Innovaatioiden tuottaminen tieto-organisaatiossa; sijainnin keskeisyyden vaikutus ideoiden edistämisessä

Innovaatioiden tuottaminen tieto-organisaatiossa: sijainnin keskeisyyden vaikutus ideoiden edistämisessä

Elektroniikan, tietoliikenteen ja automaation tiedekunta

Diplomityö, joka on jätetty opinnäytteenä tarkastettavaksi diplomi-insinöörin tutkintoa varten Espoossa 26.5.2010.

Työn valvoja:

Prof. Eila Järvenpää

Työn ohjaaja:

TkT Anssi Smedlund

A ?

Teknillinen korkeakoulu

TEKNILLINEN KORKEAKOULU TIIVISTELMÄ

Tekijä: Tuula Kaukoranta

Työn nimi: Innovaatioiden tuottaminen tieto-organisaatiossa: sijainnin keskeisyyden vaikutus ideoiden edistämisessä

Päivämäärä: 26.5.2010 Kieli: Suomi Sivumäärä:5+61

Elektroniikan, tietoliikenteen ja automaation tiedekunta Tuotantotalouden laitos

Professuuri: Työpsykologia ja johtaminen Koodi: TU-53 Valvoja: Prof. Eila Järvenpää

Ohjaaja: TkT Anssi Smedlund

Tutkimuksessa on tarkasteltu yrityksen työntekijöiden arvioihin perustu- vaa henkilön ideoidenedistämiskykyä, josta käytetään tässä termiä koettu innovatiivisuus. Tulokset on kerätty noin sata henkilöä työllistävästä, tietoin- tensiivisellä alalla toimivasta asiantuntijapalveluita tuottavasta yrityksestä.

Pääosin tilastolliseen analyysiin perustuva tutkimus pyrkii kartoittamaan etenkin henkilön työpisteen sijainnin perusteella määritellyn laskennallisen keskeisyysmittarin vaikutuksia koettuun innovatiivisuuteen.

Tarkasteltavien muuttujien välistä suhdetta on analysoitu korrelaatiokertoi- mien sekä lineaaristen regressiomallien avulla. Kontrollimuuttujina on käytetty henkilön taustasta ja työhön liittyvästä statuksesta kerättyjä tietoja. Tulokset on laskettu erikseen kahdelle, noin vuoden väliajalla kuvatulle tilanteelle, minkä lisäksi on tarkasteltu tilanteiden välisiin muutoksiin liittyviä säännönmukai- suuksia.

Saadut tulokset eivät yllä tilastollisesti kovinkaan vahvalle tasolle, mutta an- tavat silti viitteitä siitä, että sijainnin muutos keskeisemmäksi lisää henkilön koettua innovatiivisuutta. Yksittäisten tilanteiden tarkastelussa käytetyillä ti- lastollisilla malleilla vastaavaa riippuvuussuhdetta keskeisyyden ja koetun in- novatiivisuuden välillä ei kyetty havaitsemaan.

Avainsanat: Innovatiivisuus, tietotyö, tieto-organisaatio, työntekijän si- jainti, keskeisyys, ideoiden edistäminen, kommunikaatio, arkkitehtuuri

’ Author: Tuula Kaukoranta

Title: Producing Innovations in a Knowledge Organization: the Effect of Location Centrality on Promoting Ideas

Date: 26.5.2010 Language: Finnish Number of pages:5+61 Faculty of Electronics, Communications and Automation

Department of Industrial Engineering and Management

Professorship: Work Psychology and Leadership Code: TU-53 Supervisor: Prof. Eila Järvenpää

Instructor: D.Sc. (Tech.) Anssi Smedlund

The focus of this study is a person’s ability to promote ideas, described as one’s perceived innovativeness, estimated by co-workers in the company.

The original information was gathered from a professional service firm with approximately one hundred employees, working on a knowledge intensive line of business. The main purpose of this study is to analyze the effects of the centrality measure of an employee’s location at the office on his perceived innovativeness using statistical measures.

Correlation coefficients and linear regression models are used to clarify the relationships between the examined variables. Information describing the background and work related status of the employees is formed into suitable control variables. Two separate sets of data from 2006 and 2007 are used to study the statistical characteristics of the variables. In addition to that, the changes in dependent and independent variables between the two measure- ments were also analyzed using the same methods.

The results obtained here are not highly significant statistically. Nonetheless, there is some evidence that an increase in a person’s centrality also induces positive changes in the perceived innovativity. However, studying the separate data sets with the statistical models failed to indicate similar interdependen- cies.

Keywords: Innovativeness, knowledge work, knowledge organization, employee location, centrality, promoting ideas, communication, architecture

Sisältö

Tiivistelmä ii

Tiivistelmä (englanniksi) iii

Sisällysluettelo iv

1 Johdanto 1

1.1 Tutkimusaihe ja sen tausta . . . 1

1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset . . . 2

1.3 Diplomityön rakenne ja eteneminen . . . 3

2 Aikaisempi tutkimus 4 2.1 Innovatiivisuus ja kommunikaatio tietotyössä . . . 4

2.2 Arkkitehtuurin ja keskeisyyden vaikutukset innovatiivisuuteen ja kommunikaatioon. . . 6

2.3 Teorian pohjalta laaditut hypoteesit . . . 8

3 Tutkimusaineisto ja -menetelmät 10 3.1 Tutkimuskohde ja käytössä oleva aineisto . . . 10

3.2 Käytetyt tutkimusmenetelmät . . . 11

3.3 Riippuva muuttuja: ideoiden edistämistä käsittelevät kysymykset . 13 3.3.1 Informaation keräämiseen käytetyt kysymykset vuosina 2006 ja 2007 . . . 14

3.3.2 Saatujen arvojen normalisointi . . . 16

3.3.3 Riippuvan muuttujan tilastollisia ominaisuuksia . . . 18

3.4 Riippumaton muuttuja: sijainnin keskeisyysmittari . . . 20

3.4.1 Sijaintitiedot ja niiden kerääminen . . . 20

3.4.2 Sijainnin keskeisyyttä kuvaava muuttuja . . . 21

3.4.3 Keskeisyysmuuttujan tilastollisia ominaisuuksia . . . 24

3.5 Kontrollimuuttujat ja niiden käsittely. . . 25

3.5.1 Sukupuoli . . . 26

3.5.2 Työikä . . . 26

3.5.3 Työrooli . . . 27

3.5.4 Koulutus . . . 28

3.5.5 Havaintojia muuttujista . . . 29

3.5.6 Tilastolliset analyysit ja niissä käytetty aineisto . . . 31

4 Tulokset 34 4.1 Riippuvan ja riippumattoman muuttujan välinen korrelaatio . . . . 34

4.2 Hypoteesia 1 kuvaavat regressiomallit . . . 36

4.2.1 Vuoden 2006 tulokset . . . 37

4.2.2 Vuoden 2007 tulokset . . . 39

4.3 Hypoteesia 2 kuvaavat regressiomallit . . . 42

4.4 Hypoteesien toteutuminen tulosten perusteella . . . 44

5 Yhteenveto 46

5.1 Tutkimuskysymysten ratkaiseminen . . . 46

5.2 Tutkimukseen liittyvät rajoitukset . . . 49

5.3 Tutkimustulosten arviointi . . . 51

5.4 Tulosten hyödyntäminen ja jatkotutkimus . . . 53

Lähdeluettelo 55

Liitteet 58

A Korrelaatiokertoimet 58

B Pohjapiirros 2006 59

C Pohjapiirros 2007 60

D Työpisteiden sijainnit 2006 ja 2007 61

Tässä osiossa keskitytään ensin pohtimaan ja kuvaamaan tehdyn tutkimuksen taustoja ja esittelemään tutkimusaihe yleisellä tasolla. Seuraavaksi kerrotaan tar- kemmin tutkimuksen tavoitteista, perehdytään työn kohteena oleviin tutkimus- kysymyksiin sekä tutkimukseen liittyviin keskeisiin käsitteisiin. Tämän jälkeen tehdään vielä yleiskatsaus itse tutkimuksen suorittamiseen: muun muassa tutki- musaiheen rajaamiseen ja käytettyihin tutkimusmenetelmiin. Lopuksi kuvataan pääpiirteissään tämän diplomityön sisältöä ja rakennetta.

1.1 Tutkimusaihe ja sen tausta

Palvelukeskeisen työn jatkuvasti yleistyessä aiemman tuotantopainotteisen toi- minnan rinnalla on koko ajan suurempi osa yritysten pääomasta ja markkina- arvosta sidoksissa infrastruktuurin, tuotteiden ja materiaalien sijasta niin sanot- tuun aineettomaan pääomaan. Tietointensiivisillä aloilla osana tuota aineetonta pääomaa voidaan nähdä yritykseen ja sen henkilöstöresursseihin liittyvä osaami- nen ja sen johtaminen. Oikein kohdistetulla ja toimivalla osaamisella voidaan saa- vuttaa kilpailuetua ja mahdollistaa liiketoiminnan kasvu alati muuttuvilla mark- kinoilla muun muassa parempana sopeutumiskykynä ja kykynä luoda uutta. [1]

Luovuudella ja erilaisilla innovaatioilla tähdätään siis kehittämään yritysten toimintaa ja saamaan kilpailuetua. Tällaisia innovaatioita ovat paitsi kokonaan uudet, tai kenties entistä paremmat tuotteet ja palvelut, myös aiempaa tehok- kaammat tai toimivammat työtavat, erilaiset, aiemmasta poikkeavat tavat suo- riutua työstä [1], [2]. Innovaatioiden tutkimisella pyritään kuvaamaan, mallinta- maan ja ymmärtämään näitä ilmiöitä, jotta niitä osattaisiin paremmin ohjata ja kontrolloida maksimaalisen hyödyn saavuttamiseksi.

Innovaatioiden syntymistä ja tuottamista, innovatiivisuutta, on tutkittu pal- jon eri näkökulmista. Useissa tutkimuksissa on keskitytty organisaatioiden sosi- aalisiin komponentteihin ja esimerkiksi kommunikaatiolla on tutkimuksissa ha- vaittu olevan vaikutusta innovaatioiden syntymiseen (mm. [3] ja [4]). Vastaavasti on tutkittu työtilojen arkkitehtuurin vaikutuksia niin kommunikaatioon kuin in- novatiivisuuteenkin ([5], [6] ja [7]) Usein kuitenkin rajoitutaan tarkastelemaan jo tuotettuja innovaatioita, esimerkiksi uusien tuotteiden tai toimintamallien mää- rää tai näiden tuottavuutta. Uutta ei kuitenkaan synny itsestään, eivätkä uudet ideat, joiden eteenpäinvientiä tässä tarkastellut kysymykset kartoittavat, vielä ole valmiita innovaatioita.

