Taulukossa 13 näkyvät vastaajat pakollisen ja vapaaehtoisen soveltamisen kannatuksen mukaan luo-kiteltuna (sarakkeet) ja jaoteltuna toimialoittain ja toimialaryhmittäin (rivit) sekä näiden suhteelliset osuudet samasta vastaajaryhmästä. Vastaajista selkeästi suurin osa (N 100, 78 %) kannatti vapaaeh-toista soveltamista. Pakollista soveltamista kannatti vain 3 (2 %) vastaajaa ja asiaan ei ottanut kantaa 25 (20 %) vastaajaa. Taulukossa 14 näkyvät mallien (17) ja (18) multinomiaalisen regressioanalyysin tulokset. Mallin (17) voidaan katsoa sopivan aineistoon (χ²=19,0, df 10, p<0,05) ja mallin selitysas-tetta (Nagelkerke pseudo R2=0,197) voidaan pitää riittävänä. Sen sijaan mallin (18) sopivuutta ja selitysastetta ei katsottu riittäväksi, joten se jätettiin analyysista pois. Tuloksista nähdään yleisellä tasolla, että toimialaryhmien vastaajista suurin osa kannatti vapaaehtoista soveltamista lukuun otta-matta tilinpäätöksen käyttäjät -ryhmää, jonka vastaajista puolet (50 %) ei ottanut kantaa asiaan ja loput jakautuivat tasan pakollisen (25 %) ja vapaaehtoisen soveltamisen kannattajiin (25 %).
Taulukko 13. Pakollisen ja vapaaehtoisen soveltamisen kannatus toimialaryhmittäin ja toimialoittain
Kannatus: soveltaminen pakollista/vapaaehtoista
Kauppaliitot, etujärjestöt ja yhdistykset – yritykset 0 0 % 8 80 % 2 20 % 10 8 %
2. Tilinpäätöksen laatijat – pankit 1 3 % 34 85 % 5 13 % 40 31 %
Markkinavalvojat, standardinasettajat 0 0 % 22 85 % 4 15 % 26 20 %
Yhteensä 3 2 % 100 78 % 25 20 % 128 100 %
a. Suhteellinen osuus vastaajaryhmän vastauksista b. Suhteellinen osuus kaikista vastaajista (N=128)
Pakollinen Vapaaehtoinen Ei vastausta Yhteensä
Taulukko 14. Pakollisen ja vapaaehtoisen soveltamisen kannatus - logistinen regressioanalyysi
Minkään toimialan tai toimialaryhmän kannatus pakollista tai vapaaehtoista soveltamista kohtaan ei eronnut tilastollisesti merkitsevästi viiteryhmästä. Vastaajat näyttäisivätkin olevan lähes yksimielisiä siitä, että PRA:in tai yleisesti makrosuojauslaskennan vapaaehtoinen soveltaminen on parempi vaih-toehto kuin pakollinen soveltaminen. Tilinpäätöksen laatijoiden osalta havainto on yhdenmukainen hypoteesin (5) kanssa. Yritykset yleensä vastustavat kaikkia muutoksia nykyisiin laskentakäytäntöi-hin (Kenny & Larson 1993). Tästä voidaan päätellä, että yritykset eivät kannattaneet PRA:in pakol-lista soveltamista, koska se olisi merkittävä poikkeus nykyisestä suojauslaskennan käytännöstä. Toi-saalta tilinpäätöksen laatijat suosivat sellaisia laskentasäännöksiä, jotka antavat mahdollisimman laa-jat mahdollisuudet muokata raportoitua tulosta (Revsine 1991). Soveltamisen vapaaehtoisuuden voi-daan nähdä olevan keino yritysjohdolle vaikuttaa yrityksen tulokseen. PRA:in vapaaehtoinen sovel-taminen antaisi johdolle mahdollisuuden valita portfoliokohtaisesti rahoitusinstrumenttien hankinta-menoon arvostuksen ja (osittain) käypään arvoon arvostuksen välillä.
Kannatus: soveltaminen pakollista/vapaaehtoista Multinomiaalinen logistinen regressio, mallit (17) ja (18):
Malli (17): VPm17 = β0 + β1ΣXtr + ε Malli (18): VPm18 = β0 + β1ΣXta + ε Muuttujata
Regressiokerroin (B), p-arvo (p), riskisuhdeluku (OR) B p OR B p OR
1. Tilinpäätöksen laatijat – yritykset -0,596 1,000 0,551 -0,749 0,322 0,473
Yritykset – julkiset -0,261 0,957 0,770 -0,326 0,803 0,722
Yritykset – yksityiset -0,911 0,853 0,402 -1,146 0,319 0,318
Kauppaliitot, etujärjestöt ja yhdistykset – yritykset -0,127 0,970 0,881 -0,158 0,868 0,854
2. Tilinpäätöksen laatijat – pankit 17,787 0,998 >10^3 0,212 0,770 1,236
Rahoituslaitokset – pankit 0,991 0,643 2,695 -0,158 0,836 0,854
Etujärjestöt ja yhdistykset – pankit 0,289 0,916 1,336 0,358 0,677 1,431
3. Tilinpäätöksen laatijat – vakuutusyhtiöt -0,486 - 0,615 -0,606 0,481 0,545
Vakuutusyhtiöt 0,449 0,937 1,566 0,554 0,775 1,740
Etujärjestöt ja yhdistykset – vakuutusyhtiöt -0,481 0,890 0,618 -0,602 0,508 0,547
4. Tilinpäätöksen käyttäjät 18,703 0,998 >10^3 -2,398 0,019 0,091
Rahoituslaitokset – investointi -2,194 0,806 0,112 -2,800 0,117 0,061
Etujärjestöt ja yhdistykset – investointi -34,930 - 0,000 -46,235 - 0,000
Yksityishenkilöt 4,897 0,063 133,840 -0,561 0,803 0,571
5. Asiantuntijat – kirjanpito -0,078 1,000 0,925 -0,095 0,902 0,909
Tilintarkastusyhteisöt 0,449 0,928 1,566 0,554 0,744 1,740
Konsultointiyhteisöt – kirjanpito 0,449 0,962 1,566 0,554 0,865 1,740
Etujärjestöt ja yhdistykset – kirjanpito -0,155 0,954 0,856 -0,194 0,802 0,824
6. Markkinavalvojatb
Markkinavalvojat, standardinasettajat
Mallin sopivuus ja selitysaste Malli (17) Malli (18)
χ² 18,973 .
