Työn palautumiskeinoja

Työn vaatimusten ja kuormittavien tekijöiden aiheuttamat psykologiset ja fysiologiset stressioireet vä-hentyvät tai poistuvat palautumisen prosessissa. Palautumisen suhteen ajatellaan, että palautuminen on mahdollista, kun työn vaatimustekijät eivät ole enää läsnä. Palautumisen myötä erilaiset kuormittumisen oireet palautuvat kuormitusta edeltävälle tasolle. Tällaisia kuormittumisen oireita voivat olla esimerkiksi väsymys tai stressihormonitasojen kohoaminen. Toisaalta yksilön voimavarat, kuten vireys, energia ja positiivisuus, lisääntyvät palautumisen prosessissa. Tämän myötä palautuminen on tärkeä prosessi, joka

ehkäisee kasautuvaa stressiä. Kasautuva stressi voi johtaa haitallisiin terveysvaikutuksiin. Työssä puo-lestaan työntekijä voi joutua ponnistelemaan entistä enemmän, jos töistä palautuminen on ollut aikaisem-min riittämätöntä. (Kinnunen 2017, 128.)

Palautumista voidaan tarkastella niin palautumisen puitteiden, prosessin tai seurauksien kautta. Palautu-misen puitteita tarkastellessa tutkitaan ajallisia puitteita, kuten työpäivän sisältämiä taukoja, iltoja, vii-konloppuja ja lomia. On todettu, että suurin palautuminen tapahtuu työajan ulkopuolella, vaikka työpäi-vän sisältämät tauot myös palauttavat. Toisaalta puitteisiin liittyen voidaan tutkia myös luonto- ja kau-punkiympäristöjä. Tutkimuksissa on huomattu, että luontoympäristö on psykologisesti ja fysiologisesti elvyttävämpi ympäristö kuin kaupunkiympäristö. Palautumisen prosessia tarkasteltaessa kiinnostus kos-kee niin toimintoja kuin kokemusta. Esimerkiksi jonkin toiminnon avulla voidaan edistää palautumisen kokemusta. Palautumisen seurauksissa puolestaan ollaan kiinnostuneita esimerkiksi yksilön tuntemuk-sista, fysiologisista reaktioista tai suoriutumisesta työssä palautumisen jälkeen. (Kinnunen 2017, 130–

131.)

Sonnentagin, Venzin ja Casperin (2017) katsauksessa tarkastellaan, kuinka vapaa-ajan aktiviteetit vai-kuttavat palautumiseen. Vapaa-ajan aktiviteetit voivat olla joko velvollisuuksia koskevia tai voimavaroja täydentäviä aktiviteetteja. Velvollisuuksia koskevat aktiviteetit voivat liittyä esimerkiksi kodin ja lasten hoitamiseen, kun taas voimavaroja täydentävät aktiviteetit voivat olla vähäistä ponnistelua vaativia sosi-aalisia aktiviteetteja tai liikuntaa. Esimerkiksi kodin hoitoon liittyen useissa tutkimuksissa ei ole löydetty yhteyttä hyvinvoinnin mittareihin nähden. Sosiaaliset aktiviteetit ja liikunta ovat olleet useissa tutkimuk-sissa hyvinvointia lisääviä aktiviteetteja. Kyseiset aktiviteetit ovat olleet yhteydessä tutkittavien hyvin-vointiin niin aktiviteetin aikaisena iltana kuin seuraavana aamuna. Sen sijaan vähäistä ponnistelua vaati-vien toimintojen, kuten television katselu, suhteen tutkimuksien tulokset ovat olleet ristiriitaisempia;

joissain tutkimuksissa tämänlaiset toiminnot ovat olleet yhteydessä hyvinvoinnin mittareihin, mutta toi-sissa tutkimuktoi-sissa tällaista yhteyttä ei ole löydetty. Toisaalta tiettyjen toimintojen palauttavaan vaiku-tukseen vaikuttavat myös motivationaaliset ja affektiiviset piirteet. (Sonnentag, Venz & Casper 2017, 366–367.) Toisin sanoen on tärkeää huomioida, mitkä motiivit ohjaavat toimintoja sekä ovatko toiminnot tekijälle mielekkäitä (Kinnunen 2017, 134).

Yksilö voi käsitellä työhön liittyviä teemoja myös erilaisten selviytymiskeinojen avulla. Selviytymiskei-not voidaan jaotella sen mukaan, pyritäänkö niillä vaikuttamaan itse ongelmaan tai sen hallintaa vai py-ritäänkö selviytymiskeinojen avulla hallitsemaan jonkin tilanteen tuottamia tunteita. Ensimmäisen

kaltaiset selviytymiskeinot on nimetty ongelmalähtöisiksi selviytymiskeinoiksi (problem-focused co-ping). Toisen kaltaisia selviytymiskeinoja voidaan puolestaan kutsua tunnelähtöisiksi selviytymiskei-noiksi (emotion-focused coping). Ongelmalähtöiset selviytymiskeinot voivat koskea niin ympäristöä kuin yksilöä. Esimerkiksi ympäristöön liittyen yksilö voi yrittää muunnella ympäristöä koskevia resurs-seja, prosesseja tai esteitä. Yksilöä koskevissa ongelmalähtöisissä selviytymiskeinoissa yksilö pyrkii te-kemään motivaatioon tai kognitioon liittyviä muutoksia. Tunnelähtöiset selviytymiskeinot voivat puo-lestaan koskea tilanteiden arvioinnin muuttamista tai tilanteiden sulkemista pois mielestä. (Lazarus &

Folkman 2009, 150–152.) Tilanteiden muuttaminen tai omien tunteiden muuttaminen voivat olla keinoja, jotka auttavat palautumisessa.

