Suurin osa tutkittavista eli 83 % vastasi työuupumuksensa kestäneen korkeintaan vuoden ja 10
% tutkittavista kertoi työuupumuksensa jatkuvan edelleen. 2 % tutkittavista mainitsi, että työ-uupumus kesti kahden vuoden ajan, 3 % mainitsi sen kestäneen kolmen vuoden ajan, reilu 1 % mainitsi sen kestäneen neljän vuoden ajan ja alle 1 % kertoi työuupumuksen kestäneen viisi vuotta. Tutkittavista 4 % kertoi kärsineensä työuupumuksesta kahteen kertaan työuransa ai-kana.
Tutkittavat kokivat työuupumusta 21 ikävuoden ja 54 ikävuoden välillä. Seuraavassa kaaviossa esitellään tutkittavien ikä työuupumuksen aikana.
1-5 (67kpl)
6-10 (32kpl) 11-15 (25kpl)
16-20 (11kpl)
21-30 (8kpl)
TUTKITTAVIEN TYÖVUODET SAIRAANHOITAJANA
Kaavio 6. Tutkittavien ikä työuupumuksen aikana.
5.2 Sairaanhoitajien työuupumus hoitotyössä
Tutkittavien mukaan sairaanhoitajien työuupumus hoitotyössä kehittyi hoitotyön vaativuuden, huonon johtamisen, puutteellisten työolojen ja henkilökohtaisten tuntemusten takia. Kuviossa 2 esitetään merkittävimmät syyt sairaanhoitajien työuupumukselle.
20-25 (16kpl)
26-30 (51kpl)
31-35 (27kpl) 36-40 (26kpl)
41-45 (13kpl)
46-50 (6kpl) 51-55 (4kpl)
TUTKITTAVIEN IKÄ VUOSINA
TYÖUUPUMUKSEN AIKANA
Kuvio 2. Merkittävimmät syyt sairaanhoitajien työuupumukselle.
Kiire ja liiallinen työmäärä
5.2.1 Hoitotyön vaativuus
Haastava ja vaativa hoitotyö kuvattiin merkittäväksi tekijäksi sairaanhoitajien työuupumuksen aiheuttajaksi. Enemmistö tutkittavista kuvasi hoitotyön olevan henkisesti ja fyysisesti liian kuormittavaa, raskasta ja vaativaa. Erityisesti hoitotyön liiallinen vastuullisuus aiheutti uupu-musta suurelle osalle tutkittavia. Liiallinen vastuu tarkoitti esimerkiksi vastuuta ihmisten elä-mistä, vastuuta asiakkaan tai potilaan hoidosta, vastuuta lääkityksen onnistumisesta sekä pää-tösten tekemisestä yksin. Useat tutkittavat mainitsivat, että työpäivät tuntuivat selviytymiseltä päivästä toiseen.
”Hoitotyö liian haastavaa ja vastuullista, en halua olla vastuussa ihmisten elä-mistä.” (V1)
”Iso Vastuu. Kokematon nuori työryhmä. Vaativa työ, väkivallan uhka, liian vä-hän työvoimaa työmäärään ja erityisesti työn vaativuuteen nähden.” (V11)
”Henkinen kuorma valtava.” (V74)
”Aikaa vievää ja osaamista vaativaa lääkehoitoa (iv-tiputukset, kipupumppuja, PICC- ja Middlinekanyyleitä, keskuslaskimokatetreita...) oli runsaasti.” (V58) Osa tutkittavista mainitsi, että sairaanhoitajakoulutus antoi riittämättömät valmiudet toimia sai-raanhoitajana ja liiallista vastuuta koettiin liian aikaisessa vaiheessa uraa eli heti valmistumisen jälkeen. Laaja työalue ja liian suuret vaatimukset sairaanhoitajille aiheutti uupumusta hoito-työssä. Vaikeiden asioiden kohtaaminen hoitotyössä, kuten esimerkiksi kuolevan potilaan hoi-taminen uuvutti pientä osaa tutkittavista. Erityisesti lasten hoitotyö koettiin henkisesti haasta-vaksi.