p-arvo 0,041 .
vapausasteet 10 26
Nagelkerke, pseudoR2 0,197 0,000
a. Referenssikategoriaksi on määritetty "Ei vastausta"
b. Viiteryhmäksi on määritetty "Markkinavalvojat"
Pakollinen Vapaaehtoinen
Kirjanpidon asiantuntijoiden sekä markkinavalvojien selkeä vapaaehtoisen soveltamisen suosiminen oli ristiriidassa hypoteesin (5) kanssa. Kirjanpidon asiantuntijoista 83 % ja markkinavalvojista 85 % kannatti vapaaehtoista soveltamista, kun taas yksikään näiden ryhmien vastaajista ei kannattanut pa-kollista soveltamista. Syy pakollisen soveltamisen selkeään vastustamiseen voi olla osittain sama kuin tilinpäätöksen laatijoillakin. Pakollista soveltamista ei luultavasti kannateta, koska se olisi mer-kittävä poikkeus nykyiseen suojauslaskennan käytäntöön. Suojauslaskennan vapaaehtoisuus perustuu siihen, että se antaa mahdollisuuden poiketa normaaleista kirjaus- ja arvostussäännöistä ja jaksottaa suojauskohde ja -instrumentti samalle kaudelle (Finnerty & Grant 2002). Tarkoituksena on välttää tuloksen volatiliteettia silloin, kun johdannaisia käytetään riskeiltä suojautumiseen. Suojauslasken-nan soveltamiselle on kuitenkin asetettu tiukat soveltamisedellytykset sen vuoksi, etteivät yritykset voisi käyttää normaaleista kirjaus- ja arvostussäännöistä poikkeavaa menetelmää tuloksen suunnitte-lukeinona. (Glaum & Klöcker 2011) Kenties kirjanpidon asiantuntijat ja markkinavalvojat näkevät nykyiset perusteet suojauslaskennan vapaaehtoisuudelle asianmukaisina, eivätkä näe syytä poiketa niistä makrosuojauslaskennassa.
Argumentit
Taulukossa 15 näkyvät vastaajien käyttämät pakolliseen ja vapaaehtoiseen soveltamiseen liittyvät argumentit (rivit) jaettuna toimialaryhmittäin (sarakkeet). Taulukossa 16 näkyvät argumenttien ylä-kategorioiden järjestysasteikollisten logististen regressiomallien tulokset ja taulukossa 17 näkyvät ar-gumenttien alakategorioiden logististen regressiomallien tulokset. Vastaajat käyttivät selkeästi eniten yläkategoriaan 3. yhdenmukaisuus muiden IFRS-standardien kanssa liittyviä argumentteja. Eniten käytetty argumentti vapaaehtoisen soveltamisen yhteydessä oli 3.1 yhdenmukaisuus IFRS 9:n kanssa:
suojauslaskenta, jonka mainitsi 70 % vapaaehtoista soveltamista kannattavista vastaajista. Pakollista soveltamista kannattavien vastaajien perusteluissa oli yhteensä vain neljä argumenttia. Tämän vuoksi päätettiin jättää pakollisen soveltamisen erilliset logistiset regressiomallit (19) ja (22) kokonaan pois tarkastelusta. Myöskään kannatuksen interaktiomalleja (21) ja (24) ei testattu pakolliseen soveltami-seen liittyvien argumenttien vähäisen määrän vuoksi.
Taulukko 15. Pakollisen ja vapaaehtoisen soveltamisen argumentit toimialaryhmittäin
a. Argumenttien yläkategorioiden suhteellinen osuus (%) on laskettu vastaajaryhmän argumenttien kokonaismäärästä (Argumentteja (N)).
b. Argumenttien alakategorioiden suhteellinen osuus (%) on laskettu vastaajaryhmän vastaajien kokonaismäärästä (Vastaajia (N)).
