Työn voimavaroja koskevissa vastauksissa nousi esiin mahdollisuus käyttää tauot haluamallaan tavalla, kuten kotitöitä tehden. Aiemmissa tutkimuksissa (Sianoja, Syrek, de Bloom, Korpela, & Kinnunen 2018, 430) on havaittu, että taukojen käyttäminen halutulla tavalla sekä taukojen aikana tapahtuva henkinen töistä irrottautuminen on tärkeää, ja se vähentää varsinaisen palautumisen tarvetta työpäivän loputtua. Henkinen irrottautuminen tarkoittaa työstä ja töihin liittyvistä ajatuksista irti päästämistä, ja sen on havaittu olevan kaikista tehokkain hyvinvointia lisäävä elementti (Hakanen, 2011). Etätyössä taukojen pitäminen koettiin helpommaksi, mikä on omiaan lisäämään palautumista ja tätä kautta kohottamaan työhyvinvointia; esimerkiksi Sonnentag (2003) puoltaa palautumisen ja työstä irrottautumisen tärkeyttä työn imua edistävinä tekijöinä.
Taukojen viettäminen luonnossa oli vastaajille etätyön sisältämä voimavara, jota hyödynnettiin. Luonnonympäristöllä ja maisemilla on havaittu olevan erityisen palauttava vaikutus, sillä se kiinnittää luonnossa kulkijan huomion kuin itsestään, mikä mahdollistaa henkisen irrottautumisen työstä tarjoten aivoille lepotauon kognitiivisista prosesseista (Sianoja ym. 2018). Vastauksissa kuvailtu happihyppely metsässä lisää palautumisen tunnetta myös sen tarjoamasta liikunnasta johtuen. Luonto tarjoaa visuaalisista maisemista johtuvia lumoutumiskokemuksia, jotka ovat omiaan palauttamaan keskittymiskykyä.
Vastaukset olivat yhteneviä aiemman tutkimuksen kanssa (Sianoja ym. 2018, 430), jossa on havaittu parempaa keskittymiskykyä luonnossa vietetyn ajan jälkeen. Sen lisäksi että luonnossa liikkumisen on havaittu vähentävän uupumusta, se oli yhteydessä vähäisempään stressiin myöhemmin työpäivän aikana. Vastauksissa korostuikin luontoympäristön kokeminen miellyttävämmäksi kuin työpaikan kaupunkimiljöön.
Arkisesta palautumisesta huolehtiminen on hyvinvoinnin kulmakivi, sillä lomalla aikaansaatua palautumista ei voi varastoida myöhempään käyttöön.
(Hakanen, 2011). Liian vähäinen palautuminen on yhteydessä työn imun käsitteelliseen vastakohtaan, työhön leipääntymiseen. Työn imua voi lisätä kiinnittämällä riittävästi huomiota työstä palautumiseen (Hakanen, 2011), johon etätyö tarjoaa hyvät mahdollisuudet.
Vastauksissa etätyötä kuvattiin työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollistajana. Vaikeuksien perhe-elämän ja työelämän yhdistämisessä on todettu lisäävän työssä koettua kuormitusta ja rooliristiriitoja (Rantanen &
Kinnunen, 2005). Monet tutkimuksen vastaajista olivat keski-ikäisiä, joten voidaan ajatella, että perheelliset tekevät mielellään etätöitä sen tarjoaman joustavuuden takia. Työn ja perhe-elämän yhdistämiseen liittyvän kuormitushypoteesin mukaan työ -ja perheroolit voivat kuormittaa toisiaan, kun molempia täytyy hoitaa samaan aikaan. Yksilön käytössä olevat voimavarat, kuten aika, energia ja sitoutuminen, ovat rajallisia. Työhön tai perheeseen käytetyt voimavarat vähentävät mahdollisuutta käyttää niitä toiseen elämänalueeseen, jolloin toisen alueen hallinta vaikeutuu. Aiempien tutkimusten (Rantanen & Kinnunen, 2005) mukaan työn ja perheen yhdistäminen koetaan kaikista hankalimmaksi silloin, kun niiden keskinäiset vaatimukset sotivat toisiaan vastaan. Esimerkkejä tästä ovat ajankäyttö (tulisi jäädä ylitöihin, mutta lapset täytyy hakea tarhasta) ja henkinen kuormitus (energiaa ei enää töiden jälkeen riitä sekä kotitöihin että vanhemmuuden vaativiin tehtäviin). Edellä mainituissa tilanteissa korostuu erityisesti työn ja perheen yhteensovittamisen kielteinen lähtökohta ja ongelmallisuus.
Etätyö voi auttaa työ -ja perhe-elämän saattamista tasapainoon. Mikäli yksilö kokee, ettei hän joudu koskaan käyttää perheelleen varaamaansa aikaa työasioihin ja että työn ansiosta hän on usein kotona hyvällä tuulella, voidaan aiempien tutkimusten (Rantanen & Kinnunen 2005, 195) mukaan olettaa yksilön kokevan vähäisempää kuormitusta. Etätyöpäivät helpottavat työn ja perheen yhteensovittamista, jolloin yksilölle ei muodostu kielteistä kokemusta siitä, että työ haittaisi perhe-elämää. Työ -ja perheroolien tasapaino on yksilön hyvinvointia ja toimintakykyä edistävä tilanne (Rantanen & Kinnunen, 2005). Mikäli työ kuormittaa perhe-elämää voimakkaasti, yksilön voimavarat ehtyvät helposti.