”Liian vaativiin tehtäviin laittaminen ilman riittävää osaamista tai tukea. Koh-tuuttomat vaatimukset sekä ongelmien, hitauden yms. vastuun kaataminen hoita-jille johdon ja omaisten puolelta.” (V32)
”Saattohoidon sisällöt vielä painolastina.” (V87)
”Työssä kohdataan vaikeita asioita. Työskennellään lasten ja heidän perheiden kanssa.” (V35)
”Jouduin tekemään paljon ylitöitä ja jatkuvasti joku työ kesken. Harvoin lähdin kotiin siten, että kaikki hommat oli hoidettu ja vielä hyvin. Tunsin valtavaa pai-netta ja vastuuta.” (V29)
Lisää haastetta ja uupumusta sairaanhoitajille aiheutti yksilövastuinen hoitotyö, jolloin sairaan-hoitajilla oli kiire omien potilaiden kanssa, joten esimerkiksi vuodepesut vuodepotilaille tuli tehdä yksin. Myös fyysinen ja henkinen väkivallan uhka hoitotyössä potilailta tai omaisilta ku-vattiin uupumuksen aiheuttajaksi. Eräs tutkittava kertoi häntä uuvuttavan potilaiden seksuaali-sen ahdistelun kokemukseksuaali-sen vähätteleminen sekä fyysinen ja henkinen väkivalta. Ahdistelun ja väkivallan kokemusta vähäteltiin ja vedottiin siihen, että potilas oli esimerkiksi sekava tai muis-tisairas.
”Fyysinen ja henkinen väkivalta, jota jouduin päivittäin kohtaamaan omaisilta ja potilailta uuvutti minut.” (V60)
”Seksuaalisen ahdistelun, fyysisen ja henkisen väkivallan kokemuksia vähäteltiin, vedottiin siihen, että potilas oli esimerkiksi sekava tai muistisairas.” (V61)
”Haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten parissa, jossa väkivallan uhka oli joka päiväistä. Minut pahoinpideltiin monesti vuosien aikana mutta työnantajaa kiinnosti vain tulos.” (V111)
Uupumusta osalle tutkittavista aiheuttivat vaativa potilastyö ja liian suuret potilasmäärät. Muu-tama tutkittava mainitsi, että potilaita oli usein myös huonepaikkojen lisäksi käytävillä eli niin kutsutuilla ylipaikoilla. Osaa tutkittavista uuvutti se, kun he eivät voineet tehdä sairaanhoitajan työtä haluamallaan tavalla esimerkiksi vajaan henkilöstön vuoksi. Uupumusta aiheuttivat poti-laiden ja omaisten tyytymättömyys ja negatiivinen palaute asioista, joihin sairaanhoitaja ei itse voinut vaikuttaa. Eräs tutkittava mainitsi, että negatiivinen palaute potilailta ja omaisilta ei ollut rakentavaa vaan ”kohtuutonta”. Muutama tutkittava mainitsi, että potilaat ”vaativat mahdotto-mia” ja purkivat hoitajiin kiukkunsa.
”Ei ehdi perehtyä potilaisiin kunnolla, pitää hoitaa ns. vain mututuntumalla. Ei ehdi antaa aikaa potilaille, jonka seurauksena potilaat kokevat, ettei hoitajaa kiinnosta eikä hän jaksa ja potilas antaa negatiivista palautetta.” (V116)
”Lääkärit eivät ottaneet tarpeeksi vastuuta, ja vastuu siirtyi sairaanhoitajille. Po-tilasvirrat ja näennäinen tehokkuus oli tärkeämpää kuin hoidon laatu, tehtiin pal-jon turhaa työtä, kun kotiutettiin puolikuntoisia potilaita, jotka palasivat parin päivän sisällä päivystyksen kautta vuodeosastolle. Työ oli turhauttavaa, valituk-sia sateli joka puolelta: johto painosti tehokkuuteen, lääkärit moittivat tekemät-tömistä töistä, omaiset ja potilaat valittivat huonosta hoidosta, kotihoito kiireessä tehdyistä kotiutuksista jne.” (V137)
”Potilaita tuli ovista ja ikkunoista.” (V56)
”Usein käytävätkin täynnä potilaita.” (V61)
Osa tutkittavista koki potilaiden hoitamisen liian raskaaksi. Raskashoitoisiksi potilaiksi kuvat-tiin potilaita, joiden perushoitaminen vei aikaa tai potilaat olivat kahdenhoidettavia tai valvon-tatasoisia potilaita ilman valvonnan resursseja sekä kuolevat eli saattohoidettavat potilaat. Ras-kashoitoisia potilaita kuvattiin vaativiksi ja kiukkuisiksi, jotka purkivat pahan olonsa sairaan-hoitajiin sekä monisairaiksi potilaiksi, joilla oli esimerkiksi sekä somaattisia, kirurgisia että psyykkisiä sairauksia. Kovakipuisten potilaiden, kehitysvammaisten, fyysisesti ja henkisesti aggressiivisten ja psyykkisesti oireilevien potilaiden hoitaminen osa tutkittavista koki uuvutta-vana. Eräs tutkittava koki, että potilaat ja omaiset olivat ”tietoisesti asennevammaisia”. Toinen tutkittava koki myötätuntouupumista hoitaessaan nuoria ja itsetuhoisia potilaita. Potilaiden suuri vaihtuvuus uuvutti muutamia tutkittavia.
