Suojauslaskenta - Dynaamisen portfolion suojauslaskenta IFRS-standardeissa : kommenttikirjeanal

Suojauslaskennan tarkoituksena on esittää yrityksen riskienhallinnan toimenpiteiden vaikutus, jossa rahoitusinstrumenteilla suojataan riskien vaikutusta tulokseen (IFRS 9.6.1.1). Suojauslaskennassa

kirjataan suojaavan johdannaisen sekä suojauskohteen suojattavasta riskistä johtuvan käyvän arvon tai rahavirtojen muutoksen toistensa kumoavat tulosvaikutukset (IAS 39.85). Sekä IAS 39:n että IFRS 9:n mukaisten rahoitusinstrumenttien yleisten arvostussääntöjen mukaan johdannaiset arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti, kun taas johdannaisten suojauskohteena olevat erät arvostetaan usein joko hankintamenoon tai kirjataan suoriteperusteisesti niiden toteutuessa. Eri kirjaus- ja arvos-tusperiaatteiden vuoksi johdannaisten ja niiden suojauskohteena olevien erien tulosvaikutukset saat-tavat ajoittua eri kirjanpitokausille. Suojauslaskenta on vaihtoehtoinen käsittelytapa, jolla pyritään varmistamaan, että suojausinstrumentin sekä suojauskohteena olevan erän tulosvaikutukset ajoittuvat samalle kaudelle. (Tikka ym. 2014, 381–382) Suojauslaskennan keskeisin tavoite on siis kohdistaa suojausinstrumentin ja suojauskohteen tulosvaikutus samalle kirjanpitokaudelle (Pirchegger 2006) ja tällä tavalla vähentää kirjanpitokäsittelystä johtuvaa taloudellisesti perusteetonta tuloksen volatili-teettia (Glaum & Klöcker 2011).

Osaksi IAS-standardeja suojauslaskenta tuli IASC:n julkaistua IAS 39:n vuonna 1998. Samana vuonna suojauslaskenta tuli myös US GAAP -standardeihin, kun FASB (Financial Accounting Stand-ards Board) julkaisi rahoitusinstrumentteja koskevan standardin SFAS 133 (Statements of Financial Accounting Standards 133). Ennen IAS 39:n ja SFAS 133:n käyttöön ottoa johdannaisten kirjanpito-käsittely oli puutteellista ja epäjohdonmukaista (Zhang 2009). Johdannaisia ei yleensä esitetty ta-seella, vaan ainoastaan tilinpäätöksen liitetiedoissa. IAS 39:n ja SFAS 133:n myötä johdannaiset tu-livat pääsääntöisesti esittää taseella varoissa ja veloissa ja niiden arvonmuutokset tuloslaskelmalla.

Tähän poikkeuksen toivat standardien asettamat erityiset suojauslaskentasäännökset, joiden mukaan suojausinstrumenttina olevan johdannaisen tulosvaikutus saadaan kirjata samalle kaudelle, kun suo-jattu transaktio vaikuttaa kirjanpidon tulokseen. (Beisland 2010)

Sekä IAS 39:n että SFAS 133:n mukaan suojauslaskennan soveltaminen on vapaaehtoista pääsäännön ollessa, että johdannaiset arvostetaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti. Kääntöpuolena suojauslas-kennan vapaaehtoisuudelle on standardien asettamat yksityiskohtaiset soveltamisedellytykset, joiden tulee täyttyä, mikäli suojauslaskentaa halutaan soveltaa. Suojauslaskennan voidaankin sanoa olevan etuoikeus, joka tulee ansaita noudattamalla standardin asettamia vaatimuksia. (Finnerty & Grant 2002) Jotta suojauslaskentaa voidaan soveltaa, yhteisön tulee tunnistaa ja dokumentoida suojaus-suhde ja suojauksen riskienhallintastrategia sekä testaamalla todeta suojaussuhteen olevan tehokas (IAS 39.88). Standardien tiukkojen vaatimusten tarkoituksena on vähentää yritysten kannustimia käyttää tehottomia suojausstrategioita tasatakseen tulostaan keinotekoisesti. Toisaalta monimutkaiset säännökset saattavat vähentää yritysten halua käyttää johdannaisia suojauksessa, koska pelkona on

johdannaisten aiheuttama tuloksen volatiliteetin lisääntyminen, jos suojauslaskennan soveltamisedel-lytykset eivät täyty. (Abhayawansa & Abeysekera 2005) Yksityiskohtaiset ja monimutkaiset säädök-set tekevätkin suojauslaskennasta soveltamisesta käytännössä haastavaa ja laskenta-asiantuntijat sekä alan tutkijat ovat kuvanneet suojauslaskennan säädöksiä monimutkaisiksi, rajoittaviksi ja työläiksi (AFP 2002; Osterland 2000; Pollock 2005).

