Poliisien kokemuksia työn kuormitustekijöistä ja palautumiskeinoista

POLIISIEN KOKEMUKSIA TYÖN KUORMITUSTEKIJÖISTÄ SEKÄ PALAUTU- MISKEINOISTA

Katariina Paloniemi Pro gradu -tutkielma Sosiaalipsykologia Yhteiskuntatieteiden laitos Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Maaliskuu 2020

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yhteiskuntatieteiden laitos

Sosiaalipsykologia

PALONIEMI KATARIINA: Poliisien kokemuksia työn kuormitustekijöistä ja palautumiskeinoista Pro gradu -tutkielma, 72 sivua, 2 liitettä (3 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Professori Vilma Hänninen Maaliskuu 2020

Avainsanat: poliisi, kuormitustekijät, palautumiskeinot

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan poliisien kokemuksia työn kuormitustekijöistä ja palautumiskeinoista.

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia kuormitustekijöitä poliisin työhön sisältyy. Tämän lisäksi tar- koituksena on tarkastella, millaisia palautumiskeinoja poliisit käyttävät vastapainona työlle.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Lazaruksen stressiteoriaan sekä työn vaatimus- ja voimavarateki- jöiden malliin. Teoreettisena pohjana tutkimukselle toimivat myös tiedot työn kuormitustekijöistä ja työn palau- tumisen keinoista. Tämän lisäksi tutkimuksessa käsitellään poliisin työhön liittyviä kuormitustekijöitä ja palautu- miskeinoja aikaisemman tutkimuksen valossa.

Tämä tutkimus on laadullinen haastattelututkimus, jonka aineisto koostuu yhdeksästä yksilöhaastattelusta. Haas- tattelut on toteutettu puolistrukturoidulla teemahaastattelun menetelmällä. Tutkimukseen osallistui poliisin kent- tätyössä ja rikostutkinnassa työskenteleviä poliiseja. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tuloksen mukaan poliisin työhön sisältyy erilaisia kuormitustekijöitä. Tässä tutkimuksessa tunnistet- tuja poliisin työhön sisältyviä kuormitustekijöitä ovat väkivalta ja sen uhka, muut asiakkaisiin liittyvät tekijät, työn järjestelyihin liittyvät tekijät, työhön liittyvä virkavastuu ja tunnetyö. Tämän lisäksi tutkimuksen mukaan poliisit käyttävät monipuolisesti keinoja palautuakseen töistä. Poliisien käyttämiä palautumiskeinoja ovat sosiaalinen tuki, työhön liittyvät palautumiskeinot sekä henkilökohtaiset selviytymiskeinot.

Poliisien kokemat työn kuormitustekijät ovat sellaisia tekijöitä, jotka on jo aikaisemmissa tutkimuksissa todettu jossain määrin poliisin työssä kuormittavaksi. Tutkimuksen tuloksista myös selviää, että työn kuormitustekijöiden sisältö voi vaihdella riippuen siitä, onko kyseessä poliisin kenttätyö vai rikostutkinta. Vaikka poliisit kokivat työ- hönsä sisältyvän erilaisia kuormitustekijöitä, suurin osa poliiseista koki jaksavansa työssä. Poliisien käyttämät palautumiskeinot vastaavat palautumisen keinoja, joiden vaikuttavuus on todennettu aikaisemmissa tutkimuksissa.

Tutkimuksesta voidaan tulkita, että tehokkaat palautumiskeinot voivat siten vaikuttaa työssä jaksamisen kokemuk- siin, vaikka poliisin työhön sisältyy kuormittavia tekijöitä.

Social Psychology

PALONIEMI KATARIINA: Police officers’ experiences with work strain and recovery from work Master’s thesis, 72 pages, 2 appendices (3 pages)

Advisors: Professor Vilma Hänninen March 2020

Keywords: police officers, work strain, recovery tools

This master’s thesis examines police officers’ experiences with work strain and recovery from work. The purpose of the study is to find out what kind of work strain factors are involved in police work. In addition, the purpose of this study is to find out what kind of ways there are to recover from police work to keep the balance in their work.

The theoretical framework of the study is based on Lazarus's theory of stress and the job demands-resources model.

Information about work strain factors and recovery methods also serve as a theoretical basis for the research. In addition to this, the study addresses the work strain and recovery methods related to police work in the light of previous research.

This study is a qualitative interview study, which consists of nine individual interviews. The interviews have been carried out using the semi-structured theme interview method. The study involved police officers working in the field and in criminal investigations. The data analysis method has been material-based content analysis.

According to the results of the study, the work of the police officers involves various work strain factors. The work strain factors identified in this study include violence and the threat of violence, other customer-related factors, work-related factors, work-related responsibilities, and emotional work. In addition, according to the study, police are using a variety of ways to recover from work. The recovery tools used by the police officers include social support, work-related recovery, and personal coping strategies.

The work strain factors experienced by police officers are factors that have already been identified to some extent by police work. The results of the study also show that the content of work strain factors can vary depending on whether police field work or criminal investigation is examined. Although police officers felt that their work in- volved different stress factors, most police officers felt they were able to continue working. The tools of recovery used by the police officers correspond to the methods of recovery, the effectiveness of which has been verified in previous studies. It can be interpreted from the research that effective recovery techniques can thus influence work coping experiences, even though the work of the police involves burdensome factors.

Sisällys

1 JOHDANTO ... 1

2 TEOREETTINEN TAUSTA ... 4

2.1 Lazaruksen stressiteoria sekä malli työn vaatimus- ja voimavaratekijöistä ... 4

2.2 Työn kuormitustekijöitä ... 9

2.3 Työn palautumiskeinoja ... 13

3 POLIISIN TYÖN KUORMITUS- JA PALAUTUMISTEKIJÄT TUTKIMUSTIEDON VALOSSA ... 17

4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO ... 23

4.1 Laadullinen tutkimus ja teemahaastattelu ... 23

4.2 Aineiston keruu ... 25

4.3 Aineiston analyysi ... 27

4.4 Tutkimuksen eettiset lähtökohdat ... 29

5 TYÖN KUORMITUSTEKIJÖITÄ POLIISIN TYÖSSÄ ... 32

5.1 Väkivalta ja sen uhka ... 32

5.2 Muut asiakkaisiin liittyvät tekijät ... 34

5.3 Työn järjestelyihin liittyvät tekijät ... 36

5.4 Työhön liittyvä virkavastuu ... 38

5.5 Tunnetyö... 39

5.5.1 Tunteiden hallinta ... 39

5.5.2 Sisäiset ristiriidat ... 41

6 TYÖN PALAUTUMISKEINOT POLIISIN TYÖSSÄ ... 43

6.1 Sosiaalinen tuki ... 43

6.1.1 Ihmissuhteet töissä ja vapaa-ajalla ... 43

6.2.1 Työnantajan tarjoama apu ... 46

6.2.2 Työolot ja niihin vaikuttaminen ... 47

6.2.3 Työkokemus ... 49

6.3 Henkilökohtaiset selviytymiskeinot ... 49

6.3.1 Lepo ja töistä irtautuminen ... 50

6.3.2 Henkinen tasapaino ... 51

6.3.3 Elämäntavat ... 52

7 POHDINTA ... 55

7.1 Tutkimuksen tulokset suhteutettuna aikaisempaan tutkimukseen ... 55

7.2 Johtopäätökset ... 63

7.2 Tutkimuksen arviointia ja jatkotutkimusaiheita ... 65

LÄHTEET ... 68

LIITTEET ... 73

Liite 1. Haastattelupyyntö ... 73

Liite 2. Haastattelurunko ... 74

1 JOHDANTO

Työhyvinvoinnin laajasta merkityksestä kertoo se, että työhyvinvointi tarjoaa etuja niin itse työntekijälle, työnantajalle kuin mahdolliselle asiakkaalle työssä. Työntekijälle arvostava ja tukeva organisaatio edis- tää työntekijän hyvinvointia sekä työntekijän potentiaalin hyödyntämistä. Työnantajalle hyvinvoiva hen- kilöstö on puolestaan sitoutuneempi ja tuloksellisempi kuin huonommin voiva henkilöstö. Hyvinvointi näkyy työpaikalla myös vähäisempinä sairaspoissaoloina, vähäisempänä henkilöstön vaihtuvuutena sekä harvempina työyhteisön konflikteina. Tämän lisäksi henkilöstö näyttäytyy asiakkaalle auttavaisempana ja paremmin reagoivana silloin, kun henkilöstö ei ole työssään esimerkiksi tyytymätön tai turhautunut.

(Thompson & Bates 2009, xvi.) Näin voidaan ajatella, että työhyvinvoinnin merkitys on tärkeä myös laajemmassa mittakaavassa kuin ainoastaan yksilön hyvinvointia ajatellen ja sen myötä tärkeä tutkimus- kohde.

Yhdysvalloissa poliisin ammatti on pitkään koettu olevan yksi stressaavimmista ammateista. Poliisin työ voi koostua niin arkipäiväisistä työtehtävistä kuin fyysistä ja psyykkistä paineensietokykyä vaativista työtehtävistä. (Hartley ym. 2014, 22.) Myös Suomessa aluehallintovirasto on kiinnittänyt huomiota po- liisien työhyvinvointiin: vuoden 2019 tiedotteessa aluehallintovirasto on kertonut valvontahavainnosta, jonka mukaan poliisit kokevat haitallista kuormitusta työssään erityisesti rikostutkinnassa ja pääkaupun- kiseudulla. Havainto pohjautuu Poliisihallitukseen sekä poliisiasemiin pääkaupunkiseudulla, Kanta-Hä- meessä, Päijät-Hämeessä ja Kaakkois-Suomessa kohdistuneeseen valvontaan. Tiedotteen mukaan tar- kastuksilla valvottiin työsuojeluun liittyviä asioita, ja tarkastuksien perusteella eniten puutteita löytyi psykososiaalisen kuormituksen hallinnassa. (Aluehallintoviraston tiedotteet 2019.) Myös esimerkiksi Yle on uutisoinut Suomen Poliisijärjestöjen Liiton kyselystä, jonka tulosten mukaan poliisin työhön si- sältyy kiirettä sekä kenttätyöhön fyysistä väkivaltaa (Yle Uutiset, 26.02.2020). Tästä voidaan päätellä, että poliisin työ on stressaavaa jossakin määrin myös Suomessa.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen poliisien työssä jaksamista ja siihen liittyviä tekijöitä. Tavoit- teenani on selvittää, millaiset poliisien kohtaamat tilanteet ja tekijät voivat olla työssä stressaavia ja ai- heuttaa työssä kuormittumista. Toisaalta olen kiinnostunut selvittämään, millä keinoin poliisit edistävät työssä jaksamistaan palautumisen keinoin. Tarkemmat tutkimuskysymykseni ovat:

1. Millaiset sisällölliset tekijät kuormittavat poliisia työssään?

2. Millaisia keinoja poliisit käyttävät työstä palautumiselle?

Koska esimerkiksi aluehallintovirasto on vuonna 2019 havainnut, että poliisien työhön sisältyy psyko- sosiaalista kuormitusta, tämän tutkielman tarkoituksena on syventyä tarkemmin siihen, millaisia kuor- mitustekijöitä poliisien työhön sisältyy. Tutkielmani tarkoituksena on siten tuottaa tietoa poliisin työn sisällön merkityksestä hyvinvoinnille sekä siitä, millaiset asiat tukevat poliisien työhyvinvointia palau- tumisen näkökulmasta. Laadullinen tutkimusmenetelmä mahdollistaa syvällisemmän kuvailun poliisin työn kuormittavista tekijöistä. Tämä tutkimus antaa esimerkiksi tarkemman kuvauksen siitä, miten po- liisit kokevat oman työnsä kuormittavuuden ja työstä palautumisen.