”Yksityisen alan miellyttämiskulttuuri. Haastavat luonteet (hyvin tietoisia omista oikeuksista, jotka hieman ylikorostetusti halutaan tuoda esiin ja vaaditaan asi-oita, joita mahdoton toteuttaa) asiakkaissa tai omaisissa.” (V25)
”Usein tietoisesti asennevammaiset omaiset/potilaat.” (V98)
”Nuorten itsetuhoisuus ja elämän kokeminen merkityksettömäksi sekä kamalat lapsuuden kokemukset aiheuttivat myötätuntouupumista.” (V57)
”Potilaat vaativat mahdottomia ja purkavat hoitajiin kiukkunsa.” (V55)
Muutama tutkittava kertoi hoitotyössä nopeasti muuttuvien tilanteiden uuvuttavan. Uupumusta sairaanhoitajille aiheuttivat erityisesti muistisairaat potilaat, joiden käyttäytyminen hoitajia kohtaan koettiin uuvuttavaksi. Potilaiden omaisten vaativuus, asenne ja ymmärtämättömyys kuvattiin uupumuksen aiheuttajaksi. Eräs tutkittava kertoi, että hän koki saavansa potilailta ja
omaisilta usein haukkumista ja uhkailua. Toinen tutkittava kertoi, että omaiset ja potilaat vä-hättelivät hänen osaamistaan sairaanhoitajana. Kolmas tutkittava kertoi, että hänen potilaiden omaiset huusivat, haukkuivat ja haistattelivat sairaanhoitajille viikoittain. Eräs tutkittava kertoi, että hänen potilaan omainen ”vahti vieressä” puolisonsa hoitamista ja ei ollut koskaan tyyty-väinen hoitoon.
”Potilaiden ja omaisten vaatimukset olivat epärealistisia.” (V60)
”Omaisia, jotka huusivat, haukkuivat ja haistattelivat joka viikko.” (V49)
”Yksi haastava omainen oli joka päivä osastolla puolisonsa luona ja vahti vie-ressä, miten puolisoa hoidetaan eikä ollut ikinä tyytyväinen.” (V77)
”Potilaat (muistisairaat) saattoivat karata pyörätuoleillaan, toiset heittäytyä hankalaksi vaatimustensa kanssa, jotkut aistivat hoitohenkilökunnan epätoivon ja oireilivat käytösongelmin.” (V2)
Uupumusta aiheutti sairaanhoitajille huono yhteistyö lääkärin kanssa. Osa tutkittavista mainitsi, että lääkäri vaihtui usein, ei osannut suomen kieltä ja ei ottanut kantaa kaikkiin merkittäviin hoidollisiin asioihin. Osa tutkittavista mainitsi, että lääkäri ei arvostanut potilaita ja sairaanhoi-tajalle tuli tunne potilaan heitteillä olosta. Yksi tutkittavista mainitsi, että vastuu sairaanhoita-jalla oli liian suuri, sillä työpaikalla ei ollut lääkäriä ollenkaan. Erästä tutkittavaa uuvutti se, kun lääkärien osaaminen oli hyvin vaihtelevaa ja erityisesti kokemattomien lääkäreiden kanssa yhteistyö uuvutti. Yksi tutkittava kertoi, että lääkärit olivat usein vähätteleviä sairaanhoitajien osaamisesta ja vastauksia lääkäriltä sairaanhoitajan kysymyksiin potilaan hoitoon liittyen oli vaikea saada. Eräs tutkittava kertoi, että lääkärille soittaessa hän saattoi lyödä sairaanhoitajalle luurin korvaan.
