Tässä tutkimusasetelmassa ei havaittujen tulosten perusteella saatu yksiselitteistä arviota ensimmäisen tutkimuskysymyksen tarkastelemasta sijainnin keskeisyy-den vaikutuksesta koettuun innovatiivisuuteen. Kahkeskeisyy-den eri tilanteen ja erilais-ten analysointiin käytettyjen mallien vertailusta voidaan kuierilais-tenkin vetää johto-päätöksiä mallien toimivuudesta eri osa-alueilla, ja rakentaa tätä kautta parem-paa tietämystä muuttujien käyttäytymisestä, vaikka eri vuosien tulokset olivat-kin osin keskenään ristiriitaisia.
Toiseen tutkimuskysymykseen ei siihenkään saatu tilastollisesti kovin vah-voja tuloksia tässä käytettyjen menetelmien ja aineiston avulla. Tulokset kuiten-kin antavat syytä olettaa, että etenkuiten-kin ylemmän tason positioissa (manager-rooli) esiintyy jossain määrin hypoteesin 2 mukaista vuorovaikutusta sijainnin keskei-syyden ja koetun innovatiivisuuden välillä. Vaikkakin havaittu vaikutus jäi tässä tutkimuksessa selitysasteeltaan melko heikkojen mallien tasolle, ovat tulokset sil-ti suuntaa-antavia.
Korrelaatiotuloksissa riippuvan ja riippumattoman muuttujan keskinäiselle yhteisvaikutukselle saadut arvot poikkeavat eri vuosina selkeästi toisistaan. Kai-kissa vuoden 2006 havaintojen perusteella lasketuissa regressiomalleissa voidaan nähdä keskeisyyden vaikutusten koettuun innovatiivisuuteen olevan keskenään saman suuntaisia ja tutkimushypoteesin 1 vastaisia. Muista keskeisyyden lisäksi käytetyistä selittävistä muuttujista vain rooli, sekä roolin ja keskeisyyden poh-jalta muodostettu interaktiomuuttuja ylsivät tilastollisesti merkittäviin tuloksiin.
Suppeampaa otosta tarkasteltaessa myös koulutus nousi tilastollisesti lähes mer-kittäväksi koettua innovatiivisuutta selittäväksi tekijäksi mallissa 2.
Toisaalta koko aineistoa käsittelevässä analyysissä voitiin vuoden 2007 tulok-sissa havaita keskeisyydellä olevan jopa eri suuntaisia vaikutuksia eri malleissa.
Ainoastaan koko aineistoa tarkastelleissa malleissa keskeisyyden voitiin, rooliin yhdistettynä, todeta olevan merkittävä vaikuttaja koetun innovatiivisuuden ar-vojen ennustamisessa. Suppeampaan otokseen keskittyneiden mallien avulla ei keskeisyydellä voitu todeta lainkaan tilastollisesti merkittäviä vaikutuksia henki-löiden koettuun innovatiivisuuteen. Vain roolin avulla keskeisyydestä muodos-tettu interaktiomuuttuja sai tilastollisesti merkittävän regressiokertoimen.
Kaikkien analysoitujen mallien selitysasteissa on toivomisen varaa, mutta suo-ritetuista analyyseistä saadut tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että ainakaan näillä keinoin arvioituna lisääntynyt keskeisyys ei vaikuta positiivisesti odotetta-vissa olevaan koetun innovatiivisuuden arvoon. Aikaisemman teorian perusteel-la voitiin odottaa sijainnin keskeisyyden vaikuttavan positiivisesti henkilöiden koettuun innovatiivisuuteen. Ensimmäistä tutkimuskysymystä kartoittaneissa analyyseissä ei siis kuitenkaan saatu tätä oletusta tukevia tuloksia – vuoden 2006 mallit jopa viittasivat täysin päinvastaiseen suuntaan. Eri vuosien tilanteet osoit-tautuivat tulosten valossa hyvin erilaisiksi keskenään, joten voidaan päätellä, et-tä et-tässä tarkastellut muuttujat eivät vielä riiet-tä kuvaamaan koetun innovatiivisuu-den käyttäytymistä kovinkaan luotettavasti. Käytetyt tarkastelumallit eivät mah-dollisesti olleet riittävän monipuolisia tilanteen kuvaamikseksi, tai niissä on ken-ties jäänyt huomioimatta joitakin olennaisia, koettuun innovatiivisuuteen vaikut-tavavia tekijöitä.
