Työolojen parantaminen Inhimilliset työolot Joustava ja
ergonomi-nen työvuorosuunnit-telu kolmivuorotyössä
Työkuormituksen vähentäminen
Työilmapiirin paranta-minen
-hyvä kommunikaatio -tiimityöskentely työpäi-vien välttäminen tai päivätyöhön siirtymi-nen
Työhyvinvointi Palkan korottaminen
Sairaanhoitajan it-sekkyys ja työasi-oiden jättäminen töihin
2.5 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Aikaisemmissa tutkimuksissa todettiin, että sairaanhoitajille työuupumusta aiheuttivat erityi-sesti esimiesten tuen puute työssä jaksamiseen liittyvissä asioissa (Holland ym. 2013, Viotti ym. 2017, Merino-Plaza ym. 2018, Nogueira ym. 2018) sekä depersonalisaation (työstä etään-tymisen) tunne (Tourigny ym. 2010, Basińska ym. 2013, Russell 2016, Jaracz ym. 2017, Viotti ym. 2017, Mudallal ym. 2017, Merino-Plaza ym. 2018, Nogueira ym. 2018). Depersonalisaatio ilmeni siten, että sairaanhoitaja kohteli asiakkaita tai potilaita ja heidän omaisiaan persoonatto-mina työn kohteina tai suhtautui heihin välinpitämättömästi ja etäisesti (Russell 2016, Merino-Plaza ym. 2018).
Lisäksi merkittävä tekijä työuupumuksen kehittymisessä oli emotionaalisen väsymyksen tunne (Tourigny ym. 2010, Basińska ym. 2013, Andela & Truchot 2016, Russell 2016, Jaracz ym.
2017, Mudallal ym. 2017, Viotti ym. 2017, Merino-Plaza ym. 2018, Nogueira ym. 2018), joka merkittävästi heikensi tyytyväisyyttä työhön (Tourigny ym. 2010). Emotionaalinen väsymys ilmeni siten, että työntekijä tunsi tekevänsä liian paljon töitä sekä oli psyykkisesti rasittunut työstään ja aivan lopussa työpäivän jälkeen (Merino-Plaza ym. 2018). Merkittävä ja useissa tutkimuksissa mainittu työuupumuksen aiheuttaja oli uralla huonot etenemismahdollisuudet ja henkilökohtaisten saavutusten puute (Lang ym. 2010, Tourigny ym. 2010, Flinkman 2014, Mu-dallal ym. 2017, Merino-Plaza ym. 2018, Monsalve-Reyes, ym. 2018, Nogueira ym. 2018) sekä pitkään jatkunut työperäinen stressi (Koivu ym. 2008, Lang ym. 2010, Holland ym. 2013, Ja-racz ym. 2017, Flinkman 2014, Andela & Truchot 2016, Chang ym. 2017, Shi ym. 2018).
Useissa tutkimuksissa mainittu työuupumuksen aiheuttaja oli hoitotyön haastavuus (Trbojević-Stanković ym. 2015, Viotti ym. 2017, Monsalve-Reyes ym. 2018), sairaanhoitajan työn liialli-set vaatimukliialli-set (Koponen ym. 2007, Lang ym. 2010, Viotti ym. 2017) sekä haastavahoitoiliialli-set potilaat (Trbojević-Stanković ym. 2015, Shinan-Altman ym. 2016, Viotti ym. 2017). Merkittä-väksi työuupumuksen aiheuttajaksi kuvattiin sairaanhoitajien työtehtävien liiallinen määrä, sillä se aiheutti kiirettä (Koivu ym. 2008, Tourigny ym. 2010, Andela & Truchot 2016, Nogu-eira ym. 2018), mikä heikensi myös potilasturvallisuutta (Basińska & Wilczek-Rużyczka 2013). Liiallinen työmäärä oli yhteydessä riittämättömään henkilöstön mitoitukseen, joka ku-vattiin merkittäväksi uupumuksen aiheuttajaksi (Koponen ym. 2007, Nogueira ym. 2018).
Tutkimuksissa todettiin, että erityisesti hyvä hoitotyön johtaminen ja esimiesten tuki vähensi sairaanhoitajien työuupumusta (Koivu ym. 2008, Tourigny ym. 2010, Holland ym. 2013, Flink-man 2014, Russell 2016, Shinan-AltFlink-man ym. 2016, Chang ym. 2017, Jaracz ym. 2017, Mudal-lal ym. 2017, Monsalve-Reyes ym. 2018, Shi ym. 2018). Hyvällä johtamisella havaittiin olevan erityisen tärkeä merkitys positiivisen työympäristön luomisessa (Lang ym. 2010, Mudallal ym.