”Lääkäri vaihtui usein, eikä useinkaan puhunut kunnolla suomea tai halunnut ottaa kantaa esimerkiksi jatkuvaan ripuliin, jonka jäljiltä potilas oli jatkuvasti niskaa myöten ulosteessa.” (V2)
”Huono yhteistyö lääkärin kanssa, joka ei ota vastuuta ja kantaa asioihin (van-hankansan lääkäri).” (V85)
”Lääkärit eivät ottaneet tarpeeksi vastuuta, ja vastuu siirtyi sairaanhoitajille.”
(V137)
”Lyötiin luuria korvaan tai kiroiltiin jos kirurgille (ei toki kaikki) soitti potilaan voinnista.” (V84)
5.2.2 Huono johtaminen
Enemmistö tutkittavista kuvasi työuupumuksensa syyksi huonon johtamisen. Merkittävä työ-uupumuksen aiheuttaja enemmistön mukaan oli esimies, joka ei osannut johtaa ja tukea henki-lökuntaa vaaditulla tavalla. Esimiehiä kuvattiin huonoiksi, jolloin heidän esimiestaitonsa olivat heikot, he eivät välittäneet työntekijöiden mielipiteistä, eivätkä huolehtineet työntekijöiden jak-samisesta, eivätkä tukeneet tai kannustaneet työntekijää. Pieni osa tutkittavista kertoi, että esi-miehillä ei ollut tarvittavaa esimieskoulutusta.
”Esimiehen vähättelevä suhtautuminen henkilökunnan huoliin ja väsymiseen ja negatiivisilla potilaspalautteilla repostelu.” (V18)
”Esimiehen tuki loisti poissaolollaan, koska esimiehet myös väsyneitä/liikaa työtä/ kova painostus säästää, jälleen kerran, rahaa.” (V101)
”Pomot olettavat, että henkilökunta on jatkuvasti valmis venymään työaikojen yli varsinkin erikoisosaamista vaativissa leikkauksissa.” (V64)
Esimiehillä kuvattiin olevan kyvyttömyyttä nähdä ja/tai puuttua työpaikan ongelmiin. Eräs tut-kittava kertoi, että esimiehelle ongelman esille ottaminen tuotti puhutteluun joutumisen. Muu-tama tutkittava mainitsi, että esimiehet tiesivät, että työntekijät tekevät hoitotyötä ”äärirajoilla”, mutta eivät silti tehneet asialle mitään. Eräs tutkittava kertoi, että esimies ei ottanut kantaa tär-keisiin asioihin kuten henkilökunnan työnjakoon työntekijöiden pyynnöistä huolimatta.
”Esimiehelle ongelman puhuminen tuotti puhutteluun joutumisen ja syy vieritet-tiin aina työntekijän niskaan.”(V48)
”Esimies, joka ei ottanut kantaa työnjakoon, vaikka siitä keskusteltiin ja asioita tuotiin esiin joka viikko kokouksessa. Narsistinen esimies.” (V49)
”Esimiehet tiesivät, että ihmiset ovat äärirajoilla, mutta eivät tehneet mitään.”
(V59)
Muutama tutkittava mainitsi, että he kokivat esimiehen puolelta itseään kohdistuvaa työpaik-kakiusaamista. Osa tutkittavista kertoi, että esimies vaihtui tiuhaan tahtiin esimerkiksi kolme
kertaa vuoden aikana. Uupumusta aiheutti muutaman tutkittavan mukaan sairauspoissaolojen kyseenalaistaminen ja sisäilmaongelman vähätteleminen.
”Osastonhoitajaa ei kiinnostanut. Kipeänä töihin soittaessa sairaspoissaolosta saatettiin vaatia töihin tulemista.” (V2)
”Pomon kommentti sairauslomasta siitä soittaessani ”onpa pitkä saikku.””
