Työolojen puutteet Työtehtävien
liial-linen määrä
Kiire Riittämätön
henki-löstön mitoitus
Huono palkkaus Huono työilmapiiri Hoitovälineistön
puut-teet
Kolmivuorotyö ja pitkät työvuorot
Työtyytymättömyys Työpäivät ilman
taukoja
Työhyvinvoinnin puute
Ongelmat tiimi-työssä, ryhmätyös-kentelyongelmat
2.3.4 Henkilökohtaiset tuntemukset
Sairaanhoitajien työuupumusta aiheutti merkittävästi depersonalisaation (työstä etääntymisen) tunne (Tourigny ym. 2010, Basińska ym. 2013, Russell 2016, Jaracz ym. 2017, Viotti ym. 2017, Mudallal ym. 2017, Merino-Plaza ym. 2018, Nogueira ym. 2018), joka ilmeni siten, että sai-raanhoitaja kohteli asiakkaita tai potilaita ja heidän omaisiaan persoonattomina työn kohteina tai suhtautui heihin välinpitämättömästi ja etäisesti (Russell 2016, Merino-Plaza ym. 2018).
Depersonalisaatio huononsi hoidon tasoa (Russel 2016) ja sen kehittyminen liittyi sairaanhoi-tajien kokemaan ammattiryhmän riittämättömään kunnioitukseen ja hoitotyön liiallisiin vaati-muksiin (Basińska ym. 2013). Basińskan ym. (2013) tutkimuksessa todettiin, että hyvä työlli-syystilanne saattoi lisätä sairaanhoitajien vaaraa depersonalisoitua eli etääntyä työstä. Kun taas huonompi sairaanhoitajien työllistymistilanne lisäsi aktiivisuutta sekä motivaatiota tehdä hoi-totyötä (Basińska ym. 2013).
Depersonalisaation lisäksi toinen merkittävä tekijä työuupumuksen kehittymisessä oli emotio-naalisen väsymyksen tunne (Tourigny ym. 2010, Basińska ym. 2013, Andela & Truchot 2016, Russell 2016, Jaracz ym. 2017, Mudallal ym. 2017, Viotti ym. 2017, Merino-Plaza ym. 2018, Nogueira ym. 2018), joka merkittävästi heikensi tyytyväisyyttä työhön (Tourigny ym. 2010).
Emotionaalinen väsymys ilmeni siten, että työntekijä tunsi tekevänsä liian paljon töitä sekä oli psyykkisesti rasittunut työstään ja aivan lopussa työpäivän jälkeen (Merino-Plaza ym. 2018).
Emotionaalinen uupuminen johtui työn vaatimuksista sekä riittämättömästä ammattiryhmän ar-vostuksesta (Basińska ym. 2013). Erityisesti emotionaalisesti sairaanhoitajia kuluttivat vuoro-vaikutustilanteet potilaiden ja heidän omaistensa kanssa. Sairaanhoitajien liiallinen työmäärä yhdistettynä potilaiden kokemaan kärsimykseen aiheuttivat sekä emotionaalista uupumista että kyynistymistä. (Andela & Truchot 2016.) Kyynisyyttä lisäsi negatiiviset vuorovaikutustilanteet
johdon, potilaiden tai kollegojen kanssa ja sen havaittiin liittyvän uupumukseen voimakkaasti (Petitta ym. 2017).
Jaraczin ym. (2017) tutkimuksessa todettiin, että sairaanhoitajien lisääntynyt depersonalisaatio ja emotionaalinen uupumus korreloivat negatiivisesti potilaiden hoitoon tyytyväisyydestä. De-personalisaatio ja emotionaalinen uupumus vaikuttivat kielteisesti sairaanhoitajien mielenter-veyteen ja täten lisäsivät riskiä uupua työhön. Uupuminen lisäsi toivottomuuden tunnetta ja sairaanhoitajien itsemurhariskiä. (Jaracz ym. 2017.) Basińskan ym. (2013) tutkimuksen mu-kaan sairaanhoitajat odottivat potilailta, omaisilta ja työnantajalta enemmän kunnioitusta kuin saivat ja tämä kunnioituksen puuttuminen oli yhteydessä uupumisen lisääntymisessä. Potilai-den korkeampi arvostus lääkäreitä kuin sairaanhoitajia kohtaan oli yhteydessä uupumiseen. Sai-raanhoitajat kokivat, ettei heitä kohdeltu oikeudenmukaisesti moniammatillisessa tiimissä. (Ba-sińska ym. 2013.)
Kolmas merkittävä ja useissa tutkimuksissa mainittu työuupumuksen aiheuttaja oli uralla huo-not etenemismahdollisuudet ja henkilökohtaisten saavutusten puute (Lang ym. 2010, Tourigny ym. 2010, Flinkman 2014, Mudallal ym. 2017, Merino-Plaza ym. 2018, Monsalve-Reyes, ym.