2017). Hyvä johtaminen tarkoitti luottamusta työntekijöihin, työntekijöiden työnteon merkityk-sen korostamista, mahdollisti työntekijän osallistumimerkityk-sen päätökmerkityk-sentekoon (Mudallal ym. 2017) sekä antoi työntekijälle mahdollisuuden autonomiseen eli itsenäiseen työntekoon (Mudallal ym. 2017, Nogueira ym 2018).
Useissa tutkimuksissa todettiin, että inhimilliset työolot vähensivät sairaanhoitajien työuupu-musta (Lang ym. 2010, Flinkman 2014, Trbojevic-Stankovic ym. 2015, Chang ym. 2017, Mu-dallal ym. 2017, Monsalve-Reyes ym. 2018). Sairaanhoitajien työuupumuksen hoitamiseen
auttoivat erityisesti työstressin ja (Ruotsalainen 2007, Flinkman 2014, Andela & Truchot 2016, Jaracz ym. 2017) työkuormituksen keventäminen (Basińska ym. 2013, Flinkman 2014, Andela
& Truchot 2016, Chang ym. 2017).
Työuupumusta vähensivät työhyvinvointi (Basińska ym. 2013) sekä erityisesti positiivinen työ-ilmapiiri (Koponen ym. 2007, Ruotsalainen 2007, Andela & Truchot 2016, Russell 2016, Shi-nan-Altman ym. 2016, Mudallal ym. 2017, Shi ym. 2018). Työilmapiiriä voitiin parantaa esi-merkiksi työyhteisön jäsenten välisen kommunikaation kehittämisellä (Ruotsalainen 2007) sekä hyvällä yhteistyöllä ja sujuvalla tiimityöskentelyllä (Russell 2016). Sairaanhoitajien työ-uupumusta hoitotyössä vähensivät erityisesti joustava ja ergonominen työvuorosuunnittelu kol-mivuorotyössä (Lang ym. 2010, Trbojevic-Stankovic ym. 2015, Mudallal ym. 2017). Taulu-kossa 8 (Taulukko 8.) esitetään aiemman kirjallisuuden perusteella merkittävimmät syyt sai-raanhoitajien työuupumukselle sekä keinot toipua siitä.
Taulukko 8. Merkittävimmät syyt sairaanhoitajien työuupumukselle ja keinot toipua siitä aiem-man kirjallisuuden perusteella
Merkittävimmät syyt sairaanhoitajien työuupumukseen
Merkittävimmät keinot toipua työuupu-muksesta
Esimiesten tuen puute Hyvä hoitotyön johtaminen ja esimiesten tuki
Depersonalisaatio Inhimilliset työolot
Emotionaalinen väsymys Työstressin minimoiminen Uralla huonot etenemismahdollisuudet ja
henkilökohtaisten saavutusten riittämättö-myys
Työkuormituksen keventäminen
Hoitotyön vaativuus Työhyvinvointi
Liialliset vaatimukset sairaanhoitajille Työilmapiirin parantaminen
Haastavahoitoiset potilaat Joustava ja ergonominen työvuorosuunnit-telu kolmivuorotyöläisille
Työtehtävien liiallinen määrä ja kiire Riittämätön henkilöstömitoitus
3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS, TAVOITE JA TUTKIMUSKYSYMYKSET
Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata syitä sairaanhoitajien työuupumukseen hoitotyössä ja keinoja siitä toipumiseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitotyön johtamiseen työuupumusta ehkäisevän toimintaympäristön kehittämiseksi. Tutkimuksen toisena tavoit-teena oli tuottaa tietoa työuupumusta aiheuttavista tekijöistä sosiaali- ja terveysalan koulu-tusta varten, jotta tulevilla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla olisi työelämässä valmiuk-sia käsitellä niitä paremmin.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Millaisia työuupumusta aiheuttavia tekijöitä sairaanhoitajat ovat hoitotyössä kokeneet?