(V104)
”Esimiehen työpaikkakiusaaminen, kyttääminen, kaikesta huomauttelu, ilkeily jne.” (V69)
”Minulla ei ollut sijaista, olin mm influenssassa töissä ja kuljetin töihin mukaan sairaan lapsen, kun en pystynyt olemaan poissa.” (V66)
Osa tutkittavista kuvasi esimiestä puolueelliseksi, jolloin työntekijöitä kohdeltiin epätasa-ar-voisesti ja kaikille työntekijöille ei pätenyt samat työyhteisön säännöt. Yksi tutkittava kertoi esimiehen ”puukottaneen häntä selkään”. Tiedon ”pihtaaminen” työntekijöiltä kuvattiin uuvut-tavaksi. Yksi tutkittavista koki, että hänen esimiehensä ”pakotti” hänet jäämään ylitöihin eli tekemään aamuvuoron perään vielä iltavuoron, sillä iltavuorosta oli toinen työntekijä sairauden vuoksi poissa. Erästä tutkittavaa uuvutti henkilöstön pahoinvoinnin aliarviointi. Eräs tutkittava kertoi, että hänen työnkuvaansa vaihdettiin ilman asiasta keskustelua.
”Kaikille ei pätenyt samat säännöt, toiset pääsivät vähemmällä.” (V133)
”Henkilöstön pahoinvoinnin aliarviointi.” (V129)
”Työnkuvaa vaihdettiin ilman keskustelua.” (V133)
Osa tutkittavista kertoi, että uupumusta aiheutti epäluottamus johtoon. Eräs tutkittava kertoi, että lähiesimies viestitti useaan kertaan johtoportaalle osaston tukalasta tilanteesta tuloksetta.
Muutama tutkittava kertoi, että johtotaso oli välinpitämätön puutteellisia hoitajaresursseja koh-taan. Eräs tutkittava kertoi, että koki lähiesimiehen taholta jatkuvasti pieniä pettymyksiä, koska esimies ei pitänyt työntekijöille antamiaan lupauksia. Muutama tutkittava kertoi, että työnteki-jöiden käyttäytyminen perustui ”rangaistusten pelkoon”.
”Lähiesimies viestitti useaan kertaan keskijohtoon osaston tukalasta tilanteesta tuloksetta.” (V58)
”Ylempi taho ei kuule/halua kuulla mikä mättää tai tee asialle mitään. Sama kuin puhuisi epäkohdasta seinälle, mitään ei tapahdu.” (V85)
”Suoranaisia valheita ja kiusaamista esiintyi ylimmältä taholta. Luvattiin yhtä, ja sitten yhtäkkiä meidän esimies oli muka "ymmärtänyt kaiken väärin" tai "ei ollut kuunnellut ohjeita" ynnä muuta.” (V111)
”Kaikkea mikromanageroidaan, ihmiset typistetään aivottomiksi käskyjen to-teuttajiksi, potilaslähtöisyyteen ei kannusteta, kaikki tekeminen perustuu ran-gaistusten pelkoon.” (V118)
Työnohjauksen ja työhyvinvointipäivien puuttuminen tai riittämättömyys uuvutti osaa tutkitta-vista.
”Mitään työhyvinvointia tukevaa ei työnantaja järjestänyt.” (V75)
”Työhyvinvointipäivää ei koskaan järjestetty ja hoitajista ei pidetty huolta. Hoi-tajat nähtiin kulueränä.” (V3)
Johdon kiittämättömyys työntekijöitä kohtaan aiheutti muutamalle tutkittaville uupumusta.
Eräs tutkittava kertoi, että hänen esimiehet eivät arvostaneet hankittua ammattitaitoa, vaan sa-nottiin, että koulusta saadaan uusia sairaanhoitajia, mikäli työolot eivät kelpaa.
”Eikä kiitosta tule vaikka mitä tekisit.” (V8)
”Koin, että kukaan ei arvosta työtäni, kiitosta ei juurikaan kuulunut keneltä-kään.” (V60)
”Esimiehet eivät arvostaneet hankittua ammattitaitoa, vaan sanottiin, että kou-lusta saadaan uusia, jos ei työolot maistu.” (V72)
Jälkipuintien puuttuminen esimiehen kanssa esimerkiksi sairaanhoitajan kokeman väkivaltati-lanteen jälkeen uuvutti muutamaa tutkittavaa.
