Mixed methods -tutkimusmenetelmää on toisinaan kritisoitu siitä, että sen eri tutkimusmenetelmien taustafilosofiat sisältävät erilaisia ihmiskäsityksiä, jotka eivät sovellu yhdistettäväksi (Eskola & Suoranta, 1998).
Triangulaatiomenetelmällä on kuitenkin paikkansa tutkimuksessa, jossa tutkitaan tietoa ihmisten toiminnasta ja niihin vaikuttavista tekijöistä. (Saaranen-Kauppinen
& Puusniekka 2006.) Tutkimuksessamme on perusteltua käyttää monimenetelmäistä tutkimusotetta, sillä se sisältää sekä määrällistä että laadullista aineistoa. Laadullinen aineisto voi tuoda lisäarvoa ja täydennystä määrällisen aineiston tuloksille, joko tukien sitä tai nostaen esiin uusia, eroavia näkökulmia. Monimenetelmäisyyden toimivuuden puolesta on argumentoitu muun muassa sillä, että ihminen pyrkii arkielämässäänkin ratkaisemaan ongelmia sekä sanojen että lukujen avulla. Sen lisäksi se on muita tutkijoita (Tuomi & Sarajärvi 2018, 58) mukaillen havaittu pragmaattiseksi tulokulmaksi ongelmiin, joihin on vaikea löytää kattavia ratkaisuja pelkästään joko laadullista tai määrällistä tutkimusmetodia hyödyntämällä. Yksittäistä tutkimusmenetelmää käyttämällä on haastavaa saada kattava kuka tutkittavasta kohteesta. Yleinen uskomuksen mukaan useampaa tutkimusmenetelmää yhdistelemällä voidaan korjata yhden menetelmän tuottamaa luotettavuusvirhettä. Näin monimenetelmäisyyden käyttö tuo oman, arvokkaan lisänsä erityisesti kasvatustieteelliseen tutkimukseen. (Eskola & Suoranta, 1998.) Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta lukija voi arvioida mm. sen mukaan, kuinka avoimeksi tutkija on tehnyt aineiston kategorisoinnin ja koodauksen, ja miten hyvin valinnat on perusteltu (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006). Tutkimusaineiston käsittelyä on avattu luvussa 3.3.3, jossa on kuvattu aineiston käsittelyä värikoodeja ja teemoittelua hyödyntäen.
Tutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella. Vastausprosentin
vastaamispäätökset kyselytutkimuksissa perustuvat pitkälti kohderyhmän ensivaikutelmaan kyselylomakkeen yleisilmeestä ja pituudesta. Tutkittavien on myös osattava vastata kysymyksiin, minkä vuoksi sijoitimme vastausohjeen lomakkeen alkuun. Taustatekijät valittiin sen perusteella, että ne voivat etätyön kontekstissa selittää mahdollisia yhteyksiä koettuihin vaatimuksiin, voimavaroihin ja työn imuun merkityksellisellä tavalla. Selittävinä muuttujina käytettävät taustakysymykset sijoitettiin kyselyn loppuun. Niiden tiedusteleminen heti kyselyn alussa saattaa herättää negatiivisia tuntemuksia vastaajissa (KvantiMOTV).
Vastaajille oli vapaaehtoista kertoa ikänsä, sillä koimme sen mahdollisesti sensitiiviseksi informaatioksi. Kaikki vastaajat kuitenkin kertoivat ikänsä.
Vaatimusten ja voimavarojen määrittely kyselylomakkeessa jätettiin tekemättä, jotta se ei liiaksi ohjailisi vastaajia, ja antaisi näin kokonaisvaltaisemman kuvan koetuista vaatimuksista ja voimavaroista. Tutkittaville oli luvattu täydellinen anonymiteetti, joten lomakkeessa ei kyselty tietoja, joiden perusteella vastaajat voitaisiin yhdistää tiettyyn yritykseen.