c. Toimialaryhmien vastaajien suhteellinen osuus (%) on laskettu soveltamisalaa kannattavien vastaajien kokonaismäärästä (sarake: Yhteensä - pakollinen/vapaaehtoinen (N))
d. Toimialaryhmien argumenttien suhteellinen osuus (%) on laskettu soveltamisalaa kannattavien vastaajien argumenttien kokonaismäärästä (sarake: Yhteensä - pakollinen/vapaaehtoinen (N))
Yhteensä 1. Tilinpäätöksen laatijat – yritykset
Pakollinen Vapaaehtoinen
2. Tilinpäätöksen laatijat – pankit
Pakollinen Vapaaehtoinen
3. Tilinpäätöksen laatijat – vakuutusyhtiöt Pakollinen Vapaaehtoinen
Taulukko 16. Pakollisen ja vapaaehtoisen soveltamisen argumenttien yläkategoriat - logistinen regressioanalyysi
Argumentit: soveltaminen pakollista/vapaaehtiosta - yläkategoriat Järjestysasteikollinen logistinen regressio, malli (20)
Malli (20): VPm20= β0 + β1ΣXtr + ε
Toimialaryhmä Kannatus
Regressiokerroin (B), p-arvo (p) B p B p B p B p B p
1. Merkityksellisyys -1,008 0,394 0,821 0,210 1,089 0,207 -18,125 - -0,276 0,742
2. Todenmukainen esittäminen 0,162 0,834 0,490 0,411 0,273 0,750 -18,402 - -0,113 0,873
3. Yhdenmukaisuus muiden IFRS-standardien kanssa -0,116 0,884 -1,334 0,031 -0,331 0,712 -1,804 0,228 -0,846 0,221
4. Muut vaikutukset 1,829 0,019 0,963 0,143 1,432 0,096 3,034 0,053 0,116 0,883
5. Soveltamisen vaikeus -21,216 - -2,459 0,004 0,062 0,938 0,274 0,852 0,274 0,657
Vapaaehtoinen (20) Vapaaehtoinen (20) Vapaaehtoinen (20) Vapaaehtoinen (20)
Vapaaehtoinen (20)
4. Tilinpäätöksen käyttäjät 3. Tilinpäätöksen laatijat –
vakuutusyhtiöt 2. Tilinpäätöksen laatijat – pankit
1. Tilinpäätöksen laatijat – yritykset
5. Asiantuntijat – kirjanpito
Taulukko 17. Pakollisen ja vapaaehtoisen soveltamisen argumenttien alakategoriat - logistinen regressioanalyysi
Regressiokerroin (B)a, riskisuhdeluku (OR) B OR B OR B OR B OR B OR
1. Merkityksellisyys
1.1 vertailukelpoisuus -0,639 0,528 0,496 1,642 1,153 3,167 -19,357 0,000 -19,357 0,000
1.2 ymmärrettävyys -18,158 0,000 0,709 2,032 0,965 2,625 -18,158 0,000 0,847 2,333
1.3 informaation hyödyllisyys -18,158 0,000 1,287 3,621 -18,158 0,000 -18,158 0,000 0,100 1,105
2. Todenmukainen esittäminen
2.1 täydellisyys - - - - - - - - -
-2.2 neutraalisuus 0,000 1,000 17,706 >10^3 0,000 1,000 0,000 1,000 0,000 1,000
2.3 virheettömyys - - - - - - - - -
-2.4 todennettavuus - - - - - - - - -
-2.5 suojauskohteen ja -instrumentin yhdenmukainen käsittely -18,158 0,000 0,709 2,032 0,965 2,625 -18,158 0,000 0,100 1,105
2.6 mitattavuus 0,000 1,000 0,000 1,000 19,123 >10^3 0,000 1,000 0,000 1,000
2.7 asia ennen muotoa - - - - - - - - -
-2.8 riskienhallinna ja kirjanpidon yhdenmukaisuus 0,413 1,511 -0,126 0,881 -0,856 0,425 -19,979 0,000 -0,511 0,600
2.9 käypään arvoon arvostus 0,000 1,000 19,188 >10^3 0,000 1,000 0,000 1,000 18,258 >10^3
3. Yhdenmukaisuus muiden IFRS-standardien kanssa
3.1 yhdenmukaisuus IFRS 9:n kanssa: suojauslaskenta 0,201 1,222 -1,386** 0,250 -0,251 0,778 -1,504 0,222 -0,405 0,667
3.2 yhdenmukaisuus IFRS 9:n kanssa: kirjaus- ja arvostussäännöt -19,357 0,000 -0,169 0,844 -0,234 0,792 -19,357 0,000 -19,357 0,000
3.3 tilinpäätöksen perustekijöiden käsitteellinen määritelmä -18,158 0,000 -18,158 0,000 -18,158 0,000 -18,158 0,000 -18,158 0,000
3.4 yhdenmukaisuus IFRS 4:n kanssa - - - - - - - - -
-3.5 IFRS 9:n yleisen suojauslaskennan kehittäminen 18,718 >10^3 0,000 1,000 0,000 1,000 0,000 1,000 0,000 1,000
4. Muut vaikutukset
4.1 kustannus/hyöty suhde 1,833* 6,250 0,762 2,143 2,079** 8,000 -18,900 0,000 0,568 1,765
4.2 tuloksen volatiliteetti 1,099 3,000 1,124 3,077 0,223 1,250 23,505 >10^3 -0,642 0,526
4.3 vaikutus riskienhallintaan - - - - - - - - -
-5. Soveltamisen vaikeus
5.1 soveltamisen monimutkaisuus -19,699 0,000 -1,269 0,281 1,281 3,600 1,504 4,500 0,118 1,125
5.2 soveltaminen muihin riskeihin kuin korkoriskiin - - - - - - - - -
-5.3 dynaamisen riskienhallinnan käsite -20,222 0,000 -20,222 0,000 -20,222 0,000 -20,222 0,000 0,134 1,143
5.4 portfolion suojauslaskenta - - - - - - - - -
-a: p-arvot: *<0.1, **<0.05; ***<0.01
Vapaaehtoinen (23) Vapaaehtoinen (23) Vapaaehtoinen (23) Vapaaehtoinen (23)
Vapaaehtoinen (23)
5. Asiantuntijat – kirjanpito 1. Tilinpäätöksen laatijat –
yritykset
2. Tilinpäätöksen laatijat – pankit 3. Tilinpäätöksen laatijat – vakuutusyhtiöt
4. Tilinpäätöksen käyttäjät
Pankit käyttivät viiteryhmää todennäköisemmin vähemmän yläkategoriaan 3. yhdenmukaisuus mui-den IFRS-standardien kanssa liittyviä argumentteja. Tämä kertoo siitä, että markkinavalvojat viitta-sivat tämän kategorian argumentteihin erityisen paljon vapaaehtoisuuden kannatuksen yhteydessä.