”Puuttuvat jälkipuinnit väkivalta tilanteiden jälkeen.” (V57)
Osa tutkittavista koki, että esimiehet eivät arvostaneet alaisiaan. Eräs tutkittava koki, että sai-raanhoitajia ei arvosteta myöskään yhteiskunnallisella tasolla, koska sairaanhoitajilta on viime aikoina esimerkiksi leikattu lomarahoja ja hoitajamitoituksia on vähennetty.
”Sairaanhoitajia ei arvosteta myöskään yhteiskuntatasolta (kiky, lomarahojen leikkaus, hoitajamitoitus haluttiin vähentää entisestään, palkattomien sairaslo-mien suunnittelu). Tunsin, että työtämme ei arvosta kukaan, kukaan ei reagoi hä-tähuutoihimme.” (V61)
”Kokemus siitä, ettei omaa työtä arvosteta, vaikka työn hoitaa hyvin ja työ on oikeasti vaativaa.” (V114)
”Työtä ei arvosteta, eikä sitä ole mahdollista tehdä oman hoitotyön etiikan mu-kaisesti, kun organisaatiossa keskitytään tilastoihin ja näennäislaatuun todellisen hyvän hoidon sijaan.” (V118)
Työntekijän toiminnan ”kyttääminen” esimiehen puolelta uuvutti monia tutkittavia. Eräs tutkit-tava koki esimiehen syyllistävän, mikäli hoitotyö ei tapahtunut johdon asettamien aikataulujen puitteissa. Erästä tutkittavaa uuvutti se, kun hänen esimiehensä ei luottanut alaisiinsa.
”Toimintojen sujuvoittamisen sijaan kytätään ja kellotetaan minuutteja.” (V84)
”Lähiesimies, joka myös stressaantunut. Ei luottanut alaisiinsa. Alaiset eivät osanneet tehdä mitään oikein ja tämän hän myös suoraan sanoi.” (V87)
”Ylempää seurataan jatkuvasti tilastoja paljoko teet päivän aikana.” (V101) Esimiehen epäasiallinen käytös uuvutti muutamaa tutkittavaa. Epäasiallisella käytöksellä tar-koitettiin esimerkiksi esimiehen ilkeilyä tai epäkohteliasuutta ja alaisten kiusaamista.
”Oudot kommentit esimieheltä yleisesti työyhteisössä ("tänne tarvitaan motivoi-tuneempia työntekijöitä", hoitaja kertonut pomolle, että aina töistä lähtiessä vi-tuttaa -> "aina voi etsiä uuden työpaikan" jne.).” (V103)
”"pelon ilmapiiri"=olet sairaslomalla, joudut silmätikuksi ja ihmisten työsopi-muksia ei ole jatkettu, jos ovat kertoneet työhön liittyvästä jaksamattomuudesta esimiehelle.” (V125)
5.2.3 Puutteelliset työolot ja huono työilmapiiri
Enemmistö tutkittavista kertoi, että vajaa henkilöstömitoitus aiheutti merkittävästi työuupu-musta hoitotyössä. Tutkittavat kertoivat, että henkilökuntaa oli liian vähän sekä sairaanhoita-jissa, lähihoitasairaanhoita-jissa, että laitoshuoltajissa. Erityisesti tutkittavia uuvutti sairaanhoitajien vajaa henkilöstömitoitus potilaiden kuntoon nähden. Osa tutkittavista mainitsi, että heidän yksikös-sään oli säästösyistä kiellettyä palkata sijaisia, jolloin vaadittiin aina oman henkilöstön veny-mistä. Monet tutkittavat kertoivat, että sijaisia saatiin palkata, mutta akuutteihin puutevuoroihin niitä ei vain ollut usein saatavilla. Eräs tutkittava kertoi, että sairaanhoitajan sijaiseksi saatettiin korvata lähihoitaja tai sairaanhoitaja, jolla ei ollut valtuuksia toimia kaikissa sairaanhoitajan tehtävissä. Yksi tutkittava kertoi, että hän joutui toisinaan tekemään vajaamiehityksen vuoksi kolmen sairaanhoitajan työt. Osa tutkittavista kertoi, että uupumusta aiheutti liiallinen sijaisten määrä, jolloin vakituisia työntekijöitä oli liian vähän.