Johdannaisten käytöllä riskien suojauksessa on todettu olevan positiivinen vaikutus yrityksen arvoon, kun taas harkinnanvaraisten jaksotusten käytöllä on havaittu päinvastainen vaikutus (Allyannis &

Weston 2001; Bao & Bao 2004; Carter ym. 2006; Bartram ym. 2009; Iatridis 2012). Yritykset voi-vatkin käyttää suojausta yhtenä vaihtoehtoisena tuloksen tasauskeinona harkinnanvaraisten jaksotus-ten sijasta (Barton 2001; Nan 2008). Koska suojauslaskennan soveltaminen on vapaaehtoista, voidaan sitä soveltamisedellytysten niin salliessa käyttää yhtenä tuloksen suunnittelukeinona. Iatridis (2012) havaitsi, että suojaaminen oli yhteydessä vähäisempään tuloksen tasaamiseen IFRS-standardien käyt-töön oton jälkeen Iso-Britanniassa ja päätteli, että IFRS-standardien informaatiovelvoitteet ovat kan-nustaneet yrityksiä käyttämään johdannaisia suojaustarkoituksessa muiden tuloksen tasauskeinojen sijaan. Pincus ja Rajgopal (2002) tutkivat johdannaisten käyttöä osana öljy- ja kaasualan yritysten tuloksen suunnittelua ja havaitsivat, että yritykset käyttävät suojaavia johdannaisia ja harkinnanva-raisia jaksotuksia toistensa korvaavina tuloksentasauskeinoina. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että yritykset, jotka altistuvat enemmän öljyn etsintään liittyvien riskien aiheuttamalle tuloksen vaihte-lulle, suojasivat suuremman osan öljyn hintariskistä pyrkien tällä tavalla suojaamaan tietyn osan tu-loksen kokonaisvaihtelun riskistä. (Pincus & Rajgopal 2002)

Pirchegger (2004) esittää teoreettisen mallin avulla, että osakkeenomistajan näkökulmasta on edul-lista välttää kassavirran suojauslaskennan soveltamista. Sovellettaessa kassavirran suojauslaskentaa riski tulokseen perustuvan johdon kompensaatioon vaihtelusta ajoittuu suojauksen myöhemmälle kaudelle, kun taas riski jakautuu molemmille kausille silloin, kun suojauslaskentaa ei sovelleta. Pir-chegger (2004) kuitenkin huomauttaa, ettei hänen mallinsa ota huomioon suojauslaskennan mahdol-lista informaatiohyötyä sijoittajalle eikä tuloksen volatiliteetin vähenemistä, joka voi parantaa tulok-sen ennustettavuutta. Toisaalta Pirchegger (2006) osoittaa, että yrityksellä on kannuste soveltaa suo-jauslaskentaa silloin, kun johdon palkitseminen on sidottu kirjanpidon tulokseen, mikäli tulokseen vaikuttava riski vaihtelee merkittävästi raportointikausien välillä. Sen sijaan riskin vaikutuksen ol-lessa tasainen kausien välillä suojauslaskentaa ei suosita. (Pircheggerin 2006)

Beisland ja Fredstad (2013) osoittavat, että yritykset, joille tasainen tuloskehitys on tärkeää, sovelta-vat lyhytjänteisiä suojausstrategioita silloin, kun johdannaiset arvostetaan tilinpäätöksessä käypään

arvoon. Koska yritykset eivät voi tällöin vaikuttaa tuloksen volatiliteettiin tulevilla kausilla, tähtäävät käytetyt suojausstrategiat tuloksen volatiliteetin pienentämiseen vain kuluvalla kaudella, mutta jättä-vät tulevat kaudet suojaamatta. Suojauslaskennan soveltaminen tarjoaa vain osittaisen ratkaisun, koska standardit edellyttävät suojauksen tehottoman osan kirjaamista tulokseen, jolloin kuluvan kau-den tulos voi vääristyä erityisesti, jos suojaus ulottuu useamman kaukau-den yli. Yrityksillä, jotka pyrki-vät tasaamaan tulosta, on siten kannuste suojata tulosvaikutusta kassavirran sijaan, vaikka suojaus-laskentaa voitaisiin soveltaa. (Beisland ja Fredstad 2013)