Luvussa 3.2 kuvasimme, kuinka lomaketta testattiin kahdella ulkopuolisella vastaajalla. Testaamisen jälkeen kyselylomakkeen kysymyksiä päädyttiin muokkaamaan niin, että ne kuvasivat paremmin kuormitustekijöitä ja voimavaroja, joista olimme kiinnostuneita. Kyselytutkimuksissa kyselylomakkeen esitestaaminen lisää yleensä luotettavuutta (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006). Vastauksia analysoidessamme kävi ilmi, että avoimet kysymykset oli muokattu onnistuneeseen muotoon. Vastauksissa vastattiin selkeästi siihen mitä oli kysytty, ja vastaukset olivat tarkoituksenmukaisessa muodossa, vaikka käsitteitä ei määritelty sen tarkemmin. Määrittely jätettiin tekemättä siksi, että yksilöt voivat kokea erilaisia asioita voimavaroina tai vaatimuksina. Siitä huolimatta listatut asiat olivat luonteeltaan varsin samankaltaisia keskenään, mikä kertoo kysymysten mittaavan sitä, mitä niiden oli tarkoitettukin mittaavan.
Vastausten luotettavuutta lisäsi myös se, että vastaajajoukko koostui neljässä eri organisaatiossa työskentelevistä henkilöistä. Näin voidaan poissulkea oman organisaatiokulttuurin vaikutus koettuihin vaatimuksiin ja voimavaroihin, ja voidaan jossain määrin ajatella, että tuloksissa kuvaillut asiat ovat kenties sidoksissa pikemminkin etätyöhön itsessään sen sijaan että ne olisivat seurausta oman organisaation kulttuurista.
Kyselylomake osoittautui erittäin onnistuneeksi, sillä avoimissa vastauksissa tyhjiä kohtia oli vain muutama. Useat samankaltaiset vastaukset indikoivat, että kysymykset on ymmärretty yleistajuisesti eli yksilöiden subjektiiviset käsitykset eivät ole ohjanneet vastauksia liikaa. Hyvästä vastausprosentista voi myös päätellä, että vastaajat olivat halukkaita ja motivoituneita vastaamaan kyselyyn, vaikka se oli täysin vapaaehtoista.
Vastausprosentti oli myös analysoinnin kannalta erinomainen, sillä vastauksissa alkoi toistua samankaltaiset asiat, eli aineisto kyllääntyi. Aineiston kyllääntyessä sen tietynlainen peruslogiikka alkaa toistua, jolloin aineiston määrä on riittänyt tuomaan esiin sen teoreettisen peruskuvion, joka tutkimuskohteesta on saatavilla (Eskola & Suoranta, 1998).
Validiteetti antaa kuvan tutkimuksen pätevyydestä, jolla arvioidaan tutkimuksen uskottavuutta ja vakuuttavuutta (Saaranen-Kauppinen &
Puusniekka, 2006). Tutkimuksen validiteettia tukee tulosten ja niistä johdettujen päätelmien perustellut tulkinnat, ja tutkimuksessa avataan yksityiskohtaisesti sitä, miten päätelmät ovat syntyneet. Tässä tutkimuksessa työn imun mittaamiseen käytettiin valmista ja kansainvälisesti tunnustettua työn imu -mittaria, jonka luotettavuutta on testattu ja tutkittu Suomessa jo aiemmin. Tätä menetelmää käyttämällä tutkimuksessa saatuja vastauksia voitiin verrata viitearvoihin, jotka perustuvat aiempiin tutkimusaineistoihin. Työn imu -mittarista on olemassa myös pidempi, 17 väittämästä koostuva UWES17 kysely, mutta päädyimme UWES9 -kyselyn käyttämiseen kahdesta syystä. Ensinnäkin, koimme lyhyemmän mittarin vaivattomammaksi täyttää, jolloin tutkimuksemme vastausprosentti nousisi todennäköisesti korkeammaksi kuin pidempää kyselyä käytettäessä. Toiseksi, kyselyn lyhennetty versio on osoittautunut pidempää versiota luotettavammaksi (Seppälä ym., 2009).
On selvää, ettei laadullisen ja määrällisen tutkimuksen luotettavuutta voida arvioida yhtäläisillä keinoilla (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006).