Tässä tutkimuksessa on haluttu perehtyä keskeisyyden ja innovatiivisuuden vuorovaikutuksiin tarkastelemalla idean innovaatioksi kehittymisen alkuhetkiä.

Ymmärtämällä paremmin tätä vaihetta innovaation tuottamiseen liittyvissä pro- sesseissa voidaan entistä paremmin edesauttaa innovaatioiden kehittämistä tuke- vien työympäristöjen suunnittelua ja näin fasilitoida ideoiden kehittymistä val- miiksi innovaatioiksi myös työtilojen suunnitteluun liittyvin keinoin.

Alkuperäisen kyselytutkimuksen kohteena on noin 100 hengen tietointensii- visellä alalla toimiva yritys, joten jo toimialan vuoksi innovatiivisuus on tärkeä aspekti markkinaetua tavoiteltaessa. Tässä työssä paneudutaankin tutkimaan syn- tyvän innovaation etenemistä tieto-organisaatiossa, tarkemmin sen ensimmäistä askelta ajatuksesta innovaatioksi. Tarkastelun kohteena ovat valintaperusteet sil- le, keitä kollegojaan työntekijät pitävät kykenevinä edistämään omien ideoidensa eteenpäin viemistä yrityksessä.

Avokonttorissa, kuten tässä tutkittavan organisaation tiloissa, eivät huonejaot, seinät, ovet ja käytävät myöskään rajoita kommunikaatiota samalla tavoin kuin perinteisessä erillisiin työtiloihin jaetussa toimistossa. Tutkimusmateriaali koos- tuu kahdesta, noin vuoden väliajalla tehdystä kyselytutkimuksesta sekä toimis- ton pohjapiirroksista työpisteineen. Aiemman tutkimuksen (mm. [5]) perusteella voidaan olettaa, että henkilöiden välisellä etäisyydellä on jonkinlainen vaikutus kommunikaation määrään heidän välillään. Näiden alkutietojen pohjalta on py- ritty selvittämään, voidaanko löytää jokin merkitsevä yhteys kun verrataan hen- kilön sijainnin keskeisyyttä avokonttoritilassa ja sitä, kenelle työntekijät kokevat hyödylliseksi esitellä ideoitaan.

1.2 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tavoitteena on siis pyrkiä aiemman teorian antamiin tietoihin tu- keutuen analysoimaan etäisyyden, tarkemmin sanottuna henkilön sijainnin kes- keisyyden, mahdollisia vaikutuksia siihen, miten ideoidenedistämiskykyisinä kol- legat heitä pitävät. Tutkittavasta ominaisuudesta, arvioidusta kyvystä viedä eteen- päin uusia ideoita, on tässä tutkimuksessa käytetty termiäkoettu innovatiivisuus.

Luonnollisesti tähän muuttujaan vaikuttavat muutkin tekijät, kuten esimerkiksi työntekijän arvoasema yrityksen sisällä. Tutkimuksessa onkin pyrittävä erotta- maan keskeisyyden vaikutus muista kontrollimuuttujista.

Tutkimus on jaettu osioihin, joissa tarkastellaan erikseen kummankin eri vuo- den tutkimustilanteita ja eri tekijöiden vaikutuksia riippuvaan muuttujaan näis- sä asetelmissa. Lisäksi pyritään eri vuosien tilanteita vertaamalla havainnoimaan

tarkemmin keskeisyyden muutosten vaikutuksia samalla aikavälillä havaittuihin muutoksiin koetussa innovatiivisuudessa.

Työn etenemiselle antavat suuntaviivoja aiheeseen liittyvään teoriaan ja käy- tössä olevan materiaalin tarjoamiin tutkimusmahdollisuuksiin pohjautuvat tut- kimuskysymykset. Tässä työssä tarkastellut olennaisimmat kysymykset voidaan muotoilla seuraavasti:

Tutkimuskysymys 1: Vaikuttaako työntekijän sijainnin keskeisyys hen- kilön muiden arvioimaan kykyyn edistää ideoita, eli henkilön koet- tuun innovatiivisuuteen?

ja

Tutkimuskysymys 2: Miten mitattu koettu innovatiivisuus muuttuu kun henkilön sijainnin keskeisyys avokonttorissa muuttuu paikanvaih- doksen seurauksena?

1.3 Diplomityön rakenne ja eteneminen

Diplomityössä käsitellään johdanto-osan jälkeen seuraavaksi syvällisemmin ai- kaisempaa tämän tutkielman aihepiirejä sivuavaa tutkimusta. Teoreettista taus- taa vertaillaan tutkimusasetelmaan ja esitetään sen perusteella myöhemmässä vaiheessa analysoitavat hypoteesit. Teoreettisen taustan tarkastelun jälkeen pe- rehdytään lähemmin tutkimuksessa käytettyyn aineistoon, sen käsittelyyn ja käy- tettyihin tutkimusmenetelmiin. Neljännessä osassa kuvataan saatuja tutkimustu- loksia ja pyritään vastaamaan alussa esitettyihin tutkimuskysymyksiin. Viimei- senä tehdään vielä yhteenveto tutkielman aihepiiristä ja pohditaan työn etene- mistä, tuloksia ja merkitystä yleisemmällä tasolla.

2 Aikaisempi tutkimus

Tutkielman tässä osassa perehdytään saatavilla oleviin aiempiin tutkimuksiin työn aihepiiristä. Tutkimuskysymykset käsittelevät koettua innovatiivisuutta, mil- lä tässä tarkoitetaan sitä, keiden työntekijät kokevat olevan parhaita ideoiden edistäjiä yrityksessä. Aihe siis sivuaa innovatiivisuustutkimusta, vaikka innova- tiivisuuskentässä onkin pääosin tutkittu muita kuin sijainnin keskeisyyttä käsit- televiä malleja. Yleisempää aihetta käsittelevää tietoa voidaan löytää myös osaa- misen johtamista käsittelevän, tietotyöhön keskittyvän tutkimuksen alueelta sekä kommunikaatiotutkimuksen saralta. Koettuun innovatiivisuuteen liittyvät tutki- mukset, kuten esim. [8], käsittelevät usein organisaation innovatiivisuuden ko- kemista yksilön innovatiivisuuden sijasta. Täsmällisesti tässä tutkittavaan aihee- seen osuvaa, juuri tutkielmassa tarkasteltavaa riippuvaa muuttujaa käsittelevää tutkimuskenttää on siis melko hankala määritellä tai rajata, mutta innovatiivi- suuden tarkastelu yhdessä kommunikaatioaspektin kanssa tuottaa melko lähellä tutkielman kysymyksenasettelua olevia tuloksia.

Toisen työssä käsiteltävän aihepiirin määrittää riippumattomana muuttujana käytetty keskeisyysmittari. Etäisyyden vaikutukset sinällään ovat melko suppea näkökulma työn aiheeseen, mutta muuttujat yhdistäviä tutkimuksia arkkiteh- tuurin ja keskeisyyden vaikutuksista innovatiivisuuteen tai kommunikaatioon on löydettävissä niin työpaikkojen tila-analyysejä (spatial analysis) käsittelevis- tä, kuin sosiaalisia verkostoja kuvaavista tutkimuksista (muun muassa [6] ja [9]).

Verkostoulottuvuutta tai työtilan ja työpisteiden sijaintien kattavampaa analy- sointia ei tämän työn puitteissa valitettavasti ole kyetty käsittelemään ja onkin tyydytty jonkin verran vähemmän informatiiviseen fyysisen sijainnin keskeisyy- den määritelmään. Voidaan kuitenkin nähdä, että niin arkkitehtuurisia tekijöi- tä kuin kommunikaatioverkostojakin käsittelevissä teksteissä liikutaan hyvin sa- mankaltaisilla tutkimusalueilla ja niistä saatava tieto on osin yleistettävissä myös tämän tutkielman taustalle.

2.1 Innovatiivisuus ja kommunikaatio tietotyössä

Innovatiivisuutta eri aloilla on tutkittu jo useiden vuosikymmenten ajan eri nä- kökulmista, ja alan kirjallisuudesta onkin löydettävissä sille lukuisia eri määritel- miä [10]. Innovatiivisuutta kuvaa hyvin esimerkiksi Thompsonin jo vuonna 1965 laatima määritelmä, jonka mukaan ”Innovaatiolla tarkoitetaan uusien ideoiden, prosessien, tuotteiden tai palveluiden luomista, hyväksymistä ja toteuttamista”

(oma käännös). Ottamatta kantaa innovaatioiden haluttavuuteen organisaatios- sa Thompson toteaa yksinkertaistetusti vielä, että adaptiivinen organisaatio ei

välttämättä aina ole innovatiivinen, mutta innovatiivinen organisaatio on luon- teeltaan adaptiivinen, koska määritelmän mukaisesta innovatiivisuudesta seuraa kyky implementoida uusia ideoita. [2, s. 2]

Innovatiivisuuden on lukuisissa muissakin tutkimuksissa todettu edesautta- van organisaatioiden menestymistä (esimerkiksi [11] ja [12]). Valmiiden innovaa- tioiden yhteyttä tässä tutkittuun ideoiden edistämiseen kuvaa mm. Van de Ven innovaatioiden johtamista käsittelevässä kirjoituksessaan, ja toteaa, että pelkkä idea yksinään ei johda mihinkään, vaan ”Ihmiset kehittävät, kantavat, reagoi- vat [ideoihin] ja muokkaavat ideoita” (oma käännös) [12, s. 592]. Etenkin tietoin- tensiivisillä aloilla innovatiivisuuden merkitys liiketoiminnassa korostuu entises- tään [1], ja sitä kautta myös kommunikaation ja innovaatioiden välinen yhteys nousee entistä tärkeämmäksi tekijäksi.

Idean kehittyminen innovaatioksi on pitkä prosessi, joka alkaa uuden aja- tuksen syntymisestä ja päätyy loppuvaiheessaan joko vasta syntyneen innovaa- tion hylkäämiseen, tai sen hyväksymiseen, soveltamiseen ja käyttöönottoon [13].

Uusia ajatuksia ja ideoita voi syntyä organisaation eri osissa ja myös niiden etene- mistavat sekä -reitit ovat usein vaihtelevia ja vaikeasti kontrolloitavissa [13], [14].

Innovaatioprosessiin vaikuttavat lukuisat erilaiset tekijät, ja innovaatioita sekä innovatiivisuutta onkin tutkittu moninaisista, toisistaan melko paljonkin poik- keavista lähtökohdista. Osa tutkimuksista pyrkii analysoimaan innovaatioiden johtamiseen soveltuvia toimintamalleja (mm. [14]), siinä missä toiset tutkimuk- set keskittyvät etsimään työympäristöstä ja -olosuhteista sellaisia tekijöitä, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella innovaatioiden syntymiseen ja tuottamiseen.