Olen rajannut tutkittavat poliisin eri tehtävien mukaan, jotta saisin tarkemman käsityksen poliisien ylei- simpien tehtävien kuormitustekijöistä. Rajasin tutkimukseni koskemaan poliiseja, jotka työskentelevät joko valvonta- ja hälytystoimintayksikössä, liikennepoliisiyksikössä tai rikostorjuntayksikössä. Tässä tutkielmassa käytän jatkossa kenttätyön käsitettä, jolla kuvataan tässä yhteydessä valvonta- ja hälytys- toimintaa sekä liikennepoliisia. Käytän tässä tutkielmassa myös käsitettä rikostutkinta, joka sisältyy ri- kostorjuntaan.

Olen valinnut käyttää tässä tutkielmassa kuormitustekijä-termiä kuvaamaan työssä koettua kuormitusta.

Pidän kuormitustekijä-termiä ikään kuin kattokäsitteenä, joka mahdollistaa laajemman tarkastelun kuin esimerkiksi ainoastaan työstressin näkökulmasta. Kyseisen kattokäsitteen alle voi sisältyä niin työhön liittyviä stressitekijöitä kuin myös tekijöitä, joita ei välttämättä suoraan pidetä stressaavina, mutta joilla on kuitenkin merkitystä työn tekemiselle. Tunnetyö voi olla esimerkki tällaisesta tilanteesta: töissä edel- lytetty tunnetyö voi olla emotionaalisesti vaativaa työntekijälle, vaikka tunnetyötä ei itsessään koettaisi stressaavaksi. Yhtä lailla olen valinnut palautumiskeinot-termin kattokäsitteeksi. Palautumiskeinot ku- vaavat niin yksilöön, yhteisöön kuin työhön liittyviä asioita, mitkä edesauttavat työstä palautumista.

Tutkielmani rakenne koostuu seitsemästä eri luvusta. Luvussa 2 käsittelen tutkimukseni teoreettista taus- taa. Esittelen luvussa ensin Lazaruksen stressiteorian, johon tutkielmani lähtökohdat pohjautuvat sekä työn vaatimus- ja voimavaramallin, johon peilaan tutkimukseni tuloksia. Lisäksi esittelen luvussa 2 te- kijöitä, jotka on yleisellä tasolla tunnistettuja työn kuormitustekijöitä sekä palautumiskeinoja työstä. Tä- män jälkeen siirryn lukuun 3, jossa työn kuormitus- ja palautumistekijöitä tarkastellaan poliisin työn kontekstissa. Esittelen poliisin työn stressitekijöitä koskevaa kirjallisuutta sekä tutkimuksia. Tämän

jälkeen esittelen poliisin työtä koskevia tutkimuksia, joiden taustalla on malli työn vaatimus- ja voima- varatekijöistä. Lopuksi luvussa 3 käyn läpi lyhyesti kirjallisuutta ja tutkimuksia liittyen poliisien palau- tumiskeinoihin.

Luku 4 sisältää tässä tutkimuksessa tutkimusmenetelmiä ja aineistoa koskevan esittelyn. Tämän lisäksi kerron luvussa aineistoni analyysista ja tutkimuksen eettisistä lähtökohdista. Luvut 5 ja 6 esittelevät tut- kimukseni tuloksia. Luvussa 5 esittelen tulokset koskien poliisin työn kuormitustekijöitä. Jokainen luvun alaluku esittelee yhden aineistolähtöisen analyysin pohjalta tunnistetun kuormitustekijän. Tunnistettuja kuormitustekijöitä ovat väkivalta ja sen uhka, muut asiakkaisiin liittyvät tekijät, työn järjestelyihin liit- tyvät tekijät, työhön liittyvä virkavastuu sekä tunnetyö. Luvussa 6 esittelen tulokset koskien poliisien käyttämiä palautumiskeinoja. Myös tässä luvussa jokainen alaluku esittelee yhden aineistolähtöisen ana- lyysin pohjalta tunnistetun palautumiskeinojen kokonaisuuden. Palautumiskeinot liittyvät sosiaaliseen tukeen, työhön ja henkilökohtaisiin selviytymiskeinoihin. Luvussa 7 peilaan tutkimukseni tuloksia aikai- sempaan tutkimukseen sekä muodostan tutkimusta koskevat johtopäätökset. Tämän lisäksi arvioin tutki- muksen merkitystä ja jatkotutkimusmahdollisuuksia luvussa 7.

2 TEOREETTINEN TAUSTA

Työhyvinvointi kuvastaa käsitteenä laajaa ilmiötä, johon sisältyy Laineen (2013) mukaan työkyvyn ja terveyden kautta koettu subjektiivinen hyvinvoinnin tila, työ ja sen ympäristö sekä työhön kytkeytyvät ihmissuhteet, johtaminen ja työnantajapolitiikka. Tämän lisäksi työhyvinvointiin vaikuttavat valta, vas- tuu ja erilaiset intressit sekä aikaisemmat kokemukset. Toisaalta työhyvinvointi rakentuu vuorovaikutuk- sessa muun elämän kanssa. Myös yksilölliset tekijät ja voimavarat, työsuojelun käytännöt, työpaikan toimintaperiaatteet ja -politiikka sekä työlainsäädäntö vaikuttavat työhyvinvoinnin ilmiöön. (Vartiainen 2017, 13.)

Tässä luvussa työhyvinvoinnin teoreettista pohjaa käsitellään työstressin ja työkuormituksen näkökul- mista. Ensimmäiseksi esittelen työstressiin kytkeytyviä malleja, joita ovat Lazaruksen transaktiomalli sekä työn vaatimus- ja voimavaratekijöitä koskeva malli. Esittelen Lazaruksen transaktiomallia, sillä tut- kimukseni ajatus tutkia poliisien omia arvioita työstään pohjautuu kyseiseen malliin. Työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden mallin esittelen siksi, että peilaan tutkimukseni tuloksia kyseiseen malliin nähden.

Tämän jälkeen esittelen tekijöitä, jotka ovat yleisesti tunnistettuja työn kuormitustekijöitä sekä palautu- miskeinoja.

2.1 Lazaruksen stressiteoria sekä malli työn vaatimus- ja voimavaratekijöistä

Stressitutkimus on teema, jota on tutkittu laajasti monien tieteenalojen kirjallisuudessa. Stressikategorian alle lukeutuu useita eri termejä, kuten stressitekijä, stressireaktio, eustressi ja distressi. Stressitekijä voi- daan määritellä ärsykkeeksi, joka tuottaa yksilössä stressireaktion. Ärsyke voi olla joko fyysinen tai psyykkinen. Stressireaktio puolestaan syntyy stressitekijän kohtaamisesta, jolloin keho reagoi jollain tie- dostamattomalla, yleisellä ja kuvioidulla tavalla. Tästä voi syntyä joko eustressiä tai distressiä. Eustres- sillä tarkoitetaan positiivista ja terveellistä reaktiota stressitekijään. Stressaavat tapahtumat voivat tällöin johtaa parempaan lopputulokseen suorituksen kannalta. Sen sijaan distressi käsitetään negatiiviseksi ja epäterveelliseksi reaktioksi stressitekijään. Distressi on esimerkiksi yhdistetty erinäisiin häiriöihin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, masennukseen ja väkivaltaisuuteen. (Quick ym. 2013, 11–15.)

Myös työ- ja organisaatiopsykologian alalla työstressi on kiinnostanut tutkijoita pitkään. Syitä tälle ovat esimerkiksi havainnot siitä, että työstressi voi aikaansaada yksilössä hyvinvointiin ja terveyteen liittyviä ongelmia, heikentää yksilön työsuoritusta sekä aiheuttaa taloudellisia kustannuksia organisaatioille ja yhteiskunnalle. (Kinnunen & Feldt 2005, 13.) Työstressillä tarkoitetaan terminä työhön liittyvien stres- sitekijöiden tuottamaa stressireaktiota (Quick ym. 2013, 19).

Määritelmien lisäksi stressille on olemassa erilaisia malleja. Näistä yksi on Lazaruksen stressin transak- tiomalli. Mallissa vuorovaikutuksellisuus korostuu stressin määrittelyssä. Stressin nähdään syntyvän yk- silön ja ympäristön vuorovaikutuksesta, kun yksilö tekee arvion siitä, että tilanne ylittää yksilön voima- varat sekä vaarantaa yksilön hyvinvointia. Toisin sanoen stressin kokemus riippuu yksilön kognitiivisesta arvioinnista. (Lazarus & Folkman 2009, 21.)

Arviointi voidaan jakaa primaariseen ja sekundaariseen arviointiin. Primaariarviointi voi olla tyypiltään joko epäolennainen, positiivinen tai stressaava. Arviointi on epäolennaista silloin, kun yksilö ei arvioi ympäristön kohtaamista merkityksellisenä hänen hyvinvoinnilleen. Kun hyvinvointi koetaan tilanteessa suojatuksi tai paremmaksi, arviointi tilanteesta on tällöin positiivinen. Positiiviset tunteet, kuten ilo, rak- kaus tai rauha, liittyvät usein positiiviseen arviointiin. Harmi, uhka ja haasteet voidaan nähdä sisältyvän puolestaan stressaavaan primaariseen arviointiin. Harmia voi syntyä esimerkiksi loukkaantumisen tai sairastumisen, heikentyneen itsetunnon tai läheisen ihmisen menetyksen vuoksi. Jos harmia ei ole vielä syntynyt, mutta yksilö arvioi sellaisen odotettavaksi, myös uhka voi olla stressaava. Uhkiin voi liittyä negatiivisia tunteita, kuten pelkoa, ahdistusta tai vihaa. Arviointi haasteesta poikkeaa uhkasta siinä suh- teessa, että haaste arvioidaan usein positiivisemmin kuin uhka. Haasteeseen voi liittyä arviointia poten- tiaalisesta kasvusta, ja arviointiin voi sisältyä positiivisia tunteita, kuten uteliaisuutta ja innostusta. (La- zarus & Folkman 2009, 31–33.)