Markkinavalvojien selkeästi suurin huolenaihe oli yhdenmukaisuus IFRS 9:n mukaisen suojauslas-kennan kanssa. 82 % markkinavalvojista viittasi argumenttiin 3.1 yhdenmukaisuus IFRS 9:n kanssa:
suojauslaskenta. Tätä voidaan pitää ylipäänsä kaikkien vastaajaryhmien osalta keskeisimpänä huo-lenaiheena PRA:in pakolliseen soveltamiseen liittyen. 75 % kirjanpidon asiantuntijoista, 85 % yri-tyksistä, 53 % pankeista, 78 % vakuutusyhtiöistä ja 50 % tilinpäätöksen käyttäjistä viittasi tähän ar-gumenttiin vapaaehtoisen soveltamisen kannatuksen perusteluissa. Syy tähän huoleen vaikuttaisi ole-van ilmeinen. Suurin osa vastaajista koki, että PRA:in pakollinen soveltaminen olisi ristiriidassa ny-kyisten suojauslaskennan periaatteiden kanssa. Tulokset tukevat havaintoa, että suurin osa kaikkien vastaajaryhmien vastaajista kannatti vapaaehtoista soveltamista.
Yritykset ja vakuutusyhtiöt käyttivät suhteellisen paljon yläkategoriaan 4. muut vaikutukset liittyviä argumentteja vapaaehtoisen soveltamisen yhteydessä. Ero viiteryhmään oli tilastollisesti merkitsevä (yritykset: p<0,05, vakuutusyhtiöt: p<0,1). Havainto on yhdenmukainen hypoteesin (6) kanssa, jonka mukaan tilinpäätöksen laatijoiden odotetaan käyttävät muihin vaikutuksiin liittyviä argumentteja ti-linpäätöksen käyttäjiä enemmän. Yritysten ja vakuutusyhtiöiden keskeisenä perusteluna oli sovelta-misen kustannusten ja hyötyjen suhde, sillä nämä viittasivat viiteryhmää tilastollisesti merkitsevästi todennäköisemmin argumenttiin 4.1 kustannus/hyöty suhde (yritykset: p<0,01, vakuutusyhtiöt:
p<0,05). Useat vastaajat totesivat, että PRA:in soveltamisen kustannukset olisivat merkittävät, minkä vuoksi soveltamisen pitäisi olla vapaaehtoista. Näin yritykset voisivat itse arvioida, milloin sovelta-misen hyödyt ylittävät niiden kustannukset.
Soveltamisen vapaaehtoisuuden perusteluissa käytetyt argumentit antavat myös lisää tietoa vastaaja-ryhmien suhtautumisesta PRA:iin ja sen soveltamisalaan. Yleisesti ottaen näyttäisi siltä, että PRA koetaan suojauslaskennan sijaan laajemmaksi yleiseksi kirjaus- ja arvostusperusteeksi, joka edellyt-tää rahoitusinstrumenttien arvostusta käypään arvoon. Erityisesti DRM-soveltamisala yhdistettynä pakolliseen soveltamiseen ulottaisi käypään arvoon arvostuksen myös muihin kuin suojattuihin ra-hoitusinstrumentteihin. Tämä olisi ristiriidassa IFRS 9:n mukaisten yleisten kirjaus- ja arvostussään-töjen sekä suojauslaskennan periaatteiden kanssa. Vaikuttaisi myös siltä, että moni vastaajista kan-natti tai ainakin hyväksyi PRA:in sillä edellytyksellä, että sen soveltamisalana on RM ja, että sen soveltamisen on vapaaehtoista. PRA:in kielteisen suhtautumisen perusteluissa varsin moni vastaaja totesikin, että makrosuojauslaskennan tarkoituksena ei pitäisi olla yleisten arvostusperiaatteiden
muuttaminen, vaan IFRS 9:n mukaisen suojauslaskennan kehittäminen. Tässä keskeisenä tavoitteena pitäisi olla ratkaisun löytäminen suojauskohteen ja -instrumentin epäyhdenmukaiseen käsittelyyn portfoliosuojauksessa.
8 YHTEENVETO 8.1 Johtopäätökset
Tutkimus käsitteli IASB:in makrosuojauslaskennan tutkimusprojektia, jonka tarkoituksena on uudis-taa riskienhallinnassa käytettyjen rahoitusinstrumenttien tilinpäätössääntelyä IFRS-standardeissa.
Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten makrosuojausta koskevaan kyselyyn vastanneiden suh-tautuminen uudistusehdotukseen sekä vastausten perustelut erosivat vastaajaryhmien välillä. Tutki-muksen laajempana tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten eri sidosryhmät suhtautuvat rahoi-tusinstrumenttien vaihtoehtoisiin tilinpäätösraportointitapoihin ja mitkä ovat keskeisiä aihealueita, ongelmia ja näkökulmia riskienhallinnassa käytettyjen rahoitusinstrumenttien tilinpäätössääntelyä koskien.
Tutkimuksen aineistona olivat IASB:in laatiman makrosuojauslaskentaa käsittelevän DP:in kyselyn vastaukseksi lähetetyt kommenttikirjeet. Menetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä, jossa komment-tikirjeiden vastaukset koodattiin yhdenmukaisiin vastauskategorioihin vastaajien suhtautumisen sekä vastausten perusteluissa käytettyjen argumenttien perusteella. Vastaajat jaettiin analyysiä varten vas-taajaryhmiin, joissa pyrittiin huomioimaan eri sidosryhmien ennalta oletetut tavoitteet ja suhtautumi-nen uudistukseen liittyen. Vastaajat jaettiin pankkeihin, vakuutusyhtiöihin ja muihin kuin rahoitus-alan yrityksiin, joiden tavoitteiden oletettiin rinnastuvan tilinpäätöksen laatijoiden hypoteettisiin ta-voitteisiin, sekä kirjanpidon asiantuntijoihin, tilinpäätöksen käyttäjiin ja markkinavalvojiin, joiden tavoitteiden oletettiin rinnastuvan tilinpäätöksen käyttäjien hypoteettisiin tavoitteisiin. Vastaajaryh-mien välisiä eroja analysoitiin logististen regressiomallien avulla.
Tutkimuksen kohteena oli makrosuojauslaskennan uudistuksen kolme keskeistä osa-aluetta, jotka oli-vat PRA-menetelmä, soveltamisala sekä soveltamisen pakollisuus tai vapaaehtoisuus. Suhtautumisen osalta hypoteesina oli, että tilinpäätöksen laatijat -ryhmän vastaajat vastustaisivat PRA:ia ja kannat-taisivat RM-soveltamisalaa sekä vapaaehtoista soveltamista. Tilinpäätöksen käyttäjät -ryhmän vas-taajien odotettiin puolestaan kannattavan PRA:ia, DRM-soveltamisalaa ja pakollista soveltamista.
Vastausten perusteluiden osalta hypoteesina oli, että tilinpäätöksen laatijat käyttävät perusteluissaan soveltamisen vaikeuteen ja muihin vaikutuksiin liittyviä argumentteja, kun taas tilinpäätöksen käyt-täjät käyttävät merkityksellisyyteen ja todenmukaiseen esittämiseen liittyviä argumentteja, jotka liit-tyvät IFRS-standardien käsitteelliseen viitekehykseen.
Tutkimuksen keskeisin havainto oli, että valtaosa vastaajista tulkitsi PRA:in menetelmänä, joka edel-lyttää suojauskohteiden arvostamista käypään arvoon. PRA:in ei nähty siis soveltuvan ainoastaan
suojaustilanteisiin, vaan vastaajat tulkitsivat, että menetelmä edellyttäisi myös suojaamattomien erien arvostamista käypään arvoon silloin, kun sen soveltamisalana on DRM. Varsinkin pankit kritisoivat PRA:ia siitä, että menetelmässä niiden pitäisi arvostaa merkittävä osa taseen varoista käypään arvoon eikä jaksotetun hankintamenoon, kuten IFRS 9:n mukaan on mahdollista edellytysten täyttyessä.
Käypään arvoon arvostus olikin yleisin PRA:in kielteisen kannatuksen yhteydessä käytetty argu-mentti siitä huolimatta, että IASB:in mukaan PRA:issa suojauskohde uudelleenarvostetaan ainoas-taan suojatun riskin osalta. Havainnolla oli merkittävä vaikutus analyysin toteutukseen sekä johto-päätöksiin, sillä tutkimushypoteesit ja tulosten analyysi perustuivat osittain oletukseen, että vastaajat tulkitsivat PRA:in käypään arvoon arvostuksen näkökulmasta.
Tuloksista kävi ilmi, että pankit ja markkinavalvojat vastustivat PRA:ia suhteellisesti enemmän kuin kirjanpidon asiantuntijat. Pankkien kielteinen ja kirjanpidon asiantuntijoiden myönteinen suhtautu-minen olivat yhdenmukaisia hypoteesin (1) kanssa. Sen sijaan markkinavalvojien kielteinen suhtau-tuminen oli vastoin ennakko-odotusta. Markkinavalvojien suhteellisen yleinen PRA:in vastustaminen voi kertoa siitä, että markkinavalvojat näkevät rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostamisen haitalliseksi markkinoiden sääntelyn ja vakauden kannalta. Yritykset ja vakuutusyhtiöt käyttivät markkinavalvojiin nähden suhteellisesti vähemmän todenmukaiseen esittämiseen liittyviä argument-teja, kun taas pankit ja vakuutusyhtiöt käyttivät suhteellisesti enemmän muihin vaikutuksiin liittyviä argumentteja. Molemmat havainnot tukivat hypoteesia (2). PRA:in merkittävimpänä yksittäisenä on-gelmana pankit näkivät käypään arvoon arvostuksen, kun taas markkinavalvojien keskeisimpänä huo-lenaiheena oli tämän lisäksi PRA:in soveltuvuus muihin riskeihin kuin korkoriskiin.