Eräissä tutkimuksissa on havaittu, että suojauslaskennan sääntelyllä on vaikutusta siihen, miten yri-tykset käytännössä toteuttavat riskienhallintaa. Suojauslaskennan sääntely ei siis ainoastaan määritä tilinpäätösraportointia, vaan se myös tietyissä tilanteissa ohjaa sitä, miten yritykset suojautuvat ris-keiltä. Association of Financial Professionalsin (AFP) (2002) kaksi vuotta SFAS 133:n julkaisun jäl-keen tekemän kyselytutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa yrityksistä koki, että standardi vaatimuk-set avaatimuk-settivat liian suuren taakan riskienhallinnalle. 25 % yrityksistä aikoikin soveltaa normaalia joh-dannaisten kirjanpitokäsittelyä suojauslaskennan sijaan yksinkertaistaakseen laskentaprosessia. Li-säksi 29 % totesi, että erityisesti portfoliosuojausta koskevat rajoitukset aiheuttivat merkittävän muu-toksen riskienhallinnan lähestymistapaan. (AFP 2002)

Glaum ja Klöcker (2011) tutkivat suojauslaskennan vaikutusta suojauskäytäntöihin saksalaisissa ja sveitsiläisissä ei-rahoitusalan yrityksissä. Kyselytulosten perusteella havaittiin, että yli puolet suo-jauslaskentaa soveltavista yrityksistä koki, että suojauslaskennalla oli vaikutusta yrityksen suojaus-käytäntöihin. Jotkut yritykset jopa mainitsivat, että laskentasäännöt määrittävät täysin sen, miten suo-jaus toteutetaan. Tutkijat totesivat, että suosuo-jauslaskennan vaikutus riskienhallintaan on todennä-köisintä pienillä yrityksillä, jotka käyttävät johdannaisten satunnaisesti. Lisäksi suojauslaskenta vai-kutti niiden yritysten riskienhallintaan, joilla oli korkea velkaisuusaste, hajautunut omistusrakenne ja vähän kasvumahdollisuuksia. Suojauslaskennalla oli vaikutusta myös valikoivaan ja tuoton tavoitte-lussa käytettyyn suojaukseen. (Glaum & Klöcker 2011)

4 SUOJAUSLASKENTA IFRS 9:N MUKAAN 4.1 Suojauslaskennan tavoite

Suojauslaskennan tavoitteena on esittää tilinpäätöksessä yhteisön riskienhallinnan toimenpiteiden vaikutus, joissa rahoitusinstrumenteilla hallitaan altistumista tietyille riskeille, jotka saattavat vaikut-taa yhteisön voittoon tai tappioon. Jos yhteisö on päättänyt esittää oman pääoman ehtoisten sijoitusten käyvän arvon muutoksen omassa pääomassa muissa laajan tuloksen erissä, riskienhallinnan mahdol-linen vaikutus voi tällöin kohdistua omaan pääomaan. IFRS 9:n lähestymistavassa suojauslaskennan tarkoituksena on antaa tietoa suojausinstrumenttien käyttötarkoituksesta ja vaikutuksesta. (IFRS 9.6.1.1) Lähestymistapa eroaa IAS 39:stä, jossa ei erikseen määritetä suojauslaskennan tavoitetta.

IFRS 9:n tarkoituksena onkin yhdenmukaistaa suojauslaskentaa yritysten riskienhallinnan kanssa.

4.2 Suojauskohteet

Suojauskohde voi olla taseeseen merkitty omaisuuserä tai velka, taseeseen merkitsemätön kiinteäeh-toinen sitoumus, ennakoitu liiketoimi tai nettosijoitus ulkomaiseen yksikköön. Lisäksi suojauskohde voi olla joko yksittäinen erä tai eristä koostuva ryhmä. (IFRS 9.6.3.1) Suojauskohteen täytyy olla luotettavasti arvostettavissa (IFRS 9.6.3.2) ja, jos suojauskohde on ennakoitu liiketoimi (tai sen kom-ponentti), sen on oltava erittäin todennäköinen (IFRS 9.6.3.3).

Suojauskohteeksi voidaan määrittää riskille alttiina oleva kokonaismäärä, joka muodostuu riskille alttiina olevasta kohteesta ja johdannaisesta yhdessä (IFRS 9.6.3.4). Tällöin riskille alttiina olevan kohteen ja johdannaisen yhdistelmän tulee muodostaa erillinen yhtenäinen erä, joka altistuu tietylle riskille, ja jonka riskienhallinnassa suojataan nimenomaan tämän yhteisen erän altistumista kyseiselle riskille (IFRS 9 B6.3.3). Myös suojauksen tehokkuuden mittaus tulee tehdä instrumenttien yhdistetyn vaikutuksen perusteella (IFRS 9 B6.3.4). Suojauskohteena voi olla esimerkiksi ennakoidun liiketoi-men ja johdannaisen yhdistelmä. Tällöin ennakoidun liiketoiliiketoi-men ja johdannaisen yhdistetty vaikutus tulee olla erittäin todennäköinen. (IFRS 9.6.3.4)

Suojauskohteena voi olla tietty komponentti yksittäisestä erästä, jos se muuten täyttää sallittavan suo-jauskohteen vaatimukset. Suojauskohteeksi voidaan määrittää seuraavan tyyppisiä komponentteja:

(a) vain tietystä riskistä tai tietyistä riskeistä johtuvat erän rahavirtojen tai käyvän arvon muu-tokset (riskikomponentti), edellyttäen, että riskikomponentti on kyseisen markkinarakenteen yhteydessä tehdyn arvioinnin perusteella erikseen yksilöitävissä ja luotettavasti

arvostetta-vissa. Riskikomponentiksi luetaan myös suojauskohteesta määritettävät rahavirtojen tai käy-vän arvon muutokset, jotka syntyvät tietyn hinnan tai muun muuttujan arvon ylä- tai alapuo-lella (yksisuuntainen riski);

(b) yksi tai useampi valittu sopimukseen perustuva rahavirta;

Suojauskohteena voi olla ryhmä yksittäisiä eriä, näiden erien komponentteja tai erien nettopositioita (IFRS 9.6.6.1). Nettopositio voidaan määrittää suojauskohteeksi vain siinä tapauksessa, että yhteisön riskienhallinnan tarkoituksena on suojata nimenomaan nettopositiota. Nettoposition määrittämisellä suojauskohteeksi ei saa siis tavoitella pelkästään tiettyä kirjanpidollista tulosta, vaan sen tulee perus-tua yhteisön riskienhallinnan strategiaan. (IFRS B6.6.1.) Erien, komponenttien ja nettopositioiden ryhmä voidaan määrittää suojauskohteeksi seuraavissa tilanteissa:

(a) ryhmään sisältyy vain sellaisia eriä, jotka ovat yksinään mahdollista määrittää suojauskoh-teeksi;

(b) ryhmään kuuluvia eriä hallinnoidaan riskienhallinnan tarkoituksiin yhdessä ryhmänä;

(c) kun kyseessä on sellaisista eristä koostuvan ryhmän rahavirran suojaus, joiden rahavirtojen vaihtelujen ei odoteta toteutuvan jokseenkin suhteessa ryhmän rahavirtojen kokonaisvaihte-luun siten, että syntyy toisensa kumoavia riskipositioita:

(i). suojaudutaan valuuttariskiltä;

(ii). nettopositiota suojauskohteeksi määritettäessä yksilöidään raportointikausi, jolla en-nakoitujen liiketoimien odotetaan vaikuttavan voittoon tai tappioon, sekä näiden luonne ja volyymi. (IFRS 9.6.6.1)

Suojauskohteeksi voidaan määrittää kahden tyyppisiä nimellismäärän komponentteja. Sallittuja ovat komponentti, joka on suhteellinen osuus eristä muodostuvasta hyväksyttävästä ryhmästä (IFRS 9.6.6.2), esimerkiksi 50 % lainasopimuksiin perustuvien saamisten vastaisista rahavirroista (IFRS 9 B6.3.17), sekä eristä koostuvan kokonaisryhmän kerros (esim. alin kerros) (IFRS 9.6.6.3). Eristä koostuvan kokonaisryhmän kerros voidaan määrittää suojauskohteeksi, jos se on erikseen määritet-tävissä ja luotettavasti mitattavissa ja jos yhteisön riskienhallinnan tavoitteena on suojata kyseinen komponentti. Yhteisön tulee pystyä määrittämään erien ryhmä, johon komponentti kohdistuu, ja kom-ponentin tulee altistua samalle riskille kuin muut erät, jotka kuuluvat samaan suojattavaan ryhmää.

(IFRS 9.6.6.3)

4.3 Suojausinstrumentit

Suojausinstrumentiksi voidaan määrittää käypään arvoon tulosvaikutteisesti arvostettava johdannai-nen (IFRS 6.2.1) tai muu kuin johdannaijohdannai-nen rahoitusvara tai -velka, joka arvostetaan käypään arvoon (IFRS 6.2.2). Poikkeuksena tähän on rahoitusvelka, jonka yhteisön oman luottoriskin muutoksesta johtuva käyvän arvon muutos esitetään muissa laajan tuloksen erissä. Valuuttariskiä suojaavan ei-johdannaisen rahoitusvaran tai -velan valuuttariskikomponentti voi olla suojausinstrumenttina, ellei se ole oman pääoman ehtoinen sijoitus, jonka käyvän arvon muutos kirjataan omaan pääomaan mui-hin laajan tuloksen eriin (IFRS 6.2.2).