Kvantitatiivisilta osin tutkimuksemme yleistettävyys suurempaan joukkoon jää heikohkoksi, sillä aineistomme oli kandidaatintyölle ominaiseen tapaan suhteellisen pieni (N=55). Jotta voitaisiin esittää laajempaan joukkoon yleistettäviä johtopäätöksiä etätyöntekijöiden kokemasta työn imusta, tulisi
yleistämiseen ei puolestaan viitata sen tilastollisessa merkityksessä. Taustalla on kuitenkin ajatus siitä, että yksittäistä tapausta tutkittaessa tarpeeksi kattavasti, saadaan esiin se, mikä ilmiössä on merkittävää ja mikä saattaisi toistua myös laajemmassa tarkastelussa. Yleistettävyyden yhdeksi kriteeriksi nouseekin laadullisessa tutkimuksessa tarkoituksenmukaisen aineiston kerääminen.
(Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006) On myös muistettava tutkimuksen rajoitteet. Tutkimuksemme vastaajaryhmä teki sen tyyppistä työtä, joka on mahdollista irrottaa fyysisestä ympäristöstä. Etätyö on näin katsottuna etuoikeus, eikä etenkään työn tuunaaminen ole mahdollista kaikilla aloilla. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on syytä myös muistaa, että tutkija ei ikinä pysty olemaan täysin objektiivinen, sillä sosiaalinen todellisuus aukenee jokaiselle eri tavalla – tästä syystä tutkimuksessa kyetään pelkästään raapaisemaan tutkittavan ilmiön pintaa, eikä se voi koskaan tuottaa täydellistä ymmärrystä asioista. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka, 2006.)
Tutkijan tehtävänä on täyttää tutkimusprosessiin liittyvät velvoitteet koko tutkimuksen teon ajan. Tutkimuksessa on noudatettava hyvän tieteellisen käytännön periaatteita ja tiedeyhteisön tunnustamia toimintatapoja, eli rehellisyyttä, yleistä huolellisuutta ja tarkkuutta (TENK, 2012). Tutkittavien suojalla on tutkimuksen eettisyyden takaamiseksi merkittävä painoarvo. Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin yksittäisten yritysten työntekijöiltä sähköisellä kyselylomakkeella, johon vastaaminen oli vapaaehtoista ja anonyymiä.
Aineistonkeruuta varten saatekirje lähetettiin sähköpostitse jokaisen yrityksen esihenkilölle, joka lähetti saatekirjeen ja kyselyn eteenpäin henkilöstölle.
Saatekirjeen avulla pyrittiin varmistamaan vastaajien tietämys siitä, millaiseen tutkimukseen ovat osallistumassa. Saatekirjeessä ei kerrottu tarkkoja tutkimuskysymyksiä, etteivät ne ohjaisi vastaajia liikaa. Kyselyn vastauksista ei käy ilmi, minkä yrityksen työntekijöitä vastaajat ovat. Emme myöskään ole itse tietoisia siitä, mistä yrityksestä yksittäiset vastaukset ovat.
Tutkijan on toimittava vastuullisesti ja osoitettava rehellisyyttä tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Olemme täyttäneet nämä velvoitteet avaamalla tutkimusprossin eri vaiheet yksityiskohtaisesti ja perustelleet menetelmälliset valinnat. Sähköisiin vastauksiin pääsy oli vain kahdella tutkimuksen tekijällä, ja vastauksen tunnisteena toimi vain vastauksen numero. Vastaukset siirrettiin
SPSS-tiedostoksi ja tutkimusaineistossa ei ollut tunnisteellisia tietoja.
Tutkimuksessa noudatettiin Tutkimuseettisen neuvottelukunnan tietosuojaa ja yksityisyyttä koskevia eettisiä periaatteita tutkimuksen kaikissa vaiheissa.
Kasvatustieteellisessä tutkimuksessa metodologiset lähtökohdat ovat keskeisesti esillä tietoisessa tutkimustoiminnan reflektoinnissa ja perustelluissa tutkimuksellisissa ratkaisuissa (Suoranta, 2008). Tutkimuskohde on ymmärrettävä suhteessa yhteiskunnalliskulttuuriseen kontekstiin ja konstruktivistiseen tietokäsitykseen. Olemme huomioineet tutkimuskohteidemme moniulotteisuuden tutkimuksen teoreettisissa lähtökohdissa ja analysoinnissa.
Seuraavassa luvussa muodostamme yhteenvedon tutkimuksen tuloksista, minkä jälkeen esitämme jatkotutkimusehdotuksia.