Palautumisen kokemuksiin liittyen tutkimuksissa on tarkasteltu vapaa-ajalla tapahtuvaa psykologista ir-tautumista, rentoutumista, taituruutta ja kontrollia. Psykologisella irtautumisella tarkoitetaan työasioiden unohtamista vapaa-ajalla, ja rentoutumisella sympaattisen hermoston alhaista aktiivisuutta. Sen sijaan taituruuden kokemuksella viitataan johonkin haastavaan tilanteeseen, joka johtaa onnistumiseen. Kont-rollilla viitataan puolestaan omaan valinnanvaraan siitä, mitä voi tehdä vapaa-ajalla. Tutkimuksia ver-taamalla erityisesti psykologinen irtautuminen ja rentoutuminen ovat olleet johdonmukaisimmin yhtey-dessä hyvinvoinnin edistämiseen. (Sonnentag, Venz & Casper 2017, 368.)

On hyvä huomioida, että myös työn vaatimustekijöillä on vaikutuksensa palautumiselle. Esimerkiksi lii-allinen työn määrä tai työn keskeneräisyys vaikeuttavat psykologista irtautumista työstä. Jos tällainen tilanne jatkuu pitkään, voi työntekijässä herätä huolestuneisuutta työstä selviytymisen suhteen, koska ylikuormittuminen ei helpotu. Myös liiallinen työn tekeminen (yli 55 tuntia viikossa) on todettu vaikut-tavan negatiivisesti palautumiseen. Toisaalta esimerkiksi Kinnusen ja Feldtin (2013) tutkimuksessa työstä irtautumista ja rentoutumista vapaa-ajalla ennusti vuotta aikaisemmin tutkitut tulokset työn mää-rällisistä ja kognitiivisista vaatimustekijöistä. (Kinnunen 2017, 137–138.) Kyseisessä tutkimuksessa puo-lestaan ei löydetty yhteyttä työn voimavaratekijöiden ja psykologisen irtautumisen sekä rentoutumisen välillä vuoden seurannalla. Sen sijaan yhden vuoden seurannassa työn voimavaratekijät ennustivat taitu-ruuteen liittyviä kokemuksia. (Kinnunen & Feldt 2013, 378–379.)

Peilaten työn ja voimavaratekijöiden malliin, työn voimavaratekijät jarruttavat työn vaatimus-tekijöiden vaikutuksia työstressille. Tämän myötä myös työn voimavaratekijät liittyvät työssä jaksami-seen ja palautumijaksami-seen. Työn voimavaratekijöiksi on nimetty organisaatioon, sosiaalisiin suhteisiin, työn organisoimiseen ja tehtäviin liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi organisaatioon liittyen työn

voimavaratekijöitä voivat olla palkka, etenemismahdollisuudet uralla sekä työturvallisuus. (Bakker &

Demerouti 2007, 312–313.) Organisaatio voi erilaisien toimien kautta tarjota kattavan ammatillisen tur-vallisuuden sekä terveydenhallintajärjestelmän (McLellan 2017, 212).

Esimiestyö, vertaistuki työkavereilta sekä tiimimäinen ilmapiiri voivat olla sellaisia sosiaalisiin suhtei-siin liittyviä tekijöitä, jotka voivat toimia työssä voimavaratekijöinä. Työn organisoimiseen liittyen voi-mavaroja voivat olla selkeät roolit ja osallistuminen päätöksentekoon. Tehtäviin liittyviä voimavarateki-jöitä voivat puolestaan olla esimerkiksi autonomia, tehtävien monipuolisuus ja merkityksellisyys sekä työstä saatu palaute. (Bakker & Demerouti 2007, 312–313.)

Palautumisella on työssä tärkeä merkitys, sillä sen on todettu olevan yhteydessä kuormittavien tekijöiden vaikutusten vähenemiseen sekä yksilön voimavarojen lisääntymiseen. Palautuminen voidaan käsittää ympäristön, erilaisten toimintojen ja toimintojen seurausten kautta. Esimerkiksi toimintojen suhteen voi-daan tarkastella, millaisia selviytymiskeinoja ja aktiviteetteja yksilöt käyttävät palautuakseen työstä. Toi-saalta erilaiset seuraukset, kuten psykologinen irtautuminen tai rentoutuminen, voivat kertoa palautumi-sesta.

3 POLIISIN TYÖN KUORMITUS- JA PALAUTUMISTEKIJÄT TUTKIMUSTIEDON