Tutkimuksen toteutuksen ja tulosten luotettavuus

Taulukko 12. Tutkimusaineisto.

Dokumentit N

Hakemusdokumentteja 18

Aloituskeskusteludokumentteja 17

Tutkittavan kirjoittamia dokumentteja 41 Nauhoitettuja kertomusdokumentteja 9

Luovutettu tehtävädokumentti 1

Muita luovutettuja tekstidokumentteja 2

Palautekirjoitusdokumentteja 22

Nauhoitettuja palautekertomusdokumentteja 1

Dokumentteja yhteensä 111

tutkimuksen toteutuksessa on aina erityisesti huomioitava tutkimuksen tieteellisen tavoitteen eli laadullisen yleisen saavuttamisen rinnalla yksilöllisestä ja yksittäisestä ainutkertaisuudesta huolehtiminen. Sen aito huomioon ottaminen osana kokemus-maailmaa on tutkimuksen keskeisin tekijä. Ihminen on tapaus itsenään, kokonaisuus, jota tutkimus ei saa vahingoittaa, vaan hän on sellainen kuin on. Hänen kokemustaan voidaan ymmärtää ja tulkita, mutta ei normittaa. (Varto 1992, 78–81)

Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden perustana on tutkimusasetelman, toteutuksen ja raportoinnin systemaattisuus ja täsmällisyys. Keskeistä on tarkastella tutkimuksen validiutta, jolla tarkoitetaan ensinnä tutkimusmenetelmän kohdistamista tutkittavaan ilmiöön ja sitä, että toteutus on tehokasta. Toiseksi, että tutkimusaineisto käsittelee tutkittavaa ilmiötä ja että tutkimustulokset antavat tutkimuskohteesta tutki-mustehtävän ratkaisemisessa tarvittavaa oikeaa tietoa. Tämän toteutumisen kannalta olennaista on tutkimusmetodien hienojakoisuus (Unobtrusive) ja pitkäkestoisuus (Sustained), tutkittavien vahvistuminen (Validation) vuorovaikutussuhteessa tutkijan kanssa sekä triangulaatio (Triangulation) eli monistrategiset ja -muotoiset menetelmät.

(Anttila 2005, 469–472; Mason 2004, 6–8; Woods 2001, 4–5) Tässä kokemus-tietoon perustuvan inhimillisen todellisuuden tutkimuksessa on pyritty antamaan tilaa yksilön omaa todellisuutta koskevalle inhimilliselle tietämiselle ja tekemään se näkyväksi tieteellisessä tutkimuksessa. Teoreettinen tarkastelu voi muodostua koetun tiedon tarkastelussa normiksi, jolloin ihmisen tietämisessä oleva moninaisuus voi jäädä havaitsematta (Varto 1995b, 104). Sen vuoksi tässä tutkimuksessa on pyritty systemaattisen tieteellisen menetelmän avulla ensin muodostamaan kokonaisymmärrys jokaisen tutkittavan henkilökohtaisesta johtajana kehittymisen merkitysrakenteesta ja vasta sen jälkeen muodostettu yliyksilöllisen tason kuvaus tutkittavasta ilmiön merkitysrakenteesta ja olemuksesta. Koska tämän tutkimuksen kohteena on uusi näkökulma johtajana kehittymisen ilmiöön, sen validiuden varmentamiseksi tehtiin ensin tutkimuskohteen ontologinen analyysi ja määriteltiin ennakkoon sen perusteella tutkittavien ja tutkimusaineiston valintakriteerit.³⁹

Toisaalta tutkimuksen luotettavuudella tarkoitetaan myös tutkimuksen vapautta satunnaisista ja epäolennaisista tekijöistä. Tätä varmennettiin huolehtimalla tutki-muksen kokonaiskohdallisuudesta⁴⁰ koko tutkimusprosessin ajan. Viimeiseksi arvioin kokemuksen tutkimisen luotettavuutta yleensä ja kokemuksen fenomenologisen tut-kimisen luotettavuusehtojen toteutumista tässä tutkimuksessa. (Varto 1992, 50–51, 118) Kvalitatiivinen tutkimusote soveltuu tajunnallisuuteen, vuorovaikutukseen tai kieleen perustuvien ilmiöiden tutkimiseen. Tajunnalliset ilmiöt ovat ihmisten koke-muksessa olevia merkityksiä, jotka ovat olemassa vain kokevan subjektin kautta. Näin ollen tajunnallisten ilmiöiden tieto on olemassa vain subjektiivisena kokemuksena, jolloin tutkimuksen luotettavuustarkastelun kriteerit on erotettava olemukseltaan sosiaalisten, subjektittomien ilmiöiden luotettavuustarkastelun kriteereistä. (Perttula 1995, 98–99)