Työhön liittyvät voimavarat, kuten hallinnan tunne, puskuroivat työ -ja perheroolien kuormittavuutta.
Vastauksissa koettiin etätyön helpottavan arjen aikataulutusta. Etätyö poistaa päivästä siirtymät ja mahdollistaa omien asioiden hoitamisen kesken työpäivän. Vilkmanin (2016) mukaan työntekijä saattaa stressata juuri
vaikuttamaan matkan vauhtiin ja julkisen liikenteen takkuilun takia joutuu saapumaan töihin myöhässä, mikä voi edelleen johtaa työpäivän venymiseen.
Tämänkaltaiset tilanteet vähentävät yksilön hallinnan tunnetta, mikä oletetusti lisää työn kuormitusta (Bakker & Demerouti, 2007).
Työn kuormitustekijöitä koskevissa vastauksissa erottui päällimmäisenä jatkuva kiire ja keskittymisvaikeudet. Monet vastaajat kertoivat käyttävänsä etätyömahdollisuuden silloin, kun työtehtävät vaativat erityisen tarkkaa keskittymistä, mikä vastaa myös aiempia tutkimustuloksia. Vilkmanin (2016) mukaan etätyö vaikuttaa positiivisesti työntekijän keskittymiskykyyn ja lisääntyneeseen autonomian tunteeseen parantaen työn laatua ja tulosta.
Etätyössä vastaajat pystyivät valitsemaan itselleen haluamansa työympäristön, jolloin parempi työstä suoriutuminen sai aikaan hallinnan tunnetta.
Vastaajat kuvailivat keskittymisvaikeuksien johtuvan tyypillisesti organisaation jatkuvasta sisäisestä viestinnästä ja muista odottamattomista yhteydenotoista. Työpaikalla keskittyminen koettiin kuitenkin paljon vaikeammaksi avokonttorin hälinän takia, joten etätyö auttoi vähentämään tästä aiheutuvaa kuormitusta. Jos työympäristö on rauhaton, virheiden todennäköisyys kasvaa ja tehokkuus laskee (Huotilainen & Moisala, 2018). Tietoinen tarkkaavaisuus voi kohdistua kerralla vain yhteen asiaan, minkä takia aivot eivät kykene samanaikaisesti moneen eri tehtävään ja psyykkinen tunne kuormituksesta kasvaa.
Vähentääkseen kuormitusta vastaajat olivat tuunanneet työtään enemmän itselleen sopivaksi, esimerkiksi hiljentämällä ilmoitukset toissijaisista viestikanavista. Työnteko kuvattiin lähes poikkeuksetta pirstaleisena ja hektisenä, johon etätyö toi kaivattua joustavuutta. Etätyön rauhallisessa työympäristössä päästiin ajoittain irtautumaan työpaikan intensiivisestä ilmapiiristä. Nykyistä työelämää onkin luonnehdittu intensiiviseksi, mikä haastaa työntekijöiden työhyvinvointia. Työn intensiivisyydellä viitataan työtahdin kiristymiseen ja lisääntyneisiin tieto- ja taitovaatimuksiin, mikä ajaa työntekijöitä useiden tehtävien samanaikaiseen tekemiseen (Kubicek, Paškvan & Korunka, 2015.) Vastauksissa korostui vaikutelma siitä, että kaikki käytettävissä aika tulisi saada hyödynnettyä jollain tavalla.
Vaatimustekijöiden kuormitus väheni, mitä enemmän vastaajat kokivat hallinnan tunnetta työskentelyssään. Hallinnan tunne on työn vaatimus- ja voimavara -mallissa keskeinen psyykkinen voimavara (Bakker & Demerouti, 2007), jolloin työntekijä pystyy parempaan työstä suoriutumiseen ja samalla myös innostuu työstään. Huotilaisen ja Moisalan (2018) mukaan hallinnan tunteen myötä ihminen on ikään kuin oman työnsä asiantuntija, joka pystyy harkittuihin päätöksiin ja ongelmanratkaisuun. Voidaan siis olettaa, että hallinnan tunne auttaa vähentämään myös kiireen tunnetta ja suorituspaineita.
Tutkimuksen tuloksista on nähtävillä, että työn imu on tärkeä etätyön voimavara, mutta myös itse etätyötä voidaan pitää voimavarana, mikä taas edistää työn imua. Vaikka etätyössä koettiin myös vaatimuksia, sen mahdollistamat voimavarat saivat vastauksissa suuremman painoarvon ja moni koki etätyöskentelyn mieluisena työmuotona. Bakkerin ja Demeroutin (2007) mukaan juuri työn voimavarojen ja vaatimusten tasapaino lisää työhyvinvointia.