2018, Nogueira ym. 2018). Neljäs merkittävä tekijä työuupumuksen kehittymisessä oli pitkään jatkunut työperäinen stressi (Koivu ym. 2008, Lang ym. 2010, Holland ym. 2013, Jaracz ym.
2017, Flinkman 2014, Andela & Truchot 2016, Chang ym. 2017, Shi ym. 2018). Sairaanhoita-jan ammatti on laajalti tunnustettu stressaavaksi ammatiksi (Holland ym. 2013). Työperäistä stressiä sairaanhoitajille aiheuttivat liiallinen työmäärä, potilaiden kokema kärsimys, tiimien yhteistyöongelmat sekä potilaiden ja heidän omaistensa liialta tuntuvat vaatimukset. Työtove-reiden kokema stressi lisäsi joidenkin työntekijöiden oman stressin määrää. (Andela & Truchot 2016.) Sairaanhoitajien kokemaan voimakkaaseen työperäiseen stressiin liittyi intensiivinen yhteys potilaisiin, joita avustetaan päivittäisissä toiminnoissa ja joiden kärsimystä lievitetään tai lähestyvää kuolemaa hoidetaan oireiden mukaisesti (Jaracz ym. 2017).
Jaraczin ym. (2017) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajan sekä affektiivinen (tunteellinen) tem-peramentti että ahdistuva temtem-peramentti altistivat emotionaaliselle uupumukselle. Ahdistuvalla temperamentilla tarkoitettiin murehtimista arkipäiväisistä asioista, huolehtimalla mahdollisista tai meneillään olevista sukulaisiin liittyvistä vaaroista ja huolehtimalla muista ihmisistä keski-vertoa enemmän. Tunteellisuuden on havaittu johtavan huonompaan työperäisen stressin sieto-kykyyn. (Jaracz ym. 2017.) Työuupumusta aiheutti tunne siitä, ettei koe selviytyvänsä työpäi-vän haasteellisista hoitotyön tehtävistä (Chang ym. 2017) ja uupuneina sairaanhoitajat eivät
kyenneet kokemaan myötätuntoa potilaita ja heidän omaisiaan kohtaan (Russell 2016, Jaracz ym. 2017).
Aikaisemmissa tutkimuksissa todettiin, että työuupumusta aiheuttivat sairaanhoitajan työhön sopimattomuus (Chang ym. 2017), ahdistus hoitotyötä kohtaan (Jaracz ym. 2017, Shi ym. 2018) sekä motivaation puute ja turhautuminen hoitotyöhön (Mudallal ym. 2017). Jaraczin ym.
(2017) tutkimuksessa verrattiin sairaanhoitajien ja virkamiesten kokemaa työstä johtuvaa ah-distuneisuutta ja työstressiä ja tutkimuksessa todettiin, että sairaanhoitajat kokivat keskimää-räisesti oireilua enemmän kuin virkamiehet. Taulukossa 5 kuvataan henkilökohtaisten tunte-musten osatekijät, joista merkittävimmät tekijät ovat korostettu vihreällä taustavärillä.
Taulukko 5. Henkilökohtaisten tuntemusten osatekijät
Henkilökohtaiset tuntemukset Depersonalisaatio
-työn liialliset vaatimukset -vuorovaikutustilanteet po-tilaiden ja omaisten kanssa -liiallinen työmäärä
-potilaiden ja omaisten liialliset vaatimukset -potilaiden kokema kär-simys
Huonot etenemismah-dollisuudet uralla ja henkilökohtaisten saa-vutusten puuttuminen
Affektiivinen (tun-teellinen) ja ahdis-tuva temperamentti
Ahdistuksen ja turhau-tumisen tunne
Epäautonominen työnteko
Kunnioituksen puute
Motivaation puute Työssä pärjäämättö-myyden tunne
Työhön sopimatto-muuden tunne
2.4 Työuupumuksesta toipuminen
2.4.1 Hyvä hoitotyön johtaminen ja esimiesten tuki
Useissa tutkimuksissa todettiin, että erityisesti onnistunut hoitotyön johtaminen ja esimiesten tuki vähensivät sairaanhoitajien työuupumusta (Koivu ym. 2008, Tourigny ym. 2010, Holland ym. 2013, Flinkman 2014, Russell 2016, Shinan-Altman ym. 2016, Chang ym. 2017, Jaracz ym. 2017, Mudallal ym. 2017, Monsalve-Reyes ym. 2018, Shi ym. 2018). Hyvällä johtamisella havaittiin olevan erityisen tärkeä merkitys positiivisen työilmapiirin luomisessa (Lang ym.
