Tutkimusote ja menetelmät

Tämä Pro gradu tutkielma on lähestymistavaltaan laadullinen, eli kvalitatiivinen. Laadullinen tutkimus pyrkii tutkittavan kohteen ymmärtämiseen, eikä tuloksiksi ole tarkoitus saada tilastollisesti merkittävää dataa tutkimuskohteesta. Laadulliset menetelmät soveltuivat tutkimukseemme kvantitatiivisia paremmin, sillä olimme kiinnostuneita nimenomaan oppikirjojen sisällöstä sekä luokanopettajien henkilökohtaisista kokemuksista oppikirjojen seksuaalikasvatukseen liittyvistä sisällöistä ja niiden hyödyntämisestä koulun

seksuaalikasvatuksessa. Laadulliselle tutkimukselle tyypillisesti aineistomme oli pieni, mutta siitä oli löydettävissä selkeät tulokset. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Laadullisessa tutkimuksessa aineisto on myös harkitusti valittu. Tutkimuksen kohteeksi valitaan ihmisiä, jotka tietävät tutkimuksessa käsiteltävästä ilmiöstä; joilla on kokemusta asiasta tai jotka edustavat tiettyä ryhmää (Puusa &

Juuti 2020, 2.4).

Tutkielmamme kyselyllä toteutettu osuus kuuluu fenomenologisen tieteenfilosofisen lähestymistavan piiriin, jossa pyritään tutkimaan todellisuuden ilmenemistä ihmisen oman kokemusmaailman kautta. Fenomenologiassa tieto ja kokija nähdään toisiinsa sijoittuneina (Puusa & Juuti 2020, 1.1). Kokemukset rakentuvat merkityksistä, joten kokemuksia tutkittaessa ollaan kiinnostuneita kokemusten merkityssisällöistä ja niiden rakenteista. Merkitysten kautta

avautuu ikkuna kokemaamme todellisuuteen. Ihmisten kokemukset ovat yksilöllisiä ja

ainutlaatuisia, vaikka merkitykset syntyvätkin yhteisössä, jossa kasvamme. (Valli & Aaltola 2018, 1.2.) Tarkkaa metodista kuvausta on hankalaa antaa fenomenologiaan perustuvalle

tutkimukselle, sillä kukin tutkimus on erilainen ja tutkijoiden onkin valmistauduttava käyttämään tilannekohtaista harkintaa valitessaan tutkimukseen soveltuvia toimintatapoja (emt.).

Tutkimuskohdetta tulisi lähestyä fenomenologian mukaan ilman ennakko-oletuksia, määritelmiä tai teoreettista viitekehystä. Fenomenologista tutkimusta ei voida kuitenkaan tehdä ilman minkäänlaista teoreettista lähtökohtaa, joten lähtökohdaksi valitaan joitakin tutkimuskohdetta koskevia teorioita (Valli & Aaltola 2018, 1.2). Teoreettisiin esimäärityksiin kuten tutkimuskohdetta koskeviin aiempiin tutkimustuloksiin ja teorioihin pyritään saamaan etäisyyttä tutkimusaineiston analysoinnin ajaksi. Tutkimuksen loppuvaiheessa aiemmille tutkimuksille ja teorioille on käyttöä, kun aineistosta tehtyjä tulkintoja halutaan pohtia kriittisistä näkökulmista. (emt.)

Fenomenologia ei keskity niinkään löytämään laajoja yleistettävyyksiä, vaan pikemminkin ymmärtämään tutkimuskohteena toimivan ihmisen tai ihmisjoukon kokemusmaailmaa (Valli &

Aaltola 2018, 1.2). Tieteenfilosofisena suuntauksena fenomenologia soveltuu hyvin tutkimaan esimerkiksi jonkin ilmiön olemusta, kuten tässä tapauksessa luokanopettajien kokemuksia oppikirjoista seksuaalikasvatuksen näkökulmasta käsin.

3.2.1 Oppikirjatutkimus

Koska oppikirjat ovat perinteisesti olleet merkittävässä roolissa suomalaisessa peruskoulussa, ovat ne myös herättäneet paljon kiinnostusta alan tutkijoissa (Karvonen ym. 2017, 39).

Oppikirjoihin liittyvää tutkimusta on Suomessa toteutettu käyttäen aineistona niin yläasteen kuin ala-asteenkin oppikirjoja. Oppikirjatutkimuksessa perehdytään muun muassa peruskoulun oppikirjoista löytyviin teemoihin sekä tapaan käsitellä niitä. Oppikirjoja on Suomessa tutkittu pääasiassa laadullisin menetelmin. Eskola ja Suoranta (1998, 119) jakavat valmiiseen aineistoon perustuvan kvalitatiivisentutkimuksen viiteen ryhmään, joista oppikirjat kuuluvat ryhmään Joukkotiedotuksen ja kulttuurin tuotteet. Oppikirjatutkimuksessa voidaan myös tutkia esimerkiksi

opettajien tai oppilaitten omia kokemuksia oppimateriaaleihin ja niiden käyttämiseen liittyen hyödyntämällä erilaisia kyselytutkimuksen ja haastattelun menetelmiä. Esimerkiksi Heinonen (2005) on tutkinut oppikirjojen merkitystä käytännön opetustyössä keräten tutkimusaineistoa peruskoulun opettajilta haastatteluiden ja kyselylomakkeen avulla. Lisäksi oppikirjatutkimuksen avulla voidaan selvittää, kuinka oppikirjat vaikuttavat oppimiseen (Stern & Roseman, 2004).