Muun muassa Ebadi et al. [3] ja Monge et al. [4] ovat tutkimuksissaan toden- neet henkilöiden välisellä kommunikaatiolla olevan positiivinen vaikutus inno- vaatioihin organisaatiotasolla, siinä missä Johnson et al. [8] ovat vastaavasti löy- täneet yhteyksiä kommunikaation ja organisaation koetun innovatiivisuuden vä- lillä. Kommunikaation merkityksiä tietotyöhön keskittyvissä yrityksissä on luon- nollisesti tutkittu paljon myös innovaationäkökulman ulkopuolella (esim. [15]), mutta on helppo ymmärtää, että samat toimintamallit vaikuttavat melko suo- raan myös innovaatioiden tuottamiseen liittyviin prosesseihin. On muistettava, että idean kehittyminen innovaatioksi kuitenkin yleensä edellyttää ajatusten ja informaation pukemista sanoiksi, ideoiden jakamista ja syntyvän tiedon välittä- mistä eteenpäin organisaation sisällä.

Innovaatioiden tuottamista käsittelevissä teksteissä voidaan karkeasti erottaa kahteen eri näkökulmaan jakautuvia tutkimuksia. Osa teoriasta keskittyy uusien ideoiden synnyttämiseen liittyviin mekanismeihin ja ideointia edistävän työym-

päristön ominaisuuksiin esimerkiksi yksilöiden tai tiimien luovuutta tarkastele- malla [16]. Toinen suuntaus taas kiinnittää enemmän huomiota itse innovaatio- prosessiin, idean kasvamiseen käyttökelpoiseksi innovaatioksi (esim. [11] ja [17]).

Yleisiä innovatiivisuuteen liittyviä tekijöitä ovat kartoittaneet organisaatiotutki- muksen näkökulmista muun muassa Scott [18] ja Länsisalmi [19], sekä arkkiteh- tuurin vaikutuksiin perehtyen esimerkiksi Allen ([5] ja [20]) sekä Hauptman [21].

Myös yrityksen toimialan vaikutus innovatiivisuuteen liittyviin näkökulmiin on huomattava, mistä syystä on helpompi löytää tiettyihin organisaatioihin tai liike- toiminnan osa-alueisiin keskittyviä tapaustutkimuksia (esim. tutkimus ja kehitys [14], ohjelmistosuunnittelu [21] ja tuotekehitys [17]) yleisiin johtopäätelmiin täh- täävien kirjoitusten sijasta. Eri aloille ominaiset, toisistaan eroavat olosuhteet ra- jaavat luonnollisesti jossain määrin innovatiivisuuteen liittyviä tarkasteluja, mut- ta saadut lopputulokset ovat silti monelta osin yhteneviä.

Vaikka useimmissa edellä mainituissa tutkimuksissa on suurelta osin pereh- dytty innovatiivisuuteen ja innovaatioihin lähinnä organisaation tasolla, raken- tuu organisaation innovatiivisuus aina pohjimmiltaan kuitenkin yksilöiden ideoil- le ja niiden prosessoinnille [11]; ideat ja ajatukset ovat aina lähtöisin yksilöistä, mutta vasta organisaatiossa edetessään ja muokkautuessaan ne jalostuvat val- miiksi innovaatioiksi. Yksilön ja organisaation innovatiivisuuteen vaikuttavia taus- tatekijöitä on löydettävissä useita. Riippuen tutkimuksen näkökulmasta voidaan keskittyä esimerkiksi yksilön ongelmanratkaisutapoihin, johtamiseen liittyviin näkökulmiin [18] tai asiantuntemuksen, kommunikaation ja stressin vaikutuk- siin [19]. Tämän tutkimuksen kannalta olennainen näkökulma on etenkin inno- vaatioon liittyvä kommunikaatioaspekti, sillä alkuperäinen kysymyksenasettelu mittaa koettua innovatiivisuutta juuri sen kautta, minkä tahon kanssa vastaajat olisivat taipuvaisia kommunikoimaan ideoidensa edistämiseksi.

2.2 Arkkitehtuurin ja keskeisyyden vaikutukset innovatiivisuu- teen ja kommunikaatioon

Keskeisyyttä ja sen vaikutuksia kommunikaatioon on tieteellisissä teksteissä usein analysoitu sosiaalisten verkostojen ja niihin liittyvien kommunikaatiomal- lien tutkimuksen kautta (mm. [9], [20] ja [5]). Työtilojen arkkitehtuurin yhteyttä kommunikaatioon on myös kartoitettu erilaisista näkökulmista: esimerkiksi toi- mistotilojen arkkitehtuurin suunnittelu ja rakenne näkyy suoraan työntekijältä toisen luo vievien reittien pituudessa, millä on havaittu olevan yhteys henkilöi- den välisten kommunikaatiotapahtumien tiheyteen [5]. Myös erityyppisillä työti- lojen järjestykseen ja funktionaalisuuteen liittyvillä ratkaisuilla (suljetut huoneet verrattuna avokonttoritila yms.) on omat vaikutuksena muun muassa kanssa-

käymisen helppouteen ja houkuttelevuuteen [6] ja näin ollen myös eri tyyppisten kommunikaatiotapahtumien esiintymistiheyteen [7].

Wineman et al. [9] ovat kartoitaneet tilan vaikutuksia sosiaalisiin verkostoihin ja samalla organisaation suoriutumiseen (tutkimuskohteena usean tutkijan yh- teistyönä julkaistujen artikkelien määrä Michiganin yliopiston alaisuudessa toi- mivassa laitoksessa). Tutkimuksen johtopäätösten mukaan sosiaalisiin verkkoi- hin liittyvät kommunikaatiomallit yhdistettynä työympäristön tila-analyysin tu- loksiin osoittautuivat hyväksi toimivan yhteistyön indikaattoriksi. Myös esimer- kiksi Hauptman [21] tutki jo vuonna 1986 työtilojen rakenteen vaikutuksia in- formaation kulkuun ohjelmistokehitykseen keskittyvässä yrityksessä, ja kartoitti sitä kautta arkkitehtuurin vaikutuksia työtehokkuuteen.

Eri tutkimusasettelujen taustalta onkin siis löydettävissä yhteneviä viitteitä siihen, että työtilaan liittyvät tekijät todellakin vaikuttavat henkilöiden välisen kanssakäymisen määrään ja laatuun. Esimerkiksi Boutellier et al. totesivat tut- kimuksessaan [6] epämuodollisten kommunikaatiotapahtumien frekvenssin ole- van korkeampi yhtenäisessä, useisiin tarkoituksiin soveltuvassa työtilassa, kuin perinteisessä erillisiin huoneisiin jaetussa toimistossa. Innovaatioiden ja kommu- nikaation melko ihmisläheisten lähtökohtien tarkastelun lisäksi on siis tunnis- tettavissa myös elottomaan ympäristöön liittyviä tekijöitä, jotka omalta osaltaan vaikuttavat kommunikaatiomalleihin ja sitä kautta tiedon kulkuun yrityksissä.

Tällä on helppo ymmärtää, muun tiedonjakamisen ohella, olevan samalla suoria vaikutuksia myös uusien ideoiden etenemiseen ja innovaatioprosessien muotou- tumiseen organisaatioissa.

Arkkitehtuurin vaikutuksiin liittyvässä tutkimuksessa on usein myös nähtä- vissä jaottelu välttämättömän, rutiininomaisen kommunikaation ja satunnaisem- pien kohtaamisten välillä [7], [6]. Etenkin luonteeltaan satunnaisemman kom- munikaation osalta voidaan havaita kasvotusten tapahtuvilla kontakteilla olevan suuri merkitys työntekijöiden välisessä kanssakäymisessä [7]. Tutkimustulokset myös antavat viitteitä siitä, että vaikka mahdollisuudet ja keinot erilaiseen säh- köiseen yhteydenpitoon yleistyvät ja lisääntyvät jatkuvasti, ei henkilöiden väli- sen suoran kommunikoinnin yleisyys tai merkitys silti ole radikaalisti vähenty- nyt [6], [8].

Kommunikaatiotapahtumissa voidaan havaita olevan eroavaisuuksia myös välitetyn tiedon laadun suhteen. Etenkin monimutkaiset tai tavanomaisesta työ- rutiinista poikkeavat keskustelut näyttäisivät tapahtuvan useimmiten kasvotus- ten. Suora kontakti mahdollistaa myös monimutkaisempien asioiden käsittelyn, osasyynä molemmille osapuolille tarjoutuva mahdollisuus antaa ja saada välitön-

tä, kommunikaatiotapahtumaan liittyvää palautetta tarpeen tullen [6]. Toisaalta taas toistuvia rutiinitehtäviä käsittelevät asiat hoituvat yhtä sujuvasti myös säh- köisten medioiden kautta, muuta työntekoa keskeyttämättä ja ilman tarvetta läh- teä työpisteestä asian selvittämiseksi. Työtilojen suunnittelua käsitelleessä tutki- muksessaan Toker ja Gray havaitsivat myös, että henkilöiden sijoittuminen sekä näkö- että kävelyetäisyydelle toisistaan kasvattaa työntekijöiden välisen kasvok- kain tapahtuvan kommunikaation todennäköisyyttä [7].

Tutkimuskohteena olevassa avokonttorissa tila itsessään ei aiheuttane rajoi- tuksia eri statuksen omaavien työntekijöiden kommunikoinnille. Koska tarkas- teltavana on vain yksi, yhtenäinen työskentelyalue, ei huomioon tarvitse myös- kään ottaa erillisten ja erilaisten tilojen välillä tapahtuvaa kommunikaatiota. Näin ollen käytetyssä etäisyysmittarissa on päädytty kommunikaatioverkostoihin kes- kittyvien mallien ja kahden työntekijän välisen euklidisen etäisyyden välimaas- toon käyttämällä henkilön fyysiseen sijaintiin perustuvaa keskeisyyttä kuvaavaa muuttujaa.

2.3 Teorian pohjalta laaditut hypoteesit

Tutkielman aihepiiriä sivuava aikaisempi teoria antaa siis vahvoja viitteitä en- sinnäkin siitä, että läheisyys, olipa kyseessä puhtaasti etäisyyteen tai muuten helppoon tavoitettavuuteen liittyvä tulkinta, lisää kommunikaatiotapahtumien todennäköisyyttä. Lisäksi aiempiin tuloksiin pohjautuen on perusteltua olettaa, että yleisellä tasolla voidaan odottaa lisääntyneen ja laadullisesti paremman kom- munikaation edesauttavan ideoiden jakamista ja edistävän näin ollen myös inno- vaatioiden syntymistä ja tuottamista organisaatioissa. Aiempien tutkimusten pe- rusteella tiedetään myös, että etenkin suoranaisesti työtehtävien koordinointiin tai työn kannalta välttämättömän tiedon jakamiseen liittymätön, luonteeltaan sa- tunnaisempi, ei niin muodollinen kommunikaatio sekä edesauttaa innovaatioi- den syntymistä muita kommunikaatiotyyppejä enemmän, että on formaalimpaa kommunikaatiota herkempää reagoimaan arkkitehtuurin tuomiin mahdollisuuk- siin ja rajoituksiin [5].

