Suojattava portfolio

Kuten IFRS 9:n mukaisessa suojauslaskennassa myös makrosuojauslaskennassa suojauskohteena voi olla rahoitusvarojen ja -velkojen muodostaman portfolion nettopositio tai sen osa. Nettoposition ei kuitenkaan tarvitse olla muuttumaton suojaussuhteen ajan, vaan siihen voi tulla ja siitä voi poistua eriä suojauksen aikana. IASB esittää mahdollisuuden määrittää suojauskohde portfolion kassavirto-jen ennustetun käyttäytymisen perusteella sopimukseen perustuvien maksukassavirto-jen sijaan. Ehdotetussa

mallissa suojattava portfolio voisi muodostua myös valmisteilla olevista liiketapahtumista, joista ei ole vielä tehty sitovaa sopimusta. Myös oman pääoman sijoittajille tarkoitettu laskennallinen tavoite-tuottotaso voitaisiin määrittää suojauskohteeksi suojauslaskennassa.

Valmisteilla olevilla liiketapahtumilla (engl. pipeline transactions) tarkoitetaan pankin tulevaisuu-dessa myönnettävien kiinteäkorkoisten tuotteiden ennustettua volyymiä markkinoidulla korkotasolla.

Nämä eivät perustu sitovaan sopimukseen pankin ja asiakkaan välillä, mutta pankki voi pitää niitä sitovina riskienhallinnan näkökulmasta. Kyse voi olla esimerkiksi tarjouksista tai markkinoiduista luotoista, joita ennustetaan myönnettävän tietty määrä ennalta määrätyllä ajanjaksolla tulevaisuu-dessa. Tällaisissa tapauksissa pankki saattaa pitää tulevien kiinteäkorkoisten luottojen korkoriskipro-fiilia taloudellisesti samanlaisena kuin asetetun myyntioption vastaavanlaisesta kiinteäkorkoisesta luotosta. Pankki saattaa siis suojata ennustettua volyymia tulevaisuudessa myönnettävien kiinteäkor-koisten luottojen korkoriskistä samoin kuin asetettuja myyntioptioiden korkoriskiä. (DP 3.2.1–3.2.2) Oman pääoman suojaaminen (engl. equity model book) viittaa laskennallisen oman pääoman kus-tannuksen käsittelyyn riskienhallinnassa vieraan pääoman korkokuskus-tannuksen tavoin. Yritykset saat-tavat määrittää oman pääoman sijoittajille tavoitetuottotason, jota suojataan riskienhallinnassa sa-malla periaatteella kuin velkojen korkokustannusta. Oman pääoman kustannukselle voidaan määrit-tää vastaava korkoprofiili, jolloin sitä voidaan suojata osana velkojen korkokustannusta. Tätä kutsu-taan myös replikaatioportfolioksi (engl. replication portfolio.). (DP 3.3.1) IASB arvioi, että oman pääoman kustannus voi olla asianmukaista määrittää suojauslaskennassa osaksi suojattavaa portfo-liota silloin, kun yrityksen riskienhallinnan tavoitteena on suojata oman pääoman kustannusta osana portfolion korkoriskin hallintaa (DP 3.3.2). Oman pääoman tavoitetuottotason uudelleenarvostus kor-koriskin muutoksen suhteen voi kuitenkin olla keinotekoista ja johtaa tilinpäätösraportoinnin kannalta periaatteellisiin ongelmiin (DP 3.3.3). Tällöin uudelleenarvostus syntyisi eristä, jotka eivät täytä va-rojen ja velkojen määritelmää Tilinpäätösraportoinnin käsitteellisen viitekehyksen (Conceptual Fra-mework for Financial Reporting) mukaisesti. IASB huomauttaa, että voidaan kyseenalaistaa tulisiko tilinpäätöksessä huomioida mitään oman pääoman uudelleenarvostuksesta syntyviä voittoja ja tappi-oita. (DP A1.12)

Osaksi pankkien korkoriskin hallintaan kuuluu etukäteismaksuriskin (engl. prepayment risk) hallinta.

