Tutkimuksen voi tehdä löytämällä ratkaisuun sopivan lähestymistavan eli tutkimusot-teen. Tutkimusotteen valitseminen tulee olla perusteltua, koska eri tutkimusotteilla saadaan erilaiset ratkaisut. Tutkimusotteita on kvalitatiivinen eli laadullinen tutki-musote sekä kvantitatiivinen eli määrällinen tutkitutki-musote. Tutkitutki-musote voi olla myös näiden kahden yhdistelmä. (Kananen 2012, 25.) Kvalitatiivinen tutkimusotteen tar-koitus on saada syvällisempi vastaus kysymyksiin sekä antaa paljon liikkumavaraa vastauksille. Näin lopputulos voi olla monipuolisempi, mutta samalla analysoinnin merkitys korostuu, jotta vastaukset pysyvät objektiivisina. (Kananen 2012, 29–30.) Kvantitatiivinen tutkimusote antaa enemmän suoria ja yksiselitteisiä vastauksia.
Kvantitatiivisessa tutkimuksessa löydetään teoria, joka selittää tutkittavan ilmiön.
(Kananen 2012, 31.)
Tässä tutkimuksessa käytetään sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Ky-seessä on triangulaatio, joka tarkoittaa kahden tai useamman menetelmän yhdistä-mistä. Tämän ratkaisun avulla saadaan monipuolisempi ja moniulotteisempi vastaus ongelmaan eikä tutkimus jää pintapuoliseksi. Tutkimus on laajempi, jolloin tutkimus-ongelman ratkaisu on laadukkaampi. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)
Kyselylomake kvantitatiivisen tutkimusotteen tiedonkeruumenetelmänä
Kyselylomake on yksi käytetyimmistä kvantitatiivisen tutkimuksen tiedonkeruumene-telmistä. Se koostuu kysymyksistä, jotka ovat ilmiön muuttujia tai sen ominaisuuksia.
(Kananen 2012, 122.) Tässä tutkimuksessa kyselylomake lähetetään täytettäväksi toi-meksiantajan henkilöstölle. Lomakkeella on tarkoitus selvittää tutkimuskysymyksiin vastauksia. Lomake koostuu pääosin mielipidekysymyksistä, joka tarkoittaa, että vas-taukselle on annettu asteikko, jonka puitteissa vastataan. Esimerkiksi 5-portaisessa asteikossa on vaihtoehdot 1-5, jossa 1 tarkoittaa täysin eri mieltä ja 5 tarkoittaa täy-sin samaa mieltä. Kyselylomakkeessa on myös avoimia kysymyksiä, joiden avulla saa-daan lisätietoa strukturoituihin kysymyksiin. Avoin kysymys tarkoittaa kysymystä, jo-hon kyselyyn vastaaja voi vastata omin sanoin. (Kananen 2012, 125–127.)
Haastattelu kvalitatiivisen tutkimusotteen tiedonkeruumenetelmänä
Haastattelu on kvalitatiivisen tutkimuksen käytetyin tiedonkeruumenetelmä. Sen avulla saadaan paljon yksityiskohtaisempaa tietoa tutkittavilta, mikä edesauttaa on-gelman hahmottamiseen ja sen ratkaisemiseen. Haastatteluja on eri tyyppisiä, mutta haastattelu ei ole täysin käsikirjoitettu, jonka takia vastauksiin voi kysyä tarkentavia kysymyksiä, mikä taas ammentaa tietämystä ja ymmärrystä ilmiöstä. Haastattelijan täytyy osata rajata omat kysymykset riittävän tarkasti, että haastateltavan vastaukset tukevat toisiaan ja antavat kokonaisvaltaisen kuvan ongelman ratkaisuun. Haastatel-tavan olemus ja haastattelukäyttäytyminen vaikuttavat merkittävästi vastauksiin. On tärkeää, että kaikki osapuolet ovat samassa käsityksessä siitä, mistä puhutaan ja haastattelija pystyy pitämään haastattelun riittävän hyvin raiteilla antaen kuitenkin mahdollisuuden joustavaan ja avoimeen keskusteluun. (Kananen 2014, 71–73.)