Inhimillistä todellisuutta koskeva tieteellinen tieto on ontologisen olemuksen ja tehtyjen ennakko-oletusten mukaan rajoittunutta ja näkökulmallista. Tällöin tiedon

40 Ks. luku 4 Johtajana kehittymisen ilmiön ontologinen analyysi ja 6.2 Tutkimusaineiston hankinta 41 Ks. kohdallisuus s. 81

luotettavuuden edellytyksenä on sen kohdallisuus. Ihmistieteellisen tutkimuksen erityispiirteenä on, että tutkija itse on tutkittaviensa kaltainen. Tutkijan ja tutkittavan subjektisuus ovat ihmistieteellisen tutkimustyön edellytyksiä. Tutkija ei voi koskaan asettua itsensä ulkopuolelle ja tarkastella ihmistä koskettavia ilmiöitä objektiivi-sesti. (Raunio 1999, 221–250; Perttula 1995, 77; Varto 1992, 26–27) Näin ollen ihmistieteellinen tutkimus on aina relativistista, jolloin sen luotettavuustarkastelun lähtökohdat poikkeavat olennaisesti fyysistä todellisuutta koskevan tutkimuksen luo-tettavuustarkasteluista. Ihmistieteellisessä tutkimuksessa luotettavuuden kannalta on olennaista, että tutkittavan ilmiön ontologinen perusta eli tutkimuksen todellisuus- ja ihmiskäsitys sekä tutkimuksen metodologinen perusta vastaavat toisiaan. Tämä tutki-muksen luotettavuuden ontologinen relevanttius on ihmistieteellisessä tutkimuksessa luotettavuustarkastelun välttämätön, mutta ei riittävä ehto. Erityistieteelliselle tasolle paikantuvassa fenomenologisessa tutkimuksessa tutkimuksen ontologisen relevant-tiuden ja adekvaattisuuden sekä kohdallisuuden ja luotettavuuden arvioinnin kan-nalta tutkimuksen perusedellytyksenä on sen ontologisena perusoletuksena olevan ihmiskäsityksen kuvaaminen. (Perttula 1995, 96–98; 1993, 267–274; 1994; Giorgi 1981, 19–48; Lehtovaara 1994; Rauhala 1990; 1992; 1993) Tässä tutkimuksessa ontologisen relevanttiuden turvaamiseksi tehtiin perusteellinen ontologinen analyy-si, jossa määriteltiin tutkimuksen perustana oleva todellisuuskäsitys ja ihmiskäsitys, niiden perusteella tietokäsitys ja metodologiset ratkaisut. Nämä perusolettamukset ohjasivat kokonaisuudessaan systemaattisesti tutkimusprosessin perusratkaisuja sekä sen käytännön toteuttamista.

Kokemusta tutkivien tutkimusten luotettavuustarkastelun perustana on edellä kuvatun ontologisen relevanttiuden lisäksi tutkimusprosessin kokonaisuuden ja tutkimuksen kohteena olevan ilmiön perusrakenteen välinen yhteensopivuus (vrt.