Näiden tekijöiden pohjalta muotoutuvat tutkimushypoteesit, jotka käsittele- vät työntekijän sijainnin keskeisyyden vaikutuksia ideoiden edistämistä koske- vien kysymysten avulla arvioituun koettuun innovatiivisuuteen. Tässä työssä tarkasteltavat hypoteesit on muotoiltu seuraavasti:

Hypoteesi 1: Henkilön sijainnin keskeisyydellä on positiivinen yhteys henkilön arvioituun ideoidenedistämiskykyyn eli koettuun innovatii- visuuteen.

Hypoteesi 2: Sijainnin muutos keskeisemmäksi vaikuttaa positiivisesti ideoidenedistämiskykyyn.

3 Tutkimusaineisto ja -menetelmät

Työn tässä osassa perehdytään tarkemmin tutkimuskohteeseen erittelemällä tut- kimusaineisto ja sen kuvaamiseen käytetyt menetelmät, sekä esitellään alkupe- räisten tietojen pohjalta analyysejä varten luodut uudet muuttujat. Ensin kuva- taan tarkemmin käytettyä tutkimusaineistoa sekä kerrotaan sen alkuperästä ja käsittelystä tutkielman teon puitteissa. Tämän jälkeen käydään vielä lähemmin läpi tutkimuksen toteutustapa, siinä käytetyt tilastolliset menetelmät ja niiden valintaan vaikuttaneet perustelut.

Aineistoa käsittelevässä osuudessa tarkastellaan ensin syvällisemmin riippu- vaa (koettu innovatiivisuus) ja riippumatonta muuttujaa (keskeisyysmittari) nii- den muokkaamiseen liittyvine laskutoimituksineen, minkä jälkeen luodaan yleis- katsaus käytettyihin kontrollimuuttujiin. Muuttujien luonnetta tarkastellaan tut- kimalla niiden tilastollisia ominaisuuksia ja esitellään lähemmin niille suorite- tut muunnokset ja muut toimenpiteet. Lopuksi käydään läpi hypoteeseihin suo- ranaisesti liittymättömiä, mutta kokonaistilanteen hahmottamisessa helpottavia havaintoja muuttujien käyttäytymisestä, luodaan katsaus suoritettuihin tilastolli- siin analyyseihin ja perehdytään siihen, millä aineistolla ja muuttujilla tutkimus- hypoteeseja on testattu.

3.1 Tutkimuskohde ja käytössä oleva aineisto

Tutkimusasetelma tässä työssä poikkeaa jonkin verran totutusta siinä mielessä, että tutkimuksessa on käytetty jo aiemmin suoritetusta kyselytutkimuksesta saa- tua valmista aineistoa sen sijaan, että tutkittava data olisi kerätty ja tiedonhankin- tamenetelmä suunniteltu alusta alkaen tutkimuskysymyksen analysoimista sil- mällä pitäen. Alkuperäisen tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yrityksen si- säisten kommunikaatioverkostojen rakennetta rutiininomaisissa ja rutiinista poik- keavissa tehtävissä, sekä tutkia yksilön verkostosijainnin keskeisyyden ja suori- tusarvojen suhdetta eri rutiinitasojen työhön keskittyvissä rooleissa [22] ja [23].

Tässä tutkielmassa on samaa aineistoa soveltuvin osin hyväksi käyttäen pyritty selvittämään työntekijän sijainnin keskeisyyden vaikutuksia muiden työntekijöi- den vastausten perusteella arvioituun yksilön koettuun innovatiivisuuteen.

Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2006 ja 2007 noin sata työntekijää kä- sittävästä kotimaisesta arkkitehtipalveluita tuottavasta yrityksestä. Kyse on toi- sin sanoen tietointensiiviseen työhön keskittyvästä, asiantuntijapalveluita tarjoa- vasta liiketoiminnasta. Alkuperäinen aineisto koostuu olennaisimmalta osaltaan kahdesta, noin vuoden väliajalla yrityksen henkilöstölle suoritetusta kyselytut- kimuksesta. Kyselyissä keskityttiin hahmottamaan yrityksen sisäisiä kommuni-

kaatioverkkoja pääosin erilaisten henkilöiden välistä kommunikaatiotiheyttä ku- vaavien kysymysten avulla. Aineisto kerättiin työntekijöille suunnattujen web- lomakkeiden avulla vuosien 2006 ja 2007 kesinä. Näin saadusta aineistosta on tässä tutkielmassa jätetty kommunikaatioverkoston hahmottamiseen olennaises- ti kytkeytyvät kysymykset huomiotta ja keskitytty ensisijaisesti tarkastelemaan kummankin vuoden kyselyssä mukana ollutta ideoiden edistämiseen liittyvää kysymystä.

Työntekijöille suunnattujen koettua innovatiivisuutta käsitelleiden kysymys- ten tulosten lisäksi aineistoon kuuluu kyselyissä sekä tutkittavalta yritykseltä saatuja yksilöihin liittyviä demografisia ja työsuhteeseen liittyviä taustatietoja se- kä toimiston pohjapiirrokset molemmilta vuosilta (kts. liitteet B ja C). Toimisto koostuu pääosin yhtenäisestä avokonttoritilasta ja kunkin vuoden pohjapiirrok- sesta käyvät ilmi silloisten työntekijöiden henkilökohtaisten työpisteiden sijain- nit, joita on käytetty hyväksi analyyseissa käytetyn keskeisyysmittarin laskennas- sa (kts. myös liiteD).

Eri vuosien tietojen keräämisajankohtien välillä yritykseen palkattiin huomat- tava määrä lisää työvoimaa, joten vuoden 2007 datassa on mukana27työnteki- jää, jotka eivät ole läsnä vuoden 2006 tutkimusotoksessa. Vuonna 2006 mukana olleista taas10henkilöä on syystä tai toisesta poistunut yrityksen palkkalistoilta ja puuttuu näin ollen seuraavan vuoden tutkimusmateriaalista. Yhteensä tietoja saatiin siis120henkilöstä, joista vuonna 2006 oli läsnä93ja 2007 vastaavasti110 henkeä. Kumpanakin vuonna mukana olleita henkilöitä tutkimusaineistossa on 83kappaletta.

Aineistossa on mukana kolme sellaista työntekijä-ID:tä, joista ei ole mitään muuta mainintaa kuin vuoden 2007 pohjapiirroksen sijaintitiedot. Nämä hen- kilöt on poistettu tuloslistalta ennen tilastollisten analyysien tekemistä. Muilta osin materiaali on säilytetty mukana analyyseissä ja sitä on muokattu seuraa- vissa osioissa kuvatuin tavoin. Alkuperäisten vastausten identifiointiin käytetty- jen osin hajanaisten ID-numeroiden sijasta on yksinkertaisuuden vuoksi käytet- ty uutta, ykkösestä alkavaa juoksevaa numerointia (1–120), säilyttäen kuitenkin taustamateriaalissa tiedot muunnoksesta, jotta alkuperäiset tulokset ovat tarvit- taessa jäljitettävissä ja tarkastettavissa.

3.2 Käytetyt tutkimusmenetelmät

Kaikkien tilastollisten tulosten laskentaan on käytetty tilastolliseen analysointiin suunniteltua SPSS-ohjelmistoa ja sen tarjoamia valmiita työkaluja. Myös laatikko-

jana -kuviot (boxplot), histogrammit yms. on tuotettu mainittua ohjelmistoa hy- väksi käyttäen. Taulukoissa esitetyt arvot on myös tuotettu SPSS:n avulla, mutta niitä on muokattu ja koostettu paremmin työn tarkoituksiin sopiviksi. Muuttuji- na on käytetty aikaisemmasta tutkimuksesta peräisin olevaa valmiiksi tallennet- tua materiaalia, jota on käsitelty ennen analyysejä paremmin sopivaan muotoon.

Alkuperäisessä materiaalissa mukana olleista taustamuuttujista on tässä käy- tetty analyyseissä vain osaa, sillä jotkin tarjolla olleista muuttujista ovat hyvinkin riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi laskutusluokalla voitiin havaita olevan vai- kutuksia innovatiivisuusmittariin, mutta toisaalta laskutusluokka ja rooli yrityk- sessä korreloivat hyvin vahvasti keskenään. Tässä tutkimuksessa on siis jätetty laskutusluokan arviointi väliin ja keskitytty työroolin vaikutuksiin. Demografi- sista taustamuuttujista on myöskin jätetty henkilön ikä käsittelemättä ja tarkas- teltu sen sijaan osittai sen kanssa päällekkäistä yrityksen palveluksessa vietettyjä työssäolovuosia kuvaavaa työikä-muuttujaa.

Metodien valinnassa usein esiin nousevan normaalisuusoletuksen tarkaste- lemiseksi jakaumien arviointiin on käytetty suosituksen mukaista SPSS:n Kol- mogorov-Smirnov -testiä, sillä otoskoko kaikissa arvioitavissa jakaumissa on sel- keästi yli50[24, s. 155]. Testattujen muuttujien osalta on tekstissä ilmoitettu saa- dut Kolmogorov-Smirnov -tulokset ja niihin liittyvät tuloksen tilastollisesta mer- kittävyydestä kertovat p-arvot. Lisäksi jakaumien normaalisuuden arvioinnissa on käytetty jakaumien muodon silmämääräistä arviointia histogrammien avulla, sekä jakauman vinous- ja huipukkuuskertoimien tarkastelua.

Tuloksiltaan vahvempia parametrisiä menetelmiä, kuten esim. kovariansse- ja tai Pearsonin tulomomenttikorrelaatioita ei ole vuosien 2006 ja 2007 tulosten osalta jatkuvienkaan muuttujien analysointiin käytetty, koska ne edellyttäisivät vähintään välimatka-asteikon käytön lisäksi myös muuttujien jakaumien olevan normaaleja. Tämän ehdon täyttävät vain vuoden 2006 etäisyyttä kuvaava muut- tuja, sekä eri vuosien innovatiivisuus- ja keskeisyysarvojen eroa kuvaavat mitta- rit.