2. Miten sairaanhoitajat ovat toipuneet työuupumuksesta?
4 TUTKIMUSMENETELMÄT
4.1 Aineiston keruu
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Tutkija loi kyselylomakkeen perustuen aikaisempaan tutkimustietoon Itä-Suomen yliopiston E-lomak-keelle. Tutkittavia haettiin hoitotyön ammattilaisten verkkoyhteisöstä hoitajat.net-keskustelu-foorumista. Hoitajat.net sivustolla on ”hoitotyön tutkimukset” -keskustelufoorumi, jossa tutkija aloitti uuden keskustelualueen tutkittavien hakemista varten. Tutkittavat osallistuivat vapaaeh-toisesti tutkimukseen vastaamalla kyselylomakkeen kysymyksiin, johon pääsi verkossa linkin kautta. Kyselylomakkeeseen vastasi yhteensä 143 henkilöä (N=143). Kysely toteutettiin hel-mikuussa 2019 ja aineistoa kerättiin kolmen viikon ajan. Ainestoa saatiin tutkittavien vastauk-sista Wordiin kirjoitettuna 60 sivua ja sanoja aineistossa oli yhteensä noin 16 000 kappaletta.
Ensimmäisenä aineiston keruu päivänä tutkimukseen saatiin 92 osallistujaa, toisena päivänä 40 osallistujaa, kolmantena päivänä seitsemän (7) osallistujaa, neljäntenä päivänä kolme (3) osal-listujaa ja viidentenä päivänä yksi (1) osallistuja.
Kysely eteni niin, että kaikille tutkimukseen osallistuville esitettiin samat kysymykset samassa järjestyksessä. Kysymyksiä kyselylomakkeessa oli kuusi (6) kappaletta ja tutkittavilta kysyt-tiin; kuinka monta vuotta tutkittava on tehnyt sairaanhoitajan työtä, tutkittavan ikä, minkä ikäi-senä tutkittava koki työuupumusta, tutkittavan työuupumuksen kehittymisen syyt, minkälaista sairaanhoitajan työ oli, johon tutkittava uupui sekä miten tutkittava toipui työuupumuksesta.
Liitteessä 3 esitellään sosiaaliseen mediaan julkaistu saatekirje sekä kyselylomake.
Tutkimuksen lähestymistapa on kvalitatiivinen. Kvalitatiivinen tutkimus on saanut vaikut-teensa antropologiasta ja sosiologiasta ja se on vakiintunut hoitotieteessä 1980-luvulta alkaen.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa korostuu ihmisten kokemusten, tulkintojen, käsitysten tai mo-tivaatioiden tutkiminen sekä ihmisten näkemysten kuvaus. Se liittyy siis uskomuksiin, asentei-siin ja käyttäytymisen muutokasentei-siin. Lähtökohtana ovat olleet yhteiskunnallisten ongelmien ha-vaitseminen ja tiedostaminen. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015.)
Internet on kätevä työkalu aineistojen keräämistä varten ja sen tutkimuksellista suosiota selittää sen yhä tärkeämpi rooli yhteiskunnassa (Laaksonen, Matikainen & Tikka 2013). Sosiaalinen media mahdollistaa suuren tutkittavan kohdejoukon vähäisin kustannuksin. Sen lisäksi sosiaa-lisen median avulla tehtävät tutkimukset säästävät tutkimukseen kuluvaa aikaa tiedon liikku-essa reaaliaikaisesti tutkijan ja tutkittavien välillä. (Terkamo-Moisio ym. 2016.) Tutkimukseen
osallistuvan anonymiteetti rohkaisee aidon ja kaunistelemattoman näkemyksen esiin tuomisen (Raijas & Sailio 2013).
Laadullisen kyselylomakkeen heikkoutena pidetään sitä, että tutkija ei voi tehdä tutkittaville tarkentavia kysymyksiä (Hakala & Vesa 2013). Aineiston keruussa ja analysoinnissa pelkkä tekninen osaaminen ei riitä vaan on myös osattava arvioida kriittisesti uusien sähköisten väli-neiden ja keinojen mahdollisuuksia ja ongelmia. Verkkokyselyiden käytön lisääntymistä on vauhdittanut niiden toteuttamisen alhaiset kustannukset, kyselyiden suunnittelu- ja analyysioh-jelmien helppokäyttöisyys. Kyselytutkimuksissa lauseiden jäsennys ja kysymysten yksinker-taisuus vaikuttaa siihen, kuinka vastaaja ymmärtää lukemansa. On siis tärkeää, että kysely py-syy yksinkertaisena. (Laaksonen ym. 2013.)