Teemahaastattelu
Teemahaastattelu on haastattelun muotona käytetyin. Teemahaastattelun tarkoituk-sena on antaa haastattelun eri vaiheille teemat, joiden ympärillä keskustellaan avoi-mesti. Teemahaastattelussa koostuu avoimista kysymyksistä, jotka kietoutuvat tee-mojen ympärille, mutta se antaa mahdollisuuden muutoksiin kysymyksissä. Teema-haastattelun avulla löytää löytäen mahdollisesti vastauksia, joita ei olisi osannut ky-syä. Teemahaastattelu antaa laajempaa käsitystä tutkittavalle ilmiölle ja teemahaas-tattelun edetessä kokonaisvaltainen ymmärrys ilmiöstä laajenee. (Kananen 2014, 71–
72.)
Tutkimuksessa käytetään teemahaastattelua haastattelemalla toimeksiantajan johto-ryhmää ryhmähaastatteluna. Teemahaastatteluun osallistuu kaikki henkilöt yhtä ai-kaa, ja haastattelun tarkoituksena on luoda keskustelua teemojen ympärille. Keskus-telu tuottaa arvokasta tietoa heidän yhteisistä näkemyksistään, mutta samalla se an-taa mahdollisuuden myös eriäviin mielipiteisiin.
Analyysimenetelmät
Tiedonkeruuvaiheen jälkeen tulee tietoa analysoida, jotta löydetään vastauksia tutki-muskysymyksiin. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tiedonkeruun jälkeen tuloksena on
yleensä lukuja, jotka tulee siirtää esitettävään ja analysoitavaan muotoon. Tyypilli-simmät tavat analysoida kyselylomakkeen tuloksia ovat suorat jakaumat ja ristiintau-lukointi. Tämä tarkoittaa sitä, että saaduista vastauksista saadaan numeroita tai pro-sentteja, jotka kertovat kyseisen aihealueen tilanteesta ja vastanneiden yleisistä mie-lipiteistä. Ristiintaulukoinnissa otetaan huomioon kaksi eri muuttujaa, kuten kysy-myksen vastaukset ja vastanneiden sukupuolet. Näin saadaan selville sukupuolten väliset erot. (Kananen 2012, 138–139.)
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa analyysimenetelmät ovat erilaiset, koska se tehdään haastattelun perusteella. Analyysimenetelmänä käytetään teemoittelua eli keskeis-ten aihepiirien hahmottamista teemojen avulla (Teemoittelu 2016). Haastattelut tu-lee litteroida eli kirjoittaa ymmärrettävään muotoon. Tämä edesauttaa haastattelu-jen analysoinnissa ja tulkinnassa. Esimerkiksi teemahaastattelun analyysissa on tär-keää löytää oivalluksia ilmiön ymmärtämiseen, vaikka haastatteluaineisto voikin olla suuri. Analysointivaiheessa on tärkeää etsiä tekstin sisältä yhtymäkohtia ja sitä, mitä teksti kertoo tutkijalle. Analysointi vie tutkimukselta eniten aikaa, koska se on tutki-muksen tärkein osa-alue ja väärin asennoituneena ei saa välttämättä niitä vastauksia, mitä aineistosta pystyisi tuottamaan. (Kananen 2012, 112–113.)
Tässä tutkimuksessa käytetään kvantitatiivisen osan analyysimenetelmänä suoria ja-kaumia ja avoimien vastauksien analysointia. Kvalitatiivisen osan analyysimenetel-mänä käytetään teemoittelua. Haastattelu pyritään tiivistämään ja löytämään oleelli-simmat asiat teemojen avulla. Analyysissä hyödynnetään jo teemahaastattelussa käy-tettyjä teemoja, mutta analyysivaiheessa voi nousta esille myös uusia teemoja. Tutki-muksessa vertaillaan henkilöstön ja johtoryhmän ajatuksia palkitsemisesta ja heidän näkemyksiään innovatiivisista palkitsemisen tavoista. Tämä auttaa löytämään kaikkia osapuolia kiinnostavat asiat sekä löytämään kehittämiskohtia nykyisissä palkitsemis-tavoissa.
Tutkimuksen luotettavuus
Tutkimuksen tavoitteena on saada mahdollisimman luotettavaa ja totuudenmukaista tietoa ja tuloksia tutkimuksen aihealueesta. Tutkimusta käsitellään luotettavuuskysy-mysten avulla, johon otetaan kantaa jo tutkimusvaiheen alussa. Tutkimuksen lopussa
tarkastellaan luotettavuuden onnistumista. Luotettavuutta tarkastelleen validiteetin ja reliabiliteetin avulla, joiden avulla tutkimuksen tulokset ovat oikeita. Luotettavuus-tarkastelu on haastavaa, koska kvalitatiivisessa ja kvantitatiivisessa kriteeristöt eroa-vat toisistaan ja kvalitatiiviseen tutkimukseen validiteetti ja reliabiliteetti eivät to-teudu niin hyvin. (Kananen 2015 342–343.)