Pankin lainaportfolioon voi kohdistua riski siitä, että asiakkaat maksavat lainansa takaisin ennen lai-nan erääntymistä esimerkiksi korkotason muutoksen vuoksi. Tällöin osaksi portfolion riskienhallin-taan voi kuulua tulevien ennustettujen etukäteismaksujen korkoriskin hallinta. Etukäteen ei ole tie-dossa, mitkä lainat maksetaan takaisin ennen erääntymistä, mutta riskienhallinnassa voidaan arvioida,

minkä verran lainoja tullaan todennäköisesti maksamaan ennen erääntymistä tietyllä aikavälillä. En-nustettua etukäteismaksujen määrää voidaan riskienhallinnassa käsitellä lainaportfolioon kytkettynä sisäisenä optiona, jonka arvon muutosta suojataan osana portfolion ennustettuja korkovirtoja. Option arvonmuutos edellyttää asiakaskäyttäytymisen ennustamista ja on siten hyvin arvion varaista. Mak-rosuojauslaskennassa etukäteismaksuriskistä johtuvat arvonmuutos voitaisiin määrittää portfolion uudelleenarvostuksessa joko ennustettujen kassavirtojen muutoksen tai sisäisen option arvonmuutok-sen avulla. (DP 3.5.1–3.5.2)

Etukäteismaksuriskin hallinnassa voidaan myös määrittää lainaportfolion pohjataso (engl. bottom layer), joka on se osa portfoliosta, jonka odotetaan vähintään pysyvän avoinna erääntymiseen saakka.

Riskienhallinnan tavoitteena voi olla suojata ainoastaan pohjataso tai osa tästä ja jättää ylimenevä (ylätaso, engl. top layer) osa suojaamatta. Riskienhallinnan tavoitteiden kannalta tällöin ei välttämättä ole merkitystä, kuinka suuri osa pohjatason ylittävistä lainoista lopulta maksetaan ennen eräänty-mistä, kunhan tämä ei ylitä alun perin arvioitua etukäteismaksujen enimmäismäärää. (DP 3.7.1.) Kun portfolion pohjataso määritetään osaksi suojattavaa portfoliota, etukäteismaksuriskin vaikutus port-folion uudelleenarvostukseen jätetään huomioimatta ja ainoastaan pohjatasoon vaikuttava uudelleen-hinnoitteluriski huomioidaan portfolion uudelleenarvostuksessa. IASB kuitenkin tunnustaa, että tässä lähestymistavassa ylätasoon liittyvän ennustettujen etukäteismaksujen kytketyn option vaikutus kor-koriskiin jää huomioimatta, ellei optiota arvosteta erikseen (DP 3.7.5).

IASB pohtii, voidaanko suojauskohteena olevan portfolioon määrittää ennustettuun asiakaskäyttäy-tymiseen perustuvia ominaisuuksia (DP 3.4.2). Dynaaminen riskienhallinta perustuu usein suojatta-van portfolion ennustettuun kassavirtaprofiiliin sopimuksen mukaisen maksuaikataulun sijaan. Port-folion kassavirtojen suojauksessa otetaan huomioon ennustettu asiakaskäyttäytyminen (behavioura-lization), joka voi vaikuttaa kassavirtojen ajoittumiseen. Asiakaskäyttäytymisen vaikutus arvioidaan portfolion kassavirtoihin kokonaisuutena, eikä yksittäisten sopimusten tasolla. (DP 3.4.1) Esimerk-kinä ennustetun asiakaskäyttäytymisen riskienhallinnasta ovat yllä kuvatut etukäteismaksuriskin ja ydin avistatalletusten ennustettujen kassavirtojen suojaus. Makrosuojauslaskennassa portfolion uu-delleenarvostus perustuisi ennustettuihin kassavirtoihin sopimuksen mukaisten kassavirtojen sijaan.

Kaikki muutokset alkuperäisiin oletuksiin ennustetun asiakaskäyttäytymisen vaikutuksesta portfolion kassavirtoihin kirjattaisiin portfolion uudelleenarvostuksen yhteydessä tulosvaikutteisesti (DP 3.6.1).

IASB näkee, että portfolion uudelleenarvostuksessa tulisi huomioida ennustetun asiakaskäyttäytymi-sen vaikutus ydinavistatalletusten kassavirtoihin asiakaskäyttäytymi-sen sijaan, että suojattavan portfolion uudelleenar-vostus perustuisi pelkästään sopimuksen mukaisiin maksusuorituksiin (DP 3.9.1). Vaikka talletukset

olisivat sopimuksen mukaan vaihtuvakorkoisia, niitä voidaan riskienhallinnassa käsitellä kiinteäkor-koisina, koska avistatalletuksia ei tyypillisesti uudelleen hinnoitella markkinakorkojen mukaisesti (DP 3.9.4). Makrosuojauslaskennassa portfolion uudelleenarvostus perustuukin portfolion ennustet-tuun korkoprofiiliin (DP 3.9.10), jonka voidaan katsoa olevan kytkettynä ydinavistatalletusten port-folioon (DP 3.9.11). Tarkoituksena on, että talletusportfolion uudelleenarvostus suhteessa suojattuun riskiin kuvastaa ennustetun korkoprofiilin ja sitä suojaavien johdannaisten mahdollisesti toistensa ku-moavaa tulosvaikutusta (DP 3.9.11).