Vuosien 2006 ja 2007 tietojen osalta on laskettu muuttujille niiden keskinäi- set järjestyskorrelaatiomatriisit epäparametristä Spearmanin rho -kerrointa käyt- täen. Järjestyskorrelaatiokerroin vastaa periaatteessa toiminnaltaan tulomoment- tikerrointa, mutta sen laskemiseen käytetään muuttujan havaittujen arvojen sijas- ta muuttujan arvojen suuruusjärjestykseen perustuvia järjestyslukuja. Näin saa- daan kuvattua muuttujien välistä monotonista yhteyttä, ts. riippuvan muuttujan taipumusta muuttua suuremmaksi tai pienemmäksi riippumattoman muuttujan arvojen muutoksen mukaan, ottamatta kantaa muutoksen lineaarisuuteen tai ta-

saisuuteen. Puuttuvat tulokset on suljettu kaikkien korrelaatiokertoimien lasken- nassa pois pareittain. Korrelaatiokertoimiin tekstissä viitattaessa on ilmoitettu se- kä saatu kerroinr, että siihen liittyvästä tilastollisesta todennäköisydestä kertova p-arvo.

Korrelaatiokertoimien lisäksi riippuvan muuttujan käyttäytymistä kumpana- kin vuonna, sekä eri vuosien tulosten erotusten välistä riippuvuutta, on pyrit- ty selittämään lineaaristen regressiomallien avulla. Regressiomalli toimii hyvin melko pienilläkin otoksilla, mutta tässä tutkittavan otoksen koko antaa mahdolli- suuden käyttää tarvittaessa useampia selittäviä muuttujia. Teoriassa lineaariseen regressioanalyysiin käytettyjen muuttujien määrää ei ole rajoitettu, mutta suori- tetuissa analyyseissä on pitäydytty yksinkertaisemmissa, vain muutaman muut- tujan käsittävissä malleissa. Myös joidenkin kontrollimuuttujien vahvat keskinäi- set korrelaatiot rajoittavat käyttökelpoisten selittävien mallien laatimista, joten käytettävien muuttujien kolineaarisuus on testattava ennen regressioanalyysejä.

Lisäksi on huomattava, että lineaarisen regressioanalyysin sisältämä normaali- suusoletus ei aineiston kohdalla toteudu kuin eri vuosien välistä muutosta ku- vaavien muuttujien kohdalla, mikä voi hankaloittaa sopivan mallin muodosta- mista. Koko aineistoa käsittelevien analyysien lisäksi näitä regressiomalleja on testattu myös käyttämällä analyyseissä suppeampaa otosta. Näissä analyyseissä on käytetty muuttujille samoja arvoja kuin koko tulosjoukolle suoritetuissa las- kelmissa ja tutkittujen otosten valintaperusteet on kuvattu tarkemmin kappalees- sa3.5.6.

Tutkittavat yhteydet ovat aineiston antaman yleiskuvan perusteella luonteel- taan melko vähäisiä, eikä esimerkiksi muuttujien välisten sirontakuvioiden pe- rusteella voida helposti päätellä onko mahdollista tilastollisesti merkittävää riip- puvuutta olemassa. Myöskään potentiaalisen riippuvuuden luonteesta ja sen li- neaarisuudesta ei voida tehdä ilmiselviä päätelmiä aineiston pintapuolisen tar- kastelun avulla. Tutkimuksessa on kuitenkin pitäydytty lineaaristen regressio- mallien analysoinnissa niiden rajoituksista huolimatta, koska esimerkiksi logis- tiseen regressioon vaadittavassa riippuvan muuttujan luokittelussa jouduttaisiin metodin valinnan vuoksi tinkimään muuttujan informatiivisuudesta.

3.3 Riippuva muuttuja: ideoiden edistämistä käsittelevät kysy- mykset

Kumpanakin vuonna kyselyn yhtenä osa-alueena oli kysymys, joka kartoitti työn- tekijän mielikuvaa siitä, ketkä henkilöt yrityksessä parhaiten voisivat edistää uusien ideoiden toteuttamista käytännössä. Tutkimuksessa riippuvana muuttu-

jana käytetty koettu innovatiivisuus on siis puhtaasti näiden kysymysten anta- miin tuloksiin perustuva lukema, jonka arvo kullekin työntekijälle on laskettu molempien vuosien osalta tutkitussa kysymyksessä annettujen ja saatujen mai- nintojen (äänten) lukumäärän perusteella. Vuonna 2006 ideoiden edistämistä kä- sittelevään kysymykseen vastasi93henkilöstä79(noin85%) ja mainintoja sai sa- maten79työntekijää, ääniä annettiin yhteensä711. Vuonna 2007 vastanneita oli 74(noin67%) ja mainintoja sai 69(noin63%) kaikkiaan 110:stä työntekijästä ko- konaisäänimäärän ollessa318.

3.3.1 Informaation keräämiseen käytetyt kysymykset vuosina 2006 ja 2007 Vuoden 2006 kysymyksessä sai valmiista listasta ilman määrää koskevia rajoituk- sia valita ideoidensa eteenpäin viemisessä itselleen tärkeäksi kokemansa henki- löt. Alkuperäisessä kyselylomakkeessa kysymys oli muotoiltu seuraavasti:

Kysymys 2006: ”Ketkä henkilöt ovat itsellesi tärkeitä idean eteenpäin- viemiseksi organisaatiossasi?

Merkitse alla olevaan listaan ne henkilöt, joita tarvitset viedäksesi ide- aa eteenpäin organisaatiossasi. Kysymyksellä haemme sellaisia hen- kilöitä, joiden apua (aikaa tai toimintaa) käytetään idean eteenpäin- viemisessä. Ilman näiden henkilöiden apua ideaa on huomattavasti vaikeampaa viedä eteenpäin.”

Vuonna 2007 vastaavassa kysymyksessä vastausten määrä oli rajoitettu mak- simissaan viiteen henkilöön ja kysymyksen muotoilu oli seuraavanlainen:

Kysymys 2007: ”Ketkä ovat sinulle tärkeitä idean edistämisessä orga- nisaatioissasi?

Kirjoita alla oleviin aukkoihin viiden sellaisen henkilön nimet ([yri- tyksen] Helsingin toimistosta), jotka koet kaikkein tärkeimmiksi juuri sinun ideoittesi edistäjiksi. Kysymyksellä haemme sellaisia henkilöi- tä, joiden apua (aikaa tai toimintaa) käyttäisit jos/kun haluaisit saada omat ideasi toteutettua. Ilman näiden henkilöiden apua ideoita olisi huomattavasti vaikeampaa toteuttaa.”

Saadut vastaukset on muutoin käsitelty sellaisenaan, mutta vuoden 2006 osal- ta on yhden vastaajan antamat maininnat poistettu tulosten joukosta ennen tässä työssä esitettyjen tunnuslukujen laskemista ja muita suoritettuja matemaattisia analyysejä. Kyseisessä vastauksessa oli lueteltu kaikkiaan87eri henkilöä, toisin sanoen lähes kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Koska tietojen keruu on suoritettu hyvin pitkälti automaattisesti, havainto sinänsä tuskin lienee virheellinen. Edel- leen voidaan kuitenkin ajatella, että havainto ei juurikaan kuvaa kysymyksellä

mitattavaa ominaisuutta: mainintojen huomattavan suuri määrä johtaa siihen, että vastaus luokittelee lähes kaikki henkilöt yhtä hyviksi ideoiden edistäjiksi, eikä sillä näin ollen ole juurikaan informaatioarvoa. Vastausten laadusta saatua vaikutelmaa vahvistaa se, että sama vastaaja oli myös muihin kysymyksiin vas- tateessaan luetellut lähestulkoon kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Koska todelli- seen havaintoon liittyvän poikkeaman voidaan tässä tapauksessa tulkita johtu- van muusta kuin mitattavasta ominaisuudesta, voidaan havainto poistaa analy- soitavien vastausten joukosta [24, s. 164]

Vastaavin perustein seuraavaksi suurinta poikkeavaa havaintoa (44 mainin- taa yhdeltä vastaajalta) ei kuitenkaan poistettu. Ottaen huomioon työntekijöiden kokonaismäärän, tässä vastauksessa on kuitenkin havaittavissa selkeä jako kah- teen eri luokkaan, joten pelkän huomattavan vastausten lukumäärän perusteella ei voida vielä päätellä, että vastauksen poikkeavuus ei johtuisi mitattavasta omi- naisuudesta. Näin ollen suurin annettu vastausten määrä vuonna 2006 oli44, sii- nä missä maksimiarvo vuonna 2007 oli kysymyksenasettelusta huolimatta6.

Vaikka kyseessä ovat periaatteeltaan hyvin samankaltaiset kysymykset, eroa- vat eri vuosien kysymyslomakkeissa olleiden erojen vuoksi vuosina 2006 ja 2007 annettujen vastausten määrien jakaumat huomattavasti toisistaan. Myös vastaus- prosenteissa ja mainintoja saaneiden määrissä on eroavaisuuksia eri vuosien vä- lillä (kts. taulukko1). Kysymykseen 2006 vastanneet olivat maininneet keskimää- rin 9 henkilöä kukin ja työntekijää kohden laskettu saatujen mainintojen kes- kiarvo oli 7,65. Vastaavasti vuonna 2007 mainintoja annettiin keskimäärin noin 4,3vastaajaa kohden ja mainintoja kertyi kullekin työntekijälle keskimäärin noin 2,89kappaletta.

Taulukko 1: Vuosien 2006 ja 2007 innovatiivisuuskysymyksissä annettujen ja saa- tujen mainintojen määrät ja jakaumien tunnusluvut.

2006 2007

Vastaukset Maininnat Vastaukset Maininnat

N 79 93 74 110

Minimum 1 0 1 0

Maximum 44 46 6 34

Range 43 46 5 34

Sum 711 711 318 318

Mean 9 7,65 4,3 2,89

Std. Dev. 6,876 8,902 1,213 5,051

Mainintojen määrän suureen vaihteluun etenkin vuonna 2006 vaikuttanevat työntekijöille esitettyyn innovatiivisuuskysymykseen liittyvät mahdolliset tulkin- taerot sen suhteen, montako henkilöä vastauksessa tulisi luetella. Vaikka kumpa- nakaan vuonna vastaajia ei ole pyydetty asettamaan mainitsemiaan henkilöitä tärkeysjärjestykseen, on helppo ymmärtää, että vuoden 2007 kysymys kannus- taa vastaajaa pohtimaan juuri viittä (tai alle) mielestään tärkeintä ideoiden edis- täjää ja vastausten määrä keskittyykin odotettavasti hieman alle viiden jäävän keskiarvon ympärille (keskihajonta noin1,2). Edellisenä vuonna on taas voinut luetella vapaasti kaikki haluamansa henkilöt - toisin sanoen myös ne, jotka eivät olisi mahtuneet mukaan vuoden 2007 kaltaiseen viiden tärkeimmän vaikuttajan listaukseen. Vuoden 2006 vastausten määrän keskihajonta onkin huomattavasti vuotta 2007 suurempi (noin 6,9), mutta on huomattava, että joukkoon mahtuu useita henkilöitä luetelleiden vastaajien lisäksi yhtä lailla vastauksessaan vain muutaman henkilön listanneita työntekijöitä.