Kun primaarisen arvioinnin perusteella tilanne on merkittävä, yksilö arvioi, mitä tilanteelle on tehtävissä.

Tätä kutsutaan sekundaariseksi arvioinniksi. Sekundaariseen arviointiin sisältyy arvio siitä, millaisia sel- viytymiskeinoja yksilöllä on käytettävissä tilanteessa sekä kuinka todennäköisesti valittu selviytymis- keino saavuttaa halutun lopputuloksen. Stressin aste sekä emotionaalisen reaktion vahvuus ja laatu riip- puvat primaarisen ja sekundaarisen arvioinnin vuorovaikutuksesta. Toisin sanoen yksilön arviointi sel- viytymiskeinoista ja tilanteen merkityksestä vaikuttavat stressiin. (Lazarus & Folkman 2009, 35.) Tämän tutkimuksen lähtökohtana on selvittää, millaiset tekijät poliisit kokevat työssään kuormittaviksi ja millaisia selviytymiskeinoja poliisit käyttävät työstä palautumiseen. Näin ollen tutkimus peilautuu

Lazaruksen stressiteoriaan, jonka mukaan stressin lähtökohtana toimii yksilön arviointi yksilön ja ympä- ristön välisestä vuorovaikutuksesta. Toisaalta tässä tutkimuksessa peilataan yksilön käyttämiä selviyty- miskeinoja osana palautumista. Tässä tutkimuksessa haastattelut ovat perustuneet tutkittavien omiin ar- viointeihin siitä, minkä he kokevat työssä kuormittavaksi ja millaiset keinot auttavat heitä palautumaan työstä.

Työhyvinvointitutkimus on keskittynyt usein stressiin ja uupumukseen. Tämän myötä työhyvinvointia on lähestytty monesti ongelma- ja sairauskeskeisestä näkökulmasta. Kuitenkin on hyvä tunnistaa, että suurin osa ihmisistä voi työelämässä hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Esittelen seuraavaksi mallin työn vaatimus- ja voimavaratekijöistä (Job Demands-Resources Model), joka edustaa positiivisen psy- kologian näkökulmaa. Positiivisen psykologian tutkimuksessa painottuu ihmisten hyvinvointiin, tervey- teen ja niiden ennakointiin liittyvät teemat. (Mäkikangas, Feldt & Kinnunen 2005, 13, 56.)

Työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden mallin lähtökohtana on oletus siitä, että työstressiin liittyy jokai- selle ammatille ominaisia riskitekijöitä. Tällaiset riskitekijät voidaan nimetä kahdeksi eri kategoriaksi, joita ovat työn vaatimus- ja voimavaratekijät. Mallissa ei siis huomioida mitään tiettyjä vaatimus- ja voimavaratekijöitä, jolloin mallia voidaan soveltaa erilaisissa ammatillisissa asetuksissa. Työn vaatimus- tekijöillä tarkoitetaan sellaisia työn fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia tai organisatorisia piirteitä, jotka edellyttävät yksilöltä ylläpidettyä vaivannäköä tai taitoja liittyen fyysisin ja psyykkisiin piirteisiin. Työn vaatimustekijät voivat tätä kautta olla yhteydessä yksilön fyysisiin tai psyykkisiin kustannuksiin. Korkea työpaine, epäsuotuisat työolosuhteet tai emotionaalisesti vaativa vuorovaikutus asiakkaiden kanssa ovat esimerkkejä työn vaatimustekijöistä. (Bakker & Demerouti 2007, 312.)

Myös työn voimavaratekijöihin liittyy fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja organisatorisia piirteitä. Tällai- set työn voimavaroihin liittyvät piirteet voivat olla toiminnallisia työn tavoitteiden saavuttamisessa, toi- mia virikkeenä hengelliselle kasvulle, oppimiselle ja kehittymiselle sekä vähentää työn vaatimustekijöitä sekä yksilön fyysisiä ja psyykkisiä kuormitusta. Eri teorioiden valossa työn voimavaratekijät ovat tär- keitä itseisarvoja työssä, sillä työn voimavaratekijät voivat tarkoittaa muiden arvostettujen työn resurs- sien saavuttamista tai suojelua. (Bakker & Demerouti 2007, 312.)

Työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden mallissa nähdään, että työstressin ja motivaation kehittymiseen vaikuttavat työn vaatimus- ja voimavaratekijät. Mallissa työn voimavaratekijöiden ehdotetaan toimivan jarruttavana tekijänä työn vaatimustekijöistä aiheutuvalle työstressille. Malli eroaa muista malleista sillä,

että siinä nähdään, että useat eri voimavaratekijät voivat toimia useiden eri vaatimustekijöiden jarrutta- vana tekijänä. (Bakker & Demerouti 2007, 314.)

Työn vaatimus- ja voimavaratekijöihin jako ei ole aina yksiselitteistä, sillä jotakin työn piirrettä voidaan pitää samanaikaisesti niin työn vaatimustekijänä kuin voimavarana. Esimerkiksi Mäkikankaan, Feldtin ja Kinnusen (2005) johtotehtävissä toimivien henkilöiden työssä jaksamisesta tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin, miten eri työn piirteet aiheuttivat johtajissa harmia ja iloa. Tutkimuksen tuloksista nähtiin, että kaikki työn piirteet aiheuttivat enemmän iloa kuin harmia johtajien työssä. Silti myönteisten koke- musten lisäksi samat työn piirteet aiheuttivat johtajissa myös harmia jossakin määrin. Johtopäätelmäksi kyseisessä tutkimuksessa voitiin todeta, että työn piirteitä ei voitu jaotella ainoastaan työn vaatimus- tai voimavaratekijäksi. Tämän sijasta yksilön oma tulkinta liittyy aina siihen, kokeeko hän työn piirteen vaatimus- vai voimavaratekijäksi. (Mäkikangas ym. 2005, 58.)

Ainoastaan työhön liittyvät tekijät eivät määrittele yksilön toimintaa, vaan myös henkilökohtaisilla piir- teillä on merkitystä. Työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden mallissa puhutaan henkilökohtaisista voi- mavaratekijöistä. Henkilökohtaiset voimavaratekijät ovat kognitiivisaffektiivisia henkilökohtaisia piir- teitä, jotka reflektoivat positiivisia uskomuksia itsestä tai maailmasta (¹Van den Heuvel ym. 2010, ref.

Van den Broeck ym. 2013, 87). Henkilökohtaisilla voimavaratekijöillä voidaan nähdä useita eri rooleja.

Mallin mukaan henkilökohtaiset voimavaratekijät kytkeytyisivät työn vaatimus- ja voimavaratekijöihin siten, että henkilökohtaiset voimavarat ehkäisevät työn vaatimustekijöitä. Työn voimavaratekijöiden suhteen henkilökohtaisilla voimavaratekijöillä nähdään olevan ruokkiva vaikutus. Työn voimavarateki- jöiden tapaan henkilökohtaisten voimavaratekijöiden nähdään toimivan lieventävänä tekijänä hyvinvoin- nin heikentyessä työn vaatimuksista. (Van den Broeck ym. 2013, 87–88.)

Van den Broeck ja muut (2013) ovat esitelleet erilaisia empiirisiä tutkimuksia, jotka tukevat työn vaati- mus- ja voimavaratekijöiden mallia. Monissa tutkimuksissa työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden vai- kutukset ovat saaneet tieteellisesti tukea. Empiirisissä tutkimuksissa on tutkittu esimerkiksi työn vaati- mus- ja voimavaratekijöiden yhteyttä työuupumukseen ja työhön sitoutumiseen. (Van den Broeck ym.

2013, 88.)

1 Van den Heuvel, M., Demerouti, E., Bakker, A. B., & Schaufeli, W. B. (2010). Personal resources and work engagement in the face of change. Teoksessa Contemporary occupational health psychology: Global perspectives on research and practice, toim. Houdmont & Leka. Chichester, UK: Wiley, 124–150.

Esimerkkinä tällaisesta tutkimuksesta on Schaufelin, Bakkerin ja Van Rhenen (2009) tietoliikennepalve- luja tarjoavan yrityksen työntekijöitä koskeva pitkittäistutkimus, jossa haluttiin tutkia työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden yhteyttä työuupumukseen ja työhön sitoutumiseen. Tutkimus toteutettiin kahdessa aallossa siten, että mittausten välissä oli yksi vuosi. Tutkimukseen osallistui ensimmäisellä kerralla 364 työntekijää ja vuotta myöhemmin 210 työntekijää. Työn vaatimustekijöistä tutkimuksessa mitattiin liial- lista työmäärää, emotionaalisia vaatimuksia sekä työn ja kodin yhteensovittamista. Työn voimavarateki- jöistä arviointiin sosiaalista tukea, autonomiaa, oppimis- ja kehittymismahdollisuuksia sekä suorituksesta saatavaa palautetta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että työn vaatimusten ja voimavarojen muutokset ennustavat työuupumusta ja työhön sitoutumista. Tulosten mukaan työuupumusta mittaavat tulokset kas- vavat, kun työn vaatimukset kasvavat ja työn voimavarat vähenevät. Sen sijaan tutkimuksessa työhön sitoutuminen kasvoi, kun työn voimavaratekijät lisääntyivät. Työhön sitoutumista ei näyttänyt tutkimuk- sessa ennustavan muutokset työn vaatimustekijöissä. (Schaufeli ym. 2009, 900–908.)

Työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden lisäksi Van den Broeck ym. (2013) ovat esitelleet henkilökoh- taisten voimavarojen tutkimisesta saatuja tuloksia. Eri tutkimuksissa on osoitettu, että henkilökohtaisilla voimavaratekijöillä on merkitystä työn vaatimus- ja voimavaratekijöihin nähden. (Van den Broeck 2013, 89.) Esimerkiksi Mäkikangas ja Kinnunen (2003) ovat tutkineet Suomessa optimismin ja itsetunnon roo- lia psykososiaalisten työn stressitekijöiden ja hyvinvoinnin välisessä suhteessa. Tutkimuksen aineisto koostui työssä käyvistä henkilöistä (n=457), jotka olivat vastanneet erääseen kyselyyn vuosina 1999 ja 2000. Tutkimuksessa tutkittiin työn stressitekijöistä työn aikapaineita, kontrollin puutetta, työn turvatto- muutta ja huonoa organisaation ilmapiiriä. Hyvinvointia mitattiin työtyytyväisyydellä, emotionaalisella väsymyksellä, henkisellä stressillä ja fyysisillä oireilla. Tutkimusten tuloksista selvisi, että naistyönteki- jöillä, jotka raportoivat alhaista optimismia, yhteys työn aikapaineiden ja henkisen stressin välillä oli voimakkain. Miestyöntekijöillä, jotka raportoivat alhaista itsetuntoa, oli puolestaan voimakkain yhteys organisaation ilmapiirin, henkisen stressin ja emotionaalisen väsymyksen välillä. Tutkimus siten osoitti, että optimismilla ja itsetunnolla on rooli työstressin ja hyvinvoinnin välisessä yhteydessä. Tutkimuksen tuloksissa myös sukupuolella oli merkitystä optimismin ja itsetunnon roolille. (Mäkikangas & Kinnunen 2003, 540–552.)

Työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden malliin sisältyy laajasti työhön liittyviä piirteitä huomioon ottaen näiden piirteiden negatiivisia ja positiivisia vaikutuksia yksilön hyvinvoinnille. Mallissa esimerkiksi tut- kitaan, kuinka työn vaatimus- ja voimavaratekijät ovat yhteydessä työuupumukseen ja työhön

sitoutumiseen. Tämän lisäksi mallissa on huomioitu työn piirteisiin ja näiden vaikutuksiin mahdollisesti liittyvät henkilökohtaiset ominaisuudet. Näin ollen työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden mallia voidaan pitää työn piirteitä koskevista malleista kaikista kattavimpana. Kuitenkin mallista on tehty joitakin huo- miota kaipaavia havaintoja. Tällaiset havainnot liittyvät tiettyjen työn piirteiden luokitteluun, työtä han- kaloittavien ja työtä haastavien piirteiden erotteluun sekä vaatimus- ja voimavaratekijöiden laajentami- seen. (Van den Broeck ym. 2013, 91–93.)

Tutkimustani voidaan peilata työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden malliin. Koska olen kiinnostunut tarkastelemaan tutkimuksessa, millaisia kuormitustekijöitä poliisit kokevat työssään, tutkimuksen avulla voidaan tunnistaa poliisin työhön liittyviä työn vaatimustekijöitä. Tutkimuskysymykseni siitä, millaisia keinoja poliisit käyttävät työstä palautumiseen, antaa puolestaan vastauksia, joista voidaan tunnistaa työ- hön tai henkilökohtaisiin voimavaroihin liittyviä tekijöitä. Tutkimukseni myös peilaa työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden malliin siltä osin, että kuormitustekijöitä ja palautumisen keinoja tutkiessani en ota kantaa siihen, millaisia vaikutuksia näillä tekijöillä on poliisien hyvinvoinnille, sillä se vaatisi laajempaa tutkimusta.

2.2 Työn kuormitustekijöitä

Työhön liittyy tavoitteiden kautta asetettuja vaatimuksia, jotka edellyttävät työntekijältä usein ponniste- luja tavoitteiden saavuttamiseksi. Tämän myötä työn vaatimukset voivat kuormittaa työntekijää ainakin jossakin määrin. Tämän myötä työssä voi muodostua riski sellaisten kuormitustekijöiden syntymiselle, mistä voi aiheutua työntekijän hyvinvoinnille haitallisia seurauksia. (Mauno, Huhtala & Kinnunen 2017, 74.)

Työn kuormitustekijät voivat olla laadultaan määrällisiä tai laadullisia. Laadulliset kuormitustekijät voi- vat olla esimerkiksi kognitiivisia, sosiaalisia tai emotionaalisia. Laadullisten kuormitustekijöiden suhteen on tärkeää huomioida yksilön oma arvio laadullisten tekijöiden sekä työn ominaispiirteiden kuormitta- vuudesta. Työn kognitiiviset vaatimukset, työn intensiivisyys, työn eettiset vaatimukset sekä tunnetyö ovat esimerkkejä työn laadullisista kuormitustekijöistä. Työn laadullisten kuormitustekijöiden suhteen on hyvä tunnistaa, että kuormitustekijät voidaan kokea joko työtä hankaloittavaksi tai työn haasteeksi.

Jos kuormitustekijä koetaan hankaloittavaksi, se voi olla yksilön hyvinvoinnille haitallinen tekijä. Jos

kuormitustekijä puolestaan koetaan enemmän haasteeksi, sillä voi olla positiivisia seurauksia työlle.

(Mauno, Huhtala & Kinnunen 2017, 74.)

Kognitiiviset työn vaatimukset voivat liittyä kognitiivista prosessointia vaativiin asioihin tai esimerkiksi tiedon käsittelyyn ja tuottamiseen. Kognitiivinen prosessointi voi liittyä esimerkiksi muistiin ja keskitty- miskykyyn, kun taas tiedon tuottaminen voi olla päätösten tekemistä tai luovien ideoiden tuottamista.

Työn kognitiiviset vaatimukset voivat olla työntekijälle niin positiivisia kuin negatiivisia. Kognitiiviset vaatimukset voivat muodostua kuormittavaksi tekijäksi silloin, kun työntekijä arvioi vaatimukset kieltei- sinä tai arvioi vaatimuksia olevan liikaa. Myös tutkimukset liittyen työn kognitiivisiin tekijöihin ovat olleet kaksisuuntaisia: joissain tutkimuksissa työn kognitiivisilla vaatimuksilla on ollut yhteys esimer- kiksi työhyvinvoinnin heikkenemiseen, kun taas toisissa tutkimuksissa kognitiivisesti haastavalla työllä on osoitettu olevan positiivisia vaikutuksia esimerkiksi älyllisistä haasteista suoriutumiselle tai kognitii- viselle kapasiteetille. (Mauno, Huhtala & Kinnunen 2017, 77–80.)

Myös työhön sisältyviin rooleihin liittyy kognitiivista arviointia, prosessointia sekä päätöksentekoa, jonka vuoksi myös rooleihin voi liittyä kognitiivisia vaatimuksia. Rooleihin liittyvät vaatimukset ovat tutkimusten mukaan työtä hankaloittavia tekijöitä. Tämän lisäksi tutkimuksista on selvinnyt, että ne liit- tyvät myös työhyvinvoinnin tai työssä suoriutumisen heikkenemiseen. Rooliristiriidat, rooliylikuormitus sekä rooliepäselvyys ovat esimerkiksi tällaisia työn vaatimuksia. Rooliristiriita voi syntyä tilanteessa, jossa työntekijällä on useita eri rooleja. Nämä roolit voivat olla keskenään ristiriidassa, ja toisaalta eri rooleja voi koskea erilaisia odotuksia. Rooliylikuormituksessa työn ydintehtäviltä vie aikaa ja voimava- roja ydintehtävien ulkopuoliset tehtävät. Jos työnkuva tai työn vaatimukset ovat epäselviä, työntekijä ei tiedä mitä häneltä odotetaan. Tämän vuoksi työntekijä voi kokea kuormitusta rooliepäselvyydestä.

(Mauno, Huhtala & Kinnunen 2017, 78–79.) Myös roolin tehottomuus voi olla kognitiivinen kuormitus- tekijä. Roolin tehottomuus liittyy tilanteeseen, jolloin työntekijän taidot, koulutus ja kyvykkyys eivät vastaa työssä tarvittavia taitoja. Tällöin työntekijässä voi herätä tunteita tyytymättömyydestä omaa työtä kohtaan. (Quick ym. 2013, 37–38.)

Työn intensiivisyyden nähdään koostuvan seuraavista osa-alueista: työtahdin kiristyminen ja useiden tehtävien yhtäaikainen tekeminen, itsenäinen työn suunnittelu ja päätöksenteko, itsenäinen urasuunnit- telu ja uran hallinta, tieto- ja oppimisvaatimusten lisääntyminen sekä taitovaatimusten lisääntyminen.

Työn intensiivisyyden ja hyvinvoinnin välisiä syy-seuraussuhteita ei ole mahdollista vielä todeta, sillä aihetta on tutkittu vasta vähän. Sen sijaan työtahdin kiristyminen ja useiden tehtävien yhtäaikainen

tekeminen on intensiivisyyden ainoa muoto, jota on aikaisemmin paljon tutkittu. (Mauno, Huhtala &

Kinnunen 2017, 80–81.)

On selvää, että työn määrän ja laajuuden ollessa työssä suuria, työntekijä voi tuntea työmääränsä koh- tuuttomaksi ja resurssit riittämättömiksi. Liiallinen työn määrä tarkoittaa tilannetta, jossa työntekijällä on liikaa työtehtäviä tai liian vähän aikaa suoriutuakseen annetuista työtehtävistä. Toisaalta esimerkiksi palveluammateissa ja hallinnollisissa tehtävissä työn lopputuote ei ole välttämättä aina selkeä. Tämän myötä työssä voidaan kokea lopputuotteen epäselkeyden vuoksi tunnetta keskeneräisestä työstä, joka voi puolestaan tuottaa stressiä. (Quick ym. 2013, 33–35.) Toisaalta tunne keskeneräisestä työstä voi syntyä myös työtahdin kiristymisen ja useiden tehtävien yhtäaikaisen tekemisen seurauksena. Näin ollen työn intensiivisyys sekä erityisesti työtahdin ja useiden tehtävien yhtäaikainen tekeminen voidaan kokea työssä kuormittavaksi.

Eettinen kuormittuneisuus muodostuu eettisesti haastavista tilanteista ja niiden aiheuttamasta stressistä.

Eettiset työn vaatimukset voivat liittyä tilanteeseen, jossa yksilö ei tiedä mikä olisi eettisesti oikea toi- mintatapa tai tilanteessa, jossa yksilö voi joutua toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojensa vas- taisesti. Usein tällaiset eettiset työn vaatimukset ovat yhteydessä muihin työn vaatimuksiin, kuten kiiree- seen työssä, henkilöstön vähäiseen määrään tai taloudellisiin reunaehtoihin. Eettisestä kuormittuneisuu- desta voi tulla riski hyvinvoinnille, jos kuormittuneisuus pitkittyy. Eettinen kuormittuneisuus on ollut tutkimuksissa yhteydessä muun muassa työuupumukseen, ja eettisistä haasteista huono palautuminen heikkoon hyvinvointiin. (Mauno, Huhtala & Kinnunen 2017, 83–85.)