4.2 Aineiston analysointi
Sisällönanalyysi on kvalitatiivisten aineistojen perusanalyysimenetelmä. Sisällönanalyysin prosessista erotetaan seuraavat vaiheet; analyysiyksikön valinta, aineistoon tutustuminen, ai-neiston pelkistäminen, aiai-neiston luokittelu ja tulkinta sekä luotettavuuden arviointi. Sisäl-lönanalyysin tavoitteena on siis ilmiön laaja mutta tiivis esittäminen, jonka tuloksena syntyy käsiteluokituksia, käsitejärjestelmiä, malleja tai käsitekarttoja. (Kankkunen & Vehviläinen-Jul-kunen 2015.)
Tutkimuksessa lähestyttiin tutkimukseen osallistuvien vastauksia induktiivisella sisällönana-lyysillä. Analyysiin valittiin mukaan kaikki tutkimukseen osallistujien vastaukset, mitkä vasta-sivat tutkimuskysymyksiin eli millaisia työuupumusta aiheuttavia tekijöitä sairaanhoitajat ovat hoitotyössä kokeneet sekä miten sairaanhoitajat toipuivat työuupumuksesta. Induktiivisessa eli aineistolähtöisessä sisällönanalyysissä tutkimuksen pääpaino on aineistossa, jolloin analyysiyk-siköt eivät ole ennalta määrättyjä ja teoria rakennetaan aineisto lähtökohtana. Aineiston ana-lyysissä edettiin yksittäisistä havainnoista yleisimpiin väitteisiin. (Saaranen-Kauppinen &
Puusniekka 2006a.)
Aineiston analysointi eteni pelkistämisen, ryhmittelyn ja abstrahoinnin mukaisesti vaiheittain (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015). Aineistolähtöisyys vaatii tutkijalta itsekuria ai-neistossa pysyttelemisessä, ennakkokäsitysten ja teorioiden poissulkemisessa sekä systemaat-tisuudessa (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006a). Induktiivinen sisällönanalyysi perustui
induktiiviseen päättelyyn, jota tutkimuksen ongelmanasettelu ohjaa. Tavoitteena oli luoda teo-reettinen kokonaisuus siten, etteivät aikaisemmat havainnot, tiedot tai teoriat ohjaa analyysiä.
(Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2015.) Taulukossa 9 on kuvattu esimerkki aineiston ana-lyysiprosessin etenemisestä.
Taulukko 9. Esimerkki aineistolähtöisestä sisällönanalyysistä Esimerkki
al- kuperäisilmai-susta
Esimerkki pelkis-tyksestä
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
”Hoitotyö liian haastavaa ja vas-tuullista, en halua olla vastuussa ih-misten elämistä.”
(V1)
Hoitotyö on liian haasta-vaa ja vastuullista, enkä halua olla vastuussa ih-misten elämistä
Hoitotyö Hoitotyön vaativuus Syyt työuupu-mukselle
”Toistuva valeh-telu/tiedon pihtaa-minen asiakkailta ja työntekijöiltä. va-lehtelu ja/tai tiedon pih-taaminen asiakkailta ja työntekijöiltä sekä esi-miehen asiantuntemuk-sen puute johdollisista tehtävistä ja esimiehen välinpitämättömyys työntekijöiden hyvin-voinnista.
Esimiehet Huono johtaminen
”Työstä katosi mie-lekkyys kiireen ja henkilöstöpulan vuoksi. Potilaita ei pysty välttämättä hoitamaan niin hy-vin kuin haluaisi.”
(V44)
Mielekkyyden katoami-nen kiireen ja henkilös-töpulan vuoksi. Potilaita ei pystynyt välttämättä hoitamaan niin hyvin kuin haluaisi.
Kiire Huonot työolot
”Uupumiseen vai-kutti myös oma tun-nollinen tapani tehdä töitä ja tehdä aina parhaani sekä miellyttämisenha-luni.” (V18)
Uupumiseen vaikuttivat myös tunnollinen tapani tehdä töitä, miellyttämi-senhaluni sekä haluni tehdä aina parhaani työssä
Tunnollisuus Henkilökohtaiset tuntemukset
5 TULOKSET
5.1 Osallistujien taustatiedot
Tämän tutkimuksen aineisto koostui 143 (N=143) Suomessa työskentelevistä sairaanhoitajista, jotka vastasivat sähköiseen kyselylomakkeeseen. Vastaukset koostuivat kuudesta kysymyk-sestä, joissa kysyttiin tutkittavien ikää, kuinka monen vuoden ajan tutkittava on tehnyt sairaan-hoitajan työtä, minkä ikäisenä tutkittava oli työuupunut sekä mitkä olivat syyt työuupumuksen kehittymiseen, millaista sairaanhoitajan työ oli, johon uuvuttiin ja keinot toipua työuupumuk-sesta. Tutkittavien ikä vaihteli 23 ikävuodesta 58 ikävuoteen asti ja keski-ikä tutkittavilla oli 35 vuotta. Eniten vastaajia eli 9 % oli 27 vuotiaita, 7 % vastaajista oli 29 vuotiaita ja 6 % 30 vuotiaita. Kaaviossa 4 esitellään tutkittavien ikäjakauma vuosina.