Etenkin mainintoja saaneiden työntekijöiden määrien osalta ero sallittujen vas- tausten määrässä eri vuosina selittänee siis osan vaihtelusta eri vuosina saatujen äänimäärien välillä. Saatujen äänten lukumäärien arvot vaihtelevat nollasta vuo- den 200646:een ja vuoden 200734:ään mainintaan mutta eri vuosien saatujen ään- ten määrien jakaumat muistuttavat käytettyjen äänestystapojen eroista huolimat- ta kuitenkin molemmat muodoltaan hyvin paljon toisiaan. Koska kummankaan vuoden vastauksiin ei kuitenkaan sisältynyt minkäänlaista määrättyä järjestystä yksittäisessä vastauksessa mainittujen henkilöiden kesken, on eri vuosien tulos- ten yhteismitallistaminen haastavaa.

3.3.2 Saatujen arvojen normalisointi

Kummankin vuoden tulokset noudattavat muodoltaan hyvin samankaltaista eks- ponentiaalijakaumaa, vaikka saatujen arvojen suuruusluokat eroavatkin toisis- taan (kts. kuva1). Kysymyksen asettelusta johtuvia eroja on ennen tulosten ana- lysointia pyritty normalisoimaan matemaattisin keinoin, jotta eri vuosien suu- ruusluokaltaan epäyhtenevistä tuloksista saataisiin keskenään paremmin vertai- lukelpoisia. Jotta normalisointimenetelmän valinnan vaikutukset lopputulokseen eivät arvaamatta pääsisi nousemaan kovin merkittäviksi, on tulosten laskennas- sa käytetty vertailun vuoksi rinnakkain kahta erilaista normalisointimenetelmää.

Ensimmäinen normalisointimenetelmä on toteutettu yksinkertaisesti laske- malla yksilön saamien mainintojen määrän prosentuaalinen osuus kaikkien ky- seisenä vuonna annettujen äänien määrästä. Tämän normalisointimenetelmän heikkoutena voidaan nähdä se, että se vääristää asteikkoa paljon ääniä saaneiden

(a) Maininnat 2006 (b) Maininnat 2007

Kuva 1: Vuosien 2007 ja 2006 innovatiivisuuskysymyksissä saatujen mainintojen jakaumat.

osalta. Esimerkiksi vuoden 2006 teoreettinen maksimiäänimäärä kaikilta vastan- neilta maininnan saaneelle henkilölle olisi 79/711, eli noin 11%. Vastaava luke- ma vuodelle 2007 olisi 74/318 (noin 23%), jolloin jälkimmäisen vuoden maksi- miarvo on yli kaksi kertaa edellisvuotta suurempi. Toisaalta voidaan ajatella, että vuonna 2006 suurempi äänimäärä on myös ollut helpommin saavutettavissa, sil- lä mainintojen määrää ei oltu rajoitettu. Jos vastaukset skaalattaisiin siten, että maksimiarvot vastaisivat toisiaan, eivät eri vuosina annettujen äänten normali- soitujen määrien summat enää vastaisi toisiaan, mikä vaikeuttaisi eri vuosien tu- losten keskinäistä vertailua.

Toinen käytetty normalisointi on sidottu yksittäisten henkilöiden vastauksis- saan luettelemien työntekijöiden määrään. Laskennassa on annettu kullekin vas- taajalle samansuuruinen äänivalta, ts. kunkin vastaajan käytössä oleva yksi ääni on jaettu tasan vastauksessa mainittujen henkilöiden kesken. Tällöin siis yhden henkilön maininneen työntekijän vastaus antaa mainitulle yhden kokonaisen ää- nen, kun taas esimerkiksi kymmenen henkilöä luetelleen vastauksesta saa ku- kin mainittu työntekijä1/10ääntä. Tällöin tasaantuvat sekä eri vuosina annettu- jen vastausten suuret kokonaismäärän erot että vaihtelu eri vuosien vastauksissa lueteltujen määrissä.

Ajatusmallia voidaan kuvata esimerkiksi siten, että vain yhden henkilön lis- tannut vastaaja pitää mainitsemaansa henkilöä selvästi muita tärkeämpänä ideoi- densa edistämiselle, mistä seurauksena on annetun vastauksen antama suurempi ääniarvo. Lukuisia vaihtoehtoja valinnut vastaavasti jakaa luottamuksensa useam- malle kohteelle, jolloin vähemmän merkittävä ääniosuus jaetaan useamman vas- taanottajan kesken. Saadut tulokset on eri vuosien tulosten vertailun helpottami- seksi vuoden 2006 osalta vielä skaalattu eri vuosina kysymykseen vastanneiden

määrien suhteesta lasketulla kertoimella (74/79), jolloin molempien vuosien nor- malisoitujen kokonaisäänimäärien summat ovat keskenään yhtä suuret ja näin ollen helpommin vertailtavissa.

Eri vuosien tulosten vertailussa käytetty koetun innovatiivisuuden muutos on laskettu yksinkertaisesti vuosien 2007 ja 2006 normalisoitujen arvojen erotuksena molemmille eri normalisointiversioille, siten että

innovatiivisuuden muutos=innovatiivisuus2007−innovatiivisuus06.

Innovatiivisuusmittarin muutoksen tarkemmassa analysoinnissa on käytetty vain sitä vastaajien alajoukkoa (N = 73), jolle on olemassa sekä innovatiivisuus- että sijaintitiedot kummaltakin vuodelta.

3.3.3 Riippuvan muuttujan tilastollisia ominaisuuksia

Koettua innovatiivisuutta kuvaavalla muuttujalla on havaittavissa kummankin normalisointimallin osalta samankaltainen jakauma molempina vuosina. Kuten jo muuttujan esittelyssä todettiin, molempien vuosien jakaumat muistuttavat muo- doltaan normaalin sijasta lähinnä eksponentiaalijakaumaa. Tulosten normalisoin- nit pyrkivät säilyttämään äänimäärien keskinäisen vertailtavuuden eivätkä mer- kitsevästi vaikuta jakaumien muotoon. Näin ollen normaalisuusoletuksen toteu- tumatta jääminen asettaa rajoituksia käytettävien menetelmien valinnalle. Eri ta- voin normalisoitujen arvojen keskinäisestä korkeasta korrelaatiosta (r = 0,972 vuonna 2006 ja jopar = 0,995 vuonna 2007, molemmille arvoille p < 0,01, kts.

taulukkoA1, Liite A) nähdään, että kumpikin normalisointi vastaa laskutavasta huolimatta edelleen vahvasti alkuperäisiä arvoja (ensimmäinen normalisointi on vain alkuperäisten lukemien skaalaus annetun äänimäärän suhteen, joten niiden välinen korrelaatiokerroin on yksi).

Eri vuosien arvoja vertailtaessa otoskoko suppenee jonkin verran. Vuosien 2006 ja 2007 välillä yrityksen palveluksesta on poistunut joitakin henkilöitä ja sin- ne on palkattu lukuisia uusia työntekijöitä, joten mukana molempien vuosien tie- doissa on enää83henkilöä. Kaikki innovatiivisuusmainintoja saaneet eivät myös- kään ole mukana kyseisten vuosien sijaintitiedoissa. Näitä puuttuvia mainintoja on niin vähän, että tilastollinen vertailu pääjoukkoon ei tuota merkittäviä tulok- sia, mutta silmämääräisesti arvioituna puuttuvat tiedot eivät kuitenkaan vaikuta muodostavan muiden muuttujien suhteen mitään yhtenevää ryhmää, ts. aiheuta säännönmukaista vinoumaa tutkimustuloksiin.

Vuosien 2007 ja 2006 innovatiivisuusmittareiden erotus ei sellaisenaan Kol- mogorov-Smirnov -testin (molemmillep < 0,05) tai jakauman muodon puolesta

ole puhtaasti normaalijakautunut. Kuitenkin arvoja kuvaavista histogrammeista voidaan nähdä, että jakaumat muistuttavat hyvinkin paljon normaalijakaumaa, jossa tavanomaisen kellokäyrän oikealla puolella on arvojen normalisointitavas- ta riippuen yksi tai kaksi selkeästi muista arvoista eroavaa piikkiä. Poikkeavat arvot ovat helposti nähtävissä esimerkiksi muuttujista piirretyissä laatikko-jana -kuvioissa (boxplot). (Kts. kuva2)

(a) 1. normalisointi (b) 2. normalisointi (c) laatikko-jana -kuvio

Kuva 2: Vuosien 2007 ja 2006 välinen koetun innovatiivisuuden muutos molem- milla normalisointitavoilla. Kuvaan2(c)on merkitty myös suodatuksessa käytet- ty raja-arvo (2,5).

Jos nämä poikkeamat suodatetaan pois muiden arvojen joukosta, voidaan esimerkiksi Kolmogorov-Smirnov -testillä analysoida jakauman normaalisuutta loppuotoksen osalta. Sopiva raja-arvo suodatuksessa käytettäville filttereille va- littiin muuttujien suurimpia arvoja tarkastelemalla siten, että vain poikkeavan suuret arvot jäävät huomiotta. Molemmilla normalisointitavoilla suodatuksen raja-arvoksi voidaan valita 2,5 jolloin ensimmäisen normalisoinnin erotuksista rajautuu pois kaksi poikkeavan suurta arvoa ja toisella normalisointitavalla yksi.

Koska näitä poikkeavia arvoja ei kuitenkaan voida pitää suoranaisesti virheel- lisinä, on ne pidetty muun aineiston mukana varsinaisia tilastollisia analyysejä suoritettaessa.

Poikkeavan suurien arvojen poistamisen jälkeen ensimmäisen normalisointi- tavan tulokset noudattavat normaalijakaumaa niin silmämääräisesti arvioituna kuin tilastollisten testienkin mukaan (Kolmogorov-Smirnov= 0,102, p > 0,05).

Myös toisen normalisoinnin vastaavat tulokset osoittavat jakauman olevan lä- hellä normaalia (Kolmogorov-Smirnov= 0,103, p > 0,05) ja myös tämä jakau- ma seuraa silmämääräisesti tarkasteltuna normaalijakauman kellokäyrän muo- toa. Molempien jakaumien huipukkuuden ja vinouden arvot ovat itseisarvoltaan

huomattavasti ykköstä pienempiä, eikä kummankaan arvo ole yli kahta kertaa niin suuri kuin sen keskivirhe (kts. taulukko2) ja näin ollen jakaumia voidaan pi- tää normaaleina. [24]

Taulukko 2: Normalisoitujen innovaatioarvojen jakaumien vinous- ja huipuk- kuusarvot keskivirheineen.