Selkeästi suurin osa vastaajista kannatti RM-soveltamisalaa eikä tilastollisesti merkitseviä eroja muo-dostunut vastaajaryhmien välille. Syynä RM-soveltamisalan korkeaan kannatukseen lähes kaikissa vastaajaryhmissä, voidaan nähdä olevan se, että DRM olisi merkittävä poikkeus nykyisestä suojaus-laskennan soveltamisalasta, ja se olisi mahdollisesti ristiriidassa myös rahoitusinstrumenttien yleisten arvostusperiaatteiden kanssa. DRM edellyttäisi kaikkien riskienhallinnassa seurattujen, ei siis pelkäs-tään suojattujen, rahoitusinstrumenttien arvostamista käypään arvoon suojattavan riskin osalta. IFRS 9:n mukaan rahoitusinstrumentit voidaan sen sijaan arvostaa edellytysten täyttyessä jaksotettuun han-kintamenoon, ja suojauslaskentaa sovelletaan vain sellaisiin suojauskohteisiin, jotka on suojattu joh-dannaisilla tai muilla suojausinstrumenteilla. Suurin osa lähes kaikkien vastaajaryhmien vastaajista kannatti PRA:in vapaaehtoista soveltamista eikä tämän kannatus eronnut tilastollisesti merkitsevästi
vastaajaryhmien välillä. Keskeisimmät perustelut vapaaehtoisen soveltamisen puolesta liittyivät yh-denmukaisuuteen muiden IFRS-standardien kanssa. Suurin osa vastaajista totesi, että vapaaehtoinen soveltaminen olisi yhdenmukaista IFRS 9:n mukaisten suojauslaskennan periaatteiden kanssa.
Tulosten perusteella voidaan tehdä joitakin varovaisia arvioita eri sidosryhmien yleisestä suhtautu-misesta rahoitusinstrumenttien vaihtoehtoisiin tilinpäätösraportointitapoihin. Kuten aiemmissa tutki-muksissa (Revsine 1991; Plantin ym. 2008; Chatham ym. 2010) on havaittu, myös tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että tilinpäätöksen laatijat, eli käytännössä yritykset, eivät kannata rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostusta. Markkinavalvojien tavoitteet näyttäisivät olevan tässä tapauksessa yhdenmukaiset yritysten kanssa. Markkinavalvojien kielteinen suhtautuminen käy-pään arvoon arvostukseen voi johtua sen mahdollisista haitallisista vaikutuksista rahoitusmarkkinoi-den vakaudelle (EKP 2004). Tilinpäätöksen käyttäjät, mukaan lukien kirjanpidon asiantuntijat, näyt-täisivät sen sijaan kannattavan rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostusta tilinpäätöksen laa-tijoita todennäköisemmin. Aiemmissa tutkimuksissa onkin saatu näyttöä sen puolesta, että rahoi-tusinstrumenttien arvostus käypään arvoon antaa hyödyllistä tietoa tilinpäätöksen käyttäjille (Petroni
& Wahlen 1995; Barth ym. 1996; Eccher ym. 1996; Venkatachalam 1996; Park ym. 1999; Beaver &
Venkatachalam 2003; Landsman 2007; Blankespoor ym. 2013). Tulokset eivät kuitenkaan osoita, että tilinpäätöksen käyttäjät kannattaisivat laajempaa käyvän arvon raportointia varauksetta, vaan suhtautuminen oli varsin ristiriitaista vastaajaryhmien sisällä. Joka tapauksessa aineiston perusteella ei havaittu, että mikään vastaajaryhmistä olisi ollut erityisen tyytyväinen suojauslaskennan nykyiseen sääntelyyn, ja tarve kehittää rahoitusinstrumenttien tilinpäätösraportointia näyttäisi olevan merkit-tävä.
8.2 Tutkimuksen rajoitteet
Tutkimuksen reliabiliteettia ja validiteettia voidaan arvioida useista näkökulmista. Ilmeisen rajoitteen logististen regressiomallien luotettavuudelle ja sopivuudelle asettaa aineiston koko. Nummenmaan (2009, 332) mukaan logistisessa regressiomallissa havaintoja pitäisi olla vähintään 40–100 selittävää muuttujaa kohden. Kannatuksen osalta tämä ohjeellinen arvio täyttyy niukasti (N=128). Useimpien argumenttien kohdalla havainnot jäivät kuitenkin liian vähäisiksi. Yksittäisten selittäjien tilastollista merkityksellisyyttä arvioitiin regressiokertoimen wald-tunnusluvusta johdetun p-luvun avulla. Kaik-kien tilastollisesti merkitsevien havaintojen kohdalla arvioitiin lisäksi mallin sopivuutta χ²-testin avulla ja mallin selitysastetta Nagelkerke pseudo R2 -kertoimen avulla. Mallien sopivuus ja selitysaste todettiin pääosin riittäväksi lukuun ottamatta niitä tapauksia, jotka on erikseen mainittu tulosten ana-lyysin yhteydessä.
