Opettajien kokemukset

Opettajien vastauksista kyselyyn kävi ilmi, että seksuaalikasvatus nähdään yleisesti laajana kokonaisuutena, johon kuuluu muutakin kuin seksivalistus. Vastauksissa painottui tärkeänä seksuaalikasvatuksen sisältönä etenkin seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuus ja sen ymmärtäminen, mikä koettiin myös tämänhetkisten oppikirjojen merkittävimpänä puutteena.

Kuten oppikirjojen sisältöjä tutkiessamme huomasimme, moninaisuutta käsitellään kirjoissa hyvin vähän, vaikka tämä olisi selvästi opettajien taholta toivottu näkökulma oppimateriaaleihin.

Kuten yhteiskunnassa yleisestikin, painottaisivat opettajat seksuaalikasvatuksessa suvaitsevaisuutta erilaisuuden kohtaamista ja hyväksymistä sekä heteronormatiivisesta näkökulmasta luopumista. Nämä olivat myös asioita, jotka opettajat kokivat merkittävinä puutteina kouluun tarkoitetuissa oppimateriaaleissa. Tuloksista voidaankin päätellä, että opettajien kokemuksien mukaan oppikirjojen seksuaalikasvatukseen liittyviä sisältöjä tulisi monipuolistaa tuoden esiin laajemmin etenkin moninaisuutta käsitteleviä teemoja.

Opettajien vastauksista nousi esiin myös seksuaalioikeuksien ja turvataitojen käsitteleminen koulun seksuaalikasvatuksessa. Opettajien vastauksista voi päätellä, että he toivoisivat aihetta käsiteltävän jopa yksityiskohtaisemmin ja konkreettisemmalla tavalla, kuin mitä oppikirjoissa käsitellään, tuomalla esimerkiksi esiin, miten tulisi toimia kohdatessaan tilanteen, jossa omat seksuaalioikeudet tulevat loukatuiksi.

Vaikka yleisesti kyselyn tuloksista nousikin esiin niin seksuaalikasvatukseen liittyviin tärkeisiin sisältöihin kuin nykyisten oppikirjojen kehittämiskohteisiinkin liittyen kaikenlainen

monimuotoisuuden painottaminen, oli joissain opettajien vastauksista keskitytty täysin tai lähes täysin seksuaalisuuden biologiseen näkökulmaan. Tästä voidaan päätellä, että osalle opettajista seksuaalisuus näyttäytyy edelleen lähes täysin biologisena ilmiönä, mikä ei tue esimerkiksi WHO:n seksuaaliskasvatukselle asettamia standardeja (ks. 2.2 Seksuaalikasvatuksen

määrittelyä). Lisäksi huomion harvoista on, että harva vastaajista liitti seksuaalikasvatuksen

teemojen käsittelyn oppiainerajat ylittäväksi toiminnaksi, mikä osaltaan tukee ajatusta

seksuaalisuuden näyttäytymisenä rajallisempana aiheena opettajille kuin se tässä tutkielmassa ymmärretään.

Kaikki kyselyyn vastaajista liittivät seksuaalikasvatuksen osaksi ympäristöoppia, mikä osoittaa opettajien tietoisuuden seksuaalisen kehityksen kuulumisen osaksi ympäristöopin opetuksen sisältöalueita (OPH 2016, 253-256). Ympäristöopin lisäksi suurin osa vastaajista mainitsi jonkin muun oppiaineen Muista oppiaineista liikunta ja katsomukselliset aineet olivat yleisemmin esiintyvät vastauksissa. Katsomukselliset oppiaineet liitettiin seksuaalikasvatukseen

kolmasosassa vastauksista, mikä osaltaan tukee myös oppikirjoista saamiamme tuloksia elämänkatsomustiedon oppimateriaalien sisältämistä seksuaalikasvatuksen aihealueista.

Opettajat nimesivät yhtenä kokonaisuutena hyvin kattavasti eri oppiaineita, mutta vastaukset erosivat toisistaan merkittävästi. Vastausten erot heijastavat näkemystä opettajien erilaisesta suhtautumisesta tai ymmärryksestä seksuaalikasvatusta kohtaan. Katsomuksellisista aineista kuvaamataide ja käsityöt jäivät vastauksissa kokonaan mainitsematta, vaikkakin yhdessä vastauksessa mainittiin seksuaalikasvatuksen liittyvän kaikkiin oppiaineisiin. Tästä tuloksista ei voida suoraa päätellä, miksi kuvaamataide ja käsityöt jäivät opettajilta mainitsematta. Mäkisen ja Teikarin (2013) tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että opettajien mielestä suurin osa biologisen, psyykkisen ja eettisen ulottuvuuden aiheista oli helppoja opettaa, mutta puolestaan suurin osa kulttuurisen ulottuvuuden aiheista koettiin haastavina opettaa.

Kyselystä näkyi selvästi opettajien näkemys yksityiskohtaisemman ja avoimemman

seksuaalikasvatuksen tarpeellisuudesta jo perusasteen vuosiluokilla 1-6; opettajat toivovat oppikirjoihin enemmän oikeita termejä ja käytännön ohjeita. Myös ikätasoisuutta painotettiin vastauksissa, mistä voisi päätellä, että seksuaalikasvatuksen eri teemat ja aihealueet koetaan tärkeäksi tuoda esiin kaiken ikäisille lapsille heidän kehitystaso huomioon ottaen. Vastauksien perusteella opettajat kokivat seksuaalikasvatuksen liittyvien aiheiden löytyvän pääsääntöisesti peruskoulun 3.luokilta ylöspäin suunnatuissa oppikirjoissa ja muutoin aiheiden käsittely koettiin hyvin niukaksi alempien luokkien oppikirjoissa.