Kaavio 4. Tutkittavien ikäjakauma.
Tukittavien tekemät työvuodet sairaanhoitajan ammatissa vaihtelivat seitsemästä (7) kuukau-desta 30 työvuoteen. Tehtyjen työvuosien keskiarvo sairaanhoitajan ammatissa oli yhdeksän (9) vuotta. Tutkittavista suurin osa eli 69 % oli tehnyt sairaanhoitajan työtä korkeintaan kym-menen (10) vuotta ja loput 31% yli kymkym-menen (10) vuotta. Seuraavassa kaaviossa 5 esitellään tutkittavien työvuodet sairaanhoitajan ammatissa.
20-25 (10kpl)
26-30 (44kpl)
31-35 (26kpl) 36-40 (30kpl)
41-50 (25kpl)
51-60 (8kpl)
TUTKITTAVIEN IKÄJAKAUMA VUOSINA
Kaavio 5. Tutkittavien työvuodet sairaanhoitajana
Suurin osa tutkittavista eli 83 % vastasi työuupumuksensa kestäneen korkeintaan vuoden ja 10
% tutkittavista kertoi työuupumuksensa jatkuvan edelleen. 2 % tutkittavista mainitsi, että työ-uupumus kesti kahden vuoden ajan, 3 % mainitsi sen kestäneen kolmen vuoden ajan, reilu 1 % mainitsi sen kestäneen neljän vuoden ajan ja alle 1 % kertoi työuupumuksen kestäneen viisi vuotta. Tutkittavista 4 % kertoi kärsineensä työuupumuksesta kahteen kertaan työuransa ai-kana.
Tutkittavat kokivat työuupumusta 21 ikävuoden ja 54 ikävuoden välillä. Seuraavassa kaaviossa esitellään tutkittavien ikä työuupumuksen aikana.
1-5 (67kpl)
6-10 (32kpl) 11-15 (25kpl)
16-20 (11kpl)
21-30 (8kpl)
TUTKITTAVIEN TYÖVUODET SAIRAANHOITAJANA
Kaavio 6. Tutkittavien ikä työuupumuksen aikana.
5.2 Sairaanhoitajien työuupumus hoitotyössä
Tutkittavien mukaan sairaanhoitajien työuupumus hoitotyössä kehittyi hoitotyön vaativuuden, huonon johtamisen, puutteellisten työolojen ja henkilökohtaisten tuntemusten takia. Kuviossa 2 esitetään merkittävimmät syyt sairaanhoitajien työuupumukselle.
20-25 (16kpl)
26-30 (51kpl)
31-35 (27kpl) 36-40 (26kpl)
41-45 (13kpl)
46-50 (6kpl) 51-55 (4kpl)
TUTKITTAVIEN IKÄ VUOSINA
TYÖUUPUMUKSEN AIKANA
Kuvio 2. Merkittävimmät syyt sairaanhoitajien työuupumukselle.
Kiire ja liiallinen työmäärä
5.2.1 Hoitotyön vaativuus
Haastava ja vaativa hoitotyö kuvattiin merkittäväksi tekijäksi sairaanhoitajien työuupumuksen aiheuttajaksi. Enemmistö tutkittavista kuvasi hoitotyön olevan henkisesti ja fyysisesti liian kuormittavaa, raskasta ja vaativaa. Erityisesti hoitotyön liiallinen vastuullisuus aiheutti uupu-musta suurelle osalle tutkittavia. Liiallinen vastuu tarkoitti esimerkiksi vastuuta ihmisten elä-mistä, vastuuta asiakkaan tai potilaan hoidosta, vastuuta lääkityksen onnistumisesta sekä pää-tösten tekemisestä yksin. Useat tutkittavat mainitsivat, että työpäivät tuntuivat selviytymiseltä päivästä toiseen.