Ensimmäisen hypoteesin osalta saatiin siis viitteitä sen virheellisyydestä, ei-kä keskeisyyden suoraa vaikutusta koettuun innovatiivisuuteen kyetty aineiston perusteella kovinkaan merkittävällä tasolla havaitsemaan. Innovatiivisuutta or-ganisaatiotasolla tutkittaessa on kyetty tunnistamaan erilaisia sitä edistäviä tai haittaavia tekijöitä (mm. [19], [18] ja [17]). Kuitenkin samaa yritystä vain vuoden väliajalla tarkasteltaessa ei esimerkiksi toimialaan liittyvillä tyypillisillä toiminta-malleilla, yrityksen sisäisillä rakenteilla tai sen kommunikaatiokulttuurilla pitäisi olla suuria erottavia vaikutuksia eri vuosien tutkimustuloksiin. Myöskään suuria toimistotilan yleiseen arkkitehtuuriin tai tilojen funktionaalisuuteen vaikuttanei-ta muutoksia ei eri mitvaikuttanei-tausajankohtien välillä tehty, joten näistäkään teorioisvaikuttanei-ta ei ole sellaisenaan selittäjiksi keskeisyyden ja innovatiivisuuden vuorovaikutuksen eroille eri vuosien välillä. On siis tyydyttävä toteamaan, että havaittua vaihtelua riippuvassa muuttujassa ei kyetä kattavasti selittämään pelkästään tässä tarkas-teltujen teorioiden tai käytettyjen selittävien tekijöiden avulla.
Toiseen tutkimuskysymykseen keskittyvä eri vuosien välisten eroavaisuuk-sien tarkastelu osoittautui tässä yhteydessä staattisten tilanteiden analysointia
antoisammaksi kohteeksi, vaikka tulosten tilastollinen merkitys ja mallien seli-tysasteen jäivätkin pieniksi. Tarkastelemalla varsinaisten arvojen sijasta havaittu-ja muutoksia riippuvassa havaittu-ja riippumattomassa muuttuhavaittu-jassa, on voitu paremmin eristää tarkasteltavat ominaisuudet muista vaikuttavista tekijöistä, etenkin kun tiedetään, että muissa kontrollimuuttujissa esiintyy eri vuosien välillä vain hyvin vähäisiä muutoksia. Kahden tekijän muutosten yhteisvaihteluun keskittymällä voidaan osittain myös välttää malleihin kuulumattomien tekijöiden tuloksiin ai-heuttamia vaihteluita. On toki mahdollista, että mallien ulkopuolelle jää tässäkin tarkastelussa jokin tuntematon tekijä, joka aiheuttaa samankaltaista vaihtelua se-kä riippuvaan että riippumattomaan muuttujaan, mutta tällöinkin voidaan silti todeta keskeisyyden ja koetun innovatiivisuuden olevan jotakin kautta toisistaan riippuvaisia.
Pelkän keskeisyyden muutoksen vaikutukset koetun innovatiivisuuden vaih-teluihin jäivät kaikissa analysoiduissa malleissa tilastollisesti merkitsemättömäl-le tasolmerkitsemättömäl-le, ja vain keskeisyydestä roolia kuvaavaan muuttujaan yhdistämällä luo-tu interaktiomuutluo-tuja luo-tuotti tilastollisesti mainitsemisen arvoisia luo-tuloksia. Näin ollen voidaan kuitenkin päätellä, että arvojen muutosten korrelointi keskenään puhuu tarkasteltavien muuttujien yhteisvaikutuksen puolesta, vaikka yksittäis-ten vuosien tuloksissa vastaavaa ilmiötä ei olekaan nähtävissä.
Innovatiivisuutta ja innovaatioiden tuottamista lähdettiin siis tässä tutkimuk-sessa tarkastelemaan innovaation syntymisen alkuhetkillä, uuden idean keksi-neen työntekijän näkökulmasta. Koetun innovatiivisuuden arvioinnissa käyte-tyllä mittarilla ei pyritty tarkastelemaan yksilöiden todennettua innovaatioiden tuottamiskykyä, vaan muiden työntekijöiden arviota siitä, kuka olisi sopivin hen-kilö edistämään heidän ideoidensa eteenpäinvientiä yrityksessä. Tutkimuskysy-mysten valinta pohjautui osin olemassaolevaan teoriaan, mutta oma vaikutuk-sensa tutkimusasetelman rakentumiseen oli myös käytettävissä olleella materi-aalilla.
Tarkasteltavia muuttujia pyrittiin tutkimuksessa käsittelemään siten, että niis-tä voitiin tilanteeseen nähden mahdollisimman hyvin sopivilla ja luotettavilla menetelmillä tehdä tilastollisesti päteviä johtopäätöksiä. Pääosin tarkasteluissa keskityttiin selvittämään riippuvan ja riippumattoman muuttujan välisiä vaiku-tussuhteita käyttäen hyväksi muita saatavilla olevia taustatietoja tutkimustilan-teen ymmärtämiseksi ja mallintamiseksi paremmin. Korrelaatioita ja regressio-malleja tarkastelemalla muodostettiin yleiskuva tutkitusta materiaalista ja siihen sisältyvistä, tutkittavaa tilannetta kuvaavista riippuvuusrakenteista.
Vaikka saadut tulokset eivät yltäneetkään täysin tyydyttävälle tasolle, voi-daan kaiken kaikkiaan todeta, että tutkimustilanteesta ja tarkasteltujen muut-tujien käyttäytymisestä saatiin kuitenkin muodostettua sellainen yleiskuva, että asetettuihin tutkimuskysymyksiin voitiin ottaa kantaa. Tästä huolimatta lisäsel-vityksille ja jatkotutkimukselle jää vielä työsarkaa, ennen kuin koetun innova-tiivisuuden käyttäytymisestä keskeisyyden suhteen voidaan vetää pidemmälle meneviä johtopäätöksiä.