Pääsääntönä IFRS 9:ssä on, että soveltuva instrumentti määritetään suojausinstrumentiksi kokonai-suudessaan. Poikkeuksena tähän on optiosopimuksen perusarvon ja aika-arvon erottaminen ja vain option perusarvon muutoksen määrittäminen suojausinstrumentiksi sekä termiinisopimuksen korko-osuuden ja spot-korko-osuuden erottaminen ja vain spot-korko-osuuden arvon muutoksen määrittäminen suo-jausinstrumentiksi. Suojausinstrumentiksi on mahdollista määrittää myös suhteellinen osuus koko suojausinstrumentista, esimerkiksi 50 prosenttia nimellismäärästä. Suojausinstrumenttia ei kuiten-kaan voida määrittää siten, että otettaisiin huomioon osa sen käyvän arvon muutoksesta, joka johtuu vain osasta suojausinstrumentin jäljellä olevaa juoksuaikaa. (IFRS 9.6.2.4) Suojausinstrumentiksi voidaan myös määrittää mikä tahansa yhdistelmä tai osa johdannaisia tai muita rahoitusinstrumentteja (IFRS 9.6.2.5). Kuitenkaan johdannaista tai muuta rahoitusinstrumenttia, jossa on asetettu ja ostettu optio, ei voida määrittää suojausinstrumentiksi, jos se on nettovaikutukseltaan asetettu optio sen ase-tuspäivänä (IFRS 9.6.2.6).

4.4 Suojauslaskennan soveltamisedellytykset

Suojauslaskennan soveltamisen edellytyksenä on, että suojaussuhteen tulee koostua ainoastaan salli-tuista suojauskohteista ja instrumenteista ja, että yhteisöllä on suojaussuhteen alkaessa asianmukai-sesti laadittu määritys ja dokumentaatio suojaussuhteesta sekä yhteisön riskienhallinnan tavoitteesta ja suojaukseen ryhtymisen strategiasta. Suojaussuhteen dokumentaatiossa tulee yksilöidä suo-jausinstrumentti, suojauskohde ja suojattavan riskin luonne. Dokumentaatiossa tulee myös kuvata, miten yhteisö aikoo arvioida sitä täyttääkö suojaussuhde suojauslaskennan tehokkuusvaatimukset.

Suojaussuhteen tulee täyttää kaikki seuraavat tehokkuutta koskevat vaatimukset:

(i). suojauskohteen ja suojausinstrumentin välillä on taloudellinen suhde;

(ii). luottoriskin vaikutus ei dominoi tästä taloudellisesta suhteesta aiheutuvia arvonmuutok-sia; ja

(iii). suojaussuhteen suojausaste on sama kuin suojausaste, jonka syntyy siitä suojauskohteen määrästä, jota yhteisö tosiasiallisesti suojaa, ja siitä suojausinstrumentin määrästä, jota yhteisö tosiasiallisesti käyttää suojauskohteen kyseisen määrän suojaamiseen. Tämän määrittämisen ei kuitenkaan pidä kuvastaa suojauskohteen ja suojausinstrumentin paino-tusten välistä epätasapainoa, josta voisi aiheutua sellaista suojauksen tehottomuutta, joka voisi johtaa suojauslaskennan tarkoitusta vastaamattomaan kirjanpidolliseen lopputule-maan. (IFRS 9.6.4.1)

Suojauksen tehokkuudella tarkoitetaan määrää, jolla suojausinstrumentin käyvän arvon tai rahavirto-jen muutos kumoaa suojauskohteen käyvän arvon tai rahavirtorahavirto-jen muutoksen. Suojauksen tehotto-muus on puolestaan määrä, jolla suojausinstrumentin käyvän arvon tai rahavirtojen muutos on enem-män tai vähemenem-män kuin suojauskohteen käyvän arvon tai rahavirtojen muutos. (IFRS 9 B6.4.1) Suo-jausta aloitettaessa ja suojauksen aikana yhteisön tulee analysoida mahdollisia suojauksen tehotto-muuden syitä, jotka voisivat vaikuttaa suojaussuhteeseen. Tämän perusteella arvioidaan täyttääkö suojaussuhde suojauslaskennan tehokkuusvaatimukset. (IFRS 9 B6.4.2)

IFRS 9.6.4.1c edellyttää, että suojausinstrumentin ja suojauskohteen välillä vallitsee taloudellinen suhde. Taloudellisella suhteella tarkoitetaan, että suojauskohteen ja suojausinstrumentin arvo muut-tuu tyypillisesti vastakkaisiin suuntiin johtuen samasta riskistä, joka on myös määritetty suojattavaksi riskiksi. Instrumenteilla tulee siis olla, jokin sellainen toisiinsa liittyvä kohde-etuus, jonka vuoksi näiden arvon voidaan odottaa systemaattisesti muuttuvan vastakkaisiin suuntiin. (IFRS 9 B6.4.4) Inst-rumenttien välillä voi olla taloudellinen suhde myös silloin kun niillä ei ole samaa kohde-etuutta, mutta niiden arvot liikkuvat samaan suuntaan, esimerkiksi koska kahden toisiinsa liittyvän kohde-etuuden välinen hintaero muuttuu (IFRS 9 B6.4.5). Pelkkä kahden muuttujan välinen tilastollinen korrelaatio ei vielä riitä osoittamaan, että instrumenteilla olisi tällainen taloudellinen suhde, vaan ar-vioinnissa tulee kiinnittää huomiota kohde-etuuksien taloudelliseen luonteeseen. (IFRS B6.4.4–

B6.4.6.)