Perttula 1995, 102). Luotettavuustarkastelun perustana on tällöin tutkimusprosessin analysoitu vastaavuus suhteessa tehtyihin ontologisiin olettamuksiin tutkittavan ilmiön perusrakenteesta (Perttula 1995, 98) eli tutkimusprosessin relevanttius. Tarkastelun kohteena on tutkimusprosessin kohdallisuus tutkittavaan ilmiöön. Tämä eroaa selvästi kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuustarkasteluista, joissa keskeistä on tutkimusme-netelmien ominaisuuksien arviointi. (Perttula 1995, 98) Tutkimusprosessin relevant-tiutta tutkittavan ilmiön perusrakenteen kanssa on varmennettu tässä tutkimuksessa kahdella tavalla. Ensinnä siten, että tehdyn ontologisen analyysin perusteella syntynyt käsitys todellisuudesta, ihmisestä ja tajunnallisen ilmiön perusrakenteesta (situaatio, tavoite, toiminta ja tulos) ohjasivat sitä, millaista tietoa tutkimuksessa tavoiteltiin ja millaisia menetelmiä käytettiin. Toiseksi tutkimusprosessin relevanttiutta tutkittavan ilmiön perusrakenteen kanssa on varmennettu siten, että tutkimusaineisto analysoitiin tajunnallisen ilmiön perusrakenne -käsityksen mukaisen jäsennyksen avulla.

Käytännössä kaikissa ontologisen analyysin jälkeisissä tutkimusprosessin vaiheissa tehtiin merkityksen tulkinta tajunnallisen ilmiön perusrakenteen sisällä holistisesti subjektiivista merkitystä ymmärtäen sekä yksilöllisen kokemuksen että yliyksilöllisen kokemuksen analysoinnista aina tutkimuksen raportointiin asti. Tämän kokemustiedon tarkoituksena oli löytää yksilöllisestä todellisuudesta tutkittavan ilmiön laadullisesti yleinen. Tutkimuksen kohdallisuuden vuoksi toteuttamisessa keskeisintä on huolehtia, että kokemustieto eli tutkittavien kokemus tutkittavasta ilmiöstä ei ole teorioiden

ohjaamaa, vaan aidosti tutkittavien kokemaa ja tutkijan teorioista vapaan kokemuk-sen avulla ymmärrettyä. Tämä on erityikokemuk-sen tärkeää tulosten luotettavuuden kannalta, kun tarkastelun kohteena on uusi ilmiö tai ilmiö uudesta näkökulmasta, sillä ilmiön kohtaaminen teoreettisen käsitteistön rajausten kautta kohdistaa tarkastelun olemassa olevien teoreettisten käsitteiden rajaaman todellisuuden tarkasteluun pois yksilöllisesti koetusta elämismaailmasta (Perttula 1995, 10).

Kokemuksen tutkimuksen yleiset luotettavuuskriteerit muodostavat luotetta-vuusarvioinnin perustan. Näitä yleisiä luotettavuuskriteereitä ovat: tutkimusprosessin johdonmukaisuus, tutkimusprosessin reflektointi ja reflektoinnin kuvaus, tutkimus-prosessin aineistolähtöisyys, tutkimustutkimus-prosessin kontekstisidonnaisuus, tavoiteltavan tiedon laatu, metodien yhdistäminen, tutkijayhteistyö, tutkijan subjektisuus ja tutkijan vastuullisuus. Koska tässä tutkimuksessa ensisijaisena kohteena ovat subjektiivisesti koetut merkitykset tutkittavasta ilmiöstä, yleiset kvalitatiivisen tutkimuksen luotetta-vuustarkastelun kriteerit ovat välttämättömät, mutta eivät riittävät tämän tutkimuksen luotettavuuden arviointiin. Liitteen 9 taulukossa on kuvattu, miten tämän tutkimuk-sen luotettavuus on varmennettu yleisten luotettavuuskriteerien avulla. (vrt. Perttula 1995, 102–104)

Tutkittavien tuottamia aineistoja on otettu vastaan siihen asti, kunnes he itse ovat osoittaneet kokemuksen ulkoistamisen, eräänlaisen kyllääntymispisteen, tulleen täyteen, jolloin he ovat oman kokemuksensa mukaan sanoneet kaiken. Inhimilliseen todelli-suuteen paikantuvaa ilmiötä tutkivan tutkimusprosessin ja tulosten luotettavuutta on näin ollen arvioitava kontekstissaan ja sen merkitystä, sovellettavuutta ja käyttöarvo yleisemmin on arvioitava tilanne- ja yksilökohtaisesti suhteessa tarkastelun kohteena oleviin yhteisöihin ja ihmisiin yksilöinä.