Kyselyssä kävi ilmi, että valtaosa (N=13) opettajista hyödynsi oppikirjojen lisäksi myös muuta materiaalia toteuttaessaan seksuaalikasvatusta. Vastauksissa näkyi, että moni opettajista hyödynsi erilaisia tapoja hankkia opetusmateriaalia. Useimmat kertoivat hyödyntävänsä internetistä löytyvää materiaalia, mikä on täysin ymmärrettävää nykypäivän yhteiskunnassa.

Vastauksissa nostettiin esiin valtakunnallisten toimijoiden ja järjestöjen nimiä, kuten WHO:n (2010) seksuaalikasvatuksen standardit, mikä osaltaan kertoo vastaajien lähdekriittisyydestä ja halusta saada luotettavaa tietoa. Muutamassa vastauksessa mainittiin toiveesta saada käsiinsä neutraalia materiaalia, mutta neutraaliuden käsitettä eivät vastaukset avanneet. Osa vastaajista hyödynsi lasten ja nuorten suosimia sosiaalisenmedian palveluita, mikä osaltaan kertoo

opettajien halusta kohdata oppilaita heille tutussa ympäristössä. Alle 13-vuotiaiden oppilaiden kanssa sosiaalisenmedian palveluiden käytön ongelmakohdaksi voidaan nostaa palveluiden ikärajat, joita ei tuotu vastauksissa esiin. Tuloksista päätellen moni vastaajista näki internetistä löytyvän audiovisuaalisen materiaalin hyväksi seksuaalikasvatuksessa. Tästä herääkin kysymys, miksi kuvaamataide oppiaineena jätettiin vastauksista kokonaan pois, vaikka se mahdollistaa visuaalisen ja audiovisuaalisen ilmaisun. Vastausten perusteella useat opettajista turvautuvat pääsääntöisesti omaan materiaaliin, mikä voidaan myös nähdä tukevan tutkimustulosta

opettajien kokemista puutteista oppikirjoissa seksuaalikasvatuksen osalta. Toisaalta oppikirjoihin ei enää halutakkaan turvautua opetuksessa entiseen tapaan, vaan opetusmateriaalia kerätään eri lähteitä hyödyntämällä (OPH 2019). Tässä kohtaa on myös hyvä esittää kysymys, onko opettajilla vaadittavia taitoja ja resursseja oman kattavan seksuaalikasvatusmateriaalin tekemiseen.

Osassa kyselyn vastauksissa tuotiin ilmi suoraan, ettei vastaajalla ole juurikaan tai lainkaan tietämystä seksuaalikasvatuksesta ja sen sisällöistä. Eräs vastauksista kysymykseen Mitä aiheita koet tärkeäksi käsitellä 1.-6. luokkien seksuaalikasvatuksessa? kuului: En osaa sanoa, en tiedä seksuaalikasvatuksesta paljon mitään, enkä tiedä sen opettamisen tavoitteita. Tämä on

mielestämme huolestuttavaa, sillä seksuaalikasvatus kuuluu osaksi perusopetusta, josta vastaa pääasiassa luokanopettaja. Se, että näinkin pienestä aineistosta (N=15) voidaan löytää yksi vastaaja, joka tuo ilmi tietämättömyytensä seksuaalikasvatukseen liittyen, kertoo luultavasti osaltaan siitä, että opettajankoulutuksessa saa todellakin puutteellisesti koulutusta

seksuaalikasvatuksen toteuttamiseen luokanopettajan ammatissa. Tästä herää kysymys siitä, miksi luokanopettajakoulutukseen ei vieläkään sisällytetä ainoatakaan kaikille yhteistä ja

pakollista opintojaksoa, joka antaisi opettajaksi opiskelevalle tietotaitoa seksuaalikasvatuksesta ja sen toteuttamisen keinoista eri-ikäisten lasten kanssa.

Kaiken kaikkiaan tutkimuksemme valaisi kattavasti oppikirjojen tapaa käsitellä

seksuaalikasvatukseen liittyviä aiheita ja sisältöjä sekä niiden vahvuuksia ja puutteita oppikirjoja hyödyntävien ammattilaisten, eli luokanopettajien näkökulmasta katsottuna. Huomion arvoista on mielestämme etenkin elämänkatsomustiedon oppimateriaalien nostaminen osaksi

tutkimusta, sillä se tukee ajatusta seksuaalisuuden näkemisestä muunakin kuin biologisena ilmiönä, jota tulisi käsitellä näin ollen myös muista kuin biologisista lähtökohdista käsin. Koska ympäristöopin ja elämänkatsomustiedon oppimateriaaleista oli löydettävissä lukuisia

yhtäläisyyksiä tai muuten tosiaan tukevia ja täydentäviä näkökulmia seksuaalisuuteen liittyen, voisi näitä materiaaleja hyödyntää osana eheyttävää ja ilmiölähtöistä opetusta.