”Hoitotyö liian haastavaa ja vastuullista, en halua olla vastuussa ihmisten elä-mistä.” (V1)
”Iso Vastuu. Kokematon nuori työryhmä. Vaativa työ, väkivallan uhka, liian vä-hän työvoimaa työmäärään ja erityisesti työn vaativuuteen nähden.” (V11)
”Henkinen kuorma valtava.” (V74)
”Aikaa vievää ja osaamista vaativaa lääkehoitoa (iv-tiputukset, kipupumppuja, PICC- ja Middlinekanyyleitä, keskuslaskimokatetreita...) oli runsaasti.” (V58) Osa tutkittavista mainitsi, että sairaanhoitajakoulutus antoi riittämättömät valmiudet toimia sai-raanhoitajana ja liiallista vastuuta koettiin liian aikaisessa vaiheessa uraa eli heti valmistumisen jälkeen. Laaja työalue ja liian suuret vaatimukset sairaanhoitajille aiheutti uupumusta hoito-työssä. Vaikeiden asioiden kohtaaminen hoitotyössä, kuten esimerkiksi kuolevan potilaan hoi-taminen uuvutti pientä osaa tutkittavista. Erityisesti lasten hoitotyö koettiin henkisesti haasta-vaksi.
”Liian vaativiin tehtäviin laittaminen ilman riittävää osaamista tai tukea. Koh-tuuttomat vaatimukset sekä ongelmien, hitauden yms. vastuun kaataminen hoita-jille johdon ja omaisten puolelta.” (V32)
”Saattohoidon sisällöt vielä painolastina.” (V87)
”Työssä kohdataan vaikeita asioita. Työskennellään lasten ja heidän perheiden kanssa.” (V35)
”Jouduin tekemään paljon ylitöitä ja jatkuvasti joku työ kesken. Harvoin lähdin kotiin siten, että kaikki hommat oli hoidettu ja vielä hyvin. Tunsin valtavaa pai-netta ja vastuuta.” (V29)
Lisää haastetta ja uupumusta sairaanhoitajille aiheutti yksilövastuinen hoitotyö, jolloin sairaan-hoitajilla oli kiire omien potilaiden kanssa, joten esimerkiksi vuodepesut vuodepotilaille tuli tehdä yksin. Myös fyysinen ja henkinen väkivallan uhka hoitotyössä potilailta tai omaisilta ku-vattiin uupumuksen aiheuttajaksi. Eräs tutkittava kertoi häntä uuvuttavan potilaiden seksuaali-sen ahdistelun kokemukseksuaali-sen vähätteleminen sekä fyysinen ja henkinen väkivalta. Ahdistelun ja väkivallan kokemusta vähäteltiin ja vedottiin siihen, että potilas oli esimerkiksi sekava tai muis-tisairas.
”Fyysinen ja henkinen väkivalta, jota jouduin päivittäin kohtaamaan omaisilta ja potilailta uuvutti minut.” (V60)
”Seksuaalisen ahdistelun, fyysisen ja henkisen väkivallan kokemuksia vähäteltiin, vedottiin siihen, että potilas oli esimerkiksi sekava tai muistisairas.” (V61)
”Haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten parissa, jossa väkivallan uhka oli joka päiväistä. Minut pahoinpideltiin monesti vuosien aikana mutta työnantajaa kiinnosti vain tulos.” (V111)
Uupumusta osalle tutkittavista aiheuttivat vaativa potilastyö ja liian suuret potilasmäärät. Muu-tama tutkittava mainitsi, että potilaita oli usein myös huonepaikkojen lisäksi käytävillä eli niin kutsutuilla ylipaikoilla. Osaa tutkittavista uuvutti se, kun he eivät voineet tehdä sairaanhoitajan työtä haluamallaan tavalla esimerkiksi vajaan henkilöstön vuoksi. Uupumusta aiheuttivat poti-laiden ja omaisten tyytymättömyys ja negatiivinen palaute asioista, joihin sairaanhoitaja ei itse voinut vaikuttaa. Eräs tutkittava mainitsi, että negatiivinen palaute potilailta ja omaisilta ei ollut rakentavaa vaan ”kohtuutonta”. Muutama tutkittava mainitsi, että potilaat ”vaativat mahdotto-mia” ja purkivat hoitajiin kiukkunsa.