IFRS 9.6.4.1c:n mukaan suojausinstrumentin tai suojauskohteen arvonmuutosta ei saa dominoida ky-seisten instrumenttien luottoriski. Tämä perustuu siihen, että vaikka suojauskohteella ja suo-jausinstrumentilla olisi taloudellinen suhde, muutos jommankumman luottoriskissä voisi aiheuttaa ennakoimattomia arvon muutoksia kyseisissä instrumenteissa. Tämä tekisi suojauskohteen ja suo-jausinstrumentin toistensa kumoavien vaikutusten ennakoimisen vaikeaksi ja voisi aiheuttaa suojauk-sen tehottomuutta. Luottoriskin voidaan katsoa dominoivan arvonmuutosta silloin, kun luottoriskistä

johtuva voitto tai tappio kumoaa kokonaan tai osittain suojauskohteen tai suojausinstrumentin arvon-muutoksen, vaikka tämä olisi merkittävä. (IFRS 9 B6.4.7)

IFRS 9.6.4.1c:n mukaan suojaussuhteen suojausasteen tulee vastata yhteisön todellista suojausastetta.

Suojauskohteeksi määritettyjen erien määrän tulee siis olla samat kuin mitä yhteisö todellisuudessa suojaa ja vastaavasti suojausinstrumenttien määrän tulee olla sama kuin yhteisö todellisuudessa käyt-tää suojauksessa. Jos yhteisö esimerkiksi suojaa vain 85 prosenttia suojauskohteen arvon muutok-sesta, tämän tulee määrittää suojauskohteeksi määrä, joka vastaa tätä 85 prosentin suojausastetta. Täl-löin myös suojausinstrumentiksi tulee määrittää määrä, jolla todellisuudessa suojataan 85 prosenttia suojauskohteen arvonmuutoksesta. (IFRS 9 B6.4.9) Suojauskohteiden ja instrumenttien painotukset eivät kuitenkaan saa aiheuttaa sellaista epätasapainoa, joka voisi johtaa suojauksen tehottomuuteen.

Tällaisessa tilanteessa suojausastetta voidaan muuttaa todellisesta suojausasteesta, jotta vältetään suo-jauksen tehottomuuden syntyminen, joka ei ole suojauslaskennan tarkoituksen mukainen. (IFRS 9 B6.4.10)

IFRS 9 edellyttää suojauksen tehokkuuden arvioimisen ainoastaan prospektiivisesti, mutta ei retro-spektiivisesti kuten IAS 39. Yhteisöön tulee arvioida suojauksen tehokkuutta vähintään jokaisena raportointipäivänä tai silloin, kun tapahtuu merkittäviä suojauksen tehokkuuteen vaikuttavia muutok-sia. Arviointi perustuu oletuksiin suojauksen tehokkuudesta, joten se on ainoastaan tulevaisuuteen suuntautuvaa. (IFRS 9 B6.4.12) Standardi ei määrittele, millä menetelmällä suojauksen tehokkuutta tulee mitata. Yhteisön tulee valita sellainen tehokkuuden mittausmenetelmä, joka ottaa huomioon suojaussuhteen olennaiset piirteet, mukaan lukien suojauksen tehottomuuden syyt. Suojaussuhteen ominaisuuksista riippuen tehokkuuden mittauksessa voidaan käyttää määrällisiä tai laadullisia mene-telmiä. (IFRS 9 B 6.4.13)

4.5 Suojaussuhteet

Suojauslaskentaa voidaan soveltaa kolmeen eri tyyppiseen suojaussuhteeseen. Nämä ovat käyvän ar-von suojaus, jossa suojaudutaan taseeseen merkityn omaisuuserän tai velan tai taseeseen merkitse-mättömän kiinteäehtoisen sitoumuksen käyvän arvon muutoksilta, rahavirran suojaus, jossa suojau-dutaan rahavirtojen vaihtelulta, joka liittyy taseeseen merkittyyn omaisuuserään tai velkaan tai sen osaan tai erittäin todennäköiseen ennakoituun liiketoimeen tai sen osaan ja joka saattaisi vaikuttaa voittoon tai tappioon, sekä ulkomaiseen yksikköön tehdyn nettosijoituksen suojaus. (IFRS 9.6.5.2) Suojaussuhteen tyyppi vaikuttaa sen kirjanpitokäsittelyyn.