Oppikirjatutkimusta voidaan pitää tärkeänä osana kasvatustieteellistä tutkimusta, sillä oppikirjat ovat osa koulutusjärjestelmäämme (Heinonen 2005, 34) ja ne ohjaavat käytännön opetusta (Luukka, Pöyhönen, Huhta, Taalas, Tarnanen & Keränen 2008, 64) vielä tänäkin päivänä.

Oppikirjasarjat ovat toki yhä enenemässä määrin digitalisoituneet ja lisänneet erilaisia digioppimismateriaaleja, mutta tämä ei ole vielä toistaiseksi vähentänyt painettujen oppimateriaalien tutkimusta (Karvonen ym. 2017, 52).

Oppikirjojen määrittelyssä olennaista on, että oppikirja on tehty opetuskäyttöön ja sen tarkoitus on vastata opetussuunnitelmaa (Heinonen 2005, 29). Kustantamot pyrkivät päivittämään

oppikirjojaan yleensä aktiivisesti uutta opetussuunnitelmaa vastaavaksi (Luukka ym. 2008, 64).

Kouluhallitus ei ole kuitenkaan enää vuoden 1990 jälkeen tarkistanut, vastaavatko oppikirjat sisältöineen ajantasaista opetussuunnitelmaa (Heinonen 2005, 30). Vastuu kirjojen

ajantasaisuudesta ja opetukseen soveltuvuudesta jääkin lopulta opettajille.

Oppikirjat välittävät kouluihin yhteiskunnallisia arvoja, mutta toisaalta ne ovat myös kaupallisia tuotteita, joilla tavoitellaan rahallista voittoa (Heinonen 2005, 34).

3.2.2 Kyselytutkimus

Kyselytutkimus on hyvä keino kerätä tietoa esimerkiksi erilaisista yhteiskuntaa koskevista ilmiöistä sekä ihmisten toiminnasta, asenteista ja mielipiteistä. Kyselylomake muistuttaa haastattelua ja sillä voidaan pyrkiä saamaan samankaltaisia tukoksia kuin haastattelun avulla.

Merkittävin ero haastatteluun on se, ettei tutkija ole läsnä tilanteessa, jossa vastaaja vastaa annettuihin kysymyksiin. (Vehkalahti 2014, 12-13.) Tässä tutkimuksessa pyrimme

nettikyselylomakkeen avulla selvittämään luokanopettajien henkilökohtaisia kokemuksia oppikirjojen käytöstä seksuaalikasvatuksessa.

Kyselyn avulla tutkittavat ilmiöt ovat usein abstrakteja asioita, kuten tässä tutkimuksessa

opettajien kokemukset, mutta niitä pyritään kuitenkin mittaamaan konkreettisten mittareiden ja väittämien avulla. Jotta abstraktia ilmiötä voidaan mitata, täytyy se operationalisoida eli saattaa mitattavaan muotoon. Tämän tutkimuksen kyselylomakkeen ensimmäisessä, suljetussa osiossa pyysimme vastaajina toimineita opettajia arvioimaan oppikirjoista ja niiden käytöstä

esittämiämme väittämiä Likert-asteikolla (asteikolla 1-5) sen mukaan, kuinka samaa tai eri mieltä he annetun väitteen kanssa olivat. Näin saimme numeerisessa muodossa olevaa dataa

opettajien kokemuksista, ja pystyimme esittämään sen diagrammien muodossa. (Vehkalahti 2014, 18, 24.) Kyselyn toinen puoli koostui avoimista kysymyksistä, joihin vastaajat vastasivat haluamallaan laajuudella tekstimuotoisesti. Avoimista kysymyksistä saaduista vastauksista ei muodostunut numeerista dataa, vaan käsittelimme aineiston käyttäen menetelmänä

sisällönanalyysiä. Emme myöskään pyrkineet numeerisiin tuloksiin, sillä tutkimuksemme on luonteeltaan laadullinen.

Päädyimme käyttämään kyselyssämme sähköistä kyselylomaketta, sillä sen jakaminen vastaajille oli helppoa ja sen avulla kerätty data tallentui automaattisesti helposti tarkasteltavaan ja

käsiteltävään muotoon. Koska kohderyhmämme oli luokanopettajat, tiesimme myös, että lomakkeen sähköinen muoto ei rajaa ketään potentiaalista vastaajaa pois, sillä opettajilla on yleisesti käytössään sähköisen lomakkeen täyttämiseen vaadittu välineistö sekä tietotaito.

Sähköisen kyselylomakkeen linkin lisäksi toimitimme potentiaalisille vastaajille saatekirjeen, jossa kerroimme, keitä olemme, mitä asia koskee ja perustiedot tutkimuksestamme sekä kyselyyn vastaamisesta. (Vehkalahti 2014, 47-48.)