Ydinavistatalletusten ennustettu maturiteetti määritetään yleensä ottaen huomioon niin makrotalou-dellisia tekijöitä kuin nykyisten ja uusien asiakkaiden ennustettuja käyttäytymismallejakin. (DP 3.9.5) Riskienhallinnassa voidaan myös olettaa, ettei kaikkia portfolioon kuuluvia ydinavistatalletuk-sia makseta kerralla ennustetun määräajan jälkeen, vaan että portfolio koostuu sarjasta perättäisiä eri aikaan nostettavia talletuseriä. Kun yksi talletuserä nostetaan, tulee sen tilalle uusi erä talletuksia, joka muodostaa replikaatioportfolion. Riskienhallinnassa replikaatioportfolion käsitellään siten kuin se olisi osa alkuperäistä suojattavaa portfoliota. (DP 3.9.8) Kaikki muutokset liittyen alkuperäisiin oletuksiin talletusten juoksuajasta otetaan huomioon portfolion uudelleenarvostuksessa ja kirjataan tulosvaikutteisesti uudelleenarvostuksen kautta (DP 3.9.13).

IASB harkitsee myös alle viitetason (engl. sub-benchmark rate) hinnoiteltujen rahoitusinstrumenttien käsittelyä osana suojattavaa portfoliota. Alle viitetason hinnoitelluilla rahoitusinstrumenteilla tarkoi-tetaan instrumentteja, joiden hinta perustuu esimerkiksi viitekorkoindeksiin, josta on vähennetty kor-komarginaali. Tällaisten instrumenttien korkovirroista usein ainoastaan viitekoron osuus huomioi-daan korkoriskinhallinnassa, kun taas korkomarginaali jätetään riskienhallinnan ulkopuolelle. (DP 3.10.1) Kun riskienhallinnassa suojattava riski muodostuu ainoastaan viitekorosta, kirjanpidon näkö-kulmasta ratkaistavaksi tulee, pitäisikö negatiivinen marginaali sisällyttää portfolion uudelleenarvos-tukseen vai jaksottaa se erikseen tulokseen¹. IASB esittää kolme vaihtoehtoista tapaa käsitellä alle viitetason hinnoiteltujen suojauskohteena olevien suojausinstrumenttien negatiivinen korkomargi-naali PRA:issa. Vaihtoehdot ovat: 1) sopimuksen mukaiset kassavirrat (viitekorko miinus margikorkomargi-naali) diskontataan muuttuvalla viitekorolla, josta ei ole vähennetty marginaalia; 2) sopimuksen mukaiset kassavirrat (viitekorko miinus marginaali) diskontataan muuttuvalla viitekorolla, josta on vähennetty

1 IFRS 9 ei salli sellaisen riskikomponentin, jonka kassavirrat ylittävät suojauskohteen kassavirrat, määrittämistä suojat-tavaksi riskiksi. Tästä seuraa, että viitekorkokomponenttia ei voi määrittää suojatsuojat-tavaksi riskiksi, jos todellinen nimellis-korko on alle viitekoron. Sen sijaan viitekoron ylittävä positiivinen nimellis-korkomarginaali erotetaan suojattavasta riskistä ja jaksotetaan erikseen laajaan tulokseen instrumenttiluokkaa koskevien sääntöjen mukaisesti. (IFRS 9 B6.3.21–25).

alkuperäinen marginaali; 3) muuttuvan viitekoron mukaiset kassavirrat diskontataan muuttuvalla vii-tekorolla, josta ei ole vähennetty marginaalia. (DP 3.10.15)

Vaihtuvakorkoiset alle viitetason hinnoitellut rahoitusinstrumentit tyypillisesti sisältävät myös kytke-tyn korkolattian (engl. embedded floor), jonka perusteella kuponkikorko ei voi olla negatiivinen (DP 3.10.2). Jos suojattava portfolio sisältää kytketyn korkolattian, voi tästä seurata, ettei suojauskohteen ja suojausinstrumentin arvo vaihtele suojattavasta riskistä johtuen tosiaan kumoten eikä suojaussuh-teella siten saavuteta tasaista nettokorkotuottoa, silloin kun viitekorko laskee alle negatiivisen korko-marginaalin (DP 3.10.14). Portfolion uudelleenarvostuksen yhteydessä tulee määrittää portfolioon sisältyvän kytketyn korkolattia nykyarvo ja kirjata se tulokseen osana portfolion arvonmuutosta (DP 3.10.18).