Siitä huolimatta, että työn imu on varsin nuori työhyvinvoinnin käsite, sitä on tutkittu jo runsaasti viimeisen kymmen vuoden aikana niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.
Tutkimusten perusteella tiedetään, että työn imulla on monia erilaisia positiivisia seurauk-sia niin yksilölle, työyhteisölle, kuin organisaatiollekin (mm. Hakanen 2005; Hakanen, perhoniemi, Toppinen-Tanner 2008; Van Bogaert, Wouters, Willems, Mondelaers, Clarce 2010). Hakanen, Schaufeli ja Ahola (2008) ovat mm. tutkimuksessaan havainneet, että työn imua kokevat työntekijät ovat muita sitoutuneempia niin työhönsä, kuin työpaik-kaansakin. Tämän sitoutumisen on myös todettu olevan kestävää. Työn imun kokemisen positiivinen kehä, motivaatioprosessi, ylläpitää ja uudistaa itse itseään. Tämä vaikuttaa positiivisesti työn voimavaroihin ja edelleen taas edistää työntekijän toiminnan kautta monia asioita. (Hakanen ym. 2008.)
Työn imulla on myös todettu esim. Bakkerin työryhmineen (2004; 2012) mukaan olevan yhteyttä hyvään työssä suoriutumiseen ja työn tuloksellisuuden edistämiseen. Työn imua tuntevat ihmiset ovat usein positiivisia. Tämän on ajateltu vaikuttavan heidän tuotta-vuuteensa. Työn imua kokevat työntekijät ovat todennäköisemmin myös oma-alotteisem-pia ja edistävät koko työyhteisön innovatiivisuutta (Hakanen ym. 2008.) Positiiviset ja itsevarmat työntekijät ovat herkempiä työn tarjoamille vaihtoehdoille, mikä kannustaa luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Positiivinen asenne voi tutkimusten mukaan levitä myös työyhteisössä. Onnelliset ihmiset ovat yleensä seurallisia ja avuliaampia toisia koh-taan. (mm. Bakker ja Demerouti 2008, 216.)
Sen lisäksi, että työn imua kokevat ihmiset nauttivat työstään, työn imun postitiiviset tunteet läikkyvät myös Hakasen ja Perhoniemen (2012,38) mukaan työn ulkopuoliseen elämään. Em. tutkijoiden mukaan työn imua tuntevat ihmiset ovat todennäköisesti kaikenkaikkiaan onnellisia. Hakanen ja Peeters (2015) vertasivat tutkimuksessaan työn imun, työriippuvuuden ja kodin välisiä suhteita. Tutkimuksen perusteella työriippuvuus vaikuttaa negatiivisesti ja työn imu positiivisesti perhe-elämään. Tulosten perusteella voitiin todeta työriippuvuuden ja työn imun erilaiset kehityskulut ja todettiin työn imun vahvistavan voimavaroja, jotka heijastuvat positiivisesti myös kotona. (Hakanen &
Peeters 2015, 607-608.) Hakasen, Peetersin ja Perhoniemen (2011) mukaan työn imun lisäämät voimavarat ja kodin voimavarat voivat edistää kahdensuuntaisia vaikutuksia ri-kastaen toinen toisiaan ja jopa kasvattamalla tyytyväisyyttä avioelämään. On myös todettu, että eheytymisellä vapaa-aikana (recovery) on kahdensuuntainen vaikutus työn imuun. Työntekijät, jotka ovat aamulla eheytyneitä töihin mennessään, ovat enemmän
työn imussa kuin työntekijät, jotka eivät ole aamulla eheytyneitä. Lisäksi eheytynyt työntekijä levittää positiivisuutta ja kollegiaalisuutta työtovereilleen. Tällainen työn imun kokeminen saa työntekijän tuntemaan itsensä ehetyneemmäksi työpäivän jälkeen, kuin sellainen työntekijä, joka ei ole työn imussa. Toisin sanoen työn imua kokevat ihmiset voivat paremmin myös työelämän ulkopuolella. (Sonnentag, Deremouti, Bakker 2012, 848-849; McGrath, Cooper-Thomas, Garrosa, Sanz- Vergel, Cheung 2017,1221-1222).
Työn imun on todettu olevan positiivisesti suhteessa terveyteen ja työkykyyn. Myös tästä johtuen työn imu saattaa edistää työstä suoriutumista. Työn imu vaikuttaa myös psyko-somaattiseen hyvinvointiin. Työntekijät jotka kokevat työn imua raportoivat vähemmän päänsärkyä sekä kardio-vaskulaarisia ongelmia. Piia Seppäsen (2013, 44) tutkimuksessa löydettiin yhteys työn imun kokemisen ja sydämen terveellisen toiminnan yhteyden välille. Työn imua kokevilla työntekijöillä esiintyy vähän sairauspoissaoloja (Schaufeli ym. 2006). Työn imua kokevien keskuudessa on todettu myös vähäisempiä masennus-oireita (Hakanen, Schaufeli, Ahola 2008). Hakasen ja Schaufelin (2012) tutkimuksen pe-rusteella työn imun seurauksena vähäinen masennusoireilu ja tyytyväisyys elämään olivat vuosia kestäviä olotiloja.
Työn imua on aluksi tutkittu yksilötason ilmiönä. Sittemmin on ajateltu, että muiden kollektiivisten tunteiden tavoin, työn imun kokeminen on mahdollista myös tiimeissä ja työryhmissä yhteisöllisenä kokemuksena. Yksilötason- ja tiimitason työn imun kokemi-sen välisellä dialogilla voidaan myötävaikuttaa positiivisesti moniin asioihin. (Costa, Pas-sos, Bakker 2014.) Työn imun siirtyminen läheisten työtovereiden kesken voi toimia COR-teorian voimavarakaravaanina. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvä synnyttää lisää hyvää. Voimavarat kasautuvat sekä yksilölle, että oman työroolin ylittävään extra-roolikäyttäytymiseen, kuten työtoverin auttamiseen. Positiivinen vuorovaikutus, ystävällisyys ja kohteliaisuus työyhteisössä kertyy työyhteisössä lisäten koko työyhteisön hyvinvointia. (Perhoniemi & Hakanen 2013.)
Työyhteisön kollektiivinen työn imun kokeminen edistää koko yhteisön työssä suori-utumista. Mahdollisuudet kollektiiviseen työn muokkamiseen edistävät merkittävästi tiimi-työn imun kokemuksia. Tiimeissä, joissa on yhteiset käsitykset arvoista ja omaehtoisesta työnteosta, halutuista saavutuksista koetaan yksilötasolla työn imua. Tämä
taas mahdollistaa kollektiivisen tunteen tarmokkuudesta, omistautumisesta ja uppoutumisesta joka edistää koko työyhteisön kukoistusta ja näin myös työssä suori-utumista. (Mäkikangas, Aunola, Seppälä, Hakanen 2016, 783.) Työn imua kokevat työntekijät toimivat paremmin tiimeissä. Työn imu edistää Van Bogaertin työryhmineen (2013) mukaan koko tiimin työtyytyväisyyttä, työn tuloksia sekä kannustaa jatkamaan samassa työssä pidempään.
Bakker (2011, 268) tekee tärkeän huomion todetessaan, että enemmän työn imua ei välttämättä ole aina parempi. Hän jatkaa, että työntekijät eivät voi aina kokea työn imua;
he tarvitsevat poissaolon hetkiä ja aikaa palautumiselle. Työn imun potentiaalisen kääntöpuolen tutkimusta on peräänkuulutettu (Bakker, Albrecht, Leiter 2011,81). Muun muassa Caesens, Stinglhamber ja Marmier totesivat tutkimuksessaan (2016, 153), että liian korkea työn imu saattaa edistää työntekijän kokemusta siitä, että hänen antamansa panos ei ole vastavuoroista organisaation kanssa ja tämä taas saattaa edistää irtisanou-tumisen riskiä. Caesens työryhmineen (2016,153) päätyivät johtopäätökseen, että liikaa työn imua saattaa edistää työn kokemista liian stressaavana joka myös osaltaan edistää päätöstä vaihtaa työpaikkaa vähemmän vaativaan.
Työn imun on ajateltu olevan yksi pidentyneen työelämän vaatimusten vastauksista.
Carse, Griffin ja Lyons (2017, 167) toteavat tutkimuksessaan, että erityisesti työn imun uppoutumisen ulottuvuus saattaa kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti iäkkään työntekijän terveyskäyttäytymiseen. Kun työ vie mennessään, jossain vaiheessa jo järkevä päätös siir-tyä eläkkeelle ja ylläpitää hyvää terveyttä eläkeaikoja ajatellen ikään kuin unohtuu. Muut elämän osa-alueet kielletään (ks. myös Bakker ym. 2011, 81-82).
Bakker työryhmineen (2011) nostaa pöydälle tutkimustuloksissa nousseita työn imuun liittyviä varjopuolia. Työn imu saattaa lisätä työn ja kodin välistä ristiriitaa (vrt. Halbes-leben 2009; Hakanen & Peeters 2015). Työn imun on myös todettu mahdollisesti lisäävän työn vaatimuksia. Työn imun seurauksena lisääntynyt työn muokkaaminen ei välttämättä ole hyväksi työyhteisölle. Työn muokkaamisella voidaan nähdä ajettavan yksilön omia etuja työn voimavarojen lisäämiseksi muun työyhteisön vastustuksesta huolimatta. Työn muokaamisen mahdollisuus saattaa myös edistää mielekkäiden työtehtävien valikoimista ja epämiellyttävien tehtävien ohittamista. Työn imun kokeminen ei aina edistä kaikkia
työhön liittyviä positiivisia asioita. Lisätutkimus onkin tarpeellista, jotta tiedettäsiin mikä on ns. sopiva määrä työn imua. (Bakker ym. 2011, 80-82.)