1. normalisointi 2. normalisointi

vinous 0,111 0,054

keskivirhe 0,285 0,283

huipukkuus 0,347 0,752

keskivirhe 0,563 0,559

3.4 Riippumaton muuttuja: sijainnin keskeisyysmittari

Riippumattomana muuttujana tutkimuksessa käytetty keskeisyysmittari on las- kettu työntekijän henkilökohtaisen työpisteen sijainnin ja kaikkien työpisteiden sijainnin laskennallisen massakeskipisteen avulla. Laskentaan käytetty aineisto on kerätty arvioimalla eri vuosien pohjapiirroksista koordinaatistoarvot työnte- kijöiden sijainneille ja toimiston kulmapisteille (kts. Liite D). Eri vuosien välis- tä eroa kuvaava keskeisyyden muutos on laskettu vuoden 2007 ja vuoden 2006 keskeisyysmittojen erotuksena. Arvoja tutkittaessa on huomattava, että henki- lön siirtyessä lähemmäs toimiston massakeskipistettä keskeisyysmittari saa pie- nempiä arvoja ja keskeisyyden muutos on tällöin negatiivinen. Vastaavasti käyte- tyn keskeisyysarvon kasvaessa henkilö itse asiassa siirtyy kauemmas, vähemmän keskeiselle paikalle ja muutosta kuvaava muuttuja saa positiivisia arvoja.

3.4.1 Sijaintitiedot ja niiden kerääminen

Pohjapiirrosten analysoinnissa käytettyjen pikselikoordinaatistojen nollakohdat sijaitsevat analysoitujen tiedostojen kuvapintojen vasemmassa yläkulmassa ja ku- vien tarkkuudet pikseleinä ovat1626×845(2006) ja1626×872(2007). Toimiston mitat metriasteikolla ovat noin60m×29m. Varsinaiset pohjapiirrokset eivät ulo- tu kuvatiedostoissa aivan kuvapinnan laidasta laitaan, joten laskennallinen nol- lakohta jää jonkin matkaa tarkastellun toimistotilan ulkopuolelle. Tällä ei kuiten- kaan ole mitään merkitystä pisteiden välisiä etäisyyksiä laskettaessa, esimerkiksi

tarkasteltaessa työntekijän etäisyyttä tietystä koordinaattipisteestä. Täten kaik- ki tarvittavat mittaukset voidaan suorittaa täysin nollakohdan sijainnista riippu- matta.

Koordinaatit on irroitettu pohjapiirroksia esittävistä png-muotoon tallenne- tuista kuvatiedostoista (kts. liitteetB jaC) manuaalisesti mistä voi aiheutua jon- kin verran epätarkkuutta saatuihin arvoihin. Apuna on käytetty Matlab-ohjel- miston kuvankäsittelyyn tarkoitettua Image Tool -työkalua (imtool), joka tulostaa käsin valitusta kuvapisteestä muun muassa kyseisen pisteen sijaintitiedot kuvan mittasuhteisiin liittyvinä pikselikoordinaatteina. Työntekijöiden sijainnit on ar- vioitu valitsemalla analysoitavat sijainnit silmämääräisesti työpisteenä toimivan työpöydän etureunan keskikohdalta. Nämäkään arvot eivät siis ole aivan eksak- teja, mutta kumpikin mittausmenetelmästä johtuva mahdollinen virhe on suu- ruusluokaltaan häviävän pieni verrattuna esimerkiksi työntekijän fyysisiin ulot- tuvuuksiin vastaavassa koordinaatistossa kuvattuna.

Muutenkaan ei liene tarkoituksenmukaista pyrkiä määrittelemään mielival- taisen tarkkaa arvoa työntekijän sijainnille työpäivän aikana. Ihminen ei ole pis- teen tavoin yksiulotteinen kappale, joten sijainnin tarkka määritteleminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa, eikä kukaan myöskään tee työtään istuen staattises- ti samassa pikseliavaruuden pisteessä päivästä toiseen. Saadut sijaintia kuvaavat lukuarvot antavat näin ollen riittävän tarkkuuden tarkasteltujen etäisyyksien ja niiden välisten suhteiden laskentaa varten.

3.4.2 Sijainnin keskeisyyttä kuvaava muuttuja

Tarkasteltu tila on avokonttori, joka koostuu yhdestä suuresta avoimesta tilas- ta, jossa työpisteitä ei ole erotettu väliseinin, vaan alueen jakamiseen on käytetty matalia arkistokaappeja ja tilanjakajia. Tilan keskellä on joitakin huoneita (kahvi- la, kopiohuone, wc:t), mutta seisomaan noustessaan työntekijällä on pääpiirteit- täin näkyvyys yli koko toimistotilan. Keskeisyysmitan laskentaa varten on mo- lempien vuosien pohjapiirroksista määritelty toimistolle niin sanottu massakes- kipiste työntekijöiden sijaintien perusteella (kts. LiiteD). Yleisesti kuvainnollisen massakeskipisteen koordinaatit saadaan laskemalla tarkasteltavien kappaleiden koordinaateista niiden halutuilla ominaisuuksilla painotettu keskiarvo. Tässä yh- teydessä on tarpeen kuitenkin selvittää vain puhtaasti sijaintitietoihin perustuva massakeskipiste, joten halutut koordinaattien keskiarvot voidaan laskea suoraan työntekijöiden sijaintien perusteella siten, että käytetty painoarvo on yhtä suuri kaikille työntekijöille.

Kaikki pohjapiirroksiin merkityt työntekijät on otettu huomioon kyseisen vuo- den massakeskipisteen laskennassa riippumatta siitä ovatko he mukana muussa ko. vuoteen liittyvässä materiaalissa. Pohjapiirrokset eivät ole aivan täsmälleen samalta hetkeltä jolloin kyselytutkimukset suoritettiin, joten esimerkiksi vuoden 2007 pohjapiirrokseen merkityistä työntekijöistä osa on niin uusia, etteivät he ehtineet osallistua saman vuoden tutkimukseen. Kuitenkin käytettävissä olevat sijaintitiedot antavat kokonaiskuvan toimiston senhetkisestä tilanteesta työnte- kijöiden sijaintien suhteen, joten osan arvoista pudottaminen laskennasta ei lie- ne perusteltua vain kyselyn tulosten puuttumisen takia. Ei voida myöskään tie- tää, olisiko karsituilla arvoilla lasketun keskiarvon antama arvio tilanteesta en- nen uusien työntekijöiden tuloa totuudenmukainen vai ei.

Edellä mainitulla laskentatavalla saatu työntekijöiden massakeskipiste on mää- rittelynsä perusteella myöskin se piste, johon kaikkien työntekijöiden yhteenlas- kettu etäisyys on pienin mahdollinen. Lisäksi työpisteet eivät ole sijoittuneet täy- sin tasaisesti toimiston pinta-alaan nähden, joten massakeskipisteen käyttö on tästäkin syystä tässä yhteydessä perustellumpaa kuin toimiston geometrisen kes- kipisteen valinta vertailukohdaksi. Käytetty keskeisyysmitta on laskettu kunkin työntekijän koordinaattien (xID, y_ID) euklidisena etäisyytenä saman vuoden las- kettuun massakeskipisteeseen (xKP, y_KP) kaavalla

keskeisyys= q

(x_ID−x_KP)² + (y_ID−y_KP)²

ja muunnettu myöhemmin metriasteikolliseksi seuraavassa kuvatulla tavalla.

Eri vuosien pohjapiirroksissa on havaittavissa pieniä mittakaavaeroja. Tämä ei kuitenkaan vaikeuta eri vuosien keskeisyysarvojen vertailua, sillä mittakaa- vaan liittyvä suuruusluokkavirhe korjaantuu samalla, kun koordinaattien pik- seliarvot muunnetaan metrijärjestelmän mukaisiksi. Muunnoksessa käytettävä suhdeluku saadaan kullekin vuodelle vertaamalla pohjapiirroksesta arvioiduista toimistotilan kulmapisteiden koordinaateista laskettuja tilan pidempien, toisiaan vasten kohtisuorien sivujen ulottuvuuksia (pikseleissä laskettuna) toimiston tun- nettuihin mittoihin metrijärjestelmässä.

Pohjapiirroksista poimittuja pikseliarvoja ei valitettavasti voida aivan suo- raan muuntaa metrimittaisiksi, koska pohjapiirrosten pituus- ja leveysmittojen suhteet kuvissa eivät vastaa täsmälleen ilmoitettuja toimiston mittasuhteita. Syy- nä tähän ovat todennäköisimmin epätarkkuudet kulmapisteiden määrittelyssä ja ennen kaikkea annetuissa toimistotilan ulottuvuuksissa – juuri tasametriluke- miin osuvat mitat lienevät pyöristettyjä arvoja. Koska toimistotila ei myöskään ole muodoltaan täydellinen suorakulmio, on molemmille vuosille käytetty eril-

listä skaalauskerrointa pikseli-metri -muunnokselle. Kertoimet molemmille vuo- sille on laskettu yksinkertaisesti tilan pidempien, toisiaan vastaan kohtisuorassa olevien pysty- ja vaakasivujen pituuksien (xdistjaydist) pikseli- (alaindeksipix) ja metriarvojen (alaindeksim) suhdelukujen keskiarvona seuraavan kaavan mu- kaisesti:

muuntokerroin pix/m= (xdist_m/xdist_pix+ydist_m/ydist_pix)/2

Keskinäiset erot eri vuosien välillä tai eri ulottuvuuksien välillä yhden vuo- den pohjapiirroksissa eivät ole suuria, mutta edellä mainitulla skaalauksella lu- kuarvoista saadaan verraten vähällä vaivalla helpommin keskenään vertailta- via. Myös eri vuosien välinen keskeisyyden muutos on laskettu metrimuotoisiksi muunnetuista keskeisyysmitoista seuraavasti:

keskeisyyden muutos=keskeisyys2007−keskeisyys2006

Kaikki käytetyt metriarvot on yksinkertaisuuden vuoksi pyöristetty kahden desi- maalin tarkkuuteen. Tästä seuraava epätarkkuus on pahimmillaankin vain puo- len senttimetrin luokkaa ja kuten jo aiemmin todettiin, ihmisen sijainnista puhut- taessa tällaiset virheet ovat irrelevantteja, sillä ne ovat suuruusluokaltaan häviä- vän pieniä verrattuna esimerkiksi sijainnin määrittelyyn liittyvään epätarkkuu- teen ja ihmisen fyysisiin ulottuvuuksiin.

3.4.3 Keskeisyysmuuttujan tilastollisia ominaisuuksia

Toimiston työpisteiden massakeskipisteestä laskettu etäisyys, eli riippumattoma- na muuttujana käytetty keskeisyysmittari, näyttää vuoden 2006 osalta olevan jok- seenkin normaalisti jakautunut (Kolmogorov-Smirnov= 0,084, p > 0,05). Vaik- ka vuoden 2007 vastaavat arvot eivät tilastollista normaalisuustestiä läpäisekään (Kolmogorov-Smirnov= 0,104,p < 0,5) antaisi myös näiden arvojen perusteella laadittu histogrammi viitteitä normaalikäyrää seurailevasta jakaumasta, lukuun ottamatta noin26m–28m etäisyyden kohdalla olevaa poikkeavaa piikkiä kuvaa- jassa.