Ymmärtämisen luotettavuus on kvalitatiivisen tutkimuksen keskeisin luotet-tavuustarkastelun ulottuvuus. Ymmärtämisen kannalta keskeistä on se, miten hyvin tutkittavat kykenevät ilmaisemaan omia merkityksiään. Luotettavuuden kannalta keskeistä on myös se, miten hyvin tutkija kykenee ymmärtämään merkityksiä tut-kittavien tarkoittamalla tavalla. Kolmanneksi keskeistä on se, miten systemaattista ja kattavaa ymmärtämisen analysointi on käsittelyn eri vaiheissa. Tässä tutkimuksessa ymmärtämisen luotettavuus varmistettiin siten, että sekä tutkijalla että tutkittavilla oli yhteinen ammatillinen konteksti kunta-alan johtajana. Tutkittavat ilmaisivat tul-leensa ymmärretyiksi ja kertoivat, että he luottivat tutkijan kykyyn ymmärtää heidän kokemansa merkityksen. Lisäksi tutkittaville annettiin useita mahdollisuuksia kom-mentoida löydettyjä yksilöllisiä merkityksiä. Inhimillisen (yksilöllisen ja yliyksilöllisen) todellisuuden olemustieto eli tieto ilmiön merkitysrakenteesta ei ole yleistettävää tietoa vaan yleistä tietoa, jonka yleisyyttä voidaan tarkastella tai koetella empiirisesti rakenteen sisältä empiriaa lähestyen. Osallistujan ja tutkijan kaksoisrooliani ja sen vaikutuksia ja seuraamuksia pohdin luotettavuusluvussa enemmän.

Heuristisen tutkimusotteen luotettavuus riippuu tutkimusprosessin toteutta-misesta kokonaisuutena. Keskeistä siinä on, että ensin keskittyneesti kohdennutaan (Concentrated Gazing) johonkin ilmiöön, joka viehättää tai pakottaa tutkijaa etsimään merkitystä. Sen jälkeen fokusoidaan ydin (Focus on a Topic) tai muotoillaan tutki-muskysymys ja luodaan aineiston valmistelu-, hankinta-, organisointi-, analysointi- ja syntetisointimetodit. (Moustakas 1990, 39) Tässä tutkimuksessa heuristisen

tutki-musotteen avulla haettiin yliyksilöllisiä merkitysyhteyksiä, -rakennetta, -horisontteja ja ilmiön olemuksen entiteettejä. Tämän heuristisen prosessin osalta tutkimuksen luotettavuutta tutkija pyrki tietoisesti varmistamaan yksilöllisen ja yliyksilöllisen nä-kökulmatarkastelun systemaattisella vaihtelulla siten, että kaikki koetut merkitykset liittyivät löydettyyn merkitysrakenteeseen ja ilmiön olemukseen.

Kokemuksen fenomenologisen tutkimisen luotettavuus

Luotettavan kokemuksellisen tiedon perustana on tutkijan kyky eläytyä tutkimuksen kohteena olevien ihmisten maailmaan ja tutkijan kyky ymmärtää tutkittavia. Tutkijan subjektiivisuus ja kulttuurinen tausta vaikuttavat siihen, mitä hän havaitsee sekä mitä ja miten hän ymmärtää. Subjektiiviseen kokemukseen perustuvan tiedon luotetta-vuus perustuu näin ollen myös siihen, kuinka hyvin tutkija kykenee tavoittamaan ja ymmärtämään tutkittavan ilmiön sellaisena kuin se tutkittaville ilmenee. Kyse on tut-kimuksen epistemologisesta kohdallisuudesta. Fenomenologisella metodilla pyritään tavoittamaan tutkijasta riippumattoman toisen eli tutkittavan kokemia merkityksiä ja merkityssuhteita. Luotettavuustarkastelun perusoletuksena on tajunnallisten ilmiöiden intentionaalisuus eli ihmisen tajunnallisen todellisuuden ja ulkoisen maailman väli-nen mielelliväli-nen relationaaliväli-nen suhteessa olemiväli-nen. (vrt. Varto 1993, 26–27, 59–63;

Perttula 1995, 104; Giorgi 1996c, 72) Tässä tutkimuksessa on pyritty varmentamaan tutkimuksen luotettavuus ottamalla huomioon kaikki fenomenologisen kokemuksen tutkimisen luotettavuuden tarkastelun kriteerit seuraavalla tavalla: