Tutkimusaineisto kerättiin Carean hoitotyön ammattilaisilta. Anoin haastatteluja ja tut-kimuksen toteuttamista varten tutkimusluvan Carean johtavalta ylihoitajalta (ks. liite 2).
Aloitin haastateltavien rekrytoinnin tutkimusluvan myöntämisen jälkeen. Haastattelut oli lupa toteuttaa haastateltavien työaikana. Tavoitteenani oli saada vähintään kahdeksan, enintään kymmenen haastateltavaa. Laadullisessa tutkimuksessa haastateltavien luku-määrä on harkinnanvaraista. Päätökseen vaikuttavat niin ajankäyttöön, kuin tutkijan osaa-miseen liittyvät seikat. (mm. Hirsjärvi & Hurme 2001,59-60; Hirsjärvi, Remes Sajavaara 2010, 181.) Suuret otokset eivät ole laadullisen tutkimuksen itsetarkoitus. Eskolan ja Suo-rannan (2008,18) mukaan laadullisessa tutkimuksessa keskitytään yleensä määrällisesti varsin pieneen aineistoon, mutta pyritään analysoimaan aineisto mahdollisimman perus-teellisesti.
En pyri tutkimuksessa yleistyksiin, vaan ennemminkin ymmärtämään ilmiötä ja antamaan teoreettisesti mielkkään tulkinnan ilmiölle (ks.Tuomi & Sarajärvi 2009, 85). Toivoin haastateltavien joukon käsittävän sekä päivittäistä hoitotyötä tekeviä hoitotyöntekijötä, että lähijohtajia. Tavoitteenani oli saada mahdollisimman monimuotoinen aineisto, jossa kokemuksia tarkastellaan eri toimijoiden kautta. Laadullisessa tutkimuksessa on tärkeää, että haastateltavat tietävät tutkittavasta ilmöstä mahdollisimman paljon tai heillä on ko-kemusta asiasta (Tuomi & Sarajärvi 2009, 85).
Haastattelut perustuivat vapaaehtoisuuten. Rekrytointi tapahtui sähköpostitse. Lähetin haastattelupyyntökirjeen (liite 3) ensin johtavalle ylihoitajalle, jonka hyväksyttyä kirjeen sisällön lähetti edelleen pyynnöstäni yleiseen jakeluun koko organisaatioon, pois lukien oman työyksikköni sekä toisen yksikön, jonka kanssa oma työyksikköni on ollut toistu-vassa ja tiiviissä vuorovaikutuksessa. Carean työntekijänä minun on tutkijana ollut
tär-keää huomioda oma asemani tutkimuksen jokaisessa vaiheessa. Asemani Carean organi-saation jäsenenä vaikutti osaltaan tutkimuksellisiin valintoihin, joilla pyrin edistämään tutkimuksen luotettavuutta ja ehkäisemään omien ennakkokäsitysteni vaikutusta, sekä toisaalta tahattomia tai tahallisia vaikutuksia mahdollisiin haastateltaviin. Omilla työyh-teisön jäsenilläni olisi mahdollisesti ollut ennakkoluuloja ja asenteita haastattelijan esiymmärrystä kohtaan ja toisaalta arkaluontoiset tai mahdolliset negatiiviset kokemukset olisivat voineet jäädä tulematta esiin. Tällä tietoisella poissulkemisella pyrin siis välttä-mään niin omia kuin haastateltavienkin ennakkoluuluoja ja -asenteita.
Sain jo ensimmäisellä rekrytointikierroksella ilahduttavasti vapaaehtoisia, ennemän kuin oli tavoitteena haastatella. Toista rekrytointikierrosta, johon olin varautunut, ei tarvittu.
Vapaaehtosia oli kiitettävästi eri yksiköistä, niin päivä- kuin vuorotyöläisiäkin. Myös lä-hiesimiehiä ilmoittautui vapaaehtoisiksi. Pyrin valikoimaan haastatteluihin mahdollisim-man monimuotoisen otoksen pyrkien näin tavoittamaan eri luonteista työtä tekevien tut-kimusta rikastavat kokemukset. Vapaaehtoiset olivat ilmoittaneet työyksikkönsä, jonka perusteella valintaa pystyi tekemään. Lähiesimiehiä ilmoittautui kaiken kaikkiaan kolme;
kaksi palveluesimiestä sekä yksi palvelutoiminnan esimies. Esimiehet edustivat kaikki hyvin keskenään erilaisia toimintaympäristöjä, joten koin mielekkääksi ja tutkimuksen kannalta arvokkaaksi ottaa kaikki kolme esimiestä haastateltaviksi. Lähdin myös siitä aja-tuksesta, että palveluesimiehen ja palvelutoiminnan esimiehen työnkuvat poikkeavat toi-sistaan jälkimmäisen ollessa etäämpänä päivittäisestä hoitotyön organisoinnista. Hoito-työntekijöitä valitsin mahdollisimman monesta erikoisalasta. Oma kokemukseni sairaa-lamaailmasta johdatteli päätöksentekoa haastateltavista niin, että oman ennakkokäsityk-seni perusteella koin olevani varsin tietoinen siitä, että polikliininen työ, osastotyö ja päi-vystysyksikkötyö ovat kaikki hyvin omanlaisia maailmojaan. Kaikissa yksiköissä hoito-työn luonne näyttäytyy omanlaisellaan tavalla. Koska vapaaehtoisia oli ilmoittautunut kiitettävästi erilaisista toimintaympäristöistä, pyrin valikoimaan useita eri erikoisaloja sekä erilaissa toimintaympäristöissä työskenteleviä hoitotyöntekijöitä. Hoitotyöntekijöi-den yksityisyyHoitotyöntekijöi-den takaamiseksi en erittele yksiköitä enkä tarkkaa ammattinimikettä, joi-den joukosta haastateltavat on valittu. Otokseksi saatiin tavoitteen mukaan 10 haastatel-tavaa (N=10); hoitotyöntekijöitä (n=7) ja lähijohtajia (n=3). Haastattelut suoritettiin vuonna 2018 helmikuun ja maaliskuun aikana. Vapaaehtoisille, jotka eivät tulleet vali-tuiksi ilmoitettiin henkilökohtaisesti sähköpostitse asiasta.
Haastateltavat saivat haastattelun teemat haastattelua edeltävänä päivänä sähköpostitse.
Näin heille annettiin mahdollisuus miettiä ja jäsentää ajatuksiaan teemaan liittyen rau-hassa. Mainitsin kuitenkin, että vastauksia ei tarvitse miettiä valmiiksi. Haastatteluun jär-jestyi KOKSissa tyhjä hoitohuone haastattelijan omassa työyksikössä. Järjestely oli sovittu yksikön esimiehen, sekä johtavan ylihoitajan kanssa. Varmistin jokaisen haastat-telun aluksi haastateltavan vapaaehtoisuuden, korostin luottamuksellisuutta sekä totesin, että haastateltavalla on oikeus perua lupansa antamiensa tietojen hyödyntämiseen näin halutessaan.
Haastattelut etenivät kysymysten mukaisesti. Esitin tarpeen mukaan tarkentavia kysy-myksiä, sekä tein selvennyksen vuoksi joissain tapauksissa yhteenvetoa, jolla halusin var-mistaa oman ymmärrykseni haastateltavan kertomasta asiasista. Oma roolini haastattelu-tilanteissa oli toimia kokemusten ilmaisemisen mahdollistajana. Haastateltavat olivat kes-keisessä roolissa ja näin omaksi tehtäväkseni luoda lähinnä kuuntelijana kannustavaa il-mapiiriä turvalliseen kokemusten ja ajatusten kuvaamiseen. Pyrin haastattelijana anta-maan haastateltaville vapaasti tilaa omien kokemustensa kuvaamiseen. Vaikka pyrin tu-lemaan tulkituksi organisaation ulkopuolisena, Itä-Suomen yliopiston opiskelijana, tie-dostan kuitenkin mahdollisen hämmentävän roolini myös organisaation työntekijänä.
Useat haastataeltavat totesivat minun olevan jotenkin tutun näköinen. Kertomalla työs-kennelleeni organisaatiossa saatoin vaikuttaa haastateltavien tapaan kuvata ja kertoa asi-oita minulle niin, kuin meillä olisi yhteinen ymmärrys tai tietämys asioista.
Haastattelut nauhoitettiin. Haastattelut olivat kestoltaan 42 – 63 minuuttia. Haastattelut olivat erittäin antoisia. Haastateltavat kertoivat mielellään ja todella avoimesti tunteistaan ja kokemuksistaan aiheeseen liittyen. Haastattelut olivat myös erittäin opettavaisia ja saa-toin tutkijana todeta vastausten kyllääntymisen matkan varrella (mm. Tuomi & Sarajärvi 2009, 87). Jokainen haastattelu antoi yksilöllisistä ja henkilökohtaisista kokemuksista nousevaa tietoa. Minkäänlaista kyllääntymistä ei voi saavuttaa, ellei ole selvillä mitä ai-neistosta hakee. Tutkijan on tarkasteltava aineistoa oman aiheensa kannalta keskeisten teoreettísten linnssien läpi. (Eskola & Suoranta 2008,63.) Yhdenmukaisuuksia alkoi nousta haastattelujen edetessä yhä enemmän ja enemmän. Samanlaisia haastateltaville
merkityksellisiä teemoja nousi lähes haastattelusta toiseen esille. Tämän johdosta innos-tuin tekemään jo alustavaa analyysiä haastattelujen edetessä selkeästi merkityksellisistä teemoista.
Jokaisen haastattelun jälkeen ko. haastattelu litteroitiin, ja tarpeelliset muistiinpanot yh-distettiin litteraatioon. Kirjoitin litteroinnin sanasta sanaan poissulkien kuitenkin selvästi teeman ulkopuolelle jäävät asiat. Jätin litteroimatta myös yksityiskohtaiset kuvaukset esi-merkiksi harrastustoiminnasta. Kirjoitin litteraatioon esim. ” harrastaa innokkaasti liikun-taa”. En litteroinut omaa puhettani, ellei kyseessä ollut tarkentava tai kokoava kysymys.
(vrt. Hirsjärvi & Hurme 2001,141-142.) Koska kyseessä oli minulle tutkijana ensimmäi-nen laadulliensimmäi-nen tutkimus, halusin sanasta sanaan litteroimalla varmistaa, ettei mitään oleellista jäisi kirjoitetun tekstin ulkopuolelle. Jatkokäsittelyssä tekstiä pystyi tarvittaessa yksinkertaistamaan. Litterointiin liittyvät ratkaisut ovat Pirjo Nikanderin (2010,43) mu-kaan aina reflektiota tutkijan teoreettisesta esiymmärryksestä sekä siitä, millä tasolla ai-neistoa on mielekstä lähestyä. Litterointi tuotti 26 sivua. Kirjoitin jokaisen haastattelun erilaisella fontilla ja erottelin jokaisen teemakysymyksen. Litterointiin lisätyt haastatelta-via koskevat tunnisteet merkitsin ammattinimikkeen mukaan esim. ” lähijohtaja” tai ”sai-raanhoitaja”. Koodasin haastattelut numeroin H1, H2 jne. Muita tunnistetietoja ei mer-kitty.
Aineiston analyysissä hyödynsin sisällönanalyysin laadullisia menetelmiä.
Sisällönanalyysi on tekstianalyysiä. Sisällönanalyysi tarkastelee inhimillisiä merkityksiä.
(Tuomi & Sarajärvi 2002,105.) Sisällönanalyysillä toteutetut tutkimukset voivat perustua maailmasuhteeseen jossa on oleellista näkymättömän ymmärtäminen. Pyrkimyksenäni oli sisällön analyysin kautta tulkinnan avulla lisätä ymmärrystä hoitohenkilökunnan kokemaan työn imuun. Hyödynsin sisällönanalyysissä teoriaohjaavaa tutkimusotetta.
Lähtökohtaisesti teoriaohjaava sisällön analyysi etenee aineiston ehdoilla. Abstraho-innissa kuitenkin empiirinen aineisto liitetään teoreettisiin käsitteisiin. Tosin sanoen te-oreettiset käsitteet tuodaan esiin ilmiöstä jo tiedettynä. Johtopäätösten tekemisessä tutkija pyrkii ymmärtämään, mitä asiat tutkittaville merkitsevät. (Tuomi& Sarajärvi 2002, 113-116.)
Aineiston analyysivaiheessa tarkastelin tekstin sisältöä aineistolähtöisesti. Tulososioissa pyrin kytkemään oman tulkintani mahdollisuuksien mukaan työn imun aiempiin tutkimuksiin. Lähdin kuitenkin siitä ajatuksesta, että haastattelut antoivat ainutlaatuista informaatiota. Tulkintani kautta saatuja tuloksia ei kaikilta osin pysty välttämättä kyt-kemään olemassa olevaan teoriatietoon. Kaikki aineistosta noussut kokemustieto on silti lähtökohtaisesti arvokasta sinänsä.
Aineiston analyysi alkoi jollakin tasolla jo haastattelujen aikana. Pyrin olemaan tekemättä varsinasia tulkintoja, mutta useat teemat toistuivat haastatteluissa niin hyvässä kuin pa-hassakin ja tämä johdatteli ajatuskulkujani tiettyihin suuntiin. Kirjoitin ajatuksiani haastattelujen lomassa ylös. Litterointivaiheessa lisäsin omat ajatukseni ja huomioni lit-teraatioihin. Ruusuvuoren (2010, 15) mukaan litterointi on oleellinen vaihe aineistoon tutustumisessa. Huomasin jokaisen litteroinnin tuovan minulle vielä haastattelutilannetta enemmän syvyyttä puhutulle tekstille. Litteroin jokaisen haastattelun pian haastatteluti-lanteen jälkeen, mutta pyrin tietoisesti välttämään varsinaisen analyysiprosessin aloitusta kunnes minulla olisi koko aineisto hyödynnettävänä. Halusin ryhtyä varsinaiseen di-alogiin ainestoni kanssa vasta kun se olisi täydellinen.
Luin haastatteluja useampaan kertaan läpi tekemättä mitään muistiinpanoja. Näillä lukukerroilla pystyin tekemään jo muutamia huomioita jotka vaikuttivat siihen, miten ryhdyin jäsentämään haastatteluja. Huomasin, että lähijohtajien ja hoitotyöntekijöiden työn imun kokemukset syntyivät samoista lähtökohdista. Sisällöllistä eroa näiden haastat-telujen perusteella ei voinut, eikä ollut tarpeellista tehdä ammatillisen aseman perusteella.
Sen vuoksi tein päätöksen kohdella aineistoa yhtenäisenä joukkona. Toinen huomioni oli, että vaikka haastattelut etenivät sinänsä käytyjen haastatteluteemojen mukaan, eri teemat ikäänkuin täydensivät toisiaan. Yksikään teema ei antanut muista irrallaan olevia vastauk-sia. Tämän vuoksi orientoiduin lukemaan haastatteluja sisällöllisinä kokonaisuuksina, en varsinaisesti teemojen ohjaamina.
Keräämäni aineisto oli rikasta ja sisällöllisesti runsasta. Aineisto olisi antanut vastauksia hyvinkin erilaisiin tutkimuskysymyksiin. Luin aineistoa kuitenkin läpi työn imun ja tutki-muskysymysten sävyttämät silmälasit silmillä. Tutkijan tehtävänä on tiedostaa ja tehdä
valintoja sen suhteen, mitä aineiston ja tutkittavan ilmiön piirteitä valitussa metodologis-essa näkökulmassa tarkastellaan ja mitkä näkökulmat jäävät tarkastelun ulkopuolelle.
Toisaalta tutkimuskysymys ja toisaalta tutkijan lukemisen tapa, tulkinnat ja valinnat ohjaavat ja jäsentävät aineiston käsittelyä. (Ruusuvuori,15.) Esitin aineistolle “mitä” ky-symyksiä. En varsinaisesti etsinyt mitään, vaan annoin aineiston puhua. Aineistosta nousi toistuvia teemoja. Teemat nousivat henkilökohtaisista ja ainutlaatuisista kokemuksista, mutta auttoivat minua tutkijana jäsentämään sisältöä.
Käytin perinteisesti yliviivaustekniikkaa eri värejä hyödyntäen. Kirjoitin marginaaliin mielestäni sisältöä kuvavia otsikoita esim. “oman osaamisen hyödyntäminen”, “kuulluksi tuleminen”, “onnistumisen tunteet” jne. Kaikki saman otsikon alle mielestäni kuuluvat alleviivasin samalla värillä. Keräsin otsikkoja sisältöineen erillisille paperille ja lähdin rakentamaan sisältöjen mukaisia alaluokkia antamieni otsakkeiden mukaisesti. Tein huomion, että yhdessä virkkeessä saattoi olla useampia eri merkityssisältöjä, esimerkiksi
“Must on tosi kiva tulla töihin kun mun ammattiaitoo arvostetaa ja saan siitä myös pa-lautetta”. Esimerkkilausessa on sisältöä sekä ammatilliseen arvostukseen, että palautteen saamiseen. Yksi ääneen lausuttu lause sisälsi näinollen monta eri sanomaa. Huomasin myös, että tietyt sisällöt kävivät kahteen alaluokkaan, joten lähdin tarkastelemaan luokit-telua uudelleen. Muutamat haastattelun kohdat saivat useampia värejä allensa. Totesin, että muutamat alaluokat olivat ikäänkuin toistensa synonyymejä ja pyrin nimeämään ala-luokat tarkoituksenmukaisesti. Viimein onnistuin löytämään mielestäni osuvat alaala-luokat jotka kuvasivat niiden sisältöä tarkoituksenmukaisesti. Tarkastelin löytämiäni alaluokkia useampaan kertaan vertaillen niitä toisiinsa. Halusin varmistaa, että alaluokat ovat kes-kenään samantasoisia, ja että niitä ei voi sijoittaa toistensa alle. Analyysiprosessini eten-emistä olen kuvannut yksityiskohtaisemmin esimerkkien avulla liitteessä 4.
Alaluokkia ryhdyin lähestymään tutkimuskysymysteni avulla. Tavoitteenani oli saada alaluokista tutkimuskysymysteni kannalta tarkoituksenmukaisia yläluokkia. “Mitä”-ky-symyksen sijaan, esitin alaluokille “Miksi” kysymyksiä. Tavoittelin kysymysellä sitä, mistä syystä nimenomaan nousseet teemat ja alaluokat nousivat haastatteluissa. Miksi juuri ne olivat hoitotyöntekijöille merkityksellisiä. Tässä vaiheessa tarkastelin myös tutki-muskysymyksiäni kriittisesti, pohtien tavoittaisinko niiden avulla sen, mitä aineistosta oli saatavissa. Näin tarpeelliseksi muokata tutkimuskysymyksiäni, jotta saisin osuvammin
aineston sisällön ja kysymykset vastaamaan toisiaan. Hyväksyttyäni tutkimuskysymykset jatkoin niiden mukaisesti analyysiprosessiani muodostaen tulkintani perusteella ylempiä luokkia, joista minulle tuli näkyväksi erilaisia merkityksenantoja työn imun kokemiselle.
Löysin mielestäni yhteisiä nimittäjiä eri alaluokille, jotka pystyin näin nimittämään sa-man yläluokan alle esim. työyhteisön merkitys/ammattiryhmien välisen yhteistyön mer-kitys/esimiehen merkitys työyhteisössä jne -> yhteisöllisyyden kokeminen. Tarkastelin saamiani yläluokkia kysyen edelleen, mikä on niille yhteistä. Mielestäni löytämäni lopullinen tulkinta on osuva kuvaus niistä merkityksistä joista työn imu muodostuu. Tar-kastelin tulkintaani vielä niin, että kuljin merkityspolkuani lopullisesta tulkinnasta vaihe vaiheelta alaspäin ja taas takaisin ylös. Halusin varmistaa oman tulkinnallisen logiikani paikkansa pitävyyttä ja pysyvyyttä. Pystyin näin seisomaan oman tulkintani takana. Löy-tämistäni yläluokista pystyin näkemään punaisen langan, juonen, joka oman tulkitani pe-rusteella on löydettävissä työn imuun vaikuttavista tekijöistä ja työn imun kokemuksista.
4 TULOKSET