Käyvän arvon suojauksessa suojausinstrumentista syntyvä voitto tai tappio kirjataan tulosvaikuttei-sesti ja suojauskohteesta syntyvä suojausvoitto tai -tappio kirjataan suojauskohteen kirjanpitoarvon oikaisuksi tulosvaikutteisesti. Jos suojausinstrumentti suojaa oman pääoman ehtoista instrumenttia, jonka osalta yhteisö on valinnut käyvän arvon muutosten esittämisen muissa laajan tuloksen erissä, kirjataan myös suojausinstrumentin arvonmuutos muihin laajan tuloksen eriin. Jos suojauskohde on rahoitusvaroihin kuuluva erä, joka arvostetaan käypään arvoon muiden laajan tuloksen erien kautta, suojauskohteesta syntyvä suojausvoitto tai -tappio on kirjattava tulosvaikutteisesti. Kun suojauskohde on taseeseen merkitsemätön kiinteäehtoinen sitoumus, suojauksen määrittämisen jälkeen kertynyt suojauskohteen käyvän arvon muutos kirjataan omaisuuseräksi tai velaksi, ja vastaava voitto tai tap-pio kirjataan tulovaikutteisesti. (IFRS 9.6.5.8)

Rahavirran suojauksessa suojausinstrumentin arvonmuutoksen tehokas osuus kirjataan muun laajan tuloksen erien kautta omaan pääomaan suojausrahastoon. Suojauksen tehokkaan osan katsotaan ole-van se osa suojausinstrumentista kertyneestä voitosta tai tappiosta suojauksen alkamisajankohdasta lähtien, joka kumoaa suojauskohteen käyvän arvon kertyneen muutoksen (ts. suojattujen odotetta-vissa olevien vastaisten rahavirtojen kertyneen muutoksen nykyarvon) suojauksen alkamisajankoh-dasta lähtien. Se osa suojausinstrumentin arvonmuutoksesta, joka ylittää suojauskohteen arvonmuu-toksen, kirjataan tulosvaikutteisesti. Omaan pääomaan kirjattu suojauksen tehokas osuus käsitellään seuraavasti:

(i). Jos suojattu ennakoitu liiketoimi myöhemmin johtaa rahoitusvaroihin tai -velkoihin kuulumattoman omaisuuserän tai velan kirjaamiseen, ennakoidusta liiketoimesta tulee kiinteäehtoinen sitoumus, johon sovelletaan käyvän arvon suojauslaskentaa. Yhteisön on poistettava kyseinen määrä rahavirran suojausrahastosta ja sisällytettävä se suoraan omaisuuserän tai velan kirjanpitoarvoon.

(ii). Jos kyseessä on muu kuin kohdassa (i) tarkoitettu rahavirran suojaus, kyseinen määrä on siirrettävä luokittelun muutoksesta johtuvana oikaisuna rahavirran suojausrahas- tosta tulosvaikutteiseksi samalla kaudella tai samoilla kausilla kuin suojatut odotetta-vissa olevat vastaiset rahavirrat vaikuttavat voittoon tai tappioon.

(iii). Jos kuitenkin kyseinen määrä on tappiota ja yhteisö odottaa kyseisen tappion jäävän kokonaan tai osittain kattamatta yhdellä tai useammalla tulevalla kaudella, sen on vä-littömästi siirrettävä luokittelun muutoksesta johtuvana oikaisuna tulosvaikutteiseksi määrä, jonka ei odoteta tulevan katetuksi. (IFRS 9.6.5.11)

Ulkomaiseen yksikköön tehdyn nettosijoituksen suojauksessa suojauskohteena on muussa kuin kon-sernin toimintavaluutassa raportoitavan ulkomaisen yksikön, kuten tytäryhtiön, oma pääoma, jota suojataan valuuttakurssiriskiltä (Tikka ym. 2014, 399). Suojausinstrumentin arvonmuutos käsitellään samalla tavalla kuin rahavirran suojauksessa. Suojausinstrumentin tehokas osuus kirjataan muun laa-jan tuloksen eriin ja tehoton osuus kirjataan tulosvaikutteisesti. (IFRS 9.6.5.13)

4.6 Suojaussuhteen tasapainottaminen ja suojauslaskennan lopettaminen

Jos suojaussuhde ei täytä suojauksen tehokkuusvaatimuksia, sitä voidaan ”uudelleen tasapainottaa”

siten, että se täyttää tehokkuusvaatimukset. Tämä edellyttää, että yhteisön riskienhallinnan tavoite suojaukselle pysyy ennallaan. (IFRS 9.6.5.5) Tasapainotettaessa olemassa olevaa suojaussuhdetta suojauskohteiden ja suojausinstrumenttien määriä muutetaan siten, että suojaussuhde täyttää standar-din tehokkuusvaatimukset. Tämä voidaan tehdä suojausinstrumenttien tai suojauskohteiden määriä lisäämällä tai vähentämällä siten, että suojausinstrumenttien ja suojauskohteiden painotukset suhteessa muuttuvat (IFRS 9 B6.5.16). Suojaussuhdetta ei voida uudelleen tasapainottaa, jos suojaus-suhdetta koskeva riskienhallinnan tavoite on muuttunut, vaan suojauslaskennan soveltaminen suo-jaussuhteeseen on tällöin lopetettava (IFRS 9 B6.5.15)