”Ei ehdi perehtyä potilaisiin kunnolla, pitää hoitaa ns. vain mututuntumalla. Ei ehdi antaa aikaa potilaille, jonka seurauksena potilaat kokevat, ettei hoitajaa kiinnosta eikä hän jaksa ja potilas antaa negatiivista palautetta.” (V116)
”Lääkärit eivät ottaneet tarpeeksi vastuuta, ja vastuu siirtyi sairaanhoitajille. Po-tilasvirrat ja näennäinen tehokkuus oli tärkeämpää kuin hoidon laatu, tehtiin pal-jon turhaa työtä, kun kotiutettiin puolikuntoisia potilaita, jotka palasivat parin päivän sisällä päivystyksen kautta vuodeosastolle. Työ oli turhauttavaa, valituk-sia sateli joka puolelta: johto painosti tehokkuuteen, lääkärit moittivat tekemät-tömistä töistä, omaiset ja potilaat valittivat huonosta hoidosta, kotihoito kiireessä tehdyistä kotiutuksista jne.” (V137)
”Potilaita tuli ovista ja ikkunoista.” (V56)
”Usein käytävätkin täynnä potilaita.” (V61)
Osa tutkittavista koki potilaiden hoitamisen liian raskaaksi. Raskashoitoisiksi potilaiksi kuvat-tiin potilaita, joiden perushoitaminen vei aikaa tai potilaat olivat kahdenhoidettavia tai valvon-tatasoisia potilaita ilman valvonnan resursseja sekä kuolevat eli saattohoidettavat potilaat. Ras-kashoitoisia potilaita kuvattiin vaativiksi ja kiukkuisiksi, jotka purkivat pahan olonsa sairaan-hoitajiin sekä monisairaiksi potilaiksi, joilla oli esimerkiksi sekä somaattisia, kirurgisia että psyykkisiä sairauksia. Kovakipuisten potilaiden, kehitysvammaisten, fyysisesti ja henkisesti aggressiivisten ja psyykkisesti oireilevien potilaiden hoitaminen osa tutkittavista koki uuvutta-vana. Eräs tutkittava koki, että potilaat ja omaiset olivat ”tietoisesti asennevammaisia”. Toinen tutkittava koki myötätuntouupumista hoitaessaan nuoria ja itsetuhoisia potilaita. Potilaiden suuri vaihtuvuus uuvutti muutamia tutkittavia.
”Yksityisen alan miellyttämiskulttuuri. Haastavat luonteet (hyvin tietoisia omista oikeuksista, jotka hieman ylikorostetusti halutaan tuoda esiin ja vaaditaan asi-oita, joita mahdoton toteuttaa) asiakkaissa tai omaisissa.” (V25)
”Usein tietoisesti asennevammaiset omaiset/potilaat.” (V98)
”Nuorten itsetuhoisuus ja elämän kokeminen merkityksettömäksi sekä kamalat lapsuuden kokemukset aiheuttivat myötätuntouupumista.” (V57)
”Potilaat vaativat mahdottomia ja purkavat hoitajiin kiukkunsa.” (V55)
Muutama tutkittava kertoi hoitotyössä nopeasti muuttuvien tilanteiden uuvuttavan. Uupumusta sairaanhoitajille aiheuttivat erityisesti muistisairaat potilaat, joiden käyttäytyminen hoitajia kohtaan koettiin uuvuttavaksi. Potilaiden omaisten vaativuus, asenne ja ymmärtämättömyys kuvattiin uupumuksen aiheuttajaksi. Eräs tutkittava kertoi, että hän koki saavansa potilailta ja
omaisilta usein haukkumista ja uhkailua. Toinen tutkittava kertoi, että omaiset ja potilaat vä-hättelivät hänen osaamistaan sairaanhoitajana. Kolmas tutkittava kertoi, että hänen potilaiden omaiset huusivat, haukkuivat ja haistattelivat sairaanhoitajille viikoittain. Eräs tutkittava kertoi, että hänen potilaan omainen ”vahti vieressä” puolisonsa hoitamista ja ei ollut koskaan tyyty-väinen hoitoon.