Työn emotionaaliset vaatimukset sisältävät tunnetyön käsitteen. Tunnetyö on Arlie Hochschildin (1983) luoma käsite, jolla kuvataan tunteiden merkitystä työnteolle. Työnantajat luovat työntekijöille rajoituk- sia, jonka puitteissa työntekijät käyttävät tunteita. Työnantajat voivat haluta tunteiden sisällön olevan työssä tietynlaista, jolloin tunteista tulee osa palkkatyötä. Työntekijälle tunnetyö puolestaan merkitsee tunteiden hallitsemista, jonka kautta asiakkaat voivat saavuttaa tietyn mielentilan. Jotta asiakas voi saa- vuttaa kyseisen mielentilan, täytyy työntekijän ensin muokata omia tunteitaan. Emotionaalisesta työstä Hochschild käyttää esimerkkinä lentoyhtiöitä ja lentoemäntiä: lentoemännät haluavat asiakkaiden lento- kokemuksen olevan mukavaa, helppoa ja turvallista. Jotta tämä mielentila saavutetaan, lentoemännän täytyy ensin hallita omia tunteitaan olemalla ystävällinen ja rauhallinen, olivat lentoemännän todelliset tunteet mitä tahansa. (Korvajärvi 2001, 204–210.)

Hochschild (1983) jakaa tunnetyön pinnalliseen ja syvälliseen toimintaan. Pinnallisessa toiminnassa omat tunteet poikkeavat ilmaistusta tunneilmaisusta, ja siten pinnallinen toiminta voidaan nähdä tietoi- sena teeskentelynä. Sen sijaan syvällisessä toiminnassa omat tunteet ilmaistaan sellaisina kuin ne ovat.

Tunnetyö voi olla kuormittavaa työntekijälle monesta syystä. Esimerkiksi omat aidot tunteet voivat hä- vitä, sillä ihmisten väliset vuorovaikutussuhteet ovat välineellisiä. Stressiä voi syntyä myös siitä, että oma toiminta ja työssä vaadittava toiminta eroavat toisistaan. Työuupumus voi syntyä siksi, että työnte- kijä haluaa vastata työnantajan odotuksiin, muttei ole kiinnostunut asiakkaista, minkä myötä vuorovai- kutus voi olla etäistä. Pinnallisen toiminnan vuoksi oma työnteko voidaan lisäksi nähdä kyynisessä va- lossa, mikä voi etäännyttää työntekijän omista tavoitteistaan. (Korvajärvi 2001, 211–213.)

Työn emotionaalisiin vaatimuksiin liittyen tunnetyö voidaan nähdä useissa eri ammateissa kuormittavana tekijänä. Tunnetyö sisältyy erityisesti sellaisiin töihin, joissa työn kohteena on ihminen. Jotta tunnetyö on työssä kuormittava tekijä, siihen täytyy sisältyä tiettyjä ominaisuuksia. Ensin työhön sisältyy sosiaa- linen aspekti, jossa työntekijän täytyy huomioida toisen ihmisen tunteet. Tällaisissa vuorovaikutustilan- teissa työntekijä joutuu hallitsemaan omia tunteitaan ja niiden ilmaisua. Tämän lisäksi työntekijä voi kokea ristiriitaisia tunteita todellisten tunteidensa ja näytettyjen tunteidensa välillä (surface acting). Tun- netyön on osoitettu altistavan erilaisille hyvinvointi- ja terveysongelmille. Erityisesti näytettyjen tuntei- den ja työntekijän kokemien todellisten tunteiden välisen ristiriidan on osoitettu olevan johdonmukaisesti yhteydessä hyvinvoinnin ongelmiin. (Mauno, Huhtala & Kinnunen 2017, 86–87.)

Edellä esiteltyjen työn kuormitustekijöiden lisäksi työhön voi sisältyä muitakin kuormittavia tekijöitä.

Esimerkiksi Manka (2015, 51–52) on koonnut eri teorioiden valossa tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa työn- tekijälle psykososiaalista kuormitusta. Jo aikaisemmin tässä luvussa esiteltyjen kuormitustekijöiden li- säksi työn hallintaan, työaikaan, työympäristöön, työpaikan rakenteeseen ja ihmissuhteisiin liittyvät te- kijät voivat olla kuormittavia. Työn hallintaan liittyen esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksien puute työssä ja vähäiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon voivat olla kuormittavia tekijöitä. Työai- kaan liittyen kuormitusta voivat aiheuttaa esimerkiksi vuorotyö, yötyö, joustamattomat työajat, ylityöt tai yksintyöskentely. Huonot työskentelyolot tai puutteet työvälineissä voivat olla työympäristöön liitty- viä kuormitustekijöitä. Työpaikan rakenteeseen liittyen esimerkiksi kommunikaatio-ongelmat ja organi- saatiomuutokset tai epäoikeudenmukainen johtaminen voivat olla kuormittavia tekijöitä. Tulehtunut il- mapiiri työpaikalla voi puolestaan olla ihmissuhteisiin liittyvä kuormitustekijä. (Manka 2015, 51–52.)

Myös työn epävarmuus tai työn ja perheen ristiriidat voivat olla kuormittavia tekijöitä (Mauno, Huhtala

& Kinnunen 2017, 88–94).

Myös aggressio ja väkivalta voivat sisältyä joillakin ammattiryhmillä, kuten poliisin työssä, työn luon- teeseen. Työssä aggression ja väkivallan riskiä ei voida aina täysin poistaa, sillä aggressiota ja väkivaltaa ei aina voida ehkäistä täysin, ja toisinaan tällaisia tapahtumia voi kohdata ilman varsinaista syytä. Täl- laiset tilanteet voivat liittyä esimerkiksi mielenterveydellisiin asioihin tai päihteiden käyttöön. Aggres- sion ja väkivallan kohtaaminen työssä voivat aiheuttaa työntekijälle niin fyysisiä vammoja kuin psyko- logisen trauman. Psykologinen haitta voi aiheuttaa yksilölle voimakkaampia ja pidempikestoisia vaiku- tuksia kuin fyysinen haitta. Toisinaan yksilö voi tuntea pelkoa ja turvattomuutta, vaikka yksilö ei olisi suoraan kytköksissä johonkin aggressiiviseen tapahtumaan. Myös sekundaarinen trauma on mahdollinen silloin, kun yksilö ei ole ollut itse osallisena aggressiivisessa tapahtumassa. Tällöin yksilö voi kokea traumaattisia reaktioita esimerkiksi, kun yksilö on todistanut jotakin aggressiivista tapahtumaa. (Thomp- son 2009, 20–22.) Työhön liittyvä aggressio tai väkivalta on yleisempää joissakin ammateissa. Tämän lisäksi aggressio ja väkivalta voivat vaikuttaa yksilön hyvinvointiin. Näin ollen aggressiota ja väkivaltaa voidaan pitää tietyissä töissä työtä kuormittavana tekijänä.

Työhön voi sisältyä esittelyn perusteella monenlaisia kuormittavia tekijöitä. Kuormitustekijät voivat olla niin laadullisia kuin määrällisiä ja ne voivat liittyä organisaatioon, työhön tai ihmissuhteisiin. Erilaisilla kuormitustekijöillä on eri tutkimusten mukaan ollut yhteys työhyvinvointiin liittyviin teemoihin, kuten työuupumukseen tai työstä suoriutumiseen. Näin ollen työhön liittyvien kuormitustekijöiden tiedetään olevan yksilön hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä.

2.3 Työn palautumiskeinoja

Työn vaatimusten ja kuormittavien tekijöiden aiheuttamat psykologiset ja fysiologiset stressioireet vä- hentyvät tai poistuvat palautumisen prosessissa. Palautumisen suhteen ajatellaan, että palautuminen on mahdollista, kun työn vaatimustekijät eivät ole enää läsnä. Palautumisen myötä erilaiset kuormittumisen oireet palautuvat kuormitusta edeltävälle tasolle. Tällaisia kuormittumisen oireita voivat olla esimerkiksi väsymys tai stressihormonitasojen kohoaminen. Toisaalta yksilön voimavarat, kuten vireys, energia ja positiivisuus, lisääntyvät palautumisen prosessissa. Tämän myötä palautuminen on tärkeä prosessi, joka

ehkäisee kasautuvaa stressiä. Kasautuva stressi voi johtaa haitallisiin terveysvaikutuksiin. Työssä puo- lestaan työntekijä voi joutua ponnistelemaan entistä enemmän, jos töistä palautuminen on ollut aikaisem- min riittämätöntä. (Kinnunen 2017, 128.)

Palautumista voidaan tarkastella niin palautumisen puitteiden, prosessin tai seurauksien kautta. Palautu- misen puitteita tarkastellessa tutkitaan ajallisia puitteita, kuten työpäivän sisältämiä taukoja, iltoja, vii- konloppuja ja lomia. On todettu, että suurin palautuminen tapahtuu työajan ulkopuolella, vaikka työpäi- vän sisältämät tauot myös palauttavat. Toisaalta puitteisiin liittyen voidaan tutkia myös luonto- ja kau- punkiympäristöjä. Tutkimuksissa on huomattu, että luontoympäristö on psykologisesti ja fysiologisesti elvyttävämpi ympäristö kuin kaupunkiympäristö. Palautumisen prosessia tarkasteltaessa kiinnostus kos- kee niin toimintoja kuin kokemusta. Esimerkiksi jonkin toiminnon avulla voidaan edistää palautumisen kokemusta. Palautumisen seurauksissa puolestaan ollaan kiinnostuneita esimerkiksi yksilön tuntemuk- sista, fysiologisista reaktioista tai suoriutumisesta työssä palautumisen jälkeen. (Kinnunen 2017, 130–

131.)

Sonnentagin, Venzin ja Casperin (2017) katsauksessa tarkastellaan, kuinka vapaa-ajan aktiviteetit vai- kuttavat palautumiseen. Vapaa-ajan aktiviteetit voivat olla joko velvollisuuksia koskevia tai voimavaroja täydentäviä aktiviteetteja. Velvollisuuksia koskevat aktiviteetit voivat liittyä esimerkiksi kodin ja lasten hoitamiseen, kun taas voimavaroja täydentävät aktiviteetit voivat olla vähäistä ponnistelua vaativia sosi- aalisia aktiviteetteja tai liikuntaa. Esimerkiksi kodin hoitoon liittyen useissa tutkimuksissa ei ole löydetty yhteyttä hyvinvoinnin mittareihin nähden. Sosiaaliset aktiviteetit ja liikunta ovat olleet useissa tutkimuk- sissa hyvinvointia lisääviä aktiviteetteja. Kyseiset aktiviteetit ovat olleet yhteydessä tutkittavien hyvin- vointiin niin aktiviteetin aikaisena iltana kuin seuraavana aamuna. Sen sijaan vähäistä ponnistelua vaati- vien toimintojen, kuten television katselu, suhteen tutkimuksien tulokset ovat olleet ristiriitaisempia;

joissain tutkimuksissa tämänlaiset toiminnot ovat olleet yhteydessä hyvinvoinnin mittareihin, mutta toi- sissa tutkimuksissa tällaista yhteyttä ei ole löydetty. Toisaalta tiettyjen toimintojen palauttavaan vaiku- tukseen vaikuttavat myös motivationaaliset ja affektiiviset piirteet. (Sonnentag, Venz & Casper 2017, 366–367.) Toisin sanoen on tärkeää huomioida, mitkä motiivit ohjaavat toimintoja sekä ovatko toiminnot tekijälle mielekkäitä (Kinnunen 2017, 134).