Molempien vuosien arvojen jakaumien lievä epätasaisuus selittynee ainakin osaksi sillä, että työpisteitä ei luonnollisestikaan ole toimistossa sijoiteltu hajal- leen satunnaisesti pitkin käytössä olevaa tilaa, vaan ne on ryhmitelty säännölli- sesti ja järjestelmällisesti (kts. LiiteD). Myöskään aivan koko toimiston lattiapinta- ala ei ole käytössä, vaan osa alueista on varattu muuhun käyttöön kuin työpis- teille. Tämä aiheuttaa pohjapiirrokseen työpisteiden sijainnin osalta tyhjiä aluei- ta. Tästä ei aiheutune suurta haittaa, mutta vuoden 2007 tulosten jakauman ra-

jallinen normaalisuus voi vaikuttaa tilastollisilla analyyseillä saatavien tulosten tarkkuuteen.

Vuosien 2006 ja 2007 keskeisyysmittojen erotuksen osalta on myöskin keski- tytty analysoimaan samaa osajoukkoa kuin innovatiivisuuden muutoksen koh- dalla. Sijainnin keskeisyyden muutos noudattaa suoraan normaalijakaumaa niin Kolmogorov-Smirnov -testin kuin vinoutta ja huipukkuutta kuvaavien tunnus- lukujensa osalta (Kolmogorov-Smirnov= 0,075, p > 0,05). Myöskään jakau- maa kuvaavan histogrammin silmämääräinen tarkastelu ei anna aihetta epäillä jakauman normaalisuutta. Suurimpien ja pienimpien arvojen sekä jana-laatikko -kuvion tarkastelu ei myöskään paljasta poikkeavia arvoja tai muita erityistä huo- miota vaativia seikkoja. (kts. kuva3)

Kuva 3: Vuosien 2007 ja 2006 välistä keskeisyysmittarin muutosta kuvaavat his- togrammi ja laatikko-jana -kuvio.

3.5 Kontrollimuuttujat ja niiden käsittely

Käytettävissä olevasta materiaalista on tähän tutkielmaan valittu keskeisyysmit- tarin ja koetun innovatiivisuuden lisäksi myös henkilöiden taustatietoja kuvaa- via kontrollimuuttujia. Mahdollisista vaihtoehdoista on jätetty pois muun muas- sa ikää kuvaava muuttuja ja käytetty sen sijaan henkilön yrityksessä työsken- telemien vuosien määrää kuvaavaa mittaria. Myös työntekijän laskutusluokkaa kuvaava muuttuja on tiputettu pois analyyseistä, koska se korreloi hyvin vahvas- ti tutkimuksessa käytetyn työroolia kuvaavan muuttujan kanssa. Tarkasteltavat kontrollimuuttujat ovat työntekijän sukupuoli, työikä (yrityksen palveluksessa kuluneet vuodet), työrooli sekä henkilön korkeinta saavutettua tutkintoa kuvaa- va koulutus-muuttuja.

3.5.1 Sukupuoli

Sukupuoli on kirjattu tutkimusdataan dikotomisena luokkamuuttujana siten, et- tä naiset ovat saaneet muuttujalle arvon yksi ja miehet arvon nolla. Kuten taulu- kosta3voidaan nähdä, sukupuolijakaumat kumpanakin vuonna ovat keskenään hyvin toistensa kaltaiset, eikä puuttuvia tietoja kummankaan vuoden osalta ole lainkaan.

Taulukko 3: Sukupuolta kuvaavan muuttujan jakauma vuosina 2006 ja 2007.

Sukupuoli

Vuosi Mies Nainen Puuttuu Yhteensä

2006 N 56 37 0 93

%-osuus 60,2 39,8 0 100

2007 N 66 44 0 110

%-osuus 60 40 0 100

3.5.2 Työikä

Työntekijän yrityksen palkkalistoilla viettämiä työvuosia kuvaa taustatiedoissa kummallekin vuodelle erikseen määritelty muuttuja työikä (tenure). Laskennal- lisesti työikää kuvaava muuttuja on alun perin määritelty kyselyssä ilmoitettujen työssäolovuosien ja kahdellatoista jaetun kuukausimäärän summana. Muuttu- jan käsittelyssä on käytetty kahden desimaalin tarkkuuteen pyöristettyä arvoa, sillä kuukausia vuosiksi muunnettaessa maksimaalinen pyöristysvirhe kaikki12 mahdollista arvoa huomioonottaen on vain noin0,003vuotta. Suhteutettuna päi- vien määrään vuodessa (365), virhe vastaa vain noin 1,27päivää, mikä on suu- ruusluokaltaan huomattavasti kyselyssä saatujen vastausten kuukausitason tark- kuutta pienempi.

Annettujen vastausten tarkkuuteen sisältyy myös kysymyksenasettelusta joh- tuen maksimissaan puolen kuukauden suuruinen virhe. Tätäkin suuremmalta virhelähteeltä vaikuttaa kuitenkin ihmisten taipumus arvioida vuoden väliajoin suoritetussa kyselyssä työikänsä eri tavoin, mikä on havaittavissa kohtuullisen helposti alkuperäisen materiaalin eri vuosien arvoja vertailemalla. Annetuissa vastauksissa on siis rakenteellisen virhemahdollisuuden lisäksi ilmeisen paljon myös vastaajilta peräisin olevaa epätarkkuutta, koska siitä huolimatta että ky- selyt on suoritettu samaan aikaan vuodesta, on useissa vastauksissa eri vuosien työiän erotus erisuuri kuin odotettavissa oleva arvo (yksi vuosi). Vaikka yhden

kuukauden poikkeavuudet vastauksissa jätetään huomiotta, jää jäljelle kaikkiaan 29vastausta joissa eri vuosien arvojen erotus on suurempi kuin1v1kk.

Täsmäämättömät ja kokonaan puuttuvat arvot on tämän muuttujan osalta poistamisen sijasta pyritty pääosin korjaamaan, jottei menetettäisi turhaan sinän- sä käyttökelpoista informaatiota ja samalla heikennettäisi tilastollisten analyysien tulosten merkitsevyyttä. Paikkaamisessa on käytetty seuraavia toimenpiteitä:

• Jos jommankumman vuoden työiän arvoksi on annettu nolla, siitä huoli- matta että kummankin vuoden muut tiedot ovat henkilölle olemassa, on nollan sijasta käytetty olemassa olevaa toisen vuoden arvoa asianmukai- seen suuntaan yhdellä vuodella korjattuna.

• Jos työiässä on yli vuoden epätarkkuus, on käytetty vuodelle 2006 alkupe- räistä arvoa ja vuodelle 2007 vuoden 2006 arvoa, johon on lisätty yksi vuosi.

• Jo alkuperäisessä materiaalissa on käytetty arvoa 0,51 (vuotta) joillekin vuo- den 2007 uusille työntekijöille, joiden osalta tarkkaa työssäoloajan arviota ei ole ollut saatavilla.

• Jos molempien vuosien arvoksi on merkitty nolla vuotta, on vastaus tulkittu analyyseissä puuttuvaksi, jotteivät ilmeisen virheelliset nolla-arvot vääris- täisi matemaattisia analyysejä siirtämällä jakauman painopistettä todellista alhaisemmaksi.

(a) Työikä 2006 (b) Työikä 2007

Kuva 4: Työikä-muuttujan jakauma vuosina 2006 ja 2007.

Työssäoloaikaa kuvaavan muuttujan arvot eivät ole normaalijakautuneita kumpanakaan vuonna. Histogrammin perusteella (kts. kuva4) molempien vuo- sien jakaumat muistuttavat jonkin verran normaalijakaumaa, jonka vasen laita

puuttuu kokonaan. Työikä ei luonnollisesti voi saada nollaa pienempiä arvoja, jo- ten jakauman symmetrinen jatkuminen negatiiviselle alueelle olisi tästäkin syys- tä mahdotonta. Lisäksi voidaan havaita vuonna 2007 selkeästi poikkeava piikki alle vuoden ajan yrityksessä työskennelleiden kohdalla. Tämän selittää lukuisten uusien työntekijöiden palkkaaminen ja samalla henkilöstön kokonaismäärän li- sääntyminen kyselyajankohtien välillä (työikä-muuttujalleN₂₀₀₆ = 88,

N₂₀₀₇ = 107).

3.5.3 Työrooli

Rooli on alkuperäisessä materiaalissa kuvattu luokkamuuttujana, jolla on kuusi varsinaisia työtehtäviä kuvaavaa luokkaa ja luokka ”resigned” (lähtenyt yrityk- sen palveluksesta). Eri roolien esiintyvyys ei kuitenkaan luonnollisesti ole yrityk- sessä tasaisesti jakautunut, eli esimerkiksi johtotasolla työskenteleviä henkilöitä on huomattavan vähän verrattuna ammatti- tai asiantuntijatehtävissä toimiviin työntekijöihin. Tämän seurauksena joidenkin luokkien frekvenssit ovat niin pie- niä, että tilastollisesti pätevien päätelmien tekeminen hankaloituu huomattavasti, mistä syystä rooli-muuttuja on koodattu ennen tilastollisten analyysien tekemistä uudelleen kaksiluokkaiseksi (dikotomiseksi) muuttujaksi työntekijöiden position vastuullisuuden mukaan. Uudet luodut luokat ovat johto- ja päällikkötason teh- tävissä työskentelevät (manager) ja alemman tason ammatillisissa ja asiantuntija- tehtävissä (professional) toimivat työntekijät. Yrityksestä poistuneita työntekijöi- tä käsitellään uudessa muuttujassa suoraan puuttuvina arvoina. Rooli-muuttujan vanhat ja uudet arvot vastaavine frekvensseineen kumpanakin vuonna ovat näh- tävissä taulukossa4.

3.5.4 Koulutus

Työntekijän koulutustasosta kertoo neljä koulutusluokkaa sisältävä nominaali- nen muuttuja. Muuttuja kuvaa henkilön korkeinta saavutettua tutkintoa seuraa- vasti:

1: Toisen asteen tutkinto

2: Alempi korkeakoulututkinto tai ammattikorkeakoulututkinto 3: Korkeakoulututkinto

4: Tohtoritason tutkinto

Käytännössä muuttuja sisältää kuitenkin vain kolme tarkasteltavaa luokkaa, sillä yrityksen henkilöstön tietoja kuvaavaan listaukseen ei sisälly yhtäkään tohtorita- son tutkinnon suorittanutta henkilöä. Korkeimman saavutetun tutkinnon osalta