2010, Mudallal ym. 2017). Hyvä johtaminen tarkoitti luottamusta työntekijöihin, työntekijöi-den työnteon merkityksen korostamista, mahdollisti työntekijän osallistumisen päätöksente-koon (Mudallal ym. 2017) sekä antoi työntekijälle mahdollisuuden autonomiseen eli itsenäi-seen työntekoon (Mudallal ym. 2017, Nogueira ym 2018). Edellä mainitut tekijät lisäsivät työn-tekijän työmotivaatiota (Mudallal ym. 2017) ja vapauden tunnetta (Nogueira ym. 2018). Hyvä johtaminen tarkoitti myös esimiehen vilpittömyyttä sekä työpaikan ongelmakohtiin liittyvää matalaa reagointikynnystä (Holland ym. 2013).
Sairaanhoitajien uupumukseen, stressiin ja fyysiseen oireiluun auttoi heidän sietokyvyn tai sin-nikkyyden kehittäminen haastavien potilastapausten ja heidän sairautensa käsittelemistä ja hoi-tamista varten (Shi ym. 2018). Uupumuksen lieventämisessä auttoi selviytymistaitojen opetta-minen, rentoutusharjoitusten tekeminen (Ruotsalainen 2007) ja optimistisuuden kehittäminen esimiesten tuella (Chang ym. 2017).
Sairaanhoitajien ammatillisen sitoutumisen vaikuttavuus tulisi rohkaista esimiehiä ehkäise-mään sairaanhoitajien työuupumusta hoitotyössä (Chang ym. 2017). Esimiesten tulisi tukea uu-sia sairaanhoitajia kommunikaatiotaitojen tai viestintätaitojen kehittämisessä sekä työn ja per-heen yhteensovittamisessa, jotta uudet sairaanhoitajat eivät uupuisi heti valmistumisen jälkeen (Shi ym. 2018). Henkilökuntaa voitiin kouluttaa oppia käsittelemään omaa työterveyteen liit-tyviä asioita, esimerkiksi harjoittelemalla työperäisen stressin torjumista (Jaracz ym. 2017).
Työntekijöiden jaksamisen aktiivinen valvominen ja tarvittaessa ongelmiin reagoiminen esi-miesten puolelta vähensi sairaanhoitajien uupumista, koska se suojeli emotionaaliselta väsy-mykseltä ja depersonalisaatiolta. Valvomiseen sisältyivät työmäärän seuranta, henkilöstön riit-tävyyden seuranta ja työilmapiirin seuranta (Trbojevic-Stankovic ym. 2015.) Sairaanhoitajien uupumusta lievittivät esimiehet, jotka kuuntelivat sairaanhoitajien huolenaiheita, koska se lie-vitti stressiä. Ylipäätänsä työntekijän kuulluksi tuleminen oli tärkeää ja asia mihin johto voisi helpoilla keinoilla vaikuttaa. (Holland ym. 2013.)
Sairaanhoitajien stressitasojen seuraaminen ja ongelmatilanteessa siihen reagoiminen helpotti työuupumusta (Jaracz ym. 2017). Koska hoitotyö sisältää luontaisia stressitekijöitä, on tärkeää työtovereiden kesken jakaa emotionaalisesti kuormittavia kokemuksia, mikä itsessään vähentää uupumusta (Andela & Truchot 2016). Puuttuminen sairaanhoitajan kokemaan työtyytymättö-myyteen lisäsi työntekijän tyytyväisyyttä ja ehkäisi uupumusta. Työhön tyytymättömät sairaan-hoitajat herkemmin jäivät pois töistä kuin työhönsä tyytyväiset sairaansairaan-hoitajat. (Tourigny ym.
2010.)
Työuupumusta vähensi sairaanhoitajien oma tukiryhmä (Shinan-Altman ym. 2016) sekä sai-raanhoitajan hyvä sosiaalinen tukiverkosto (Russell 2016, Shi ym. 2018), perheen ja ystävien tuki (Russell 2016) sekä parisuhteessa eläminen auttoi työuupumukselta toipumisessa (Shi ym.
2018). Kaikille vastavalmistuneille ja uusille työyhteisön sairaanhoitajille tulisi tarjota riittä-västi perehdytystä ja mentorointia työuupumuksen ehkäisyä varten (Flinkman 2014). Säännöl-linen työnohjaus ennaltaehkäisi työuupumusta. Työnohjaus tuki ammatillista kasvua ja kehi-tystä, varmisti hoitotyön laatua ja vahvisti henkistä jaksamista. (Koivu ym. 2008.) Taulukossa 6 kuvataan tuen lisäämisen ja johtamisen kehittämisen osatekijät, joista merkittävin tekijä on korostettu vihreällä taustavärillä.
Taulukko 6. Tuen lisäämisen ja johtamisen kehittämisen osatekijät