Yksilö voi käsitellä työhön liittyviä teemoja myös erilaisten selviytymiskeinojen avulla. Selviytymiskei- not voidaan jaotella sen mukaan, pyritäänkö niillä vaikuttamaan itse ongelmaan tai sen hallintaa vai py- ritäänkö selviytymiskeinojen avulla hallitsemaan jonkin tilanteen tuottamia tunteita. Ensimmäisen

kaltaiset selviytymiskeinot on nimetty ongelmalähtöisiksi selviytymiskeinoiksi (problem-focused co- ping). Toisen kaltaisia selviytymiskeinoja voidaan puolestaan kutsua tunnelähtöisiksi selviytymiskei- noiksi (emotion-focused coping). Ongelmalähtöiset selviytymiskeinot voivat koskea niin ympäristöä kuin yksilöä. Esimerkiksi ympäristöön liittyen yksilö voi yrittää muunnella ympäristöä koskevia resurs- seja, prosesseja tai esteitä. Yksilöä koskevissa ongelmalähtöisissä selviytymiskeinoissa yksilö pyrkii te- kemään motivaatioon tai kognitioon liittyviä muutoksia. Tunnelähtöiset selviytymiskeinot voivat puo- lestaan koskea tilanteiden arvioinnin muuttamista tai tilanteiden sulkemista pois mielestä. (Lazarus &

Folkman 2009, 150–152.) Tilanteiden muuttaminen tai omien tunteiden muuttaminen voivat olla keinoja, jotka auttavat palautumisessa.

Palautumisen kokemuksiin liittyen tutkimuksissa on tarkasteltu vapaa-ajalla tapahtuvaa psykologista ir- tautumista, rentoutumista, taituruutta ja kontrollia. Psykologisella irtautumisella tarkoitetaan työasioiden unohtamista vapaa-ajalla, ja rentoutumisella sympaattisen hermoston alhaista aktiivisuutta. Sen sijaan taituruuden kokemuksella viitataan johonkin haastavaan tilanteeseen, joka johtaa onnistumiseen. Kont- rollilla viitataan puolestaan omaan valinnanvaraan siitä, mitä voi tehdä vapaa-ajalla. Tutkimuksia ver- taamalla erityisesti psykologinen irtautuminen ja rentoutuminen ovat olleet johdonmukaisimmin yhtey- dessä hyvinvoinnin edistämiseen. (Sonnentag, Venz & Casper 2017, 368.)

On hyvä huomioida, että myös työn vaatimustekijöillä on vaikutuksensa palautumiselle. Esimerkiksi lii- allinen työn määrä tai työn keskeneräisyys vaikeuttavat psykologista irtautumista työstä. Jos tällainen tilanne jatkuu pitkään, voi työntekijässä herätä huolestuneisuutta työstä selviytymisen suhteen, koska ylikuormittuminen ei helpotu. Myös liiallinen työn tekeminen (yli 55 tuntia viikossa) on todettu vaikut- tavan negatiivisesti palautumiseen. Toisaalta esimerkiksi Kinnusen ja Feldtin (2013) tutkimuksessa työstä irtautumista ja rentoutumista vapaa-ajalla ennusti vuotta aikaisemmin tutkitut tulokset työn mää- rällisistä ja kognitiivisista vaatimustekijöistä. (Kinnunen 2017, 137–138.) Kyseisessä tutkimuksessa puo- lestaan ei löydetty yhteyttä työn voimavaratekijöiden ja psykologisen irtautumisen sekä rentoutumisen välillä vuoden seurannalla. Sen sijaan yhden vuoden seurannassa työn voimavaratekijät ennustivat taitu- ruuteen liittyviä kokemuksia. (Kinnunen & Feldt 2013, 378–379.)

Peilaten työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden malliin, työn voimavaratekijät jarruttavat työn vaatimus- tekijöiden vaikutuksia työstressille. Tämän myötä myös työn voimavaratekijät liittyvät työssä jaksami- seen ja palautumiseen. Työn voimavaratekijöiksi on nimetty organisaatioon, sosiaalisiin suhteisiin, työn organisoimiseen ja tehtäviin liittyviä tekijöitä. Esimerkiksi organisaatioon liittyen työn

voimavaratekijöitä voivat olla palkka, etenemismahdollisuudet uralla sekä työturvallisuus. (Bakker &

Demerouti 2007, 312–313.) Organisaatio voi erilaisien toimien kautta tarjota kattavan ammatillisen tur- vallisuuden sekä terveydenhallintajärjestelmän (McLellan 2017, 212).

Esimiestyö, vertaistuki työkavereilta sekä tiimimäinen ilmapiiri voivat olla sellaisia sosiaalisiin suhtei- siin liittyviä tekijöitä, jotka voivat toimia työssä voimavaratekijöinä. Työn organisoimiseen liittyen voi- mavaroja voivat olla selkeät roolit ja osallistuminen päätöksentekoon. Tehtäviin liittyviä voimavarateki- jöitä voivat puolestaan olla esimerkiksi autonomia, tehtävien monipuolisuus ja merkityksellisyys sekä työstä saatu palaute. (Bakker & Demerouti 2007, 312–313.)

Palautumisella on työssä tärkeä merkitys, sillä sen on todettu olevan yhteydessä kuormittavien tekijöiden vaikutusten vähenemiseen sekä yksilön voimavarojen lisääntymiseen. Palautuminen voidaan käsittää ympäristön, erilaisten toimintojen ja toimintojen seurausten kautta. Esimerkiksi toimintojen suhteen voi- daan tarkastella, millaisia selviytymiskeinoja ja aktiviteetteja yksilöt käyttävät palautuakseen työstä. Toi- saalta erilaiset seuraukset, kuten psykologinen irtautuminen tai rentoutuminen, voivat kertoa palautumi- sesta.

3 POLIISIN TYÖN KUORMITUS- JA PALAUTUMISTEKIJÄT TUTKIMUSTIEDON VALOSSA

Tässä luvussa esittelen poliisin työtä koskevaa kirjallisuutta ja tutkimuksia. Aluksi esittelen yleisellä ta- solla poliisin työhön sisältyviä stressitekijöitä niin kansainvälisellä kuin Suomen tasolla. Tämän jälkeen esittelen poliisin työtä koskevia kansainvälisiä tutkimuksia, jotka pohjautuvat työn vaatimus- ja voima- varatekijöiden malliin.

Poliisin työssä stressitekijät voivat koostua niin operationaalisista kuin organisatorisista stressitekijöistä.

Tutkimusten mukaan yksilön fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin voivat vaikuttaa merkittävästi har- voin toistuvat tapahtumat, jotka ovat vaikutukseltaan suuria sekä usein toistuvat tapahtumat, jotka ovat vaikutukseltaan matalia. Operationaalisia stressitekijöitä voivat olla esimerkiksi työn arvaamattomuus, altistuminen väkivallalle, sellaisten tehtävien tekeminen, joihin poliiseja ei ole koulutettu sekä tylsisty- minen. Koska poliisien työssä voi kohdata monipuolisesti erilaisia tilanteita, kaikki edellä mainitut stres- sitekijät ovat työssä mahdollisia. Altistuminen väkivallalle on stressitekijä, jota voi kohdata harvoin, mutta se voi olla vaikutuksiltaan suuri. Poliisin työssä väkivallan todistaminen voi lisätä yleistä ahdis- tusta ja ennakoivaa stressiä. Tämän lisäksi traumaattisilla tapahtumilla voi olla poliisin työssä pitkäkes- toisia ja haitallisia vaikutuksia. (Lanterman ym. 2010, 57–58.)

Verrattuna operationaalisiin stressitekijöihin, organisatoriset stressitekijät ovat huomattavasti yleisempiä poliisin työssä. Vaikka organisatoriset stressitekijät ovat vaikutukseltaan matalia, niillä on kumuloituva vaikutus, minkä vuoksi myös organisatoriset stressitekijät ovat merkittäviä poliisien hyvinvoinnin kan- nalta. Tutkimusten mukaan esimerkiksi organisatoriset stressitekijät ovat ennustaneet voimakkaammin psyykkistä stressiä kuin altistuminen jollekin vaativalle tilanteelle. Organisatorisia stressitekijöitä voivat olla byrokraattisuus, henkilöstön määrä, vuorotyö, ylityö, tarve toiselle työlle, varusteisiin liittyvät on- gelmat, rooliepäselvyys, tuen puute, esimiesten liiallinen kurinpito sekä laitoskohtaiset käytännöt. Esi- merkiksi vuorotyö voi häiritä unta, sillä vuorotyössä luonnonmukainen unirytmi häiriintyy. Vuorotyössä myös työvuorot vaihtelevat, jolloin keho ei voi sopeutua tiettyyn rytmiin. Vuorotyön myötä uni voi olla sirpaleista, jolloin unen hyödyt eivät toteudu. Useissa tutkimuksissa vuorotyön on todettu vaikuttavan huonoon unenlaatuun, fyysisiin ja henkisiin ongelmiin, tapaturman riskiin, työssä suoriutumiseen sekä

perheongelmiin. Niin organisatoristen kuin operationaalisten stressitekijöiden jatkumo voi johtaa kumu- latiiviseen ammatilliseen traumaattiseen stressiin. (Lanterman ym. 2010, 59–60.)

Yleisellä tasolla tunnetyö on käsitetty yhtenä tekijänä, joka voi olla työn kuormitustekijä. Tunnetyötä on jonkin verran tutkittu myös poliisia koskevassa tutkimuksessa. Esimerkiksi yhdysvaltalaisessa tutkimuk- sessa (n=196) tutkittiin sosiaalisten stressitekijöiden kuormittavuutta poliisin työssä sekä pinnallisen tun- netyön merkitystä kuormittavuudelle. Tutkimuksessa selvitettiin niin sisäisten kuin ulkoisten (poliisien asiakkaiden) sosiaalisten stressitekijöiden kuormittavuutta. Tutkimuksen tulosten mukaan molemmat so- siaaliset stressitekijät näyttäytyivät kuormitustekijöinä, joiden välittävänä tekijänä toimi osittain pinnal- linen tunnetyö. Koska pinnallinen tunnetyö toimi välittävänä tekijänä ulkoisten sosiaalisten stressiteki- jöiden ja psykologisen stressin, emotionaalisen uupumuksen ja uranvaihtoaikomusten välisissä yhteyk- sissä, tutkimuksen tulosten mukaan tunnetyö koskee myös poliisin työtä. (Adams & Buck 2010, 1033–

1037.)