”Henkilökunnan poissaoloihin ei saatu sijaisia vaan työt kaatuivat jäljelle jää-neen hartioille.” (V16)
”Sijaisia ei hankittu säästösyistä. Tämä ohjeistus tuli keskussairaalan johdolta.”
(V41)
”Jatkuvasti oli vajaamiehitys töissä.” (V42)
”Puutoksiin ei aina saatu sijaisia ja samat työt tehtiin pienemmällä työporu-kalla.” (V58)
Enemmistö tutkittavista kuvasi kiireen työuupumuksen aiheuttajaksi. Osa tutkittavista kertoi, ettei työtään ehtinyt hoitaa niin hyvin kuin olisi toivonut. Kiirettä lisäsi erityisesti liian vähäinen sairaanhoitajien määrä suhteessa potilaiden hoidon tasoon ja potilaiden määrään. Hoitotyön etiikkaa oli osan tutkittavista mukaan mahdotonta noudattaa kiireen vuoksi, vaan oli tehtävä työpäivän aikana montaa asiaa samaan aikaan. Moni tutkittava pelkäsi tekevänsä hoitovirheen jatkuvan kiireen vuoksi. Erästä tutkittavaa vaivasi kiireen aiheuttama ”huono työnjälki”.
”Pelkäsin jatkuvasti hoitovirheen tekemistä kiireen vuoksi.” (V60)
”Aina vaan vähemmän aikaa, aina vaan huonompikuntoisille potilaille.” (V41)
”Kiire, työnkeskeytykset, ei taukoja, syömisen lomassa täytyy vaihtaa kakkavaip-poja.” (V1)
”Päivän jälkeen se tunne, kun tietää ettei ole ehtinyt hoitaa hyvin ja tietää ettei seuraavaakaan vuoro ehdi kunnolla.” (V2)
Kiire hoitotyössä aiheutti virheitä esimerkiksi lääkehoidossa. Kiireen vuoksi potilaille ei ollut antaa tarpeeksi aikaa ja osalla tutkittavista työstä katosi mielekkyys. Kiireen vuoksi sairaanhoi-tajat eivät aina ehtineet pitämään taukoja tai ruokailemaan työpäivän aikana. Eräs tutkittava kertoi, että tauot hoitotyössä olisivat vaarantaneet potilasturvallisuuden. Jatkuvat keskeytykset työssä uuvuttivat sairaanhoitajia. Potilaiden hoitoa tuli priorisoida potilaan tilan vakavuuden mukaan, mikä lisäsi toissijaisten sairaanhoidollisten työn keskeytyksiä. Eräs tutkittava kertoi, että samalla kun hän vastaanotti asiakkaita terveysasemalla, niin samanaikaisesti puhelin soi taukoamatta ja samalla lääkäri tarvitsi koko ajan sairaanhoitajan apua.
”Aamu-, ja iltavuorossa ei läheskään joka päivä ole YHTÄÄN taukoa. Jos tauot pidettäisiin, potilasturvallisuus vaarantuisi välittömästi.” (V51)
”Ei kerennyt joka päivä pitää kahvi- tai lounastaukoja ja vessaankin piti juosta äkkiä jossain välissä.” (V62)
”Noin 30 potilaskäyntiä päivässä (/hoitaja), puhelin soi koko ajan kesken käyn-nin, lääkäri tarvitsee apua toisaalla. Vain muutama hoitaja vetämässä jonoa.”
(V55)
Useat tutkittavat mainitsivat liiallisen työmäärän uuvuttavan erityisesti työn vaativuuteen ja vastuuseen nähden. Osa tutkittavista mainitsi, että liiallisen työmäärän vuoksi potilaat jäivät liian pitkäksi aikaa ilman tarvitsemaansa hoitoa. Esimerkiksi leikkauksen jälkeen kipulääkettä joutui odottamaan liian kauan. Eräs tutkittava kertoi, että töitä oli sairaanhoitajille aivan liian paljon ja samanaikaisesti osastolla oli ylityökielto, jolloin ylityöstä ei maksettaisi korvausta.