Reliabiliteetti mittaa sitä, onko haluttua ilmiötä mittaava mittari toistettavissa ja kuinka luotettava sen. Reliabiliteetin parhaimpia arviointimenetelmiä on mittauksen toistaminen uudelleen, josta selviää, saadaanko samoja mittaustuloksia molemmilla mittauksilla vai eroaako tulokset merkittävästi eri kerroilla. (Reliabiliteetti n.d. & Ka-nanen 2015, 344.) Validiteetin tarkoitus on mitata sitä, kuinka hyvin valittu mittari mittaa tutkittavaa ilmiötä ja sen ominaisuutta (Validiteetti n.d). Reliabiliteettiin kuu-luu alakäsitteinä stabiliteetti, jonka tavoitteena on mitata mittarin pysyvyyttä ajassa ja konsistenssi, joka arvioi mittaako eri mittarien osat samaa asiaa. Validiteetti jae-taan myös kahteen alalajiin, jotka ovat ulkoinen ja sisäinen validiteetti. Ulkoinen vali-diteetti mittaa sitä, voidaanko tulokset yleistää, eli tutkimustulosten yleistettävyyttä.
Yleistettävyys on sitä, että samanlaisissa tilanteissa tutkimustulokset pätevät. Tutki-musasetelman tulee kuitenkin vastata sitä ryhmää, jota yleistys koskee. (Kananen 2012, 168.) Sisäinen validiteetti tarkoittaa sitä, onko asioilla oikeaa syy-seuraussuh-detta eli onko Asia A asia B:n syy (Kananen 2015, 347).
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa luotettavuuden voi varmistaa erilaisilla keinoilla. Yksi tapa on vahvistettavuus, jonka tarkoituksena se, että esimerkiksi teemahaastattelun haastateltava lukee aineiston ja vahvistaa tutkijan tulkinnat. Tämän haasteena on se, että haastateltavan ja tutkijan tulkinnat voivat erota, jolloin pahimmillaan tapahtuu tietojen julkistamisen kieltäminen. Yksi tärkeimpiä luotettavuuden arviointeja on riit-tävä dokumentaatio eli arvioitavuus. Dokumentaatiota tulee tehdä jatkuvasti tutki-muksen eri vaiheissa ja erilaiset valinnat tulee perustella. Alkuperäinen aineisto tulee olla säilytettynä myös, jolloin aineiston aitouden todentaminen voidaan tehdä. (Ka-nanen 2014, 150–153.)
3 Strategia
Strategia on kokonaisuus, joka määrittää organisaation toimintaa ja organisaation va-litsemaa suuntaa. Strategialla on erittäin suuri merkitys organisaation menestykselle ja toimintavoille, koska kaikki tekeminen, päätökset ja yleinen toiminta perustuvat aina jollain tasolla strategiaan ja sen toteuttamiseen. (Viitala & Jylhä 2013, 60.) Koska strategia luo organisaatiolle suunnitelman, kuinka organisaatiota johdetaan ja mihin organisaatio tavoittelee, ei organisaation toimialalla ole merkitystä. Strategian paino-pisteet voivat muuttua toimialasta riippuen, mutta strategia on läsnä kaikilla toi-mialoilla. Strategialla pyritään toimimaan kilpailijoita paremmin ja tehokkaammin tai strategian tavoitteena on toimia uudella tai erilaisella tavalla. Molempien tapojen ta-voitteena on toimia suunnitelmallisesti, jotta tavoitteet toteutuvat. (Vuorinen 2013, 27–28.)
Strategian määrittely voi olla hankalaa, koska sitä voi tarkastella monesta eri näkö-kulmasta. Strategian painopisteitä voi olla esimerkiksi kilpailulähtöisyys, vuorovaiku-tuslähtöisyys, osaamislähtöisyys tai suunnittelulähtöisyys. Tämän lisäksi strategia koskettaa koko organisaatioita ja sen eri tasoja. Strategia vaikuttaa ylimmässä joh-dossa, keskijohdossa sekä henkilöstön keskuudessa. Strategia näkyy eri tasoilla eri valla, mutta strategia sitoo koko organisaation eri osat ja tasot tekemään saman ta-voitteen eteen töitä. Kolmas asia, joka vaikeuttaa strategian määrittelyä, on strate-gian asiayhteyden, toimintaympäristön ja tilanteen vaihtelu. (Kamensky 2015, 15.)