Myös Suomessa on tuotettu poliisin työn stressitekijöitä koskevaa tietoa. Esimerkiksi Mustonen, Mälkiä ja Vuorensyrjä (2011) ovat esitelleet poliisin henkilöstöbarometrin pohjalta tuloksia liittyen poliisin työn stressitekijöihin. Poliisin henkilöstöbarometrin mitattavia ulottuvuuksia ovat johtamisen ja työyhteisön toimivuuden ongelmat, kiire ja työpaine, fyysisen väkivallan uhka, työn liialliset vaatimukset ja tehtä- vänkuvan epäselvyydet sekä byrokraattinen toimintatapa ja organisaatio. Näin ollen henkilöstöbaromet- rin keskiössä ovat erityisesti työyhteisö- ja organisaatiolähtöiset stressitekijät. Esimerkiksi vuonna 2010 toteutetun henkilöstöbarometrin pohjalta merkittävimpiä poliisin työn stressitekijöitä olivat jatkuva kiire ja tekemättömien töiden paine, byrokratia ja paperisota, ajoittaiset työruuhkat sekä organisaatiomuutok- set ja -uudistukset. Tämän lisäksi työn muita merkittäviä stressitekijöitä olivat huono tiedonkulku työyh- teisössä, se että töitä ei ehdi tekemään niin hyvin kuin haluaisi, esimiesten epätoivottava tai osaamaton johtamistapa, omien päätösten ja toimenpiteiden juridinen vastuu, luottamuksen ja avoimuuden puute työyhteisössä sekä töiden suunnitteluun käytettävän ajan puute. Kyseiset tulokset ovat linjassa kansain- välisten tutkimustulosten kanssa, joiden mukaan organisatoriset stressitekijät ovat poliisin työssä ylei- sempiä kuin operationaaliset stressitekijät. Poliisin työn rasitus voi siten juontua työn sisällön sijaan työ- ympäristöstä. (Mustonen, Mälkiä & Vuorensyrjä 2011, 172–176.)

Vastapainona työn organisatoristen stressitekijöiden tutkimukselle Suomessa on tutkittu myös työn si- sällöllisiä stressitekijöitä. Työn organisatoristen stressitekijöiden lisäksi poliisit voivat kohdata työssään vaativia tilanteita, joissa edellytetään hankalien päätösten tekoa sekä tunteiden hallintaa.

Operationaalisessa poliisin kenttätyössä tällainen tilanne voi olla esimerkiksi voimankäyttötilanne. Toi- saalta myös tutkinnallisessa työssä voidaan kohdata vaativia tilanteita esimerkiksi kuulusteltaessa seksu- aalirikoksesta epäiltyä. (Koskelainen 2016, 23.) Erään tutkimuksen mukaan tällaisten vaativien tilantei- den kohtaamista voidaan koulutuksen avulla parantaa. Kyseisessä tutkimuksessa suomalaiset poliisit, jotka olivat saaneet koulutusta stressiin, henkiseen keskittymiseen ja visualisointiin sekä hengitysharjoi- tuksiin liittyen, suoriutuivat paremmin työstään kuin kyseisen ryhmän verrokkiryhmä ilman koulutusta.

(Andersen & Gustafsberg 2016, 5–10.)

Toisaalta vaativien tilanteiden kohtaamisen valmistautumisen lisäksi myös vaativien tilanteiden jälkeiset käytänteet ovat tärkeitä stressin kannalta. Esimerkkinä tästä on Poliisihallituksen antama määräys (2012) vaativien tilanteiden pakollisista toimenpiteistä. Määräyksen mukaan Suomessa poliisiyksiköiden tulee järjestää vaativien tilanteiden sattuessa jälkipuinti-istuntoja. Tämän lisäksi Suomessa järjestetään vuosit- tain kansallisia post-traumatyöpajoja. (Koskelainen 2016, 26–27.)

Työn vaatimustekijöiden ja voimavaratekijöiden mallia ja sen vaikutuksien poliisien hyvinvointiin on testattu eri tutkimuksissa ja eri maissa. Yleisesti katsottuna poliisia koskevissa tutkimuksissa organisa- toriset stressitekijät ovat olleet merkittävämpiä kuin operationaaliset stressitekijät. Esimerkiksi työn mää- rällä on ollut muutamissa tutkimuksissa vahva yhteys huonoon henkiseen terveyteen sekä negatiivinen yhteys hyvinvointiin. Muita organisatorisia stressitekijöitä ovat tutkimuksissa olleet huono kommuni- kaatio sekä kontrollin ja autonomian puute. Vaikka organisatoriset stressitekijät ovat olleet tutkimuksissa operationaalisia stressitekijöitä merkittävämpiä, myös operationaaliset stressitekijät ovat olleet yhtey- dessä mielenterveydenongelmiin ja huonoon hyvinvointiin. Myös kansalaisilta saadut verbaaliset uh- kaukset tai aggressiivinen käytös ovat olleet yhteydessä huonoon henkiseen hyvinvointiin. (Wolter ym.

2019, 47.)

Työn vaatimustekijöihin liittyen poliisin työtä koskevissa tutkimuksissa tutkittavat vaatimustekijät ovat vaihdelleet. Esimerkiksi puolalaisia poliiseja (n=625) koskevassa tutkimuksessa työn vaatimustekijöistä tutkittiin työpaikan ihmissuhteiden konflikteja, organisatorisia velvoitteita sekä työn määrää. Tutkimuk- sessa työn vaatimustekijät olivat yhteydessä huonoon fyysiseen terveyteen sekä kaksi työn vaatimuste- kijöistä olivat yhteydessä myös huonoon henkiseen terveyteen. (Baka 2015, 289–294.) Intiassa työsken- televiä poliiseja (n=827) koskevassa tutkimuksessa on puolestaan selvitetty roolikonfliktien, rooliepäsel- vyyden, rooliylikuormituksen, roolialikuormituksen ja työn vaarallisuuden vaikutuksia hyvinvoinnille.

Tutkimuksen tulosten mukaan roolikonflikti, rooliepäselvyys ja rooliylikuormitus olivat tekijöitä, jotka

vaikuttivat merkittävästi ja positiivisesti työstressiin. (Frank, Lambert & Qureshi 2017, 351–359.) Sak- salaisia poliiseja (n=843) koskevassa tutkimuksessa puolestaan työn vaatimustekijöistä mitattiin työn määrää, kansalaisten sanallisia loukkauksia sekä hallinnollisia stressitekijöitä. Tutkimuksessa työn vaa- timustekijät olivat positiivisesti yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen. Vaatimustekijöistä vahvin mittari oli hallinnollisia stressitekijöitä koskeva mittari. Kuitenkin tutkimuksessa myös työn määrä ja sanalliset loukkaukset muodostuivat työn vaatimustekijöiksi. (Wolter ym. 2019, 47–51.)

Myös tutkittavat työn voimavaratekijät ovat vaihdelleet poliisia koskevissa tutkimuksissa. Työn voima- varatekijöistä esimiehen tai kollegan sosiaalinen tuki, työn kontrolli ja autonomia ovat osoittautuneet aikaisemmissa tutkimuksissa oleellisiksi poliisin työssä. (Wolter ym. 2019, 47.) Intiassa työskenteleviä poliiseja koskevassa tutkimuksessa tutkittavia työn voimavaratekijöitä olivat osallistuminen päätöksen- tekoon, viralliset säännöt ja toimintatavat, organisaation tuki sekä välineellinen kommunikaatio. Tutki- muksen tulosten mukaan osallistumisella päätöksentekoon, virallisilla säännöillä ja toimintatavoilla sekä organisaation tuella oli tutkimuksessa merkittävä negatiivinen vaikutus työstressiin. (Frank, Lambert &

Qureshi 2017, 351–359.) Saksalaisia poliiseja koskevassa tutkimuksessa puolestaan voimavaratekijöistä mitattiin tiimin tukea, jaettuja arvoja sekä oikeudenmukaisuutta. Tutkimuksessa työn voimavaratekijät ennustivat yleistä hyvinvointia. Voimavaratekijöistä jaetuilla arvoilla ja oikeudenmukaisuudella oli vah- vin vaikutus yleiselle hyvinvoinnille. Työn voimavaratekijät olivat myös negatiivisesti yhteydessä uupu- musasteiseen väsymykseen. Tiimin tuen merkitys on samankaltainen aikaisempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan sosiaaliset resurssit auttavat selviytymään työn vaatimustekijöistä ja siten ehkäisevät uu- pumusasteiselta väsymykseltä. Sen sijaan jaettujen arvojen ja oikeudenmukaisuuden suojaavia vaikutuk- sia ei ollut tutkittu aikaisemmissa tutkimuksissa (Wolter ym. 2019, 47–51.)

Eräässä kyselytutkimuksessa työn piirteitä tutkittiin vielä tarkemmalla tasolla. Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta näytteestä, johon kuului saksalaisia puhelinpalvelukeskuksen työntekijöitä (n=261) sekä belgialaisia poliiseja (n=441). Tutkimuksessa työn vaatimustekijät jaettiin haasteisiin ja esteisiin.

Työn esteiksi tutkimuksessa luokiteltiin emotionaaliset vaatimukset sekä työn ja kodin väliset ristiriidat.

Sen sijaan työmäärä ja kognitiiviset vaatimukset luokiteltiin tutkimuksessa haasteiksi. Tutkimuksessa työn voimavaratekijöistä tutkittiin autonomiaa ja sosiaalista tukea. Tutkimuksen tulokset antoivat tukea työn piirteiden jakamiselle työn haasteisiin, esteisiin ja voimavaroihin. Tulosten mukaan työn esteet oli- vat positiivisesti yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen ja negatiivisesti yhteydessä virkeyteen.

Työn haasteiden ja väsymyksen välinen yhteys oli negatiivinen puhelunpalvelukeskuksen työntekijöiden

näytteessä. Sen sijaan työn haasteiden ja uupumusasteisen väsymyksen välinen yhteys oli merkityksetön poliiseja koskevassa näytteessä. Poliiseja koskevassa näytteessä työn voimavarat olivat positiivisesti yh- teydessä virkeyteen ja negatiivisesti yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen. (Van den Broeck ym.

2010, 743–746, 752–753.) Myös tutkimus tarkemmin jaotelluista työn piirteistä antoi samansuuntaisia tuloksia kuin työn vaatimus- ja voimavaratekijöitä koskevissa tutkimuksissa: yleisesti poliisin työssä työn vaatimustekijät ovat olleet yhteydessä esimerkiksi työstressiin tai uupumusasteiseen väsymykseen, kun taas voimavaratekijät ovat olleet yhteydessä yleiseen hyvinvointiin sekä vähäisempään työstressiin ja uupumusasteiseen väsymykseen.