Muutama tutkittava kertoi, että johto vaati jatkuvasti työntekijöiltä nopeampaa ja tehokkaam-paa työskentelytahtia, jolloin työntekijät kokivat jatkuvaa painetta.
”Työn määrä ja vaatimukset lisääntyivät koko ajan, mutta työntekijät eivät.”
(V60)
”Jatkuva paine tehdä enemmän ja nopeammin. Työmäärällä ei ollut loppua.
Vaikka kaikkesi teit, niin aina valitettiin pitkistä jonoista ja siitä, miten huonosti kaikki on. Työnantajan jatkuva vaatiminen nopeampaan työskentelyyn.” (V56)
”Työvuoroissa ei ehtinyt aina tehdä edes välttämätöntä.” (V97)
”Koko ajan kiire, ei ehdi lukea sähköpostia/sisäistää uutta tietoa siinä tahdissa missä sitä tulee.” (V100)
Liiallista työmäärää tutkittaville aiheutti jatkuvat henkilökunnan sairauspoissaolot, mikä lisäsi työpaikalla olleiden työmäärää. Osa tutkittavista kertoi, että samalla kun työtehtävät lisääntyi-vät, niin samalla henkilökuntaa vähennettiin. Osa tutkittavista koki työtä olevan niin paljon, ettei sitä työaikana kyennyt hoitamaan. Eräs tutkittava kuvasi uupumusta lisäävän se, että ras-kaana ollessa ei saanut minkäänlaista kevennystä työmäärään.
”Jatkuva joustaminen, koko ajan joutuu tekemään 2-3 hoitajan työt. Työaika ei riitä, vaan koko ajan joutuu tekemään ylitöitä. Ei ehdi pitämään taukoja. Koko ajan " tekee töitä sata lasissa", vapaa-ajalla ei palaudu eikä ole energiaa enää mihinkään.” (V15)
”Jatkuva lähihoitajien paikkaaminen omien töiden lisäksi. Muiden ja itselle kuu-lumattomien töiden tekeminen, olen tehnyt jopa neljän ihmisen töitä.” (V32)
”Työtä oli niin paljon, että sitä ei kerennyt työaikana hoitamaan. Jatkuvasti huono omatunto. Kiire. Paine.” (V40)
”Ylitöitä olisi saanut tehdä niin paljon kuin laki sallii ja silti lähes jatkuvasti oli vajaamiehitys töissä. Ylityötarjouksia tuli jatkuvalla syötöllä viestinä puhelimeen ja jatkuvasti vapaalla ollessa tiesit, että kiirettä pitää töissä.” (V42)
Moni tutkittava kertoi, että työaika ei aina riittänyt perustehtävän hoitamiseen eli potilaiden hoitamiseen ja että sairaanhoitajat tekivät omien töiden lisäksi myös muiden ammattiryhmien töitä, kuten esimerkiksi laitoshuoltajan, lääkärin, sihteerin tai sosiaalityöntekijän työtehtäviä.
Osa tutkittavista koki, että sairaanhoitajan työhön kuului liikaa lisääntyneitä oheistöitä kuten esimerkiksi taloushallintaan liittyviä työtehtäviä, varastojen täyttämistä, siivoamista, tarviketi-lauksia ja erinäisten tilastojen ja mittareiden kirjaamista. ”Ylimääräiset työt” eivät tutkittavien mukaan näkyneet palkassa vaan ne oli hoidettava muun työn ohella jo valmiiksi tiukalla aika-taululla.
”Vaikka sairaanhoitajat nykyisin tekevät paljon lääkärille kuuluvia töitä, palkka ei ole noussut vastuun myötä.” (V61)
”Työtä olisi koko ajan pitänyt kehittää ja ottaa käyttöön uusia mittareita yms., mutta työaika ei riittänyt edes perustehtävän eli potilaiden hoitoon.” (V58)
”Lisääntyneet oheistyöt kuten varastojen ylläpito, siivoilut, pyykki- ja vaippati-laukset... Kaikki työt voidaan sysätä hoitajille, ettei tarvitse palkata avustavaa henkilökuntaa.” (V117)
”Osastollani on myös "kaikki tekee kaikkea" ilmapiiri, joka käytännössä
”Osastollani on myös "kaikki tekee kaikkea" ilmapiiri, joka käytännössä