Diplomityössä käsitellään johdanto-osan jälkeen seuraavaksi syvällisemmin ai-kaisempaa tämän tutkielman aihepiirejä sivuavaa tutkimusta. Teoreettista taus-taa vertaillaan tutkimusasetelmaan ja esitetään sen perusteella myöhemmässä vaiheessa analysoitavat hypoteesit. Teoreettisen taustan tarkastelun jälkeen pe-rehdytään lähemmin tutkimuksessa käytettyyn aineistoon, sen käsittelyyn ja käy-tettyihin tutkimusmenetelmiin. Neljännessä osassa kuvataan saatuja tutkimustu-loksia ja pyritään vastaamaan alussa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Viimei-senä tehdään vielä yhteenveto tutkielman aihepiiristä ja pohditaan työn etene-mistä, tuloksia ja merkitystä yleisemmällä tasolla.
2 Aikaisempi tutkimus
Tutkielman tässä osassa perehdytään saatavilla oleviin aiempiin tutkimuksiin työn aihepiiristä. Tutkimuskysymykset käsittelevät koettua innovatiivisuutta, mil-lä tässä tarkoitetaan sitä, keiden työntekijät kokevat olevan parhaita ideoiden edistäjiä yrityksessä. Aihe siis sivuaa innovatiivisuustutkimusta, vaikka innova-tiivisuuskentässä onkin pääosin tutkittu muita kuin sijainnin keskeisyyttä käsit-televiä malleja. Yleisempää aihetta käsittelevää tietoa voidaan löytää myös osaa-misen johtamista käsittelevän, tietotyöhön keskittyvän tutkimuksen alueelta sekä kommunikaatiotutkimuksen saralta. Koettuun innovatiivisuuteen liittyvät tutki-mukset, kuten esim. [8], käsittelevät usein organisaation innovatiivisuuden ko-kemista yksilön innovatiivisuuden sijasta. Täsmällisesti tässä tutkittavaan aihee-seen osuvaa, juuri tutkielmassa tarkasteltavaa riippuvaa muuttujaa käsittelevää tutkimuskenttää on siis melko hankala määritellä tai rajata, mutta innovatiivi-suuden tarkastelu yhdessä kommunikaatioaspektin kanssa tuottaa melko lähellä tutkielman kysymyksenasettelua olevia tuloksia.
Toisen työssä käsiteltävän aihepiirin määrittää riippumattomana muuttujana käytetty keskeisyysmittari. Etäisyyden vaikutukset sinällään ovat melko suppea näkökulma työn aiheeseen, mutta muuttujat yhdistäviä tutkimuksia arkkiteh-tuurin ja keskeisyyden vaikutuksista innovatiivisuuteen tai kommunikaatioon on löydettävissä niin työpaikkojen tila-analyysejä (spatial analysis) käsittelevis-tä, kuin sosiaalisia verkostoja kuvaavista tutkimuksista (muun muassa [6] ja [9]).
Verkostoulottuvuutta tai työtilan ja työpisteiden sijaintien kattavampaa analy-sointia ei tämän työn puitteissa valitettavasti ole kyetty käsittelemään ja onkin tyydytty jonkin verran vähemmän informatiiviseen fyysisen sijainnin keskeisyy-den määritelmään. Voidaan kuitenkin nähdä, että niin arkkitehtuurisia tekijöi-tä kuin kommunikaatioverkostojakin käsittelevissä teksteissä liikutaan hyvin sa-mankaltaisilla tutkimusalueilla ja niistä saatava tieto on osin yleistettävissä myös tämän tutkielman taustalle.
2.1 Innovatiivisuus ja kommunikaatio tietotyössä
Innovatiivisuutta eri aloilla on tutkittu jo useiden vuosikymmenten ajan eri nä-kökulmista, ja alan kirjallisuudesta onkin löydettävissä sille lukuisia eri määritel-miä [10]. Innovatiivisuutta kuvaa hyvin esimerkiksi Thompsonin jo vuonna 1965 laatima määritelmä, jonka mukaan ”Innovaatiolla tarkoitetaan uusien ideoiden, prosessien, tuotteiden tai palveluiden luomista, hyväksymistä ja toteuttamista”
(oma käännös). Ottamatta kantaa innovaatioiden haluttavuuteen organisaatios-sa Thompson toteaa yksinkertaistetusti vielä, että adaptiivinen organiorganisaatios-saatio ei
välttämättä aina ole innovatiivinen, mutta innovatiivinen organisaatio on luon-teeltaan adaptiivinen, koska määritelmän mukaisesta innovatiivisuudesta seuraa kyky implementoida uusia ideoita. [2, s. 2]
Innovatiivisuuden on lukuisissa muissakin tutkimuksissa todettu edesautta-van organisaatioiden menestymistä (esimerkiksi [11] ja [12]). Valmiiden innovaa-tioiden yhteyttä tässä tutkittuun ideoiden edistämiseen kuvaa mm. Van de Ven innovaatioiden johtamista käsittelevässä kirjoituksessaan, ja toteaa, että pelkkä idea yksinään ei johda mihinkään, vaan ”Ihmiset kehittävät, kantavat, reagoi-vat [ideoihin] ja muokkaareagoi-vat ideoita” (oma käännös) [12, s. 592]. Etenkin tietoin-tensiivisillä aloilla innovatiivisuuden merkitys liiketoiminnassa korostuu entises-tään [1], ja sitä kautta myös kommunikaation ja innovaatioiden välinen yhteys nousee entistä tärkeämmäksi tekijäksi.