Suojauslaskenta on lopetettava, kun suojauslaskennan soveltamisedellytykset eivät enää täyty. Suo-jauslaskenta on lopetettava mm. silloin, kun suojausinstrumentti erääntyy tai myydään tai sitä kos-keva sopimus päätetään tai toteutetaan. Suojauslaskentaa ei kuitenkaan tarvitse lopettaa, kun suo-jausinstrumentti erääntyy tai päätetään, jos se korvataan tai jatketaan toisella suojausinstrumentilla ja tämä on yhteisön dokumentoidun riskienhallinnan mukaista (IFRS 9.6.5.6). Kun käyvän arvon suo-jaussuhde lopetetaan, suojausinstrumentti kirjataan käypään arvoon tulosvaikutteisesti ja suojaus-kohde kirjataan tätä koskevien yleisten kirjaus ja arvostamissääntöjen (IFRS 9.3–9.5) mukaisesti (IFRS 9.6.5.12). Rahavirran suojauksessa omaan pääomaan kirjattu suojauksen tehokas osa kirjataan suojatun erän kirjanpitoarvoon tai tulosvaikutteisesti samalla kaudella, kun suojatut rahavirrat toteu-tuvat, tai välittömästi tulosvaikutteisesti, jos suojattujen rahavirtojen ei enää odoteta toteutuvan (IFRS 9.6.5.12)

4.7 Korkoriskin portfoliosuojaus

Suojattaessa rahoitusvaroista tai rahoitusveloista koostuvaa salkkua korkoriskiltä käyvän arvon suo-jauksessa, yhteisö saa soveltaa IAS 39:n mukaisia korkoriskin portfoliosuojausta koskevia säännöksiä (IFRS 9.6.3.1). IFRS 9:ssä on siis säilytetty mahdollisuus soveltaa IAS 39:n mukaista korkoriskin portfoliosuojausta. EU on hyväksynyt IAS 39:n ns. carve out -versiona, josta puuttuu joitakin osia

IASB:in julkaiseman standardin korkoriskin portfoliosuojausta koskevista säännöistä. Tässä kappa-leessa käsitellään virallisen IAS 39:n mukaista, ei EU:n hyväksymää, korkoriskin portfoliosuojausta, josta säädetään IAS 39.AG114–132:ssa.

Suojauslaskentaan voidaan soveltaa edellytysten täyttyessä rahoitusvarojen tai -velkojen muodosta-man salkun käyvän arvon suojaamiseen korkoriskiltä. Tämä edellyttää, että osana riskienhallintapro-sessiaan yhteisö yksilöi niistä eristä muodostuvan salkun, jonka aiheuttamalta korkoriskiltä se haluaa suojautua. Salkku voi koostua pelkästään varoista tai veloista tai molemmista. Suojattava salkku tulee ryhmitellä uudelleenhinnoittelujaksoihin odotettavissa olevien uudelleenhinnoittelupäivien perus-teella. Suojauskohteeksi tulee määrittää yksilöidystä salkusta varojen tai velkojen määrä (mutta ei nettomäärää), joka halutaan määrittää suojauskohteeksi. Lisäksi tulee määrittää korkoriski, jolta suo-jaudutaan sekä yksi tai useampi kullekin uudelleenhinnoittelujaksolle kohdistuva suojausinstru-mentti. Näin määritettyjen suojauskohteiden tai suojausinstrumenttien käyvän arvon muutos kirjataan tulosvaikutteisesti voitoksi tai tappioksi. Suojausinstrumenttien käypä arvo merkitään taseeseen omaisuuseräksi tai velaksi. (IAS 39 AG114)

Suojausinstrumentti voi olla yksittäinen johdannainen tai sellaisten johdannaisten muodostama salkku, joita kaikkia koskee sama korkoriski. Tällainen johdannaissalkku saattaa sisältää toisiaan ku-moavia riskipositioita, mutta se ei kuitenkaan saa sisältää asetettuja optioita eikä nettomääräisiä ase-tettuja optioita. Jos johdannainen suojaa suojauskohteeksi määritettyä määrää useamman kuin yhden

In document Dynaamisen portfolion suojauslaskenta IFRS-standardeissa : kommenttikirjeanalyysi makrosuojauksen tutkimusprojektista (sivua 17-0)