”Potilaiden ja omaisten vaatimukset olivat epärealistisia.” (V60)
”Omaisia, jotka huusivat, haukkuivat ja haistattelivat joka viikko.” (V49)
”Yksi haastava omainen oli joka päivä osastolla puolisonsa luona ja vahti vie-ressä, miten puolisoa hoidetaan eikä ollut ikinä tyytyväinen.” (V77)
”Potilaat (muistisairaat) saattoivat karata pyörätuoleillaan, toiset heittäytyä hankalaksi vaatimustensa kanssa, jotkut aistivat hoitohenkilökunnan epätoivon ja oireilivat käytösongelmin.” (V2)
Uupumusta aiheutti sairaanhoitajille huono yhteistyö lääkärin kanssa. Osa tutkittavista mainitsi, että lääkäri vaihtui usein, ei osannut suomen kieltä ja ei ottanut kantaa kaikkiin merkittäviin hoidollisiin asioihin. Osa tutkittavista mainitsi, että lääkäri ei arvostanut potilaita ja sairaanhoi-tajalle tuli tunne potilaan heitteillä olosta. Yksi tutkittavista mainitsi, että vastuu sairaanhoita-jalla oli liian suuri, sillä työpaikalla ei ollut lääkäriä ollenkaan. Erästä tutkittavaa uuvutti se, kun lääkärien osaaminen oli hyvin vaihtelevaa ja erityisesti kokemattomien lääkäreiden kanssa yhteistyö uuvutti. Yksi tutkittava kertoi, että lääkärit olivat usein vähätteleviä sairaanhoitajien osaamisesta ja vastauksia lääkäriltä sairaanhoitajan kysymyksiin potilaan hoitoon liittyen oli vaikea saada. Eräs tutkittava kertoi, että lääkärille soittaessa hän saattoi lyödä sairaanhoitajalle luurin korvaan.
”Lääkäri vaihtui usein, eikä useinkaan puhunut kunnolla suomea tai halunnut ottaa kantaa esimerkiksi jatkuvaan ripuliin, jonka jäljiltä potilas oli jatkuvasti niskaa myöten ulosteessa.” (V2)
”Huono yhteistyö lääkärin kanssa, joka ei ota vastuuta ja kantaa asioihin (van-hankansan lääkäri).” (V85)
”Lääkärit eivät ottaneet tarpeeksi vastuuta, ja vastuu siirtyi sairaanhoitajille.”
(V137)
”Lyötiin luuria korvaan tai kiroiltiin jos kirurgille (ei toki kaikki) soitti potilaan voinnista.” (V84)
5.2.2 Huono johtaminen
Enemmistö tutkittavista kuvasi työuupumuksensa syyksi huonon johtamisen. Merkittävä työ-uupumuksen aiheuttaja enemmistön mukaan oli esimies, joka ei osannut johtaa ja tukea henki-lökuntaa vaaditulla tavalla. Esimiehiä kuvattiin huonoiksi, jolloin heidän esimiestaitonsa olivat heikot, he eivät välittäneet työntekijöiden mielipiteistä, eivätkä huolehtineet työntekijöiden jak-samisesta, eivätkä tukeneet tai kannustaneet työntekijää. Pieni osa tutkittavista kertoi, että esi-miehillä ei ollut tarvittavaa esimieskoulutusta.
”Esimiehen vähättelevä suhtautuminen henkilökunnan huoliin ja väsymiseen ja negatiivisilla potilaspalautteilla repostelu.” (V18)
”Esimiehen tuki loisti poissaolollaan, koska esimiehet myös väsyneitä/liikaa työtä/ kova painostus säästää, jälleen kerran, rahaa.” (V101)
”Pomot olettavat, että henkilökunta on jatkuvasti valmis venymään työaikojen yli varsinkin erikoisosaamista vaativissa leikkauksissa.” (V64)
Esimiehillä kuvattiin olevan kyvyttömyyttä nähdä ja/tai puuttua työpaikan ongelmiin. Eräs tut-kittava kertoi, että esimiehelle ongelman esille ottaminen tuotti puhutteluun joutumisen. Muu-tama tutkittava mainitsi, että esimiehet tiesivät, että työntekijät tekevät hoitotyötä ”äärirajoilla”, mutta eivät silti tehneet asialle mitään. Eräs tutkittava kertoi, että esimies ei ottanut kantaa tär-keisiin asioihin kuten henkilökunnan työnjakoon työntekijöiden pyynnöistä huolimatta.
”Esimiehelle ongelman puhuminen tuotti puhutteluun joutumisen ja syy vieritet-tiin aina työntekijän niskaan.”(V48)
”Esimies, joka ei ottanut kantaa työnjakoon, vaikka siitä keskusteltiin ja asioita
”Esimies, joka ei ottanut kantaa työnjakoon, vaikka siitä keskusteltiin ja asioita