Logististen regressiomallien selittäjien tulkintaan liittyy myös joitakin erityisiä huomionarvoisia piir-teitä. Vastaajaryhmien todennäköisyyttä vastata eri tavalla kuin viiteryhmä arvioitiin logistisen reg-ression OR-kerroin avulla. OR-kertoimet eivät kuitenkaan kerro absoluuttista todennäköisyyttä, vaan ne ovat logaritmisia todennäköisyyssuhteita. Analyysissä ei pyrittykään arvioimaan absoluuttista to-dennäköisyyttä tai todennäköisyyden ”voimakkuutta”, vaan tyydyttiin arvioimaan ainoastaan, oliko vastaajaryhmän enemmän vai vähemmän todennäköistä vastata tietyllä tavalla. Tällöin yhtä (1) pie-nemmät OR-kertoimet tulkittiin niin, että vastaajaryhmän todennäköisyys oli pienempi, ja yhtä suu-remmat niin, että vastaajaryhmän todennäköisyys on suurempi, vastata kyseisen selitettävän muuttu-jan arvon mukaisesti kuin viiteryhmän.
Erityisenä haasteena logististen regressiomallien määrittämisessä oli selittävän muuttujan viiteryh-män valinta. Viiteryhmäksi haluttiin valita joku tilinpäätöksen käyttäjät ryhmästä, jotta voitiin verrata tilinpäätöksen käyttäjien vastauksia tilinpäätöksen laatijoihin. Tilinpäätöksen käyttäjät -toimialaryh-mää ei voitu valita viiteryhmäksi, koska ryhmän vastaajia oli -toimialaryh-määrällisesti niin vähän, ettei malli olisi antanut tilastollisesti merkitseviä tuloksia. Selkeiden teoriaan pohjautuvien perusteiden puuttuessa viiteryhmäksi valittiin markkinavalvojat, koska nähtiin, että tämän ryhmän tavoitteet ovat muita he-terogeenisempia ja vaikeammin tulkittavia, jolloin muita selkeämmin tulkittavia ryhmiä voitiin ver-rata siihen. Kuten analyysistä käy ilmi, tässä tapauksessa markkinavalvojien tavoitteet näyttäisivät kuitenkin olevan varsin yhdenmukaiset pankkien kanssa eikä näiden välillä ollutkaan monissa ta-pauksissa tilastollisesti merkitseviä eroja. Sen sijaan kirjanpidon asiantuntijoiden vastaukset olivat enemmän hajautuneet ryhmän sisällä, ja niiden tavoitteet näyttäisivät olevan jossain määrin yhden-mukaiset tilinpäätöksen käyttäjien kanssa. Voidaankin pohtia, olisiko vertailu ollut mielekkäämpää, jos kirjanpidon asiantuntijat olisi määritetty viiteryhmäksi. Vertailun vuoksi PRA:in, soveltamisalan ja soveltamisen pakollisuuden/vapaaehtoisuuden kannatuksen malleja testattiin niin, että kirjanpidon asiantuntijat määritettiin viiteryhmäksi. Tilastollisesti merkitsevät havainnot on esitetty kappaleessa 7.1. Koska viiteryhmän vaihtaminen ei muuttanut tuloksia merkittävästi kannatuksen osalta, argu-menttien tarkastelussa käytettiin alkuperäistä viiteryhmää.
Kunkin tutkimuksen osa-alueen kannatusta tarkasteltiin erillään muiden osa-alueiden kannatuksesta.
Analyysissä ei siis otettu yhden osa-alueen kannatuksen tarkastelussa huomioon toisen osa-alueen kannatusta, eli ei tarkasteltu esim. soveltamisalan yhteydessä, miten vastaaja on suhtautunut PRA:iin.
Analyysissä olisi voitu tarkastella, miten yhden osa-alueen kannatus vaikuttaa toisen osa-alueen kan-natukseen, ja siten olisi voitu saada lisää tietoa vastaajaryhmien intresseistä. Tällainen analyysi jätet-tiin tekemättä lähinnä siksi, että DRM-soveltamisalan ja pakollisen soveltamisen kannattajia oli niin
vähän, ettei merkittäviä eroja vastaajaryhmien välillä odotettu löytyvän. Myöskään argumenttien osalta regressiomalleissa ei otettu huomioon argumenttien keskinäisiä suhteita tai yhteisvaihtelua, vaan analyysi tehtiin tarkastelemalla yhtä argumenttia kerrallaan. Argumenttien keskinäisten suhtei-den tarkastelua tehtiin jonkin verran yleisimmin käytetyille argumenteille niisuhtei-den määrällisten ja suh-teellisten jakaumien perusteella silloin, kun argumentit olivat sisältönsä perusteella loogisessa yhtey-dessä toisiinsa. Analyysi ei ollut kuitenkaan systemaattista, vaan enemmänkin harkinnanvaraista.
Keskeisimmät havainnot on kuvattu tulosten analyysin yhteydessä.
Keskeinen tutkimuksen reliabiliteettiin vaikuttava osa-alue on sisällönanalyysin toteutus. Tutkimuk-sessa käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia, jossa vastausten kategorisointi perustui osittain aiempaan tutkimukseen sekä teoriaan ja osittain täysin aineiston perusteella tehtyihin havaintoihin.