Idean kehittyminen innovaatioksi on pitkä prosessi, joka alkaa uuden aja-tuksen syntymisestä ja päätyy loppuvaiheessaan joko vasta syntyneen innovaa-tion hylkäämiseen, tai sen hyväksymiseen, soveltamiseen ja käyttöönottoon [13].
Uusia ajatuksia ja ideoita voi syntyä organisaation eri osissa ja myös niiden etene-mistavat sekä -reitit ovat usein vaihtelevia ja vaikeasti kontrolloitavissa [13], [14].
Innovaatioprosessiin vaikuttavat lukuisat erilaiset tekijät, ja innovaatioita sekä innovatiivisuutta onkin tutkittu moninaisista, toisistaan melko paljonkin poik-keavista lähtökohdista. Osa tutkimuksista pyrkii analysoimaan innovaatioiden johtamiseen soveltuvia toimintamalleja (mm. [14]), siinä missä toiset tutkimuk-set keskittyvät etsimään työympäristöstä ja -olosuhteista sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella innovaatioiden syntymiseen ja tuottamiseen.
Muun muassa Ebadi et al. [3] ja Monge et al. [4] ovat tutkimuksissaan toden-neet henkilöiden välisellä kommunikaatiolla olevan positiivinen vaikutus inno-vaatioihin organisaatiotasolla, siinä missä Johnson et al. [8] ovat vastaavasti löy-täneet yhteyksiä kommunikaation ja organisaation koetun innovatiivisuuden vä-lillä. Kommunikaation merkityksiä tietotyöhön keskittyvissä yrityksissä on luon-nollisesti tutkittu paljon myös innovaationäkökulman ulkopuolella (esim. [15]), mutta on helppo ymmärtää, että samat toimintamallit vaikuttavat melko suo-raan myös innovaatioiden tuottamiseen liittyviin prosesseihin. On muistettava, että idean kehittyminen innovaatioksi kuitenkin yleensä edellyttää ajatusten ja informaation pukemista sanoiksi, ideoiden jakamista ja syntyvän tiedon välittä-mistä eteenpäin organisaation sisällä.
Innovaatioiden tuottamista käsittelevissä teksteissä voidaan karkeasti erottaa kahteen eri näkökulmaan jakautuvia tutkimuksia. Osa teoriasta keskittyy uusien ideoiden synnyttämiseen liittyviin mekanismeihin ja ideointia edistävän
työym-päristön ominaisuuksiin esimerkiksi yksilöiden tai tiimien luovuutta tarkastele-malla [16]. Toinen suuntaus taas kiinnittää enemmän huomiota itse innovaatio-prosessiin, idean kasvamiseen käyttökelpoiseksi innovaatioksi (esim. [11] ja [17]).
Yleisiä innovatiivisuuteen liittyviä tekijöitä ovat kartoittaneet organisaatiotutki-muksen näkökulmista muun muassa Scott [18] ja Länsisalmi [19], sekä arkkiteh-tuurin vaikutuksiin perehtyen esimerkiksi Allen ([5] ja [20]) sekä Hauptman [21].
Myös yrityksen toimialan vaikutus innovatiivisuuteen liittyviin näkökulmiin on huomattava, mistä syystä on helpompi löytää tiettyihin organisaatioihin tai liike-toiminnan osa-alueisiin keskittyviä tapaustutkimuksia (esim. tutkimus ja kehitys [14], ohjelmistosuunnittelu [21] ja tuotekehitys [17]) yleisiin johtopäätelmiin täh-täävien kirjoitusten sijasta. Eri aloille ominaiset, toisistaan eroavat olosuhteet ra-jaavat luonnollisesti jossain määrin innovatiivisuuteen liittyviä tarkasteluja, mut-ta saadut lopputulokset ovat silti monelmut-ta osin yhteneviä.
Vaikka useimmissa edellä mainituissa tutkimuksissa on suurelta osin pereh-dytty innovatiivisuuteen ja innovaatioihin lähinnä organisaation tasolla, raken-tuu organisaation innovatiivisuus aina pohjimmiltaan kuitenkin yksilöiden ideoil-le ja niiden prosessoinnilideoil-le [11]; ideat ja ajatukset ovat aina lähtöisin yksilöistä, mutta vasta organisaatiossa edetessään ja muokkautuessaan ne jalostuvat val-miiksi innovaatioiksi. Yksilön ja organisaation innovatiivisuuteen vaikuttavia taus-tatekijöitä on löydettävissä useita. Riippuen tutkimuksen näkökulmasta voidaan keskittyä esimerkiksi yksilön ongelmanratkaisutapoihin, johtamiseen liittyviin näkökulmiin [18] tai asiantuntemuksen, kommunikaation ja stressin vaikutuk-siin [19]. Tämän tutkimuksen kannalta olennainen näkökulma on etenkin inno-vaatioon liittyvä kommunikaatioaspekti, sillä alkuperäinen kysymyksenasettelu mittaa koettua innovatiivisuutta juuri sen kautta, minkä tahon kanssa vastaajat olisivat taipuvaisia kommunikoimaan ideoidensa edistämiseksi.