Vaikka poliisin työhön sisältyy useita stressitekijöitä, poliisit voivat selviytyä hyvin työhön liittyvästä stressistä eri keinojen avulla. Esimerkiksi yksilön sisäiset ja ulkoiset resurssit voivat toimia stressiteki- jöiden vaikutuksen jarruttavina tekijöinä. Yksilön käyttämät selviytymiskeinot ja sosiaalinen tuki voivat toimia resursseina, joiden avulla stressiä hallitaan. (Bishop ym. 2007, 80–81.) Yksilö voi käyttää niin erilaisia selviytymiskeinoja. Kun jokin ongelma ratkotaan turvallisella, laillisella ja lopullisella tavalla ylläpitäen positiivinen mieliala, kyseessä on mukautuva selviytymiskeino. Mukautuvien selviytymiskei- nojen avulla yksilö voi kohdata tai käsitellä ongelmaa suoraan. Tällaisia keinoja ovat olleen poliiseja koskevassa kirjallisuudessa esimerkiksi keskustelu, stressitekijän välttely, liikunta, meditaatio ja psyko- loginen etäännyttäminen. Jos yksilö puolestaan käyttää keinoja, jotka edistävät stressitasoa tai stressin intensiteettiä, johtavat huonoon suorituksen tulokseen tai tuottavat negatiivisia tunteita lopputuloksena, kyse on ei-mukautuvasta selviytymiskeinosta. Ei-mukautuviin selviytymiskeinoihin lukeutuu poliiseja koskevassa kirjallisuudessa esimerkiksi liiallinen alkoholin kulutus, tupakointi, hallitsematon viha, kär- simättömyys tai fyysinen yhteenotto. (Anshel 2011, 526.)

Useiden tutkimusten mukaan rikospaikkatutkijat voivat jatkaa tutkinnallista työtään huolimatta siitä, että työssä kohtaa usein mahdollisesti stressaavia olosuhteita. Hollannissa toteutetussa tutkimuksessa selvi- tettiin, mitkä tekijät edistävät poliisien henkistä resilienssiä. Tutkimus toteutettiin monin laadullisin me- netelmin, kuten dokumenttianalyysin, viiden rikospaikkatutkintatiimin havainnoinnin sekä viiden tiimin- johtajan ja 30 rikospaikkatutkijan haastattelujen avulla. Tutkimuksen tulosten mukaan rikospaikkatutki- joiden työssä stressaavia tekijöitä voivat olla hallinnollinen kasaantuminen, pitkät ja epäsäännölliset työ- ajat, ihmisten kärsimyksen kohtaaminen, päätöksenteko sekä rikospaikkojen fyysisesti vaativat ja likaiset olosuhteet. Tutkimuksen mukaan rikospaikkatutkijat käyttävät erilaisia selviytymiskeinoja, joiden avulla he selviävät työstä aiheutuvasta stressistä. Tällaisia selviytymiskeinoja ovat visualisointi, emotionaalinen

etäännyttäminen, merkityksen etsiminen, sosiaalisen tuen etsiminen sekä välttäminen. Yksilötasolla käy- tettyjä selviytymiskeinoja tutkimuksessa olivat esimerkiksi emotionaalinen vakaus, kokemuksen kautta valmistautuminen henkisesti vaativiin rikospaikkoihin, oman haavoittuvuuden hyväksyminen sekä itse- reflektointi. Sen sijaan tutkimuksessa tunnistettuja tiimiin ja organisaatioon liittyviä selviytymiskeinoja olivat esimerkiksi hyvä tiedottaminen, osallistuminen päätöksentekoon, kollegoilta ja tiimin vetäjältä saatu emotionaalinen tuki sekä ammatillinen neuvonta. (Sollie, Kop & Euwema 2017, 1582–1597.) Yhteenvetona poliiseja koskevasta tutkimuksesta voidaan todeta, että poliisin työ koostuu useista eri kuormitustekijöistä. Tällaiset kuormitustekijät voivat olla niin työympäristöön kuin työn sisältöön liitty- viä. Eri tutkimuksissa on todettu, että huolimatta kuormitustekijöiden määrästä, poliisit suoriutuvat silti työstään. Tätä voidaan selittää erilaisten positiivisten vastapainojen kautta; niin työn voimavaratekijät kuin yksilön käyttämät selviytymiskeinot voivat edistää työstä palautumista sekä jarruttaa työn kuormit- tavuudesta aiheutuvia vaikutuksia.

4 TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO

Tässä luvussa esittelen tutkimuksen tutkimusmenetelmiä ja aineistoa. Ensimmäisessä alaluvussa esitte- len yleisesti laadullista tutkimusotetta sekä teemahaastattelun luonnetta. Tämän jälkeen esittelen tarkem- min aineiston keruuta; kuinka aineisto on kerätty, millainen aineisto on kyseessä sekä kuinka teemahaas- tattelut on toteutettu. Kolmannessa alaluvussa kerron, kuinka aineistoni on analysoitu. Lopuksi kerron, millaisia eettisiä lähtökohtia tämä tutkimus sisältää.

4.1 Laadullinen tutkimus ja teemahaastattelu

Päätin valita laadullisen tutkimusotteen tutkimukselle, sillä laadullisessa tutkimuksessa tavoitellaan toi- mijoiden näkökulman ymmärtämistä ja tulkintaa. Laadullisessa tutkimuksessa myös mahdollistuu tutkit- tavien havaintojen ja kokemuksien esiintuominen. (Hirsjärvi & Hurme 2010, 22–27.) Tämän tutkimuk- sen tavoitteena on tuoda esiin poliisien tuottamia merkityksiä heidän työhönsä liittyen, minkä vuoksi laadullinen tutkimusote on aiheelleni sopiva. Toisaalta suuri osa aiheen aikaisemmasta tutkimuksesta on toteutettu määrällisesti, joten laadullinen tutkimus aiheesta tuottaa täydentävää tietoa jo olemassa olevan tiedon rinnalle. Laadulliselle tutkimukselle ominaista on harkinnanvarainen otanta, jolloin tutkimus si- sältää yleensä pienen määrän tapauksia ja niiden analysointia. (Eskola & Suoranta 1998, 18). Tässä tut- kimuksessa harkinnanvaraisuus näkyy päätöksenä rajoittaa tutkimukseen osallistuvat poliiseihin, jotka työskentelevät joko valvonta- ja hälytystoimintayksikössä, liikennepoliisiyksikössä tai rikostorjuntayk- sikössä. Rajausta puoltaa esimerkiksi havainto siitä, että kenttätyössä ja tutkinnallisessa työssä toimivat poliisit ovat raportoineet kohtaavansa vaativia tilanteita työssään muita poliiseja enemmän (Andersen ym. 2015, 3–4).

Haastattelu on suosittu tiedonkeruumuoto, millä voidaan kerätä monenlaista tietoa eri tutkimustarkoituk- siin. Haastattelun keinoin tutkittavien henkilöiden subjektiivisuus korostuu, sillä haastateltavalla on mah- dollisuus esittää itseään koskevia asioita sekä toimia merkityksiä luovana osapuolena. Haastattelussa pystytään myös selventämään erilaisia vastauksia sekä syventämään saatavaa tietoa. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 34–35.) Koska haluan selvittää, millaiset tilanteet ja tekijät aiheuttavat poliiseille kuormitusta

työssään sekä millä tavoin poliisit käyttävät työn vastapainona palautumiskeinoja, valitsin haastattelun tiedonkeruumuodoksi. Haastattelu mahdollistaa asioiden kuvaamisen ja havainnollistamisen paremmin kuin esimerkiksi lomakekysely, sillä haastattelutilanne mahdollistaa tarkentavien kysymysten esittämi- sen.

Haastattelun muodoista valitsin teemahaastattelun, sillä teemahaastattelussa ihmisten tulkinnat ja asioille antamat merkitykset korostuvat. Teemahaastattelussa teemat kytkeytyvät tutkimuksen viitekehykseen ja niiden avulla pyritään saamaan merkityksellisiä vastauksia tutkimuskysymysten kannalta. Teemahaas- tattelussa kysymysten tarkkuus voi vaihdella avoimesta haastattelusta strukturoituun haastatteluun. Kui- tenkin teemahaastattelulle tyypillistä on tutkimukselle olennaisten teemojen käsittely ja teemoja koskevat tarkentavat kysymykset. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 87–88.) Päätetyt teema-alueet käydään haastatelta- vien kanssa läpi ennen haastattelua. Kuitenkin läpikäytävien teemojen järjestys ja laajuus voivat vaih- della haastattelukohtaisesti esimerkiksi tilanteessa, jossa tutkittavilla henkilöillä on erilaiset työnkuvat.

(Eskola, Lätti & Vastamäki 2018, 30.) Teemahaastattelu on sopiva keino tutkia poliisien kokemuksia työn kuormitustekijöistä sekä palautumiskeinoista, sillä teemahaastattelun joustavuus mahdollistaa sy- vällisten vastausten ilmaisemisen. Toisaalta, koska olen kerännyt tutkimukseni aineiston eri poliisin teh- tävien yksiköistä, teemahaastattelu mahdollistaa tutkia henkilöitä, joiden työnkuvat poikkeavat toisis- taan. Teemahaastattelun kohdalla on hyvä tunnistaa, että vaikka tutkimuksessa käytetään aineistoläh- töistä analyysimenetelmää, on haastattelurunko muodostunut tietynlaisista ennakko-oletuksista. En- nakko-oletukset liittyvät esimerkiksi siihen, että poliisin työssä kohdataan stressiä ja että asiakkaiden kohtaamisessa voidaan toisinaan edellyttää tunteiden hallintaa.

Laadullista tutkimusta ja aineistolähtöistä analyysia on hyvä käyttää tilanteissa, joissa jostain tutkittavan ilmiön luonteesta kaivataan perustietoa. Tällaisessa tilanteessa empiirisen aineiston pohjalta voidaan ra- kentaa teoriaa. Laadullisen tutkimuksen kontekstissa tutkimuskohteesta tai tutkimustuloksista ei aseteta tarkkoja ennakko-oletuksia. Tutkittavalla voi kuitenkin olla jonkinasteisia ennakko-oletuksia, jotka tulisi tiedostaa, jotta nämä ennakko-oletukset eivät rajaisi tutkimusta (Eskola & Suoranta 1998, 19.) Koska tämän tutkimuksen aihepiiristä ei ole tuotettu paljon laadullista tutkimusta, lähden kartoittamaan aihepii- riä aineistolähtöisen analyysin avulla. Tutkimustuloksiin liittyvät oletukset olen jättänyt avoimiksi ja ai- neistolähtöisiksi. Tutkimuskohteeni on kuitenkin muotoutunut sellaisten ennakkokäsityksien kautta, että poliisin työ itsessään sisältää erilaisia kuormittavia tekijöitä. Aineistolähtöinen analyysi on siksi tässä