Kannatuksen osalta käytettiin Holderin ym. (2013) kehittämää neljäluokkaista mallia, koska nähtiin, että se sopi parhaiten tämän tutkimuksen aineistoon. Argumenteista osa perustui aiemmissa tutki-muksissa esiin tulleisiin teemoihin (Chatham ym. 2010; Holder ym. 2013), osa liittyi IFRS-standardien käsitteelliseen viitekehykseen ja loput olivat aineistosta tunnistettuja argumentteja. Tar-koituksena oli, että kaikki keskeiset vastaajien esiintuomat teemat otettaisiin huomioon analyysissä siitä huolimatta, liittyivätkö ne teoriaan vai eivät. Argumenttien tunnistamisessa pyrittiin kuitenkin varsin karkeaan yleistykseen sen sijaan, että olisi eritelty mahdollisimman yksityiskohtaisesti jokai-nen argumentti. Tarkoituksena oli tunnistaa keskeisiä teemoja, joita vastaajat toivat esille. Luokittelu ei ole tietenkään objektiivisesti ”oikea”, vaan toinen tutkija olisi voinut päätyä saman aineiston kanssa erilaiseen luokitteluun. Sisällönanalyysin osalta riskinä voidaan nähdä myös huolimattomuudesta ai-heutuvan virheen mahdollisuus aineiston luokittelun yhteydessä. Virheen riskiä pyrittiin vähentä-mään käyttämällä aineistoon koodauksessa Atlas.ti-ohjelmaa, joka auttoi erityisesti aineistoon tehty-jen merkintötehty-jen dokumentoinnissa. Analyysin tulokset koottiin excel-taulukoihin ja tilastollisten mal-lien testaus tehtiin SPSS-ohjelmalla. Atlas.ti:n, excel-taulukoiden ja SPSS:in tiedot täsmäytettiin kes-kenään.
Analyysiä voidaan nähdä rajoittavan sen että, tutkimushypoteesit sekä analyysin johtopäätökset pe-rustuivat vahvasti oletukseen siitä, miten eri vastaajaryhmät suhtautuvan rahoitusinstrumenttien käy-pään arvoon arvostukseen. Tilinpäätöksen käyttäjien oletettiin kannattavan PRA:ia, koska aiemmassa tutkimuksessa on näyttöä sen puolesta, että käypään arvoon arvostus antaa hyödyllistä tietoa tilinpää-töksen käyttäjille. Tilinpäätilinpää-töksen laatijoiden oletettiin puolestaan vastustavan PRA:ia, koska yrityk-set ovat aiemmin tyypillisesti vastustaneet käypään arvoon arvostusta ja tämän syyt ovat myös
doku-mentoitu kirjallisuudessa. Tulkinta siitä, että PRA olisi menetelmä, joka edellyttää rahoitusinstru-menttien arvostusta käypään arvoon, ei kuitenkaan ole itsestään selvä. DP:issä todetaan, että PRA ei ole täydellinen käyvän arvon menetelmä, vaan siinä suojattava portfolio uudelleenarvostetaan vain suojattavan riskin osalta (DP 1.33). Tulkinta PRA:ista käyvän arvon menetelmänä perustuikin ennen kaikkea tehtyyn sisällönanalyysiin. Merkittävä osa vastaajista näki, että PRA edellyttäisi rahoi-tusinstrumenttien arvostusta käypään arvoon. Käypään arvoon arvostus olikin yleisin PRA:in yhtey-dessä käytetty argumentti, jota käytti 53 % kaikista vastaajista ja 60 % PRA:ia vastustavista vastaa-jista. Tämä olikin keskeisin syy, miksi vastaajien suhtautumista PRA:iin tulkittiin ennen kaikkea ra-hoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostusta koskevan kirjallisuuden avulla.
Hypoteesin (1) oletus, että tilinpäätöksen käyttäjät kannattaisivat PRA:ia, perustui arvioon, että tilin-päätöksen käyttäjät kannattaisivat laajempaa käypään arvoon arvostusta, koska se antaisi hyödyllistä informaatiota. Arvio perustui havaintoon, että useimmat käyvän arvon arvorelevanttiutta käsittelevät tutkimukset osoittivat rahoitusinstrumenttien käyvän arvon raportoinnin antavan relevanttia infor-maatiota. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan saatu selkeää näyttöä sille, että tilinpäätöksen käyttäjät kokisivat nimenomaan käypään arvoon raportoinnin antavan hyödyllistä informaatiota. Yleisin PRA:in myönteisen kannatuksen yhteydessä käytetty argumentti ei ollut käypään arvoon arvostus,
Hypoteesin (1) oletus, että tilinpäätöksen käyttäjät kannattaisivat PRA:ia, perustui arvioon, että tilin-päätöksen käyttäjät kannattaisivat laajempaa käypään arvoon arvostusta, koska se antaisi hyödyllistä informaatiota. Arvio perustui havaintoon, että useimmat käyvän arvon arvorelevanttiutta käsittelevät tutkimukset osoittivat rahoitusinstrumenttien käyvän arvon raportoinnin antavan relevanttia infor-maatiota. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan saatu selkeää näyttöä sille, että tilinpäätöksen käyttäjät kokisivat nimenomaan käypään arvoon raportoinnin antavan hyödyllistä informaatiota. Yleisin PRA:in myönteisen kannatuksen yhteydessä käytetty argumentti ei ollut käypään arvoon arvostus,