettisten mallien jäsennystä työn imun sekä työn vaatimusten ja voimavarojen suhteen; käsitteet ovat peräisin teoreettisista malleista, mutta niiden sisältö sinänsä määrittyy aineistosta nousseiden huomioiden perusteella, jotka antavat konkreettisia esimerkkejä teorian käsitemaailmasta. Aineistosta nousi esiin teorian mukaisia voimavaroja, jotka tukivat TV-TV –mallin mukaisia käsityksiä voimavarojen olemuksesta. Myös työn tuunaamisen tavat olivat yhteneviä työn imun ja työn tuunaamisen teoriataustan kanssa. Toisaalta aineistossa esiintyi myös havainto, joka ei keskustele teoreettisen taustan kanssa eikä saa siltä tukea. TV-TV –mallissa on havaittu tärkeäksi työ sosiaalinen tuki (Bakker & Demerouti, 2007), mutta etätyössä sen puutetta ei koettu varsinaisesti kuormitustekijäksi. Yksinäisyyden tunne nousi esiin ainoastaan muutamassa vastauksessa, mikä on prosentuaalisesti hyvin vähän, kun vastauksia oli yhteensä 55 kappaletta.
Tutkimustuloksemme ovat samassa linjassa aiempien työhyvinvointia käsittelevien tutkimusten kanssa (mm. Hakanen, 2011; Hakanen, 2014).
Aiemmissa tutkimuksissa on saatu yhteneviä tuloksia työn tuunaamisen ja koetun työn imun välisistä yhteyksistä (Seppälä & Hakanen 2017), sekä työn voimavarojen tärkeydestä työhyvinvointia synnyttävänä tekijänä (Bakker &
Demerouti, 2007). Tutkimus tukee myös aikaisempia tuloksia siitä, että etätyö koetaan mieluisana työmuotona (Vilkman, 2016).
5.1 Työn imu
Tilastollisten menetelmien perusteella voidaan todeta, että vastaajat olivat vahvasti työn imussa. Työn imun eri osa-alueiden välillä ei ollut juurikaan eroavaisuuksia eri taustamuuttujien eli iän, työvuosien tai etätyön tekemisen määrän kesken.
Haastavaksi koettiin toisinaan se, että työntekijä vastaa yksin tehtävän valmistumisesta. Vaikka vapaus nimettiin etätyön positiiviseksi puoleksi, todettiin myös, että se saattaa olla kaksiteräinen miekka; jos työntekijä ei itse huolehdi töiden tekemisestä, saattaisi työnteko lipsahtaa helposti lusmuiluksi. Toisaalta todettiin myös, että työntekoa ei aina malttaisi lopettaa, jolloin aikaa otetaan vapaaehtoisesti vapaa-ajasta. Etätyöntekijä on tilanteessa, jossa osa työpaikan johtamisen haasteista valuu hänen omiin käsiinsä. Etätyöntekijälle Itsensä johtamisen taito on elinehto, sillä kun esimies ei ole näkemässä ja tasapainottamassa mahdollisen stressin määrää, on olemassa liiallisen työnteon ja kuormittumisen mahdollisuus. (Vilkman, 2016.)
Etätyöympäristössä koettiin joskus työhön uppoutumista niin vahvasti, että tauot unohdettiin pitää. Etätyöympäristössä työntekijän on johdettava itseään, sillä esimies ei ole pitämässä huolta tehtävän valmistumisesta eikä lepotauoista.
Työntekijä on pitkälti itse vastuussa omasta työhyvinvoinnistaan ja työn riittävästä tauottamisesta. Riittävä palautuminen on elinehto työn imun kokemiselle, ja palautumisen merkitys korostuu erityisesti kuormittavassa työssä (Hakanen, 2011). Etätyöntekijä voi kokea haastavaksi työn ja vapaa-ajan erottamisen, kun työt eivät jääkään fyysiselle työpaikalle, vaan ovat jatkuvasti läsnä. Etätyöntekijän on tärkeä määrittää selvät rajat työnteolle, jotta mukaansa tempaava työ ei käy liian kuormittavaksi. Koska etätyöntekijät kokivat työnsä sisältävän paljon voimavaroja, nämä oletetusti selittävät myös työn imun kokemuksia. Tulokset nostavat esiin etätyön mahdollistamien voimavarojen, kuten hallinnan tunteen, myönteisen vaikutuksen myös työn imuun, mikä voi selittää vastaajien voimakasta omistautumisen kokemusta.